Itselleni eräs keskeinen impulssi liittyä Perussuomalaisiin tuli tästä vanhasta 16 Voltsin kirjoituksesta, jossa puoluetta kuvaillaan kognitiivisen luokkateorian valossa. Juttu pitää varmasti monin osin paikkansa. Politiikka on kuitenkin politiikkaa. Vaikka ajatus siitä, että Perussuomalaisilla olisi maassa täysi valta on pelottava, se on myös kaukainen. En usko, että sellaiseen edes puolueen sisällä pyritään, vaan jonkinlainen Tanskan Kansanpuoluetta vastaava asema olisi täysin riittävä.
Joka tapauksessa olen täysin varma, että olisi onnellisempaa elää maassa, jonka hallintoa leimaisi myös tällainen henki, joka ilmenee kahden arkkijuntin Hannu Karpon ja Eino Poutiaisen tekemässä ohjelmassa Vaiennut viulu ( kannattaa muuten katsoa ), kuin maassa, jota hallitsisi Ilkka Kokkarisen tasoinen kognitiivinen yläluokka sensitiivikoulutuksineen ja muine keskitysleireineen. Ainakin, jos halutaan elää demokratiassa, jossa kognitiivisen yläluokan jäsenillä ei ole suoraa oikeutta sanoa, että pidä nyt ämmä - sukupuolesta riippumatta - jo se turpasi kiinni. Ja toisaalta eihän ne edes osaisi sitä sanoa.
En siis väitä, että "tyhmien" olisi hyvä hallita, mutta väitän noin kuvainnollisesti, että kellokäyrän huipulla istuen kyllä näkee pisimmälle molempiin suuntiin.
Asiaan löyhästi liittyy myös Harry Eyresin kolumni Truly, madly, slowly joka on ihan hyvä. Thoreau sitaatti Jos ihminen ei pysy seuransa tahdissa se voi hyvin johtua siitä, että hän kuulee eri rumpalin ainakin kannattaa huomioida. Toista sitaattia en viitsi edes yrittää suomentaa vaan liitän sen tähän sellaisenaan:
If I have turned out as a male (and fortuneless) version of the well-bred young ladies of Jane Austen novels against whom feminists – no doubt including Clare Short – have railed, could this amateurish fellow also be a sort of ecological pioneer?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti