lauantai 1. kesäkuuta 2019

Tekniikka

Sain sattumalta television. Rupesin miettimään pitäisikö hommata siihen jonkinlaista äänentoistoa, jotta voisin sen kautta kuunnella Google Play Musicia, jota olen kuunnellut kuulokkeiden kautta. Kokeilin televisiota Dylanin Live at Budokanilla - josta juuri nyt muuten soi Ballad of a Thin Man :D - ja huomasin, että tämähän toimii tällaisenaan. Ei tässä mitään Hi-Fi - laatua tarvita.

Tästä tuli mieleen, että koko rock-musiikki on syntynyt transistoriradiosta ja nyt kuollut, koska tekniikka on kehittynyt sen yläpuolelle. Nämä perusrockit aivan oikeasti kuulostavat erittäin hyviltä television kaiuttimista, eikä mikään stereolaitteisto voi niitä tästä parantaa. Samaa  kamaa tulee kuitenkin vain lisää ja lisää kehittyvän tekniikan ansiosta. Se hajoaa, eikä siinä ole mitään järkeä enää. Google Playsta, Spotifysta ja Youtube musicista löytää melkein kaiken mitä mieleen tulee. Rockin kulttuurinen merkitys, jossa Dylan, joka ei mikään erityinen suosikkini ole, oli jonkinlainen huippu on täysin kadonnut tekniikan kehittymisen myötä. Nykyisin se on nostalgiaa, jota on vanhusten kiva kuunnella siinä kuin iskelmiäkin.

Tätä jos yrittää suhteuttaa vanhaan työläiset/insinöörit vs. humanistit - jakoon, niin voisi alustavana hypoteesina sanoa, että olemme antaneet humanisteille liian hyvän tekniikan ja he ovat menneet täysin sekaisin osaamatta enää tehdä mitään niinkään arvokasta, kuin tämä Live at Budokan on. Edelleenkin varteenotettava downshiftaus ilmaston kannalta olisi katkaista sähköt maailmanlaajuisesti, käydä todella kovat työmarkkinaneuvottelut ja vasta sen jälkeen kytkeä sähköt takaisin.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Ääripäät

En ole osannut koskaan pitää itseäni minään tolkun ihmisisenä. Käsite muistuttaa liikaa porvaria, joka tietysti on ihan kunnioitettava ja taloudellisesti toimelias yhteiskunnallinen asema,  mutta kulttuurisena poroporvarillisuutena tuo mieleen Nabokovin hienossa Gogol-elämärrassa kuvaamat poshlostin ihailijat. Kirja oli minulle nuoruudessa tärkeä ja on jättänyt jälkensä: minusta ei porvaria tullut :)

Nabokovin sanoin on "kaamea poshlostin juonne" niissä puheissa, joita nykyisin enenevässsä määrin tolkun ihmisistä pidetään. On hämmästyttävää, että erityisesti Suomen ( luterilaisissa ) kristillisissä piireissä erittäin järkevätkin ihmiset näkevät itsensä voimattomina, koska erilaiset ääripäät ovat muka kaapanneet heidän aatteensa. Kristittyjen, jos keiden, pitäisi osata olla tällaisten laatikoiden ulkopuolella ja pitää oma linjansa riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Silti sieltä suunnastaa kuuluu aina vain enemmän huolta siitä, "etteivät vain väärät ihmiset kannattaisi samoja asioita kuin me ja emme me vain näin joudu huonoon valoon poroporvarillisen globalismin rahakkaiden edustajien silmissä: Emme oikein uskalla vastustaa aborttiakaan, koska se olisi sitten sitä Sorosin vastustamista."  Tämä ei välttämättä ole esteettistä poshlostia, mutta aatteellista sellaista se kyllä on. Toisaalta tämä on aika puhtaasti suomalainen ja ruotsalainen ilmiö. Ehkä se on voimissaan myös pohjoisessa Saksassa, mutta mitä enemmän katolisille alueille mennään sitä enemmän sen vaikutus vähenee. En ole kypsä arvoimaan niitä teologisia syitä mistä tämä johtuu, mutta sanoisin, että katolinen kirkko ymmärtää välittävänsä puhdasta totuutta, joten sen ei tarvitse olla huolissaan siitä miten maallinen ympäristö suhtautuu siihen. Ihmisen poliittiset näkemykset voivat olla mitkä tahansa, rikoksen hän tekee vasta, jos hän toimii Jumalan käskyjä vastaan.

Mitä Perussuomalaiseen puolueseen, joka Suomessa on näiden näkemysten keskeinen innoittaja, tulee,  niin puolue ei todellakaan edusta mitään äärilaitaa. Kansallismielisyys on ihmisoikeuksien laajentamista poliittiselle tasolle ja ainoa mahdollinen perustaja maailman kansojen rauhalliselle rinnakkaiselolle. Ennen kaikkea se on maan hiljaisten aate kaikkialla maailmassa. Siis niiden ihmisten, joille sosialisteilla, luterilaisella kirkolla ja vihreillä ei ole muuta sanottavaa kuin se miten heidän pitäisi elää parempien ihmisten asettamien säädösten alla, koska he tyhminä ovat kyvyttömiä huolehtaminaan omista asioistaan ja tarvitsevat poshlostin lietsomaan tunteellisuuteen jalosti tukahtuvan "porvariaatelin" apua.

Toisaalta luterilainen kirkkokin yllä tarkoittaa vain luterilaisen kirkon mediaa ja sen kellokkaita. Väittäisin, että luterilaisen median ja luterilaisen kirkkokansan välillä suurempi kuilu kuin konsanaan perussuomalaisten ja vasemmistoliittolaisten. Olisi kiva yllätys, jos luterilainen kirkko onnistuisi kuromaan tuon kuilun umpeen.

Yhteiskunnallisesti en ole huolissani. Kansallismielisillä liikkeillä Euroopassa ei ole mitään pyrkimystä väkivaltaisiin ratkaisuihin. Suomessa nyt kaikkein vähiten. Ihan siististi se Neuvostoliittokin hajosi. Mikäli EU ei pysty samaan, niin uhka tulee ihan muulta muualta kuin demokraattisesti valtaan äänestettyjen kansallismielisten suunnalta, joiden tavoite ei ole edes hajoittaa EU:ta, vaan rajoittaa sen valtaa Euroopan kansojen ja kulttuureiden yli.

Poliittiset ääripäät ovat siis edelleen kansallismielisyys ja imperialismi, jota nykyisin nimitetään globalismiksi. Näiden välissä - ja jopa näiden ulkopuolella - on paljon tilaa kannattaa ja pyrkiä edistämään perinteisiä kristillisiä arvoja.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Mitä nyt olisi tehtävä?

Grillailtiin kissan kanssa saalista yön painaessa päälle ja lueskeltiin setä Soinin haastattelua.

Soini heittää läppää.

Haastattelussa Soini yrittää edelleenkiin iskeä kiilaa Perussuomalaiseen puolueeseen puhumalla asioita, jotka voivat olla mielikuvallisesti kiehtovia, mutta jotka eivät ole ollenkaan totta. Hänen esimerkiksi pitäisi tuntea Juho Eerola, joka aika monta vuotta oli hänen varapuheenjohtajansa. Silti Soini aivan kylmästi valehtelee Juhon taustoista. No tämä on sitä politiikkaa ja peliä, josta kissa ei ole lainkaan kiinnostunut.

Kissa sen sijaan oli sitä mieltä, että koko jutun voisi unohtaa ja esitti mielenkiintoisen kuvion, johon itse en oikein usko. Kiikun alla istuessaan kissa mietti, että PS ja KD voisivat muodostaa sellaisen liiton, jossa molemmat jatkaisivat itsenäisinä puolueina, mutta muodostaisivat aina yhteisen eduskuntaryhmän. Sen mielestä tässä olisi jotain potkua, joka innostaisi vanhaakin kiipeilemään puihin.

KD:hen verrattuna perussuomalaiset ovat hulivilijengiä ja näin pitääkin olla. PS:ää ei saa kahlehtia liian tiukkaan formuun.

Talouspolitiikaltaan PS on kuitenkin aika lailla samaa kuin KD. eli puhtaasti kristillissosiaalinen puolue. Kissan mielestä setä Soini yrittää heitellä ilmoille sellaista käsitystä, että kristillisosialismi olisi sosialidemokratiaa, mitä se ei tietenkään todellisuudessa ole. Setä Soini vain yrittää selitellä sitä, että hänellä ei koskaan ollut mitään muuta kuin oma intuitiivinen ja jokaiseen tapaukseen sopiva linjansa, joka sitten hallituksessa kärsi haaksirikon, koska mitään oikeaa linjaa ei ollutkaan. Ei kai kukaan voi väittää, että edellisen hallituksen talouspolitiikka olisi ollut inhimillisen vasemmistolaista, ja Soini kuitenkin syyttää PS:ää siitä, että se olisi liukumassa oikealle, kun hän ei enää ole puikoissa. Tämähän on valheellisuutta par exellence, kuten kissat sanovat.

No joka tapauksessa on usein vaikea saada selkoa mitä kissat sanovat. Kuitenkin jos olisi tehty kisssan mietelmien mukaan jo ennen vaaleja, niin PS/KD olisi hallituksen muodostajana. Itsekään en pitäisi kovinkaan pahana, jos Sari Essayah hoitelisi nuo neuvottelut, vaikka KD paljon PS:ää pienempi onkin. Kissan mielestä juuri noin pitäisi ollakin. Itse vähän vielä mietin olisiko sittenkään.

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Nyt mua viedään vaaleista vaaleihin.


Vaalit häiritsivät paastoa ja vaalinvoitto kieltämättä aiheutti pienen notkahduksen keskittymisessä oikeisiin asioihin. Toisaalta juhli se kansa palmusunnuntaina Jerusalemissakin ja olihan se nyt vaan hienoa. Nyt koetetaan pitää jalat maassa, niin vältytään takiskuilta.

Nopeasti katsoen Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on todella hyvä. En ole ehtinyt ääniä katsella kuin Kaakkois-Suomesta, jossa pidettiin neljä paikkaa ja ne jakautuivat niin, että yksi tuli Etelä-Kymenlaaksoon, yksi Pohjois-Kymenlaaksoon, yksi Etelä-Karjalaan ja yksi Etelä-Savoon. Aivan kuten viimeksikin. Juho Eerola ja Jani Mäkelä kansanedustajina nostivat molemmat äänimääräänsä. Koko lista sai hieman vähemmän ääniä kuin 2015. Pitää kuitenkin muistaa, että piirin kaksi kansanedustajaa osallistuivat yhteen Suomen historian suurimmista demokratian petoksista. Toinen ehkä tahtomattaan ja toinen pelkkää joviaalia oveluuttaan. Molemmat saivat palkkansa, eikä sitä enää kannata muistella ainakaan pahalla. Molemmat ovat edelleen kunnon miehiä.

Kotkan PS:n osalta tilanne on uskomattoman hyvä. Juhon ja Carinan yhteisäänet olisivat tasan jakautuneina tuoneet Kotkaan kaksi paikkaa. Kun mukaan laskee vielä Eurovaaleissa kansallisen läpimurron tekevän Samuli Sibakoffin, niin seuraaviin kuntavaaleihin lähdetään vähintään kolmella ääniharavalla. Rupeaa Kotkassakin sitten asiat sujumaan.

Olen melko varma siitä, että SDP ja Kokoomus ovat jo sopineet hallitusyhteistyöstä. Minusta PS:n ei pitäisi mennä siihen hallitukseen. Kokoomus vaihtaa viimeistään kesällä 2020 puheenjohtajaksi Elina Lepomäen - Häkkänen on toinen mahdollisuus, mutta pidän Lepomäkeä parempana - ja demaritkin ovat silloin jo paniikissa oman johtonsa kanssa. On hyvien todennäköisyyksien rajoissa, että SDP:n ja Kokoomuksen hallitus hajoaa vuoden sisällä ja, että molemmat puolueet reivaavat politiikkaansa ja johtoaan suuntaan, joka on PS:lle suotuisampi. Siinä vaiheessa on hyvä olla valmis. Lepomäen kanssa olisi helppo neuvotella, koska hän osaa selkeästi sanoa mitä hän ajattelee. Orpon ja Rinteen arvopohjasta kukaan ei tiedä mikä se on, mutta kaikki tietävät, että se on näillä kaveruksilla yhteinen.

SDP, PS, Keskusta olisi ollut ihan hyvä hallituskokoonpano, mutta sen todennäköisyys on todella pieni nyt. Oppositioon siis. Tietysti jos PS olisi yhtä ilkeän laskelmoiva kuin Kokoomus voisimme mennä hallitukseen tavoitteenamme hajoittaa Kokoomus. Se ei näillä korteilla olisi edes kovin vaikeaa.

Oli miten oli. Kotkan PS piti Samuli Sibakoffin esityksestä vaaliteltallaan aina esillä Mikko Almgrenin mainosta. KD:lle toivommekin kaikkea hyvää.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Diktaattori

On myönnettävä, että en ole tarkemmin perehtynyt Salazarin ajan Portugaliin. Toisaalta ei ole mitään syytä epäillä etteikö tämä Lauri Starkin kuvaus olisi totuudenmukainen:

Ihmiskasvoinen yksinvaltias.

Jos miehellä on korkea moraali ja hän tekee vain sen mikä hallinnossa on välttämätöntä tehdä, niin hänen yksinvaltansa ei ole pahitteeksi. Tällaiset miehet kuitenkin taitavat olla kiven alla, tai ainakin he pyrkivät piiloutumaan valitsijoilta.

Suomen kansa on luonteeltaan demokraattista, eikä tänne yksinvaltius varmaan sopisi. Laajemmat presidentin valtaoikeudet kyllä sopisivat. Ne olisikin palautettava entiselle tasolleen ennen kuin pakotamme Jussi Halla-ahon vaaleilla valituksi, kaksi kautta suorittavaksi tasavallan presidentiksi.

Suomeen kuitenkin sopisi erittäin hyvin puolue, joka ottaisi sydämenasiakseen Salazarin ytimekkään yleiskuvauksen politiikastaan: "Vastustamme internationalismia kaikissa sen muodoissaan, oli se sitten kommunismia, sosialismia, syndikalismia tai mitään mikä vähättelisi tai rikkoisi perhettä. Vastustamme luokkasotaa, uskonnottomuutta ja epälojaaliutta isänmaalle. Vastustamme orjuutta, materialistista elämänkäsitystä tai voimankäyttöä oikeuden yli." Suomessa jopa PS on sattuneista, ihan oikeistakin syistä, mennyt jo ehkä liikaakin materialismin ansaan. On paljon muitakin syitä pitää Suomi suomalaisena valtiona ja suomalainen kulttuuri kukoistavana, kuin puhtaan taloudelliset syyt. Toisaalta jokainen tuntee ne sydämessään ja enemmän pragmaattista otetta ja kautta linjan koherenttia ohjelmallisuutta on tähän asti puuttunut, kuin idealismia. Idealismin ja pragmatismin saattaminen sopusointuun on elävä prosessi, joka on vähintäänkin hyvässä vauhdissa.

KD on hyvin positiivisesti ajatteleva puolue, jota on vaikea saada negatiivisesti vastustamaan mitään, mutta tuossa nyt olisi tarjolla hyvää listaa. Muiden puolueiden osalta toivon tuollaisten näkemysten omaksumisesta voikin jo unohtaa.

Salzarin liittouman ei varmaankaan tarvinnut järjestellä jatkuvasti vaaleja, mutta mikäli olisi tarvinnut ei niitä olisi pidetty paaston aikana, uskon ma.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Apofaattista ja jotain aivan muuta

Kristityn pitäisi tänään ja jokaisena elämänsä päivänä muistaa, että meillä on: Jumala ylistettävänä; Jeesus seurattavana; Enkelit ja pyhimykset kutsuttavina; sielu pelastettavana; ruumis kuoletettavana; syntejä sovitettavana; hyveitä tavoitettavana; Helvetti vältettävänä; Taivas saavutettavana; ikuisuus valmistauduttavana; aika hyödyksi käytettävänä; lähimmäiset ylennettävinä; maailma halveksittavana; paholaiset taisteltavina; intohimot taannutettavina; kuolema ehkä kärsittävänä; ja tuomio kohdattavana.

Globaali media tekee maailman halveksimisen niin helpoksi, että tätä päivittäisiksi mietiskelyn aiheisiksi tarkoitettua listaa saatetaan nykyisin pitää jo vanhentuneena, mutta yhtä kaikki sellaisena se on vielä painettu vuoden 1962 messukirjaan. Ja ainahan maailman halveksimisen voi hypätä yli ellei ole lukenut päivän lehtiä ja katsonut televisiouutisia. Maailmalla tuskin on Rooman vallan aikanakaan tarkoitettu sitä mitä maailmassa tapahtuu todella, vaan ehkä lähinnä ylikansallista julkista valtaa ja sen palveluksessa olevaa mediaa. Ja sitä mitä ne saavat ihmiset tekemään luodessaan eräänlaista joukkosieluisuutta ja ihanneyhteiskuntaa.

Eilen katselin kaksi joukkotiedotusvälineiden välittämää videota. Perussuomalaisten mainoselokuvan V niin kuin ketutus, jonka aiheuttamat reaktiot mediassa ja julkisen vallan edustajien keskuudessa tulikin käsiteltyä jo tuossa yllä. Ihan hyvä video, joskaan ei iskenyt suoraan minuun. Olisin odottanut tuplalevyä: toisella puolueohjelma sävellettynä jousikvartetolle ja toisella se gregoriaanisesti laulettuna. Toinen oli STI:n video Apofaattisesta teologiasta. Siitä muutama lyhyt huomio, vaikka en teologi, enkä kriitikko olekaan.

Video on hyvä ja mielenkiintoinen kuten STI:n tuotanto pääsääntöisestikin on. Tuotantoyhtiönä STI:tä voisi verrata kivikautiseen Love Recordsiin, jossa kommunismin ylistyksen kyljessä tuotettiin myös yllättävän hyvää, täysin antikommunistista musiikkia. Onhan STI jollain tavoin yhteyksissä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Helsingin yliopiston teologiseen laitokseen.

Itseäni on ärsyttänyt tiettyjen liberaalien luterilaisten ja anglikaanisten teologien tapa ottaa paloja katolisesta teologiasta ja ripotella niitä sitten aika merkityksettömäksi osaksi omaa teologiaansa saadakseen sen näyttämään jotenkin “coolimmalta”. Apofaattinen teologia kuuluu tähän sarjaan, jolla ikään kuin ostetaan uskottavuuspisteitä ymmärtämättä itse ideaa lainkaan.

Olen paaston aikana ( ja joskus aikaisemminkin ) lukenut päivittäin karmeliittojen toimittamaa Divine Intimacya, jossa on kaksi mietiskelyä vuoden jokaiselle päivälle. Jumalan hiljaisuudella ei niissä todellakaan tarkoiteta sitä, että Jumala olisi täysin sanojen tavoittamattomissa, vaan niissä lähes kädestä pitäen opetetaan kuinka Jumala hiljaisuudellaan kouluttaa rukoilijaa kääntämään katseensa tämän omiin puutteisiin, jotka vielä estävät yhteyttä Jumalaan. En tiedä onko kirja aivan tyypillistä karmeliittojen kirjoitusta, mutta sen perusteella mitä olen lukenut se on sitä. Johdatellessaan lukijaa rukoukseen se samalla opettaa aivan perustavia uskontotuuksia, jotka pitäisi olla paukutettu päähän jo rippikoulussa. Se ei todellakaan opeta mitään uutta teologiaa, vaan apofaattinen teologia ilmenee siinä johdatteluna henkilökohtaisen jumalsuhteen syventämiseen. Sellaista taas ei oikeastaan voi olla ellei noita perustavaa laatua olevia uskontotuuksia tunnusta. Siksi sanoisin, että videossa mainituilla piispa spongeilla ja kirkoilla & kaupungeilla ei ollenkaan ole apofaattista teologiaa, jos muutakaan teologiaa. Kuten videoluennolla todetaankin.

Mikäli kirjaa, tai karmeliittojen tekstejä yleensä, innostuu lukemaan kannattaa olla itselleen armollinen ja muistaa, että ei tässä mitään sääntökuntalupauksia kuitenkaan ole tehty. Kirjan ohjeiden mukaan eläminen olisi nimittäin erittäin vaativaa.

Karmeliitat ovat vaativia lähinnä itselleen ja rukoilevat jatkuvaa rukoustaan Suomenkin puolesta. Ensimmäiseen katsomaani videoon - ja siihen juuri tulleeseen uutiseen, että luterilaisen teologin Kari Peitsamon keikka Hämeenlinnassa on kielletty - vielä viitaten sanoisin, että monet ovat vaativia vain toisia kohtaan ja ovat innolla mestaroimassa heidän elämäänsä. Siksikin kannattaa V niin kuin ketutus - videon ohjeen mukaan käyttää demokratiassa äänensä.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Nahanluonti

Kissa oli sitä mieltä, että kaikenlainen järjestelmien ja muotojen uudistuminen on vain puhtaasti typerää. Odotellaan vain rauhassa uusia taivaita ja uutta maata. Itse olen taipuvainen olemaan kissan kanssa samaa mieltä. Ihmisen tai ryhmän uudistumisella tarkoitetaan yleensä jonkinlaista muuttumisleikkiä, jossa persoona, luonne tai olemus mukautetaan ympäristön vaatimuksia vastaamaan ja siinä samalla kadotetaan kokonaan. Uusi on yleensä tyhjää. Onkin parempi puhua nahan luomisesta. Siinä vanha olemus tulee esiin entistä kirkkaampana, vapaampana ja valmiimpana vastaamaan ehkä muuttuneenkin ympäristön haasteisiin.

Perussuomalaiset on luonut nahkansa. Näin väittäisin. Kissa ei ottanut asiaan kantaa, vaikka todistelin sitä Kymen Sanomien sivua heilutellen. Siinä oli pylväsdiagrammit ja kaikki, jotka todistivat, että PS:n kannatus on Kaakkkois-Suomen vaalipiirissä tehdyn gallupin mukaan 17,7 prosenttia. Annettakoon kissalle anteeksi, sillä sitä ei vain kiinnosta. Itseäni asia taas kiinnostaaa kovin, sillä varsin pienellä kannatuksen nostolla tuosta luvusta PS pitää viime vaaleissa saamansa 4 paikkaa. Mikäli nousu jatkuu samanlaisena kuin alkuvuoden valtakunnallisissa gallupeissa, voimme jo tavoitella viittä paikkaa.

Ennen vuotta 2011 oli selvää, että PS:n kannatus on valtakunnallisesti vähintään 10 prosentin luokkaa tapahtui mitä tahansa. Viime vaalikausi, jonka ensimmäiset kaksi vuotta menivät puolueelta niin huonosti kuin mennä voi, todisti sen. Kannatus pysyi 10 prosentin tuntumassa, eikä se laskenut siitä mihinkään vaikka yli puolet eduskuntaryhmästä ja kaikki ministerit loikkasivat omille teilleen. Jäsenistöstä ja valtuutetuista heitä eivät seuranneet juuri ketkään, joten kaikki puheet puolueen hajoamisesta ovat olleet täysin liioiteltuja. Nyt näyttäisi, että myös äänestäjät ja kannattajat ovat palaamassa. Ainakin siitä on selviä, toivoa antavia merkkejä.

Ja mikseivät äänestäjät palaisi? Perussuomalaiset ovat aina olleet kansallismielinen ja kristillissosiaalinen puolue ja nyt, kun vanhasta, samean kovettuneesta nahasta on päästy PS on sitä ohjelmiltaan ja toimintatavoiltaan entistä kirkkaammin. Ja se on kettärämpänä valmiina ottamaan vastaan haasteen, jonka sen tuleva eduskuntaryhmä tulee kohtaamaan. Hyvä tästä tulee.

Valtiolle kissakin antaa taas pitkän miinuksen siitä, että vaalit on järjestetty palmusunnuntaille. Tätä ei Keski-Euroopan sivistysmaissa voisi tapahtua. Näillä kuitenkin mennään. Ehkä asiat järjestyvät niin, että myös vaalitoimitsijoilla on aikaa osallistua palmusunnuntain pyhään messuun. Kissa aikoo työskennellä sen puolesta.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Logos


Mikäli viitsin palaan vielä tähän aiheeseen, koska olen ajatellut kirjoittaa siitä jo puoli vuotta. E. Michael Jones on ehkä eniten innostanut ajatteluani sen jälkeen, kun luin teininä sekavia kirjoja ja kuuntelin punkkia. Nyt laskiaisen innottamana ja pienessä humalassa kirjoitin siitä nopeita välähdyksiä. Keskiviikon jälkeen on paaston aika katua :) Ja sen jälkeen ehkä rakentaa järjestäynempää ajattelua.

Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” ‘Sana’ ei edes isolla kirjoitettuna välitä kaikkea sitä merkitystä, joka alkukielisellä kreikan sanalla ‘Logos’ on. Se on kuitenkin paras mahdollinen suomennos viitatessaan kommunikaatioon ja kieleen ja korostaessaan isolla alkukirjaimella sitä, että se on tässä kaikessa kokonaisuudessaan ja täyteydessään. Se kuitenkin jää kaipaamaan alkukielisen sanan merkitystä, järkeä ja periaattetta kuvaavia vivahteita.

E. Michael Jonesin filosofian ja historian näkemyksen perustana on logos. Hänelle se on Jumalan ihmiskunnan historiaan puuttumisen ja kreikkalaisen, lähinnä Aristoleen ja Platonin metafyysikan synteesi. Kristus yhdisti metafyysiikaan käsiterealismin siihen mitä tapahtuu todella tultuaan ihmiseksi ja asuessaan meidän keskellämme. Hän oli koko totuus kaikessa täydessään. Ja sillä, että juutalaiset Jumalan omana kansana hylkäsivät messiaan ja tappoivat Hänet on seurauksensa, joita todistamme vieläkin. Yhteiskuntamme ovat vallankumouksellisessa tilassa, kapinassa Jumalaa vastaan, ja tämä on suurelta osin seurausta juutalaisesta vaikutuksesta.

On tärkeää huomata, että juutalaisuudella ei ole mitään tekemistä rodun kanssa. USA on maahanmuuttajien valtakunta. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kansallinen identiteetti katoaa kolmessa sukupolvessa ja heille jää uskonnollinen identiteetti. USA:n aidot identiteetit ovat katolinen, protestanttinen ja juutalainen identiteetti. Kaikki muut identiteetit, kuten moottoripyöräjengiläisyys, goottilaisuus, nascarmeininki ja valkoisuus ovat pelkkiä feikki-identiteetteejä. Näin siis USA:ssa.

Logoksen ollessa avain kaikkeen on selvää, että tarvitsemme kieltä, jolla puhua ja tarvitsemme uskontoa, josta puhua. Rotu on pelkkää seksiä, sen saa lahjaksi vanhemmiltaan, mutta ellei osaa puhua oikein ja kielellisesti ajatellen kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä sillä ei tee yhtään mitään. Valkoinen nationalismi voi siis olla ihan mitä tahansa ja samaan aikaan ei mitään. Sillä ei ole mitään yhteyttä metafyysiseen käsiterealismiin, koska sukusolut eivät vielä osaa puhua. Valkoinen nationalismi on feikki-identiteetti, joka on tuomittu törmäämään seinään.

Euroopassa, jossa ihmiset ovat pysyneet kotonaan, oman kielensä, tapojensa ja kulttuurinsa parissa tämän voi vielä havaita. Eivät suomalaiset ole valkoisia, vaan suomalaisia. Eroamme jopa lähimmästä veljeskansastamme virolaisista siinä, että puhumme aivan eri tavalla ja olemme kotonamme vain silloin, kun kaikki muutkin puhuvat suomea. Tai voimme uida hiljalleen sekaan, jos muut tunnustavat samaa uskoa kuin me. Italialaiset, tai edes saksalaiset eivät ole samaa rotua kuin me ja me kyllä tiedostamme tämän.

Näistä syistä sanoisin itse valkoiselle nationalismille hyvät yöt. Se ei johda muuhun kuin tappioon, koska se kieltää tosiasiat.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Pöytä


Kuulin eilen suhteelisen varmalta taholta erään tunnetun Yleisradion naistomittajan todenneen perussuomalaisten puoluekokouksessa 2017, että nämä ihmiset eivät osaa edes syödä haarukalla ja veitsellä. Viime lauantaina kuulin vielä varmemmalta taholta, että EK:n Jyri Häkämies oli todennut, että suomalaisia kokkeja ei voi palkata, koska kaikki tietävät heidän olevan juoppoja. Jyri ei kyllä tätä tiedä, vaan jotkut muut kuin ravintoloitsijat ovat hänelle sen kertoneet.

Ok. Veikkaan, että Jyri, jonka kanssa olin samalla luokalla kansakoulussa, on istunut elämänsä aikana paremmissa pöydissä kuin minä. Eikä siinä mitään. Siitä olen kuitenkin satasen varma, että olen istunut paremmissa pöydissä kuin kukaan ilmaista tarjoilua odottava ja oven pielessä notkuva suomalainen toimittaja. Ei ne pöydät niin hienoja ole. Niissä on yleensä ihmisiä, jotka eivät ajattele mitään muuta kuin omaa tai yhtiönsä etua, eikä niissä todellakaan keskustella kulttuurista tai taiteesta. Ei edes naisten mieliksi tapakulttuurista. Paljon järkevämpää ja otollisempaa on istua suomalaisten kanssa vaikkapa baaripöydässä. Niihin pöytiin ei välttämättä YLE:n toimittajia oteta edes ovenpieleen notkumaan, mikä tekee niistä entisestään parempia.

Muutenkin on yksi pöytä, jossa tulee käytyä vähintään viikoittain. Sinne YLE:n toimittajatkin ovat tervetulleita, jos myöntävät pienuutensa Jumalan edessä. Se on paras ja sivistynein pöytä.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Pähkinänsärkijä


Perussuomalaisten teltta toreilla ja kauppakeskusten liepeillä voisi olla eräänlainen vastavallankumouksen pesäke. Ja eräänlainen sellainen se ehkä onkin, mutta jos ajattelemme vallankumousta* sellaisena kuin brasialainen filosofi Plinio Corrêa de Oliveira sen kuvasi, niin on pakko myöntää, että olemme vastavallankumouksellisissa ponnisteluissamme vasta hyvin hajanaisessa ja hämärässä alussa. Ennen hyväksi vastavallankumoukselliseksi tuloa on tehtävä pragmaattista poliittista työtä Suomen palauttamiseksi sellaiseen järkevään tilaan, jossa vallankumouksen luonne edes voidaan laajemmin havaita.

Amerikkalainen E. Michael Jones näkee baletin Pähkinänsärkijä ja sen ympärille muodostuneen kulttuurin Yhdysvalloissa sellaisena, että Pähkinänsärkijän esittäminen siellä on vastavallankumouksellinen teko. Äidit vievät lapsensa keskelle kaikkein surkeinta popkulttuuria ja yleistä rappiota hohkaavaan ja meuhkaavaan slummiin, jotta nämä siellä sijaitsevassa teatterissa voisivat osallistua Pähkinänsärkijän esitykseen ja kokea jotain mikä on todellista, kaunista ja hyvää.

Olen häpeäkseni ollut enemmän kiinnostunut popkulttuurista kuin baletista. En ole koskaan kuunnellut Pähkinänsärkijää, saati käynyt sitä katsomassa. Vaikka jonkin verran kuuntelen klassista musiikkia, niin Tshaikovski ei ole ollut minulle mitään muuta kuin nimi. Jo pelkästään se, että häntä sanotaan romantiikan ajan säveltäjäksi on vieroittanut minua. Mozartkin kaikessa neroudessaan on minulle siinä ja siinä. E. Michael Jonesin artikkelin innoittamana kuitenkin kuuntelin Pähkinänsärkijän. En ole mikään kriitikko, mutta se on hyvää musiikkia. Yllätyksekseni koko baletin kaikki osat kuulostivat myös erittäin tutuilta ikään kuin olisin kuullut ne jo satoja kertoja. Ja varmaan tiedostamattani olenkin. Ne ovat soineet yhtenä taustamusiikkina kaikessa siinä taiteessa ja viihteessä mikä on ympäröinyt minua. Tämä, että näin on, antaa toivoa siitä, että kulttuurissamme olisi vielä vahva vastavallankumouksellinen sointi kaiken sen pinnallisen, nopeasti kukkivan ja nopeasti kuihtuvan moskan seassa, jonka ääni vallankumouksellisessa yhteiskunnassamme tuntuu peittävän kaiken järkevän, hyvän ja kauniin alleen, kuin joku Stand Up-koomikon ruman sanan sisältävä vitsi, jolle kännissä kuorossa hohotetaan.

Ehkä käyn katsomassa Pähkinänsärkijän, ehkä en, mutta uskon sen olevan aidosti hyvä.

Perussuomalaisten tilaisuuksissa aion käydä ja perussuomalaisia äänestää, koska se nykyisessä poliittisessa kulttuurissa on jotain sitä kulttuuria parempaa, ellei nyt ehkä vielä ihan aidosti hyvää olekaan. Aina on varaa kasvaa, kun orgaanisesti on istutettu.



* de Oliveiran teesimäinen kuvaus vallankumouksen olemuksesta on pätevä. Muuten kirjasta voi olla montaa mieltä. Kannattaa lukea.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Sweet Home Kentucky


Covingtonin lukio Kentuckyssä on kuulemma suljettu valistuneiden aikuisten lietsoman väkivallan uhan ja suoranaisten tappouhkauksien vuoksi. Koulu on katolinen, joten liberaalin median vihan sitä kohtaan voi ymmärtää, mutta sitä on mahdoton ymmärtää, että nämä liberaalissa mediassa työskentelevät ihmiset ovat aikuisia ja heitä pidetään täysin yhteiskuntakelpoisina.

Niille, jotka eivät tunne tapahtumien taustaa tässä lyhyt selostus. Mustat heprealaiset israeliitit olivat pitämässä omaa mielenilmaisuaan Lincoln mermorialilla. Samassa paikassa oli myös Omaha-intiaanien mielenosoitus, jota Mustat heprealaiset israeliitit parhaansa kykynsä mukaan solvasivat ja jolle he väkevästi julistivat sanaa vastalauseista piittaamatta. Noin tunnin kuluttua paikalle alkaa ilmestyä Covingtonin lukion March for Lifeen osallistuneita oppilaita odottamaan busseja, jotka veisivät heidät kotiin. He seurasivat heprealaisten, jotka suomalaisen median mukaan olivat neljä mustaa poikaa, mielenosoitusta, joten heprealaiset rupesivat julistamaan sanaansa myös heille solvaten heitä hinteiksi, pedofiileiksi, saatanoiksi ja yleensä kaikeksi mitä nyt heille sattui mieleen tulemaan. Jonkun ajan kuluttua koululaiset kerääntyivä rappusille hieman kauemmaksi. Heprealaisten israeliittien edelleen jatkaessa huuteluaan koululaiset vastasivat heille ryhtymällä huutamaan koulunsa joukkueiden kannatushuutoja. Tässä vaiheessa intiaanit tulevat kauempaa rummuttamaan koululaisten joukkoon. Katsojasta vaikuttaa, että he tulevat nimenomaan komppaamaan koululaisten kannatushuutoja ja varmaan koululaisetkin käsittivät niin. Myöhemmin sitten paljastui, että ainakin yhden rummuttajan osalta kyseessä olikin ammattimielenosoittajien mediaa varten tekemä julkisuustemppu, johon kansainvälinen ( tai USA:lainen ja suomalainen ) media kärppänä tarttuikin. Kaikkihan tietävät, että propagandainnossaan USA:n liberaali- ja sieltä suoraan kopioiva suomalainen media eivät faktoja jaksa tarkistaa.

Tapahtuma on Mustien heprealaisten israeliittinen toimesta tarttunut videolle kokonaisuudessaan. Väitän omaa kuvaustani todenmukaiseksi, mutta jokainen voi katsoa tapahtumat myös itse: video.

Videon kohokohtaan, ja ainoa järkevään kohtaan, päästään koululaistaen lähtiessä bussien saavuttua juoksemaan niitä kohti huudellen innokkaasti: "Let's go home!" Sinänsä valitettavaa, että propagandistisen ja verenhimoisen median lonkerot ulottuvat nykyisin koteihin asti, mutta sille emme voi mitään. On Kentuckyssä silti varmasti parempi olla kuin Washingtonissa tai Lasitalossa, sillä on sitä ainakin lähempänä totuutta silloin.

Ensimmäisen kerran videota katsoessa tuli mieleen, että maailma olisi parempi paikka, jos Reza Asanit, Michael Greenet ja heitä seuraavat suomalaisen median toimittajat kaltaisineen liittyisivät reilusti Mustiin heprealaisiin israeliitteihin julistamaan sanaansa sen sijaan, että yrittävät korostaa omaa asemaansa näiden "mustien poikien" kustannuksella.

torstai 27. joulukuuta 2018

Yksittäistapaus


Eräs luterilainen pappi jakoi facebookissa lehtijuttuja, tarinoita ihmisistä, jotka ovat selvinneet Suomeen, kääntyneet kristityiksi ja löytäneet rauhan. Hienoja tarinoita, enkä oikeastaan enää jaksa ryhtyä vääntämään Facebookissa arvostamieni ihmisten kanssa, joten avaudun tässä. Kuten vanha sanonta kuuluu: "Toista se on Skotlannissa" ja tätä blogia voi ajatella vaikka Skotlantina, jos niin haluaa.

Olen aina pyrkinyt siihen, että en ota kantaa yhteenkään yksittäiseen rikostapaukseen tai selviytymistarinaan. Tämä jo siitä yksinkertaisesta syystä, että on aina täysin mahdotonta tietää mitä niiden takana todellisuudessa on. Toisekseen yksittäisiä ihmisiä esittelevillä tarinoilla voi edistää tai demonisoida mitä tahansa asiaa. Kuuluisalla 30-luvulla olisi ollut helppo kirjoittaa aitoja, täysin faktapohjaisia lehtijuttuja siitä, kuinka kansallissosialismi pelasti Hansin, Irman ja vielä Otonkin köyhyyden ja irstauden kurimuksesta. Myös moni köyhä riisinviljelijä olisi mielihyvin tullut todistamaan Pol Potin hallinnon puolesta ja siitä kuinka elinolot ovat parantuneet. Ja Neuvostoliitossahan tätä harrastettiinkin ihan työkseen. Myös päinvastainen onnistuu: ei tarvitse kuin keskittyä hienossa, faktapohjaisessa lehtijutussa sarjamurhaajan luterilaiseen/juutalaiseen/katoliseen/ateistiseen kasvatukseen, niin saadaan haluttua vaikutusta aikaiseksi. Siksi tällaisesta pitäisi kieltäytyä tykkänään.

Toisaalta uutiset tunkevat näitä tapauksia silmillemme ja korvillemme jatkuvasti. Lehtijuttujen tyyli on muuttumassa myös yhä enemmän tarinanomaiseksi. Tehdään 'featureita', kuten kotomaamme tieteen äidinkielellä sanotaan. Politiikan pitäisi kuitenkin kulkea median edellä ja ainakin itse toivoisin, että politiikassa ei sorruta mielistelemään mediaa tässä asiassa. Pitäisi aina muistaa se tosiasia, että yksittäisillä tapauksilla voi perustella mitä tahansa, eikä kukaan kuitenkaan ole valmis ottamaan vastuuta ja korjaamaan juuri sen yksittäistapauksen aiheuttamia vahinkoja, josta viimeksi, ennen taas seuraavaa, oli puhe.

On itsestään selvää, että massamaahanmuutto aiheuttaa rikollisuutta ja yhteisöllisyyden rapautumista. Tämä voidaan osoittaa tilastoin niille, joiten järki ei riitä hahmottamaan asiaa yleisen elämänkokemuksen kautta. On myös selvää, että Suomi on meidän suomalaisten kotimaa. Kieltämme ei puhuta missään muualla, eikä meitä ole missään muualla. Voimme olla vieraanvaraisia. Se on hyvää ja kaunista. Mutta emme voi antaa kotimme rapautua tuntemattomaksi, kliiniseksi asumukseksi sen vuoksi, että tänne olisi taattava kaikilla vapaa pääsy. Voimme, ja meidän pitäisikin, myös vaatia vierailta käytöstapoja. Kiinalalaiset tuntuvat niitä luonnostaan osaavatkin, mutta angloja ja appanoita voisimme lyödä viivottimella sormille ja todeta, että meille on täysin turha tulla tarjoamaan italialaisia kahveja huonolla englannilla, osaamatta edes lausua kahvien nimiä italiaksi. Suomessa palvellaan suomeksi.

Politiikassa olisi syytä lähteä vastustamaan voimakkaasti sitä, että kaikki on myytävänä. Maahanmuuttoakin perustellaan lähes ainoastaan sillä, että siitä on taloudellista hyötyä. Me taas pyrimme vastustamaan sitä vain sillä, että se on taloudellisesti kannattamatonta. Se on sitäkin, mutta prosessi kulkee sen kautta kuinka se tuhoaa yhteisöllisyyden niin, että ihmiset eivät enää ole millään tavoin lojaaleja kotimaataan kohtaan. He eivät tunne sitä enää kodikseen ja eristäytyvät siitä. Tämä aiheuttaa valtion taloudellisen romahduksen.

Ihmiset ehkä pelkäävät sitä, että kaikki vapaan kaupan rajoittaminen olisi kommunismia, mutta ei se sitä ole. Se, että jopa koti on myytävänä on, tämän voi näin pyhän apostoli Johanneksen juhalapäivänä sanoa, Saatanan idea ja siten kommunismia jo itsessään.

PS on muuten ainoa puolue, joka uskaltaa ajaa ilmastotulleja. Tästä täydet pisteet.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Adventin 4. sunnuntai


Autuaan apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille

Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelioina ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltioina. Mutta ainoastaan se huoneenhaltiain seassa etsitään, että joku uskolliseksi löydettäisiin. Mutta vähän minä sitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä päivältä: ja en minä itsekään tuomitse minuani; sillä en minä tiedä mitään kanssani; mutta en minä sentähden vanhurskautettu ole, vaan Herra on se, joka minun tuomitsee. Sentähden älkäät tuomitko ennen aikaa, siihenasti kuin Herra tulee, joka nekin valkeuteen saattaa, mitkä pimeydessä peitetyt ovat, ja ilmoittaa sydänten aivoitukset: ja silloin kukin saa kunnian Jumalalta.

Pyhästä evankeliumista pyhän Luukkaan mukaan

Mutta viidennellätoistakymmenellä keisari Tiberiuksen hallituksen vuodella, kuin Pontius Pilatus oli Juudean maaherra, ja Herodes tetrarka Galileassa, ja hänen veljensä Philippus tetrarka Itureassa ja Trakonitin maakunnassa, ja Lysanias oli tetrarka Abilenessä, Kuin Hannas ja Kaiphas ylimmäiset papit olivat: silloin tapahtui Jumalan sana Johannekselle Sakariaan pojalle korvessa, ja hän tuli kaikkiin maan paikkoihin Jordanin ympäri ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi, niinkuin kirjoitettu on Jesaias prophetan saarnaraamatussa, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä ja tehkäät hänen polkunsa oikiaksi. Kaikki laaksot pitää täytettämän ja kaikki vuoret ja mäet alennettaman, väärät pitää ojennettaman, ja koliat tasaiseksi tieksi tehtämän, ja kaikki liha pitää näkemän Jumalan autuuden.


lauantai 22. joulukuuta 2018

Blackface


Sabbato Quattuour Temporum Adventusta pitäisi viettää hartaammin, mutta minkäs teet. Moderni, sekulaari maailmamme ei ole tehnyt siitä edes kaikille yhteistä vapaapäivää ja raskas työ vaatii raskaat huvin. Eikä viihdettä voi nykymaailmassa minnekään paeta. Itsekin sorruin viihteellisen joulunäytelmän katseluun.

Tiernapojat

Mielestäni erittäin hyvä, ellei jopa traditionaalinen esitys. Vaikka en mikään kriitikko olekaan uskallan sanoa, että hyviä poliitikkoja kaikki, paitsi ehkä Matias, joka on hyvä toimittaja. Lahjakas, nuori lupaus poliitikoksi kyllä hänkin.

Päivän lukupalveluksessa laulettiin psalmi 107 'Kiitos vapautuksesta'.  Sen loppusäkeet ehkä sopivat tähän muistuttamaan kuinka valta keväällä vaihtuu. Toivotaan, että me nöyrästi silloin muistamme antaa kunniaa siitä myös sinne minne se aina ja ikuisesti kuuluu.

Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita 
ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla, 
mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta 
ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma. 

Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, 
mutta jumalattomien suu sulkeutuu. 
Joka on viisas, muistaa tämän 
ja miettii Herran hyviä tekoja.

torstai 20. joulukuuta 2018

Koulujuhla


On taas se aika vuodesta jolloin aikuiset valittavat siitä millaisia juhlia lapsille pidetään joululoman alkajaisiksi. Toistan siis taas vanhan ehdotukseni peruskaavan, mutta modernissa hengessä uudistan sitä: Lapset päästetään ilman sen kummempia seremonioita lomalle kolme päivää normaalia aikaisemmin. Kolmantena päivänä sitten järjestetään aikuisille kansalaisille kansalaimatematiikan koe, jossa mitataan taidot lukion lyhyessä matikasta. Tyydyttävällä suorituksella pääsee jatkamaan lomaa täysin vapaasti, mutta sen alle jäävät joutuvat uusimaan kokeen uudenvuoden aattoaamuna. Ne, jotka kokevat olevansa enempi humanisteja ja epäilevät lyhyen matikan taitojaan, voivat kokeen sijaan kirjoittaa laajahkon esseen aiheesta miten maapallon ilmaston kokonaislämpötila mitataan ja mitkä ovat tarkat edellytykset sille, että se on 50 vuoden päästä 2,3 astetta lämpimämpi. Otsikointi on vapaa. Esseekoe voidaan suorittaa niin, että lomapyhäjuhlapäivänä kirjoitetaan konseptille lyijykynällä pääkohdat ja kappalejako. Itse essee kokonaisuudessaan palautetaan sitten uudenvuoden aattona.

Eläkeläiset, kuten luonnollisesti myös lapset, on vapautettu tästä kansalaisjuhlasta kokonaan.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kekäle


Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymän juhla lähenee ja se olisi otettava vastaan arvoisellaan tavalla. Blogi seurailee vanhaa kirkollista kalenteria, mutta maamme ankarasta protestanttisuudesta johtuen en edes tiedä mitä Ember Wednesday ( Feria IV Quattuor Temporum Adventus) olisi suomeksi. Tietämättömyyden tästä ei kuitenkaan pitäisi estää päivän viettämistä. Ellei virallista suomennosta ole ehdotetaan sellaiseksi hiillospäiviä.

Vaikka maailma todellakaan ei tunnu hiljenevän paastoon ja rukoukseen tänään, perjantaina, eikä varmaan launtainakaan, niin itse voi aina yrittää. Yrittänyttä ei laiteta. Asiat maailmalla tapahtuvat vaikka niitä ei seuraisikaan. Erittäin hyvä selitys sille miksi niitä ei ainakaan median kautta kannata seuratakaan on Dosentin kammiosta - blogissa: Tätä en olisi halunnut tietää.

Törmäsin keskusteluun, jossa Vuorisaarnan "hiljaiset perivät maan" oli yritetty selittää niin, että ei se sitä tarkoita, että ainakaan nöyrät perisivät. Tosiasia kuitenkin on ilman teologisia pohdiskelujakin, että hiljaiset nimenomaan perivät maan. Se on historiallinen tosiasia. Esimerkiksi koko Suomea ja suomalaisuutta ei olisi olemassa elleivät hiljaiset maalaisihmiset olisi ymmärtäneet pysyä omissa toimissaan piilossa maailman mullistuksilta silloin, kun ne kiihkeimmillään olivat. Ja jos raamatullisia tahdotaan olla, niin ei Juudean maalaisväestöä Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen viety. Hovimiehet, kirjurit ja vastaavat vietiin. Pääsivät sitten takaisin, kun oppivat olemaan hiljaisia. Mitä ei luonnollisesti kauaa kuitenkaan kestänyt. Äänekkäällä, valtaa tavoittelevalla intelligentsijalla tuntuu olevan historiallinen taipumus kivuta aina vain korkeammalle ja korkeammalle kailottamaan, kunnes väistämätön pudotus takaisin maan pinnalle on niin suuri, että he eivät enää siitä selviä.

Ainakin yhden rukouksen voisikin tänään omistaa niiden maan hiljaisten muistolle, joiden ansiosta tämäkin maa ja kieli vielä elävät.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Adventin 3. sunnuntai

Autuaan apostoli Paavalin kirjeestä filippläisille:

Iloitkaat aina Herrassa, ja taas minä sanon: iloitkaat. Olkoon teidän siveytenne kaikille ihmisille tiettävä: Herra on läsnä. Älkäät mistään murehtiko, vaan olkoon teidän anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettävä, kaikella rukouksella ja pyytämisellä kiitoksen kanssa. Ja Jumalan rauha, joka ylitse kaiken ymmärryksen käy, varjelkoon teidän sydämenne ja teidän taitonne Kristuksessa Jesuksessa.


Pyhästä evankeliumista pyhän Johanneksen mukaan:

Ja tämä on Johenneksen todistus, kuin Juudalaiset lähettivät Jerusalemista papit ja Leviläiset kysymään häneltä: kukas olet? Ja hän todisti ja ei kieltänyt, ja hän todisti, sanoen: en minä ole Kristus. Ja he kysyivät häneltä: kukas siis? oletkos Elias? Hän sanoi: en. Oletkos propheta? Hän vastasi: en. Niin he sanoivat hänelle: kukas olet? että me antaisimme niille vastauksen, jotka meidät lähettivät: mitäs sanot itsestäs? Hän sanoi: minä olen huutava ääni korvessa: valmistakaat Herran tietä, niinkuin Jesaias propheta sanoi. Ja jotka lähetetyt olivat, olivat Pharisealaisista. Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: miksi siis sinä kastat, jos et ole Kristus, etkä Elias, etkä propheta? Johannes vastasi heitä ja sanoi: minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo, jota ette tunne: Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut, jonka kengän rihmoja en minä ole kelvollinen päästämään. Nämät tapahtuivat Betabarassa, sillä puolella Jordania, kussa Johannes kasti.


tiistai 11. joulukuuta 2018

Google

Oikeastaan koko elektroninen olemassaoloni on Googlesta riippuvainen. Käytän Googlen toimisto-ohjelmia, kaikki tiedotostoni ovat Drivessa. Maksan näistä palveluista muutaman kympin kuukaudessa olen niihin tyytyväinen. Tietojenkäsittely ei koskaan ole ollut näin helppoa.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Google ei ole vapaan liiketoiminnan kannalla, vaan on kommunistinen lafka, joka ajaa jonkinlaista lattapäistävää politiikkaa.

Onko kellään ehdottaa hyviä vaihtoehtoja, joihin oman Driven voisi kätevästi ja ilman vaivaa siirtää?

Entä miten Google suhtautuu siihen, että asiakas on maksanut heille omasta tallennustilastaan etukäteen? Onko aikaa toimia seuraavaan maksuun asti oman mielensä mukaan, vai katsooko Google omistavansa koko sisällön?

En olisi kyllä koskaan uskonut olipascalia vääntäessäni, että tämä menee tähän. Näin se vaan kuitenkin käy. Totalitaristi väijyy jokaisen nurkan takana.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Adventin toinen sunnuntai.

Autuaan apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille. 15: 4 - 13.

Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään: Että te yksimielisesti yhdestä suusta kiittäisitte Jumalaa ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isää. Sentähden korjatkaat toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut. Mutta minä sanon: Jesus Kristus on ollut ympärileikkauksen palvelia Jumalan totuuden tähden, vahvistamaan sitä lupausta, joka isille tapahtunut oli. Mutta että pakanat laupiuden edestä Jumalaa kiittäisivät, niinkuin kirjoitettu on: sentähden kiitän minä sinua pakanain seassa ja veisaan sinun nimelles. Ja taas hän sanoo: iloitkaat pakanat hänen kansansa kanssa! Ja taas: kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylistäkään häntä! Ja taas sanoo Jesaias: sen pitää oleman Jessen juuren, joka on nouseva pakanoita hallitsemaan, jonka päälle pakanat toivoman pitää. Mutta toivon Jumala täyttäköön teitä kaikella riemulla ja rauhalla uskossa, että teillä Pyhän Hengen voiman kautta yltäkylläinen toivo olis.

Pyhästä evankeliumista pyhän Matteuksen mukaan. 11: 2 - 10

Mutta kuin Johannes vankiudessa kuuli Kristuksen työt, lähetti hän kaksi opetuslastansa, sanomaan hänelle: oletko sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman? Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät ja sanokaat jälleen Johannekselle, ne mitkä te kuulette ja näette: Sokiat saavat näkönsä, ja ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, ja köyhille saarnataan evankeliumi, ja autuas on se, joka ei pahene minusta. Kuin he menivät pois, rupesi Jesus sanomaan kansalle Johanneksesta: mitä te läksitte korpeen katsomaan? ruokoako, joka tuulelta häälytetään? Taikka mitä te läksitte katsomaan? ihmistäkö, vaatetettua pehmeillä vaatteilla? Katso, jotka pehmeitä kantavat, ne ovat kuningasten huoneissa. Taikka mitä te läksitte katsomaan? Prophetaako? totisesti sanon minä teille: tämä on jalompi kuin propheta. Sillä tämä on se, josta kirjoitettu on: katso, minä lähetän enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Reclaim the streets. Rabort to Stasi


Todella kohottava itsenäisyyspäivä. Heti aamulla samaan linja-autoon osui sivistynyt, vanhempi rouva samasta seurakunnasta. Suomalaisen nykytieteen valossa hän olisi rodullistettu, mutta itse en ajattele niin. Keskustelimme niitä näitä. Jossain Loviisan ja Porvoon välillä tuli puheeksi hyvän ja pahan akselilla nykyään keikkuva nationalismi ja globalismi. Itse totesin olevani täysillä nationalismin puolesta globalismia vastaan. Rouva oli samaa mieltä ja Belgian ja Ranskan asioista kokemusta omaavana kertoi kuinka itse saatana tuohuaa globalismia ajavan Euroopan yhteisön virastoissa. Harvinaisen mukava bussimatka. Suomessa todella harvoin törmää julkisissa kehenkään, jonka kanssa voi puhua asioista katolisen uskon, ja siis totuuden kehyksissä.

Narinkkatorilla pidin hiljaisen "Narinkkatori ilman Hitleriä" - mielenilmaisun. Se onnistui loistavasti ja koko tori oli hallussani. Helsinkiläiset eivät ilmeisesti herää juhlapyhien aamuina lainkaan, vaan nukkuvat krapuloissaan.

Annankatu-Yrjönkatu-Korkeavuorenkatu-Tehtaankatu - kävelystä voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Tyydyn tässä kuitenkin vain toteamaan, että arkkitehtoonisesti ja esteettisesti uskomattoman hieno kävelyreitti.

Pyhän Henrikin katedraalissa vietettiin messu isänmaan puolesta. Tämä oli päivän kohokohta.

Messun jälkeen vietin aikaa parhaassa mahdollisessa seurassa, kunnes oli aika siirtyä maailmallisen politiikan pariin.

Palasin takaisin Narinkkatorille ja nyt se oli noin kuudessosaltaan täyttynyt hitlereistä. En antanut tämän pelottaa itseäni, vaan katselin mitä täällä nyt vaaditaan. Ensimmäinen silmiini osunut banderolli julisti: "Ei muureja, vaan siltoja". Minulle tuo vertaukuvallinen jako ei toimi, vaan olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että seinät, joissa on ovet olisi paljon parempi.

Narinkkatorin kokoontumisen merkityksen kertoo ehkä parhaiten se, että ne joita he uhollaan vastustivat eivät edes huomanneet heitä, vaan huusivat kansanpetturiksi suurta ruorimiestämme Jussia. Väittäisinkin, että se tavoiteellinen päivä, jona olemme kokonaan ulkona näiden postmodernistien karkeloista on aina vain lähempänä.

Otimme pari olutta Henry's Pubissa, jossa on todella ystävällinen palvelu. Siitä sitten Töölöntorille. Itse mestari oli siellä haahuilemassa, kuten me muutkin. Kehotin häntä menemään linnan juhliin, jotta meidän mummomme ei joudu pettymään ja hän lupasi suorittaa tämän. Uskon, että näin kävi. Ellei käynyt äänestän seuraavissa vaaleissa KD:ta :D

Mauri Peltokankaan puhe kuului erittäin huonosti torin laidoille. Puhe kuitenkin on varmaan katsottavissa youtubesta tai muista palveluista.

Kulkue sujui hyvin. Muutama teintyttö oli matkan varrella huutamassa kirosanoja meille ohi kulkeville, mutta heidän äänensä oli kimeänäkin hento.

Luulen, että poliisikin pääsi helpommalla kuin edellisinä vuosina. Kadut ovat aika lailla tavallisten ihmisten hallussa. Minne tahansa voi kävellä ja mitään ei tarvitse pelätä, jos Helsingin niemellä pysytään. Itse en vieläkään osaa kävellä Töölöössä. Sen asemakaava on jotenkin sellainen, että suuntavaistoni sekoaa siellä. Mutta mitään pelättävää siellä ei ole vaikka sinne eksyisikin.

Takaisin Metropoliksesta sivistykseen minulla oli hyvä ja nopea kyyti.

Jos jotain kritisoitavaa on pakko hakea niin totesin ääneen sen, että en hyväksy kiroilemista hautausmaalla. Jotkut tähän syyllistyivät. Ensi vuonna kuitenkin Jerusalemissa! Ellei niin 612 - kulkueessa sitten.


Reclaim the streets siis edistyy hyvin.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Natsit ruuhkabusseissa.

Kissa on niin itsenäinen olento, että sille huominen itsenäisyyspäivä ei paljon merkitse. Sillehän itsenäisyyspäivä on jokainen päivä. Meille ihmisille ei ole tätä ylellisyyttä suotu, joten on tyytyminen kertaan vuodessa.

Median ja sosiaalisen median perusteella pääkaupungissa itsenäisyyspäivää vietään natsien ja antinatsien kesken yhteenottoa hakemalla, mutta on siellä todellisuudessa paljon muutakin. Voi osallistua esimerkiksi messuun isänmaan puolesta. Itse en tiedä ehdinkö maalta kaupunkiin niin aikaiseksi, mutta yritän vähintäänkin olla messun hengessä mukana.

Illalla, kun natsit ja antinatsit ovat marssineet tunnuksineen kohti Töölöä, aion osallistua rauhalliseen kulkueeseen, joka kulkee Töölööstä pois. Jos kulkueessa on natseja ja antinatseja ei se minua häiritse. Ainoastaan se häiritsee, jos menneiden sukupolvien hautoja ei osattaisi lähestyä rauhallisesti kävellen korkeintaan keskustelevaa puheääntä käyttäen. Aikaisempina vuosina se on onnistunut vähintäänkin kohtuullisesti, joten miksi se ei onnistuisi tänäkin itsenäisyyspäivänä.

Töölöntorilla puheen pitää Mauri Peltokangas. Kaivoin netistä Timo Hännikäisen puheen ensimmäisestä 612 - kulkueesta . Sen sisältö on hyvä pitää mielessä ja sen hengessä on hyvä viettää itsenäisyyspäivää.

Hyvää itsenäisyyspäivää siis kaikille!

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kaksi metropolia


Meillä on kaksi rinnakkaista ilmiötä: Metoo-liike ja lisääntyneet raiskaukset pikkutyttöjen hyväksikäyttöineen. Edellinen tapahtuu pääosin mediamaailmassa, jälkimmäinen ei niinkään. Edellinen saa paljon huomiota, siitä kirjoitellaan kaikkialla, siitä tehdään ajankohtaisohjelmia ja monet tutkijat kiiruhtavat analysoimaan sitä, jälkimmäisestä taas pyritään julkisuudessa lähinnä vaikenemaan ( aiheestakin) häpeillen.

Näillä on se ero, että mediamaailmassa tapahtuvaa metoota voi vatvoa sydämensä kyllyydestä jakaen moralistisia tuomioita joka suuntaan ilman, että yhteiskunnassa ja ihmisten tavoissa minkään tarvitsisi muuttua. Kyynisesti sanottuna vatvominen on hyvä ja voittoa tuottava liiketoimi. Pikkutyttöjen hyväksikäyttöön ja raiskauksiin puuttuminen taas vaatisi aitoa ja aika syvälle käyvää moraalista uudistumista kaikilta, tai sen puuttuessa poliittisia toimia, jotka olisivat voimakkaita ja yhteiskuntaa muuttavia. Kyynisesti sanottuna se taas voisi olla huono liiketoimi, joten siihen ei uskalleta ryhtyä. Ei ainakaan maassa, jonka oletettu eliitti koostuu naisista, jotka vihaavat lapsia ja miehistä, jotka pelkäävät teinejä.

Näillä kahdella on myös sellainen yhtymäkohta, että jälkimmäinen omalla tavallaan ruokkii ensimmäistä, sillä ei kai kukaan luule, että hengellisesti aika lattea aikamme olisi jostain saanut sellaisen luovan mielikuvituksen pistoksen, että kaikille tasapuolisesti tarjolla oleva viihde koostuisi aidoista saduista ja mielikuvituksen luomista narratiiveista. Kyllä ne aiheet lukemattomiin tv-sarjoihin, elokuviin ja sanomalehtiin vain poimitaan sieltä köyhien metropolista ilman sen kummempaa luovuutta, kuin mitä vaatii niiden jalostaminen hyväksi liiketoimeksi.

Ugh, olen puhunut.


maanantai 3. joulukuuta 2018

Vox Andalusia


En osaa sen sen syvemmin ottaa kantaa Espanjan liittovaltion eri alueiden politiikkaan. Se on ulkopuolelta katsottuna sekavaa. Baskeja olen sympatisoinut, koska heillä on oma, muille eurooppalaisille kielille mitään sukua olematon kielensä ja Bilbaossa on aina ollut ja tullee aina olemaan maailman paras Kotkan ulkopuolinen jalkapallojoukkue. Baskimaan itsenäisyys Espanjan suhteen on nykyisin kai paremmalla tolalla kuin Suomen itsenäisyys Brysselin suhteen, joten mitään poliittisia intohimojakaan minulla ei ole, vaikka periaatteessa kansojen itsemäärämisoikeutta aina kannatankin. Andalusian Vox - puolue tuntuu sitä ainakin Katalonian osalta vastustavan syistä, jotka hämärästi ehkä jopa ymmärrän, vaikka en sen tavoitteita tässä asiassa tuekaan.

Oikeastaan tässä vain huvitti Yleisradion otsikko:

Unohtiko Andalusia Espanjan rajun menneisyyden?

Eikö Yleisradio, joka on keskeinen vaikuttaja jopa USA:n vaaleissa esittäessään suomalaisille miten heidän pitäisi niissä äänestää, itse ymmärrä, että andalusialaiset eivät voi unohtaa, kun Suomen Yleisradiokin on aina muistuttamassa siitä. Tarvinnee olla töissä kotomaisessa mediassa tajutakseen, että andalusialaiset, kuten eivät muutkaan kansat, muista omaa historiaansa elleivät he jatkuvasti näe sen tulkintaa Tiedekulman STAGELTA.

Hyvää Vox-puolueessa on ainakin se, että puolue on pistämässä rajoja massasiirtolaisuuden nimissä tapahtuvalle ihmiskaupalle, joka pyrkii tekemään ihmisistä juuretonta ja kulttuuritonta masssaa hengettömän konsumerismin ja hyvinvoivan lännen järkensä kadottaneen poliittisen älymystön tarpeisiin. Siinä mielessä puoluetta voisi vaikka kannattaa, jos omaisi äänioikeuden Andalusiassa.

Islamin reformaatio

Viime aikoina on taas näkynyt kirjoituksia, joissa kehotetaan välttämään islamin arvostelua ja edistämään islamin reformaatiota. Nämä puheet ovat useammassakin mielessä aika hulluja.

En itsekään pidä ihmisten pilkkaamisesta ja turhasta ärsyttämisestä, mutta se raja, jonka aikanaan Tanskan erittäin kiltit ja humoristiset pilapiirrokset asettivat sille mikä katsotaan islamin ja siihen uskovien herjaamiseksi on sellainen, että kaikki muu paitsi harras suhtauminen islamiin katsotaan herjaukseksi. Eli lähtökohta on jo sellainen, että emme voi puhua islamista vapaasti, koska emme voi suhtautua asiaan edes millään tavoin humoristisesti. Tällaisessa tilanteessa on aika vaikea edistää minkäänlaista oletettua reformaatiota.

Reformaatio on myös ymmärretty täysin väärin ainakin, jos sillä viitataan uskonpuhdistukseen. Se oli vallankumouksellinen tapahtuma, joka johti aluksi sekasortoiseen tilaan. Kalvinistit, puritaanit ja pohjoisen luterilaiset korjasivat tilannetta luomalla paljon tiukemman ja kuriltaan kovemman kristinuskon, kuin mikään sitä aikaisemmin vallinnut oli. Jopa Englannissa, jossa anglikaanit tietyllä tavalla pyrkivät säilyttämään traditiota putoili pelkästään Elisabeth I:n aikana päitä enemmän, kuin Espanjan inkvisitio luovutti harhaoppisia kuolemaan tuomittaviksi koko useampi satavuotisen olemassaolonsa aikana. Tiukan puhdasoppisuuden tilaa kirkkokureineen kesti varsin pitkään. En ole mikään islamin oppien asiantuntija, mutta näkisin niin, että jos islamiin haluttaisiin vastaava reformaatio niin se on jo hyvällä alullaan Isiksen ja vastaavien ryhmien keskuudessa, kun taas traditionaalinen, reformoimaton islam koki viimeisiä loiston hetkiään joskus 1950 luvun maailmassa. En siis näkisi länsimaisilla sekulaareilla olevan mitään syytä edistää islamin reformaatiota vaan pikemminkin sen paluuta omaan traditioonsa. Ja omille mailleen.

Varsinaisesti, ja vakavasti ottaen, koko historiallinen tilanne on tietysti niin täysin erilainen, että vertailu, ja varsinkin opin ottaminen, on täysin mahdotonta. Mitään sisäänrakennettua pakkoa reformoitua uskonnoilla ei ole, joten siinäkin mielessä sellaisen edistäminen on kyseenalaista. Mikä kukaan ulkopuolinen on sanomaan, että teillä on ollut tuo usko ja nuo tavat keskuudessanne 1500 vuotta, mutta niistä tulisi parempia, jos te muuttatte sitä vähän tähän ehdottamaani suuntaan? Sellaisella ei saa aikaan kuin kiukkua, halveksuntaa ja riitaa.

Monet aidosti ajattelevat, tai luulevat, että kristinusko itsessään on jotenkin muuttunut reformaation seurauksena, mutta ei se ole. USA:n espiskopaalit ja pohjoismaiden liberaalit luterilaiset ovat hyvin pieni ryhmä kristinuskon sisällä.  Niiden nykyinen opillinen tila on enemmän seurausta rakkauden sekularisoimisesta, ja kristinuskosta luopumisesta maallistumisen hyväksi, kuin reformaatiosta. Refromaatiota voi kyllä pitää kehityksen yhtenä alkusysäyksenä, mutta se olisi liian pitkä ja monipolvinen kysymys tässä jauhettavaksi. Voimme vain kysyä, että onko meillä aikaa odotella seuraavat 500 vuotta sitä, että reformaatioon johdetun islamin piiristä pieni osa uskon sekularisaatiosta eniten hyötyviä sitten hylkäisi islamin. Näinhän tapahtuisi, jos islamin kehitys seuraisi reformaatiosta alkanutta kehitystä.

Uskontona islam tulee aikanaan häviämään, koska se on harhaoppi. Totuus ja sen tavoitteleminen eivät kuitenkaan enää ole maallistuneen lännen agendalla ja islam häiritseekin meitä lähinnä tapakulttuurisessa mielessä. Itse asiassa islam sopisi varmasti maallistuneille länsimaalaisille paremmin uskontona kuin kristinusko, ellei islam vaatisi jonkinlaista moraaliin pohjautuvaa elämäntapaa. Se olisi yksinkertaisempaa ja siinä tosiaan olisi vain joku ukko pilvien päällä, jonka voisi antaa olla siellä samalla, kun toteuttaisi tieteellistä maailmankatsomusta pelaamalla kiinalaisten suunnittelemia virtuaaliseksipelejä Googlen tai Applen uusin kypärä päässään. Kaduillakin tapahtuisi köyhemmissä kortteleissa kaikkea jännää ja fiktiota ruokkivaa. Nykyisin tieteelliseen maailmankatsomukseen vaadittavaa lyhyttä matikkaakaan ei silloin enää tarvittaisi, vaan tieteellinen maailmankatsomus olisi ikään kuin sisäsyntyistä ja helppoa. Eihän näissä nykyisissä islamisteissa ole siis muuta vikaa kuin se, että ne lyövät pään poikki, ellei varmasti usko ja julista uskoaan julkisesti.

Historiallisista ratkaisuista reconquista olisi parempi kuin reformaatio. Ja ajatus siitä, että antaa kunkin kulttuurin elää ja kehittyä siellä minne se on juurtunut. Länsimailla olisi paljon tekemistä omien kulttuureidensa onnettomuuksien korjaamisessa, eikä siihen tarvittaisi islamia sen enempää reformoituna kuin reformoimattomanakaan. Pitäisi vain itse osata.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Adventin 1. sunnuntai

Autuaan apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille  13: 11 - 14

Ja että me sen tiedämme, nimittäin ajan, että nyt on aika unesta nousta; sillä meidän autuutemme on nyt lähempänä kuin silloin, kuin me uskoimme. Yö on kulunut ja päivä on tullut; sentähden hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme meitämme valkeuden sota-aseilla. Vaeltakaamme soveliaasti, niinkuin päivällä: ei ylönsyömisessä, eikä juopumisessa, ei kammioissa, eikä haureudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaat päällenne Herra Jesus Kristus ja älkäät holhoko ruumistannen haureuteen.

Pyhästä evankeliumista pyhän Luukkaan mukaan, 21: 25 - 33

Ja merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja maassa kansalla ahdistus epäilyksen tähden. Ja meri ja aallot pitää pauhaaman. Ja ihmiset maassa pitää nääntymän pelvon ja odottamisen tähden niitä, mitkä maan piirin päälle tulevat; sillä taivaan voimat pitää liikutettaman. Ja silloin heidän pitää näkemän Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla. Mutta kuin nämät rupeevat tapahtumaan, niin katsokaat, ja nostakaat päänne ylös; sillä teidän lunastuksenne silloin lähestyy. Ja hän sanoi heille vertauksen: katsokaat fikunapuuta ja kaikkia puita. Kuin ne jo puhkeevat, niin te näette ja itse teistänne ymmärrätte, että suvi on jo läsnä. Niin myös te, kuin te näette nämät tapahtuvan, tietäkäät, että Jumalan valtakunta on läsnä. Totisesti minä sanon teille: ei tämän sukukunnan pidä suinkaan hukkuman, siihenasti kuin nämät kaikki tapahtuvat. Taivas ja maa on hukkuva, vaan minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Uusi vuosi


Elämme lopun aikoja, sillä huomena on adventin ensimmäinen sunnuntai ja alkaa uusi kirkkovuosi. Tämä vuosi on mennyt kohtuullisesti, seuraava toivottavasti taas paremmin. Itsestähän se kiinni on, sillä kaikki oleellinen on vapaasti tarjolla.

Facebookista huomasin, että Juhani Sarsila on pitänyt jäähyväisluennon Tampereella. Olen vakaan varmasti uusplatonikko Porfyrioksen argumentteja vastaan, mutta en tässä rupea asiaa erittelemään, koska en tiedä hänen argumenteistaan mitään. Tietäisin, jos olisin ollut Tampereella. Facebookissa kirjoitettiin: "Eläköityvän Sarsilan mukana yliopistolta poistuu sellaista, mistä aikamme anti-intellektualistinen sekä infantiili konsultti- ja talousvetoinen koulutuspolitiikka haluaakin tehdä lopullisesti selvää: laaja-alaista humanistista oppineisuutta ja sivistyksen itseisarvoisuuden puolustamista." Noin varmasti onkin.

Uusi kirkkovuosi tulee toistumaan kehyksiltään sellaisena kuin edellisetkin. Yliopistolle toivoisi sitä, että hörhöilevä uudistaminen pysähtyisi ja maassamme osattaisiin ottaa suunta, jossa infantiili konsultti- ja tulosvetoinen koulutuspolitiikka kuihtuisi lyhyen kukoistuskautensa jälkeen olemattomiin, ja juuriaan myöten. Yksi kukinto tätä laatua varmasti riittää.

Tosin, kuten edellisessä tekstissä huomautin: tämä jää varmasti meidän maalaismiesten ja ihmisten, jotka matkustavat busseissa tehtäväksi. Äänestämisiin siis, vaalitkin keväällä osuvat taas palmusunnuntaille.

torstai 29. marraskuuta 2018

Toksinen maskuliinisuus


Vaikka ketään ei näy, henkii rakennettu ympäristö marraskuisen illan hämärään voimakasta toksisen maskuliinisuuden hiilidioksidia. Onhan tulossa juna, joka syvyyspykologian tasolla symboloi ja teknisenä saavutuksena pinnallisestikin ilmentää mitä alkukantaisinta miehisyyttä. Ja minnepä muualle tuo juna meidät veisi kuin hyvien porvareiden patriarkaaliseen Kouvolaan. Meillä ei siis ole mitään hätää, vaan olemme hyvissä käsissä.

Postmodernismista puhuttaessa rientää sille rakentanut älymystö kertomaan, että postmodernismi on jo mennyttä, mutta tämä tämä on turhaa puhettta, koska sille rakentaneet sätkivät tyhjän päällä relativismin tyrannian verkoissa joka tapauksessa. On puhdas makuasia puhummeko olevasta vai olleesta postmodernismista. Se mikä postmodernimissa on oleellista on se, että se elää täysin valkoisten miesten heterovaltioiden tuista ja on siis siten patriarkaatin omaksi viihteekseen kutoma, hieman kieroutunut narratiivi. Tämä juna liikkuu myös osittain valtion tuilla, mutta se on todellinen ainakin siinä mielessä, että se kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen hyvin suoraviivaisesti.

Meidän junissa ja linja-autoissa matkaavien ihmisten olisikin ehkä aika pelastaa narratiiviensa vangeiksi joutuneet tutkijat, jatko-opiskelijat ja opiskelijat. Se käy helposti ohjaamalla rahoitusta. Siihen taas antavat mahdollisuuden kevään vaalit. Yliopistojen ja koulutuksen rahoja ei tarvitse ohjata liikenteeseen ja infrastruktuuriin, mutta ne voi ohjata toisin laitosten sisällä ja ehkä jopa pyrkiä tekemään niistä jälleen jotain muuta kuin pelkkiä laitoksia. Eikö olisi hienoa, jos esimerkiksi kotimaisen kirjallisuuden, kielen ja kulttuurin tutkimus nousisi taas arvoon arvaamattomaan? Sieltä löytyisi ammennettavaksi aitoja, luovalla mielikuvituksella toteutettuja narratiivejakin vaikka kuinka.

Jotain rajaa siis.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Johdatus kristinuskoon


En ole mitenkään varma onko Overtonin ikkuna todellisuudessa toimiva konsepti. Mikäli on, niin tietysti järkevintä silloin on kävellä katonharjalla koko ikkunan yllä, eikä yrittää kurkistella sen reunoista ulos. Näkee paremmin niin. Voisi sanoa, että tämä kirja myös tekee niin.

En ole mikään kriitikko, joten lähinnä tässä vain mainostan Katri Tenhusen äskettäin ilmestynyttä tärkeää suomennosta ja esitän pari huomiota.

Ratzingerin Johdatus kristiuskoon ilmeistyi vuonna 1968 ja on ansaitusti saavuttanut klassikon aseman. Veikkaisin, että Euroopan hullun vuoden - tai siihen johtaneista - dokumenteista se tulee Humanae Vitaen ohella olemaan niitä harvoja, jotka muistetaan vielä vuosisatojen kuluttuakin. Kirjaa voisi sanoa akateemiseksi, mutta ei ollenkaan kuivakkaaksi, vaan eläväksi ja persoonalliseksi selitykseksi Apostolisesta uskontunnustuksesta. Näin se kytkeytyy osaksi katekismusten perinnettä, vaikka lähestyykin uskontunnustuksen väitelauseita enemmän filosofisesti kuin pastoraalisesti.

Kirjan eräänä pohjavirtana on dialoginen filosofia, mutta kirja ei jää pelkäksi filosofiseksi pohdiskeluksi, vaan nousee sellaisen yli. Antiikin filosofian rooli kristinuskon opin muodostumisessa tulee kuitenkin hyvin esille. Kristinusko muutti ratkaisevasti sen näkemystä asioiden olemuksesta liittäessään siihen kolminaisuusopissa persoonien välisten suhteiden pysyvyyden ja niiden alkuperäisyyden.

Myöhemmin Ratzinger on ilmaissut huolensa relativismin tyranniasta. Tämän kirjan valossa voisi kuvitella, että eräs sen pahimpia ilmentymiä on monien modernien kristilliseen teologiaan ilmestyneiden tendessien tapa unohtaa substanssi kokonaan ja keskittyä vain persoonien välisiin suhteisiin ne olemuksellisesta yhteydestään irrottaen. Siinä samalla katoaa myös persoonan todellinen olemus ja jäljelle jää vain atomistisia yksilöitä ja heidän välisiä suhteitaan.

Erittäin suositeltava kirja myös niille, jotka lukion lyhyen matematiikan luettuaan ovat omaksuneet tieteellisen maailmankatsomuksen ja kuvittelevat uskonnon takana olevan vain suhteita mielikuvitusolentoihin. Pitäisi ehkä ostaa muutama joululahjaksi :)


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Viimeinen helluntain jälkeinen sunnuntai.


Kolossailaiskirjeestä 1: 9 - 14.


Sentähden myös me siitä päivästä, jona me sen kuulimme, emme lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että te hänen tahtonsa tuntemisella täytettäisiin kaikkinaisessa hengellisessä viisaudessa ja toimessa, että te soveliaasti vaeltaisitte, kelvaten kaikissa Herralle, ja hedelmän tekisitte kaikissa hyvissä töissä ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa, ja vahvistetuksi tulisitte kaikella voimalla, hänen kunniansa väkevyyden jälkeen, kaikkeen kärsivällisyyteen ja pitkämielisyyteen ilon kanssa. Ja kiittäkäät Isää, joka meitä soveliaaksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa, joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan, jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi antamus.


Evankeliumista Matteuksen mukaan 24: 13 - 25.

Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu. Kuin te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyhässä siassa; (joka tämän lukee, hän ymmärtäköön!) silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille. Ja joka katon päällä on, älköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestansa. Ja joka pellolla on, älköön palatko vaatteitansa ottamaan. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaat, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina; sillä silloin pitää suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tähän asti, ei myös tule. Ja ellei ne päivät olisi lyhennetyt, niin ei yksikään liha tulisi autuaaksi; mutta valittuin tähden pitää ne päivät lyhennettämän. Silloin jos joku teille sanois: katso, tässä on Kristus taikka siellä! älkäät uskoko. Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin. Katso, minä olen teille sen ennen sanonut.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Poliittinen viikko


Huomena on viimeinen helluntain jälkeinen sunnuntai. Riippumatta mitä kalenteria kukakin noudattaa sen on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Seuraavasta sunnuntaista alkaa adventti ja uusi vuosi.

Poliittinen viikko oli hyvä päättää Kotkan PS:n syyskokoukseeen. Asiat menevät aina vain paremmin. Olin kahden vaihella jäänkö Leikariin juhlimaan, mutta ravintolan alkaessa täyttyä tyypillisestä mökästä sain selvinpäin jonkinlaisen tympääntymishokin ja koska tarjolla oli Sibakoffin kyyti kotiin tartuin siihen ja kuuntelen nyt kaikessa rauhasssa gregoriaanisesti laulettuja messuja. Mikäli innostun saunan jälkeen nauttimaan oluen ja viskiä varmaan tempaisen riehakkaasti ja kuuntelen H-mollimessun. Siinä on juhlaa enemmän kuin tarpeeksi.

Esitän vielä näin viikon päätteeksi protestini hallituksen ja SDP:n politiikalle. Seuraavilta vaaleilta toivoisin sitä, että PS:n ohella KD ja Vasemmistoliitto onnistuisivat kasvattamaan kannatustaan tasolle, jossa ne olisivat vähintään yhtä suuria kuin SDP, Kokoomus ja Keskusta. Se olisi yhteiskuntaa ja varsinkin yhteiskunnallista keskustelua tervehdyttävää. Kevääseen on kuitenkin vielä aikaa joten vietetään rauhassa adventti ja sitten jouluaika. Karnevaaliaikana voisi painaa täysillä, mutta kuten aina suuurin osa vaalikampanjasta osuu paaston aikaan. Mikä on ihan hyväkin siinä mielessä, että vakavasti vaaleihinkin pitää suhtautua. Ikävää vain, että yhteiskunta ei  nykyisin noudata kirkkovuoden rytmiä, mutta kyllä sekin vielä joskus taas toteutuu. Siihen asti voitellaan vaaleissa niin hyvin kuin osataan.

perjantai 23. marraskuuta 2018

500 miljoonaa


Poliittisen heräämiseni aikoina joskus 1990-luvun viimeisinä vuosina kyselin miten länsimaat, joiden moderni ja kehittynyt talous ei kestä pientäkään väestön vähenemistä, voivat vaatia kehitysmaita hillitsemään syntyvyyttä. Tai millä oikeudella ne houkuttelevat siirtotyövoimakseen kehitysmaiden sitä väestöä, joka kykenisi parhaiten modernisoimaan ja kehittämään omia maitaan. Ihmettelin onko tälle mitään moraalisia perusteita vain onko tarkoitus vain oman rikastumisen toivossa pitää kehitysmaat köyhinä varastoina niin luonnovaroille kuin siirtotyövoimallekin. En saanut mitään vastausta.

Nykyisen hallituksen ulkopoliittiseen linjaan kuuluu - ainakin julkilausutusti - keskeisenä se, että kaiken kehitysyhteistyön mukana on kuljettava väestön kasvattaminen ehkäisyyn ja aborttien laillistamiseen. Ainakin Afrikassa tätä pidetään ideologisena kolonialismina. Samaan aikaan, kun haluamme syntyvyyden kehitysmaissa laskevan, haluamme sieltä tänne edullista työvoimaa. Jälleen huomioiden sen, että pienikin väestön väheneminen suistaa oman yhteiskuntamme raiteiltaan ja syvään lamaan, on kysyttävä tuollaisen politiikan moraalin perään. Sillähän tavoitellaan sitä, että oma talouskasvumme jatkuisi suotuisana, mutta kehitysmaat köyhtyisivät entisestään.

En tässä ota kantaa siihen, että hallituksen haluama poltiikka ei olisi maallemme taloudellisestikaan edullista. Siitä on olemassa selvä ja tarkka tutkimus: Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee, joka kannattaa lukea, vaan oletan, että hallitus olisi oikeassa ja siirtotyövoiman tuominen Suomeen köyhemmistä maista todella kohentaisi Suomen taloutta. Ja väitän, että se siinäkin tapauksessa olisi moraalisesti väärin ja kehitystä pidemmän päälle rapauttavaa, koska se olisi rahan tunnotonta kuppaamista köyhemmältä rikkaammalle.

Euroopan yhteisöllä on 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinat, joilla työvoiman liikkuminen on vapaata. Suomelle tämä ei riitä. Syy voi olla vain se, että suomalaiset yritykset eivät ole kilpailukykyisiä eivätkä pysty houkuttelemaan työläisiä Euroopasta. Ne eivät joko halua, tai pysty maksamaan palkkoja ja tarjoamaan muita etuja, jotka ovat työläisen saatavilla muualta Euroopasta. Osasyy suomalaisten yritysten huonoon kilpailukykyyn on aivan varmasti Elinkeinoelämän keskusliitto. Se esittää, että epäsuotuisasta väestönkasvusta johtuvaa tilannetta korjattaisiin Euroopan ulkopuolisella siirtotyövoimalla, jonka palkasta veronmaksajat maksaisivat 70 prosenttia ja palkkaava yritys 30 prosenttia. Mikäli yritysten keskeinen edunvalvoja ja keskitettyjä tuloratkaisuja ammattiliittojen kanssa tekevä järjestö on näin tyhmä ja kansantaloudelle tuhoisa, ei yrityksiltäkään voi odottaa juuri mitään, koska ne on kudottu verkkoon, jossa kerta kaikkiaan ei voi voittaa.

Paljon kertoo sekin, että poliittiset puolueet Perussuomalaisia lukuunottamatta eivät pidä ehdotusta suoralta kädeltä tyrmättävänä. On sanottava, että jos haluaa pelastaa Suomen kansantalouden todella suurelta katastrofilta kannattaa äänestää Perussuomalaisia seuraavissa eduskuntavaaleissa. Moraalisesti kestävämmät suhteet kolmannen maailman maihin tulevat kaupan päälle.

torstai 22. marraskuuta 2018

Hinattu hallitus


Suomea ei enää voi pitää kansainvälisen politiikan ajopuuna, sillä ajopuun liikkeissä on aina jotain ennustamattomuutta. Suomen tilan taas voi ennustaa aivan tasan tarkaan: Intelligentsijamme seuraa USA:n teinejä ja hallintomme seuraa sisäpolitiikassa Ruotsia ja EU-politiikassa Saksaa. Suomi on kansainvälisessä politiikassa hieman epävarman hinaajan vetämä tukki.

Petteri Orpon, joka Sipilän ja sinisten kanssa junaili toissa kesäisen äänestäjien petoksen, tätimäisen tomera ilmoitus vaalitentissä oli pohjimmiltaan luonnollisesti RKP:n kautta Ruotsista välitetty asenne, joka Kokoomuksen nyt vain piti ottaa.

Ruotsista Suomen hallituksen mahdollisesti ottamaan suuntaan antaa toivoa se, että Ruotsi on nyt täydellisessä umpikujassa hallituksensa suhteen. Maa on sen verran itsenäinen, että se tuskin omaksuu Suomen tapaa, jossa vasemmisto ja "oikeisto" istuvat yhdessä hallituksessa, kun ei muutakaan osata ja ulkovaltojen tekemisten seuraaminen käy hyvin niinkin. Aika paljon Ruotsin tilanteesta riippuukin joutuuko Orpo vielä ennen vaaleja tomerasti perumaan puheensa mahdollisista hallituskumppaneista ja näkeekö hän yllättävän näyn, jossa asiat olisivatkin muuttuneet niitä olemattomasta, mutta kumisten julistetusta arvopohjasta tarkasteltaessa.

Myös Saksassa näyttää siltä, että hyviä merkkejä Suomen hallituksen suunnanmuutokselle on ilmassa. Saksassa tulevalla liittovaltiokansleritasolla keskustellaan siitä onko maan maahanmuuttopolitiikka järkevällä pohjalla ja pitäisikö Saksan liittyä tulevaan YK:n sopimukseen, joka suomalaisen julkisen keskustelun mielestä ei ole sopimus lainkaan eikä velvoita mihinkään. Saksalaisten mielestä se velvoittaa ja siksi siitä olisi keskusteltava, kun demokratiassa siellä kerran eletään. Saksassa on myös media, joka uutisoi sopimuksesta ja siitä käytävästä, korkean tason keskustelusta: 1 ja 2. Sellaista ei Suomessa valitettavasti ole, johtuen kaiketi ingelligentsijamme luonteesta. Myös poliittinen valta ulkoministeri Soinin lupsakan pulleassa hahmossa torppasi keskustelun eduskunnassa halpahintaisella jekkuilulla.

Hinatun intelligentsijan suhteen muutosta tuskin on odotettavissa. Amerikan teinit eivät vielä ole kuluttuneet voimavarojaan loppuun, joten sieltä löytynee inspiroivaa seurattavaa vielä pitkään. Merkkejä konservatiivisemmasta nuoresta polvesta toki on, mutta koska yliopistoissa teini-ikä jatkuu nykyisin eläkeikään asti tulee muutos olemaan hidas.

Vaikka nykyisen hallituksen - ja sen näillä gallupluvuilla seuraavan perillisensä - vuoksi panenkin enimmän toivoni varsinaisten EU-maiden politiikkaan Suomen suunnan muuttajana ja lähtisin itse vaaleihin sloganilla: ''Kotimainen ydinpommi on ilmastoteko," ja lukisin vaalikampanjan ajan Ilmestyskirjaa ääneen eri tilaisuuksissa, niin on hyvä, että viitseliäämmät ja järkevämmät jaksavat vielä raataa maamme suunnan muuttamiseksi aivan itsenäisesti. Tavallaan on aika helppoa, kun tietää keitä äänestää voidakseen pitää itseään täysipäisenä ihmisenä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Oikeiston huutolaislapset


Kymi on oikeastaan niin keskellä lännen- ja idän kristinuskojen ikiaikaista rajaa, kuin siinä voi olla. Kaukana pohjoisessa tosin, mutta periferioissa on hyvä elää ja merkitykset saattavat kirkastua niissä jopa selkeämmin kuin keskustoissa. Siitä tuo kuva tälle muistopäivälle. Tekstin kanssa sillä ei ole juuri mitään tekemistä.

On oikeastaan ihan hyvä, että Suomesta puuttuu amerikkalaistyylinen oikeisto. Vasemmistossa on tarpeeksi kestämistä. Se, että Suomessa ei ole perinteistä eurooppalaistyylistä oikeistoa KD:n ulkopuolella on sen sijaan oikeastaan jopa tragedia. Ja ellei nyt ihan tragedia, niin ainakaan se ei ole maalle hyvä asia.

Tänään IS lähetti Elinkeinoelämän keskusliiton vaalitentin, johon kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat osallistuivat. Tentistä pystyi hyvin päättelemään sen, että mikäli puolueiden voimasuhteet pysyvät samoina kuin mitä ne nyt ovat gallupeissa ( eivät tosin pysy ), niin Kokoomus on valmis ottamaan vihreiden paikan SDP:n ja Vasemmistoliiton hallituksessa. Puolueen puheenjohtaja teki tämän selväksi jopa tomeralla tavalla. Jossain vaiheissa keskustelua olisi draaman kaaren vuoksi odottanut, että hän olisi hypännyt SDP:n puheenjohtajan syliin hetkeksi imemään peukaloaan.

PS oli keskustelussa yksinäinen järjen ääni siinä mielessä, että se keskustelussakin oli aivan omassa positiossaan. kuten on muutenkin. Muitakin järjen ääniä keskustelussa kyllä oli: KD ja hieman yllättäen Vasemmistoliitto. Mikäli Suomen politiikka olisi arvopohjaltaan samanlaista kuin varsinaisissa EU-maissa, niin se rakentuisikin PS/KD vs. Vasemmistoliitto/vihreät jännitteisen vastakkainasettelun varaan.

En sitten tiedä onko Suomessa oikeistolaisia varsinaisesti enempää kuin KD saa ääniä. Tuskin on, koska on vaikea uskoa heidän olevan niin petettävissä, että he jatkuvasti äänestäisivät Kokoomusta. Toisaalta tottumus ja asenne ovat vahvoja voimia: jotkut ovat nuoruudessaan ottaneet oikeistolaisen asenteen, tarttuneet Kokoomuksen verkkoon eivätkä enää pääse siitä irti. Heidän on sitten edelleen rimpuiltava siinä "Hei" Täällä mä oon" - hengessä, vaikka puolue ei koskaan aja mitään heidän hyväksi näkemäänsä asiaa, vaan puuskuttaa tomerana pikku veturina eteenpäin Ruotsin Moderaattien ja RKP:n rakentamia kiskoja, kunnes kiskot loppuvat. Sitten hengähdetään ja odotetaan, että Moderaatit ja RKP saavat radan uuteen suuntaan valmiiksi. Kannattaisikin tunnustaa tosiasiat ja astua KD:n vakaaseen laivaan, tai jos rohkeutta riittää hypätä PS:n iloiseen 'bandwagoniin'. Tai sitten perustaa se oikeistolainen liberaalipuolue.

Perussuomalaiset oli siis keskustelun selkeä järjen ääni. Perussuomalaisia on kuitenkin vaikea sanoa perinteiseksi eurooppalaiseksi konservatiivipuolueeksi, vaikka puolueessa niitäkin virtauksia paljon on. Puolue on niin suomalainen, että sen sovittaminen eurooppalaiseen poliittiseen kenttään on ainakin tällä hetkellä vaikeahkoa ja hyvä niin.

Yleisesti keskustelusta voi sanoa, että emme tulleet hullua hurskaammiksi siitä millaista politiikkaa vaalien jälkeinen hallitus mahdollisesti tulisi ajamaan, ellei vaihtoehdoksi lasketa sitä, että sama meno jatkuu aina vaan. Juontajat puhuivat enemmän kuin keskustelijat, mutta sen verran oli edistytty kohti sivistynyttä keskustelua, että vain muutaman kerran suoraan keskustelijan päälle oli juontajan päästävä sanomaan oma näkemyksensä. Olisi ehkä hyvä, jos vaalien yhteydessä olisi toinen lappu, jossa kansalaiset pääsivät äänestämään vaalitenttien juontajista seuraavalle kaudelle. Sen verran selvästi heidän poliittiset näkemyksensä kuitenkin keskusteluja ohjaavat.

Idän ja lännen rajalla jo tiedetään ketä äänestetään. Mikäli muu Suomi haluaa äänestää sivistyneesti se äänestää samoin. Ellei äänestä, niin omapa on vikansa.