perjantai 24. elokuuta 2007

Nationalismista

Benedict Andersonin Kuvitellut yhteisöt on julkaistu suomeksi. Ihan hyvä homma. Kirja tavallaan edustaa ja tavallaan ei edusta keskeisintä nationalismin tutkimusta.

Kirjaa Helsingin Sanomissa arvioiva Jyrki Nummi on minusta pihalla väittäessään, että...

Nationalismitutkimuksessa erottuu kolme päähaaraa. Perinteisen näkemyksen mukaan nationalismi edustaa ihmisyhteisölle luontaista ja ikiaikaista yhteisöllisyyttä.

Vastakkaista kantaa edustavat modernistit, kuten Benedict Anderson, joille nationalismi on nykyaikainen keksintö, tietoisesti joukkojen muokkaamiseen valmistettu tuote.

Väliin asettuu etnisyyttä ja kansallisia symboleja korostava näkemys, joka liittää kansallistunteet uskontoon ja pyhään maahan.

...sillä noinhan ei ole. Vaatimattoman käsitykseni mukaan modernia tulkintaa parhaimmillaan edustaa Ernst Gellner ja hänen mukaansa nationalismi on lähinnä teolliseen ( moderniin ) yhteiskuntaan siirtymisen aiheuttama välttämättömyys, eikä missään tapauksessa mikään ylhäältä tietoisesti ohjailtu juttu. Gellnerin tulkintaa ja sen seurannaisia käsittääkseni pidetään nimenomaan modernina tulkintana. Modernin tulkinnan vastapainona on sitten tuo tulkinta, että kansallishenki olisi jotain vanhempaa ja osittain selittämätöntä perua, eli osa ihmisyhteisölle luontaista ja ikiaikaista yhteisöllisyyttä. Piireissä sitä kutsutaan primordiaalikseksi tulkinnaksi. Anderson asettuu minusta aika hienosti, joskin tyylillisesti snobbailevasti, noiden kahden suunnan väliin. Näistä erillään on sitten kolmas päähaara, joka juurikin näkee tilanteen niin kuin Jyrki Nummi tuossa yllä siteeratussa väittää modernistien sen näkevän. Se on aika pitkälle marxilainen tulkinta ja sitä pidetään yleisesti enemmän vanhentuneena kuin modernina.

Niin tai näin. Nationalismi on monin tavoin teoriaa pakeneva ajattelutapa. Se enemmän luo itse itseään kuin jumiutuu valmiiksi selitykseksi. Silti sen tutkimus on viime aikoina ( neuvostokommunismin hajoamisesta eteenpäin ) tuottanut sekä parhaat, että huonoimmat ponnistelut mitä yhteiskuntatieteiden alalla voi saada aikaan. Luulisin.

Mikäli jonkun kiinnostus heräsi niin suosittelen seuraavaa lukupakettia:

Ernst Gellner: Nations and Nationalism
McKim, McMahan: Morality of Nationalism
Miller: On Nationality
Pakkasvirta, Saukkonen: Nationalismit
Anderson: Kuvitellut yhteisöt

Noissa mennään kovaa vauhtia huipulta pohjalle ja taas takaisin. Itselleni varsinkin Gellnerin kirja avasi sellaisen maailman, jossa myös muissa kuin luonnontieteissä voi olla jotain järkeäkin mukana. Muutkin ovat hyviä vaikka mukana on juttuja selkeän iloisesta tolloudesta aina naistutkimukseen asti.

Andersonin kirjan perusidea: Yhteisön täytyy olla jollain tavoin kuviteltu, jos sen kaikki jäsenet eivät tunne toisiaan henkilökohtaisesti, on aika selkeä ja kirkas. Se miten se on kuviteltu tai miksi se on kuviteltu ovat sitten kokonaan uuden jutun aiheita. Jokainen voisi oikeastaan vastata niihin itse mielessään. Itse voisin todeta: "Älä siä miult mitää kysy, miä oon Kymist, en miä mitää tiiä."

4 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Tämä kirjoitus oli helmi.

Kulttuuriantropologiassa puhutaan symboolisesti merkitystä ryhmästä joka minusta alkaa kuullostaa samalta kuin tuo kuviteltu ryhmä. Pitäisi lukea tuo kirja.

Boydin ja Richersonin mukaan symbooli jolla ryhmä merkitään on mielivaltainen ja siinä mielessä kuviteltu. Kaikki ryhmän jäsenet eivät tunne Boydin ja Richersoninkaan mallissa toisiaan mutta symbooli kertoo että olemme yhtä.

Se että symbooli on mielivaltainen ei tee symbolista - tai sen määrittelemästä ryhmästä - mitenkään mieletöntä, turhaa tai irrationaalista.

Esimerkki symboolin tai kuvitellun ryhmän hyödyllisyydestä on tilanne jossa yhteiskunta on jakautunut ammattikuntiin. Kun esim. kauppiaat "keksivät" symboolin itselleen (esim. Juutalaisuus) ja yksilöt imitoivat vain niitä joilla on sama symboli, nuoret kauppiaat oppivat vain ja ainoastaan tapoja jotka ovat optimaalisia kauppiaan ammatissa. Symboolin hyödyllisyys ei edellytä minkäänlaista ryhmäkonfliktia tai ryhmävalintaa.

Jukka kirjoitti...

Tuo minun esimerkkinä ei tietysti liittynyt mitenkään nationalismiin vaan pikemmin siihen miten ammattiryhmillä on erillinen kulttuuri/uskonto. Juutalaiset, jainilaiset ja vähemmässä määrin suomenruotsalaiset ovat kauppiaskulttuureita. Jälkimmäisellä symboli on kieli . Kahdella aiemmmalla uskonto - juutalaisilla myös kieli, pukeutuminen jne.

Toivottavasti en sotkenut asioita kommentillani.

IDA kirjoitti...

Et sunkaan sotkenut. Jostain symboleista tai tavallaan uskonnollisesta jutusta täytyy kuitenkin olla kyse. Ei pelkkä yhteinen kieli riitä selittämään tuota "kuviteltua" yhteisöä.

Omalla tavallaan vastakkain ovat myös etniskulttuurinen ja valtiollinen tulkinta.

Lotta Roti kirjoitti...

"Se että symbooli on mielivaltainen ei tee symbolista - tai sen määrittelemästä ryhmästä - mitenkään mieletöntä, turhaa tai irrationaalista."

Juuri niin - enkä lakkaa hämmästelemästä, miten edistykselliset neomarxilaiset ajattelijat jaksavat väittää tällaista, ainakin valikoivasti kansallistunteen kohdalla. Älykkäänä, sosiaalisena ja abstraktisti ajattelevana oliona ihminen ajattelee, *on*, hyvin pitkälle symbolien välityksellä.

Jos tuota ajatuskulkua seuraa johdonmukaisesti, kaikki mikä erottaa meidät jokapäiväisen elämän parissa puuhastelevasta apinalaumasta on irrelevanttia, keinotekoista ja epätotta.