12. heinäkuuta 2009

Konservatiisuus jälleen kerran.

Mikäli konservatiivisuutta ajattelisi tällä parin sukupolven ajanjaksolla ja näkisi niin, että konservatismi on vain edistyksellisyyden vastaisuutta, niin silloin konservatiivisuuden ( taantumuksellisuuden ) suurin hahmo Suomessa olisi joku Akuliina Saarikoski, joka vain kiltisti jatkaa sitä mitä isovanhemmat ja vanhemmat tekivät ja mitä "edistyksellinen" yhteiskunta kaikin tavoin suosii. Nuo tuollaiset hahmothan ovat vain 60-lukulaisten täydellisiä toisintoja ja heidän yhteiskunnallisia luomuksiaan. He taantuvat kohti 60-lukulaisten keskeisiä yhteiskunnallisia ideoita.

Todellisen konservatismi, joka kiteytyy kuuden keskeisen periaatteen, jotka tässä toiston vuoksi esitetään

1. Syvä epäluottamus valtiota kohtaan
2. Vapaus ennen tasa-arvoa
3. Isänmaanrakkaus
4. Usko vakiintuneisiin instituutioihin ja hierarkioihin
5. Skeptisyys edistystä kohtaan.
6. Elitismi

ympärille nostaminen toimivaksi yhteiskunnalliseksi voimaksi olisikin nykypäivänä vallankumouksellisuutta ja edistystä. Siksipä kohti konservatiivista vallankumousta on hyvä jatkaa.

Apinat

Obama ei kelvannut Dresdenin eläintarhassa syntyneen apinan nimeksi. Rasismia, josta valppaat kansalaisjärjestöt heti nostivat metelin, on kuulemma nimetä viattomia eläimiä Yhdysvaltojen presidentin mukaan. Nimi muutettiinkin pikaisesti Okekeksi, mikä tyynnytti tunteet kaikin puolin. Tunnetuin Okeke onkin vain nimi ajalta, jolloin kolonisaation jälkeisessä Afrikassa toiveet itsenäisyydestä olivat eri puolilla korkealla, eikä afrikkalaisten toiseutta purkavia samaistamisprojekteja vielä ollut täysillä aloitettu länsimaista taloutta ilostuttamaan.

Nyt kaikki ovat kaiketi tyytyväisiä. Itse palaisin tuohon ylempänä linkitettyyn Daytonin apinajuttuun. Yhä enemmän alan olla sitä mieltä, että sen kertosäe pitää paikkansa. Ja tottahan on, että "silloin jo juotiin, kun maailma luotiin, ja tanssittiin ja hurrattiin."

via.

Kulttuurinvastaisuus

En ole pitkään aikaan seurannut, mutta ennen keskustelu Kansallisoopperaan pömpöösistä touhusta meni aika säännönmukaisesti jotenkin näin: Joku kirjoitti lehteen Kansallisoopperan holtittomasta rahankäytöstä ja sen suhteettomuudesta kulttuurin yleensä saamiin rahoihin huolellisen ja perustellun jutun. Siihen sitten tuli vastaus, joka alkoi toteamuksella, että ooppera ei suinkaan ole vain eliitin taidetta, vaikka alkuperäisen tekstin kirjoittaja ei ollut sellaista edes etäisesti väittänytkään, mutta olihan se hyvä tapa viedä keskustelu pois aiheesta luoden samalla vaikutelma, että alkuperäinen kirjoittaja ei ainakaan kuuluisi mihinkään eliittiin ja vastustaisi eliitin taidetta. Aloitusta seurasi sitten selitys, että kulttuuria pitää tukea, vaikka alkuperäinen kirjoittaja oli nimenomaan itsekin esittänyt, että kulttuuria pitää tukea. Hän oli vain kiinnostunut tukiresurssien jaosta ja piti sen perusteita väärinä. Lopuksi sitten yleensä kerrottiin jostain hienosta oopperaelämyksestä, jota ei ilmeisesti ilman holtittomia budjettiylityksiä olisi voinut toteuttaa ja puolittain siinä ohella kysyttiin, että pitäisikö tämä ihmisiltä riistää?

En tiedä meneekö tuo keskustelu vieläkin noin, mutta tuo muistuttaa minua jostain.

Tuo on kuitenkin vanhentumassa oleva, retorinen tapa sumuttaa, koska verkosssa on aina kohtuullisen helppo tarkistaa koko keskustelun kulku, eikä tarvitse kaivella vanhoja lehtiä.

9. heinäkuuta 2009

Jedda

Se on ainoa paikka mistä saa bensaa. Kaikki aina virittäytyivät siihen, että ok, ne ovat mitä ovat, mutta tärkeintä on päästä sieltä nopeasti pois. Siksi niitä ei saa ärsyttää, eikä sanoa niille oikeastaan mitään.

7. heinäkuuta 2009

Googlaus

Ihmiset suhtatuvat asioihin liian vakavasti.

Noista kukaan ei tunne minua. Jos tapaisin heidät torilla löisin muitta mutkitta kuonoon tai antaisin litsarin poskelle mikä ehkä olisi soveliaampaa.

Vierasvihainen

On sääli, että kansakunta ei seuraa tarkemmin tiedettä. Siksi tulee sellaisia tympeitä ja mitään selittämättömiä käsitteitä kuin muukalaiskammo ja muukalaisviha. Mikäli uskoisimme omiin, reippaisiin pioneerityttöihimme, jotka ovat aina ja ikuisesti oikeassa, puhuisimme nyt sellaisilla sympaattisilla käsitteillä, kuin vierasviha. Itse ainakin olen hyvin vierasvihainen.

Aika ikäviä tekstejä tuossa käsitellään. Kaikki esimerkit ovat kuitenkin niin sanotun valtamedian pitämiltä palstoilta. Itse moderoin aikani Kansallismielistä keskustelupalstaa, johon tuossa viitataan ohimennen ja asia oli juuri päinvastoin, kuin tutkija olettaa. Me jätimme tuollaiset viestit julkaisematta, mutta muistaakseni emme koskaan mitään kritiikkiä omia näkemyksiämme kohtaan. Sitä jopa toivottiin ja ylläpito suosi sitä. Sitä ei vain tullut.

6. heinäkuuta 2009

Kynä joka kirjoittaa

Kesä on kauneimmillaan, käännetään katseet siis malttamattomina jo syksyyn.

”When Saturday comes” – lause joka yhdistää Eurooppaa enemmän kuin Brysselin kalseat toimistokolossit konsanaan. Syyskuusta aina punaiseen toukokuuhun lauantai merkitsee poikkeustilaa kylissä ja kaupungeissa kautta vanhan mantereen ja muutamalla sumuisella saarella sen kupeessa.

Ensikertalaista suurta jalkapallon kohtaamista ympäröivä odotus ja kiihkeät, joskus äärimmäisetkin tunteet saattavat hämmästyttää ja pelottaakin. Mutta tunne että on mukana jossain yhteisessä, elämää suuremmassa, imaisee helposti mukaansa. Niin suuri intensiteetti herättää alkukantaiset vaistot ja kiintymyksen, jopa rakkauden omaa ja tuttua kohtaan.

Puolustetaan lippua, kärsitään ja voitetaan yhdessä, tänään kaikki on mahdollista.

Tämä on sitä Eurooppaa joka on yhteistä. Uneliaalta itäsuomalaiselta kyläkentältä aina myyttisille jalkapallon pyhätöille asti.

Ja jokaiselle se tie on periaatteessa myös avoinna, niin katsomossa kuin kentälläkin. Oli nimi sitten Jari, Sami tai vaikka Aleksei tai Mikael.

Koska Euroopan Unionissa?

5. heinäkuuta 2009

Humala

En enää pidä humalasta. Siihen on tullut jotain tunkkaista. Rupean raittiiksi tai ainakin yritän.

4. heinäkuuta 2009

Asiasta toiseen

I

Lidlissä käynti vastaa viikon reissua ulkomaille. Tästä lievästi vittuuntuneena rupesin pohtimaan nimimerkki Tiedemiehen kommenttia tekstiin Anonymiteetti ja unohdin ostaa mitään muuta, kuin kaljaa. No, maassa on perunaa kyllä, mutta kai tässä pitää kalaan lähteä, jos kunnolla syödä aikoo.

II

Nakke: Sun pitäisi perustaa blogi ja antaa sille nimeksi Hätäpäiden kalinaa.
IDA: Aika hyvä idea, yllytyshulluna teen juurikin noin.

Noin se kävi ja tässä ollaan. Lukijoita on enemmän, kuin ne viisi, joita alunperin ajattelin ja kiitän kaikkia huomiosta. Uskon ja toivon, että kukaan lukijoista ei usko minua, vaikka neuvoni ja näkemykseni toki aina oikeita ovatkin :)

Tribalismi

Ihmisten tapa ottaa nenärenkaita ja muita lävistyksiä on hämmentävää. Se jakaa ihmiset kognitiivisiin luokkiin, sillä kukaan, jolla on vähänkään järkeä ei ota vakavasti ketään, jolla on nenärengas.

2. heinäkuuta 2009

Myyrä

Suomen kotikansainvälistymistä vastustavat laitaoikeiston vierasvihaiset piirit ovat mielenkiintoista porukkaa. Itse niin sanottuna sisäpiiriläisenä olen kantanut synkkiä salaisuuksia jo liiankin kauan. Enää en jaksa; on aika puhua totta ja huutaa totuus katoilta.

Kaikki mitä olette halunneet lukea Lahtisen Teemun ja Halla-ahon Jussin kulissien takaisesta pelistä on luettavissa täältä. Sulkeudun suosioonne kuin Salaman Hannu, Anderssonin Klasu ja muut kovan luokan radikaalit.

1. heinäkuuta 2009

Jumalattomuus

On aina luopumista itsemääräämisoikeudesta ja itsenäisestä ajattelusta. Ilman Jumalaa ei olisi persoonaa. Jumalattomuus on aina vähemmän kuin Jumala.

Itse en pidä ateisteista. 0,001 niistä edes tietää mikä geeni on ja täydet 1 niistä jauhaa ikään kuin se olisi heidän tietoaan, jota pitäisi opettaa myös muille. He ovat pahoja ihmisiä.

Poliittinen ateismi pyrkii tuhoamaan yksilöllisen ja inhimillisen ajattelun keskeiset elementit, jotta ihmisistä voisi tehdä passiivisia koneita palvelemaan hyvää tarkoitusta. Se tekee sen tietoisesti tai tiedostamattaan.

Anonymiteetti

Tyrvään Eurooppanuorten pää-äänenkannattaja ottaa tiukasti kantaa verkossa anonyymeina kirjoittaviin ihmisiin. Ja on tietenkin täysin väärässä.

Itse ainakin kadun sitä, että luovuin anonymiteetistäni ja rupesin pröystäilemään. Anonymiteetti on älykkään ihmisen valinta maailmassa, jossa Tyrvään eurooppanuoret ovat sairaalloisen kiinnostuneita ihmisten yksityisistä asioista. Myydäkseen itseään, he etsivät ja kertovat valheita lähimmäisistään.

Anonymiteetin paras puoli on, että anonyymeina asiat nousevat henkilöiden yli. Anonyymissä tekstissä kirjoittajan henkilöllä ei ole mitään merkitystä; mikä on puhtaasti hyvä asia. Ja toisaalta kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta paljastaa itsestään mitään kenellekään, jota hän ei ole itse valinnut. Ja valtamediaa ei ole kukaan valinnut, vaan sinne ovat hakeutuneet lähinnä mielenvikaiset tyrkyt, joiden keskeinen kiinnostuksen aihe on jonkun Arja Korisevan yksityiselämä.

Internet ja anonymiteetti ovat paljon terveempiä ilmiöitä. On vain odotettava, koska ne vapautuvat täysin vanhan valtamedian sairaalloisesta vaikutuksesta.

30. kesäkuuta 2009

Ruoka

Tavallisesti syön vain Karjalan piirakoita, silakoita, nauriita ja mämmiä, jotka parhaani mukaan pyrin pyydystämään itse. Nyt kuitenkin, johtuen joko helteen sekoittamasta päästä tai innosta eteläisen Tyynenmeren alueen kaupalliseen yhteistyöhön, intouduin laittamaan uusiseelantilaisia lampaanfileitä ja kiinalaisia nuudeleita erilaisten kosmopoliittisten lisukkeiden kera illalliseksi. Sanalla sanoen: Olen ylensyönyt. Oikeastaan ei puuttunut kuin matalapalkkaiset tarjoilijat, jotta voisin sanoa syöneeni jännän etnisesti, ehkä jopa nepalilaisesti, kuten oikeat vihreät. Ehkäpä vielä järjestän senkin kohotakseni henkisesti moraalisäteilevälle tasolle, mutta nyt vielä on kyllä aika palata tämän nolon syrjähypyn jälkeen takaisin kotimaiseen perusruokavalioon. Tällainen mässäily ei voi olla terveellistä.

28. kesäkuuta 2009

300 pientä tietäjää

No nyt käy näin.

Jos itse omistaisin jonkun yrityksen tai minulla olisi joku tekninen idea, joka voisi tuottaa rahaa, laittaisin ovet lukkoon ja tarjoaisin pihalla kohteliaasti erittäin hyvän aterian ja yrittäisin keskustella mahdollisuuksista, jolla puolentoista miljardin ihmisen kansakunta voisi olla nappaamatta itselleen sitä mitä viiden miljoonan ihmisen kansakunta on yrittänyt räpeltää.

Maksakaa siitä meille, koska se ei teidän mittasuhteissanne merkitse yhtään mitään. Ajattelisin.

Joka tapauksessa, jos minun pitäisi nyt johonkin luottaa, niin luottaisin mieheen, joka ei kelpaa koripallokentille ja joka kantaa nimeä Mauri Pekkarinen.

27. kesäkuuta 2009

Vangittu mieli II

Seppo Lehto ei sitten päässyt Tampereen kaupunginvaltuustoon, vaan kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan.

Hieman kaksipiippuinen juttu. Identiteettivarkaus ja nettikiusaaminen ovat rikoksia, joista soisi rangaistavan ankaramminkin, mutta oliko tämä nyt lainkaan sopiva ennakkotapaus? Ja onko juttu korkean tason poliitikkoineen ja virkamiehineen edes oikein rakennettu, jos sillä pyritään suojelemaan kansalaisia tuollaiselta tuominnalta? En ole lakimies, kunhan kysyn.

Ja joka tapauksessa tuomioon liitetty Uskonrauhan rikkominen tekee tuomiosta ainakin osittain onton.

Mikko on täysin oikeassa

On ihan sama mitä kukakin ajattelee tai mikä on poliittisesti korrektia.

Olemme lähettäneet Opetushallituksen kanssa jo vuosi sitten kouluille suosituskirjeen, jossa sanottiin, ettei kouluissa saa tarjota virvoitusjuomia, makeisia eikä sokerimehuja. Mutta ilmeisesti sillä paperilla on pyyhitty pöytää.


Huomatkaa, että nuo virvoitusjuomat ja makeiset tulevat automaateista, joihin lasten täytyy laittaa rahaa. Maitoa ja ruisleipää ei ole varaa lapsille tarjota tässä maassa.

Tuo on muniin puhaltelemisen lopputulos. Aina. Siksi kehotankin kaikkia, jotka tätä blogia lukevat lukemaan myös Mikko Ellilää, joka latoo asiat tiskiin hieman tylymmin, mutta puhuu toisaalta ihan reippaasti totta.

26. kesäkuuta 2009

Vihreä liike

Vihreän liikkeen voima on sen oikeassa lähtökohdassa: Elävän luonnon kunnioittamisessa. Jo se, että kunnioittamisen sijaan puhutaan suojelusta, rapauttaa ideaa. Ilman lähes jokaisen ihmisen jakamaa kunnioitusta luontoa kohtaan vihreää liikettä ei edes olisi ja kuitenkin ne, jotka kunnioittavat elävää luontoa tietävät, että heidän mahdollisuutensa suojella sitä ovat harvinaisen rajatut. .

Nykyisen vihreän liikkeen voi kuvailla aika hyvin pelkästään sen perusteella mitä näkyy mediasta: Joschka Fischer on hyvästä ruuasta kihdin saanut ja helvetin hyvin lihonut perusporvari, jota huvittaa kertoa juttuja, kuinka hän oli neuvottelemassa Iranin ydinvoimalasopimusta, vaikka kaikki menikin päin vittua, Heidi Hautala taas on perheenäiti, joka kunniallisilla päivilläänkin vielä "diggaa" Joschka Fischeriä, kuin teinityttö Antti Tuiskua. Mehiläiskuningatar Heidin ( Satu Hassin esittämä kielikuva, ei minun ) ympärillä sitten pyörii kuhnureina Osmo "Metropolis" Soininvaaran ja Jarkko "Saruman" Tontin kaltaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka vetäisivät asfaltin ruohon päälle missä tahansa missä se edistäisi heidän omia pyrkimyksiään ja missä tahansa he pääsisivät ilman riskiä sanomaan, että he "suojelivat".

Ei mulla muuta, kunhan analysoin aikani kuluksi Suomen Vihreän liikkeen.

Ajattele, valmistaudu

Ajattele jonossa seisovien sisäisiä myllerryksiä. Kaikilla on omat ajatuksensa ja omat mielentilansa. Heidän ajatuksensa liikkuvat jossain. Mikäli jonosta tekisi musiikkia tulisiko siitä tylsää? Tuskin. Valmistaudu olemaan reagoimatta kysymykseen: Oliko etukorttia?

Sormuksen ritarit

Parempi kirja, kuin odotin. Itse asiassa todella hyvä, vaikka minun makuuni ehkä liian paljon lihaksia vaativa. Kirjassa on ikään kuin syvä, rauhallisen surullinen pohjavire ja vähemmän sellaista nopean assosioivaa ja avoimia tiloja jättäväää ilotulitusta, jota itse lukukokemuksilta suosin. En ole mikään kirjallisuuskriitikko, joten totean lyhyesti: Hyvää kirjallisuutta. Runojen, tai laulujen, perusteella voi olettaa, että kolme kirjaa muodostuvat kokonaisuudeksi, joka lunastaa alun antamat lupaukset.

Joka tapauksessa kirjaa lukiessani kesätuulen mukana kuiskittiin viestejä, joiden mukaan jossain kaukaisissa maissa eläisi joitakin vihreitä, jotka pitävät Philip K. Dickistä. Se teki minut surulliseksi, sillä nyt minun on vietävä melkoinen osa kirjastostani lajittelematta paperinkeräykseen. Niissähän täytyy olla jotain vikaa, koska ne ovat tehneet ihmisiä vihreitä äänestäviksi hulluiksi.

23. kesäkuuta 2009

Taru sormusten herrasta

Larppi kohti Eduskuntavaaleja etenee aivan kuten suunniteltua. Soinin puhe Seinäjoella ja katoaminen sen jälkeen vertautuu täydellisesti Bilbo Reppulin syntymäpäiväpuheeseen, joten strategian voi katsoa pitäneen. Ne, joiden pitää tietää, tietävät missä valtasormus on, mutta Sauronia palvovien, meidät reippaat hobittit orjuuttamaan pyrkivien vihreiden Saruman on, kuten tavallista, täysin tietämätön kaikesta. Tästä on hyvä jatkaa, ja aloittaa matka sormuksen toimittamiseksi sinne, minne se kuuluu. Enpä oikeastaan usko, että tuolla alkavalla matkalla kohdataan ainakaan mitään älyllisen toiminnan aiheuttamia vaaroja valtasormusta hamuavien, pienten vihreiden vastustajien taholta.

Radikaali ulkopoliittinen liike

Tämä ei ole minun ideani, enkä ole edes pohtinut sitä. Satuin vain törmäämään siihen: Mitä, jos Suomi räjäyttäisi potin ja Naton sijasta pyrkisikin liittymään Shanghain sopimukseen?

Mitä etua itse asiassa on siitä, että suomalaiset erikoisjoukot leikkivät sotaa jossain Afganistanissa? Alue vakautuu tai ei vakaudu nimenomaan noiden Shanghain sopimukseen liittyneiden valtioiden kautta. Toisaalta, kun Ruotsi on nyt luopumassa armeijastaan ja sen todennäköisesti on liityttävä Natoon, niin näiden kahden sotilaallisen liittoutuman raja jäisi yhdelle maailman perinteisesti rauhallisimmista rajoista.

Lisäksi on huomattava kaikki ne uskomattomat mahdollisuudet, joita Suomi voisi tarjota olemalla sopimuksen läntisin ja länteen selkeän avoimesti ja ystävällisesti suuntautuva valtio. Pelaaminen Kiinan ja Venäjän, jotka tuskin luottavat toisiinsa enempää, kuin savolainen maalaistalo mustalaisleiriin, välissä tarjoaisi uskomattomia mahdollisuuksia, eikä kaikkea separatismia varmaan nähtäisi suurenakaan syntinä.

En ota kantaa. Aika kuitenkin vaatisi radikaaleja ratkaisuja :)

21. kesäkuuta 2009

Homovaltio

En sitten ehtinyt lukemaan Hankamäen kirjaa, kuin ensimmäisen luvun. Itse asiassa sorruin juopotteluun mikä on synti ja tyypillistä, sekopäistä heterohommaa. Joka tapauksessa, jos palavereista, maanittelusta, todistelusta, oman selkeän asian perustelusta jonkun muka tieteellisen näkemyksen kautta ja muusta yleisestä inttämisestä ja selittelystä päästään eroon, niin olen mukana.

Antaa homojen hallita?

Vasemmisto

Say no more.

via.

20. kesäkuuta 2009

Nerous

Kristinuskossa on yksi erittäin nerokas piirre. Kolminaisuudesta ainoastaan Pyhän hengen kieltäminen ja solvaaminen on synti, jota ei koskaan saa anteeksi.

Pyhää henkeä onkin lähes mahdoton pilkata.

Popkulttuuriateistit kuten Dawkins, Harrsis et al ovat lanseeraneet kampanjan, jossa ihmiset julkisesti kieltävät Pyhän hengen. Tulokset ovat enemmän kuin noloja. Kukaan ei onnistu.

Pyhä kolminaisuuden persoonalliset edustajat Jumala ja hänen poikansa, varmaan kokisivat tuon youtubessa leviävän uhon niin, että johan on, kyllä maailmaan melua mahtuu, mutta pitääkö sitä itsensä silti mennä nolaamaan.

Juuri tuohon kiteytyy kristinuskon nerous. Pyhää henkeä ei voi voittaa.



PS.

Laitetaan nyt yksi linkki. Tuossa on täysin tyypillinen älyn ja järjen ylivoimaan uskova evoluutiotiedemies työssään. Tuo on siis keskiverto ja oikeasti koko I deny - liikkeen kärki. Mitään sellaista mitä tuossa videossa ei sanottaisi ei ole Dawkinsilla, Harrisilla et alilla sanottavanaan.

Poliittinen eläin

Netsi ei koskaan nuku. Vaikka istun parvekkeella katsellen leppeässä tuulessa silmieni tasalla liehuvaa Suomen lippua haluan kiinnittää huomionne tähän:

Theo van Gogh ja Pim Fortyim

En pidä mistään teorioista, joten latelen faktat: Molemmat noista miehistä joutuivat nykyeuroopassa harvinaisen poliittisen murhan uhreiksi. Heidät siis tapettiin sen vuoksi mitä mieltä he olivat. Nykyään tätä pidetään lähinnä ok asiana, johon ei oteta kantaa, kuin olkia kohauttamalla tyyliin eihän se mulle kuulu. Nämä ovat faktoja ja niitä kannattaa miettiä.

Fortyimin tappoi eläinsuojeluaktivisti, joka ilmoitti motiivikseen halun suojella muhamettilaisia*. Theo van Goghin tappoi muslimi, joka oman ilmoituksensa mukaan vihasi länsimaita ja sitä mitä Theo van Gogh edusti.

mielipide, ei faktaa:

Nyt, kun ympäri Eurooppaa heräilee poliittinen liike, jonka ideat perustuvat hyvin pitkälle siihen mitä tuossa keskustelussa pohditaan, pyritään tuo politiikka demonisoimaan, koska se ei olekaan sitä politiikkaa, joka hyväksyisi kasvottomien ihmisten teurastamisen kaduille samalla itku silmässä omaa suvaitsevaisuuttaan toitottaen.

mielipide kiinni.

Näin on. Loogisen empirismin edustajana en ota asiaan yhtään mitään kantaa. Kehotan vain katsomaan tuon keskustelun. Noin keskustellen Euroopassa pääsee hengestään, joten kannattaa olla hiljaa siinä maailmassa, jonka Paavo "Kihti" Lipposet ovat "rakentaneet".


*Itse asiassa tuo kertoo niin täydellisesti länsimaisten moraalisäteilijöiden asenteet muita kohtaan, että se pitäisi lyödä jotenkin kiveen.

19. kesäkuuta 2009

Lentävä Metropolis

Captain Nuiva kirjoittaa millainen olisi lentoyhtiö, jota hoidettaisiin samalla tavoin, kuin Helsingin kaupungin maahanmuuttopolitiikkaa:

Lentokoneessa matkustajat eivät tietäsi minne lennetään, Kuopioonko vaiko Pekingiin, saati että millon perillä oltaisiin jos yleensäkään mitään määränpäätä saavutettaisiin.
Jumbon puikkoihin hyppäisi radio-ohjattavalla liidokilla lentäjän kannuksensa hankkinut jolla ei olisi käsitystä että riittääkö polttoaine edes lähimmälle pellolle.
Maksavat matkustajat ohjattaisiin ruumaan ja matkustamo täytettäisiin halukkailla ohikulkijoilla sekä ilmaisella rahdilla.
Matkustamon henkilökunta tarjoilisi ennen lähtöä kaikki sapuskat muutamalle matkustajalle ja juottaisi viinakset pilotille.
Ennen lähtöä pidettävässä turva-infossa emot selittäisivät kuinka muut lentoyhtiöt ovat parempia ja se on matkustajien syytä ja niinpä näiden tulee olla kritisoimatta henkilökunnan toimintaa, lopuksi ilmoitettaisiin että koskaan ei ole yhtäkään lentokonetta pudonnut ja jos onkin niin tämä kone on vielä kentällä ja niinpä se ei voi edes pudota.

Lentoyhtiön johdossa istuvilla ei olisi käsitystä koneen huolloista,uusimisesta ja käyttökustannuksista, niistä ei puhuttaisi koska ne ovat ikäviä asioita...Todettaisiin vain että ostetaan pätkällä uusi sitten joskus jos tarvitsee ja katsellaan minne tämän yhden koneen kanssa päästään.
"Budjetti" sanasta kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan, saati sitten ymmärtäisi sen merkitystä.
On kuitenkin päätetty että maksavia matkustajia riittää ja siten tulevaisuuteen voidaan suhtautua luottavaisin mielin.

Huoltopuolella innovaatiot ammattitaidottomuudesta huolimatta kukoistaisivat...Paskatankeista vedettään putket polttoainetankkeihin ja siten polttoainemittarin neula ei laskisi niin nopeasti.
Huoltotoimet päätettäisiin tarvittaessa korvata hallinnollisilla päätöksillä,näin säästyisi aikaa ynnä rahaa.
Koneen ohjailua ilmassa pidettäisiin tarpeettomana koska kaikki kuitenkin tietäsivät että sen pitäisi lentää jonnekin ja kun suoraa lennetään niin peräsintä ei tarvita ja niinpä se poistetaan säästöjen nimissä.

Peräsimestä saadulla hinnalla hankitaan johtokunnan kokoushuoneeseen uusi pöytä.


Hyvää Juhannusta vain kaikille ja erityisesti niille tutuille, jotka eivät erinäisten syiden vuoksi voi viettää sitä terveen ja rehevän luokkakantaisella heteromaaseudulla, vaan joutuvat olosuhteiden pakosta pysymään kaupungissa, joka ainoan oikean aluepolitiikan mukaan kuuluisi tietysti ihan muille.

18. kesäkuuta 2009

Project In Vino Veritas

Kaikki tässä blogissa julkaisemani lukuprojektit ovat työn, sairauden, levon tai muun syyn vuoksi pahasti vaiheessa. Länsimaisen filosofian lukeminen on vielä jumissa, koska en saanut aloitettua Platonin Valtion toista lukua; ensimmäisen kyllä luin ja se oli mielenkiintoinen. Suomalaisen kirjallisuuden keskeisten teosten systemaattisessa lukemisessa olen tuskin päässyt 1900-luvun alkuun, mutta toisaalta kuinka moni suomalainen nyt yleensäkään on lukenut Jaakko Juteinia kuten minä. Hankamäen lukeminen menee parhaiten: Suomalaisen nykyfilosofian historia ja Dialoginen filosofia takana ja eilen tulin Sensuurin Suomessa kohtaan, jossa aloitin Hankamäen blogin seuraamisen. Aamulla aloittelin Enkelirakkautta ja ilmoitan heti alkuun, että vaikka jaottelu aistillisiin, kehollisiin, älyllisiin ja hengellisiin tasoihin tuntuu intuitiivisesti oikealta en näe mitenkään perusteltuna käsitystä, että homosuhde tarjoaisi heterosuhdetta paremman kasvupohjan filosofialle ja ymmärrykselle, koska kokemuspohja aistillisuudesta hengellisyyteen asti on yhteinen. Toisaalta en väitä suoralta kädeltä vastaankaan.

Ilma on kohtuullisen hieno. Jos se tällaisena jatkuu niin eiköhän juhannuspyhinä puutarhassa, omenapuun alla, tule luettua koko kirja samalla viiniä, joka kuulemma on viisasten juoma, siemaillen. Uskallan epäillä, että kirja on merkittävä teos.

Noin yleisesti, kun mietin näitä raskaita projekteja, tuli mieleeni seuraavaa: Ei ole oikeastaan mitään mieltä aktiivisesti tutustua aikalaistaiteeseen ( esimerkiksi nykykirjallisuus ), koska muinainen taide on aina merkittävämpää. Aikalaistaide on otettava vastaan vain silloin, kun se tulee vastaan, eikä etsiä tai jotenkin tutkia sitä. Aikalaisfilosofian kanssa on hieman eri juttu. Siihen kannattanee tutustua aktiivisesti.

:)

Kysymys, johon hallituksella ei ole vastausta

Markku Uusipaavalniemi Eduskunnan täysistunnossa 17.6.2009 pöytäkirjojen mukaan:

Arvoisa puhemies! Hallitus on ollut hieman hukassa näissä talousasioissa jo useamman vuoden. Globaalin luottokuplan aikaansaama ylikysyntä veti kaiken tuotannon. Tilanne ei tule palaamaan. Kilpailukyky Suomessa on mennyt, ja kun maailmantalous lähtee nousuun, Suomi ei automaattisesti seuraa perässä.

2011 alussa veronkorotukset - sanoitte, että tämä on teidän suunnitelmanne, kun taantuma on mennyt ohi. Taantuma ei ole silloin ohi. Te olette yltiöoptimisteja.

Työurien pidentäminen kolmella vuodella poistaisi teidän mielestänne kestävyysvajeen, joka on 10 miljardia. Haluaisinpa nähdä sen matematiikan, joka tuottaa, kun yksi työntekijä laitetaan tekemään töitä, 100 000 euroa Suomen valtiolle. Olkaa ystävällinen ja näyttäkää se! Jos teillä on tämä suunnitelma taskussanne, niin maailma on kyllä täynnä työntekijöitä, jotka 20 000-30 000 eurolla vuodessa tekevät teille sen 100 000 euroa. Meillä ei siis ole hätää.

Tietojen pimittämisestä olen täysin samaa mieltä, kun joku täällä on väittänyt, että tällaista tapahtuu. Se ei ole urbaani legenda. Talousvaliokunta ei pyynnöistään huolimatta saa Finanssivalvonnalta esimerkiksi pankkien stressitesteistä parametreja eikä laskentametodeista tietoa, ei myöskään lainojen vakuuksista, joita pankeilla on.Stressitestissä muun muassa mainittiin, että luottotappiot ovat reilut 4 prosenttia luottokannasta. Kahteen otteeseen olen tiedustellut, miten siitä seuraa 6 miljardia, kun luottokanta Finanssivalvonnan sivujen mukaan on 193 miljardia. Vastausta en saanut.Myöskin stressitestissä on otettu korkokannaksi erittäin matala 1 prosentin taso, ja sanotaan, että se on pahin skenaario pankkien kannalta. Olen hieman eri mieltä. Miksei stressitestissä (Puhemies: 2 minuuttia on kulunut!) testata esimerkiksi 5 prosentin tasoa, joka aikaansaa ...

Eikä ole Eduskunnallakaan, koska tuota seuraa pöytäkirjoissa välittömästi Puheenmiehen keskeyttävä toteamus:

Valitettavasti nyt joudumme pitämään vähän tiiviimpää rytmiä. Ed. Jaskari, sitten ed. Rajamäki, sitten vastaus, ja sen jälkeen me siirrymme mahdollisesti muihin kysymyksiin ja käymme keskustelua niistä noin kello 12.10 asti.

Noilla kai sitten mennään, noin kansantaloudellisesti. Kansalaisten on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että Uusipaavalniemi on niin sanottu julkkisehdokas, kun taas Vanhanen, Katainen, Urpilainen ja kumppanit ovat vakavasti otettavia poliitikkoja, joista irtoaa toivottu tulos narusta nykäisemällä.

17. kesäkuuta 2009

Unohdettu kysymys

Itseäni ei raha paljon kiinnosta, joten en juurikaan kiihottunut Eduskunnan kyselytunnista, jossa Eduskunta peitteli peruskysymyksiä ja tivasi loisteliaasti moraalisäteillen yksityiskohtia Keskustan vaalirahoituksesta. Yhdyn pienessä kansalaisen mielessäni Päivi Räsäseen ja olen sitä mieltä, että kaikkien puolueiden tulisi julkistaa kaikki vaalirahoituksensa ja muu rahoituksensa.

Sitä kuitenkin ihmettelen, että kun rekisteröidyn yhdistyksen perustaminen juuttuu kansalaisilla muutaman kuukauden jonoon yhdistysrekisterissä, niin miten erilaisia Kehittyvien maakuntien Suomi ry:itä ja muita vastaavia yhdistyksiä, joiden ainoa tarkoitus on kierrättää puolueiden rahoitusta niin, että taustalla olevat rahoittajat eivät tulisi julkisuuteen, voidaan polkaista pystyyn ja liittää yhdistysrekisteriin yhdessä päivässä.

Eli kunhan nyt hieman vanhavennamolaisesti kysyisin, että menevätkö "suuri raha" ja poliittinen "eliitti" kansalaisten ohi jotenkin laittomin keinoin tässä?

Sinänsä en usko sen enempää maailman vähiten korruptoituneen maan virkamieskunnan, tuomioistuinten, kuin poliittisten päättäjienkään rehellisyyteen, joten en niin piittaa vastauksestakaan ja ymmärrän kysymyksen olevan puhtaasti retorinen, vaikka olenkin pahoillani, että sen pitää olla sellainen.

Oblomov, eli ryssäläistä meininkiä

Isompi kirjahylly olisi kova juttu, mutta en taida viitsiä tehdä sellaista. Ehtiihän sitä syksymmälläkin. Taidan istuskella kiikussa ja funtsia onko kehittyneettömämpi, kehittymättömämpi vaiko peräti kehittyneettömättömämpi oikea muoto, tai mikäli niin onnellisesti sattuisi, että ne kaikki olisivat oikein, voisin omistaa aikana sen pohtimiselle mikä niistä olisi paras.

Ryssäläinen meininki on oikeasti ihan kivaa.

16. kesäkuuta 2009

Analyysi

Jyrki Virolainen niminen kirjoittaja on kirjoittanut melkoisen osuvan vaalianalyysin ennen vaaleja. Hitaan toiminnan joukkojen huoltomiehenä luin sen vasta nyt.

Itse jostain syystä, kai siitä, että tunnen jonkun verran PS:n riviporukkaa, luotan Soinin rehellisyyteen, mutta en toisaalta hyvän kirjallisuuden ystävänä voi olla nauttimatta noista luonnehdinnoista. Soinin ärsyttävin piirre on se, että hän jaksaa aina uhota politiikan olevan kovaa työtä. Politiikan ei pitäisi olla työtä, vaikka se kuulemma työlästä onkin, jos pestinsä aikoo hyvin hoitaa.

Niin ja tietenkin tuo ansaitsee jo tämän kriittisen maininnan: liian pitkä, en jaksanut kuin vähän alkua :)

13. kesäkuuta 2009

Älä lyö lyötyä...

...paitsi jos on hyötyä.

Enää ei yksinkertaisesti kehtaa arvostella vihreitä. Antaa heidän puhua itse:

Vihreän älymystön terävin kärki kolumnoi.

Itse tunnen muutaman fiksun vihreän. Tapaan aina kysellä heiltä, että eikö teitä ihan oikeasti hävetä? He ottavat asian vitsinä, vaikka itse olen kyllä ihan tosissani. Toisaalta puolue tunnistaa oman tilansa ja mukautuu realiteetteihin: Mainos, jossa vihreät mainostivat itseään älykkäiden ihmisten puolueena, on jo ajat sitten vedetty pois.

Kysyn saman, kuin ennenkin, miksi nämä vihreät ajattelijat eivät hakeudu dialogiin skinien kanssa?