perjantai 31. elokuuta 2007

Habitants

Tämän mainoksen rennon kaverin henkilöllisyydestä voi esittää vain arvailuja. Itselläni ei ole aavistustakaan, mutta väitän kylmästi, että kyseessä ei ole Montreal Canadiensin mies. Mikä on tavallaan sääli, sillä juuri tuollaista rennon mondeenia otetta Stanley Cupin kotiuttaminen vaatisi.

via

Virallinen tiedonanto

Kratzenian villieläimilläkin on luolansa, joissa ne voivat levähtää, mutta niillä miehillä, jotka kuolevat ja taistelevat Lone Drinkersin puolesta, ei ole osuutta muuhun kuin ilmaan ja valoon. Kodittomina ja konnuttomina he kiertelevät ympäriinsä vaimoineen ja lapsineen. Sotapäälliköt valehtelevat, kun he kehottavat sotilaita puolustamaan isien hautoja ja kotiliettä, sillä Lone Drinkersin divisioonilla ei ole kotiliettä, ei isän hautaa. He taistelevat ja vuodattavat vertaan toisten nautinnonhalun ja rikkauden puolesta, ja ne, joita sanotaan maailman herroiksi, eivät voi sanoa maatilkkuakaan omakseen.

Tuollaista puhetta kuuntelee surullisin sydämin. Varsinkin, kun se on täyttä totta. Emme yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä ja siksi nimitämme tällä päivällä kansantribuunin, jolla on veto kaikkiin päätöksiin, joita teemme. Kääntykää hänen puoleensa, kun koette vääryyden kohdanneen teitä. Lone Drinkersin senaatissa olemme todellakin ymmällämme emmekä tiedä kehen meidän enää pitäisi vedota, mutta vetoamme kuitenkin: Sotatila vaatii teidän armottomia, kovalla kädellä tehtyjä klikkauksianne.

keskiviikko 29. elokuuta 2007

Urbaani syke

Elleivät kauppojen myyjät pääsääntöisesti olisi viehättäviä naisia vetäisin muitta mutkitta kuonoon seuraavaa, joka kyselee "Oliko S ( K ) - etukorttia?". Jos nimittäin olisi niin iskisin sen halutessani tiskiin ihan omatoimisesti. Muutenkin on sillä tavalla energinen olo, että tekisi mieli syöksyä kylvämään napalmia kansainvälisen satamakaupungin sykkivään yöhön ja räjähtää inhimillisenä atomipommina vaikkapa toriparkissa.

En kuitenkaan tee niin, vaan rupean kiltisti pohtimaan miksi oikeastaan olen luterilainen konservatiivi. Se on aihe johon varmasti myöhemmin palaan.

Eurooppalaisia puheenvuoroja

En tiedä onko katutason ihmisten mielipiteillä ja puheenvuoroilla mitään merkitystä. Ainakaan poliitikoille ei ole. Kunhan nyt kuitenkin toistan kuulemani: "Jos belgialainen tappaa marokkolaisen se on uutinen kaikkialla Euroopassa, jopa Suomessa. Jos marokkolainen tappaa belgialaisen se ei enää ole uutinen edes Belgiassa."

Ei tee hetkeäkään vaikeuksia uskoa tuota belgialaisen sanomaa. Sen verran paska maa Belgia on. Ikävää vain, että mitä Belgia edellä, sitä EU perässä.

Viime aikoina on ollut surullisella tavalla huvittavaa seurata kehittyvää uutista siitä, kuinka Brysselin pormestari yrittää erilaisin tekosyin estää islamisaation vastaisen mielenosoituksen järjestämistä kaupungissaan. Brussels Journal raportoi asiasta kohtuullisen tiiviisti. Itse en paljon mielenosoituksia arvosta, mutta Brusselin sosialistinen pormestari on uransa aikana ehtinyt nähdä ja sallia jos jonkinmoista mielenosoitusta. Kuitenkin tämä mielenosoitus on kuninkaan uskolliselle pikku sosialistille aivan liikaa. Ilman islamistejahan sosialistit eivät olisi vallassa. Belgiassa alkaakin olla jo totta se, että mikäli kansa ei hallitukselle kelpaa niin vaihdetaan kansaa ja Belgian hajoaminen tapahtuu varmasti ennen Hollannin hajoamista. Täytyy vain toivoa, että EU nykymuodossaan seuraa silloinkin perässä.

sunnuntai 26. elokuuta 2007

Pallo on pyöreä


Kuvassa valkoisissa pelaava Sunilan tehtaan joukkue kohtaa vieraissa Myllykoskella Myllykosken tehtaan joukkueen. Näin pelin kuninkaalliselta istuimelta, jonka alla oli pyörät, jotta sitä voitiin liikutella aina parhaille katsomopaikoille. En itse ottanut kuvaa, enkä muista lopputulosta. Peli oli kuitenkin varmasti hyvä ja hauskaa seurattavaa. Varsinkin, jos istuintani vähän keikutettiin.

Tänään tuli katsottua kolme jalkapallopeliä. Tosin se tärkein vain ruudulle kirjoitettuja pelitapahtumia seuraten. Bundesliigan Wolfsburg - Schalke oli selvästi tasokkaampaa ja parempaa jalkapalloa kuin Espanjan liigan peli Valencia - Villarreal, joka oli harvinaisen huono peli ja pisti epäilemään jopa vedonlyöntipetosta taas vaihteeksi. Tästä ei kuitenkaan voi vetää mitään äkkinäisiä johtopäätöksiä liigojen taso- ja rehellisyyseroista.

Lupasin siirtää kaiken kirjoittelun Athletic Clubista pois tästä blogista, mutta mieshuoralla* ei ole kunniaa, eikä hänen sanaansa siis pidä luottaa. Athletic aloitti sarjan kotonaan San Mamesilla toista baskijoukkuetta Osasunaa vastaan ja peli päättyi 0 - 0, mikä ei tietenkään ole hyvä tulos kotona. Lisäksi kovaa, KTP-tyylistä ahtaajafutista pelaava joukkue keräsi neljä keltaista korttia ja Aitor Ocio, joka on puolustukselle varsin tärkeä pelaaja, otti vielä punaisen päälle, eikä siten ilmeisesti ole käytettävissä ensi sunnuntaina Barcelonassa, jossa Athletic kohtaa paikallisen viihdekonsernin hymyilevän edustusfasadin FC Barcelonan.

Vaan eipä se mitään. Siirtoikkuna käsittääkseni sulkeutuu tämän kuun viimeisenä päivänä, joten aikaa olisi vielä hankkia Del Horno, Xabi Prieto ja Ezquerro mikä tekisi voiton katalaanien sirkusklovneista huomattavasti helpommaksi. Tosin en usko, että ketään enää hankitaan. Kivet ovat varmaan kupissa vähän siellä sun täällä näinä lopun aikoina. Siihen on kuitenkin kai vain sopeuduttava.

*ulkomaalaisen jalkapallojoukkueen kannattaja, eli kotimaistaja.

PS.

Tämän, Jussi Halla-ahon vieraskirjasta bongatun BBC:n uutisen olisi voinut otsikoida: Kick Idiots out of Football. Toisaalta onhan tuollainen rantapalloväritys kaikin tavoin tyylitön.

Katkonaista viihdettä

Sosiaalisen painostuksen alaisena hommasin digipoksin. Kierrellessäni kanavat läpi - rytmittäydyn tässä laiskan joutilaasti yleisturhailun MM-kisoihin - niin siellä näyttää pyörivän täysin avointa ja estotonta pornoa - tallentaa vai eikö tallentaa, kas siinäpä kysymys. Siis valtakunnanverkossa, eikä minkään sateliitin kautta. Tätäkö tällä uudistuksella ajettiin takaa? Kysyn vaan.

Toisaalta aiemmin illalla tuli YLE-teemalta vanha musiikkiohjelma, jossa Kaseva soitti "livenä" ja tapansa mukaan hyvin. Youtubessa on aika heikko valikoima Kasevaa. Jonna Tervomaan versio laulusta Tyhjää on melko toimiva, hyväkin, mutta ei pärjää alkuperäiselle, jonka kuvituksena on jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä käytetty kratzenialaisia. Muut Kasevan Youtubesta löytyvät laulut ovat Mari ja Pena. Molemmat todella hyviä. Musiikki puhuu puolestaan, mutta todetaan vielä se historiallinen tosiasia?, että Kaseva taisi olla aikansa ainoa yhtye, jonka soittajat oikeasti olivat mystisiä, tamperelaisia amiksia.

lauantai 25. elokuuta 2007

Keskiverto on pop

Itselleni eräs keskeinen impulssi liittyä Perussuomalaisiin tuli tästä vanhasta 16 Voltsin kirjoituksesta, jossa puoluetta kuvaillaan kognitiivisen luokkateorian valossa. Juttu pitää varmasti monin osin paikkansa. Politiikka on kuitenkin politiikkaa. Vaikka ajatus siitä, että Perussuomalaisilla olisi maassa täysi valta on pelottava, se on myös kaukainen. En usko, että sellaiseen edes puolueen sisällä pyritään, vaan jonkinlainen Tanskan Kansanpuoluetta vastaava asema olisi täysin riittävä.

Joka tapauksessa olen täysin varma, että olisi onnellisempaa elää maassa, jonka hallintoa leimaisi myös tällainen henki, joka ilmenee kahden arkkijuntin Hannu Karpon ja Eino Poutiaisen tekemässä ohjelmassa Vaiennut viulu ( kannattaa muuten katsoa ), kuin maassa, jota hallitsisi Ilkka Kokkarisen tasoinen kognitiivinen yläluokka sensitiivikoulutuksineen ja muine keskitysleireineen. Ainakin, jos halutaan elää demokratiassa, jossa kognitiivisen yläluokan jäsenillä ei ole suoraa oikeutta sanoa, että pidä nyt ämmä - sukupuolesta riippumatta - jo se turpasi kiinni. Ja toisaalta eihän ne edes osaisi sitä sanoa.

En siis väitä, että "tyhmien" olisi hyvä hallita, mutta väitän noin kuvainnollisesti, että kellokäyrän huipulla istuen kyllä näkee pisimmälle molempiin suuntiin.

Asiaan löyhästi liittyy myös Harry Eyresin kolumni Truly, madly, slowly joka on ihan hyvä. Thoreau sitaatti Jos ihminen ei pysy seuransa tahdissa se voi hyvin johtua siitä, että hän kuulee eri rumpalin ainakin kannattaa huomioida. Toista sitaattia en viitsi edes yrittää suomentaa vaan liitän sen tähän sellaisenaan:

If I have turned out as a male (and fortuneless) version of the well-bred young ladies of Jane Austen novels against whom feminists – no doubt including Clare Short – have railed, could this amateurish fellow also be a sort of ecological pioneer?

Muumimaassa ei nukuta

- On se sun blogi se hätäpäiden kilinää vai mikä se oli.
- No ei varmasti ole. Mistä tollasta olet saanut päähäsi?
- Oot joskus kirjoittanut I,D,A:na, olen nähnyt, ja siinä on kirjoittanut I,D,A. Tunnusta vaan.
- En tunnusta koskaan mitään. Enkä koskaan kirjoita minään I,D,A:na
- Ei se mitään. Ei tarvi tunnustaa. Osaan päätellä. Minulla on aivot.
- No niinhän sulla on. Hommasinkin siksi sulle tollaset kirjat. Voit pestä opettajan tiedoissa.
- Uusin aika ja hakemisto? Emmiä tollasia lue.
- Et sitten varmaan lue mitään blogejakaan?
- No en tietenkään.
- Se on hyvä homma.

Ulkomaalaistaja

Väkivallalla uhkaaminen, nimittely, syrjintä, ulkomaalaistaminen - tätä kaikkea on avoin rasismi

Toteaa Marjo Kaartinen Uutispäivä Demarissa. Artikkeli on muutenkin niin sanotusti kovaa kamaa. Tuon ja monen muun jutun perusteella väittäisin, että mokuttajan psykologisen profiloinnin voisi tiivistää näin: Tyyppi, joka on niin täynnä itseään, että hänen mielestään kaiken erilaisen täytyy automaattisesti olla alempiarvoista. Torjuvana reaktiona sitten kielletään minkään olevan erilaista.

Poropoliisin kautta löytyi napakka ja asiallinen ohjekirja, joka kertoo aika paljon oleellisia asioita teatteripuheen takaa. Kun idiootti dekonstruoi toiseutta, niin insinööri vain kertoo sen totuuden, että sukkapuikkoa ei kannata työntää pistorasiaan. Ehkä olisi parempi, jos insinöörit hoitaisivat myös politiikan.

perjantai 24. elokuuta 2007

Nationalismista

Benedict Andersonin Kuvitellut yhteisöt on julkaistu suomeksi. Ihan hyvä homma. Kirja tavallaan edustaa ja tavallaan ei edusta keskeisintä nationalismin tutkimusta.

Kirjaa Helsingin Sanomissa arvioiva Jyrki Nummi on minusta pihalla väittäessään, että...

Nationalismitutkimuksessa erottuu kolme päähaaraa. Perinteisen näkemyksen mukaan nationalismi edustaa ihmisyhteisölle luontaista ja ikiaikaista yhteisöllisyyttä.

Vastakkaista kantaa edustavat modernistit, kuten Benedict Anderson, joille nationalismi on nykyaikainen keksintö, tietoisesti joukkojen muokkaamiseen valmistettu tuote.

Väliin asettuu etnisyyttä ja kansallisia symboleja korostava näkemys, joka liittää kansallistunteet uskontoon ja pyhään maahan.

...sillä noinhan ei ole. Vaatimattoman käsitykseni mukaan modernia tulkintaa parhaimmillaan edustaa Ernst Gellner ja hänen mukaansa nationalismi on lähinnä teolliseen ( moderniin ) yhteiskuntaan siirtymisen aiheuttama välttämättömyys, eikä missään tapauksessa mikään ylhäältä tietoisesti ohjailtu juttu. Gellnerin tulkintaa ja sen seurannaisia käsittääkseni pidetään nimenomaan modernina tulkintana. Modernin tulkinnan vastapainona on sitten tuo tulkinta, että kansallishenki olisi jotain vanhempaa ja osittain selittämätöntä perua, eli osa ihmisyhteisölle luontaista ja ikiaikaista yhteisöllisyyttä. Piireissä sitä kutsutaan primordiaalikseksi tulkinnaksi. Anderson asettuu minusta aika hienosti, joskin tyylillisesti snobbailevasti, noiden kahden suunnan väliin. Näistä erillään on sitten kolmas päähaara, joka juurikin näkee tilanteen niin kuin Jyrki Nummi tuossa yllä siteeratussa väittää modernistien sen näkevän. Se on aika pitkälle marxilainen tulkinta ja sitä pidetään yleisesti enemmän vanhentuneena kuin modernina.

Niin tai näin. Nationalismi on monin tavoin teoriaa pakeneva ajattelutapa. Se enemmän luo itse itseään kuin jumiutuu valmiiksi selitykseksi. Silti sen tutkimus on viime aikoina ( neuvostokommunismin hajoamisesta eteenpäin ) tuottanut sekä parhaat, että huonoimmat ponnistelut mitä yhteiskuntatieteiden alalla voi saada aikaan. Luulisin.

Mikäli jonkun kiinnostus heräsi niin suosittelen seuraavaa lukupakettia:

Ernst Gellner: Nations and Nationalism
McKim, McMahan: Morality of Nationalism
Miller: On Nationality
Pakkasvirta, Saukkonen: Nationalismit
Anderson: Kuvitellut yhteisöt

Noissa mennään kovaa vauhtia huipulta pohjalle ja taas takaisin. Itselleni varsinkin Gellnerin kirja avasi sellaisen maailman, jossa myös muissa kuin luonnontieteissä voi olla jotain järkeäkin mukana. Muutkin ovat hyviä vaikka mukana on juttuja selkeän iloisesta tolloudesta aina naistutkimukseen asti.

Andersonin kirjan perusidea: Yhteisön täytyy olla jollain tavoin kuviteltu, jos sen kaikki jäsenet eivät tunne toisiaan henkilökohtaisesti, on aika selkeä ja kirkas. Se miten se on kuviteltu tai miksi se on kuviteltu ovat sitten kokonaan uuden jutun aiheita. Jokainen voisi oikeastaan vastata niihin itse mielessään. Itse voisin todeta: "Älä siä miult mitää kysy, miä oon Kymist, en miä mitää tiiä."

torstai 23. elokuuta 2007

EU:ssa lopetetaan maltillisesta islamista puhuminen

Turkin pääministeri Erdogan on todennut, että lännessä käytetty termi "maltillinen islam" on erittäinkin loukkaava ja islamin rauhaa häiritsevä. Ei ole mitään maltillista islamia vaan islam on islam ja siinä se. Suomen hallitus pyytäneekin omasta ja EU:n puolesta anteeksi sitä, että maassamme on tahoja, jotka ovat puhuneet maltillisesta islamista.

Brussels Journal taas kertoo, että EU on myös suostunut poistamaan verkkosivuiltaan rasismista valistavan sarjakuvan vain muutamaa tuntia sen jälkeen, kun joku "ihmisoikeus"järjestö oli todennut sen esittävän stereotyyppistä ja loukkaavaa kuvaa mustista ihmisistä. Niiden, jotka haluavat edelleenkin nauttia EU:n valistuksen hedelmistä kannattaa imuroida sarjakuva tästä linkistä. Saattaa olla, että pian sitä ei enää ole. Nautinnollisia lukuhetkiä.

Nimiä mainitsematta

Kuvassa ei ole Matti "Viisas" Vanhasen kuningasidean innoittamana perustettu suomalainen työvoimatoimisto Kiinassa, vaan nykyaikaisen Kiinan isän hauta. Tuolla siis lepää yksi nykyisen ajan merkittävimmistä miehistä, ellei kaikkein merkittävin mies. Myöhästyneet kiitokset kortista ja terveiset sinne Saksaan: seuraavalla kerralla sitten portaat muutamaan kertaan juosten ja Kuomintangin tunnuksesta kuvaa ainakin vähän alusta.

Toinenkin kuva on maasta, jossa postikortitkin ovat kauniimpia. Siinä vasemmalla on haudassa makaavan miehen vaimo, kahden sisarensa seurassa. Ja kyllä; jotkut meistä olivat ainakin hetken olemassa ;)

maanantai 20. elokuuta 2007

Tohtori Ei

On vaikea sanoa onko kognitiivinen luokkateoria, siis näkemys siitä, että yhteiskunta on jakaantumassa älyllisiin luokkiin, jotka yhä enemmän eriytyvät toisistaan pätevää kamaa vai ei, mutta leikitään nyt, että on.

Itselläni on semmoinen vanha teoria, että usein kaikkein selvänäköisimpiä ja terveen realistisimmin ajattelevia ihmisiä ovat lääkärit - tästä on useita esimerkkejä - koska he ovat eittämättöminä kognitiivisen yläluokan jäseninä työssään jatkuvasti tekemisissä kognitiivisen keski- ja alaluokan kanssa. Siksi ei ole ihme, että juuri Englannin, jota ei enää ole, poppamies Theodore Dalrymple kertoo miksi monikultturismi on niin voittoisa ja vetävä ideologia: Monikultturistinen pelleily tarjoaa hyviä uramahdollisuuksia sille aivan suotta liian täyteen ahdettujen yliopistojen kouluttamalle kvasiälymystölle, joka muuten jäisi täysin työttömäksi ja turhaksi.

Sanoisin, että tismalleen, tyyppi on oikeassa.

Ensimmäinen puhe kratzenialaisista

Arvoisat kansalaiset!

Te olette taloissanne eläneet ilahduttavasti neuvojeni mukaan. Te olette nauttineet sopivasti viiniä, on luotu lauluja ja tauluja ja myös lukuisia tarinoita jälkipolvien muisteltavaksi. Onnellisesti te olette myös nauttineet toisistanne. Se on johtanut arvokkuudessaan kylpevän kaupunkivaltiomme kasvun tielle.

Mutta me kaikki tiedämme, että tämä yllättävä väestöpiikki ei ole vain oman elomme ansiota. Kratzenialaisten yllättävällä yhteydenotolla on osansa asiassa. Heidän huomionsa kukoistavalle kulttuurillemme ei ole sattumaa, vaan takana ovat suuremmat syyt. Nyt pyydänkin teitä, että annatte heille mahdollisuuden. Kratzenialaiset eivät ole kuten me. He ovat kansaa, joka asettaa ankaran ruumiinharjoituksen ja sotataidot kaiken muun edelle. Yrmeää väkeä, joka kulkee leppoisilla kaduillamme kuin hieman eksyksissä ankaria leiriolojaan kaivaten. Vakuutan kuitenkin teille, että pohjimmiltaan he ovat kunnon ihmisiä. Me olemme solmineet heidän kanssaan valtioliiton ja he ovat nyt veljiämme ja sisariamme.

Naisillemme minulla on pyyntö, että opettaisitte Kratzenian neidoille viulun ja huilunsoiton salat, jotka te niin hyvin hallitsette. Mikään ei nimittäin piristä ankarassa sodan työssä kovettunutta mieltä niin, kuin kunnollinen jousikvartetto. Mutta miehiltämme pyydän muuta: Tarkatkaa te kratzenialaisia veljiämme ja ottakaa heiltä opiksenne. Ei nimittäin ole parempaa opettajaa sille, miten vihollista vedetään yksinkertaisesti ja suorasukaisesti turpaan, kuin karaistunut kratzenialainen soturi. Ja sitä taitoa me tarvitsemme pian, sillä edessämme on synkkiä aikoja, jotka tulevat koettelemaan itsenäisyyttämme. Älkää kuitenkaan olko huolissanne: voittomme on varma.

Näissä merkeissä vietetään tänään kunnon juhlat ja vedetään kännit. Aletaan valmistautuminen tuleviin koitoksiin sitten heti huomenna reippaasti krapulassa.

Tukekaa varusteluteollisuuttamme ja auttakaa rakentamaan tiet, joita pitkin iskemme vaarnamme vihollistemme sydämiin.

Kiitän.

Pieni huomio

Minusta on sääli, tai oikeastaan se tuottaa minulle suoranaista älyllistä tuskaa, että työministeriön Mervi Virtanen osaa puhua suomea. Paljon parempi olisi, jos ei osaisi.

Aiheesta enemmän Yrjöperskeles - blogissa.

Kierrätystä

- Meidät komissaarit on Eurabian pääsihteeri lähettänyt vaatimaan, että sanoisitte meille, keitä te olette, mistä tulette ja mitä haluatte.

- Olemme suomalaisia, tulemme Suomesta ja haluamme valloittaa Eurabian.

- Mikä on teidän herranne nimi?

- Ei mikään, sillä me olemme kaikki yhdenvertaisia.

- Oletteko koskaan kuulleet puhuttavan eräästä Rehnistä, joka oli teidän maanmiehenne ja purjehti tänne monien kirkkoväärtien keralla?

- Olemme! Se mies aloitti* hyvin, mutta lopetti pahoin.

- Tahdotteko alistua Guy Verhofstadtin, Eurabian henkisen johtajan valtaan, mennä hänen palvelukseensa ja saada häneltä runsaan palkan?

- Me emme koskaan tahdo alistua kenenkään valtaan. Meitä miellyttää eniten palkka, jonka hankimme aseilla ja urotöillä.

- Mihin sitten haluatte ryhtyä?

- Kiiruhtakaa täältä mahdollisimman nopeasti! Emme pidä pitkistä puheistanne; emmekä myöskään halua kertoa teille, mitä meillä on mielessämme.


*Mikkelin Pallokissat.

perjantai 17. elokuuta 2007

Nuivaa

Nuiviminen on hyvä tapa kohdella ventovieraita ihmisiä. Ainoa oikea oikeastaan.

Olin ensimmäistä kertaa Japanissa. Koska minulla ei ollut huolta laivan kraanoista eikä oikeastaan muutakaan tähdellistä työtä, lähdin kävelemään kaupungille. Aikani käveltyäni alkoi sataa. Huomasin jonkun matkan päässä kadun varrella seisovan taksin. Kävelin sen luo, avasin etuoven ja kumarruin huonolla englannilla esittämään asiaani. Kuski, joka oli vanhempi japanilainen herrasmies, ärähti jotain japaniksi ja tempaisi oven kiinni. Mikäs siinä, oma vika; olisi sentään pitänyt osata japania, ajattelin ja jatkoin kävelemistä. Kävely on terveellistä, mutta sateessa hieman epämukavaa, joten pyrin myös kadunvarren baareihin. Niiden kaikkien motto tuntui kuitenkin olevan: "sir, only for the japanese, sir." Lopulta huomasin erään hatarahkon sermin takana sisällä istuvia ihmisiä. Paikka oli selvästi jonkinlainen kuppila. Tempaisin sermin auki, astelin tiskille ja osoitin hyllyllä olevaa olutpulloa. Sainkin oluen ja istahdin pöytään. Hetken hämmennyksen jälkeen ihmiset alkoivat omaanikin huonommalla englannilla arvuutella, että mistä sitä oikein tullaan? Suomesta kukaan ei ollut kuullut mitään. Arvaukset alkoivat välimeren rannoilta ja kaartelivat Ranskan ja Englannin kautta aina pohjoisemmaksi sitä mukaa, kun kieltelin olevani kotoisin arvatusta paikasta. Mitä pohjoisemmaksi päästiin sitä kirkkaammiksi ilmeet kävivät. Viimein totesin Suomen olevan melkein pohjoisnavalla. Se sai kuppilan puhkeamaan innostuneisiin aplodeihin ja ilta jatkuikin siitä mukavasti. Yhdessä vaiheessa sinne tuli kaveri, joka kuultuaan mistä olen totesi "aah Finland!" ja innosti minua lähtemään mukaansa. Hän vei minut muutaman korttelin päässä olevaan pieneen baariin, jonka omistivat yksi suomalainen kaveri ja hänen japanilainen vaimonsa. Monen muun jutun ohella baarissa oli huomattavat varastot Koskenkorva votkaa. Niistä varastoista olikin sitten myöhemmin suurta iloa koko laivaväelle.

Eli mitä tästä opimme: Ellei nuivimista, ei myöskään kossua.

torstai 16. elokuuta 2007

Kansallismielisyyden hetkiä I

Törmäsin lot:n blogissa tänään niin outoon ja kummalliseen kansallismielisyyden määritelmään, että olin tipahtaa tuolilta. Se kuului:

Tosin oikeudessa hän ei kansallismielisyyttään korostanut, mutta poliisissa hän oli krapulassa nimitellyt somalia hassulla sanalla LAKU

Koska tuon esittäjä on lakimies ja oletan, että lakimiehetkin kuuluvat jonkinlaiseen sivistyneistöön, tosin etäisesti, katson velvollisuudekseni paikata suomalaisen koululaitoksen laiminlyöntejä ja aloittaa tämän sarjan. Kopioin siihen kuvauksia eri tapahtumista lähinnä Grimbergin Kansojen historiasta. Koska olen laiska julli eivät tapahtumat tule olemaan missään kronologisessa järjestyksessä ja sarja jatkuu, jos jatkuu, ilman mitään aikataulua. Olkaa hyvät. Vuosi on 1848:

Iltapäivällä maaliskuun 19. päivänä asteli synkkä kulkue pitkin Unter den Lindeniä; siinä kulkivat edellisen yön vapaustaistelijat kantaen paareilla kaatuneitten tovereittensa ruumiita. Kulkue tuli kuninkaallisen linnan luo ja se päästettiin ilman muuta pihalle. Siellä laskettiin paarit maahan, vieri viereen, vainajien nimet huudettiin ja kuhunkin nimeen liitettiin lyhyt lisäys: "Viiden alaikäisen lapsen isä...lyötiin armotta hengiltä, vaikka oli jo antautunut...Viisitoistavuotias, vanhempiensa ainoa poika." Kuningasta huudettiin näyttäytymään. Fredrik Vilhelm ilmestyi parvekkeelleen. Kuului uusi huuto: "Lakki päästä!" Kuningas paljasti päänsä.

Nuo tapahtumathan johtivat sitten kansallisparlamenttiin, joka tietenkin epäonnistui pitkässä työssään, mutta jonka työ oli kuitenkin monin tavoin arvokasta ja jopa sankarillista.

PS.

Toisaalta onhan tuo Villen määritelmä myös nerokas. Sitä voi tulevaisuudessa käyttää vaikka näin:

Tosin oikeudessa hän ei kristillisyyttään korostanut, mutta poliisissa hän oli krapulassa nimitellyt somalia hassulla sanalla PIRU.

keskiviikko 15. elokuuta 2007

Vaatimaton ehdotus

Sauli Niinistö ehdottelee omavaraisuuden lisäämistä kaikilla aloilla, erilaista dokumenttia ja analyysia liikkuu jne...Ei tietenkään ole syytä maalata suurinta pirua seinälle, mutta jos...

Niin silloin voisimme tällä kertaa sotalasten sijasta lähettää Ruotsiin maastamme ne, jotka tuntevat palavaa halua osallistua tuohon maailmanpaloon. Kyllä niitäkin löytyy.

tiistai 14. elokuuta 2007

Omaehtoista sananvapautta

Edellinen postaus liittyi osittain Mikko Ellilän tekstin Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja sen sensuuripyrkimysten herättämään keskusteluun australialaisessa blogissa. Ja toisaalta ihan mukavaan keskusteluun, jossa jatkuvasti sanottiin, että ei saa yleistää. Eli sen tieteellisemmästä jutusta ei ole kysymys vaikka tavallaan voisi vääntää siitäkin, että yleistäminenhän oikeastaan on koko tieteen idea. Se olisi kuitenkin pidemmän jutun aihe ja vihaan pitkiä juttuja. Minulle riittää hyvin Grimbergin Kansojen historia.

Mielipiteen Ellilän tekstistä olen jo kirjoittanutkin, eikä se ole koko jutussa ollenkaan oleellista. Oleellista on se, että tekstin nostamisessa syytteen alaiseksi aseteltaisiin sananvapauden rajoja. Mikäli tuo teksti todetaan laittomaksi, tai mikäli asia yleensäkään menee oikeuteen, ollaan aika pitkällä sillä tiellä, josta ei ole tervettä paluuta. Valtaa siirtyy silloin taas yksi - ja tällä kertaa liian pitkä - pätkä ihmeelliselle kyttäysmentaliteetille, joka pyrkii hallitsemaan ihmisten elämää ja ajatuksia. Siitä asiassa pitäisi keskustella, eikä takertua siihen kuka sisällöllisesti on oikeassa.

Jo pelkästään se, että tuollaisia ilmiantoja vähemmistövaltuutetun toimesta jatkuvasti tehdään ja sellaisen yhteiskunnallisen ilmapiirin luominen, että tuollainen teksti voi aiheuttaa kirjoittajalle oikeudellisia, tai muita seuraamuksia on kipeä tilanne.

Lopuksi, osoittaakseni hengen voiton aineesta kirjoitan huomiseksi itse itselleni syntymäpäivärunon:

Hyvää syntymäpäivää sinulle IDA
vaikket koskaan mitään saakaan aikaan
Eiköhän joku vain sinustakin pidä
ja voit siirtää taas seuraavaan päivään.

Yleistämisen idea

On todella vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä ei saisi yleistää. Esimerkiksi populaatioista puhuttaessa on täysin itsestään selvää, että yksilöt eivät edusta mitään populaation keskiarvoa. Tämän pitäisi itse asiassa olla niin selvää, että siitä ei pitäisi olla tarvetta edes keskustella. Kuitenkin, jos esimerkiksi kymmenkunta enemmän tai vähemmän humalaista suomalaista* istuu pöydän ääressä, niin he edustavat määriteltävissä olevaa ryhmää suomalaiset, jota voidaan monin tavoin tarkastella myös populaatiotasolla. Itse asiassa ainoastaan populaatiotason tarkastelu on missään tieteellisessä mielessä edes mielekästä. Muu on lähinnä höpinää, jolle löytyy yleensä paremmat tulkit muualta kuin järjen piiristä.

Sanoisin siis rennosti ja karkeasti yleistäen, että kaikki "yhteiskuntatiede", joka keskittyy yksilöön ja hänen ominaisuuksiinsa on puhdasta paskaa ja tieteellisellä tasolla on pakko puhua ryhmistä ja populaatioista ja niiden välisistä suhteista. On pakko yleistää siitä tiedosta mikä on tarjolla.

* itsehän toki olen taas raitis.

maanantai 13. elokuuta 2007

Kylmä totuus

Ihmisen olisi parempi istua koneen ääressä kirjoittelemassa tyhmyyksiä, kuin juosta pitkin maita ja mantuja tekemässä ja hölisemässä niitä.

Muuten en oikein osaa muuta kuin todeta vanhan juutalaisyhtyeen klassisen laulun päättävin sanoin:

Olen yksin, rahaton ja juopunut.

Blogi alkaa neljän ( kolmen? ) lukijan iloksi kuitenkin taas päivittyä.