tiistai 11. joulukuuta 2018

Google

Oikeastaan koko elektroninen olemassaoloni on Googlesta riippuvainen. Käytän Googlen toimisto-ohjelmia, kaikki tiedotostoni ovat Drivessa. Maksan näistä palveluista muutaman kympin kuukaudessa olen niihin tyytyväinen. Tietojenkäsittely ei koskaan ole ollut näin helppoa.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Google ei ole vapaan liiketoiminnan kannalla, vaan on kommunistinen lafka, joka ajaa jonkinlaista lattapäistävää politiikkaa.

Onko kellään ehdottaa hyviä vaihtoehtoja, joihin oman Driven voisi kätevästi ja ilman vaivaa siirtää?

Entä miten Google suhtautuu siihen, että asiakas on maksanut heille omasta tallennustilastaan etukäteen? Onko aikaa toimia seuraavaan maksuun asti oman mielensä mukaan, vai katsooko Google omistavansa koko sisällön?

En olisi kyllä koskaan uskonut olipascalia vääntäessäni, että tämä menee tähän. Näin se vaan kuitenkin käy. Totalitaristi väijyy jokaisen nurkan takana.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Adventin toinen sunnuntai.

Autuaan apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille. 15: 4 - 13.

Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään: Että te yksimielisesti yhdestä suusta kiittäisitte Jumalaa ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isää. Sentähden korjatkaat toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut. Mutta minä sanon: Jesus Kristus on ollut ympärileikkauksen palvelia Jumalan totuuden tähden, vahvistamaan sitä lupausta, joka isille tapahtunut oli. Mutta että pakanat laupiuden edestä Jumalaa kiittäisivät, niinkuin kirjoitettu on: sentähden kiitän minä sinua pakanain seassa ja veisaan sinun nimelles. Ja taas hän sanoo: iloitkaat pakanat hänen kansansa kanssa! Ja taas: kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylistäkään häntä! Ja taas sanoo Jesaias: sen pitää oleman Jessen juuren, joka on nouseva pakanoita hallitsemaan, jonka päälle pakanat toivoman pitää. Mutta toivon Jumala täyttäköön teitä kaikella riemulla ja rauhalla uskossa, että teillä Pyhän Hengen voiman kautta yltäkylläinen toivo olis.

Pyhästä evankeliumista pyhän Matteuksen mukaan. 11: 2 - 10

Mutta kuin Johannes vankiudessa kuuli Kristuksen työt, lähetti hän kaksi opetuslastansa, sanomaan hänelle: oletko sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman? Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät ja sanokaat jälleen Johannekselle, ne mitkä te kuulette ja näette: Sokiat saavat näkönsä, ja ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, ja köyhille saarnataan evankeliumi, ja autuas on se, joka ei pahene minusta. Kuin he menivät pois, rupesi Jesus sanomaan kansalle Johanneksesta: mitä te läksitte korpeen katsomaan? ruokoako, joka tuulelta häälytetään? Taikka mitä te läksitte katsomaan? ihmistäkö, vaatetettua pehmeillä vaatteilla? Katso, jotka pehmeitä kantavat, ne ovat kuningasten huoneissa. Taikka mitä te läksitte katsomaan? Prophetaako? totisesti sanon minä teille: tämä on jalompi kuin propheta. Sillä tämä on se, josta kirjoitettu on: katso, minä lähetän enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Reclaim the streets. Rabort to Stasi


Todella kohottava itsenäisyyspäivä. Heti aamulla samaan linja-autoon osui sivistynyt, vanhempi rouva samasta seurakunnasta. Suomalaisen nykytieteen valossa hän olisi rodullistettu, mutta itse en ajattele niin. Keskustelimme niitä näitä. Jossain Loviisan ja Porvoon välillä tuli puheeksi hyvän ja pahan akselilla nykyään keikkuva nationalismi ja globalismi. Itse totesin olevani täysillä nationalismin puolesta globalismia vastaan. Rouva oli samaa mieltä ja Belgian ja Ranskan asioista kokemusta omaavana kertoi kuinka itse saatana tuohuaa globalismia ajavan Euroopan yhteisön virastoissa. Harvinaisen mukava bussimatka. Suomessa todella harvoin törmää julkisissa kehenkään, jonka kanssa voi puhua asioista katolisen uskon, ja siis totuuden kehyksissä.

Narinkkatorilla pidin hiljaisen "Narinkkatori ilman Hitleriä" - mielenilmaisun. Se onnistui loistavasti ja koko tori oli hallussani. Helsinkiläiset eivät ilmeisesti herää juhlapyhien aamuina lainkaan, vaan nukkuvat krapuloissaan.

Annankatu-Yrjönkatu-Korkeavuorenkatu-Tehtaankatu - kävelystä voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Tyydyn tässä kuitenkin vain toteamaan, että arkkitehtoonisesti ja esteettisesti uskomattoman hieno kävelyreitti.

Pyhän Henrikin katedraalissa vietettiin messu isänmaan puolesta. Tämä oli päivän kohokohta.

Messun jälkeen vietin aikaa parhaassa mahdollisessa seurassa, kunnes oli aika siirtyä maailmallisen politiikan pariin.

Palasin takaisin Narinkkatorille ja nyt se oli noin kuudessosaltaan täyttynyt hitlereistä. En antanut tämän pelottaa itseäni, vaan katselin mitä täällä nyt vaaditaan. Ensimmäinen silmiini osunut banderolli julisti: "Ei muureja, vaan siltoja". Minulle tuo vertaukuvallinen jako ei toimi, vaan olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että seinät, joissa on ovet olisi paljon parempi.

Narinkkatorin kokoontumisen merkityksen kertoo ehkä parhaiten se, että ne joita he uhollaan vastustivat eivät edes huomanneet heitä, vaan huusivat kansanpetturiksi suurta ruorimiestämme Jussia. Väittäisinkin, että se tavoiteellinen päivä, jona olemme kokonaan ulkona näiden postmodernistien karkeloista on aina vain lähempänä.

Otimme pari olutta Henry's Pubissa, jossa on todella ystävällinen palvelu. Siitä sitten Töölöntorille. Itse mestari oli siellä haahuilemassa, kuten me muutkin. Kehotin häntä menemään linnan juhliin, jotta meidän mummomme ei joudu pettymään ja hän lupasi suorittaa tämän. Uskon, että näin kävi. Ellei käynyt äänestän seuraavissa vaaleissa KD:ta :D

Mauri Peltokankaan puhe kuului erittäin huonosti torin laidoille. Puhe kuitenkin on varmaan katsottavissa youtubesta tai muista palveluista.

Kulkue sujui hyvin. Muutama teintyttö oli matkan varrella huutamassa kirosanoja meille ohi kulkeville, mutta heidän äänensä oli kimeänäkin hento.

Luulen, että poliisikin pääsi helpommalla kuin edellisinä vuosina. Kadut ovat aika lailla tavallisten ihmisten hallussa. Minne tahansa voi kävellä ja mitään ei tarvitse pelätä, jos Helsingin niemellä pysytään. Itse en vieläkään osaa kävellä Töölöössä. Sen asemakaava on jotenkin sellainen, että suuntavaistoni sekoaa siellä. Mutta mitään pelättävää siellä ei ole vaikka sinne eksyisikin.

Takaisin Metropoliksesta sivistykseen minulla oli hyvä ja nopea kyyti.

Jos jotain kritisoitavaa on pakko hakea niin totesin ääneen sen, että en hyväksy kiroilemista hautausmaalla. Jotkut tähän syyllistyivät. Ensi vuonna kuitenkin Jerusalemissa! Ellei niin 612 - kulkueessa sitten.


Reclaim the streets siis edistyy hyvin.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Natsit ruuhkabusseissa.

Kissa on niin itsenäinen olento, että sille huominen itsenäisyyspäivä ei paljon merkitse. Sillehän itsenäisyyspäivä on jokainen päivä. Meille ihmisille ei ole tätä ylellisyyttä suotu, joten on tyytyminen kertaan vuodessa.

Median ja sosiaalisen median perusteella pääkaupungissa itsenäisyyspäivää vietään natsien ja antinatsien kesken yhteenottoa hakemalla, mutta on siellä todellisuudessa paljon muutakin. Voi osallistua esimerkiksi messuun isänmaan puolesta. Itse en tiedä ehdinkö maalta kaupunkiin niin aikaiseksi, mutta yritän vähintäänkin olla messun hengessä mukana.

Illalla, kun natsit ja antinatsit ovat marssineet tunnuksineen kohti Töölöä, aion osallistua rauhalliseen kulkueeseen, joka kulkee Töölööstä pois. Jos kulkueessa on natseja ja antinatseja ei se minua häiritse. Ainoastaan se häiritsee, jos menneiden sukupolvien hautoja ei osattaisi lähestyä rauhallisesti kävellen korkeintaan keskustelevaa puheääntä käyttäen. Aikaisempina vuosina se on onnistunut vähintäänkin kohtuullisesti, joten miksi se ei onnistuisi tänäkin itsenäisyyspäivänä.

Töölöntorilla puheen pitää Mauri Peltokangas. Kaivoin netistä Timo Hännikäisen puheen ensimmäisestä 612 - kulkueesta . Sen sisältö on hyvä pitää mielessä ja sen hengessä on hyvä viettää itsenäisyyspäivää.

Hyvää itsenäisyyspäivää siis kaikille!

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kaksi metropolia


Meillä on kaksi rinnakkaista ilmiötä: Metoo-liike ja lisääntyneet raiskaukset pikkutyttöjen hyväksikäyttöineen. Edellinen tapahtuu pääosin mediamaailmassa, jälkimmäinen ei niinkään. Edellinen saa paljon huomiota, siitä kirjoitellaan kaikkialla, siitä tehdään ajankohtaisohjelmia ja monet tutkijat kiiruhtavat analysoimaan sitä, jälkimmäisestä taas pyritään julkisuudessa lähinnä vaikenemaan ( aiheestakin) häpeillen.

Näillä on se ero, että mediamaailmassa tapahtuvaa metoota voi vatvoa sydämensä kyllyydestä jakaen moralistisia tuomioita joka suuntaan ilman, että yhteiskunnassa ja ihmisten tavoissa minkään tarvitsisi muuttua. Kyynisesti sanottuna vatvominen on hyvä ja voittoa tuottava liiketoimi. Pikkutyttöjen hyväksikäyttöön ja raiskauksiin puuttuminen taas vaatisi aitoa ja aika syvälle käyvää moraalista uudistumista kaikilta, tai sen puuttuessa poliittisia toimia, jotka olisivat voimakkaita ja yhteiskuntaa muuttavia. Kyynisesti sanottuna se taas voisi olla huono liiketoimi, joten siihen ei uskalleta ryhtyä. Ei ainakaan maassa, jonka oletettu eliitti koostuu naisista, jotka vihaavat lapsia ja miehistä, jotka pelkäävät teinejä.

Näillä kahdella on myös sellainen yhtymäkohta, että jälkimmäinen omalla tavallaan ruokkii ensimmäistä, sillä ei kai kukaan luule, että hengellisesti aika lattea aikamme olisi jostain saanut sellaisen luovan mielikuvituksen pistoksen, että kaikille tasapuolisesti tarjolla oleva viihde koostuisi aidoista saduista ja mielikuvituksen luomista narratiiveista. Kyllä ne aiheet lukemattomiin tv-sarjoihin, elokuviin ja sanomalehtiin vain poimitaan sieltä köyhien metropolista ilman sen kummempaa luovuutta, kuin mitä vaatii niiden jalostaminen hyväksi liiketoimeksi.

Ugh, olen puhunut.


maanantai 3. joulukuuta 2018

Vox Andalusia


En osaa sen sen syvemmin ottaa kantaa Espanjan liittovaltion eri alueiden politiikkaan. Se on ulkopuolelta katsottuna sekavaa. Baskeja olen sympatisoinut, koska heillä on oma, muille eurooppalaisille kielille mitään sukua olematon kielensä ja Bilbaossa on aina ollut ja tullee aina olemaan maailman paras Kotkan ulkopuolinen jalkapallojoukkue. Baskimaan itsenäisyys Espanjan suhteen on nykyisin kai paremmalla tolalla kuin Suomen itsenäisyys Brysselin suhteen, joten mitään poliittisia intohimojakaan minulla ei ole, vaikka periaatteessa kansojen itsemäärämisoikeutta aina kannatankin. Andalusian Vox - puolue tuntuu sitä ainakin Katalonian osalta vastustavan syistä, jotka hämärästi ehkä jopa ymmärrän, vaikka en sen tavoitteita tässä asiassa tuekaan.

Oikeastaan tässä vain huvitti Yleisradion otsikko:

Unohtiko Andalusia Espanjan rajun menneisyyden?

Eikö Yleisradio, joka on keskeinen vaikuttaja jopa USA:n vaaleissa esittäessään suomalaisille miten heidän pitäisi niissä äänestää, itse ymmärrä, että andalusialaiset eivät voi unohtaa, kun Suomen Yleisradiokin on aina muistuttamassa siitä. Tarvinnee olla töissä kotomaisessa mediassa tajutakseen, että andalusialaiset, kuten eivät muutkaan kansat, muista omaa historiaansa elleivät he jatkuvasti näe sen tulkintaa Tiedekulman STAGELTA.

Hyvää Vox-puolueessa on ainakin se, että puolue on pistämässä rajoja massasiirtolaisuuden nimissä tapahtuvalle ihmiskaupalle, joka pyrkii tekemään ihmisistä juuretonta ja kulttuuritonta masssaa hengettömän konsumerismin ja hyvinvoivan lännen järkensä kadottaneen poliittisen älymystön tarpeisiin. Siinä mielessä puoluetta voisi vaikka kannattaa, jos omaisi äänioikeuden Andalusiassa.

Islamin reformaatio

Viime aikoina on taas näkynyt kirjoituksia, joissa kehotetaan välttämään islamin arvostelua ja edistämään islamin reformaatiota. Nämä puheet ovat useammassakin mielessä aika hulluja.

En itsekään pidä ihmisten pilkkaamisesta ja turhasta ärsyttämisestä, mutta se raja, jonka aikanaan Tanskan erittäin kiltit ja humoristiset pilapiirrokset asettivat sille mikä katsotaan islamin ja siihen uskovien herjaamiseksi on sellainen, että kaikki muu paitsi harras suhtauminen islamiin katsotaan herjaukseksi. Eli lähtökohta on jo sellainen, että emme voi puhua islamista vapaasti, koska emme voi suhtautua asiaan edes millään tavoin humoristisesti. Tällaisessa tilanteessa on aika vaikea edistää minkäänlaista oletettua reformaatiota.

Reformaatio on myös ymmärretty täysin väärin ainakin, jos sillä viitataan uskonpuhdistukseen. Se oli vallankumouksellinen tapahtuma, joka johti aluksi sekasortoiseen tilaan. Kalvinistit, puritaanit ja pohjoisen luterilaiset korjasivat tilannetta luomalla paljon tiukemman ja kuriltaan kovemman kristinuskon, kuin mikään sitä aikaisemmin vallinnut oli. Jopa Englannissa, jossa anglikaanit tietyllä tavalla pyrkivät säilyttämään traditiota putoili pelkästään Elisabeth I:n aikana päitä enemmän, kuin Espanjan inkvisitio luovutti harhaoppisia kuolemaan tuomittaviksi koko useampi satavuotisen olemassaolonsa aikana. Tiukan puhdasoppisuuden tilaa kirkkokureineen kesti varsin pitkään. En ole mikään islamin oppien asiantuntija, mutta näkisin niin, että jos islamiin haluttaisiin vastaava reformaatio niin se on jo hyvällä alullaan Isiksen ja vastaavien ryhmien keskuudessa, kun taas traditionaalinen, reformoimaton islam koki viimeisiä loiston hetkiään joskus 1950 luvun maailmassa. En siis näkisi länsimaisilla sekulaareilla olevan mitään syytä edistää islamin reformaatiota vaan pikemminkin sen paluuta omaan traditioonsa. Ja omille mailleen.

Varsinaisesti, ja vakavasti ottaen, koko historiallinen tilanne on tietysti niin täysin erilainen, että vertailu, ja varsinkin opin ottaminen, on täysin mahdotonta. Mitään sisäänrakennettua pakkoa reformoitua uskonnoilla ei ole, joten siinäkin mielessä sellaisen edistäminen on kyseenalaista. Mikä kukaan ulkopuolinen on sanomaan, että teillä on ollut tuo usko ja nuo tavat keskuudessanne 1500 vuotta, mutta niistä tulisi parempia, jos te muuttatte sitä vähän tähän ehdottamaani suuntaan? Sellaisella ei saa aikaan kuin kiukkua, halveksuntaa ja riitaa.

Monet aidosti ajattelevat, tai luulevat, että kristinusko itsessään on jotenkin muuttunut reformaation seurauksena, mutta ei se ole. USA:n espiskopaalit ja pohjoismaiden liberaalit luterilaiset ovat hyvin pieni ryhmä kristinuskon sisällä.  Niiden nykyinen opillinen tila on enemmän seurausta rakkauden sekularisoimisesta, ja kristinuskosta luopumisesta maallistumisen hyväksi, kuin reformaatiosta. Refromaatiota voi kyllä pitää kehityksen yhtenä alkusysäyksenä, mutta se olisi liian pitkä ja monipolvinen kysymys tässä jauhettavaksi. Voimme vain kysyä, että onko meillä aikaa odotella seuraavat 500 vuotta sitä, että reformaatioon johdetun islamin piiristä pieni osa uskon sekularisaatiosta eniten hyötyviä sitten hylkäisi islamin. Näinhän tapahtuisi, jos islamin kehitys seuraisi reformaatiosta alkanutta kehitystä.

Uskontona islam tulee aikanaan häviämään, koska se on harhaoppi. Totuus ja sen tavoitteleminen eivät kuitenkaan enää ole maallistuneen lännen agendalla ja islam häiritseekin meitä lähinnä tapakulttuurisessa mielessä. Itse asiassa islam sopisi varmasti maallistuneille länsimaalaisille paremmin uskontona kuin kristinusko, ellei islam vaatisi jonkinlaista moraaliin pohjautuvaa elämäntapaa. Se olisi yksinkertaisempaa ja siinä tosiaan olisi vain joku ukko pilvien päällä, jonka voisi antaa olla siellä samalla, kun toteuttaisi tieteellistä maailmankatsomusta pelaamalla kiinalaisten suunnittelemia virtuaaliseksipelejä Googlen tai Applen uusin kypärä päässään. Kaduillakin tapahtuisi köyhemmissä kortteleissa kaikkea jännää ja fiktiota ruokkivaa. Nykyisin tieteelliseen maailmankatsomukseen vaadittavaa lyhyttä matikkaakaan ei silloin enää tarvittaisi, vaan tieteellinen maailmankatsomus olisi ikään kuin sisäsyntyistä ja helppoa. Eihän näissä nykyisissä islamisteissa ole siis muuta vikaa kuin se, että ne lyövät pään poikki, ellei varmasti usko ja julista uskoaan julkisesti.

Historiallisista ratkaisuista reconquista olisi parempi kuin reformaatio. Ja ajatus siitä, että antaa kunkin kulttuurin elää ja kehittyä siellä minne se on juurtunut. Länsimailla olisi paljon tekemistä omien kulttuureidensa onnettomuuksien korjaamisessa, eikä siihen tarvittaisi islamia sen enempää reformoituna kuin reformoimattomanakaan. Pitäisi vain itse osata.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Adventin 1. sunnuntai

Autuaan apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille  13: 11 - 14

Ja että me sen tiedämme, nimittäin ajan, että nyt on aika unesta nousta; sillä meidän autuutemme on nyt lähempänä kuin silloin, kuin me uskoimme. Yö on kulunut ja päivä on tullut; sentähden hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme meitämme valkeuden sota-aseilla. Vaeltakaamme soveliaasti, niinkuin päivällä: ei ylönsyömisessä, eikä juopumisessa, ei kammioissa, eikä haureudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaat päällenne Herra Jesus Kristus ja älkäät holhoko ruumistannen haureuteen.

Pyhästä evankeliumista pyhän Luukkaan mukaan, 21: 25 - 33

Ja merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja maassa kansalla ahdistus epäilyksen tähden. Ja meri ja aallot pitää pauhaaman. Ja ihmiset maassa pitää nääntymän pelvon ja odottamisen tähden niitä, mitkä maan piirin päälle tulevat; sillä taivaan voimat pitää liikutettaman. Ja silloin heidän pitää näkemän Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla. Mutta kuin nämät rupeevat tapahtumaan, niin katsokaat, ja nostakaat päänne ylös; sillä teidän lunastuksenne silloin lähestyy. Ja hän sanoi heille vertauksen: katsokaat fikunapuuta ja kaikkia puita. Kuin ne jo puhkeevat, niin te näette ja itse teistänne ymmärrätte, että suvi on jo läsnä. Niin myös te, kuin te näette nämät tapahtuvan, tietäkäät, että Jumalan valtakunta on läsnä. Totisesti minä sanon teille: ei tämän sukukunnan pidä suinkaan hukkuman, siihenasti kuin nämät kaikki tapahtuvat. Taivas ja maa on hukkuva, vaan minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Uusi vuosi


Elämme lopun aikoja, sillä huomena on adventin ensimmäinen sunnuntai ja alkaa uusi kirkkovuosi. Tämä vuosi on mennyt kohtuullisesti, seuraava toivottavasti taas paremmin. Itsestähän se kiinni on, sillä kaikki oleellinen on vapaasti tarjolla.

Facebookista huomasin, että Juhani Sarsila on pitänyt jäähyväisluennon Tampereella. Olen vakaan varmasti uusplatonikko Porfyrioksen argumentteja vastaan, mutta en tässä rupea asiaa erittelemään, koska en tiedä hänen argumenteistaan mitään. Tietäisin, jos olisin ollut Tampereella. Facebookissa kirjoitettiin: "Eläköityvän Sarsilan mukana yliopistolta poistuu sellaista, mistä aikamme anti-intellektualistinen sekä infantiili konsultti- ja talousvetoinen koulutuspolitiikka haluaakin tehdä lopullisesti selvää: laaja-alaista humanistista oppineisuutta ja sivistyksen itseisarvoisuuden puolustamista." Noin varmasti onkin.

Uusi kirkkovuosi tulee toistumaan kehyksiltään sellaisena kuin edellisetkin. Yliopistolle toivoisi sitä, että hörhöilevä uudistaminen pysähtyisi ja maassamme osattaisiin ottaa suunta, jossa infantiili konsultti- ja tulosvetoinen koulutuspolitiikka kuihtuisi lyhyen kukoistuskautensa jälkeen olemattomiin, ja juuriaan myöten. Yksi kukinto tätä laatua varmasti riittää.

Tosin, kuten edellisessä tekstissä huomautin: tämä jää varmasti meidän maalaismiesten ja ihmisten, jotka matkustavat busseissa tehtäväksi. Äänestämisiin siis, vaalitkin keväällä osuvat taas palmusunnuntaille.

torstai 29. marraskuuta 2018

Toksinen maskuliinisuus


Vaikka ketään ei näy, henkii rakennettu ympäristö marraskuisen illan hämärään voimakasta toksisen maskuliinisuuden hiilidioksidia. Onhan tulossa juna, joka syvyyspykologian tasolla symboloi ja teknisenä saavutuksena pinnallisestikin ilmentää mitä alkukantaisinta miehisyyttä. Ja minnepä muualle tuo juna meidät veisi kuin hyvien porvareiden patriarkaaliseen Kouvolaan. Meillä ei siis ole mitään hätää, vaan olemme hyvissä käsissä.

Postmodernismista puhuttaessa rientää sille rakentanut älymystö kertomaan, että postmodernismi on jo mennyttä, mutta tämä tämä on turhaa puhettta, koska sille rakentaneet sätkivät tyhjän päällä relativismin tyrannian verkoissa joka tapauksessa. On puhdas makuasia puhummeko olevasta vai olleesta postmodernismista. Se mikä postmodernimissa on oleellista on se, että se elää täysin valkoisten miesten heterovaltioiden tuista ja on siis siten patriarkaatin omaksi viihteekseen kutoma, hieman kieroutunut narratiivi. Tämä juna liikkuu myös osittain valtion tuilla, mutta se on todellinen ainakin siinä mielessä, että se kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen hyvin suoraviivaisesti.

Meidän junissa ja linja-autoissa matkaavien ihmisten olisikin ehkä aika pelastaa narratiiviensa vangeiksi joutuneet tutkijat, jatko-opiskelijat ja opiskelijat. Se käy helposti ohjaamalla rahoitusta. Siihen taas antavat mahdollisuuden kevään vaalit. Yliopistojen ja koulutuksen rahoja ei tarvitse ohjata liikenteeseen ja infrastruktuuriin, mutta ne voi ohjata toisin laitosten sisällä ja ehkä jopa pyrkiä tekemään niistä jälleen jotain muuta kuin pelkkiä laitoksia. Eikö olisi hienoa, jos esimerkiksi kotimaisen kirjallisuuden, kielen ja kulttuurin tutkimus nousisi taas arvoon arvaamattomaan? Sieltä löytyisi ammennettavaksi aitoja, luovalla mielikuvituksella toteutettuja narratiivejakin vaikka kuinka.

Jotain rajaa siis.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Johdatus kristinuskoon


En ole mitenkään varma onko Overtonin ikkuna todellisuudessa toimiva konsepti. Mikäli on, niin tietysti järkevintä silloin on kävellä katonharjalla koko ikkunan yllä, eikä yrittää kurkistella sen reunoista ulos. Näkee paremmin niin. Voisi sanoa, että tämä kirja myös tekee niin.

En ole mikään kriitikko, joten lähinnä tässä vain mainostan Katri Tenhusen äskettäin ilmestynyttä tärkeää suomennosta ja esitän pari huomiota.

Ratzingerin Johdatus kristiuskoon ilmeistyi vuonna 1968 ja on ansaitusti saavuttanut klassikon aseman. Veikkaisin, että Euroopan hullun vuoden - tai siihen johtaneista - dokumenteista se tulee Humanae Vitaen ohella olemaan niitä harvoja, jotka muistetaan vielä vuosisatojen kuluttuakin. Kirjaa voisi sanoa akateemiseksi, mutta ei ollenkaan kuivakkaaksi, vaan eläväksi ja persoonalliseksi selitykseksi Apostolisesta uskontunnustuksesta. Näin se kytkeytyy osaksi katekismusten perinnettä, vaikka lähestyykin uskontunnustuksen väitelauseita enemmän filosofisesti kuin pastoraalisesti.

Kirjan eräänä pohjavirtana on dialoginen filosofia, mutta kirja ei jää pelkäksi filosofiseksi pohdiskeluksi, vaan nousee sellaisen yli. Antiikin filosofian rooli kristinuskon opin muodostumisessa tulee kuitenkin hyvin esille. Kristinusko muutti ratkaisevasti sen näkemystä asioiden olemuksesta liittäessään siihen kolminaisuusopissa persoonien välisten suhteiden pysyvyyden ja niiden alkuperäisyyden.

Myöhemmin Ratzinger on ilmaissut huolensa relativismin tyranniasta. Tämän kirjan valossa voisi kuvitella, että eräs sen pahimpia ilmentymiä on monien modernien kristilliseen teologiaan ilmestyneiden tendessien tapa unohtaa substanssi kokonaan ja keskittyä vain persoonien välisiin suhteisiin ne olemuksellisesta yhteydestään irrottaen. Siinä samalla katoaa myös persoonan todellinen olemus ja jäljelle jää vain atomistisia yksilöitä ja heidän välisiä suhteitaan.

Erittäin suositeltava kirja myös niille, jotka lukion lyhyen matematiikan luettuaan ovat omaksuneet tieteellisen maailmankatsomuksen ja kuvittelevat uskonnon takana olevan vain suhteita mielikuvitusolentoihin. Pitäisi ehkä ostaa muutama joululahjaksi :)


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Viimeinen helluntain jälkeinen sunnuntai.


Kolossailaiskirjeestä 1: 9 - 14.


Sentähden myös me siitä päivästä, jona me sen kuulimme, emme lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että te hänen tahtonsa tuntemisella täytettäisiin kaikkinaisessa hengellisessä viisaudessa ja toimessa, että te soveliaasti vaeltaisitte, kelvaten kaikissa Herralle, ja hedelmän tekisitte kaikissa hyvissä töissä ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa, ja vahvistetuksi tulisitte kaikella voimalla, hänen kunniansa väkevyyden jälkeen, kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilon kanssa. Ja kiittäkäät Isää, joka meitä soveliaaksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa, joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan, jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi antamus.


Evankeliumista Matteuksen mukaan 24: 13 - 25.

Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu. Kuin te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyhässä siassa; (joka tämän lukee, hän ymmärtäköön!) silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille. Ja joka katon päällä on, älköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestansa. Ja joka pellolla on, älköön palatko vaatteitansa ottamaan. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaat, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina; sillä silloin pitää suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tähän asti, ei myös tule. Ja ellei ne päivät olisi lyhennetyt, niin ei yksikään liha tulisi autuaaksi; mutta valittuin tähden pitää ne päivät lyhennettämän. Silloin jos joku teille sanois: katso, tässä on Kristus taikka siellä! älkäät uskoko. Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin. Katso, minä olen teille sen ennen sanonut.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Poliittinen viikko


Huomena on viimeinen helluntain jälkeinen sunnuntai. Riippumatta mitä kalenteria kukakin noudattaa sen on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Seuraavasta sunnuntaista alkaa adventti ja uusi vuosi.

Poliittinen viikko oli hyvä päättää Kotkan PS:n syyskokoukseeen. Asiat menevät aina vain paremmin. Olin kahden vaihella jäänkö Leikariin juhlimaan, mutta ravintolan alkaessa täyttyä tyypillisestä mökästä sain selvinpäin jonkinlaisen tympääntymishokin ja koska tarjolla oli Sibakoffin kyyti kotiin tartuin siihen ja kuuntelen nyt kaikessa rauhasssa gregoriaanisesti laulettuja messuja. Mikäli innostun saunan jälkeen nauttimaan oluen ja viskiä varmaan tempaisen riehakkaasti ja kuuntelen H-mollimessun. Siinä on juhlaa enemmän kuin tarpeeksi.

Esitän vielä näin viikon päätteeksi protestini hallituksen ja SDP:n politiikalle. Seuraavilta vaaleilta toivoisin sitä, että PS:n ohella KD ja Vasemmistoliitto onnistuisivat kasvattamaan kannatustaan tasolle, jossa ne olisivat vähintään yhtä suuria kuin SDP, Kokoomus ja Keskusta. Se olisi yhteiskuntaa ja varsinkin yhteiskunnallista keskustelua tervehdyttävää. Kevääseen on kuitenkin vielä aikaa joten vietetään rauhassa adventti ja sitten jouluaika. Karnevaaliaikana voisi painaa täysillä, mutta kuten aina suuurin osa vaalikampanjasta osuu paaston aikaan. Mikä on ihan hyväkin siinä mielessä, että vakavasti vaaleihinkin pitää suhtautua. Ikävää vain, että yhteiskunta ei  nykyisin noudata kirkkovuoden rytmiä, mutta kyllä sekin vielä joskus taas toteutuu. Siihen asti voitellaan vaaleissa niin hyvin kuin osataan.

perjantai 23. marraskuuta 2018

500 miljoonaa


Poliittisen heräämiseni aikoina joskus 1990-luvun viimeisinä vuosina kyselin miten länsimaat, joiden moderni ja kehittynyt talous ei kestä pientäkään väestön vähenemistä, voivat vaatia kehitysmaita hillitsemään syntyvyyttä. Tai millä oikeudella ne houkuttelevat siirtotyövoimakseen kehitysmaiden sitä väestöä, joka kykenisi parhaiten modernisoimaan ja kehittämään omia maitaan. Ihmettelin onko tälle mitään moraalisia perusteita vain onko tarkoitus vain oman rikastumisen toivossa pitää kehitysmaat köyhinä varastoina niin luonnovaroille kuin siirtotyövoimallekin. En saanut mitään vastausta.

Nykyisen hallituksen ulkopoliittiseen linjaan kuuluu - ainakin julkilausutusti - keskeisenä se, että kaiken kehitysyhteistyön mukana on kuljettava väestön kasvattaminen ehkäisyyn ja aborttien laillistamiseen. Ainakin Afrikassa tätä pidetään ideologisena kolonialismina. Samaan aikaan, kun haluamme syntyvyyden kehitysmaissa laskevan, haluamme sieltä tänne edullista työvoimaa. Jälleen huomioiden sen, että pienikin väestön väheneminen suistaa oman yhteiskuntamme raiteiltaan ja syvään lamaan, on kysyttävä tuollaisen politiikan moraalin perään. Sillähän tavoitellaan sitä, että oma talouskasvumme jatkuisi suotuisana, mutta kehitysmaat köyhtyisivät entisestään.

En tässä ota kantaa siihen, että hallituksen haluama poltiikka ei olisi maallemme taloudellisestikaan edullista. Siitä on olemassa selvä ja tarkka tutkimus: Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee, joka kannattaa lukea, vaan oletan, että hallitus olisi oikeassa ja siirtotyövoiman tuominen Suomeen köyhemmistä maista todella kohentaisi Suomen taloutta. Ja väitän, että se siinäkin tapauksessa olisi moraalisesti väärin ja kehitystä pidemmän päälle rapauttavaa, koska se olisi rahan tunnotonta kuppaamista köyhemmältä rikkaammalle.

Euroopan yhteisöllä on 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinat, joilla työvoiman liikkuminen on vapaata. Suomelle tämä ei riitä. Syy voi olla vain se, että suomalaiset yritykset eivät ole kilpailukykyisiä eivätkä pysty houkuttelemaan työläisiä Euroopasta. Ne eivät joko halua, tai pysty maksamaan palkkoja ja tarjoamaan muita etuja, jotka ovat työläisen saatavilla muualta Euroopasta. Osasyy suomalaisten yritysten huonoon kilpailukykyyn on aivan varmasti Elinkeinoelämän keskusliitto. Se esittää, että epäsuotuisasta väestönkasvusta johtuvaa tilannetta korjattaisiin Euroopan ulkopuolisella siirtotyövoimalla, jonka palkasta veronmaksajat maksaisivat 70 prosenttia ja palkkaava yritys 30 prosenttia. Mikäli yritysten keskeinen edunvalvoja ja keskitettyjä tuloratkaisuja ammattiliittojen kanssa tekevä järjestö on näin tyhmä ja kansantaloudelle tuhoisa, ei yrityksiltäkään voi odottaa juuri mitään, koska ne on kudottu verkkoon, jossa kerta kaikkiaan ei voi voittaa.

Paljon kertoo sekin, että poliittiset puolueet Perussuomalaisia lukuunottamatta eivät pidä ehdotusta suoralta kädeltä tyrmättävänä. On sanottava, että jos haluaa pelastaa Suomen kansantalouden todella suurelta katastrofilta kannattaa äänestää Perussuomalaisia seuraavissa eduskuntavaaleissa. Moraalisesti kestävämmät suhteet kolmannen maailman maihin tulevat kaupan päälle.

torstai 22. marraskuuta 2018

Hinattu hallitus


Suomea ei enää voi pitää kansainvälisen politiikan ajopuuna, sillä ajopuun liikkeissä on aina jotain ennustamattomuutta. Suomen tilan taas voi ennustaa aivan tasan tarkaan: Intelligentsijamme seuraa USA:n teinejä ja hallintomme seuraa sisäpolitiikassa Ruotsia ja EU-politiikassa Saksaa. Suomi on kansainvälisessä politiikassa hieman epävarman hinaajan vetämä tukki.

Petteri Orpon, joka Sipilän ja sinisten kanssa junaili toissa kesäisen äänestäjien petoksen, tätimäisen tomera ilmoitus vaalitentissä oli pohjimmiltaan luonnollisesti RKP:n kautta Ruotsista välitetty asenne, joka Kokoomuksen nyt vain piti ottaa.

Ruotsista Suomen hallituksen mahdollisesti ottamaan suuntaan antaa toivoa se, että Ruotsi on nyt täydellisessä umpikujassa hallituksensa suhteen. Maa on sen verran itsenäinen, että se tuskin omaksuu Suomen tapaa, jossa vasemmisto ja "oikeisto" istuvat yhdessä hallituksessa, kun ei muutakaan osata ja ulkovaltojen tekemisten seuraaminen käy hyvin niinkin. Aika paljon Ruotsin tilanteesta riippuukin joutuuko Orpo vielä ennen vaaleja tomerasti perumaan puheensa mahdollisista hallituskumppaneista ja näkeekö hän yllättävän näyn, jossa asiat olisivatkin muuttuneet niitä olemattomasta, mutta kumisten julistetusta arvopohjasta tarkasteltaessa.

Myös Saksassa näyttää siltä, että hyviä merkkejä Suomen hallituksen suunnanmuutokselle on ilmassa. Saksassa tulevalla liittovaltiokansleritasolla keskustellaan siitä onko maan maahanmuuttopolitiikka järkevällä pohjalla ja pitäisikö Saksan liittyä tulevaan YK:n sopimukseen, joka suomalaisen julkisen keskustelun mielestä ei ole sopimus lainkaan eikä velvoita mihinkään. Saksalaisten mielestä se velvoittaa ja siksi siitä olisi keskusteltava, kun demokratiassa siellä kerran eletään. Saksassa on myös media, joka uutisoi sopimuksesta ja siitä käytävästä, korkean tason keskustelusta: 1 ja 2. Sellaista ei Suomessa valitettavasti ole, johtuen kaiketi ingelligentsijamme luonteesta. Myös poliittinen valta ulkoministeri Soinin lupsakan pulleassa hahmossa torppasi keskustelun eduskunnassa halpahintaisella jekkuilulla.

Hinatun intelligentsijan suhteen muutosta tuskin on odotettavissa. Amerikan teinit eivät vielä ole kuluttuneet voimavarojaan loppuun, joten sieltä löytynee inspiroivaa seurattavaa vielä pitkään. Merkkejä konservatiivisemmasta nuoresta polvesta toki on, mutta koska yliopistoissa teini-ikä jatkuu nykyisin eläkeikään asti tulee muutos olemaan hidas.

Vaikka nykyisen hallituksen - ja sen näillä gallupluvuilla seuraavan perillisensä - vuoksi panenkin enimmän toivoni varsinaisten EU-maiden politiikkaan Suomen suunnan muuttajana ja lähtisin itse vaaleihin sloganilla: ''Kotimainen ydinpommi on ilmastoteko," ja lukisin vaalikampanjan ajan Ilmestyskirjaa ääneen eri tilaisuuksissa, niin on hyvä, että viitseliäämmät ja järkevämmät jaksavat vielä raataa maamme suunnan muuttamiseksi aivan itsenäisesti. Tavallaan on aika helppoa, kun tietää keitä äänestää voidakseen pitää itseään täysipäisenä ihmisenä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Oikeiston huutolaislapset


Kymi on oikeastaan niin keskellä lännen- ja idän kristinuskojen ikiaikaista rajaa, kuin siinä voi olla. Kaukana pohjoisessa tosin, mutta periferioissa on hyvä elää ja merkitykset saattavat kirkastua niissä jopa selkeämmin kuin keskustoissa. Siitä tuo kuva tälle muistopäivälle. Tekstin kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä.

On oikeastaan ihan hyvä, että Suomesta puuttuu amerikkalaistyylinen oikeisto. Vasemmistossa on tarpeeksi kestämistä. Se, että Suomessa ei ole perinteistä eurooppalaistyylistä oikeistoa KD:n ulkopuolella on sen sijaan oikeastaan jopa tragedia. Ja ellei nyt ihan tragedia, niin ainakaan se ei ole maalle hyvä asia.

Tänään IS lähetti Elinkeinoelämän keskusliiton vaalitentin, johon kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat osallistuivat. Tentistä pystyi hyvin päättelemään sen, että mikäli puolueiden voimasuhteet pysyvät samoina kuin mitä ne nyt ovat gallupeissa ( eivät tosin pysy ), niin Kokoomus on valmis ottamaan vihreiden paikan SDP:n ja Vasemmistoliiton hallituksessa. Puolueen puheenjohtaja teki tämän selväksi jopa tomeralla tavalla. Jossain vaiheissa keskustelua olisi draaman kaaren vuoksi odottanut, että hän olisi hypännyt SDP:n puheenjohtajan syliin hetkeksi imemään peukaloaan.

PS oli keskustelussa yksinäinen järjen ääni siinä mielessä, että se keskustelussakin oli aivan omassa positiossaan. kuten on muutenkin. Muitakin järjen ääniä keskustelussa kyllä oli: KD ja hieman yllättäen Vasemmistoliitto. Mikäli Suomen politiikka olisi arvopohjaltaan samanlaista kuin varsinaisissa EU-maissa, niin se rakentuisikin PS/KD vs. Vasemmistoliitto/vihreät jännitteisen vastakkainasettelun varaan.

En sitten tiedä onko Suomessa oikeistolaisia varsinaisesti enempää kuin KD saa ääniä. Tuskin on, koska on vaikea uskoa heidän olevan niin petettävissä, että he jatkuvasti äänestäisivät Kokoomusta. Toisaalta tottumus ja asenne ovat vahvoja voimia: jotkut ovat nuoruudessaan ottaneet oikeistolaisen asenteen, tarttuneet Kokoomuksen verkkoon eivätkä enää pääse siitä irti. Heidän on sitten edelleen rimpuiltava siinä "Hei" Täällä mä oon" - hengessä, vaikka puolue ei koskaan aja mitään heidän hyväksi näkemäänsä asiaa, vaan puuskuttaa tomerana pikku veturina eteenpäin Ruotsin Moderaattien ja RKP:n rakentamia kiskoja, kunnes kiskot loppuvat. Sitten hengähdetään ja odotetaan, että Moderaatit ja RKP saavat radan uuteen suuntaan valmiiksi. Kannattaisikin tunnustaa tosiasiat ja astua KD:n vakaaseen laivaan, tai jos rohkeutta riittää hypätä PS:n iloiseen 'bandwagoniin'. Tai sitten perustaa se oikeistolainen liberaalipuolue.

Perussuomalaiset oli siis keskustelun selkeä järjen ääni. Perussuomalaisia on kuitenkin vaikea sanoa perinteiseksi eurooppalaiseksi konservatiivipuolueeksi, vaikka puolueessa niitäkin virtauksia paljon on. Puolue on niin suomalainen, että sen sovittaminen eurooppalaiseen poliittiseen kenttään on ainakin tällä hetkellä vaikeahkoa ja hyvä niin.

Yleisesti keskustelusta voi sanoa, että emme tulleet hullua hurskaammiksi siitä millaista politiikkaa vaalien jälkeinen hallitus mahdollisesti tulisi ajamaan, ellei vaihtoehdoksi lasketa sitä, että sama meno jatkuu aina vaan. Juontajat puhuivat enemmän kuin keskustelijat, mutta sen verran oli edistytty kohti sivistynyttä keskustelua, että vain muutaman kerran suoraan keskustelijan päälle oli juontajan päästävä sanomaan oma näkemyksensä. Olisi ehkä hyvä, jos vaalien yhteydessä olisi toinen lappu, jossa kansalaiset pääsivät äänestämään vaalitenttien juontajista seuraavalle kaudelle. Sen verran selvästi heidän poliittiset näkemyksensä kuitenkin keskusteluja ohjaavat.

Idän ja lännen rajalla jo tiedetään ketä äänestetään. Mikäli muu Suomi haluaa äänestää sivistyneesti se äänestää samoin. Ellei äänestä, niin omapa on vikansa.

tiistai 20. marraskuuta 2018

Löytöretket

Kissan kanssa tuumittiin, että taivaalla ilmiselvästi on jotain merkkejä jostakin. Niiden tulkinta jäi sitten hieman hämäräksi.

Nuorena minulla sellainen historiankäsitys, että aika ajoin humanistinen intelligensija pistää kaiken täysin päreiksi. Riittävän riehumisen ja tuhon jälkeen työläiset ( mukaanlukien insinöörit ja luonnontieteilijät ) sitten korjaavat asiat kuntoon. Ja tämä vain jatkuisi hamaan loppuun asti. En osaa varmasti sanoa oliko käsitys täysin väärä.

Toinen asia mitä ajattelin oli se, että maailma on jopa liian valmis. Olisi ollut hienoa, jos kartalla olisi ollut valkoisia, täysin tutkimattomia läiskiä, joita kohden laivan keulan olisi voinut kääntää. Sitten rantautua sinne ja tutkia mitä kaikkea siellä on ainoana pakopaikkana yksi heiveröinen laiva rannalla. Avaruusmatkailusta en koskaan unelmoinut. Kun Star Trek tuli televisiosta ne olivat mustavalkoisia, eikä kakkoskanava edes näkynyt Kymissä ilman erityisiä virityksiä. Ehkä tuossa Tohlopin hiljaisuudessa on yksi syy toiseen historiankäsitykseeni, jonka mukaan menneisyys on elävämpää, ja enemmän edessämme, kuin tulevaisuus.

Tuo tuntemattoman löytämiseen ja suuren tehtävän kaipuu on ilmeisesti yleisempikin ajatus. Ainakin voi niin olettaa Meiltä puuttuvat suuret unelmat - kolumnin perusteella. En osaa tuohon sanoa oikein mitään, mutta vahvasti pelkään, että suuren unelman toteutuminen olisi juuri niitä aikoja, jolloin nuoret humanistit pistäisivät kaikkea päreiksi. Ainakin se mahdollisuus on aina huomioitava ennen kuin lähtee heikoille jäille.

Itse löysin sittemmin hengellisen maailman. Yhtenä ratkaisevista laukaisimista oli Kunnian "...niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen..." Koen edelleen niin, että kirkon totuuden täyteyden lähteestä riittää minulle uutta ammennettavaa loputtomiin, enkä usko sen koskaan ehtyvän.

Mikäli minun pitäisi maailmalle sanoa jotain tekisin varmaan tällaisen hieman banaalin, modernin mainoksen StartUp-tyyliin: Tulkaa kotiin sieltä.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Ramus virens olivarum


Suomalaisen intelligentsijan paljastettua eilen paitsi englannin osaamattomuutensa myös sen, että sen käsiin sopii paremmin harava kuin kynä, on tavallisen maalaismiehen helppo pohdiskella asioita kuin asioita ja kielellä kuin kielellä maassamme. Rimaa ei ole asetettu korkealle.

Luen Raamattua siten, että luen sen läpi ja aloitan sitten jälleen alusta. Hyvä harrastus. Tällä hetkellä olen menossa Sirakin kirjassa, josta kannattaa aina pitää mielessä ainakin tämä:

Alä pyri tuomariksi
ellei sinulla ole voimaa kitkeä vääryksiä
voit joutua vaikutusvaltaisten heiluteltavaksi
ja siten menettää integriteettisi. 

Vaikka näin todella on, niin silti kaikki kovasti pyrkivät Trumpin tuomariksi. Niin kovasti, että tahallisella tai tahattomalla väärinymmärtämisellä ovat valmiita munaamaan itsensäkin. On tietysti täysin asiallista kritisoida presidenttiä, mutta senkin voi tehdä asiapohjalta, jos vain haluaa. Nykyisin kuitenkin vaikuttaa siltä, että arvostellaan kiihkeästi kaikkea muuta, kuin Trumpin politiikkaa. Hän todennäköisesti jopa hengittää väärin.

Mikäli jostakusta ei pidetä hänen sanansa väännetään väkisin hänelle mahdollisimman epäedullisiksi, eikä suopean tulkinnan periaatetta edes pyritä noudattamaan. Mieluummin ymmärretään jopa tahallisesti väärin, kuin annettaisiin asian vain olla. Tahaton väärinymmärtäminen ei ole mikään synti, mutta tahallinen alkaa sitä ainakin lähennellä.

Tahallisia väärinymmärryksiä löytyy kotimaastakin pilvin pimein. Yksi legendaarisimmista on yhä elävä ja ( ainakin teennäistä ) kiukkua nostattava tulkinta puheenjohtajamme Halla-ahon vuosien takaisesta kirjoituksesta ihmisarvosta. Vaikka tulkinnan näkee vääräksi kuka tahansa ei siitä silti haluta luopua, eikä sitä haluta unohtaa. Vastaavia tahallisia väärinymmärryksiä on varmasti kohdistunut myös poliittiseen vastapooliimme.

Oli miten oli: tänään on kuulemma miesten päivä. Koska kalenteriin ei satu tälle päivälle yhtään muistettavaa pyhimystä, niin vietetään sitten sitä ja luvataan, että yritetään miehekkäästi päästä eroon tahallisen väärinymmärryksen synnistä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

6. loppiaisen jälkeinen sunnuntai ( siirretty )

1. Tessalonikalaiskirjeestä 1: 2 - 10.

Me kiitämme aina Jumalaa kaikkein teidän edestänne ja muistamme meidän rukouksissamme teitä, ja lakkaamatta muistamme teidän tekojanne uskossa, ja teidän töitänne rakkaudessa, ja teidän kärsivällisyyttänne toivossa, joka on meidän Herramme Jesuksen Kristuksen päälle Jumalan ja meidän Isämme edessä. Sillä, rakkaat veljet, Jumalalta rakastetut, me tiedämme, kuinka te valitut olette, että meidän evankeliumi on teidän tykönänne ollut, ei ainoastansa puheessa, vaan myös voimassa ja Pyhässä Hengessä, ja vahvassa tiedossa; niinkuin te tiedätte, minkäkaltaiset me teidän tykönänne teidän tähtenne olimme. Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan, niin että te olette tulleet esikuvaksi kaikille uskovaisille Makedoniassa ja Akajassa. Sillä teistä on Herran sana kajahtanut, ei ainoastaan Makedoniassa ja Akajassa, mutta myös joka paikassa on teidän uskonne Jumalan tykö kuulunut, niin ettei meidän tarvitse mitään puhua. Sillä he itse ilmoittavat meistä, minkäkaltainen tulemus meillä on ollut teidän tykönne, ja kuinka te Jumalan tykö epäjumalista käännetyt olette, elävää ja totista Jumalaa palvelemaan, ja hänen Poikaansa taivaista odottamaan, jonka hän on kuolleista herättänyt, Jesuksen, joka meitä tulevaisesta vihasta vapahtaa.


Evankeliumista Matteuksen mukaan 13: 31 - 35

Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi peltoonsa; joka on pienin kaikkia siemeniä, mutta kuin se kasvanut on, niin hän on suurin kaalein seassa, ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille. Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani. Nämät kaikki puhui Jesus kansalle vertauksilla, ja ilman vertauksia ei hän mitään puhunut heille, että täytettäisiin mitä oli prophetan kautta sanottu, joka sanoo: minä avaan suuni vertauksiin ja puhun ulos salatut maailman alusta.

lauantai 17. marraskuuta 2018

Luonnonilmiö

Aivot narikkaan heittävä massahysteria on kaiketi luonnonilmiö, jota ei kannata vastustaa, vaan keskittyä mielenkiintoisempiin asioihin odottaen kulloisenkin muodin ohimenoa.

Vaikka nationalismi ei todellisuudessa ja aatehistoriallisesti ole mitään muuta kuin kansojen itsemääräämisoikeuden korostamista, pidetään nykyisin nationalismina kaikkea mikä vastustaa nykyistä hegemoniaa. Historiaakin luetaan niin, että tarvittaessa saadaan jopa Habsburgien Itävalta-Unkarista, brittien imperiumista, Neuvostoliitosta tai Tang-dynastiasta nationalistinen, kunhan voidaan vain siinä ohella todeta heidän tehneen jotain nykymittapuiden mukaan pahaksi ja tuomittavaksi katsottavaa.

Todellinen nuorin älymystömme vielä siihen päälle erilaisine tutkijoineen keskustelemaan löytämänsä kälviäläisen skinheadin psykologisesta profiilista historiallisen kansallissosialismin uhkaavana ilmentymänä ja uutena Hitlerinä, niin kotomaisen mediamme hysteerinen keskustelu Euroopan keskeisestä poliittisesta suuntauksesta on aika lailla paketisssa.

Sitä aika usein kysyykin itseltään miksi siis osallistua johonkin missä ei ole tippaakaan järkeä mukana. Eikä se kyllä ole tarpeenkaan.

On nimittäin myös hienompia luonnonilmiöitä. Tänään aurinko paistoi Karhulassa ensimmäistä kertaa noin kuukauteen, kun Persuäijien teltta oli pystytetty sinne. Paikka ei ollut paras mahdollinen, mutta väkeä kävi silti. Kansanedustajaehdokkaita oli paikalla: Carina Jäntti on tunnetusti valloittava persoona ja kymiläisenä aina varma valinta edustajaksi; Ano Turtiainen Juvalta on fiksu herrasmies, jonka maastavetoennätys on vähintään 100 kiloa parempi kuin itselläni, eli 405 kiloa; Mauri Peltokangas Vaasan vaalipiiristä Kaustisilta on myös mies, joka ilman muuta ansaitsee paikkansa eduskunnassa, vaikka kymiläiset eivät jostain syystä saa Vaasassa äänestääkään; ja lisäksi paikalla oli Juho Eerolan tukiryhmää toteamassa, että tässä tapauksessa vanhat liivit ovat paremmat kuin pussillinen uusia. Nämä neljä jo yksin muodostaisivat eduskunnassa erittäin tehokkaan ryhmän.

Oikein hieno tilaisuus. Väittäisin, että viiden kansanedustajan tavoitteen asettaminen Kaakkois-Suomen vaalipiirissä ei olisi mitenkään utopistista haihattelua, eikä mikään estä sitä, etteikö voittoja olisi tulossa myös Vaasassa.

perjantai 16. marraskuuta 2018

Järkyttävän pöyristyttävä ääri-ilmiö.


Kun modernin luonnonystävän tunnistaa varmimmin siitä, että hän ei tiedä mitään kasvistosta, eläimistöstä tai maantieteestä, niin arvostetun kotimaisen päivälehden tunnistaa siitä, että sen sivuilla kielenkäyttö on hurjempaa kuin 70-luvun Ratossa. Sitä lukiessa tuntuu siltä, että sekä maailmassa, että lasitalossa olisi käynnissä jatkuva sota, jossa ammukset räjähtelevät siellä täällä aivan pöyristyttävällä voimalla. Ainoastaan sanelukoneena toimivaan kotimaisen median pääkirjoittajaan voi luottaa, kun hakee leppoisan taivastelevaa jaarittelua, jossa jokin vakava moite on kohdistettu saneltuun kohteeseen. Muuten ollaan täysin hurjistuneina puremassa kaikkea mikä liikkuu, tai pikemminkin liikkuu äärimmäisesti; ääri liikkuu.

Onneksi kiihkeä sotatila taitaa vallita vain lasitalon sisällä, jossa kirjoitetaan fiktiivistä tositelevisiota maailman todellisista tapahtumista.

Yhteiskunnallisia asioita kannattaakin seurata aivan muin tavoin. On esimerkiksi huomattavasti rauhallisempaa olla puolueen jäsen ja saada sitä kautta asiallista informaatiota politiikasta. Yhteiskunnan yleisestä ilmapiiristä taas jo tunnin kävely kadulla, tai jos onnellisesti asuu maalla niin metsässä, kertoo enemmän kuin päivälehti. Jo pelkästään siitä syystä, että metsä ja katu eivät valehtele.

Politiikan ja maan ongelmat olisi helppo ratkaista, jos eri puolueissa ei oltaisi niin nuivia populisteja. Annetaan meidän persujen olla suomalaisia, kun me sitä niin haluamme, mutta korvataan muiden puolueiden eläköityvät, vauvakammoiset politiikot ja lehtimiehet ulkomaalaisella työvoimalla. Se tulisi huomattavasti halvemmaksikih, kuin kasvattaa uusia erilaisissa broileri- ja ajatushautomoissa, jolloin ei koskaan edes tiedä mitä sieltä munasta lopulta kuorituu ja taloudellinen panostus voi mennä kokonaan hukkaan.

Näin ei kuitenkaan tehdä, koska maassamme ollaan poliittisesti äärikepudemarikokoomuslaisia. Mikä on sääli.

torstai 15. marraskuuta 2018

Vanhurskaat transistorit


Siitä asti, kun löysin Suomen teologisen instituutin youtube-kanavan, en ole kuunnellut juuri lainkaan radiota, vaan pöyritellyt taustalla instituutin luentoja, jotka mielestäni ovat hyviä.

Luterilainen vanhurskauttamisoppi on asia, jota en ole koskaan tajunnut. Tai ainakaan en ole tajunnut itsepäistä keskittymistä siihen. On itsestään selvää, että Jumala on se joka vanhurskauttaa. Vuosisatoja jatkunut teologinen keskustelu tästä tuntuu luvalla sanoen kummalliselta saivartelulta. Se on kuitenkin sanottava, että se tuottaa ilmeisen hyvää ja mielenkiintoista teologiaa, kuten...

Vanhurskauttamisopin perusteet

...osoittaa. Maallikkona minulla ei ole tuohon muuta huomautettavaa kuin, että äärimmäinen monergismi, joka täysin kieltää vapaan tahdon ja kaiken synergismin - kovimmat luterilaiset taitavat pitää jo rukousta "...vuodata armosi sydämiimme..." synergisminä - ei toimi oikein millään tasolla, mikä ilmenee selvästi jo Raamatusta mikä kai on teologian peruskirja. Paavalin tarkoittamat teot taas eivät ole Uuden liiton hyviä tekoja, vaan Vanhan liiton lain tekoja. Muuta kyllä jälkimmäisestä luennossa ei väitetäkään. Lisäksi laitain tähän varauksen, että maallikkona olen ehkä ymmärtänyt jotain väärin.

Luennossa vedetty pakkosiirtolaisuuden hallitsema raamatunhistoriallinen kaari on vaikuttava. En tiedä voiko sellaista johtopäätöstä, että pakkosiirtolaisuus loppui kuin seinään Kristuksen inkarnoitumiseen, tehdä luennossa esitettyjen näkemysten ja tutkimusten pohjalta, mutta ellei, niin teen sen sitten muuten vaan.

Viisauden kirjaa siteerataan, mikä on ilmeisesti erittäinkin oleellista Paavalin yhteydessä. Ronald Knox, joka Toisen maailmansodan aikana käänsi Vulgatan aikansa englannille, totesi käännöstyön aikana leikitelleensä ajatuksella, että kirjoittaisi tekovakavan tutkielman, joka todistaisi vaikeasti kääntyvän Viisauden kirjan olevan Paavalin ennen kääntymystään kirjoittama teksti.

Ohimennen luennossa huomioidaan myös Helsingin Sanomien harhaoppisuus. On aina ilahduttavaa, kun se asia tuodaan julki.

Ei mulla tästä oikeastaan muuta. Hienoa, että yliopistossa, tai ainakin yliopiston liepeillä pöyrii edelleen aitoa sivistystä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

5. loppiaisen jälkeinen sunnuntai ( siirretty )



Kolossalaiskirjeestä 3: 12 - 17

Niin pukekaat siis teitänne niinkuin Jumalan valitut, pyhät ja rakkaat, sydämellisellä laupiudella, ystävyydellä, nöyryydellä, hiljaisuudella ja pitkämielisyydellä, ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät. Mutta ylitse näiden kaikkein pukekaat päällenne rakkaus, joka on täydellisyyden side. Ja Jumalan rauha hallitkoon teidän sydämissänne, johonka te myös kutsutut olette yhteen ruumiiseen, ja olkaat kiitolliset. Asukaan Jumalan sana runsaasti teissä, kaikella viisaudella. Opettakaat ja neuvokaat teitänne keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten armon kautta Herralle teidän sydämissänne. Ja kaikki, mitä te teette puheella eli työllä, niin tehkäät kaikki Herran Jesuksen nimeen, ja kiittäkäät Jumalaa ja Isää hänen kauttansa.


Evankeliumista Mattaeuksen mukaan 13: 24 - 30

Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois. Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelmän kantoi, silloin näkyivät myös ohdakkeet. Mutta perheen isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos? kusta siis sillä on ohdakkeet? Niin sanoi hän heille: vihamies sen teki. Mutta palveliat sanoivat hänelle: tahdotkos, että me menemme ja kokoomme ne? Mutta hän sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessanne myös tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois. Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon minä elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Jorma Ollila


Törmäsin viime sunnuntaina Pohjoisrannassa vanhaan mieheen, joka raahasi matkalaukkuja kadun viereen. En tunnistanut häntä, eikä tunnistanut afrikkalainen taksikuskikaan, joka ohi käveltyäni huuteli: " Jorma Ollila, Jorma Ollila" kysyäkseen kuka taksin oli tilannut.

Olen ehkä hölmö, mutta pidän erittäin paljon tästä videosta. Siinä kaverit, jotka oikeasti loivat Applen, juttelevat rennosti siitä kuinka se tehtiin. Itse olen ohjelmoinut rahaa vastaan aikana, jolloin muistin optimoimisen hoitivat kääntäjät ja oli selvää, että suljetussa järjestelmässä laskentatehosta ei oikeastaan kannata välittää, koska sitä tulee koko ajan lisää. Voin silti ymmärtää Andy Herzfeldin jutut tuossa videossa.

Omasta näkökulmastani Steve Jobbs ja Jorma Ollila ovat miehiä, jotka pilasivat hyvän idean. Nokia syntyi siitä, että muutama nerokas insinööri keksi valtion palkoilla leikkiä langattomien verkkojen idealla. Apple syntyi siitä, kuinka Andy Hertfeld ja Bill Atkinson osasivat tehdä sen mikä liikkui ilmassa.

Veikkaisin, että yhtiönä Applelle tulee tapahtumaan sama kuin Nokialle.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Jako kahteen


Media on havainnut polarisoitumisen ilmiönä ja syyttää itse ilmiöistä niitä, jotka ovat havainneet sen jo aikoja sitten.

Otetaan esimerkiksi USA. USA:ssa äänestettiin sukupuolineutraalista avioliitosta ja juuri mikään osavaltio ei hyväksynyt niitä. Vasemmisto tarvitsi korkeimman oikeuden päätöksen saadakseen oman agendansa läpi. Sen jälkeen kun se oli saatu kansan tahdosta huolimatta läpi vasemmisto alkoi kaikin oletetuin voimin hieroa sitä enemmistöä edustavien vastustajiensa naamaan. He loivat kahtiajaon.

Enää ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta, kuin toivoa, että hyvät ihmiset eri kaupungeissa ja kunnissa hoitavat asian niin, että vasemmiston perverssi maailmankuva painuu mahdollisimman vähin vahingoin historiaan ja kansan kahtiajako unohtuu.

En tiedä jaksanko itse seurata USA:n vaaleja aamuun asti ns. livenä. Tuskin jaksan, mutta toivon kuitenkin herääväni republikaanien voittoon. Trumpin valinnan yhteydessä yllätyin iloisesti, kun aamulla avasin television ja huomasin YLE:n puhuvien päiden olevan aivan suruissaan. Samankaltainen vaaliaamu olisi nyt paikallaan. Itse en kauhean paljon arvosta Trumpia, mutta arvostan sitä politiikkaa mitä hän on tehnyt. Uskoisin sille löytyvän kannatusta osavaltio->maakunta->kunta - tasolla.

Kuvassa muuten Haminan lipputanko. Pyörin torilla ympyrää ennen kuin havaitsin sen. Valokuvassa sitä ei edes näy.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Jordan Peterson

Kuljin eilen bussilla kohti Kymiä Kulttuuritalon ohi samaan aikaan, kun Jordan Peterson oli siellä sisällä. Aiemmin päivällä olin kuullut saarnan, jossa erilaiset marxilaiset yhteiskuntateoriat pistettiin siistiin nippuun ja todettiin, että kansakunta, joka ei tunnusta Jumalaa ei kestä. Olen samaa mieltä.

Itse en ole koskaan innostunut Petersonista. Vähän tutustumiseni perusteella minulla on sellainen vaikutelma, että hän on järkevä mies, joka myös puhuu järkeä. Järjen puhumisen ei pitäisi olla kansainvälinen sensaatio.

Hapatusta-blogissa on epäpoliittinen näkemys Jordan Petersonin vierailusta. Se kannattaa lukea. En itsekään tajua miksi Peterson pitäisi sijoittaa poliittiselle kartalle ja muodostaa hänestä sitten mielpide oman poliittisen sijoittumisensa mukaan. Peterson kun puhuu aivan suoraan yksilöille riippumatta siitä mikä heidän poliittinen kantansa on, eikä ainakaan niissä jutuissa, jotka itse olen nähnyt hän ei ole sitoutunut mihinkään poliittiseen ohjelmaan. Joku, joka on lukenut tätä blogia voi muistaa raivoamiseni siitä, että "yksityinen ei ole poliittista." Se on edelleen vakaa näkemykseni.

Jungilaiseen kirjoitusmetodiin Peterson on ilmeisen sitoutunut ja siksi en itse jaksa hänestä innostuakaan. Vaikka itse ole jaarittelija pidän enemmän suoraan asiaan menemisestä. Jungilaista metodia on joku kutsunut ylöspäin kohoavaksi spiraaliksi, jossa asiat toistuvat aina uudelle tasolle kohonneina ja uusia näkökulmia avaavina. Se voi olla hyvää ja oivaltavaa, mutta Petersonin Raamatusta pitämiä luentoja katsottuani tulin siihen tulokseen, että ne ovat liian pitkiä ja kehää kiertäviä. Eli en vain jaksanut. Luen mieluummin Raamattua ja pidä lähtökohtaisesti selvänä, että sen teksti pitää sisällään nekin asiat, joista Peterson esitelmöi. En kuitenkaan itse kutsuisi niitä kollektiivisesta alitajunnasta kummunneiksi arkkityypeiksi.

Koska moderni maailma ei enää nuodata "yksityinen ei ole poliittista" - totuutta, asetan itselleni kysymyksen olenko Petersonin puolella vai häntä vastaan, ja vastaan: Puolella.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

4. loppiaisen jälkeinen sunnuntai ( siirretty )


Roomalaiskirjeestä 13: 8 - 10.

Älkäät kellenkään velvolliset olko, vaan ainoastaan että te toinen toistanne rakastatte; sillä joka toista rakastaa, se on täyttänyt lain. Sillä se: ei sinun pidä huorin tekemän; ei sinun pidä tappaman; ei sinun pidä varastaman; ei sinun pidä väärää todistusta sanoman; ei sinun pidä himoitseman, ja mitä muuta käskyä on, se tähän sanaan suljetaan: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itsiäs. Ei rakkaus tee lähimmäiselle mitään pahaa; sentähden on rakkaus lain täyttämys.


Evankeliumista Matteuksen mukaan 8: 23 - 27

 Ja kuin hän oli haahteen astunut, seurasivat häntä hänen opetuslapsensa. Mutta katso, suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi aalloilta peitettiin. Mutta hän makasi. Niin tulivat hänen opetuslapsensa ja herättivät hänen, ja sanoivat: Herra, auta meitä, me hukumme. Ja hän sanoi heille: te heikko-uskoiset, miksi te olette pelkurit? Niin hän nousi ja asetti tuulen ja meren, ja tuli juuri tyveneksi. Niin ihmiset ihmettelivät, sanoen: millainen tämä on? sillä tuulet ja meri ovat myös hänelle kuuliaiset.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Requiescant in pace

Suomessa katolinen kirkko on tänään viettänyt vainajien päivää ja huomenna vietetään kaikkien pyhien päivää. Melkein kaikkialla muualla kaikkien pyhien päivä on marraskuun 1. ja vainajien päivä marraskuun 2. En oikeastaan tiedä miksi järjestyskin on käännetty, mutta luulen, että siksi koska vainajien päivä istuu paremmin yhteen Suomen pyhäinpäivän kanssa. Ei se mahdotonta ole, mutta luulen silti etteivät kaikki Kymin kirkon hautausmailla lepäävät pyhimyksiä eläessään olleet.

Tänään olisi ollut mahdollisuus täydelliseen aneeseenkin, mutta tuskin olisin sitä saanut, vaikka en olisi reilua puolta päivä viettänytkään markkinoilla poliittisen propagandatyön parissa.

Ihmisten tapa muistaa kuolleita käymällä haudoilla ja viemällä sinne kynttilöitä on yksi hienoimpia asioita mitä on. Se on aidosti kansasta lähtevää kultturia, jota me 'hipit' emme ole päässeet millään tavoin omimaan ja pilaamaan. Voimme vain ihailla sitä. Tapa ei näytä olevan millään tavoin taantumassa, mikä on hyvä.

En usko, että kovinkaan moni kymiläinen on helvetissä, kiiratulessa varmaan useimmat ja jokunen varmaan taivaassakin. Levätkööt he rauhassa.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Tienhaara


Juttelin tänään puistotöiden lomassa Ruandasta kotoisin olevan papin kanssa. Hän oli katsonut A-studion, jossa Junger esitteli ideaansa englannista virallisena kielenä. "Anteeksi, mutta voiko näin sanoa: se on tyhmää." hän sanoi. Vastasin sen olevan juuri nimenomaan tyhmää. Siirtomaakokemuksiin vertaillen hän sanoi tuntevansa Suomen olevan juuri nyt jonkinlaisessa tienhaarassa. Jos Suomi menettää oman kielensä, ja jos vain äidinkieltään puhuvista suomalaisista tulee jonkinlaisia toisen luokan kansalaisia on käytännössä kaikki menetetty. Sitä tilanteesta on erittäin vaikea nousta.

En väittänyt vastaan. STAGE:n keskiviikkoisen keskustelun perusteella olisin itsekin valmis sanomaan, että akateemisena sivistyskielenä suomi vetelee jo viimeisiään. A-Studiossa Jungerin kanssa keskustellut akateeminen herrasmies puhui kuitenkin hyvin. Toivoa varmasti vielä on paljonkin, mutta ehkä tosiaan on korkea aika valita kumpaa tietä lähdetään kulkemaan. Poliittisesti vetävä aihe ei suomen asema Suomessa varmaan vielä olisi. Parempi kuitenkin toimia ennen kuin se on. Ja jos Euroopasta on pakko ottaa oppia, niin vaikkapa ranskalaisten lähes mustasukkainen tapa suojella ranskaa olisi hyvä esimerkki käytännön toimien tasolla. Siinä välissä tietenkin muistuttaen, että valtiona Ranska pitäisi jakaa maakuntiinsa kuten Saksakin. Venäjästä nyt puhumattakaan.

torstai 1. marraskuuta 2018

Leppoistaminen tai kohtuullistaminen


Henkisesti vähäisemmät amerikkalaiset ystävämme puhuvat downshiftaamisesta. En näkisi, että kenenkään on syytä tehdä tätä itse. Kunhan vain pysyy yhteiskunnan mukana niin siinä vaiheessa, kun insinööritieteet, ohjelmistotekniikka ja vastaavat on sosiaalisella insinöörityöllä lännessä pakotettu naisvaltaisiksi aloiksi kohtuullistaminen tapahtuu ihan itsestään. Ei siis maksa vaivaa rimpuilla omaa elintasoaan laskeakseen. Se laskee joka tapauksessa, ellei nyt sitten mene rahanhimoissaan Kiinaan töihin. Leppoisasti sopii siis vain odotella. Ei kannata edes ihmetellä miksi insinööritieteet eivät kiinnosta naisia, sillä pikku hiljaa on pakko kiinnostaa, jotta saadaan tarvittavat kiintiöt täyteen.

Kuluttujan osa on aika helppo kaiken tämän kiihkeän seksuaalisen ahdistelun keskellä. Googlen työntekijät marssivat tänään ulos kautta maailman. Ehkä. En viitsi ottaa selvää, vaan kuuntelen Google Play Musicista The Stranglers yhtyeen ansiokasta livevetoa Peaches-kappaleesta. The Stranglers tuli mieleen, kun luin kuinka Richard Hipp oli kokenut yhtiöiden eettiset ohjeet mitäänsanomattomiksi ja vertasi niitä pop-kappaleisiin, jotka ovat kovia vuoden, mutta joita sen jälkeen ei muista kukaan. Punkbändeistä tuleekin enää kuunneltua lähinnä vain Stranglersia, Talking Headsia, Blondieta ja Patti Smith Groupia. Niitäkin hyvin satunnaisesti.

Hipp:in valitsema sääntö SQLitelle kestää, samoin kestää myös keskiaikainen musiikki, mutta sen kuunteluun voi varata sunnuntait. Tosin ilahduttavasti on nykyisin myös tarjolla keskiaikaiseen tapaan soitettua ja laulettua kansanmusiikkia. Aikansa poppia. Siinä on jotenkin mukavampi ja kohtuullisesti leppoisampi meno kuin Itä-Helsingin rapscenessä, joka Mikael Jungerin mukaan luo parhaiten suomen kieltä. Toki vain STAGE:lla.





keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Impressioita kuplasta, josta katsotaan äärioikeistoa.

Maassamme on jälleen tutkittu äärioikeistoa.

En lähde arvioimaan tutkimusta, jolla varmasti on ansionsa, lukematta sitä. Sen sijaan esitän vaikutelmiani keskustelusta, joka tänään tutkimuksesta käytiin Helsingin yliopiston Tiedekulmassa.

Ensimmäisenä huomion kiinnitti se, että Helsingin yliopistolla on tila, jossa esiintymislavan taustalla lukee suurin kirjaimin STAGE. Se on lievästi ärsyttävää ja kuljenkin sen vuoksi täst'edes kadun toista puolta Tiedekulman ohittaessani.

Keskustelussa äärioikeisto jäi kokonaan määrittelemättä ja siihen suhtauduttiin niin laveasti, että se voi olla melkein mitä tahansa. Melkein tuli mieleeni, että keskusteleva käsitteiden määrittelijä olisi aikanaan ollut hyvä Janajevin juntan tiedottajana, jolloin näiden ei olisi itse tarvinnut kännipäissään tiedottaa. Menestys toki olisi ollut sama, mutta tyyli ennen kaikkea.

Ikään kuin yllättävänä tietona esitettiin, että kansallismielisyys on kansainvälinen aate, eivätkä suomalaiset kansallismieliset ole keksineet sitä itse; tai heinänteon, saunomisen ja metsästyksen lomassa sattumalta kompastuneet siihen suomalaisessa maaperässä. Merkittävä tieto varmaan, jos ollaan yliopistolla.

Huolestuttavaa oli se, että 'vastuullinen media' tuntuu olevan jo ihan yleiskielen käsite. Niin se rappio - jota kansallismieliset eivät todellakaan pidä maahanmuutosta johtuvana - etenee. Totuuden jälkeisestä ajasta puhuttaessa oltiin huolestuneita mediasta ikään kuin mediasta tai sanomalehdistä löytyisi, tai edes pitäisi löytyä, totuus. Niiden uutistoiminnan toki pitäisi pohjautua faktapohjaisen tiedon välittämiseen, mutta se on tietenkin eri asia kuin totuus.

Keskustelijat esittivät äärioikeiston myös uskovan erilaisiin salaliittoteorioihin, joihin liikkeisiin liittyvät vihitään. Noviisit kokevat vihkimyksen voimaannuttavana. Salaliitoksi katsottavan toiminnan rajat keskustelijat maalasivat kuitenkin niin laveiksi, että heidän olisi pitänyt pitää omaa keskusteluansakin salaliittona, jos olisivat älyllisesti rehellisiä. En tiedä ovatko he kokeneet vihkimyksensä voimaannuttavana kokemuksena.

Tutkimusjohtaja ja keskustelun juontaja jätti itsestään älykkään kuvan, joten tutkimus itse on varmasti parempi kuin tässä lievästi karrikoiden esitetty keskustelu siitä.


tiistai 30. lokakuuta 2018

Hitaan toiminnan joukot


Nykyisin kaikilla yhtiöillä ja muilla yhteisöillä pitää olla jonkinlainen eettinen säännöstö. Yleensä se otetaan yhtä vakavasti kuin hallituksemme arvopohja ja tarkoittaakin täsmälleen samaa: sellainen nyt vain pitää olla markkinointisyistä, mutta kukaan ei todellakaan tiedä miten sen pitäisi vaikuttaa käytännössä. Amerikkalaiset ystävämme kutsuvat tätä säännöstöä nimellä 'Code of Conduct" ja heiltä tapa luonnollisesti on maahamme kopioitukin. Tai ainakin sitä erilaisten konsulttien toimesta yritetään kopioida myös tänne. Toisihan tavan omaksuminen konsulteille rahaa.

Päivän loistava uutinen on, että SQLite on ottanut eettisen säädöksensä suoraan pyhän Benedictuksen säännöstä.

Tech community outraged...

Tätä voisi todellakin kutsua asialliseksi ja hedelmälliseksi kopioinniksi. Jostain syystä tämä on kuitenkin herättänyt - ainakin otsikon mukaan - närää bisnesyhteisössä. Vaikea ymmärtää miksi, sillä SQLiten Code of Conduct on varmasti paras ja koetelluin mitä tarjolla voi olla.

Benedictiinit kyllästyivät aikanaan maalliseen menoon ja vetäytyivät siitä rukouksen, työn ja opiskelun pariin. Periaatteessa mielettömiä liioittelematta voi sanoa, että he toivat sivistyksen läpi "pimeiden" aikojen ja heidän ansioitaan on länsimainen tiede yliopistoineen. Benedictiinejä on vieläkin ja sääntökunta on voimissaan, vaikka länsimaat eivät noin yleisesti vanhempiaan enää kunnioitakaan. Nykyisin onkin taas herännyt ajatus, että jonkinlainen benedictiininen ratkaisu olisi tässä nymenossakin paikallaan.

Nykymaailmassa soveltaminen ei tietenkään kävisi samoin varhaiskeskiaikana. SQLite tuskin luostareita koodareille perustaa, ja tuskin koodarit sellaisia osaisivat itsekään perustaa. Heille voisi olla mahdoton ajatus, että peruna kasvaa ilman jatkuvaa valvontaa. Erittäin hyvä alku kuitenkin olisi sekin, jos mahdollisimman monet heistä havahtuisivat hartaasti mietiskelemään tuota SQLiten eettistä koodia. Se on yksinkertaisesti ylivoimainen mihin tahansa varsinaisen liiketoiminnallisen firman eettiseen koodistoon verrattuna. Jonkinlainen kulttuuri- ja liiketoimintojen eriytyminen vallitsevasta eetoksesta kun on laajemminkin aistittavissa ja parempi on olla oikealla puolella.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Köyhät ja köyhät.


Kuten evankeliumiteksti kertoo Kristus kyllä parantaisi, jos hänen puoleensa käännyttäisiin. Nykyään sitä ei kuitenkaan tehdä, joten joudumme tyytymään poliitikkoihin.

En tiedä Brasilian politiikasta oikeastaan mitään mikä on täsmälleen yhtä paljon, kuin suomalaisen median pääkirjoittaja siitä tietää. Lähden siitä, että Brasiliassa on järkeä siinä missä kuvassa näkyvässä talossakin, joten he osaavat itse säätää itselleen sopivan politiikan ja aluehallinnon.

Suomalaisen median pääkirjoittajana toimivasta sanelukoneesta olen pakotettu tietämään jotain. Sen kautta kuulin muun muassa, että Brasilia on äärimmäisen rasistinen valtio. En usko tätä väitettä. Se on myös sanellut ihmettelyä siitä miten köyhät voivat äänestää paikallista äärioikeistoa, jonka sanelukone luonnollisesti pyrkii samaistamaan USA:n, Euroopan ja Suomen äärioikeistoihin, jotka äänestävät kaikki sekä Trumppia, että Putinia. Mikä on sekin tietysti järjetöntä. Silloin tällöin kone kirjoittaa myös algoritmeista ymmärtämättä, että sen oma algoritmi on pahasti vaurioitunut.

Suomalaisen median pääkirjoittaja ei luo kuvaa todellisuudesta, vaan kuvaa itsestään ja omasta patsastelustaan. Minun on todella helppo kuvitella kuinka kuka tahansa köyhässä slummissa asuva haluaa nimenomaan kuria ja järjestystä äänestäen sellaisia poliitikkoja, jotka sitä kykenevät tarjoamaan. Eivät niissä paikoissa, joissa me rahoinemme viihdymme, seksipalveluja tarjoa meidän omat vaimomme ja tyttäremme, eivätkä niiden väkivaltasarjojen ja elokuvien, joilla itseämme viihdytämme, inspiraation lähteinä ole meidän oma, sankarillinen miehekkyytemme. Köyhät sellaisissa oloissa elävät.

Trumpiakin äänestivät nimenomaan köyhät. Itse asiassa köyhät nostivat hänet presidentiksi vaikka heillä oli vastassaan sekä republikaanien, että demokraattien upporikkaat eliitit. Tämä on hyvä muistaa, kuten myös se, että demokraatit ovat USA:ssa se rikkaiden ja menestyvien puolue nykyisin. Se antaa pohjaa ja perspektiiviä pääkirjoittajan tekstien tulkinnalle.

Euroopassa näkyy osittain sama ilmiö. Rikas ja hyvinvoiva eliitti tekee kaikkensa painaakseen alas kansallismielisiä puolueita, mutta silti ne vain voittavat vaaleista toiseen. Euroopassa ei varsinaisesti ole muita köyhiä kuin Paleface, ja hallittu elintason lasku ei edes olisi pahitteeksi, mutta silti on aika vastenmielistä se, että rikas eliitti vaatii tavan ihmisiltä uhrauksia ilmatonmuutoksen torjumiseksi velloessaan samaan aikaan itse täysin ansiottaan pumpuliin käärityssä hyvinvoinnissa, vaatien itselleen aina vain lisää, kuin jonkinlainen oletetusta suuruudestaan lumoutunut käenpoika.

Mieleen tulevat Ranskan vallankumousta edeltäneet ajat ja sen ajan ylimääräinen virka-aatelisto. He ehkä olivat fiksumpia ja paremmin käyttäytyviä kuin suomalaisen median pääkirjoittaja, mutta yhtä kaikki yhtä turhia.

Vannoutuneelle vastavallankumoukselliselle onkin vaikea dilemma se miten suhtautua tuleviin vallankumouksiin. Tietenkin ne pitäisi yrittää kääntää vallankumouksellista prosessia purkaviksi, mutta se voi olla hyvinkin vaikea tehtävä. Toivotaan parasta.