torstai 19. kesäkuuta 2008

Oikeustaju

Maallikon ei varmaan pitäisi ottaa kantaa oikeudellisiin asioihin edes etäisesti teknisessä mielessä, mutta toisaalta maallikolla on siihen täysi oikeus, joten menkööt.

Ensimmäiseksi on todettava, että on tietenkin itsessään häpeä, että Suomessa yleensä tuomitaan jostain sananvapausrikoksista silloin, kun kirjoitukset ja mielipiteet ovat liikkuneet yleisellä tasolla kenenkään kunniaa loukkaamatta tai kenenkään mainetta mustaamatta. Suomessa kuitenkin tehdään näin ja koska nyt näyttää siltä, että kuulustelut ja syytteet ulotetaan yhä maltillisempiin näkemyksiin, täytyy kaiketi edes yrittää miettiä mitä asian taustalla on.

Pahnan pohjimmaisina ovat tietenkin nimettömät ilmiantajat, jota tehtailevat ilmiantoja virastojen voimautuneille tädeille. En hetkeäkään usko, että viranomaiset itse sattumalta törmäisivät niihin kirjoituksiin joista näitä juttuja on nostettu. Ilmiantajat myös edustavat etnistä ryhmää, jota tavataan kutsua nimellä suomalaiset, sillä tekstien ymmärtäminen vaatii niin hyvää suomen osaamista, että tuskin mikään muu etninen ryhmä niitä juuri viitsii edes lukea. Jo tämä, että syytteiden taustalla ovat henkilöt, joista syytetty ei saa mitään tietoa sotii oikeustajua vastaan. Kyse näissä rikoksissa on kuitenkin pohjimmiltaan puhtaista mielipide-eroista, eikä tapauksissa ole kyseessä millään tavoin tilanne, jossa tarvittaisiin jonkinlaista todistajan suojaa. Ja näissä tapauksissa edes mitään vähemmistösuojaa ei tarvita, koska vastakkain on suomalainen mielipide suomalaista mielipidettä vastaan.

Eli asia siis lähtee liikkeelle nimettömästä ilmiannosta, jonka vastaanottaa viranomainen. Tämä tekee jutuista likaisia jo sinällään.

Seuraavaksi tuo viranomainen siirtää asian poliisille, joka ilmeisesti käytännössä ottaa tutkintaan kaikki tapaukset, jotka viranomainen heille välittää. Kuulusteluista noin reilun puolen vuoden päästä tulee tietoon, että valtionsyyttäjä on päättänyt nostaa syytteen, joka sitten käsitellään käräjäoikeudessa. Se sitten antaa rutiininomaisesti langettavan tuomion, koska asialla on valtionsyyttäjä. Tuo kaikki tapahtuu siitä huolimatta, että ensimmäinen oikeusaste, joka suhtautuu lakiin ja oikeuteen vakavasti, mitä todennäköisimmin kumoaa tuomion. Mikä lainoppineen pitäisi kaiken järjen mukaan myös tietää.

Tämä kaikki ei ole omiaan herättämään ainakaan kunnioitusta lakia kohtaan, mutta en usko, että se on edes tarkoitus. Väittäisin mieluummin, että koko prosessin tarkoitus on rapauttaa lain kunnioitusta. Jos näiden sananvapausrikosten käsittelyä vertaa esimerkiksi tähän pienyrittäjien käymään oikeustapaukseen, johon verkossa sattumalta törmäsin ja jossa oikeuden päätöksen saaminen kesti vuosia, tekisi mieli kysyä ruuhkauttavatko oikeusistuimia sittenkään pikku- ja taparikolliset ja turhat riitajutut, vai ovatko ruuhkien takana yli-innokkaat ja luvalla sanoen typerät vähemmistövaltuutetun ja valtionsyyttäjän kaltaiset virkamiehet, sekä tietenkin kaiken arvostelun alapuolella olevat nimettömät ilmiantajat?

Ei mulla tästä oikeastaan muuta, pitäkää lakinne.

2 kommenttia:

reino kirjoitti...

Jostain syystä tästä kirjoituksesta tuli mieleen, että Jussi K. Niemelä valittiin äskettäin vapaa-ajattelijoista suurimmaksi.

En kyllä tiedä, miksi minulle tuli Jussi K. Niemelä mieleen juuri tästä kirjoituksesta.

IDA kirjoitti...

En tiedä.

Mutta ei se mitään. Nythän meillä on atomipommin piirustukset, eikä kukaan tiedä mitään ;)