tiistai 16. lokakuuta 2018

Miksi osallistuisin kirjamessuille?

Kysäisin asiaa kissalta ja sain vastaukseksi tuon hieman ärtyneen ja välinpitämättömän katseen.

Itse tiedän hyvän syyn olla osallistumatta. Kiuas kustantamolla oli siellä sovittuna paikka, jossa se olisi esitellyt omaa kataloogiaan.

Kiukaan kirjat.

Somehahmo Veikka Lahtinen kuitenkin masinoi kuplassaan kampanjan estääkseen tämän ja sen seurauksena Kirjamessut rikkoi sopimuksensa Kiukaan kanssa ja estää Kiukaan osallistumisen messuille. Kehotan rauhassa tutustumaan tuohon kataloogiin, koska se koostuu kirjoista, joita Kirjamessujen mukaan Suomessa ei sovi julkaista eikä myydä.

Eivät ne kyllä Alex Stubbin Alexin ja aikuisten värityskirjojen joukkoon oikein sovikaan.

Itse pidän kirjoista ja uskon niiden tulevaisuuteen toisin kuin eilen käsittelemänäni ;) sanomalehdistön. En kuitenkaan pidä henkiseen ghettoonsa eristäytyneestä "virallisesta" suomalaisesta kulttuurielämästä, enkä varsinkaan arvosta sitä. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, että ei se arvostusta ansaitsekaan.

Seuraavaksi asiasta varmaan huomenissa keskustelevat lakimiehet. Olisi erittäin toivottavaa, että hämmentävän helposti näkemyksensä läpi saava alpakkajengi joutuisi oikeudelliseen vastuuseen masinoimistaan kampanjoista. Sitä tuskin tapahtuu, mutta ainakin suomalaiselle kirjallisuudelle ja kulttuurille he ovat erittäin suureksi häpeäksi. Se on asiallista tuoda julki.

Kirjamessuille, joiden kohokohta varmasti on jokin viihdetähden riipaiseva elämäkerta 30 ensimmäiseltä elinvuodelta, en todellakaan aio mennä, vaan luen sen ajan hyvää kirjallisuutta kotona, bussissa tai junassa.

P.S

Tapaus journalistisesti raportoituna Suomen Uutisissa: Eipä siinä kauaa mennyt

maanantai 15. lokakuuta 2018

Nykyaikainen keskustelu


Algoritmit tekevät meistä kaikista sokeita hulluja ja sitten me kuollaan. Mikä on vaan hyvä, koska elämä on hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Siksi kaikki mikä elää vaarantaa nykyisen poliittisen järjestyksen ja hyvinvoinnin. Ja siksi sitä kaikkea pitää rajoittaa.

Näin ainakin, jos uskoisimme perinteiseen modernismin erheiden levittäjään eli sanomalehdistöön.

Addiktion algoritmit

Sanomalehdistön syntyessä todella monet järkevät ajattelijat pitivät sitä rappion ja typeryyden ilmentymänä. Näin jälkikäteen voi havaita heidän olleen oikeassa. Sosiaalinen media ennemminkin pelastaa meidät sanomalehdistöltä kuin luo uusia ongelmia. Sosiaalisessa mediassa ihmiset kirjoittelevat juttuja ja keskustelevat/viestittelevät keskenään. Järkevästi ajateltuna tämän ei pitäisi olla mikään ongelma, eikä se olekaan. Ongelmia aiheuttaa se sama mikä aina ennenkin, eli ihmisten paheellinen käyttäytyminen, joten ne samat ongelmat olisivat sosiaalisesta mediasta riippumatta. Mikään media itsessään ei rohkaise ihmisiä toimimaan hyveellisesti. Se ratkaistaan muualla. Ennen sitä kutsuttiin elämäksi, mutta näin päästörajoitusten aikana sana joutunee pian kiellettyjen listalle.

Sosiaalisen median etuna perinteiseen sanomalehdistöön on se, että jokainen voi täysin vapaasti tehdä siitä sellaisen millaisen haluaa. Niin sanotuissa kuplissa ei välttämättä ole mitään pahaa sillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja oikeus vetää rajat sille millaista informaatiota haluaa vastaanottaa. Ei ole pakko, eikä millään muotoa välttämätöntä tietää mitä mieltä jonkun pyöreän pöydän viisaat ovat pääministeristä. Jonkun sanoessa sosiaalisessa mediassa jotain tökerön typerää siihen voi joko vastata samalla mitalla tai jättää sen huomiotta. Ainoastaan sosiaalisessa mediassa mukana olevat sanomalehdet nostavat näitä juttuja otsikoihin ja elämääkin suuremmiksi jutuiksi. Tämä on todennäköisesti vain ylimenokauden juttu. Aikaa myöten lehdistöstä verkkoon jäävät ne, jotka pystyvät tuottamaan asiallista ja kiinnostavaa luettavaa ihmisten kommentoidessa Madde Middien uutta mekkoa tai jonkun poliitikon päiväkänniä omissa sosiaalisissa ryhmissään ilman otsikoiden ohjailua.

Eli positiivisesti vain kohti uusia algoritmeja ikuisia sellaisia kuitenkaan unohtamatta.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

21. helluntain jälkeinen sunnuntai.



Efesolaiskirje 6: 10 - 17

Viimein, rakkaat veljeni, olkaat väkevät Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päällekarkaamisia voisitte seisoa vastaan. Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla . Sentähden ottakaat kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte. Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut, ja jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan evankeliumia. Mutta kaikissa ottakaat uskon kilpi, jolla te voitte sammuttaa kaikki ruman tuliset nuolet. Ja ottakaat päähänne autuuden rautalakki, ja hengen miekka, joka on Jumalan sana.


Evankeliumista Matteuksen mukaan 18: 23 - 35

Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa. Ja kuin hän rupesi laskemaan, tuli yksi hänen eteensä, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta ettei hänellä ollut varaa maksaa, käski hänen herransa hänen myytää, ja hänen emäntänsä ja lapsensa, ja kaikki mitä hänellä oli, ja maksettaa. Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle. Niin armahti herra palveliaa, päästi hänen, ja antoi hänelle velan anteeksi. Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas. Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle. Mutta ei hän tahtonut, vaan meni ja heitti hänen torniin, siihenasti kuin hän velan maksais. Mutta kuin muut hänen kanssapalveliainsa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli. Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelia, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit: Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minäkin armahdin sinua? Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihenasti kuin hän maksais kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa. Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Ukrainan patriarkaatti ja ekumenia


Kirjoitin aikanaan ekumeenisen sääraportin. Nyt tilanne  on sillä rintamalla ainakin hieman muuttunut, kun Ukrainan ortodoksikirkoille myönnettiin autokefallia, eli ne ovat ehtollisyhteydessä muiden ortodoksisten kirkkojen kanssa. Paitsi Moskovan patriarkaatin, joka välittömästi uhkasi katkaista ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaatin kanssa.

Kotimaan uutinen.

Ukrainan kirkollinen tilanne on erittäin monipolvinen jossei monimutkainen. Asiasta kiinnostuneet saavat pohjatietoa wikipediasta. En voi sanoa tietäväni siitä oikeastaan mitään. Ehkä tärkeimpänä sen, että Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko ei ole tekijänä tässä yhdistymisessä. Se on täydessä yhteydessä Roomaan, mutta noudattaa liturgiassaan itäistä riitusta. Eli samaa kuin ortodoksit. Sen liturginen kieli on ukraina ja sen messuja järjestetään silloin tällöin Suomessakin.

Suomalaisille ortodokseille tämä ilmeisesti merkitsee sitä, että he ovat nyt täydessä yhteydessä Kiovan patriarkaatin kanssa, mutta skismassa Moskovan patriarkaatin kanssa. Ainakin, jos Moskova nyt todella katkaisee ehtoollisyhdeyden Konstantinopolin kanssa.

Katolisten ja ortodoksien välejä tämä voi jopa huonontaa, koska on oletettavaa, että Moskova keksii "jesuiittojen" olevan tähän syyllisiä. Mitä he eivät tietenkään ole. Mieluummin kuitenkin näkisin niin, että tämä lähentäisi katolista- ja ortodoksista kirkkoa entisestään. Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkkohan oli kielletty vuosina 1946 - 1987, eikä Kiovan patriarkaatti ainakaan siihen pyri. Moskovan patriarkaatista kaikki eivät aina ole niin varmoja.  Ei kohteliaan etäisissä väleissäkään kuitenkaan mitään pahaa avoimeen sotaan verrattuna ole.

Luterilaisten ja katollilaisten välillä ei valitettavasti ole tapahtunut mitään. Ellei ajautumista kauemmas toisistaan. En nyt muista mitä ekumeenisessa säässä kirjoitin, mutta silloin taisivat olla tapetilla katoliseen kirkkoon liittyneet anglikaanit ja mahdollisuus samanlaisesta polusta luterilaisille. Pelkästään naispappeus kyllä torpaa tämän täysin ja avioliiton muuttuminen sukupuolineutraaliksi hautaisi sen lopullisesti. Käsittääkseni ne luterilaiset, jotka vastustavat näitä suhtautuvat puolestaan melko torjuvasti yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisesta ja Trenton dekreettiin perisynnistä.

Itse en pysty ymmärtämään luterilaista vanhurskauttamisoppia. Ei vain tajuu. Toisaalta en olekaan teologi. Tai en siis pysty ymmärtämään miten se eroaa katolisen kirkon opista muuten kuin semantikaltaan, jolla se kieltää tekojen kaikenlaisen merkityksen korostaen kuitenkin samalla, että eihän pahaa tietenkään saa tehdä ja tietenkin sitä pitää katua. Rukousta ei ilmeisesti pidetä tekona lainkaan. Trenton dekreetit perissynnistä  ja vanhurskauttamisesta ovat taas erittäin selkeät ja tajuttavissa. Ne löytyvät nykyisin verkosta: Trenton kirkolliskous. Perisynti käsiteltiin viidennessä ja vanhurskauttaminen kuudennessa istunnossa. Ne ovat oikeasti parempaa luettavaa, joten päätän säätiedotuksen tähän.

torstai 11. lokakuuta 2018

Sukupuolineutraali


Maatyöläiset kyselivät aikanaan puhemies Maolta, että eikö edes naisten päivittäistä taakkaa voisi vähän keventää. Suuri puhemies vastasi tähän, että naiset ja miehet ovat täysin tasa-arvoisia, tiedekin sen todistaa, joten kaikkien on täytettävä samat normit. Ihan hyvä vastaus ja ymmäränkin kiinalaisia siinä, että he eivät halua repiä alas kaikkia Maon kuvia ja kaataa kaikkia hänen patsaitaan. On hyvä muistaa mitä kollektiivinen hulluus on.

Naisuimatrit

Konservatiivisen ja tunkkaisen luterilaisesssa Suomessa Yrjönkadun uimahalli on toiminut ihan ettei mitään. Kukaan ei kai koskaan valittanut. Vasta liberalismi on tuonut mukanaan sen, että halli pitää ehkä sulkea. Tätä sopii miettiä. Toinen uutinen kertoi, että Jyväakylästä puuttuvat sukupuolineutraalit vessat. Tähänkin olisi helppo ratkaisu: Laitetaan nyt vain niihin naisten vessoihin kusilaarit. Tasa-arvohässötyksellä päädytään juurikin siihen ja lopulta huomataan kuinka jokainen on hakannut päätään betoniseinään. Toivottavasti huomataan ennen kuin se on aivan liian myöhäistä.

Yhä hullumpia aikoja kohti näissä kysymyksissä joka tapauksessa mennään. Toivoa sopii, että meidän länsimainen liikkeemme on niin hidasta, että Kiinan kulttuurivallankumouksen kaltaista shokkia ei tule. Sitä tässä kuitenkin toistetaan.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kaikkien asioiden suurvalta


Trump ja Putin ovat taas tulossa Suomeen. Suomi onkin mukava maa itäisen ja läntisen kristinuskon rajalla, joten ei ole syytä ihmettellä maailman päämiesten innokasta halua vierailla täällä jatkuvasti. HAT:iin ( Helsingin Absurdi Teatteri ) on pian tulossa esitys Supermuseon perustamisesta Helsingin kaupunkiin. Ehdotan täältä katsomosta, että esitys haudataan ja sen sijaan ryhdytään pikaisesti valmistelemaan pysyvän asuinsijan rakentamista näille maailman johtajille Pasilaan.

Tämä hanke toisi mukanaan monia etuja, eikä pienimpänä sitä, että Juha Sipilän ja Arvopohjan olisi huomattavasti helpompaa torjua ilmastonmuutos, jos maailman johtokeskus sijaitsisi bussimatkan päässä pääministerin virka-asunnolta, valtionvarainministeriöstä ja eduskunnasta. Nykyisillä tietoliikenneyhteyksillä Trump ja Putinkin voisivat vain voittaa tässä järjestelyssä. He voisivat päivittäin kohdata ilmastonmuutoksen pysäyttäjät ja Euroopan pelastajat silmästä silmään sen sijaan, että heidän pitäisi velloa omien maidensa mitättömien poliittisisten myrskyjen keskellä. Twiitti tai pari päivässä superpalatsista pitäisivät niiden hallinnot ojennuksessa.

On huomattava, että on järjetöntä ja saastuttavaa jatkuvasti lentää Suomeen, kun täällä voi aivan hyvin kokoustaa pysyvästikin. Mikäli välttämättä halutaan museo voisi mainos/insinööritoimisto Miltonin rakentaman palatsin nimittää Kekkosen-Karjalaisen superlinjan vahakabinetiksi.

En tiedä kuinka korrektia se olisi, mutta Trumpin ja Putinin liikkumista Kansalaistorin ympäristössä olisi rajoitettava, koska vapaa liikkuvuus siellä mahdollistaisi sen, että lasitalon vangit näkisivät heidät elävinä. Shokkivaikutus olisi niin suuri, että maamme tiedonvälitys ei siitä toipuisi koskaan, joten sitä pitää ehdottomasti välttää. Tämä olisi kuitenkin ainoa rajoite.

Uskon, että kotimaisen supermuotoilun, superarkkitehtuurin ja supertekniikan avulla hallitsijoiden palatsista saataisiin niin superviihtyisä, että Putin ja Trump eivät sieltä kaupungille haluaisi lainkaan, saati sitten Kansalaistorille.

Ehdotankin tätä HAT:n tulevan näytöskauden keskeiseksi näytöskappaleeksi. On aika ponnistaa ylöspäin Kasvisruokapäivän, Guggenheimin, Paperittomien, Stadin rasismin ja monen muun klassisen esityksen luomalta pohjalta. Vain taivas, jos sekään, on rajana.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Väestöräjähdys


Monet tuntuvat tarjoavan ilmastonmuutoksesta kiihkeimmin vaahtoaville ilmastonmuutoksen keskeiseksi syyksi väestöräjähdystä. Tämän ajatuksen kanssa pitäisi olla erittäin varovainen, koska mikään ei olisi kauheampaa kuin se, että vihersinipunainen älymystömme pääsisi politiikallaan säätämään maailman, tai edes Suomen väestömääriä. Parempi olla vain hiljaa tästä.

En viitsi linkittää Iltalehden uutiseen, mutta siellä oli juttu, jossa ilmaistiin epäuskoisen huvittunutta hämmästystä siitä, että katolinen kirkko itsensä paavin johdolla uskoo saatanan olevan ihan olemassaoleva persoonallinen pahuus. Iltalehden sivistyneelle toimituskunnalle voisi todeta, että kirkko ei ole mikään sosiaalinen virsiseura, jossa keskustellaan päivän ongelmista ja veisataan muodin uusimmista oikuista yrittäen hieman alkukantaisesta uskosta huolimatta pysyä oletetun älymystön svengaavan rytmin tahdissa. Siellä tosiaan uskotaan kristinuskon sisältävän polun totuuteen.

Jutussa oltiin kertovinaan paavin julistuksesta, jonka mukaan jokaisen katolisen olisi tässä kuussa syytä päivittäin rukoilla ruusukko, rukous pyhälle Mikaelille ja sub tuum praesidium saatanan vastustamiseksi. Itse pyrinkin näin tekemään pitäen sitä huomattavasti rationaalisempana lähestysmistapana kuin kirjoittamista tai sanomalehden toimittamista. Saatana tuskin vähät välittää näistä teksteistä. Mediasta se kyllä saattaa välittää hyvinkin paljon. Ainakin siltä näyttää.

Asioista tietämättömälle lukijalle Iltalehden juttu ei luonnollisestikaan selvittänyt yhtään mitään.

Positiivista jutussa oli se, että suomalaisena lehtijuttuna se on satasen varmasti kopioitu The Guardianista, Washington Postista, New York Timesista tai vastaavasta kansainvälisestä lehdestä. Jutun negatiivinen sävy antaa olettaa, että ehkä niissä nyt on alettu huomaamaan, kuinka pohjimmiltaan paavi Franciscus onkin katolinen kristitty ja ollaan kääntymässä häntä vastaan ja ryhtymässä kohtelemaan häntä samalla tavoin kuin aikaisempiakin paaveja. Pitäisin tätä hyvänä kehityksenä kirkon ja kristinuskon kannalta.

Nivon nämä kaksi asiaa lopuksi yhteen toteamalla, että jos me kaikki uskoisimme mitä paavi sanoo ei mitään väestöräjähdystä olisi, eikä sen myötä ilmaston lämpenemistäkään.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Ilmastonmuutos

Uutisten mukaan ilmastonmuutoksesta on tulossa keskeinen vaaliteema Suomeen. Se jatkaisi hyvin 1970-luvulla syntynyttä tradiota, jonka mukaan vaalit käydään teemasta, jolle Suomen kansalaiset eivät voi yhtään mitään. Eivätkä poliitikotkaan. Teema kuitenkin jakaa sopivasti ihmiset hyviin ja pahoihin, joten keskustelua voidaan käydä signanoimalla merkkejä siitä millä puolella ollaan.

Itse en väheksy ilmastonmuutosta, mutta en myöskään väheksy ihmisten oikeutta tavoitella vaurautta. Kehittyvien maiden päästöt tulevat itsestään selvästi lisääntymään. Sitä vastaan, että Eurooppa ja Yhdysvallat hieman köyhtyisivät minulla ei ole mitään, mutta kaikilla Euroopan ja Yhdysvaltojen poliitikoilla ja ylivoimaisesti suurimmalla osalla kansalaisita on. Se taas, että pitäisimme rikkauttamme yllä köyhempien maiden kustannuksella pakottamalla nämä luopumaan teollisesta kehityksestään on yksinkertaisesti moraalisesti väärin. Lisäksi on huomioitava sekin, että kaikki toimet mitä Suomen valtio tulisi tekemään koskisivat vain Suomen kansalaisia ja niiden merkitys koko ongelman ratkaisemisen suhteen olisi mitätön. En siis näe mitään järkevää syytä miksi ilmastomuutos olisi keskeinen vaaliteema Suomessa. Mikäli siitä sellainen tulee seison täysin puheenjohtajamme teesien takana:

Ilmastonmuutos on todellinen ilmiö, mutta ratkaisu ei löydy identiteettipolitiikasta, moraaliposeerauksesta tai länsimaalaisen ihmisen itseruoskinnasta.

Mitä pitäisi tehdä, jos kasvihuonepäästöjä oikeasti halutaan vähentää?

* Energiantuotannon pitäisi perustua pääasiassa ydinvoimaan. Uusiutuvia energianlähteitä pitää hyödyntää paikallisesti mahdollisuuksien mukaan, mutta ne eivät ole vastaus suureen kysymykseen. Ydinvoima on ainoa tapa tuottaa vähäpäästöistä energiaa vaadittavissa volyymeissä järkevällä hinnalla. Ydinvoimalaitosten hinta saadaan laskemaan nostamalla kysyntää ja sillä tavoin tarjontaa.

Ikävä kyllä poseerauspolitiikan seurauksena ydinvoimaa ollaan esimerkiksi Saksassa korvaamassa hiilivoimalla. Ei näin.

* Kuljetuksista syntyy n. viidennes maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä. Talouden globalisaatiota ja tavaroiden vapaata liikkumista on ryhdyttävä purkamaan määräämällä ilmastovero tuontituotteille yleensä ja sakkovero pahimpien saastuttajien tuontituotteille.

Paikallisen tuotannon lisääntyminen merkitsee väheneviä kuljetuksia ja väheneviä päästöjä. (Se merkitsee myös paikallista työtä ja hyvinvointia, mutta ei mennä tässä siihen.) Sakkotulleilla voidaan niinikään ohjata saastuttajien tuotantoa vähemmän saastuttavaan suuntaan.

* Kotimaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä pitää parantaa laskemalla energian ja kuljetusten hintaa verotuksellisin keinoin ja asettamalla vähemmän kunnianhimoisia ympäristötavoitteita. Vain tällä tavoin voidaan estää teollisuuden ulosliputus Kiinaan ja Intiaan, joissa viis veisataan mistään tavoitteista. Suomalainen savupiippu on ympäristöteko.

* Asuminen kuluttaa enemmän energiaa pohjoisessa kuin etelässä. Muuttoliike etelästä pohjoiseen pitää lopettaa. Tähän on tietysti monia muitakin perusteita, mutta ei mennä niihinkään nyt.

Kysymys kuuluukin, halutaanko ilmastonmuutokselle oikeasti tehdä jotakin, vai halutaanko vain poseerata ja lennellä jonnekin Balille ilmastokokouksiin.

Vaalikeskusteluissa odottaisin silloin myös vastausta itseäni askaruttavaan kysymykseen miten poltettu puu voi tuoda ilmakehään enemmän hiilidioksia mitä kasvava puu itseensä sitoo. Ja eikö kasvava puu sido enemmän hiilidioksidia kuin lahoava puu, joka päästää hiilidioksia ilmaan?

Filosofisessa mielessä on mielenkiintoista se, että aikana jolloin juuri kukaan ei usko kuoleman jälkeiseen tuomioon ja jona syntyy vähemmän lapsia kuin koskaan ennen ollaan niin äärettömän huolestuneita koko universumin tulevaisuudesta, mutta paikallisesti asiat saavat mennä melkein miten vain, kunhan vain ei oma elintaso laske.

Todellisen ilmastonmuutoksen Suomessa saisi aikaan vaikka sillä yksinkertaisella keinolla, että ihmiset ryhtyisivät käymään sunnuntaisin kirkossa. Se muuttaisi koko maan tilan.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

20. helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 5: 15 - 21

Niin katsokaat, että te visusti vaellatte, ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat. Ja hankitkaat teitänne ajallansa; sillä aika on paha. Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on. Ja älkäät juopuko viinasta, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä. Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne, kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen. Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset Jumalan pelvossa.

Johanneksen evankeliumista 4: 46 - 53

Niin Jesus tuli taas Galilean Kaanaan, kussa hän meden viinaksi tehnyt oli. Ja oli kuninkaan mies, jonka poika sairasti Kapernaumissa. Kuin hän kuuli, että Jesus oli tullut Juudeasta Galileaan, meni hän hänen tykönsä ja rukoili häntä tulemaan alas ja parantamaan hänen poikansa, joka oli kuolemallansa. Sanoi siis Jesus hänelle: ellette näe tunnustähtiä ja ihmeitä, niin ette usko. Sanoi kuninkaan mies hänelle: Herra, tule alas ennenkuin minun poikani kuolee. Jesus sanoi hänelle: mene, sinun poikas elää. Ja mies uskoi sanan, jonka Jesus sanoi hänelle, ja meni. Niin hänen mennessänsä, kohtasivat hänen palveliansa hänen ja ilmoittivat hänelle, sanoen: sinun poikas elää. Niin hän tutki heiltä hetkeä, jolla hän parani, ja he sanoivat hänelle: eilen seitsemännellä hetkellä antoi vilutauti hänen ylön. Niin isä ymmärsi sen siksi hetkeksi, jolla Jesus sanoi hänelle: sinun poikas elää. Ja hän uskoi ja koko hänen huoneensa.

lauantai 6. lokakuuta 2018

Media media


Meillä ei ole ainoastaan oikean paavin todellisuuden rinnakkaisessa mediatodellisuudessa elävää mediapaavia, vaan meillä on ihan omassa todellisuudessaan elävä mediamedia.

En lähde kommentoimaan vasemmistolaisten täysin ala-arvoiseksi teatteriksi tekemää USA:n korkeimman oikeuden tuomarin valintaa, koska joku raja pitää olla roskankin tonkimisella, mutta huomioidaan nyt hieman tätä uutisanalyysia: Tuomaritko muka riippumattomia. Tapaus Kavanaugh asettaa Yhdysvaltain korkeimman oikeuden uskottavuuden koetukselle.

Siinä muun asenteellisen mussutuksen ohella todetaan: "Tähän asti korkeimpien tuomareiden on luultu paistattelevan päivänpolitiikan yläpuolella, vaikka he poliittisin perustein virkaansa valittuja ovatkin. Kavanaugh´in tapauksen myötä nuo luulot ovat karisseet." Ja näinhän ei todellakaan ole ollut, vaan pikemminkin päinvastoin. Viimeistään 60-luvun lopulta lähtien korkeimman oikeuden tuomareiden on nimenomaan luultu tekevän politiikkaa.

Vaikka tämä Kavanaughin tapaus on törkein tähän astisista se törkein nimenomaan häneen kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi. Clarence Thomas joutui kokemaan aivan samanlaisen ryöpytyksen, mutta taso silloin ehkä pysyin hieman sivistyneempänä koska media, julkkikset, vasemmistolaiset ja muu eliitti eivät vielä olleet saavuttaneet ilmeistä pohjaansa. Nythän he ovat jo pohjalla ja kaivautuneet sielläkin vielä vähintään metrin verran mutaan.

Tässä ei sinänsä olisi Suomen kannalta mitään erityistä, mutta jos Suomen valtiollinen Yleisradio katsoo asiakseen raportoida ja näitä omistajilleen, niin olisi erittäin mukavaa jos se taustottaisi asioita, esittelisi niitä puolueettomasti ja syventävästi, eikä vain toistaisi amerikkalaisen vasemmistomedian uutisointia ja kolumneja olettaen omistajiensa seuraavan Yhdysvaltojen asioita jostain muusta mediasta. Kuten toki varmaan tekevätkin ne, jotka Yhdysvaltojen asioista haluavat jotain tietää.

Mediamedia kuitenkin elää omassa mediamaailmassaan, jossa jopa Yleisradion täysin kaupallisista paineista vapaiden toimittajien on jostain syystä möyrittävä. Toisaalta mediaa ei ole mikään pakko seurata ja paremmin maailman tapahtumista pysyykin kärryillä, jos hankkii tietonsa ihan jostain muualta.

torstai 4. lokakuuta 2018

Hiljaa salissa


Minun piti viime viikolla kirjoittaa paavi Franciscuksesta, mutta luulen ettei vielä ole sellaisen aika. Paavi Benedictus XVI puhui jäähyväispuheessaan siitä, kuinka Vatikaanin toinen kirkolliskokous oli oikeastaan kaksi erillistä konsiilia. Oli varsinainen isien konsiili ja oli median konsiili. Median konsiili pysyi pinnalla hyvin pitkään ja vasta viime aikoina varsinaisen konsiilin näkemys alkoi vallata alan. Luulen, että nykyisin on vähän sama juttu: on paavi ja sitten on mediapaavi. Mediapaavi on nostattanut esiin samanlaista henkeä kuin oli kirkolliskokouksen jälkeinen Vatikaani kakkosen henki, jonka olemuksesta kellään ei ollut mitään käsitystä ja joka ei varsinkaan perustunut kirkolliskokouksen konstituutiohin, dekreetteihin ja julistuksiin. Tämän korjaa aika, ei minun arvioni paavista.

Tänään on pyhän Franciscus Assisilaisen muistopäivä. Youtubesta löysin italialaisen, englanniksi tekstitetyn elokuvan, joka ainakin alusta vaikuttaa lupaavalta: Francesco. Katselen sen.

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Absurdi akatemia

Sellaisia muinaisia perusfilosofeja kuin Platonia tai Aristotelesta lukiessa tuntuu teksti olevan huomattavasti enemmän kiinni nykytodellisuudessa, kuin lukiessa nykyisen, yhteiskunnallisen filosofian eloisaa kärkeä. Parhammillaan postmodernin nykyfilosofian kapulakieli on hullun hauskaa, vaikka ei mitään Liisa ihmemaassa - tasoa olekaan, mutta täysin irrallaan se on kaikista merkityksestä ja se on myös todellisuudelle täysin vierasta. Esitysten taiteellinen taso ei yleisesti ottaen päätä huimaa, vaikka se niiden ainoa ansio onkin. Suomessa asiaa voisi ehkä parantaa vaatimalla alan väitöksiä tekeviltä suomen kielen ja kirjallisuuden kurssien suorituksia.

Myös sunnuntainen evankeliumiteksi on [tietenkin] paljon todellisempi, vaikka se kertookin pääosin tuonpuoleisesta ollen vain löyhästi kiinni Israelin kansan historian kuvaamisesssa.

Itselläni ei ole mitään kompetenssia perustella tätä näkemystäni filosofisella tasolla, mutta luulen asian johtuvan metafyysikan lähes täydellisestä hylkäämisestä. Edes filosofian kaikkein arvostetuimmalla alueella feminismissä ja sukupuolitutkimuksessa ei tunnetta olemuksellisella tasolla mitään sellaista kuin 'nainen'. Naisella ei ole feminismissä mitään formaa. Ei siis ihme, että hukassa ollaan.

Niin tai näin: Tänään tuli vastaan eiliseen aiheeseen liittyvä artikkeli: The Grievance Studies Scandal: Five Academics Respond. Kolme henkilöä on tehnyt Sokalin pilan kaltaisen tempun ja saanut useita täysin kieli poskessa tehtyjä artikkeleita läpi vertaisarvioituihin julkaisuihin. Artikkelissa viisi tutkijaa arvio tätä temppua ja sen merkitystä. Arviot pitäisi oikeastaan suomentaa, mutta en luonnollisestikaan jaksa, vaan tyydyn nopeisiin referaatteihin.

Ensimmäisessä filosofi Nathan Confas toteaa, että vaikka postmodernistit väittävät omaavansa teorian, jonka omaksuminen vaatii matematiikan tai fysiikan teorian kaltaista opiskelua, jotta sen voisi hallita ja tehdä tutkimusta heidän tieteensä parissa, osoittaa tämä(kin) pila, että mitään sellaista teoriaa ei tosiasiassa ole. Confas siteeraa myös kuningas Salomonin huomionarvoista virkettä tyhmyydestä: "Hänen suunsa sanain alku on tyhmyyttä. ja hänen puheensa loppu pahaa/ilkeää mielettömyyttä" ( saarnaaja 10:13 ), jota sopii miettiä, kun ihmettelee miten tähän asti on päädytty ja mihin tästä vielä ollaan menossa.

Omasta mielestäni tyhmällä hölmöilyllä on oma tärkeä paikkansa sillä ilman sitä elämä olisi tylsän harmaata, mutta pitäisi olla jonkinlainen hierakia, joka kertoisi - ja pitäisi huolen siitä - mikä on vakavasti otettavan arvokasta ja mikä taas kuuluu leikin ja laulun piirin. Postmodernismissa tämä hierarkia käännetty päälaelleen.

Kirjallisuuden tutkija/kielitieteilijä Neema Parin toteaa taistelun tätä hulluutta vastaan hävityn siinä vaiheessa, kun historiantutkimuksessa faktat ja alkuperäiset asiakirjat menettivät merkityksenä ja historia alettiin nähdä vain eri näkökulmista kirjoitettuina narratiiveina.

Älykkystutkija Rosalind Arden ihmettelee miten tähän tilaan päädytty. Hyvää uskovana ihmisenä hän uskoo alkuperäisten tavoitteiden olleen aivan oikeita ja jakaa itsekin niitä. Hän kuitenkin näkee, että on valittu täysin vääriä taisteluja enin hämärtämällä kielellistä ilmaisua, jossa pitäisi pyrkiä perinteiseen tapaan selkeyteen, toiseksi akateemisessa maailmassa töiden arviojien pitäisi tietää mihin kukin alan tutkimus pystyy ja mihin se ei pysty, ja kolmanneksi on olemassa selviä todisteita siitä, että käsitys pahan muodostumisesta on muuttunut. Kun hänen nuoruudessaan oli selkeä järjestys pahimpana murha, sitten vakava fyysinen väkivalta, sitten pettäminen ja valehteleleminen, ilkeä huutaminen, ilkeä puhe, ja miedoimmassa päässä ilkeä ajattelu, niin nykyään on nähtävissä, että halutaan rangaista fyysisesti pelkkää ilkeää ajatelua. Hänen mielestään olemme unissamme kävelleet kulttuurivallankumoukseen. Yhdeksi ratkaisuksi hän näkee, että kaikki akateeminen kirjallisuus saatettaisiin kaikkien luettavaksi maksumuurit poistamalla. Laajalla yleisöllä olisi ainakin oikeus nähdä mitä ihmettä tuotetaan ja mitä on tapahtumassa.

Filosofi Neven Sesardic huomauttaa, että tietyt feministiset julkaisut ovat aika helppoja maaleja eikä piloja välttämättä olisi saatu läpi vakavampiin julkaisuihin. Hän ei kuitenkaan aliarvioi tilanteen vakavuutta, vaan toteaa samanlaisen tavaran löytäneen tiensä myös laajasti arvostettuihin julkaisuihin. Hän pitää huonona sitä, että sekä Sokalin itsensä, että näihden tämänkertaisen tekijöiden on ollut pakko korostaa olevansa itsekin vasemmistolaisia. Se on asian kannalta irrelevanttia ja asettaa täysin ymmärrettävistä syistä hiljaa pysyvät akateemiset konservatiivit huonoon asemaan.

Viimeisenä yhteiskuntatieteilijä Jonathan Anomaly toteaa pitävänsä tätä, jopa onnistuneempa iskuna kuin Sokalin pilaa. Sitä voisi pitää hauskana huvituksena, jos se olisi rajattu vain johonkin tiedekuntaan. Asia ei kuitenkaan ole niin vaan, niin järkyttävää kuin se onkin, yliopisto ei ole mikään Las Vegas, jossa tapahtunut jää Las Vegasiin, vaan yliopistossa tapahtunut säteilee koko yhteiskuntaan. Siksi tähän asiaan olisi jo rahoittajienkin puututtava.

En mene takuuseen referaattien pätevyydestä. Joka tapauksessa, kun itse eilen ehdotin ongelman ratkaisuksi sen eristämistä voisi tuo Rosalind Ardenin ratkaisu kaiken avoimesta ja ilmaisesta julkaisemisesta yleisölle olla ihan varteenotettava vaihtoehto.


tiistai 2. lokakuuta 2018

Ja monet ulospotkitut


Hiukkasfysiikan tutkija Alessandro Sturm piti seuraavan esityksen: Experimental test of a new global discrete symmetry. Asian johdosta hänet on hyllytetty tehtävistään CERN:issä, koska esitelmä on CERN:n arvopohjan vastainen. Helsingin Sanomat kertoo asiasta uutisessaan: Tutkija väitti... Kalvot kannattaa silmäillä läpi, vaikka ei olisikaan pätevä arvioimaan niiden sisätöä. Niistä nimittäin katoliselle maalaismiehellekin selviää, että on erilaisia tapoja esittää väitteitä.

Tavallaan akateeminen maailma saa tässä sitä mitä se on jo vuosikausia tilannut ja vaikka yleisesti olen optimisti, niin tässä pessimistisesti sanoisin, että tilanne tulee vielä kaikin tavoin pahenemaan. Maailmanhistoria ei tunne toista yhtä älytöntä ja vahingollista joukkoa kuin nuori älymystö ja erilaisten asennemuutosten ja niiden jälkeisten lainsäädännöllisten muutosten myötä heille on nyt annettu valta. Mitä järkevät ihmiset voisivat tehdä olisi rajoittaa se valta mahdollisimman tiukasti yliopistojen sisälle kunnes tarvittavat rakenteelliset ja lainsäädännölliset korjaukset onnettomaan yliopistodemokratiaan on saatu tehtyä ja keskittyä esitelmän kalvoissa esiin tuleviin sektoreihin: 'construction' ja 'firefighting, logging, trucking, mining', jotta ne pelastettaisiin vielä pitämään yhteiskuntia pystyssä.

Alessandro Sturmin hyllyttäminen on tietenkin käsittämätöntä, mutta koska se on akateemisen maailman normaalia toimintaa nykyisin ja tapaus itsessään muodostaa niin täydellisen absurdin komedian, että mikään satiiri tai parodia siitä ei enää kykene sen mielettömyyttä tapausta itseään paremmin alleviivaamaan on protestoiminen myös rationaalisin perustein aika turhaa. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä järjen tai järkiperusteisen agumentoinnin kanssa.

Pidän hyvin todennäköisenä, että kuvan Freeman Dyson loukkaa akateemista maailmaa etunimellään, mitä tässä pyydänkin tietysti anteeksi koko maailman puolesta.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Harvat ovat valitut


Tässäkin asiassa ärsyttää osallistua itse keskusteluun. Hiljaisuus olisi parempi vaihtoehto. Kirjoitetaan nyt kuitenkin, koska nämä ovat niitä asioita, joihin nykyinen, mediavetoinen poliittinen keskustelu pitää tärkeimpinä poliittisina kysymyksinä vaivautumatta kuitenkaan syventymään itse asiaan. Ja kirjoittamalla todennäköisesti suljen itseäni pois harvojen valittujen joukosta pysyen samalla viivalla yleisen eetoksen kanssa. Tasa-arvohan se kaikkein tärkeintä on.

Laura Huhtasaari julkaisi kuvan...

Uutinen on herättänyt twitter- ja facebookkeskustelun, joka on aika ala-arvoinen. Koulutyönä on siis julkaistu aivan puhdasta poliittista propagandaa. Koulu itse on julkaissut kuvan internetissä ja pitänyt sitä esillä koulussa. Laura Huhtasaari julkaisi kuvan omassa twitterissään kiinnittääkseen huomiota koulujen politisoitumiseen. Nyt häntä koetetaan syyllistää siitä, että hän meni ja kiinnitti ihmisten huomiota julisteeseen, joka on selkeästi puoluepoliittinen. Julisteen puolueellinen poliittisuus on niin ilmiselvää, että ihmisiä jotka eivät sitä osaa nähdä ei voi auttaa, eikä heitä voi mistään syyttääkään, koska syyntakeettomuus on niin selvää. Muistuttaisin kuitenkin, että mikäli kuvan poliittinen asetelma olisi toisinpäin ja julisteen valmistumista olisi ohjannut joku perussuomalaisille myönteinen opettaja nämä samat ihmiset olisivat jo täydessä vauhdissa kampanjassaan, jossa vaadittaisiin opettajan erottamista koulusta. Jokainen tietää tämän.

Aikuisten ihmisten - jos sellaisia vielä on - kannattaisi pitää mielessä, että koulu ja sen opettajat ovat julisteesta täydessä vastuussa. Se ilmaisee heidän kantansa. Oppilaat ovat vain tehneet ohjattua kuolutyötä, eikä heillä ole asiasta mitään vastuuta. Laura Huhtasaari kiinnitti twiitissään huomiota nimenomaan opetuksen politisoitumiseen, josta useat oppilaat olivat ilmaisseet hänelle huolensa. Juliste oli vain yksi esimerkki laajemmasta ilmiöstä. Onkin erittäin ala-arvoista lähteä hyökkäämään häntä vastaan lasten, joilla ei ole asiassa mitään vastuuta, selän takaa.

Keskustelussa on myös esitetty, että koululaisilla pitää olla sananvapaus. Huomion arvoista on, että tätä väittävät samat ihmiset, joiden mielestä yrityksistä voidaan erottaa aikuisia ihmisiä heidän mielipiteidensä vuoksi aivan ilman mitään ongelmia. Heidän mielestään on oma vika, jos menee sanomaan jotain väärää, eikä sellaisilla tapauksilla ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Kouluissa ei tietenkään on mitään sananvapautta, vaan oppilaat tekevät niitä koulutöitä, joita opettajat heille antavat ja joiden valmistumista opettajat valvovat. Se miten he työt tekevät vaikuttaa heidän arvosanoihinsa.

Tässä asiassa kannattaisikin jättää julisteen tehneet oppilaat kokonaan ulkopuolelle ja pohtia ensimmäiseksi sitä onko koulujen politisoituminen millään tavoin tavoiteltavaa. Se ei ole. Toiseksi voisi pohtia onko avoimen vasemmistolainen suomirap yleensäkään asiallista aineistoa koulutyön pohjaksi. Jos on niin miksi ei Mistreatin tai Sex Pistolsin laulut, joiden parissa oppilaat saisivat vapaasti tunnelmoida? Tämä nykyinen linja on vähän samaa kuin jos 70-luvulla olisi kouluissa Pirkkalan monisteen lukemisen ohella kuunneltu ja lauleltu lautasellisia Guatemalan verta taustamusiikiksi. Ero on oikeastaan vain siinä, että 70-luvulla moista osattiin vielä rajata, nykyisin ei enää osata. Niille, jotka nykyään riemuitsevat voittona sitä, että Pirkkalan moniste torpattiin voi todeta, että tällä hetkellä te olette vielä pahemmin häviöllä kuin silloin. Tällä hetkellä teidät on jo totaalisesti lyöty.

Olisi järkevää, jos koulu osaisi myöntää virheensä ja pyrkiä tulevaisuudessa parempaan, sen sijaan, että koulutoimenjohtaja ( SDP ) lähtee hyökkäämään asian esille nostanutta ( ja selkeästi asianosaista ) kansanedustajaa vastaan syyttämällä tätä koulun "maalittamisesta". Todella järkevää olisi, jos aikuiset ihmiset osaisivat olla höpöttämättä jostain mystisistä "maalituksista" ja keskittyä ongelmiin, jotka ovat ratkaistavissa. Kouluopetuksen politisoituminen on yksi niistä, joka on ratkaistavissa, jos vain tahtoa riittää. Myös miesopettajien puute voitaisiin korjata, jos siihen vain olisi tahtoa.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

19. Helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 4: 23 - 28.

Veljet, uudistakaat teitänne teidän mielenne hengessä, ja pukekaat päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vahurskaudessa ja pyhyydessä. Sentähden pankaat pois valhe, ja puhukaan jokainen lähimmäisensä kanssa totuutta; sillä me olemme jäsenet keskenämme. Vihastukaat ja älkäät syntiä tehkö, älkäät antako auringon laskea ylitse teidän vihanne, älkäät antako laittajalle siaa. Joka varastanut on, älkään silleen varastako, vaan paremmin tehkään työtä ja toimittakaan käsillänsä jotakin hyvää, että hänellä olis tarvitsevalle jakamista.


Evankeliumista Matteuksen mukaan 22: 1 - 14

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen: Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa, ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla. Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin! Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa. Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat. Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti. Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset. Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin. Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista. Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla. Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni. Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys. Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Popemobile

On pakko myöntää, että kun pääsi lähes metrin päähän paavista, tuli mieleen ainoastaan "Hey! Ho! Papa Francesco! Let's Go!" Maltoin kuitenkin mieleni ja viileän rauhallisesti annoin jopa muille tilaa, että ehdin piirtää oheisen maalaukseni ääriviivat rauhassa. Sanoisin, että ihan hyvä tulos olosuhteet huomioon ottaen.

Olen itse poliittisesti konservatiivi ja varsinkin vuoden 1962 messukirjan hankittuani hengellisestikin vahvasti traditionalismiin päin taipuvainen. Paavi Franciskusta taas pidetään jonkinlaisena liberaalin modernismin airueena. Väitän, että tähän kuvaan paavista liittyy väärinkäsityksiä sekä traditionalistien, että liberaalien taholta ja varsinkin sekulaarin median taholta, jonka kautta sekä tradiotionalistit, että liberaalit ovat paavin sanomaa tulkinneet. Tämä vaatisi toisen tekstin ja ehkä luovunkin ideastani sitoa blogitekstit uutisotsikkoihin ja kirjoitan seuraavaksi siitä. Tässä kirjoitan vain itse tapahtumasta, kun nyt kerrankin olin roskalehtien, YLE: n ja itse tapahtuman välissä.

Tallinna on keskustaltaan erittäin hieno kaupunki. Tuli käveltyä siellä vähän liikaakin huonoilla tossuilla, mutta se oli oikein huomioiden viimeviikkoisten paastopäivien huomiotta jäämisen. Opin varomaan automaattista suomen puhumista erilaisissa kaupallisissa yhteyksissä mikä on hyvä. Vastavuoroisuus on tärkeää ja jos olettaa virolaisen puhuvan automaattisesti suomea, pitäisi itse puhua automaattisesti eestiä. Jotkut puhuivat kyllä automaattisesti suomea ja tulivat neuvomaan, kun kuulivat kyselevää keskustelua. Hyviä ihmisiä. Hölmöltä jotenkin tuntui puhua Virossa englantiakin, mutta oma vika, että ei ole opetellut veljeskansan kieltä.

Vapaudenaukion messuun jonot olivat todella pitkiä. Moderni aika vaatii tarkkoja turvatarkastuksia. Meidän kohdallemme osui asiallisen leppoisa turvatarkastaja, joka antoi pitää laukutkin mukana, kunhan näytimme niiden sisällön. Portttien jälkeen Tallinan hyvä ihmiset jakoivat kirjasia, joihin oli painettu messun sisältö ja jonka kannessa oli Maria ja Jeesuslapsi - ikoni, sekä teksti: "Püha Missa, pühitseb Püha Isa Franciscus. Tallinna Vabaduse Väljak 25. septemper 2018" Kirjanen sisältää kaiken oleellisen mitä voidaan kirjoittaa itse messusta.

Ennakkotietojen mukaan odotin messun alkavan 16.30, mutta tässä paavi nykyaikaisesti yllätti ja saapui popemobilellaan aukiolle jo reilusti ennen neljää. Tämän ansiosta satunnainen paavin messuissa kävijäkin pääsi aivan Popemobilen reitin varrelle. Eräs tuttu totesikin, että Puolassa ei olisi toivoakaan päästä näin lähelle paavia. Sekularisaatio on huono juttu, mutta lasketaan tämä sille plussaksi.

Olen jostain syystä kuvitellut, että paavin pitämä messu on aina juhlamessu, mutta kun Kyrien jälkeen ei tullutkaan Gloriaa, vaan paavin toteamus: "Oremus" tajusin, että tässähän vietetään ihan arkimessua kalenterin mukaan. Tämä oli hienoa. On tärkeää elää siinä ajassa ja siinä rukouksessa, jota koko kirkko yhteisesti elää.

Messusta noin yleisesti on erittäin vaikea kirjoittaa. En osannut sitä Kouvola-teksteissäkään, enkä osaa vieläkään. Se pitää jokaisen itse kokea. Todetaan nyt kuitenkin, että messu pidettiin latinaksi, lukukappale ja evankeliumi luettiin eestiksi, paavi saarnasi italiaksi ja esirukouspyynnöt esitettiin latinaksi, eestiksi, espanjaksi, venäjäksi, englanniksi ja puolaksi. Itse itsestäni huomioin ehtoollisen aikana, että olen konformismiin taipuvainen. Yleensä Novus Ordosssa otan Kristuksen ruumiin kämmenilleni, mutta kun huomasin, että meidän paikkamme jonossa kaikki ottivat sen kielelle tein itse samoin. Olen periaatteessa sitä mieltä, että Vatikaani voisi määrätä niin, että Novus  Ordossakin ehtoollinen nautitaan polvistuneena samaan tapaan kuin Suomen evankelisluterialaisessa kirkossa nykyään tehdään. Tätähän kardinaali Sarah on ehdottanut ja miksi emme tekisi niin? Se ei tietenkään onistuisi tällaisissa massojen messuissa, mutta nämähän ovatkin poikkeuksia siihen miten päivittäinen elämä menee.

Ei tästä oikeastaan muuta. Lähtiessämme messusta paavi hurautti meitä vastaan Fiatilla. Ihan spontaanisti oli pakko vilkuttaa. Tänään paavi onkin jo pitänyt yleisaudienssin Roomassa. Täytyy itsekin ryhdistäytyä, koska paavi on minua kymmeniä vuosia vanhempi ja itse ennen tämän kirjoittamisen alkua ajattelin, että emmä oikein viitsi ja jaksa :) Yritän huomenna palata tuohon miksi paavia ylitulkitaan tradiotionalistien ja liberaalien parissa, mutta en kyllä lupaa siitä mitään kokoavaa esitystä.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Muuttamista muuttamisen vuoksi


Vanhurskas on kieltämättä hieman outo sana. Toisaalta se on aivan hyvä sana, joten vastaisiin ehdotukseen sen muuttamisesta harmoniaksi, että mitäpä jos ei nyt muutettaisi. Vanhurskas/vanhurskautus yhdistää kaksi käsitettä ( rigthteous ja justification eglanniksi, latinaksi ainakin ensimmäinen jotain muuta ) ja on siinä mielessä ehkä ongelmallinen. Toisaalta ongelmallisuus ei tässä ole pahasta, koska se pistää miettimään käsitteen merkitystä syvemmin kuin mikä sen pinnallinen merkitys on. Aasialaisessa ajattelussa on varmasti moniakin harmoniaa kuvaavia käsitteitä ja veikkaisin piispojen kokouksen pohtineen jotain tiettyä käsitettä, joka aasialaisessa ajattelussa parhaiten kytkisi Jumalan oikeamielisen tuomion oikeamielisen ihmisen oikeudenmukaiseen elämään. Suomessa vanhurskaus toimii tässä mielessä oikein hyvin. Ellei se alkujaan ole ollut suomen heimojen keskuudessa ikiainen käsite, kuten 5000 vuotta vanhat kiinalaiset keksinnöt aina ovat, niin nyt se alkaa jo olemaan. Eli ei kannata mennä mennä muuttamaan, vaikka uusi käännös Raamatusta olisikin suunnitteilla.

Muutenkin yleensä ärsyttää, että kaikkeen vanhaan pitää kajota. Ärsytti jo teininä, joten tätä ei pidä pistää vanhenemisen piikkiin.

Jutun perässä oli linkki toiseen juttuun. Siinä pohditaan Apostolisen uskontunnustuksen hankaluutta. Kirjoittakin on sama, joten haluan mainita tässä, että kirjoittajalla on myös erittäin hyviä juttuja, ettei pelkäksi mollaamiseksi mene. Apostolinen uskontunnustus ei ole mitenkään hankala oppia ulkoa ja se esittää kritinuskon keskeiset totuudet hyvinkin ytimekkäästi. Juutalaisten shema on selkeästi lyhempi, mutta käsittääkseni juutalaiset toisaalta kautta maailman lukevat synagogissaan pitkiä tekstejä hepreaksi. Apostolista uskontunnustustahan käytetään luterilaisessa kirkossa uskon tunnustamiseen messussa. Messu taas taitaa olla kokonaisuudessaan lyhyempi kuin juutalaisten palvelukset. Tässäkin suosittelisin siis pitämään traditiosta kiinni. Kyllä sen jaksaa.

Viime viikon tohinoissa jäi syyskuun paastopäivät pitämättä, joten rankaisen itseäni lähtemällä Viroon paavia fanittamaan ja jättämällä fläppärin kotiin. Ellen intoudu jotain kirjoittaa puhelimella, niin tälläkin viikolla jäädään päivittäisten päivitysten tavoitteesta. Siitä huolimatta kohti adventtia ja taas uutta kirkkovuotta.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

18. helluntain jälkeinen sunnuntai.


1. Korinttolaiskirje 1: 4 - 8.

Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne, sen Jumalan armon edestä, joka teille Jesuksessa Kristuksessa annettu on: että te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa. Sillä todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä jossakussa lahjassa mitään puutu, jotka odotatte meidän Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta, joka myös teitä loppuun asti vahvistaa, että te olisitte nuhteettomat meidän Herran Jesuksen Kristuksen päivänä.



Evankeliumi Matteuksen mukaan 9: 1 - 8.

Ja hän astui haahteen, meni jälleen ylitse ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat keskenänsä: tämä pilkkaa (Jumalaa). Ja kuin Jesus näki heidän ajatuksensa, sanoi hän: miksi ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on keviämpi sanoa: synnit annetaan anteeksi sinulle, taikka sanoa: nouse ja käy? Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias. Ja hän nousi ja meni kotiansa. Ja kuin kansa sen näki, ihmettelivät he ja kunnioittivat Jumalaa, joka oli ihmisille antanut senkaltaisen vallan.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Ääntä ja vimmaa


Nykyisin poliitikot jyrisevät, suuttuvat ja raivoavat kohtuuttoman usein mikäli sanomalehdistömme juttuihin on uskomista. Ja miksi ei olisi?

Sipilä raivostui...

Juha Sipilää kohtaan on kuitenkin erittäin vaikea tuntea myötätuntoa silloin, kun hän valittaa viestintätoimistoissa tehdystä politiikasta. Sitä saa mitä tilaa. Kesällä 2017 Sipilä heitti perussuomalaiset hallituksesta, vaikka perussuomalaiset olivat täysin sitoutuneet hallituksen ohjelmaan ja sen noudattamiseen. Tilalle hallitukseen Sipilä valitsi joukon kavereitaan. Hän ei ilmeisesti ollut edes muodostanut hallitusta kansan äänestämän vaalituloksen perusteella, vaan valinnut sinne joukon henkilöitä, joihin hän voi luottaa. Tässä mielessä jopa eilinen, täysin typerä ja kansanedustuslaitosta halventava luottamuskysymys oli ymmärrettävä. Kun henkilöi poliittiset kysymykset saa henkilöihin, ei asioihin keskittynyttä politiikkaa.

Näiden miesten jäljiltä seuraava eduskunta varmaankin jo äänestelee ministerien luottamuksesta siltä pohjalta onko tämän hiustyyli sopiva, osaako tämä matkia ketään julkkista uskottavasti tai onko tämä nyt yleensäkään lainkaan kiva tyyppi. Tästähän on jo ennakkotapauskin olemassa. Työväenpuolue SDP siirsi puheenjohtajansa Pertti Paasion syrjään koska tämä änkytti ja välillä olivat jopa sukat eri paria. Tilalle otettiin menestyneen Työväen Säästöpankin sulavakäytöksinen johtaja. Ja onhan näitä muitakin.

Politiikassa on tullut tavaksi vedota arvopohjaan nyt, kun arvot ovat niin joustavia, että ne venyvät mihin suuntaan tahansa tarpeen vaatiessa. Kataisen hallituksessa Vihreät, RKP, Vasemmistoliitto, SDP ja Kokoomusnaiset olivat KD:n rinnalla selvittämässä aborttioikeuden rajausta, joka olisi siirtänyt Suomen aborttilainsäädännön Eurooppalaiselle tasolle. Nyt, kun abortti ei ole ollut, eikä ole edes tulossa edukunnan agendalle nämä samat puolueet esiintyvät Suomea vielä paljon vapaamman aborttioikeuden suurina ja vankkumattomina puolestapuhujina. Heistä kyseessä on puhtaasti naisten oikeudesta, ja siten luovuttamattomasta ihmisoikeudesta. Jos ajatellaan edes hetki sitä mitä tarkoittaa se, että abortti olisi puhtaasti naisen oikeus, niin päädytään väistämättä siihen, että raskaus olisi yksin naisen vastuulla. Ja koska mies suljetaan siitä ulkopuolelle ei miehellä ole mitään vastuuta lapsestakaan. Elatusmaksut olisivat tällöin puhtaasti miehen asia. Saa maksaa, jos jaksaa, mutta mikään pakko ei ole.  Järki ja logiikka eivät tässä pelissä kuitenkaan paina mitään, koska henkilöidyssä politiikassa kyse on henkilöistä ja imagoista, ei asioista.

Koska nämä poliitikot tarpeen vaatiessa venyvät myös kristityiksi, niin kannattaisi miettiä tuota sunnuntain evankeliumitekstissä olevaa kuningas Davidin runoilemaa psalmia, joka on yksi Raamatun keskeisimmistä kohdista ja varsinkin juuri sen tätä säettä "Herra sanoi minun Herralleni..." Tätä mietiskellen voisi päätyä siihenkin, että demokratiassa päätetään asioista eikä kukkulan kuninkaista. Sen sisäistäminen tekisi poliitikoille hyvää, vähentäisi varmasti stressiä ja vaikka asiapuhekin voidaan puhua äänellä ja vimmalla se ei olisi asioiden ratkaisemista hidastavaa länkytystä mitä nykyinen, viestintätoimistoissa kehitelty imagopuhe taas on.

torstai 20. syyskuuta 2018

Paasikiven-Kekkosen - linja


Olipa kerran, kun olin pieni, sellainen ulkopoliittinen linja, kuin Paasikiven-Kekkosen - linja. Itse en pitänyt tuosta linjasta ja olin sitä vastaan, vaikka arvostinkin Paasikiveä suuresti. Siihen aikaan oli kuitenkin helppo vastustaa tuota linjaa, koska ulkopoliittinen linja perustui vahvasti johonkin ja se oli tiukasti sidoksissa Suomen valtion asemaan maailmassa. Ja silloin tunnettiin vielä sellainenkin käsite kuin 'vapaa mies', jonka elämä ei ollut täysin viralle alisteista. Nykyisinhän tätä käsistettä ei enää maassamme tunneta, mikä tekee valtiollisesta elämästä melko ahdistavaa henkisesti. Olet joko kunnon tottelevainen virkamies tai et ole mitään. Asenne on huolestuttavalla tavalla leviämässä myös yksityisiin firmoihin - sikäli kuin Suomessa nyt valtiosta riippumatonta liiketoimintaa enää on - niiden pelätessä valtiollisen valtamedian lietsomia kampanjoita erilaisia mielipiteitä vastaan. Nykyään ei ole mikään mahdoton ajatus, että kristityn tai muuten vapaasti ajattelevan, ja ajatuksiaan ilmaisevan, olisi mahdotonta toimia teknisissä tehtävissä Kone Oy:ssä. Tilanne ei ehkä ole vielä niin paha, mutta suunta johon ollaan menossa on aivan selvä.

Suomen nykyinen ulkopoliittinen linja perustuu eduskunnan mukaan vapaan aborttioikeuden ajamiseen. Oikeus tappaa lapsi mistä syystä tahansa, missä raskauden vaiheessa tahansa on ainoa selkeästi lausuttu perusta uudelle ulkopoliittiselle linjalle. Muuten linja on puhdasta linjattomuutta, jossa yritetään tyhjällä mielistelyllä muuttua jonkinlaiseksi länsimaaksi sitoumatta kuitenkaan millään muulla tavoin länteen kuin maksamalla Euroopan unionin jäsenyydestä. Mitään omaa linjaa ei enää uskalleta edes esittää, vaan yritetään kansalaisille selittää linjan perustuvat joihinkin yhteisiin, Euroopan jakamiin arvoihin. Eurooppa ei kuitenkaan ole sitoutunut mihinkään yhteisiin arvoihin. Suomessa asia kuitenkin menee valtiollisella tasolla hyvin läpi, koska sekä valtiolliset elimet, että valtiollinen valtamedia ovat harvinaisen arvottomia, eivätkä kykene minkäänlaiseen järkiperäiseen keskusteluun moraalisista arvoista.

Ja tietenkään edes tuota sitoutumista täysin vapaaseen aborttioikeuteen ei uskalleta esittää muualla kuin sisäpoliittisessa keskustelussa. Diplomaattiposteissa se tietysti menee eri valtioiden tietoon, mutta sillä tasolla onneksi ollaan niin kohteliaita, että asialle ei ryhdytä julkisesti nauramaan. Ymmärretään, että kyse on sisäpoliittisesta teatterista, jota kukaan ei ota vakavasti.

Vertailu 70-luvun, jolloin Paasikiven-Kekkosen - linja oli voimakkaimmillaan, ja nykypäivän välillä olisi laajemminkin  mielenkiintoista. Laiskana jullina en ryhdy sitä ainakaan tässä tekemään. Väittäisin kuitenkin, että silloin valtiollinen ajattelu oli vapaampaa kuin nyt. Oli olemassa selkeitä, joihinkin perusteisiin perustuvia ja niistä johdettuja näkemyksiä, joita oli helppo vastustaa tai kannattaa. Nykyisin valtiollisesssa elämässä vallitsee sen sijaan linjattomuus ja periaatteettomuus. Sen vastustaminen on vaikeaa, koska se on niin kaiken kattavaa ja luonteensa mukaisesti hahmotonta.

En ihmettele sitä osaa nuorisosta, jota politiikka valtiollisessa mielessä ei kiinnosta pätkään, vaan tunnen sympatiaa sitä kohtaan. Varmasti nuorisomme parhaimmistoa. On kuitenkin vakava vaara lähteä mukaan identiteettipolitiikan kiemuroihin. Siinä on vaikea, ellei mahdotonta voittaa sitä, jolla ei ole minkäänlaista omaa identiteettiä, eli vallitsevaa poliittista hegemoniaa, joka muovautuu tilanteiden mukaan vaikka miksi. Suosittelen identiteettipolitikoinnin sijaan oman identiteetin tervettä rakentamista ja jopa tiettyä ylenkatsetta poliittista koneistoa kohtaan. Ja tietenkin perussuomalaisten äänestämistä.

Jätän tämän tähän, koska blokin periaatteena on ollut kirjoittaa jokainen juttu yhdellä istumalla. Tässä oli jo liikaakin selittelyä mukana.


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Arvot mutapohjassa

Eduskunnassa käsitellään ilmeisesti huomena SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n epäluottamuslause ulkoministeri Timo Soinille. PS:n eduskuntaryhmä tekisi minusta hyvin, jos se vetäytyisi koko äänestyksestä äänestämällä porukalla tyhjää tai olemalla poissa. Kyseessä on ehkä Suomen politiittisen historian typerin epäluottamusäänestys, eikä ole mikään kunnia osallistua siihen. Toinen vaihtoehto on äänestää Timo Soinin luottamuksen puolesta.

Kokoomuksen rooli äänestyksessä on ehkä mielenkiintoisin. Orpo on jo väläytellyt edustajille vapautta äänestää mielensä mukaan. Olisi tavallaan mukavaa, jos äänestyksessä päädyttäisiin siihen tulokseen, että vigiliaan osallistuminen on Suomen ulkopoliittisen linjan vastaista. Se varmasti saisi monenkin eurooppalaisen politiikon kysymään miksi Kokoomus on EPP:ssä eikä Euroopan sosialistien tai vihreiden ryhmissä, joiden arvopohjan se varauksetta jakaa. Kokoomushan äänestyksen tuloksen tulee ratkaisemaan. Siniset ja Keskusta varmasti äänestävät luottamuksen puolesta.

Äänestys on ongelmallinen myös sananvapauden kannalta. Ministereilläkin pitäisi olla oikeus moraalisiin kantoihin ja niiden ilmaisemiseen. Sananvapautta ei Suomessa kuitenkaan kunnioiteta enää juuri lainkaan, joten sitä tuskin kannattaa ottaa eduskunnassakaan esille. Todellinen ongelma on se, että Soini on osallistunut kristilliseen vigiliaan ja ilmaissut ilonsa Argentiinan aborttilaista, jonka perusteella raskauden alkaminen raiskauksen seurauksena ja vaara terveydelle ovat abortin laillisia perusteita. Näitä näkemyksiä SDP, vihreät, RKP ja vasemmistoliitto, sekä osa kokoomuslaisista ovat pitäneet Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisina. Mikäli ne oikeasti ovat Suomen virallisen ulkopoliittisen linjan vastaisia, voi hyvin kysyä mitä Suomi yleensäkään tekee läntisessä arvoyhteisössä, kun ainoa maa mistä Suomen aborttioikeuksiin keskittyvä ulkopoliittinen linja saisi varauksettomattoman hyväksynnän olisivat kommunistinen Kiina ja Pohjois-Korea.

Kevään eurovaalit ovat monessakin mielessä mielenkiintoiset, mutta yhtenä pikku sivujuonteena niissä jälleen on se montako arvopohjatonta ateistia Suomen Kokoomus saa ujutettua parlamentin kristillisdemokraattiseen EPP-ryhmään. Ja vain sillä perusteella, että ketään ei siellä kiinnosta minkälainen arvopohja Kokoomuksella on.

Kesän 2017 hallitusratkaisu oli jo niin suuri ilveily demokratian kustannuksella, että tämä sitä tuskin tulee ylittämään. Hallituksen kaatumisessa olisi tiettyä oikeudenmukaisuuttakin, mutta tällä tavalla tehtynä se tietysti veisi Suomen mainetta aina vain huonompaan suuntaan, jos se enää on mahdollista.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Teologiaa


Olen aika suurella mielenkiinnolla katsellut Suomen teologisen instituutin videoituja luentoja. Minusta siellä ollaan aika jännien asioiden äärellä metafysiikan ja nominalismin jännitettä purkamassa ja luonnonoikeuden postmodernia väärsistymistä selittämässä.

Jälkimmäiseen, jossa luonnonoikeus nähdään ihmisestä itsestään lähtevänä oikeudentuntona, on ilmiselvästi syynä joidenkin suomalaisten luterilaisten tapa ymmärtää väärin katolista teologiaa. Sieltä poimitaan jotain toisinajettelijoita ja lähdetään heidän kelkkaansa. Tästä on seurausta apofaattinen teologia, joka on silkkaa roskaa ja kontemplatiivisen rukouksen vääristämistä mukavasti viinilasillisen kera nautittavaksi viisasteluksi. On helppo nähdä, että pysymällä Lutherissa luterilaiset pääsevät paljon lähemmäs totuutta, kuin ymmärtämällä katolisen teologian väärin.

Katolisessa moraaliteologiassa oli omat vääristymänsä, mutta viimeistään pyhän Johannes Paavali II:n kiertokirje Totuuden loiste korjasi suunnan ja kertoi erilaisille yksityisajattelijoille selkeästi sen mikä on katolinen oppi moraalifiosofian ja luonnonoikeuden suhteen. Suositeltavaa luettavaa se olisi STI:ssäkin.

Yksi suosikkiluentojani on Luther ja skolastinen teologia, jossa Timo Eskola elegantin yksinkertaisesti selittää transsubstantaation ja filosofisen ajattelun sen taustalla. Samalla videolla voi havaita luterilaisuuden suurimman ongelman: Luther ei oikeastaan tuonut mukanaan mitään muuta kuin mielipiteen ja asenteen. Hän vain yksinkertaisesti kieltäytyy filosofisesta perinteestä ja tavasta pyrkiä selittämään mysteerejä rationaalisesti osana luonnonoikeudellista järjestelmää. Hän sanoo vain, että tähän on pakko uskoa. mutta emme saa edes pyrkiä selittämään miksi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

17. Helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 4: 1 - 6.

Niin minä vangittu Herrassa neuvon teitä, että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii, kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa. Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta: Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 22: 34 - 46

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen. Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi: Mestari, mikä on suurin käsky laissa? Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs: Tämä on ensimäinen ja suurin käsky. Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas. Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat. Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus, sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin. Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Ryssäläistä meininkiä

Ukrainan tilanne on muutenkin monipolvinen ja monimutkainen, kuin kirkollisesti. Silti en jaksa olla ihmettelemättä Moskovan patriarkaatin suhtautumista, vaikka se ei minulle mitenkään kuulukaan. Oma näkemykseni tästä asiasta ei välttämättä ole oikea, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, kun lupasin joka päivä kirjoittaa.

Russian Church suspends

Yksi syy Moskovan patriarkaatin nuivalle suhtautumiselle Kiovan patriarkaattia kohtaan on ilman muuta se, että Ukrainassa on myös vahva kreikkalaiskatolinen kirkko, joka on täydessä yhteydessä Rooman kanssa. Moskova siis pelkää läntisiä vaikutteita, mutta minusta aivan liikaa ja aivan liian poliittisin perustein. Ellei Putinlandiassa sitä tiedetä, niin vaikkapa eduskuntavaaliehdokas Johan Beckman voisi kertoa sinne, että lännen politiikka ei ole paavin politiikkaa.

Opillisesti katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat hämmentävän lähellä toisiaan. Oikeastaan mitään eroa ei ole. Jonkinlainen mentaalinen ero, joka yleensäkin erottaa Venäjän ja lännen on selkeästi olemassa, mutta tuhannen vuoden aikana se ei ole vaikuttanut opin sisältöön juuri mitenkään

Roomalaiskatolisesta näkökulmasta katsottuna vaikuttaa sekoilevalta ja ryssäläiseltä meiningiltä se, että ortodoksinen kirkko, joka juurikin korostaa patriarkaattien itsenäisyyttä olisi nyt valmis torppaamaan Kiovan itsenäisen patriarkaatin. Kiovan patriarkaattihan on koko Venäjän patriarkaatin alku ja se jos mikä ansaitsisi oman itsenäisen piispanistuimen.

Niin tai näin, kuten Tampereella tavattiin sanoa, toivotan pyhän ristin ylentämisen juhlan merkeissä onnea koko ortodoksiselle maailmalle ja vielä erikseen Konstantinopolin patriarkaatille!

torstai 13. syyskuuta 2018

Peltohiiri juhlahuoneessa


Vakavimpia uhkia modernille, eurooppalaiselle demokratialle ovat vapaus, veljeys, äänioikeus ja sananvapaus. Näistä on päästävä, jotta aito demokratia voisi betonoida itsensä siksi suureksi eurooppalaiseksi saavutukseksi, jota sen väitetään olevan.

Juuri muuta ei voi päätellä siitä miten Euroopan unionin parlamentti kohtelee Unkaria ja siitä millaisia vaatimuksia se sille esittää. Europarlamentin touhu on kaikin puolin häpeällistä, mutta sen esittämät vaatimukset ja sanktiot eivät onneksi tule menemään läpi EU:n päättävissä elimissä.

Ilokseni voin todeta, että molemmat perussuomalaisten edustajat äänestivät parlamentin esitystä vastaan. Surukseen voi taas todeta sen, että he olivat suomalaisista ainoat. Toisessa sivistystä rapauttavassa esityksessä tekijänoikeuksista perussuomalaiset saivat sentään tuekseen RKP:n edustajan, mutta tässä muut suomalaiset edustajat katsoivat joukolla olevansa oikeutettuja sanktiomaan Unkarin laillista hallitusta ja kääntämään Unkarin politiikkaa haluamaansa suuntaan. Heistä tulee mieleen hieman yksinkertainen, hanslankarina elelevä tollo, jonka kodin vieressä on kasvihuoneita. Hän kyllä tietää, että niissä suurissa, lasisissa rakennuksissa kasvatetaan kasveja, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä millaisia kasveja siellä on, millaista hoitoa ne vaativat, ketkä niitä kasvattavat, ja miten nämä kasvattajat toimivat. Silti hän katsoo oikeudekseen ottaa kasvihuoneet haltuunsa ja hoitaa hommat mielensä mukaan, koska kasveista kuulemma saa rahaa. Tämä hanslankarin rooli on Suomen rooli tässä Unkaria koskevassa näytelmässä. Vertaus on varsin pätevä, kun ottaa huomioon sen mitä median ja sen käyttämien asiantuntijoiden kautta tiedämme Unkarin yhteiskunnasta ja maan politiikasta. Emme oikeastaan mitään ja sekin mitä meille noiden valopäiden toimesta kerrotaan, kerrotaan täysin vääristyneenä, joko ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta valehtelusta johtuen.

No, kuten sanottu, iloitkaamme kuitenkin siitä, että perussuomalaisten edustajat eivät ole tuollaisia tolloja.

Muutenkin pitää toivoa ja uskoa, että suomalaisten yliopistojen kätköissä on sankka viisaiden, hiljaisten ja ahkerien joukko, joka ei koskaan sano sanaakaan medialle. Ellei näin ole, niin on jo myöhäistä heittää hyvästejä suomalaiselle sivistysyliopistolle ja sivistyneelle valtiolle. Se meni jo. Mediayliopisto sitten tuottaa näitä lausuntomaatteja, jotka julistuksensa ohella opettavat ministerin sanomaan "anyways", jotta edes joku uskoisi, että tämä uskallettu päästää ihan ulkomaille asti.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Valheellinen vieraanvaraisuus


Vaikka olemme varsin erilaisia persoonia, eikä puheenjohtaja todellakaan ole papisti mitä itse olen henkeen vereen, niin huolestuttavan usein ajattelemme ilmeisesti täysin samoin tavoin. Heti luettuani uutisen siitä kuinka Irakin sisäministeriö tulee Suomeen jakamaan passeja, mieleeni pulpahti valmiina sama lause, jonka puheenjohtaja on twiitanut suomalaisen älymystön ja tieteellisen maailmankuvan omaavien asiantuntijoiden yhteiskunnalliselle keskusteluareenalle. Eli miten Suomi voi antaa Irakin viranomaisille tietoja henkilöistä, jotka ovat tulleet tänne hakemaan turvapaikkaa heihin Irakissa kohdistuneelta vainolta?

Tästä on toki puhuttu ennenkin. Suomen valtiollinen hallinto ei kauniisti sanottuna ole kovinkaan luovaa, joten oletan asenteen turvapaikkapolitiikkaan olevan suoraan Euroopasta kopioitua. Se tekee asian vain pahemmaksi, koska on selvää, että koko kansainvälinen turvapaikkajärjestelmä on Euroopan toimien vuoksi menettänyt täysin uskottavuutensa. Suurin osa suomalaisista tiesi jo vuonna 2015, että Torniosta ei kävele Suomeen ihmisiä, jotka ovat sotaa paossa. Enemmän asiantuntijoita kuin silmiään uskovat toimittajat ja poliitikot yrittivät uskotella rajan yli tulevan naisia ja lapsia, mutta tällä kertaa tulijoita oli niin paljon, että kaikki näkivät keitä tulijat olivat. Mikäli heitä pitäisi luonnehtia yhdellä määreellä, niin tulijat olivat nuoria miehiä islamilaisista maista. Muut olivat harvinaisia poikkeuksia, ja käytännössä kaikki avun tarpeessa olevat jäivät pakolaisleireille ja ovat edelleenkin siellä. Nyt Suomen hallitus sitten virallisesti myöntää, että kyseessä eivät olleet turvapaikkaan oikeutetut alunperinkään kutsuessaan Irakin viranomaiset myöntämään heille passeja, jotta heille voitaisiin antaa työperusteinen oleskelulupa. Heidät ikään kuin siirrettiin niiltä juhlasalin paikoilta joihin kuuluvat maailmalla sorretut ja solvatut niille paikoille joille kuuluu halpa ja alipalkattu työvoima.

Se, että kukaan ei enää usko turvapaikkajärjestelmän toimivuuteen ei ole vihapuhujien vaan sitä sumeilematta väärin käyttäneiden poliitikkojen vika.

Suomen kiintiöpakoilaisjärjestelemä on toiminut suhteellisen hyvin auttanut aidosti monia avun tarpeessa olevia. Seuraavaksi hallituksen tarkoituksena on tuhota se muuttamalla se Euroopan sisäisten siirtojen kiintiöiksi, joilla Suomeen sijoitetaan Euroopan muihin maihin tulleita turvapaikanhakijoita. Toivottavasti tämä ei onnistu. Joka tapauksessa ilmoitan tässä yleenkatseeni hallitukselle sen tavasta hoitaa pakolaisasioita. Valehtelusta ei pidetä ja se on monin tavoin törkeämpää kuin niin sanottu vihapuhe, jota se synnyttää.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Moraalikato


Tavallaan pitäisi taas olla tyytyväinen siitä, että kaverikapitalistisessa firmassa johtajana työskennellyt oululainen kaupunginvalteettu menetti työnsä yhden sanallisen lipsahduksen vuoksi. Hän meni ja puhui ihmisroskasta. Potkujen lisäksi pääministeri Sipilä kiirehti ilmoittamaan, että puheet eivät edusta Keskustan linjaa.

Iloinen pitäisi siis olla siitä, että hirviömäisen moraaliton koneisto potkii nyt myös sen luoneita ihmisiä, mutta tämä ilo itsessään olisi moraalitonta sekin. ( mahdollisille nuoremmille lukijoille on tässä vaiheessa kerrottava, että ennen puhuttiin ihan oikeasti yhteiskuntamoraalista. Nyt, kun sitä ei enää ole puhutaan arvopohjasta, joka jää täysin määrittelemättömäksi, jotta siitä olisi helppo jauhaa ja jakaa tuomioita mielentilojensa mukaan ). Moraali vaatii johdonmukaisuutta joten on pakko sanoa, että tämäkin irtisanominen - ja irtisanoutuminen - on vain merkki yhteiskuntaamme vaivaavasta syvästä moraalikadosta, sillä se perustuu johdomukaiseen moraalittomuuteen.

Oulussa aikanaan tehtiin poliittisten päättäjien toimesta päätös muuttaa kaupunkirakennetta niin, että kävelijät ikään kuin automaattisesti ohjautuisivat uusiin liiketiloihin. Tarkoitus ei tietenkään ollut, että tämä nyt puheena ollut ihmisroskaksi mainittu ihmisryhmä ajautuisi sinne, koska sitä jo silloin pidettiin ihmisroskana, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Pidän varsin todennäköisenä, että valitus näistä ihmisistä on lähtöisin ja tullut valtuutetulle juuri näiltä liikkeenharjoittajilta, Pihjalalinna mukaan lukien, joille paikallispolitiikot olivat hyvä liiketilat järjestäneet. Valtuutettu vain lausui tämän yleisen asenteen julki ja vaati kaupungilta jotain toimia näiden ihmisten paikallaolon estämiseksi. Ellei hän olisi käyttänyt kaverikapitalista liiketoimintaa potentiaalisesti häiritsevää sanaa "ihmisroska" olisi varmaankin päästy asialliseen ja kaikkia tyydyttävään keskusteluun siitä miten nämä ihmiset voitaisiin siirtää alueelta pois siinä kuin roskatkin.

Yhteiskuntamoraalin rappiosta ei oikeastaan mikään kerro paremmin kuin se, että todellisuuden ilmaiseva tökerö sanavalinta on yhteiskunnallisesti järkyttävämpää kuin itse todellisuus. Näihin ihmisiin suhtaudutaan kuin roskaan, koska he häritsevät valtiollis/kunnallista liiketoimintaa, turismia, kansainvälisyyttä ja kaikkea muuta kivaa, joka voisi tuottaa rahaa. Tätä on todellisuus. Arvopohjallista taas on puhua niin, että tämä todellisuus ei tulisi julkiseksi.

Olennainen osa tuota suhtaumista ja moraalikatoa on, että näiltä ihmisiltä ei uskalleta vaatia mitään käytöstapoja, koska oma moraalinen selkäranka puuttuu kokonaan. Siksi itse Oulun ulkopuolelta yhdynkin kaupunginvaltuutettu Junes Lokan esitykseen, että Oulussa otettaisiin roskaamisen suhteen nollatoleranssi. Henkilö joka piittaamattomasti roskaa ympäristöään saisi siitä sanktiot. Ensimmäisillä kerroilla pienemmät, seuraavilla kerroilla kovenevat. Hienoa myös olisi, jos Oulun hyvät ihmiset paikalla kulkiessaan siivoaisivat roskia pois ihmisiä soimaamatta. Se antaisi niille, jotka sekapäisyyttään tai muuten paikkoja roskaavat, hyvän esimerkin ja saattaisi aiheuttaa parantavan pistoksen heidän omatunnossaan.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Trump - Putin 40 love.


Luovun siitä ideasta, että jokaiselle päivälle pitäisi olla joku klikkiotsikko. Se ei toiminut, koska ne puhuvat itse omasta puolestaan niin täydellisesti.

Ruotsin vaalit päätyivät pattitilanteeseen siinäkin mielessä, että ulkoisten voimien ( trumputin ) vaikutuksesta ei nyt voi pitää mediassa kunnon meteliä. Media näyttää analyyseissaan päätyneen seuraaviin teräviin huomioihin: SD pakoilee vastuuta; hallitusvastuu nujertaa populismin; ääriliikkeeet ja natsit; maahanmuttovastaisuus; ja euro kyllä vakauttaa talouden. En oikeasti jaksa kommentoida noista mitään.

PS:n suora lähetys SD:n vaalivalvojaisista onnistui erittäin hyvin, vaikka yhteydet tilassa takkusivatkin huomattavasti. PS oli kunnon vieras ja oli osannut valita paikkansa vaatimattoman rauhallisesti. Kotiväkeä muistaakseen he siirtyivät jopa ulos tekemään haastatteluja, jotka olivat asiallisen informatiivisia. Sebastian Tynkkynen aivan turhaan hieman pelästyi jotain nuutunutta hippiä, joka oli hetkeksi herännyt 60-luvulta jatkuneesta unestaan, mutta selvisi tilanteesta kuitenkin rennon tyylikkäästi. Puheenjohtaja Halla-ahon analyysi tilanteesta perustui sille mikä tilanne todella on, joten siinä mielessä median vinoutuneempia analyyseja on turha linkittää tai lukea.

Ruotsin politiikka ei ole vahvimpia alueitani, mutta itse ajattelisin pattitilanteesta näin: Keskustan loikkaaminen vasemmistoblokkiin ei ole poissuljettua, mutta saattaisi johtaa siihen, että osa keskustan edustajista loikkaisi keskustasta pois. SD ( blokkien ulkopuolisena ) ja KD olisivat vakaimpia Moderaattien johtaman oikeistoblokin tukijalkoja, jos Moderaatit suostuisivat tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa SD:n tahdon mukaiseksi ja ottamaan huomioon muutamia muita SD:lle keskeisiä kysymyksiä. Moderaattien kannatus on todennäköisesti vuotanut enemmän SD/KD suuntaan kuin keskustalle ja liberaaleille, joten moderaateille olisi itselleen suuri riski lähteä painottamaan oikeistoblokin mahdollista hallitusohjelmaa keskustan suuntaan. Paras ratkaisu moderaateille olisi ottaa SD blokkiin mukaan, mutta keskusta ja liberaalit tuskin siihen suostuisivat. Mikään ei tietenkään ole mahdotonta, ja Ruotsin on joka tapauksessa ratkottava epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan ongelmia tulevalla vaalikaudella. Selkeä enemmistöhallitus saattaa siksi huokuttaa kaikkia oikeistoblokin puolueita, tai sitten ei. Blokkien ulkopuolinen SD on kuitenkin selkeästi ilmaissut halunsa tukea oikeistoblokin hallitusta tai olla siinä mukana. Moderaateilla onkin oikeastaan valinnan paikka SD ja sosialidemokraattien välillä.

Kotomaamme Kokoomuksen arvovalinta olisi tuossa tilanteessa ilman muuta sosialistit, mikä selittääkin sen, että puolue ei ole vielä saanut Suomea Natoon, eikä veroja laskettua, vaikka sen kannattajat ovat 50-vuotta sillä linjalla sitä uskollisesti äänestäneet. Arvot merkitsevät aika paljon ja kun arvot ovat puhtaan sosialistiset on aika vaikea noudattaa talouspolitiikkaa, joka ei olisi sosialistista.

Niin tai näin. Juhlapöytä on nyt Ruotsissa katettu ja on jännittävää nähdä kenet isännän asemassa oleva moderaatit arvokkaammalle paikalle ovensuusta ohjaa. Me täällä muistamme, että ".. hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia kirkossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!"

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

16. helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 3. 13 - 21.

Veljet: Sentähden minä rukoilen, ettette minun vaivaini tähden väsyisi, joita minä teidän edestänne kärsin, joka teidän kunnianne on. Sentähden kumarran minä polveni meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isän puoleen, joka kaikkein oikia Isä on, jotka taivaissa ja maassa lapsiksi kutsutaan, että hän antais teille voimaa kunniansa rikkauden jälkeen, että te hänen Henkensä kautta väkeväksi tulisitte sisällisessä ihmisessä; ja että Kristus asuis uskon kautta teidän sydämissänne; että te olisitte rakkauden kautta juurtuneet ja perustetut; että te selkiästi käsittäisitte kaikkei pyhäin kanssa, mikä leveys ja pituus, ja syvyys ja korkeus olis, ja Kristuksen rakkauden tuntisitte, joka kaiken tuntemisen ylitse käy; että te olisitte kaikella Jumalan täydellisyydellä täytetyt. Mutta hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia kirkossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!

Evankeliumi Luukkaan mukaan 14. 1 - 11.

Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä. ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä. Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat. Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja päästi menemään. Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös? Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata. Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille: Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu, ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle siaa! ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan. Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: ystäväni, nouse ylemmä; silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssas atrioitsevat. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Vastakkainasettelun aika on nyt.


Tänään on vietetty autuaan Neitsyt Marian syntymän juhlaa, mutta ehkä on parempi jatkaa niin, että tässä julkaistaan vain sunnuntaiden lukukappale ja evankeliumiteksti. Toisaalta helpommalla pääsisi ja parempaa lukemista olisi enemmän tarjolla, jos juhlatkin ottaisi huomioon.

Iltalehden näkökulma toteaa Perusuomalaisten ja Vasemmistoliiton vahvistavan toisiaan vastakkaisuudellaan. Ehkä totta, ehkä ei, mutta siitä myöhemmin. Huomioni kiinnitti puolueen kannattajista käytetty sana 'tosiuskovaiset'. Itse pyrin olemaan tosiuskovainen, mutta uskon ja tunnustan kaiken mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena. Ainakaan vielä se ei ole opettanut tai julistanut, että PS - puolueeseen pitäisi uskoa. Uskoisin olevan aika tyypillinen perussuomalainen siinä mielessä, että olen puolueessa ihan pragmaattisista poliittisista syistä, hyvää seuraa tietenkään väheksymättä, enkä minkään taivaspaikan tai maailman pelastamisen vuoksi.

On kyllä ilmeisen totta, että moderneissa poliittisissa teorioissa on uskonnon, varsinkin gnostisten lahkojen oppien piirteitä. Perussuomalaisten takana oleva moderni polittinen teoria on kansallismielisyys, jota tavallaan suojelee tuolta se, että kansallismielisyys on kiinni kunkin maan omassa kulttuurissa ja kielessä, ja sen maaperässä. Se teoriatasoinen universaali ideaali ja tavoite on oikeastaan vain kansojen välisessä sopimuksessa kunnioittaa toistensa itsemääräämisoikeutta. Uskoisin tämän olevan Jumalan tahto ja kaiken sitä vastaan olevan hengessä vääristynyttä gnostilaisuutta. Joka tapauksessa me perussuomalaiset olemme perussuomalaisia lihassa, hengessä olemme sitten kuka mitäkin.

En usko perussuomalaisten ja vasureiden vastakkaisuuden ruokkivan toisiaan, mutta sama länsimainen kehitys, jossa työväestön ( lasken yrittäjät ja insinöörit tähän mukaan ) merkitystä aliarvioidaan saattaa ruokkia kumpaakin. Sitä paitsi PS:n selkein vastakohta puoluekentällä olisi enemmän Vihreät kuin Vasemmistoliitto. Todellinen vastakkainasettelu on maailman kansojen, niiden työväestön ja globalistisen eliitin välillä. Kaikki länsimaat muistuttavat jossain määrin toisiaan elikeinorakenteidensa ja poliittisten järjestelmiensä osalta. Samat syyt, jotka johtivat Trumpin voittoon johtavat yllättäviin poliittisiin seurauksiin myös kaikissa niissä EU:n maissa, jotka yhteismarkkinoilla haihatellakseen jättävät suojaamatta oman maansa työväestön edut. Saksa ei välttämättä näin tee, mutta Suomi enemmän tai vähemmän tekee niin. En tiedä onko se tyhmyyttä vai intomielistä koohottamista pelätyn maailmanlopun edellä, mutta sen tiedän, että hyvähän tästä ei seuraa ellei suuntaa vaihdeta kohtuullisen nopeasti.

Työväestö on itselleni nykyisin vähän turhan modernia meinikiä ja lukisinkin itseni mieluummin maalaisväestön piiriin. Hiljaiset perivät maan ja mitään Suomeakaan ei enää olisi, ellei hiljainen maalaisväestö olisi jatkanut arkista elämäänsä milloin sotilaita piilossa ja milloin vapaammin viljellen ja metsästellen. Itsekin varmaan saisin jäniksen, jos tajuaisin olla hiljaa, mutta kun ei näköjään malta ;)

perjantai 7. syyskuuta 2018

Insinöörityö


Taisi olla pitkän ja raskaan Euromaydayn aikoina, kun viimeksi olin enempi tekemisissä insinööritieteiden kanssa, ellei Tuomas Akvinolaista lasketa insinööriksi, kuten hyvinkin voisi. Hieno huomata insinöörien raittiustyön olevan vielä voimissaan.

Alko teetti ansan.

Tuen ilman muuta teekkareiden tavoitetta pitää Otaniemi puhtaan niistä ansoista, joita viinaa kauppaava valtiovalta asettaa. Toivon ja uskonkin, että moni noista arjen taistelijoista herää huomenna ikään kuin kuolleista uuteen päivään. Ja se on niille tietysti oikein, sillä kunkin pitää oma kuormansa kantaman.

Tärkeää on muistaa, että työtä ja taistelua seuraa paasto, jossa keskitytään oleelliseen. Viinaa kauppaava valtiovalta on vain mitätön lihallinen toimija, joka on helpostikin voitettavissa, mutta sen taustalla on henki, jota vastaan on taisteltava toisin ja ylevimmin asein.

Onnea ja menestystä kaikissa tapauksissa! Insinööri valmistaa tarvittaessa tislauslaitteet itsekin, mutta modernin kuluttajan on syytä tietää, että Kiinassa niitä myydään halvalla.