perjantai 11. lokakuuta 2019

Oikeusvaltioperiaate


Oikeusvaltioperiaate on kohtuullisen uusi poliittinen iskusana, jolla ei ole mitään muuta sisältöä, kuin mitä kukakin haluaa sille antaa. Yleisemmin oikeusvaltioperiaatteesta puhutaan, kun käsitettä käytetään oikeuttamaan omat poliittiset näkemykset ja niiden mukainen oikeuslaitos.

Tynkkysen tuomio todisti taas kerran, että puhuttaessa oikeusvaltiosta ihan aikuisen oikeasti ottaen huomioon sen historiallinen kehitys, niin Suomella ei ole valtiona lainkaan varaa pullistella silloin. Kaikilla toki silloin on, kun oikeusvaltioperiaatteesta puhutaan vain poliittisena iskusanana, jolle kukin voi antaan haluamansa merkityksen.

Tynkkynen tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja tuomio perusteltiin sillä, että Tynkkynen yhdisti islamin ja terrorismin. Islam uskontona siis määriteltiin kansanryhmäksi. Sama ei kuitenkaan päde muihin maailmanuskontoihin. Kristinuskosta saa Suomessa puhua paljon törkeämmin kuin islamista. Edes se selitys, että kristinusko olisi Suomessa enemmistö eivät päde, koska sekä katolinen-, että ortodoksinen kirkko muodostavat Suomessa islamia pienemmät vähemmistöt. Kiihottaminen näitä kirkkoja vastaan samalla, ja paljon törkeämmälläkin tavalla kuin mitä Tynkkynen kirjoituksessaan teki ei kuitenkaan Suomessa ole johtanut minkäänlaisiin rangaistuksiin. Eli valtionsyyttäjä ja oikeuslaitos eivät Suomessa tarkkaile ja rankaise niitä vastaan kohdistuvaa kiihotusta, mutta tekevät niin islamin uskon puolesta.

Tämä vaikuttaa tietenkin uskomattomalta, mutta tämä on ihan puhdas fakta.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on osoittautunut pykäläksi, jota käytetään lähes ainoastaan poliittiseen tarkoitukseen. Tuomitsemalla kansalaisia ja poliitikkoja, jotka suhtautuvat kriittisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tällaisen politiikan kannatusta halutaan suitsia. Kyseessä siis on mitä selkeimmin poliittinen oikeus.  Suomen valtio aikoo laajentaa tätä luomalla rikoslakiin vielä uuden vihapuhelainsäädännön. Sitä varten tilattiin valtion toimesta juuri valmistunut tutkimus, jonka puolueellisuus on täysin ilmiselvää. Tutkijat eivät enää edes vaivautuneet piilottelemaan puolueellisuuttaan, koska suomalaisessa oikeuskäytännössä poliittinen puoluellisuus on aivan suotavaa. Yhtenä esimerkkinä puolueellisuudesta se, että tutkimuksessa halventaviksi ilmauksiksi oli valittu lähinnä vain sellaisia, jotka kohdistuvat feminististä genderteoriaa tai liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Facebookissa kiertää myös kuva tutkimusjohtajan "frendeistä", mutta jätetään se keltaisemman lehdistön arvioitavaksi. Joka tapauksessa valtio on tilannut tutkimuksen lainsäädäntötyön pohjaksi, jotta se voisi käyttää toista tyhjää iskulausetta, eli sitä, että se perustaa politiikkansa tieteelliseen tutkimukseen.

Nykyisin kansanedustajia vastaan vireillä olevista jutuista veikkaisin, että Päivi Räsänen ei vielä joudu oikeuteen, vaan tutkinta toteaa, että aihetta syytteeseen ei ole. On kuitenkin vain ajan kysymys, koska vastaavasta kristillisestä puheesta joutuu oikeuteen ja todennäköistä on, että joku tavallinen kansalainen, jonka tuomio ei herätä niin paljon huomiota jo pian joutuukin. Juha Mäenpään "rikos" katsotaan todennäköisemmin syytteen arvoiseksi, vaikka hän piti puheensa eduskunnan pöntöstä. Mäenpää ei tietysti tästä syystä joudu syytteeseen, mutta oikeuslaitos hakeekin tässä tilannetta, jossa PS yksin joutuisi estämään Mäenpään syyttämisen, jolloin onnettomat valopäät pääsivät syyttämään PS:ää oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta. Hussein al-Taeesta on vaikea sanoa mitään. Hän kuitenkin on itse muslimi, mutta shiia, eivätkä shiiat juurikaan harrasta varsinaista terrorismia, joten hänet ehkä voisi näön ja poliittisten pisteiden vuoksi uhratakkin. SDP pääsisi silloin patsastelemaan, että se erottaa eduskuntaryhmästä, jos edustaja syyllistyy kiihotusrikokseen.

Kaikissa näissä kyse on tietysti siitä nostaako valtionsyyttäjä syytteen. Mikäli nostaa, niin langettavan tuomion puolesta veikkaamisella ei voita mitään, koska kertoimet ovat niin huonot. Päivi Räsäsen juttu on ainoa, jossa kannattaisi riskeerata lyömällä vetoa vapauttavan päätöksen puolesta.

Tämmöistä se on nykyisin Suomen oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Toki tuomiot ovat vielä vain sakkoja ja ne ovat tähän asti epäonnistuneet siinä maineen likaamisessa, joka niiden varsinainen tarkoitus on. Muuten olen sitä mieltä, että jokaisen olisi syytä rukoilla niiden lehtimiesten puolesta, jotka leipänsä eteen joutuvat tekemään työtä suomalaisessa mediassa.

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Trotski


Historiassa on paljon sellaisia pohjavirtoja, jotka voi huomata, mutta joiden analysoiminen vaatisi kovaa ja omistautunutta työtä. Havannoitsijan, joka ei tuohon työhön vaivaudu tai kykene, on mahdoton miten merkittäviä tuollaiset virrat ovat, mutta toisaalta voihan havaintonsa aina julkituoda.

Mikäli minua voi kuvata millään anti-alkuisella määreellä, niin antikommunisti olisi varmasti sopivin. En itse asiassa piittaa taloudellisesta puolesta vaikka vaikuttaakin selvältä, että kommunismi johtaa talouden stagnaatioon. Siinä on vain kaikki muu niin perusteellisesti väärin, vaikka sen talousteoreettinen pohja olisi kuinka oikeaa. Esimerkiksi ohi kävellessäni minua aina suuresti häiritsee tuo kuvassa oleva kirkko, jota suunniteltiin ja rakennettiin niinä vuosina, kun neuvostososialismia vielä yleisesti kuviteltiin voittavaksi järjestelmäksi ja DDR:kin oli juuri tunnustettu tunnustuskomitean innokkaan työn seurauksena.

Netflixissä on katsottavissa kohtuullisen ansiokas tv-sarja Trotski. Siitä pulpahti mieleen, että vapaan markkinatalouden kannattajat eivät kylmän sodan aikana olleet ainoita neuvostokommunismin vastustajia. Trotskilaiset globaalin vallankumouksen ja globaalin, rajattoman ja valtiottoman sosialismin kannattajat vastustivat sitä vähintään yhtä palavalla innolla. Mistä taas assosioitui se tosiasia, että trotskilaiset ajattelijat siirtyivät Reaganin aikana melko laajasti hänen hallintonsa kannattajiksi. He nimittivät itsensä neokonservatiiveiksi. Reagan itse ja varmasti suurin osa hänen hallintoaan olivat aika puhtaasti vanhakantaisia konservatiiveja, mutta tosiasia on, että tuon neokonservatiivisen joukon vaikutusvalta kasvoi aika suureksi ja on sitä edelleenkin.

Joskus jos tuntuu siltä, että kohti globaalia kommunismia ollaan menossa, niin syy saattaakin olla siinä, että sinne ihan ohjelmallisesti tahdotaankin mennä. Tiedä häntä.

Evoluutiokriitikko

Käsittämättömien käsitteiden bongaajalle eilinen oli hyvä päivä. Törmäsin pejoratiivisessa mielessä esitettyinä sekä 'evoluutiokriitikkoon', että 'ilmastovähättelijään'. Mielelläni tunnustautuisin kummaksi tahansa noista, elleivät ne olisi niin merkityksettömiä ja käsitteinä järkeä vailla. Ne ovat osa sitä suurempaa ilmiötä, joka on nimittänyt itse itsensä 'tieteelliseksi maailmankuvaksi', ja jonka onttoudesta olen aiemmin täällä paasannutkin.

Keskeinen piirre tieteellisessä maailmankuvassa on, että jätetään kokonaan ajattelematta mitä tarkoitetaan, mutta pyritään hyödyntämään kaikki mahdolliset asetelmat poliittisesti.

Ajatellaan vaikka evoluutiokritiikkiä. Ainoa todellinen mahdollisuus olla evoluutiokriittinen on olla lisääntymättä, koska evoluutio nyt vain tapahtuu väistämättä ja se tapahtuu lisääntymisen kautta. Länsimaat ovat siis ehdottomasti evoluutiokritiikin kärjessä maailmassa. Ne muodostavat Venäjän kanssa yhdessä oikeastaan ainoaan evoluutiokriittisen sivilisaation, jonka historia tuntee. Kaikkein evoluutiokriittisimpiä ovat vieläpä ne, jotka ovat omaksuneet tieteellisen maailmankuvan, eli suhteellisen korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat ihmiset, kuten esimerkiksi toimittajat, jotka noita käsittämättömiä käsitteitä viljelevät, eli ne, jos käytämme heidän luomaansa tieteellistä kieltä, jotka pitävät itseään evoluutiofanittajina.

Tällainen asioiden päälaelleen ja vastakohdikseen kääntäminen kuuluukin tieteelliseen maailmankuvaan aivan oleellisena osana, mutta siitä sitten siinä vaiheessa, jos joskus puhutaan enemmän gnostismista.

Tietenkin on selvää, että käsitteellä tarkoitetaan evoluutioteorian kritiikkiä, eikä itse evoluution kritiikkiä. Mutta jos näin on, niin miksi sitä ei sitten sanota suoraan ja selkeästi? Tähän on ainakin kolme syytä. Ensimmäinen syy on se, että kritiikki on yksi kaikkien teorioiden kehittymisen perusehdoista. Evoluutioteorian kritiikki on siis aidosti tieteellinen tapa lähestyä kyseistä teoriaa. Ja nyt on erittäin tärkeää tieteellisen maailmankuvan suojelemisen kannalta pitää selvänä se, että evoluutiokriitikoksi nimitettävä ei voi edustaa sitä fiktiivistä tiedettä, joka on tieteellisen maailmankuvan perustana millään tavoin. Hänen on oltava sitä vastaan, koska juuri se, että hän on sitä vastaan tekee hänestä sen pahan ja tyhmän olennon, jollaisena hänet halutaan esittää. Olisi siis vakava virhe puhua teoriasta, koska se avaisi mahdollisuuden siihen, että kritiikki itse asiassa olisikin se varsińainen tieteellinen tapa lähestyä asiaa ja evoluutiokriitikko itse asiassa ihan asiallinen ihminen asiallisella asialla. Toinen syy on se, että mikäli puhuttaisiin teoriasta niin 90 prosenttia puhujista huomaisi, että he eivät oikeastaan ole kiinnostuneita koko asiasta, eikä heillä ole teorian kehittymiselle mitään varsinaista annettavaa. Ja kolmantena se, että evoluutioteoria oikeastikin halutaan esittää jonain suurempana asiana kuin pelkästään tieteellisenä teoriana. Tämä on teorian itsensä, ja tieteen kehittymisen, kannalta tietenkin huono asia koska evoluutioteoria on vielä teorianakin kaukana sellaisista tieteellisistä teorioista kuin fysiikan suuret teoriat, eikä se koskaan voi sille tasolle kehittyäkkään mikäli teorian kritiikki kielletään.

Pitääkin koko ajan muistaa, että tieteellisessä maailmankuvassa ei olekaan kyse tieteestä, vaan puhtaasti politiikasta ja poliittisesta propagandasta.

Asioiden näin ollessa mitä tästä seuraa? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Olisi toivottavaa, että seurauksena olisi tämän villiintyneen humanistihumpan huippukohdan jälkeen viileän rauhallinen järkiintyminen, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa. Ollaan jo niin kovassa vedossa, että jonkinlainen purkautuminen vaikuttaa väistämättömältä. Niillä, joita halveksuvalla tavalla kutsutaan evoluutiokriitikoiksi tuskin tulee olemaan suurta hätää. Heitä on historian aikana vainottu ennenkin, eikä se heille ole niin suuri asia, että sitä ei kestäisi. Itse tieteen tekijöille tulee kuitenkin varmasti yllätyksenä miten tieteellisen maailmankuvan mahdollinen vallankumous tulee heitä kohtelemaan. Vallankumousten historiaa tarkastellen voi aivan empiriaan pohjaten päätellä, että tuskinpa kovin hyvin. Merkkejä on jo näkyvissä, vaikka kaukana vielä ollaan varsinaisista vainoista. Väärä sana tieteellistä maailmankuvaa vastaan on kuitenkin jo lopettanut useamman kuin yhden tieteellisen/teknisen uran.

Ehkä rakentavaa olisi tässä vaiheessa huomata, että tuo niin sanottu tieteellinen maailmankuva perustuu täysin fiktiiviseen käsitykseen tieteestä, eikä sillä ole sen kanssa mitään todellista tekemistä. Juuri muutakaan ei voi tehdä.

Ilmastovähättelijä on jo esteettisesti niin hieno termi, että se ansaitsisi kokonaan oman käsittelynsä, mutta todetaan tässä vain se itsestään selvyys, että siihen pätevät nuo samat asiat kuin evoluutiokriitikkoon.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Päätöksenteko


Törmäsin eilen sattumalta videoon jostain Saudi-Arabian tai sen lähimaiden edustajien lehdistötilaisuuteen. Sheikki - tai joku vastaava - halusi esittää vastauksensa englanniksi, jotta kaikki sen varmasti ymmärtäisivät vaikka kysyvä journalisti kertoikin hallitsevansa kielen ja arabiankielinen vastaus myös tulkattaisiin muulle yleisölle.

Sheikki, joka puhui siitä huolimatta englanniksi, totesi vapaasti referoiden seuraavaa: Euroopasta tulee aivan varmasti tulevaisuudessa vielä isompia ja raa'empia terrori-iskuja kuin tähän mennessä on nähty. Tämä johtuu kahdest asiasta. Ensiksi Eurooppa on menettänyt kyvyn päätöksentekoon ja toiseksi Euroopassa kuvitellaan, että siellä ymmärretään Lähi-Itää paremmin kuin Lähi-Idän asukkaat itse itsensä ja asuinalueensa ymmärtävät.

Tuo toinen on itsestään selvä. Jokainen asioita seuraava huomaa helposti eurooppalaisen ylimielisyyden mitä tulee muihin kulttuureihin. Nykyisin se ei enää ole torjuvaa, vaan alentavan opettavaa. Euroopassa kuvitellaan, että tottakai kaikki appanat, vinosilmät ja neekerit haluavat elää kuten me, kunhan me vain opetamme heitä olemaan kuten me. Tätä typerää ajatusmaailma vain peitellään siihen peittoon, että enää ei ole soveliasta sanoa "appanat, vinosilmät ja neekerit", vaan asiat sanotaan sievistelevämmin.

Toinen kohta on mielenkiintoisempi, koska se koskee puhtaasti meitä itseämme. Se onko Eurooppa menettänyt kyvyn päätöksentekoon riippuu siitä pidetäänkö päätöksenteon osana kykyä toteuttaa tehdyt päätökset. Jos pidetään, niin Euroopalla ei todellakaan ole kykyä päätöksentekoon, ellei pidetä niin Eurooppa on universumin paras päätöksentekijä. Täällähän suolletaan erilaisia, jopa taiteellisesti ajatellen korkeatasoisia,  päätöksiä aivan liukuhihnalta. Ongelma on vain se, että kukaan ei taida edes ajatella voidaanko niitä päätöksiä todella panna täytäntöön, eikä niitä suurelta osin edes aiota. Euroopan olisi todellakin syytä palata päätöksenteossa siihen jo kansakoulussa opetettuun perustaan, että päätökset pitäisi myös pitää.

Kyseinen sheikki ennusti siis uusia ja entistä rankempia terroritekoja. Euroopan Union suoltaa jatkuvasti päätöksiä, joilla tällaiset pyrittäisiin estämään. Päätökset kohdistuvat eurooppalaisiin, jotka eivät edes suunnittele terroritekoja. Niitä ehkä yritetään panna vaikeimman kautta täytäntöön niin, että varsinainen päätöksenteko jäisi pimentoon lukemattomien direktiivien alle, mutta niillä ei ole mitään varsinaista vaikutusta itse terrorismiin, eivätkä sakkorangaistukset oikeastaan häiritse itse eurooppalaisiakaan, jotka näkevät todellisuuden ympärillään paremmin kuin Euroopan Unionin päätöksentekijät. Terrorismin lähteeseen, euroopassa nopeammin kuin Lähi-Idässä leviävään islamismiin ei eurooppalainen, sinänsä tehokas, jos edelleenkään ei huomioida sitä, että päätökset pitäisi myös toteuttaa, päätöksentekoprosessi uskalla puuttua lainkaan, koska Eurooppa kuvittelee hyötyvänsä Lähi-Idästä taloudellisesti, jos vain ollaan vähän ylimielisiä, mutta suojelevia kavereita, eikä ymmärrä sitä, että eurooppalaiset islamistit eivät ole itse Lähi-Idässä mitenkään suosittuja ja toivottuja vieraita. Mieluummin he lähettävät sellaiset tänne, missä niiden terrorismia kiehuttava kattilansakin on.

Oli kiva huomata, että olin samaa mieltä kyseisen muslimin kanssa molemmista kohdista, vaikka muuten en islamin kanssa ole samaa mieltä mistään.

lauantai 3. elokuuta 2019

Luterilaisuuden harhat


Lueskelin Usko ja Rukous palstan keskustelua Luterilaisuuden ongelmalliset taustaoletukset. Itse en kommentoi, koska sain palstalle aivan käsittämättömät bännit oletetusta naisen loukkaamisesta. Kommentoin siis täällä, koska täällä ei loukata naisia, eikä myöskään kuvitella sellaisia naisia, jotka mahdollisesti loukkaantuisivat.

Olen melko pitkälle kaikesta mitä ketjussa on kirjoitettu samaa mieltä kuin nimimerkki Thinkcat. En vain tiedä onko järkevää sanoa asioita noin suoraan silloin, kun ollaan selvästi vastakkaista näkemystä vastaan. Joskus on joskus ei. Useimmiten se vain betonoi vastaväittäjän puolustusasemiin.

Joka tapauksessa oma huomioni kiinnittyi ketjun viime aikaisia viestejä lukiessani seuraavaan Yksimielisyyden ohjeesta napattuun kappaleeseen:

Niin pian kuin Pyhä Henki on sen saanut aikaan eli siis yksinomaan jumalallisella voimallaan ja vaikutuksellaan muuttanut ja uudistanut ihmisen tahdon, silloin ihmisen uusi tahto on Jumalan, Pyhän Hengen instrumentti ja työväline: se ei ainoastaan ota vastaan armoa vaan se on myös mukana osallistumassa Pyhän Hengen seuraaviin töihin.

Eikö tuo siis tarkoita sitä, että joko Luther puhui uudistuneena, Pyhän Hengen, ja siten Jumalan äänitorvena vaatiessaan tappamaan talonpoikaiskapinaan osallistuneet tai kirjoittaessaan 'Juutalaisista ja heidän valheistaan' tai vaihtoehtoisesti sitä, että luterilainen vanhurskauttamisoppi ei pidäkään paikkaansa? Onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin nämä kaksi? Toki se, että Luther ei päässytkään taivaaseen, mutta luterilainen kirkko tuskin hyväksyy tätä näkemystä.

Kysyn siis vaan.

Erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen keskustelu joka tapauksessa. Siinä on jopa vanhan FF:n henkeä. Osa tietää mistä puhutaan, osa mistä ei puhuta ja osa ei mistään. Silti kaikilta puolilta tulee kommentteja, jotka ovat ainakin kirjoittamisen, elleivät jopa lukemisen arvoisia.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Pride ever goes before a fall.


Kuva jotenkin kuvaa evankelis-luterilaisen kirkon tilaa. Kehästä ei päästä ulos, vaikka päät kuinka pyrkisivät katsomaan toisiaan. Päitä on kaksi, eli yksi liikaa. Vaikka kehä näyttää kehänä oikealta se on vääristynyt, koska sen muodostajat ovat vääristyneet. Toisaan katsoessaan päät katsovat eri suuntiin.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon heikkeneminen, ja nyt ilmeisen väistämätön hajoaminen, ei ole kenenkään suomalaisen, saati kenenkään suomalaisen kristityn etu ja onkin syytä vilpittömästi rukoilla evankelis-luterilaisen kirkon puolesta. Silti on selvää, että sen virheistä on myös ulkopuolelta ja ihan maallikkopohjaltakin voitava puhua avoimesti.

Yksi ilmeinen virhe on hallintorakenne. Ei ole todellisuudessa oikein, että papit lähtevät käymään oikeutta piispoja vastaan maallisissa oikeuksissa. Tämä tilanne mikä nyt on tiedettiin selkeästi tulevaksi jo vuosia sitten: oli kaikille aivan selvää, että kun valtio hyväksyy sukupuolineutraalin avioliittolain ryhtyvät jotkut papit vihkimään sukupuolineutraalisti ja saatuaaan siitä sanktioita vievät asian maalliseen oikeuteen. Mitään ei kuitenkaan tehty, koska ilmeisesti mitään ei voitu tehdä. Kristillisellä avioliittokannalla on kirkolliskokouksessa enemmistö, mutta sukupuolineutraalilla avioliittokannalla määrävähemmistö, joka estää kirjaamasta mitään uutta pykälää kirkkolakiin. Jopa arkkipiispa ilmoittaa nyt vain odottelevansa, että enemmistöt vaihtuvat niin, että evankelis-luterilaisen kirkon puolustama kristillisestä avioliittokäsityksestä päästään aikaa myöten eroon. Sitten on taas piispojen hyvä jatkaa valtion virkamiehinä kuten ennenkin. Ei tarvitse enää edes yrittää keksiä teologisia perusteita uskoakseen johonkin mihin ei itse usko. Juuri kukaan ei enää edes muista sitä kuinka sukupuolineutraaliavioliittolakia säädettäessä yhteen ääneen vakuuteltiin, että kirkkoon se ei vaikuta mitenkään. Muistutan, että kaikki tiesivät sen vaikuttavan ja tiesivät sen vielä vaikuttavan juuri niin, että luterilaiset papit tulevat viemään saamansa sanktiot maallisiin oikeusistuimiin.

On tässä turha ehkä ryhtyä vatvomaan tarkemmin mitkä nämä hallintorakenteen virheet ovat ja mistä ne juontavat. Niiden juurisyy tulee selväksi seuraavasta tekstistä:

 Tavallinen väestö ei voinut ymmärtää, miksi papit sallivat seurakunnan omaisuuden takavarikoinnin, Arffman toteaa ja jatkaa: ”Kirkko oli pitänyt yhtenä hengellisen säädyn ihanteena Rooman seurakunnan diakoni Laurentiusta, joka oli 200-luvulla mieluummin kuollut marttyyrikuoleman kuin suostunut luovuttamaan viranomaisille seurakunnan omaisuutta. Laurille oli Suomessakin omistettu useita kirkkoja ja hän lienee ollut yleisesti tunnettu. Ihmiset saattoivat siksi kysyä, miksi kirkkoherrat eivät tiukan paikan tullen toimineetkaan pyhän Laurentiuksen tavoin, vaan tyytyivät seuraamaan sivusta, kun kuninkaan voudit veivät mukanaan kirkkojen kalleuksia. Ihmiset katsoivat kirkkoherrojen tulleen näin ’varkaiksi’, osasyyllisiksi pitäjäläisten yhteisen omaisuuden menettämiseen. On selvä, että tämä heikensi papiston arvostusta”  
Papit saivat siis niskoilleen seurakuntalaisten katkeruuden. Sakkoja määrättiin Kalajoella 1560- ja Iissä 1570-luvulla papin solvaamisesta varkaaksi. Miksi papit sitten eivät estäneet kirkon omaisuuden takavarikoimista? Vuoden 1571 ensimmäisen luterilaisen kirkkojärjestyksen pappislupauksia tarkastelessaan Esko Laine kommentoi: ”Keskiajalla pappi sitoutui pappislupausten yhteydessä olemaan kuuliainen erityisesti piispalleen ja hänen välityksellään koko kirkolliselle hierarkialle. Reformaatioaikana maallisesta esivallasta tuli papin erityisen lojaaliuuden kohde.” ”Merkille pantavaa tässä [pappis-]lupauksessa on, että se sisältää ajatuksen, jonka mukaan pappi ei ole vain hengellinen toimija vaan myös esivaltaa, virkamies”. Papit eivät siis vastustaneet, koska olivat nyt virkamiehia ja uudenlaisessa lojaalisuussuhteessa hallitsijaan.
Reformaatio saapui Pohjanmaalle

Olisi kuitenkin hedelmätöntä ja törkeääkin vaatia nykyistä evankelis-luterilaista kirkkoa kääntämään kelloa taaksepäin ja palauttamaan tilanteen aikaan, jolloin papit eivät olleet virkamiehiä. Joku muu ratkaisu pitäisi keksiä, tai ei sitä tarvitse edes itse keksiä vaan rukoilla Suomen kristityille hyvää ratkaisua. Jumala kyllä tietää mikä se on.

Siitä miksi luterilaisuus vie sisäisesti opiltaan kohti gnostismia, mikä pohjimmiltaan on hengen täydellistä irrottamista ruumiista ja lähestyy islamia, ja siitä miksi miksi luterilaisuus ihan lähtökohdiltaan hylkää metafyysikan ja lähtee siitä, että totuus on yksilön nimettävissä, voivat varmaan sivistyneet ihmiset keskustella ihan rauhallisesti, eikä niihin tarvitse mennä tässä. Ne ovat varmasti syitä sille miksi ollaan tässä ja nyt, mutta niiden syiden puiminen ei vaikuta siihen, että tavan ihmiset ovat menettämässä uskoaan Jumalaan, elleivät ole sitä menettäneet.

Evankelis-luterilaisen kirkon olisi nyt aika nousta taistelevaksi kirkoksi. Se taistelu mitä toivotaan ei ole sitä, että heitetään rekan lavalta muovisia ruusukoita markkinointimielessä pride-paraateissa ( joka muuten Suomen lain mukaan olisi uskonrauhan rikkomista, jos siitä viitsisi tutkintapyynttöjä tehdä ), eikä sitä, että kaksipäiset kissat pyrkivät leppoisasti kääntämään päitään toisiaan kohti täydellisen pyörykäisessä kunnioittavan keskustelun kehässä. Se mitä tarvitaan ja toivotaan on kristinuskon julistaminen. Se voi olla teologisesti hieman väärääkin, kunhan se pysyy perusasioissa ja ohjaa ihmisiä kohti totuutta.

Olen melkoisen varma, että evankelis-luterilainen kansakirkko tulee hajomaan tähän kysymykseen, jos se ei pääse irti akateemisuudestaan. On tietysti akateemisessa mielessä jaloa sietää sitä, että papit käyvät oikeutta piispoja vastaan ja sitä, että piispa vain odottelee, että epäkristilliset näkemykset viimein voittaisivat äänestyksen; ja käydä loputonta keskustelua. Missään muussa mielessä se ei sitten jaloa olekaan. Perikateeminen skolastiikka oli aidosti jaloa: se ei pyrkinyt muuttamaan kirkon oppia, vaan selittämään sitä.

Itse ehdotan, että ellei evankelis-luterilainen kirkko löydä rooliaan kristinuskon kentältä mistään muualta kuin Ruotsista, niin se isänmaallisesti hyppää pois ostetuista tähtikentälisistä ja ryhtyy eräänlaiseksi "enforceriksi', tilantekijäksi, joka leppymättä taklaa kaikkea, mikä hyökkää kristinuskoa vastaan.

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Tekniikka

Sain sattumalta television. Rupesin miettimään pitäisikö hommata siihen jonkinlaista äänentoistoa, jotta voisin sen kautta kuunnella Google Play Musicia, jota olen kuunnellut kuulokkeiden kautta. Kokeilin televisiota Dylanin Live at Budokanilla - josta juuri nyt muuten soi Ballad of a Thin Man :D - ja huomasin, että tämähän toimii tällaisenaan. Ei tässä mitään Hi-Fi - laatua tarvita.

Tästä tuli mieleen, että koko rock-musiikki on syntynyt transistoriradiosta ja nyt kuollut, koska tekniikka on kehittynyt sen yläpuolelle. Nämä perusrockit aivan oikeasti kuulostavat erittäin hyviltä television kaiuttimista, eikä mikään stereolaitteisto voi niitä tästä parantaa. Samaa  kamaa tulee kuitenkin vain lisää ja lisää kehittyvän tekniikan ansiosta. Se hajoaa, eikä siinä ole mitään järkeä enää. Google Playsta, Spotifysta ja Youtube musicista löytää melkein kaiken mitä mieleen tulee. Rockin kulttuurinen merkitys, jossa Dylan, joka ei mikään erityinen suosikkini ole, oli jonkinlainen huippu on täysin kadonnut tekniikan kehittymisen myötä. Nykyisin se on nostalgiaa, jota on vanhusten kiva kuunnella siinä kuin iskelmiäkin.

Tätä jos yrittää suhteuttaa vanhaan työläiset/insinöörit vs. humanistit - jakoon, niin voisi alustavana hypoteesina sanoa, että olemme antaneet humanisteille liian hyvän tekniikan ja he ovat menneet täysin sekaisin osaamatta enää tehdä mitään niinkään arvokasta, kuin tämä Live at Budokan on. Edelleenkin varteenotettava downshiftaus ilmaston kannalta olisi katkaista sähköt maailmanlaajuisesti, käydä todella kovat työmarkkinaneuvottelut ja vasta sen jälkeen kytkeä sähköt takaisin.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Ääripäät

En ole osannut koskaan pitää itseäni minään tolkun ihmisisenä. Käsite muistuttaa liikaa porvaria, joka tietysti on ihan kunnioitettava ja taloudellisesti toimelias yhteiskunnallinen asema,  mutta kulttuurisena poroporvarillisuutena tuo mieleen Nabokovin hienossa Gogol-elämärrassa kuvaamat poshlostin ihailijat. Kirja oli minulle nuoruudessa tärkeä ja on jättänyt jälkensä: minusta ei porvaria tullut :)

Nabokovin sanoin on "kaamea poshlostin juonne" niissä puheissa, joita nykyisin enenevässsä määrin tolkun ihmisistä pidetään. On hämmästyttävää, että erityisesti Suomen ( luterilaisissa ) kristillisissä piireissä erittäin järkevätkin ihmiset näkevät itsensä voimattomina, koska erilaiset ääripäät ovat muka kaapanneet heidän aatteensa. Kristittyjen, jos keiden, pitäisi osata olla tällaisten laatikoiden ulkopuolella ja pitää oma linjansa riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Silti sieltä suunnastaa kuuluu aina vain enemmän huolta siitä, "etteivät vain väärät ihmiset kannattaisi samoja asioita kuin me ja emme me vain näin joudu huonoon valoon poroporvarillisen globalismin rahakkaiden edustajien silmissä: Emme oikein uskalla vastustaa aborttiakaan, koska se olisi sitten sitä Sorosin vastustamista."  Tämä ei välttämättä ole esteettistä poshlostia, mutta aatteellista sellaista se kyllä on. Toisaalta tämä on aika puhtaasti suomalainen ja ruotsalainen ilmiö. Ehkä se on voimissaan myös pohjoisessa Saksassa, mutta mitä enemmän katolisille alueille mennään sitä enemmän sen vaikutus vähenee. En ole kypsä arvoimaan niitä teologisia syitä mistä tämä johtuu, mutta sanoisin, että katolinen kirkko ymmärtää välittävänsä puhdasta totuutta, joten sen ei tarvitse olla huolissaan siitä miten maallinen ympäristö suhtautuu siihen. Ihmisen poliittiset näkemykset voivat olla mitkä tahansa, rikoksen hän tekee vasta, jos hän toimii Jumalan käskyjä vastaan.

Mitä Perussuomalaiseen puolueseen, joka Suomessa on näiden näkemysten keskeinen innoittaja, tulee,  niin puolue ei todellakaan edusta mitään äärilaitaa. Kansallismielisyys on ihmisoikeuksien laajentamista poliittiselle tasolle ja ainoa mahdollinen perustaja maailman kansojen rauhalliselle rinnakkaiselolle. Ennen kaikkea se on maan hiljaisten aate kaikkialla maailmassa. Siis niiden ihmisten, joille sosialisteilla, luterilaisella kirkolla ja vihreillä ei ole muuta sanottavaa kuin se miten heidän pitäisi elää parempien ihmisten asettamien säädösten alla, koska he tyhminä ovat kyvyttömiä huolehtaminaan omista asioistaan ja tarvitsevat poshlostin lietsomaan tunteellisuuteen jalosti tukahtuvan "porvariaatelin" apua.

Toisaalta luterilainen kirkkokin yllä tarkoittaa vain luterilaisen kirkon mediaa ja sen kellokkaita. Väittäisin, että luterilaisen median ja luterilaisen kirkkokansan välillä suurempi kuilu kuin konsanaan perussuomalaisten ja vasemmistoliittolaisten. Olisi kiva yllätys, jos luterilainen kirkko onnistuisi kuromaan tuon kuilun umpeen.

Yhteiskunnallisesti en ole huolissani. Kansallismielisillä liikkeillä Euroopassa ei ole mitään pyrkimystä väkivaltaisiin ratkaisuihin. Suomessa nyt kaikkein vähiten. Ihan siististi se Neuvostoliittokin hajosi. Mikäli EU ei pysty samaan, niin uhka tulee ihan muulta muualta kuin demokraattisesti valtaan äänestettyjen kansallismielisten suunnalta, joiden tavoite ei ole edes hajoittaa EU:ta, vaan rajoittaa sen valtaa Euroopan kansojen ja kulttuureiden yli.

Poliittiset ääripäät ovat siis edelleen kansallismielisyys ja imperialismi, jota nykyisin nimitetään globalismiksi. Näiden välissä - ja jopa näiden ulkopuolella - on paljon tilaa kannattaa ja pyrkiä edistämään perinteisiä kristillisiä arvoja.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Mitä nyt olisi tehtävä?

Grillailtiin kissan kanssa saalista yön painaessa päälle ja lueskeltiin setä Soinin haastattelua.

Soini heittää läppää.

Haastattelussa Soini yrittää edelleenkiin iskeä kiilaa Perussuomalaiseen puolueeseen puhumalla asioita, jotka voivat olla mielikuvallisesti kiehtovia, mutta jotka eivät ole ollenkaan totta. Hänen esimerkiksi pitäisi tuntea Juho Eerola, joka aika monta vuotta oli hänen varapuheenjohtajansa. Silti Soini aivan kylmästi valehtelee Juhon taustoista. No tämä on sitä politiikkaa ja peliä, josta kissa ei ole lainkaan kiinnostunut.

Kissa sen sijaan oli sitä mieltä, että koko jutun voisi unohtaa ja esitti mielenkiintoisen kuvion, johon itse en oikein usko. Kiikun alla istuessaan kissa mietti, että PS ja KD voisivat muodostaa sellaisen liiton, jossa molemmat jatkaisivat itsenäisinä puolueina, mutta muodostaisivat aina yhteisen eduskuntaryhmän. Sen mielestä tässä olisi jotain potkua, joka innostaisi vanhaakin kiipeilemään puihin.

KD:hen verrattuna perussuomalaiset ovat hulivilijengiä ja näin pitääkin olla. PS:ää ei saa kahlehtia liian tiukkaan formuun.

Talouspolitiikaltaan PS on kuitenkin aika lailla samaa kuin KD. eli puhtaasti kristillissosiaalinen puolue. Kissan mielestä setä Soini yrittää heitellä ilmoille sellaista käsitystä, että kristillisosialismi olisi sosialidemokratiaa, mitä se ei tietenkään todellisuudessa ole. Setä Soini vain yrittää selitellä sitä, että hänellä ei koskaan ollut mitään muuta kuin oma intuitiivinen ja jokaiseen tapaukseen sopiva linjansa, joka sitten hallituksessa kärsi haaksirikon, koska mitään oikeaa linjaa ei ollutkaan. Ei kai kukaan voi väittää, että edellisen hallituksen talouspolitiikka olisi ollut inhimillisen vasemmistolaista, ja Soini kuitenkin syyttää PS:ää siitä, että se olisi liukumassa oikealle, kun hän ei enää ole puikoissa. Tämähän on valheellisuutta par exellence, kuten kissat sanovat.

No joka tapauksessa on usein vaikea saada selkoa mitä kissat sanovat. Kuitenkin jos olisi tehty kisssan mietelmien mukaan jo ennen vaaleja, niin PS/KD olisi hallituksen muodostajana. Itsekään en pitäisi kovinkaan pahana, jos Sari Essayah hoitelisi nuo neuvottelut, vaikka KD paljon PS:ää pienempi onkin. Kissan mielestä juuri noin pitäisi ollakin. Itse vähän vielä mietin olisiko sittenkään.

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Nyt mua viedään vaaleista vaaleihin.


Vaalit häiritsivät paastoa ja vaalinvoitto kieltämättä aiheutti pienen notkahduksen keskittymisessä oikeisiin asioihin. Toisaalta juhli se kansa palmusunnuntaina Jerusalemissakin ja olihan se nyt vaan hienoa. Nyt koetetaan pitää jalat maassa, niin vältytään takiskuilta.

Nopeasti katsoen Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on todella hyvä. En ole ehtinyt ääniä katsella kuin Kaakkois-Suomesta, jossa pidettiin neljä paikkaa ja ne jakautuivat niin, että yksi tuli Etelä-Kymenlaaksoon, yksi Pohjois-Kymenlaaksoon, yksi Etelä-Karjalaan ja yksi Etelä-Savoon. Aivan kuten viimeksikin. Juho Eerola ja Jani Mäkelä kansanedustajina nostivat molemmat äänimääräänsä. Koko lista sai hieman vähemmän ääniä kuin 2015. Pitää kuitenkin muistaa, että piirin kaksi kansanedustajaa osallistuivat yhteen Suomen historian suurimmista demokratian petoksista. Toinen ehkä tahtomattaan ja toinen pelkkää joviaalia oveluuttaan. Molemmat saivat palkkansa, eikä sitä enää kannata muistella ainakaan pahalla. Molemmat ovat edelleen kunnon miehiä.

Kotkan PS:n osalta tilanne on uskomattoman hyvä. Juhon ja Carinan yhteisäänet olisivat tasan jakautuneina tuoneet Kotkaan kaksi paikkaa. Kun mukaan laskee vielä Eurovaaleissa kansallisen läpimurron tekevän Samuli Sibakoffin, niin seuraaviin kuntavaaleihin lähdetään vähintään kolmella ääniharavalla. Rupeaa Kotkassakin sitten asiat sujumaan.

Olen melko varma siitä, että SDP ja Kokoomus ovat jo sopineet hallitusyhteistyöstä. Minusta PS:n ei pitäisi mennä siihen hallitukseen. Kokoomus vaihtaa viimeistään kesällä 2020 puheenjohtajaksi Elina Lepomäen - Häkkänen on toinen mahdollisuus, mutta pidän Lepomäkeä parempana - ja demaritkin ovat silloin jo paniikissa oman johtonsa kanssa. On hyvien todennäköisyyksien rajoissa, että SDP:n ja Kokoomuksen hallitus hajoaa vuoden sisällä ja, että molemmat puolueet reivaavat politiikkaansa ja johtoaan suuntaan, joka on PS:lle suotuisampi. Siinä vaiheessa on hyvä olla valmis. Lepomäen kanssa olisi helppo neuvotella, koska hän osaa selkeästi sanoa mitä hän ajattelee. Orpon ja Rinteen arvopohjasta kukaan ei tiedä mikä se on, mutta kaikki tietävät, että se on näillä kaveruksilla yhteinen.

SDP, PS, Keskusta olisi ollut ihan hyvä hallituskokoonpano, mutta sen todennäköisyys on todella pieni nyt. Oppositioon siis. Tietysti jos PS olisi yhtä ilkeän laskelmoiva kuin Kokoomus voisimme mennä hallitukseen tavoitteenamme hajoittaa Kokoomus. Se ei näillä korteilla olisi edes kovin vaikeaa.

Oli miten oli. Kotkan PS piti Samuli Sibakoffin esityksestä vaaliteltallaan aina esillä Mikko Almgrenin mainosta. KD:lle toivommekin kaikkea hyvää.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Diktaattori

On myönnettävä, että en ole tarkemmin perehtynyt Salazarin ajan Portugaliin. Toisaalta ei ole mitään syytä epäillä etteikö tämä Lauri Starkin kuvaus olisi totuudenmukainen:

Ihmiskasvoinen yksinvaltias.

Jos miehellä on korkea moraali ja hän tekee vain sen mikä hallinnossa on välttämätöntä tehdä, niin hänen yksinvaltansa ei ole pahitteeksi. Tällaiset miehet kuitenkin taitavat olla kiven alla, tai ainakin he pyrkivät piiloutumaan valitsijoilta.

Suomen kansa on luonteeltaan demokraattista, eikä tänne yksinvaltius varmaan sopisi. Laajemmat presidentin valtaoikeudet kyllä sopisivat. Ne olisikin palautettava entiselle tasolleen ennen kuin pakotamme Jussi Halla-ahon vaaleilla valituksi, kaksi kautta suorittavaksi tasavallan presidentiksi.

Suomeen kuitenkin sopisi erittäin hyvin puolue, joka ottaisi sydämenasiakseen Salazarin ytimekkään yleiskuvauksen politiikastaan: "Vastustamme internationalismia kaikissa sen muodoissaan, oli se sitten kommunismia, sosialismia, syndikalismia tai mitään mikä vähättelisi tai rikkoisi perhettä. Vastustamme luokkasotaa, uskonnottomuutta ja epälojaaliutta isänmaalle. Vastustamme orjuutta, materialistista elämänkäsitystä tai voimankäyttöä oikeuden yli." Suomessa jopa PS on sattuneista, ihan oikeistakin syistä, mennyt jo ehkä liikaakin materialismin ansaan. On paljon muitakin syitä pitää Suomi suomalaisena valtiona ja suomalainen kulttuuri kukoistavana, kuin puhtaan taloudelliset syyt. Toisaalta jokainen tuntee ne sydämessään ja enemmän pragmaattista otetta ja kautta linjan koherenttia ohjelmallisuutta on tähän asti puuttunut, kuin idealismia. Idealismin ja pragmatismin saattaminen sopusointuun on elävä prosessi, joka on vähintäänkin hyvässä vauhdissa.

KD on hyvin positiivisesti ajatteleva puolue, jota on vaikea saada negatiivisesti vastustamaan mitään, mutta tuossa nyt olisi tarjolla hyvää listaa. Muiden puolueiden osalta toivon tuollaisten näkemysten omaksumisesta voikin jo unohtaa.

Salzarin liittouman ei varmaankaan tarvinnut järjestellä jatkuvasti vaaleja, mutta mikäli olisi tarvinnut ei niitä olisi pidetty paaston aikana, uskon ma.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Apofaattista ja jotain aivan muuta

Kristityn pitäisi tänään ja jokaisena elämänsä päivänä muistaa, että meillä on: Jumala ylistettävänä; Jeesus seurattavana; Enkelit ja pyhimykset kutsuttavina; sielu pelastettavana; ruumis kuoletettavana; syntejä sovitettavana; hyveitä tavoitettavana; Helvetti vältettävänä; Taivas saavutettavana; ikuisuus valmistauduttavana; aika hyödyksi käytettävänä; lähimmäiset ylennettävinä; maailma halveksittavana; paholaiset taisteltavina; intohimot taannutettavina; kuolema ehkä kärsittävänä; ja tuomio kohdattavana.

Globaali media tekee maailman halveksimisen niin helpoksi, että tätä päivittäisiksi mietiskelyn aiheisiksi tarkoitettua listaa saatetaan nykyisin pitää jo vanhentuneena, mutta yhtä kaikki sellaisena se on vielä painettu vuoden 1962 messukirjaan. Ja ainahan maailman halveksimisen voi hypätä yli ellei ole lukenut päivän lehtiä ja katsonut televisiouutisia. Maailmalla tuskin on Rooman vallan aikanakaan tarkoitettu sitä mitä maailmassa tapahtuu todella, vaan ehkä lähinnä ylikansallista julkista valtaa ja sen palveluksessa olevaa mediaa. Ja sitä mitä ne saavat ihmiset tekemään luodessaan eräänlaista joukkosieluisuutta ja ihanneyhteiskuntaa.

Eilen katselin kaksi joukkotiedotusvälineiden välittämää videota. Perussuomalaisten mainoselokuvan V niin kuin ketutus, jonka aiheuttamat reaktiot mediassa ja julkisen vallan edustajien keskuudessa tulikin käsiteltyä jo tuossa yllä. Ihan hyvä video, joskaan ei iskenyt suoraan minuun. Olisin odottanut tuplalevyä: toisella puolueohjelma sävellettynä jousikvartetolle ja toisella se gregoriaanisesti laulettuna. Toinen oli STI:n video Apofaattisesta teologiasta. Siitä muutama lyhyt huomio, vaikka en teologi, enkä kriitikko olekaan.

Video on hyvä ja mielenkiintoinen kuten STI:n tuotanto pääsääntöisestikin on. Tuotantoyhtiönä STI:tä voisi verrata kivikautiseen Love Recordsiin, jossa kommunismin ylistyksen kyljessä tuotettiin myös yllättävän hyvää, täysin antikommunistista musiikkia. Onhan STI jollain tavoin yhteyksissä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Helsingin yliopiston teologiseen laitokseen.

Itseäni on ärsyttänyt tiettyjen liberaalien luterilaisten ja anglikaanisten teologien tapa ottaa paloja katolisesta teologiasta ja ripotella niitä sitten aika merkityksettömäksi osaksi omaa teologiaansa saadakseen sen näyttämään jotenkin “coolimmalta”. Apofaattinen teologia kuuluu tähän sarjaan, jolla ikään kuin ostetaan uskottavuuspisteitä ymmärtämättä itse ideaa lainkaan.

Olen paaston aikana ( ja joskus aikaisemminkin ) lukenut päivittäin karmeliittojen toimittamaa Divine Intimacya, jossa on kaksi mietiskelyä vuoden jokaiselle päivälle. Jumalan hiljaisuudella ei niissä todellakaan tarkoiteta sitä, että Jumala olisi täysin sanojen tavoittamattomissa, vaan niissä lähes kädestä pitäen opetetaan kuinka Jumala hiljaisuudellaan kouluttaa rukoilijaa kääntämään katseensa tämän omiin puutteisiin, jotka vielä estävät yhteyttä Jumalaan. En tiedä onko kirja aivan tyypillistä karmeliittojen kirjoitusta, mutta sen perusteella mitä olen lukenut se on sitä. Johdatellessaan lukijaa rukoukseen se samalla opettaa aivan perustavia uskontotuuksia, jotka pitäisi olla paukutettu päähän jo rippikoulussa. Se ei todellakaan opeta mitään uutta teologiaa, vaan apofaattinen teologia ilmenee siinä johdatteluna henkilökohtaisen jumalsuhteen syventämiseen. Sellaista taas ei oikeastaan voi olla ellei noita perustavaa laatua olevia uskontotuuksia tunnusta. Siksi sanoisin, että videossa mainituilla piispa spongeilla ja kirkoilla & kaupungeilla ei ollenkaan ole apofaattista teologiaa, jos muutakaan teologiaa. Kuten videoluennolla todetaankin.

Mikäli kirjaa, tai karmeliittojen tekstejä yleensä, innostuu lukemaan kannattaa olla itselleen armollinen ja muistaa, että ei tässä mitään sääntökuntalupauksia kuitenkaan ole tehty. Kirjan ohjeiden mukaan eläminen olisi nimittäin erittäin vaativaa.

Karmeliitat ovat vaativia lähinnä itselleen ja rukoilevat jatkuvaa rukoustaan Suomenkin puolesta. Ensimmäiseen katsomaani videoon - ja siihen juuri tulleeseen uutiseen, että luterilaisen teologin Kari Peitsamon keikka Hämeenlinnassa on kielletty - vielä viitaten sanoisin, että monet ovat vaativia vain toisia kohtaan ja ovat innolla mestaroimassa heidän elämäänsä. Siksikin kannattaa V niin kuin ketutus - videon ohjeen mukaan käyttää demokratiassa äänensä.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Nahanluonti

Kissa oli sitä mieltä, että kaikenlainen järjestelmien ja muotojen uudistuminen on vain puhtaasti typerää. Odotellaan vain rauhassa uusia taivaita ja uutta maata. Itse olen taipuvainen olemaan kissan kanssa samaa mieltä. Ihmisen tai ryhmän uudistumisella tarkoitetaan yleensä jonkinlaista muuttumisleikkiä, jossa persoona, luonne tai olemus mukautetaan ympäristön vaatimuksia vastaamaan ja siinä samalla kadotetaan kokonaan. Uusi on yleensä tyhjää. Onkin parempi puhua nahan luomisesta. Siinä vanha olemus tulee esiin entistä kirkkaampana, vapaampana ja valmiimpana vastaamaan ehkä muuttuneenkin ympäristön haasteisiin.

Perussuomalaiset on luonut nahkansa. Näin väittäisin. Kissa ei ottanut asiaan kantaa, vaikka todistelin sitä Kymen Sanomien sivua heilutellen. Siinä oli pylväsdiagrammit ja kaikki, jotka todistivat, että PS:n kannatus on Kaakkkois-Suomen vaalipiirissä tehdyn gallupin mukaan 17,7 prosenttia. Annettakoon kissalle anteeksi, sillä sitä ei vain kiinnosta. Itseäni asia taas kiinnostaaa kovin, sillä varsin pienellä kannatuksen nostolla tuosta luvusta PS pitää viime vaaleissa saamansa 4 paikkaa. Mikäli nousu jatkuu samanlaisena kuin alkuvuoden valtakunnallisissa gallupeissa, voimme jo tavoitella viittä paikkaa.

Ennen vuotta 2011 oli selvää, että PS:n kannatus on valtakunnallisesti vähintään 10 prosentin luokkaa tapahtui mitä tahansa. Viime vaalikausi, jonka ensimmäiset kaksi vuotta menivät puolueelta niin huonosti kuin mennä voi, todisti sen. Kannatus pysyi 10 prosentin tuntumassa, eikä se laskenut siitä mihinkään vaikka yli puolet eduskuntaryhmästä ja kaikki ministerit loikkasivat omille teilleen. Jäsenistöstä ja valtuutetuista heitä eivät seuranneet juuri ketkään, joten kaikki puheet puolueen hajoamisesta ovat olleet täysin liioiteltuja. Nyt näyttäisi, että myös äänestäjät ja kannattajat ovat palaamassa. Ainakin siitä on selviä, toivoa antavia merkkejä.

Ja mikseivät äänestäjät palaisi? Perussuomalaiset ovat aina olleet kansallismielinen ja kristillissosiaalinen puolue ja nyt, kun vanhasta, samean kovettuneesta nahasta on päästy PS on sitä ohjelmiltaan ja toimintatavoiltaan entistä kirkkaammin. Ja se on kettärämpänä valmiina ottamaan vastaan haasteen, jonka sen tuleva eduskuntaryhmä tulee kohtaamaan. Hyvä tästä tulee.

Valtiolle kissakin antaa taas pitkän miinuksen siitä, että vaalit on järjestetty palmusunnuntaille. Tätä ei Keski-Euroopan sivistysmaissa voisi tapahtua. Näillä kuitenkin mennään. Ehkä asiat järjestyvät niin, että myös vaalitoimitsijoilla on aikaa osallistua palmusunnuntain pyhään messuun. Kissa aikoo työskennellä sen puolesta.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Logos


Mikäli viitsin palaan vielä tähän aiheeseen, koska olen ajatellut kirjoittaa siitä jo puoli vuotta. E. Michael Jones on ehkä eniten innostanut ajatteluani sen jälkeen, kun luin teininä sekavia kirjoja ja kuuntelin punkkia. Nyt laskiaisen innottamana ja pienessä humalassa kirjoitin siitä nopeita välähdyksiä. Keskiviikon jälkeen on paaston aika katua :) Ja sen jälkeen ehkä rakentaa järjestäynempää ajattelua.

Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” ‘Sana’ ei edes isolla kirjoitettuna välitä kaikkea sitä merkitystä, joka alkukielisellä kreikan sanalla ‘Logos’ on. Se on kuitenkin paras mahdollinen suomennos viitatessaan kommunikaatioon ja kieleen ja korostaessaan isolla alkukirjaimella sitä, että se on tässä kaikessa kokonaisuudessaan ja täyteydessään. Se kuitenkin jää kaipaamaan alkukielisen sanan merkitystä, järkeä ja periaattetta kuvaavia vivahteita.

E. Michael Jonesin filosofian ja historian näkemyksen perustana on logos. Hänelle se on Jumalan ihmiskunnan historiaan puuttumisen ja kreikkalaisen, lähinnä Aristoleen ja Platonin metafyysikan synteesi. Kristus yhdisti metafyysiikaan käsiterealismin siihen mitä tapahtuu todella tultuaan ihmiseksi ja asuessaan meidän keskellämme. Hän oli koko totuus kaikessa täydessään. Ja sillä, että juutalaiset Jumalan omana kansana hylkäsivät messiaan ja tappoivat Hänet on seurauksensa, joita todistamme vieläkin. Yhteiskuntamme ovat vallankumouksellisessa tilassa, kapinassa Jumalaa vastaan, ja tämä on suurelta osin seurausta juutalaisesta vaikutuksesta.

On tärkeää huomata, että juutalaisuudella ei ole mitään tekemistä rodun kanssa. USA on maahanmuuttajien valtakunta. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kansallinen identiteetti katoaa kolmessa sukupolvessa ja heille jää uskonnollinen identiteetti. USA:n aidot identiteetit ovat katolinen, protestanttinen ja juutalainen identiteetti. Kaikki muut identiteetit, kuten moottoripyöräjengiläisyys, goottilaisuus, nascarmeininki ja valkoisuus ovat pelkkiä feikki-identiteetteejä. Näin siis USA:ssa.

Logoksen ollessa avain kaikkeen on selvää, että tarvitsemme kieltä, jolla puhua ja tarvitsemme uskontoa, josta puhua. Rotu on pelkkää seksiä, sen saa lahjaksi vanhemmiltaan, mutta ellei osaa puhua oikein ja kielellisesti ajatellen kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä sillä ei tee yhtään mitään. Valkoinen nationalismi voi siis olla ihan mitä tahansa ja samaan aikaan ei mitään. Sillä ei ole mitään yhteyttä metafyysiseen käsiterealismiin, koska sukusolut eivät vielä osaa puhua. Valkoinen nationalismi on feikki-identiteetti, joka on tuomittu törmäämään seinään.

Euroopassa, jossa ihmiset ovat pysyneet kotonaan, oman kielensä, tapojensa ja kulttuurinsa parissa tämän voi vielä havaita. Eivät suomalaiset ole valkoisia, vaan suomalaisia. Eroamme jopa lähimmästä veljeskansastamme virolaisista siinä, että puhumme aivan eri tavalla ja olemme kotonamme vain silloin, kun kaikki muutkin puhuvat suomea. Tai voimme uida hiljalleen sekaan, jos muut tunnustavat samaa uskoa kuin me. Italialaiset, tai edes saksalaiset eivät ole samaa rotua kuin me ja me kyllä tiedostamme tämän.

Näistä syistä sanoisin itse valkoiselle nationalismille hyvät yöt. Se ei johda muuhun kuin tappioon, koska se kieltää tosiasiat.

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Pöytä


Kuulin eilen suhteelisen varmalta taholta erään tunnetun Yleisradion naistomittajan todenneen perussuomalaisten puoluekokouksessa 2017, että nämä ihmiset eivät osaa edes syödä haarukalla ja veitsellä. Viime lauantaina kuulin vielä varmemmalta taholta, että EK:n Jyri Häkämies oli todennut, että suomalaisia kokkeja ei voi palkata, koska kaikki tietävät heidän olevan juoppoja. Jyri ei kyllä tätä tiedä, vaan jotkut muut kuin ravintoloitsijat ovat hänelle sen kertoneet.

Ok. Veikkaan, että Jyri, jonka kanssa olin samalla luokalla kansakoulussa, on istunut elämänsä aikana paremmissa pöydissä kuin minä. Eikä siinä mitään. Siitä olen kuitenkin satasen varma, että olen istunut paremmissa pöydissä kuin kukaan ilmaista tarjoilua odottava ja oven pielessä notkuva suomalainen toimittaja. Ei ne pöydät niin hienoja ole. Niissä on yleensä ihmisiä, jotka eivät ajattele mitään muuta kuin omaa tai yhtiönsä etua, eikä niissä todellakaan keskustella kulttuurista tai taiteesta. Ei edes naisten mieliksi tapakulttuurista. Paljon järkevämpää ja otollisempaa on istua suomalaisten kanssa vaikkapa baaripöydässä. Niihin pöytiin ei välttämättä YLE:n toimittajia oteta edes ovenpieleen notkumaan, mikä tekee niistä entisestään parempia.

Muutenkin on yksi pöytä, jossa tulee käytyä vähintään viikoittain. Sinne YLE:n toimittajatkin ovat tervetulleita, jos myöntävät pienuutensa Jumalan edessä. Se on paras ja sivistynein pöytä.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Pähkinänsärkijä


Perussuomalaisten teltta toreilla ja kauppakeskusten liepeillä voisi olla eräänlainen vastavallankumouksen pesäke. Ja eräänlainen sellainen se ehkä onkin, mutta jos ajattelemme vallankumousta* sellaisena kuin brasialainen filosofi Plinio Corrêa de Oliveira sen kuvasi, niin on pakko myöntää, että olemme vastavallankumouksellisissa ponnisteluissamme vasta hyvin hajanaisessa ja hämärässä alussa. Ennen hyväksi vastavallankumoukselliseksi tuloa on tehtävä pragmaattista poliittista työtä Suomen palauttamiseksi sellaiseen järkevään tilaan, jossa vallankumouksen luonne edes voidaan laajemmin havaita.

Amerikkalainen E. Michael Jones näkee baletin Pähkinänsärkijä ja sen ympärille muodostuneen kulttuurin Yhdysvalloissa sellaisena, että Pähkinänsärkijän esittäminen siellä on vastavallankumouksellinen teko. Äidit vievät lapsensa keskelle kaikkein surkeinta popkulttuuria ja yleistä rappiota hohkaavaan ja meuhkaavaan slummiin, jotta nämä siellä sijaitsevassa teatterissa voisivat osallistua Pähkinänsärkijän esitykseen ja kokea jotain mikä on todellista, kaunista ja hyvää.

Olen häpeäkseni ollut enemmän kiinnostunut popkulttuurista kuin baletista. En ole koskaan kuunnellut Pähkinänsärkijää, saati käynyt sitä katsomassa. Vaikka jonkin verran kuuntelen klassista musiikkia, niin Tshaikovski ei ole ollut minulle mitään muuta kuin nimi. Jo pelkästään se, että häntä sanotaan romantiikan ajan säveltäjäksi on vieroittanut minua. Mozartkin kaikessa neroudessaan on minulle siinä ja siinä. E. Michael Jonesin artikkelin innoittamana kuitenkin kuuntelin Pähkinänsärkijän. En ole mikään kriitikko, mutta se on hyvää musiikkia. Yllätyksekseni koko baletin kaikki osat kuulostivat myös erittäin tutuilta ikään kuin olisin kuullut ne jo satoja kertoja. Ja varmaan tiedostamattani olenkin. Ne ovat soineet yhtenä taustamusiikkina kaikessa siinä taiteessa ja viihteessä mikä on ympäröinyt minua. Tämä, että näin on, antaa toivoa siitä, että kulttuurissamme olisi vielä vahva vastavallankumouksellinen sointi kaiken sen pinnallisen, nopeasti kukkivan ja nopeasti kuihtuvan moskan seassa, jonka ääni vallankumouksellisessa yhteiskunnassamme tuntuu peittävän kaiken järkevän, hyvän ja kauniin alleen, kuin joku Stand Up-koomikon ruman sanan sisältävä vitsi, jolle kännissä kuorossa hohotetaan.

Ehkä käyn katsomassa Pähkinänsärkijän, ehkä en, mutta uskon sen olevan aidosti hyvä.

Perussuomalaisten tilaisuuksissa aion käydä ja perussuomalaisia äänestää, koska se nykyisessä poliittisessa kulttuurissa on jotain sitä kulttuuria parempaa, ellei nyt ehkä vielä ihan aidosti hyvää olekaan. Aina on varaa kasvaa, kun orgaanisesti on istutettu.



* de Oliveiran teesimäinen kuvaus vallankumouksen olemuksesta on pätevä. Muuten kirjasta voi olla montaa mieltä. Kannattaa lukea.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Sweet Home Kentucky


Covingtonin lukio Kentuckyssä on kuulemma suljettu valistuneiden aikuisten lietsoman väkivallan uhan ja suoranaisten tappouhkauksien vuoksi. Koulu on katolinen, joten liberaalin median vihan sitä kohtaan voi ymmärtää, mutta sitä on mahdoton ymmärtää, että nämä liberaalissa mediassa työskentelevät ihmiset ovat aikuisia ja heitä pidetään täysin yhteiskuntakelpoisina.

Niille, jotka eivät tunne tapahtumien taustaa tässä lyhyt selostus. Mustat heprealaiset israeliitit olivat pitämässä omaa mielenilmaisuaan Lincoln mermorialilla. Samassa paikassa oli myös Omaha-intiaanien mielenosoitus, jota Mustat heprealaiset israeliitit parhaansa kykynsä mukaan solvasivat ja jolle he väkevästi julistivat sanaa vastalauseista piittaamatta. Noin tunnin kuluttua paikalle alkaa ilmestyä Covingtonin lukion March for Lifeen osallistuneita oppilaita odottamaan busseja, jotka veisivät heidät kotiin. He seurasivat heprealaisten, jotka suomalaisen median mukaan olivat neljä mustaa poikaa, mielenosoitusta, joten heprealaiset rupesivat julistamaan sanaansa myös heille solvaten heitä hinteiksi, pedofiileiksi, saatanoiksi ja yleensä kaikeksi mitä nyt heille sattui mieleen tulemaan. Jonkun ajan kuluttua koululaiset kerääntyivä rappusille hieman kauemmaksi. Heprealaisten israeliittien edelleen jatkaessa huuteluaan koululaiset vastasivat heille ryhtymällä huutamaan koulunsa joukkueiden kannatushuutoja. Tässä vaiheessa intiaanit tulevat kauempaa rummuttamaan koululaisten joukkoon. Katsojasta vaikuttaa, että he tulevat nimenomaan komppaamaan koululaisten kannatushuutoja ja varmaan koululaisetkin käsittivät niin. Myöhemmin sitten paljastui, että ainakin yhden rummuttajan osalta kyseessä olikin ammattimielenosoittajien mediaa varten tekemä julkisuustemppu, johon kansainvälinen ( tai USA:lainen ja suomalainen ) media kärppänä tarttuikin. Kaikkihan tietävät, että propagandainnossaan USA:n liberaali- ja sieltä suoraan kopioiva suomalainen media eivät faktoja jaksa tarkistaa.

Tapahtuma on Mustien heprealaisten israeliittinen toimesta tarttunut videolle kokonaisuudessaan. Väitän omaa kuvaustani todenmukaiseksi, mutta jokainen voi katsoa tapahtumat myös itse: video.

Videon kohokohtaan, ja ainoa järkevään kohtaan, päästään koululaistaen lähtiessä bussien saavuttua juoksemaan niitä kohti huudellen innokkaasti: "Let's go home!" Sinänsä valitettavaa, että propagandistisen ja verenhimoisen median lonkerot ulottuvat nykyisin koteihin asti, mutta sille emme voi mitään. On Kentuckyssä silti varmasti parempi olla kuin Washingtonissa tai Lasitalossa, sillä on sitä ainakin lähempänä totuutta silloin.

Ensimmäisen kerran videota katsoessa tuli mieleen, että maailma olisi parempi paikka, jos Reza Asanit, Michael Greenet ja heitä seuraavat suomalaisen median toimittajat kaltaisineen liittyisivät reilusti Mustiin heprealaisiin israeliitteihin julistamaan sanaansa sen sijaan, että yrittävät korostaa omaa asemaansa näiden "mustien poikien" kustannuksella.

torstai 27. joulukuuta 2018

Yksittäistapaus


Eräs luterilainen pappi jakoi facebookissa lehtijuttuja, tarinoita ihmisistä, jotka ovat selvinneet Suomeen, kääntyneet kristityiksi ja löytäneet rauhan. Hienoja tarinoita, enkä oikeastaan enää jaksa ryhtyä vääntämään Facebookissa arvostamieni ihmisten kanssa, joten avaudun tässä. Kuten vanha sanonta kuuluu: "Toista se on Skotlannissa" ja tätä blogia voi ajatella vaikka Skotlantina, jos niin haluaa.

Olen aina pyrkinyt siihen, että en ota kantaa yhteenkään yksittäiseen rikostapaukseen tai selviytymistarinaan. Tämä jo siitä yksinkertaisesta syystä, että on aina täysin mahdotonta tietää mitä niiden takana todellisuudessa on. Toisekseen yksittäisiä ihmisiä esittelevillä tarinoilla voi edistää tai demonisoida mitä tahansa asiaa. Kuuluisalla 30-luvulla olisi ollut helppo kirjoittaa aitoja, täysin faktapohjaisia lehtijuttuja siitä, kuinka kansallissosialismi pelasti Hansin, Irman ja vielä Otonkin köyhyyden ja irstauden kurimuksesta. Myös moni köyhä riisinviljelijä olisi mielihyvin tullut todistamaan Pol Potin hallinnon puolesta ja siitä kuinka elinolot ovat parantuneet. Ja Neuvostoliitossahan tätä harrastettiinkin ihan työkseen. Myös päinvastainen onnistuu: ei tarvitse kuin keskittyä hienossa, faktapohjaisessa lehtijutussa sarjamurhaajan luterilaiseen/juutalaiseen/katoliseen/ateistiseen kasvatukseen, niin saadaan haluttua vaikutusta aikaiseksi. Siksi tällaisesta pitäisi kieltäytyä tykkänään.

Toisaalta uutiset tunkevat näitä tapauksia silmillemme ja korvillemme jatkuvasti. Lehtijuttujen tyyli on muuttumassa myös yhä enemmän tarinanomaiseksi. Tehdään 'featureita', kuten kotomaamme tieteen äidinkielellä sanotaan. Politiikan pitäisi kuitenkin kulkea median edellä ja ainakin itse toivoisin, että politiikassa ei sorruta mielistelemään mediaa tässä asiassa. Pitäisi aina muistaa se tosiasia, että yksittäisillä tapauksilla voi perustella mitä tahansa, eikä kukaan kuitenkaan ole valmis ottamaan vastuuta ja korjaamaan juuri sen yksittäistapauksen aiheuttamia vahinkoja, josta viimeksi, ennen taas seuraavaa, oli puhe.

On itsestään selvää, että massamaahanmuutto aiheuttaa rikollisuutta ja yhteisöllisyyden rapautumista. Tämä voidaan osoittaa tilastoin niille, joiten järki ei riitä hahmottamaan asiaa yleisen elämänkokemuksen kautta. On myös selvää, että Suomi on meidän suomalaisten kotimaa. Kieltämme ei puhuta missään muualla, eikä meitä ole missään muualla. Voimme olla vieraanvaraisia. Se on hyvää ja kaunista. Mutta emme voi antaa kotimme rapautua tuntemattomaksi, kliiniseksi asumukseksi sen vuoksi, että tänne olisi taattava kaikilla vapaa pääsy. Voimme, ja meidän pitäisikin, myös vaatia vierailta käytöstapoja. Kiinalalaiset tuntuvat niitä luonnostaan osaavatkin, mutta angloja ja appanoita voisimme lyödä viivottimella sormille ja todeta, että meille on täysin turha tulla tarjoamaan italialaisia kahveja huonolla englannilla, osaamatta edes lausua kahvien nimiä italiaksi. Suomessa palvellaan suomeksi.

Politiikassa olisi syytä lähteä vastustamaan voimakkaasti sitä, että kaikki on myytävänä. Maahanmuuttoakin perustellaan lähes ainoastaan sillä, että siitä on taloudellista hyötyä. Me taas pyrimme vastustamaan sitä vain sillä, että se on taloudellisesti kannattamatonta. Se on sitäkin, mutta prosessi kulkee sen kautta kuinka se tuhoaa yhteisöllisyyden niin, että ihmiset eivät enää ole millään tavoin lojaaleja kotimaataan kohtaan. He eivät tunne sitä enää kodikseen ja eristäytyvät siitä. Tämä aiheuttaa valtion taloudellisen romahduksen.

Ihmiset ehkä pelkäävät sitä, että kaikki vapaan kaupan rajoittaminen olisi kommunismia, mutta ei se sitä ole. Se, että jopa koti on myytävänä on, tämän voi näin pyhän apostoli Johanneksen juhalapäivänä sanoa, Saatanan idea ja siten kommunismia jo itsessään.

PS on muuten ainoa puolue, joka uskaltaa ajaa ilmastotulleja. Tästä täydet pisteet.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Adventin 4. sunnuntai


Autuaan apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille

Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelioina ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltioina. Mutta ainoastaan se huoneenhaltiain seassa etsitään, että joku uskolliseksi löydettäisiin. Mutta vähän minä sitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä päivältä: ja en minä itsekään tuomitse minuani; sillä en minä tiedä mitään kanssani; mutta en minä sentähden vanhurskautettu ole, vaan Herra on se, joka minun tuomitsee. Sentähden älkäät tuomitko ennen aikaa, siihenasti kuin Herra tulee, joka nekin valkeuteen saattaa, mitkä pimeydessä peitetyt ovat, ja ilmoittaa sydänten aivoitukset: ja silloin kukin saa kunnian Jumalalta.

Pyhästä evankeliumista pyhän Luukkaan mukaan

Mutta viidennellätoistakymmenellä keisari Tiberiuksen hallituksen vuodella, kuin Pontius Pilatus oli Juudean maaherra, ja Herodes tetrarka Galileassa, ja hänen veljensä Philippus tetrarka Itureassa ja Trakonitin maakunnassa, ja Lysanias oli tetrarka Abilenessä, Kuin Hannas ja Kaiphas ylimmäiset papit olivat: silloin tapahtui Jumalan sana Johannekselle Sakariaan pojalle korvessa, ja hän tuli kaikkiin maan paikkoihin Jordanin ympäri ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi, niinkuin kirjoitettu on Jesaias prophetan saarnaraamatussa, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä ja tehkäät hänen polkunsa oikiaksi. Kaikki laaksot pitää täytettämän ja kaikki vuoret ja mäet alennettaman, väärät pitää ojennettaman, ja koliat tasaiseksi tieksi tehtämän, ja kaikki liha pitää näkemän Jumalan autuuden.


lauantai 22. joulukuuta 2018

Blackface


Sabbato Quattuour Temporum Adventusta pitäisi viettää hartaammin, mutta minkäs teet. Moderni, sekulaari maailmamme ei ole tehnyt siitä edes kaikille yhteistä vapaapäivää ja raskas työ vaatii raskaat huvin. Eikä viihdettä voi nykymaailmassa minnekään paeta. Itsekin sorruin viihteellisen joulunäytelmän katseluun.

Tiernapojat

Mielestäni erittäin hyvä, ellei jopa traditionaalinen esitys. Vaikka en mikään kriitikko olekaan uskallan sanoa, että hyviä poliitikkoja kaikki, paitsi ehkä Matias, joka on hyvä toimittaja. Lahjakas, nuori lupaus poliitikoksi kyllä hänkin.

Päivän lukupalveluksessa laulettiin psalmi 107 'Kiitos vapautuksesta'.  Sen loppusäkeet ehkä sopivat tähän muistuttamaan kuinka valta keväällä vaihtuu. Toivotaan, että me nöyrästi silloin muistamme antaa kunniaa siitä myös sinne minne se aina ja ikuisesti kuuluu.

Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita 
ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla, 
mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta 
ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma. 

Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, 
mutta jumalattomien suu sulkeutuu. 
Joka on viisas, muistaa tämän 
ja miettii Herran hyviä tekoja.

torstai 20. joulukuuta 2018

Koulujuhla


On taas se aika vuodesta jolloin aikuiset valittavat siitä millaisia juhlia lapsille pidetään joululoman alkajaisiksi. Toistan siis taas vanhan ehdotukseni peruskaavan, mutta modernissa hengessä uudistan sitä: Lapset päästetään ilman sen kummempia seremonioita lomalle kolme päivää normaalia aikaisemmin. Kolmantena päivänä sitten järjestetään aikuisille kansalaisille kansalaimatematiikan koe, jossa mitataan taidot lukion lyhyessä matikasta. Tyydyttävällä suorituksella pääsee jatkamaan lomaa täysin vapaasti, mutta sen alle jäävät joutuvat uusimaan kokeen uudenvuoden aattoaamuna. Ne, jotka kokevat olevansa enempi humanisteja ja epäilevät lyhyen matikan taitojaan, voivat kokeen sijaan kirjoittaa laajahkon esseen aiheesta miten maapallon ilmaston kokonaislämpötila mitataan ja mitkä ovat tarkat edellytykset sille, että se on 50 vuoden päästä 2,3 astetta lämpimämpi. Otsikointi on vapaa. Esseekoe voidaan suorittaa niin, että lomapyhäjuhlapäivänä kirjoitetaan konseptille lyijykynällä pääkohdat ja kappalejako. Itse essee kokonaisuudessaan palautetaan sitten uudenvuoden aattona.

Eläkeläiset, kuten luonnollisesti myös lapset, on vapautettu tästä kansalaisjuhlasta kokonaan.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kekäle


Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymän juhla lähenee ja se olisi otettava vastaan arvoisellaan tavalla. Blogi seurailee vanhaa kirkollista kalenteria, mutta maamme ankarasta protestanttisuudesta johtuen en edes tiedä mitä Ember Wednesday ( Feria IV Quattuor Temporum Adventus) olisi suomeksi. Tietämättömyyden tästä ei kuitenkaan pitäisi estää päivän viettämistä. Ellei virallista suomennosta ole ehdotetaan sellaiseksi hiillospäiviä.

Vaikka maailma todellakaan ei tunnu hiljenevän paastoon ja rukoukseen tänään, perjantaina, eikä varmaan launtainakaan, niin itse voi aina yrittää. Yrittänyttä ei laiteta. Asiat maailmalla tapahtuvat vaikka niitä ei seuraisikaan. Erittäin hyvä selitys sille miksi niitä ei ainakaan median kautta kannata seuratakaan on Dosentin kammiosta - blogissa: Tätä en olisi halunnut tietää.

Törmäsin keskusteluun, jossa Vuorisaarnan "hiljaiset perivät maan" oli yritetty selittää niin, että ei se sitä tarkoita, että ainakaan nöyrät perisivät. Tosiasia kuitenkin on ilman teologisia pohdiskelujakin, että hiljaiset nimenomaan perivät maan. Se on historiallinen tosiasia. Esimerkiksi koko Suomea ja suomalaisuutta ei olisi olemassa elleivät hiljaiset maalaisihmiset olisi ymmärtäneet pysyä omissa toimissaan piilossa maailman mullistuksilta silloin, kun ne kiihkeimmillään olivat. Ja jos raamatullisia tahdotaan olla, niin ei Juudean maalaisväestöä Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen viety. Hovimiehet, kirjurit ja vastaavat vietiin. Pääsivät sitten takaisin, kun oppivat olemaan hiljaisia. Mitä ei luonnollisesti kauaa kuitenkaan kestänyt. Äänekkäällä, valtaa tavoittelevalla intelligentsijalla tuntuu olevan historiallinen taipumus kivuta aina vain korkeammalle ja korkeammalle kailottamaan, kunnes väistämätön pudotus takaisin maan pinnalle on niin suuri, että he eivät enää siitä selviä.

Ainakin yhden rukouksen voisikin tänään omistaa niiden maan hiljaisten muistolle, joiden ansiosta tämäkin maa ja kieli vielä elävät.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Adventin 3. sunnuntai

Autuaan apostoli Paavalin kirjeestä filippläisille:

Iloitkaat aina Herrassa, ja taas minä sanon: iloitkaat. Olkoon teidän siveytenne kaikille ihmisille tiettävä: Herra on läsnä. Älkäät mistään murehtiko, vaan olkoon teidän anomuksenne kaikissa asioissa Jumalalle tiettävä, kaikella rukouksella ja pyytämisellä kiitoksen kanssa. Ja Jumalan rauha, joka ylitse kaiken ymmärryksen käy, varjelkoon teidän sydämenne ja teidän taitonne Kristuksessa Jesuksessa.


Pyhästä evankeliumista pyhän Johanneksen mukaan:

Ja tämä on Johenneksen todistus, kuin Juudalaiset lähettivät Jerusalemista papit ja Leviläiset kysymään häneltä: kukas olet? Ja hän todisti ja ei kieltänyt, ja hän todisti, sanoen: en minä ole Kristus. Ja he kysyivät häneltä: kukas siis? oletkos Elias? Hän sanoi: en. Oletkos propheta? Hän vastasi: en. Niin he sanoivat hänelle: kukas olet? että me antaisimme niille vastauksen, jotka meidät lähettivät: mitäs sanot itsestäs? Hän sanoi: minä olen huutava ääni korvessa: valmistakaat Herran tietä, niinkuin Jesaias propheta sanoi. Ja jotka lähetetyt olivat, olivat Pharisealaisista. Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: miksi siis sinä kastat, jos et ole Kristus, etkä Elias, etkä propheta? Johannes vastasi heitä ja sanoi: minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo, jota ette tunne: Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut, jonka kengän rihmoja en minä ole kelvollinen päästämään. Nämät tapahtuivat Betabarassa, sillä puolella Jordania, kussa Johannes kasti.


tiistai 11. joulukuuta 2018

Google

Oikeastaan koko elektroninen olemassaoloni on Googlesta riippuvainen. Käytän Googlen toimisto-ohjelmia, kaikki tiedotostoni ovat Drivessa. Maksan näistä palveluista muutaman kympin kuukaudessa olen niihin tyytyväinen. Tietojenkäsittely ei koskaan ole ollut näin helppoa.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Google ei ole vapaan liiketoiminnan kannalla, vaan on kommunistinen lafka, joka ajaa jonkinlaista lattapäistävää politiikkaa.

Onko kellään ehdottaa hyviä vaihtoehtoja, joihin oman Driven voisi kätevästi ja ilman vaivaa siirtää?

Entä miten Google suhtautuu siihen, että asiakas on maksanut heille omasta tallennustilastaan etukäteen? Onko aikaa toimia seuraavaan maksuun asti oman mielensä mukaan, vai katsooko Google omistavansa koko sisällön?

En olisi kyllä koskaan uskonut olipascalia vääntäessäni, että tämä menee tähän. Näin se vaan kuitenkin käy. Totalitaristi väijyy jokaisen nurkan takana.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Adventin toinen sunnuntai.

Autuaan apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille. 15: 4 - 13.

Sillä mitä ennen kirjoitettu on, se on meille opiksi kirjoitettu, että meillä kärsivällisyyden ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään: Että te yksimielisesti yhdestä suusta kiittäisitte Jumalaa ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isää. Sentähden korjatkaat toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut. Mutta minä sanon: Jesus Kristus on ollut ympärileikkauksen palvelia Jumalan totuuden tähden, vahvistamaan sitä lupausta, joka isille tapahtunut oli. Mutta että pakanat laupiuden edestä Jumalaa kiittäisivät, niinkuin kirjoitettu on: sentähden kiitän minä sinua pakanain seassa ja veisaan sinun nimelles. Ja taas hän sanoo: iloitkaat pakanat hänen kansansa kanssa! Ja taas: kiittäkäät Herraa, kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylistäkään häntä! Ja taas sanoo Jesaias: sen pitää oleman Jessen juuren, joka on nouseva pakanoita hallitsemaan, jonka päälle pakanat toivoman pitää. Mutta toivon Jumala täyttäköön teitä kaikella riemulla ja rauhalla uskossa, että teillä Pyhän Hengen voiman kautta yltäkylläinen toivo olis.

Pyhästä evankeliumista pyhän Matteuksen mukaan. 11: 2 - 10

Mutta kuin Johannes vankiudessa kuuli Kristuksen työt, lähetti hän kaksi opetuslastansa, sanomaan hänelle: oletko sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman? Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät ja sanokaat jälleen Johannekselle, ne mitkä te kuulette ja näette: Sokiat saavat näkönsä, ja ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, ja köyhille saarnataan evankeliumi, ja autuas on se, joka ei pahene minusta. Kuin he menivät pois, rupesi Jesus sanomaan kansalle Johanneksesta: mitä te läksitte korpeen katsomaan? ruokoako, joka tuulelta häälytetään? Taikka mitä te läksitte katsomaan? ihmistäkö, vaatetettua pehmeillä vaatteilla? Katso, jotka pehmeitä kantavat, ne ovat kuningasten huoneissa. Taikka mitä te läksitte katsomaan? Prophetaako? totisesti sanon minä teille: tämä on jalompi kuin propheta. Sillä tämä on se, josta kirjoitettu on: katso, minä lähetän enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Reclaim the streets. Rabort to Stasi


Todella kohottava itsenäisyyspäivä. Heti aamulla samaan linja-autoon osui sivistynyt, vanhempi rouva samasta seurakunnasta. Suomalaisen nykytieteen valossa hän olisi rodullistettu, mutta itse en ajattele niin. Keskustelimme niitä näitä. Jossain Loviisan ja Porvoon välillä tuli puheeksi hyvän ja pahan akselilla nykyään keikkuva nationalismi ja globalismi. Itse totesin olevani täysillä nationalismin puolesta globalismia vastaan. Rouva oli samaa mieltä ja Belgian ja Ranskan asioista kokemusta omaavana kertoi kuinka itse saatana tuohuaa globalismia ajavan Euroopan yhteisön virastoissa. Harvinaisen mukava bussimatka. Suomessa todella harvoin törmää julkisissa kehenkään, jonka kanssa voi puhua asioista katolisen uskon, ja siis totuuden kehyksissä.

Narinkkatorilla pidin hiljaisen "Narinkkatori ilman Hitleriä" - mielenilmaisun. Se onnistui loistavasti ja koko tori oli hallussani. Helsinkiläiset eivät ilmeisesti herää juhlapyhien aamuina lainkaan, vaan nukkuvat krapuloissaan.

Annankatu-Yrjönkatu-Korkeavuorenkatu-Tehtaankatu - kävelystä voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Tyydyn tässä kuitenkin vain toteamaan, että arkkitehtoonisesti ja esteettisesti uskomattoman hieno kävelyreitti.

Pyhän Henrikin katedraalissa vietettiin messu isänmaan puolesta. Tämä oli päivän kohokohta.

Messun jälkeen vietin aikaa parhaassa mahdollisessa seurassa, kunnes oli aika siirtyä maailmallisen politiikan pariin.

Palasin takaisin Narinkkatorille ja nyt se oli noin kuudessosaltaan täyttynyt hitlereistä. En antanut tämän pelottaa itseäni, vaan katselin mitä täällä nyt vaaditaan. Ensimmäinen silmiini osunut banderolli julisti: "Ei muureja, vaan siltoja". Minulle tuo vertaukuvallinen jako ei toimi, vaan olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että seinät, joissa on ovet olisi paljon parempi.

Narinkkatorin kokoontumisen merkityksen kertoo ehkä parhaiten se, että ne joita he uhollaan vastustivat eivät edes huomanneet heitä, vaan huusivat kansanpetturiksi suurta ruorimiestämme Jussia. Väittäisinkin, että se tavoiteellinen päivä, jona olemme kokonaan ulkona näiden postmodernistien karkeloista on aina vain lähempänä.

Otimme pari olutta Henry's Pubissa, jossa on todella ystävällinen palvelu. Siitä sitten Töölöntorille. Itse mestari oli siellä haahuilemassa, kuten me muutkin. Kehotin häntä menemään linnan juhliin, jotta meidän mummomme ei joudu pettymään ja hän lupasi suorittaa tämän. Uskon, että näin kävi. Ellei käynyt äänestän seuraavissa vaaleissa KD:ta :D

Mauri Peltokankaan puhe kuului erittäin huonosti torin laidoille. Puhe kuitenkin on varmaan katsottavissa youtubesta tai muista palveluista.

Kulkue sujui hyvin. Muutama teintyttö oli matkan varrella huutamassa kirosanoja meille ohi kulkeville, mutta heidän äänensä oli kimeänäkin hento.

Luulen, että poliisikin pääsi helpommalla kuin edellisinä vuosina. Kadut ovat aika lailla tavallisten ihmisten hallussa. Minne tahansa voi kävellä ja mitään ei tarvitse pelätä, jos Helsingin niemellä pysytään. Itse en vieläkään osaa kävellä Töölöössä. Sen asemakaava on jotenkin sellainen, että suuntavaistoni sekoaa siellä. Mutta mitään pelättävää siellä ei ole vaikka sinne eksyisikin.

Takaisin Metropoliksesta sivistykseen minulla oli hyvä ja nopea kyyti.

Jos jotain kritisoitavaa on pakko hakea niin totesin ääneen sen, että en hyväksy kiroilemista hautausmaalla. Jotkut tähän syyllistyivät. Ensi vuonna kuitenkin Jerusalemissa! Ellei niin 612 - kulkueessa sitten.


Reclaim the streets siis edistyy hyvin.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Natsit ruuhkabusseissa.

Kissa on niin itsenäinen olento, että sille huominen itsenäisyyspäivä ei paljon merkitse. Sillehän itsenäisyyspäivä on jokainen päivä. Meille ihmisille ei ole tätä ylellisyyttä suotu, joten on tyytyminen kertaan vuodessa.

Median ja sosiaalisen median perusteella pääkaupungissa itsenäisyyspäivää vietään natsien ja antinatsien kesken yhteenottoa hakemalla, mutta on siellä todellisuudessa paljon muutakin. Voi osallistua esimerkiksi messuun isänmaan puolesta. Itse en tiedä ehdinkö maalta kaupunkiin niin aikaiseksi, mutta yritän vähintäänkin olla messun hengessä mukana.

Illalla, kun natsit ja antinatsit ovat marssineet tunnuksineen kohti Töölöä, aion osallistua rauhalliseen kulkueeseen, joka kulkee Töölööstä pois. Jos kulkueessa on natseja ja antinatseja ei se minua häiritse. Ainoastaan se häiritsee, jos menneiden sukupolvien hautoja ei osattaisi lähestyä rauhallisesti kävellen korkeintaan keskustelevaa puheääntä käyttäen. Aikaisempina vuosina se on onnistunut vähintäänkin kohtuullisesti, joten miksi se ei onnistuisi tänäkin itsenäisyyspäivänä.

Töölöntorilla puheen pitää Mauri Peltokangas. Kaivoin netistä Timo Hännikäisen puheen ensimmäisestä 612 - kulkueesta . Sen sisältö on hyvä pitää mielessä ja sen hengessä on hyvä viettää itsenäisyyspäivää.

Hyvää itsenäisyyspäivää siis kaikille!

tiistai 4. joulukuuta 2018

Kaksi metropolia


Meillä on kaksi rinnakkaista ilmiötä: Metoo-liike ja lisääntyneet raiskaukset pikkutyttöjen hyväksikäyttöineen. Edellinen tapahtuu pääosin mediamaailmassa, jälkimmäinen ei niinkään. Edellinen saa paljon huomiota, siitä kirjoitellaan kaikkialla, siitä tehdään ajankohtaisohjelmia ja monet tutkijat kiiruhtavat analysoimaan sitä, jälkimmäisestä taas pyritään julkisuudessa lähinnä vaikenemaan ( aiheestakin) häpeillen.

Näillä on se ero, että mediamaailmassa tapahtuvaa metoota voi vatvoa sydämensä kyllyydestä jakaen moralistisia tuomioita joka suuntaan ilman, että yhteiskunnassa ja ihmisten tavoissa minkään tarvitsisi muuttua. Kyynisesti sanottuna vatvominen on hyvä ja voittoa tuottava liiketoimi. Pikkutyttöjen hyväksikäyttöön ja raiskauksiin puuttuminen taas vaatisi aitoa ja aika syvälle käyvää moraalista uudistumista kaikilta, tai sen puuttuessa poliittisia toimia, jotka olisivat voimakkaita ja yhteiskuntaa muuttavia. Kyynisesti sanottuna se taas voisi olla huono liiketoimi, joten siihen ei uskalleta ryhtyä. Ei ainakaan maassa, jonka oletettu eliitti koostuu naisista, jotka vihaavat lapsia ja miehistä, jotka pelkäävät teinejä.

Näillä kahdella on myös sellainen yhtymäkohta, että jälkimmäinen omalla tavallaan ruokkii ensimmäistä, sillä ei kai kukaan luule, että hengellisesti aika lattea aikamme olisi jostain saanut sellaisen luovan mielikuvituksen pistoksen, että kaikille tasapuolisesti tarjolla oleva viihde koostuisi aidoista saduista ja mielikuvituksen luomista narratiiveista. Kyllä ne aiheet lukemattomiin tv-sarjoihin, elokuviin ja sanomalehtiin vain poimitaan sieltä köyhien metropolista ilman sen kummempaa luovuutta, kuin mitä vaatii niiden jalostaminen hyväksi liiketoimeksi.

Ugh, olen puhunut.


maanantai 3. joulukuuta 2018

Vox Andalusia


En osaa sen sen syvemmin ottaa kantaa Espanjan liittovaltion eri alueiden politiikkaan. Se on ulkopuolelta katsottuna sekavaa. Baskeja olen sympatisoinut, koska heillä on oma, muille eurooppalaisille kielille mitään sukua olematon kielensä ja Bilbaossa on aina ollut ja tullee aina olemaan maailman paras Kotkan ulkopuolinen jalkapallojoukkue. Baskimaan itsenäisyys Espanjan suhteen on nykyisin kai paremmalla tolalla kuin Suomen itsenäisyys Brysselin suhteen, joten mitään poliittisia intohimojakaan minulla ei ole, vaikka periaatteessa kansojen itsemäärämisoikeutta aina kannatankin. Andalusian Vox - puolue tuntuu sitä ainakin Katalonian osalta vastustavan syistä, jotka hämärästi ehkä jopa ymmärrän, vaikka en sen tavoitteita tässä asiassa tuekaan.

Oikeastaan tässä vain huvitti Yleisradion otsikko:

Unohtiko Andalusia Espanjan rajun menneisyyden?

Eikö Yleisradio, joka on keskeinen vaikuttaja jopa USA:n vaaleissa esittäessään suomalaisille miten heidän pitäisi niissä äänestää, itse ymmärrä, että andalusialaiset eivät voi unohtaa, kun Suomen Yleisradiokin on aina muistuttamassa siitä. Tarvinnee olla töissä kotomaisessa mediassa tajutakseen, että andalusialaiset, kuten eivät muutkaan kansat, muista omaa historiaansa elleivät he jatkuvasti näe sen tulkintaa Tiedekulman STAGELTA.

Hyvää Vox-puolueessa on ainakin se, että puolue on pistämässä rajoja massasiirtolaisuuden nimissä tapahtuvalle ihmiskaupalle, joka pyrkii tekemään ihmisistä juuretonta ja kulttuuritonta masssaa hengettömän konsumerismin ja hyvinvoivan lännen järkensä kadottaneen poliittisen älymystön tarpeisiin. Siinä mielessä puoluetta voisi vaikka kannattaa, jos omaisi äänioikeuden Andalusiassa.

Islamin reformaatio

Viime aikoina on taas näkynyt kirjoituksia, joissa kehotetaan välttämään islamin arvostelua ja edistämään islamin reformaatiota. Nämä puheet ovat useammassakin mielessä aika hulluja.

En itsekään pidä ihmisten pilkkaamisesta ja turhasta ärsyttämisestä, mutta se raja, jonka aikanaan Tanskan erittäin kiltit ja humoristiset pilapiirrokset asettivat sille mikä katsotaan islamin ja siihen uskovien herjaamiseksi on sellainen, että kaikki muu paitsi harras suhtauminen islamiin katsotaan herjaukseksi. Eli lähtökohta on jo sellainen, että emme voi puhua islamista vapaasti, koska emme voi suhtautua asiaan edes millään tavoin humoristisesti. Tällaisessa tilanteessa on aika vaikea edistää minkäänlaista oletettua reformaatiota.

Reformaatio on myös ymmärretty täysin väärin ainakin, jos sillä viitataan uskonpuhdistukseen. Se oli vallankumouksellinen tapahtuma, joka johti aluksi sekasortoiseen tilaan. Kalvinistit, puritaanit ja pohjoisen luterilaiset korjasivat tilannetta luomalla paljon tiukemman ja kuriltaan kovemman kristinuskon, kuin mikään sitä aikaisemmin vallinnut oli. Jopa Englannissa, jossa anglikaanit tietyllä tavalla pyrkivät säilyttämään traditiota putoili pelkästään Elisabeth I:n aikana päitä enemmän, kuin Espanjan inkvisitio luovutti harhaoppisia kuolemaan tuomittaviksi koko useampi satavuotisen olemassaolonsa aikana. Tiukan puhdasoppisuuden tilaa kirkkokureineen kesti varsin pitkään. En ole mikään islamin oppien asiantuntija, mutta näkisin niin, että jos islamiin haluttaisiin vastaava reformaatio niin se on jo hyvällä alullaan Isiksen ja vastaavien ryhmien keskuudessa, kun taas traditionaalinen, reformoimaton islam koki viimeisiä loiston hetkiään joskus 1950 luvun maailmassa. En siis näkisi länsimaisilla sekulaareilla olevan mitään syytä edistää islamin reformaatiota vaan pikemminkin sen paluuta omaan traditioonsa. Ja omille mailleen.

Varsinaisesti, ja vakavasti ottaen, koko historiallinen tilanne on tietysti niin täysin erilainen, että vertailu, ja varsinkin opin ottaminen, on täysin mahdotonta. Mitään sisäänrakennettua pakkoa reformoitua uskonnoilla ei ole, joten siinäkin mielessä sellaisen edistäminen on kyseenalaista. Mikä kukaan ulkopuolinen on sanomaan, että teillä on ollut tuo usko ja nuo tavat keskuudessanne 1500 vuotta, mutta niistä tulisi parempia, jos te muuttatte sitä vähän tähän ehdottamaani suuntaan? Sellaisella ei saa aikaan kuin kiukkua, halveksuntaa ja riitaa.

Monet aidosti ajattelevat, tai luulevat, että kristinusko itsessään on jotenkin muuttunut reformaation seurauksena, mutta ei se ole. USA:n espiskopaalit ja pohjoismaiden liberaalit luterilaiset ovat hyvin pieni ryhmä kristinuskon sisällä.  Niiden nykyinen opillinen tila on enemmän seurausta rakkauden sekularisoimisesta, ja kristinuskosta luopumisesta maallistumisen hyväksi, kuin reformaatiosta. Refromaatiota voi kyllä pitää kehityksen yhtenä alkusysäyksenä, mutta se olisi liian pitkä ja monipolvinen kysymys tässä jauhettavaksi. Voimme vain kysyä, että onko meillä aikaa odotella seuraavat 500 vuotta sitä, että reformaatioon johdetun islamin piiristä pieni osa uskon sekularisaatiosta eniten hyötyviä sitten hylkäisi islamin. Näinhän tapahtuisi, jos islamin kehitys seuraisi reformaatiosta alkanutta kehitystä.

Uskontona islam tulee aikanaan häviämään, koska se on harhaoppi. Totuus ja sen tavoitteleminen eivät kuitenkaan enää ole maallistuneen lännen agendalla ja islam häiritseekin meitä lähinnä tapakulttuurisessa mielessä. Itse asiassa islam sopisi varmasti maallistuneille länsimaalaisille paremmin uskontona kuin kristinusko, ellei islam vaatisi jonkinlaista moraaliin pohjautuvaa elämäntapaa. Se olisi yksinkertaisempaa ja siinä tosiaan olisi vain joku ukko pilvien päällä, jonka voisi antaa olla siellä samalla, kun toteuttaisi tieteellistä maailmankatsomusta pelaamalla kiinalaisten suunnittelemia virtuaaliseksipelejä Googlen tai Applen uusin kypärä päässään. Kaduillakin tapahtuisi köyhemmissä kortteleissa kaikkea jännää ja fiktiota ruokkivaa. Nykyisin tieteelliseen maailmankatsomukseen vaadittavaa lyhyttä matikkaakaan ei silloin enää tarvittaisi, vaan tieteellinen maailmankatsomus olisi ikään kuin sisäsyntyistä ja helppoa. Eihän näissä nykyisissä islamisteissa ole siis muuta vikaa kuin se, että ne lyövät pään poikki, ellei varmasti usko ja julista uskoaan julkisesti.

Historiallisista ratkaisuista reconquista olisi parempi kuin reformaatio. Ja ajatus siitä, että antaa kunkin kulttuurin elää ja kehittyä siellä minne se on juurtunut. Länsimailla olisi paljon tekemistä omien kulttuureidensa onnettomuuksien korjaamisessa, eikä siihen tarvittaisi islamia sen enempää reformoituna kuin reformoimattomanakaan. Pitäisi vain itse osata.