Ekumeeninen sää ensi vuodelle

Suomalaiset, jotka vastustivat Ruotsin keskusvaltaa 1500-luvulla ja hävisivät sotansa vuonna 1600, olivat katolisia. Tsaari, jonka päätökset sitten pari sataa vuotta myöhemmin edesauttoivat Suomen itsenäistymistä omaksi kansakunnakseen oli ortodoksi. Ilman katolisia ja ortodokseja saattaisimme olla ruotsalaisia.

Tämä lempeän viileä pohjavirtaus vain jatkuu ja jatkuu, emmekä osaa ennustaa sille muutosta kotomaamme säässä, joka ensi vuodeksi on seuraava:

Suomessa luterilaisuus elää edelleen läntisen ja itäisen kristillisyyden rajamaalla. On luterilaisen kirkon itsensä päätettävissä seuraako se edelleenkin Ruotsin valtiollista luterilaisuutta, josta se hyvän, ortodoksisen tsaarin ansiosta vapautui, vai liittyykö se katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon lähetyshiippakunnan ja sen kanssa harjoitettavan ekumenian kautta.

Muita mahdollisuuksia ei juuri ole.

Evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäinen tehtävä onkin mahdollistaa lähetyshiippakuntalaisten liittyminen takaisin yhteyteyteensä, jos se haluaa lähentyä kohti “pyhää yhteistä kirkkoa”. Mikäli se valitsee Ruotsin suunnan se ajautuu siitä aina vain kauemmaksi ja päätyy episkopaaliseen sping-spong -  tilaan, joka nopeasti johtaa ilmastokatastrofiin.

Tämä on ihmisen mahdollisuus vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Evankelis-luterilainen kirkko on jo uskonnollisessa mielessä hyvin pitkälle menettänyt rahvaan. Kansan piirissä on hyvin vähän uskoa ja se mikä on, on kirkon virallista linjaa vastahankaan olevien herätysliikkeiden piirissä.

Korjausliikkeen pitäisi alkaa nopeasti, mutta sen ei itsessään tarvitse olla nopea. Aikaa on kunhan tuulet puhaltavat oikeaan suuntaan. Ilmastonmuutokseen voidaan vaikuttaa myös hitaan rauhallisilla toimilla.

Lopuksi maailman sää:

Konstantinopolin patriarkaatti ja Rooma lähestyvät toisiaan suojaisten tuulien vallitessa. Moskovan patriarkaatti uhkaa yhä voimakkaammin muodostua omaksi, lähes protestanttiseksi kirkokseen. Athos-vuoren yllä salamoi jälleen, kuten aina.

Siinä siis ensi vuoden ekumeeninen sää. 

Seuraavaksi niille katsojille, jotka jaksavat kuunnella yleisesti hyväksyttyjen näkemysten jatkuvaa toistoa, on kanavallamme tarjolla jälkiviisaat.

Mitä Valtaoja sanoi väärin

 

Ei mitään. Valtaoja sanoi hyvin yksiselitteisesti, että sanan merkitys riippuu kontekstista jossa se lausutaan. Tämä on tieteellinen totuus, ja myös ihan järkeenkäypä sellainen.

Ja tunteistahan nykyään on vain puhe, ei järjestä ollenkaan.

Jokainen tajuaa tämän asian luonnostaan, myös kielitiede ja filosofia käsittääkseni nykyisin ymmärtävät asian. Jotta asiaa ei ymmärtäisi, niin ymmärryksestä täytyy kouluttaa pois. Ja tätä yliopistolaitoksemme nykyisin ilmeisesti tekee. Se on jumittautunut derridalaiseen jargoniin, jossa sana on vain käsite sanakirjassa ja sen merkitys voidaan muuttaa antamalla sille uusi sanakirjamääritelmä. Nietzscheläiänen kaikkien arvojen uudelleenarviointi on muuttunut yksilön tietyssä  mielessä jopa jalosta hyökkäyksestä vallitsevia arvoja vastaan tohvelisankariprofessorien komiteoiksi, joissa määritellään hiljaisina iltoina sanakirjan sanoja, korkeintaan teinien suosimaa energiajuomaa siinä ohella nauttien, mutta siinäkin koko ajan muistaen, että aamulla pitää olla pirteänä tekemässä vaimolle aamiaista. Tämä on ihan selkeä kehityslinja, jonka joku viitseliäämpi ihminen voisi jopa dokumentoida.

Aihetta pohtii Yleisradion kolumnissa Laura Friman, joka ilmeisestä hyväntahtoisuudestaan huolimatta on aivan väärässä. Mikä onkin ihan tapana Yleisradiossa. Yksittäinen sana ei "triggeröi" ketään, koska konteksti määrittelee sanan merkityksen varsinkin tunnetasolla.

Mitä tälle pitäisi sitten tehdä?  Itse suosittelen pysymistä syrjässä ja parhaassa tapauksessa, jos on vielä nuori ja innokas, kontemplatiiviseen luostariin hakeutumista. Karmeliitat ja benediktiinit ovat järkevimpiä ja varmaan onnellisimpiakin ihmisiä. Perussuomalaisissa on jo puhuttu siitä, kuinka koulutamme ihmisiä liikaa täysin tyhjää järjettömyyttä varten ja siltä suunnalta voisi lähteä asiallinen koulutuspoliittinen ohjelma, joka sitten leviäisi myös muihin puolueisiin.

Poliittiseen ja sitä kautta lainsäädännölliseen muutokseen menee kuiten vuosia. Sinä aikana oman elämänsä valtaojat saavat tottua siihen, että väärinhän tässä tuli tehtyä, vaikka itse ei ymmärräkään miksi ja miten.

Yksi asia olisi tietysti talouselämässä viljelty käsite "luova tuho", jota käytetään aina silloin, kun ihmisiltä lähtee elinkeino alta. Kansakoulua ylemmän koulutuksen julkisen rahoituksen voisi yksinkertaisesti lopettaa, koska muut kuin tekniikkaan, oikeuteen ja lääketieteeseen keskittyvät yliopistot aiheuttavat yhteiskunnalle vain haittaa.

Todetaan nyt lopuksi vielä, että kielitieteen ja filosofian uusimpien fanitettavien trendien perusteella Laura Friman on väärässä, joten jotain toivoa sieltäkin suunnasta. Ehkä kansainvälinen tutkimus aikanaan saapuu myös Helsingin yliopistoon.

Ja silloin, kun olin nuori tytöt tykkäsivät tästä, eivät Derridasta:

Fanitettavaa poppia

Liberalismi

 

Myönnän, että minulla on paha tapa kirjoittaa jostain yksityiskohdasta ja vetää siitä rentoja johtopäätöksiä aiheista, jotka ansaitsivat laajemman käsittelyn. Toisaalta kaikki täällä on kirjoitettu kerralla ja jos näissä jotain voimaa on, niin se on niiden tuoreudessa. Siinä, että yrittää kirjoittaa nopeammin kuin ajattelee.

Katselin Ivan Poupolon youtube-kanavaa, kun siellä keskusteltiin USA:n aborttilaeista. Kaikki keskustelijat olivat luonnollisesti lässyn liberaalisti vapaa abortin kannalla. Asiassa on kuitenkin ongelma, jota he eivät huomanneet lainkaan.

Jokainen USA:n osavaltio äänesti vapaata aborttia vastaan ennen Roe vs. Wade - päätöstä, joka pakotti ne hyväksymään sen. USA:n osavaltiot siis demokraattisesti, kansanäänestyksillä päättivät rajoittaa aborttioikeutta. Tämä on demokratiaa. Liberaali demokratia, jossa ihmiset pakotetaan hyväksymään abortti toteutui oikeudellisen pakkovallan kautta korkeimman oikeuden päättäessä sen perustuslailliseksi oikeudeksi. Liberaaleilla on siis taipumus päättää oman oikeudellisen näkemyksensä kautta mitä muiden ihmisten olisi hyväksyttävä. Demokratia ei koskaan riitä heille. Siksi liberaalista demokratiasta puhuminen onkin onttoa. Sellaista ei todellisuudessa ole.

Keskustelussa Puopolo myönsi sen ongelman, että sikiö ei ole osa naisen ruumista, vaan itsenäinen persoona, tai ainakin sellaisen itsekseen kasvava itu. Loogiseksi ratkaisuksi tappamisen ongelmaan hän esitti, että tappaminen voitaisiin laissa hyväksyä, jos se olisi tarpeellista. Kuka sanoisi milloin se on tarpeellista? Ei ainakaan Poupolo tai kukaan muu liberaali itse, koska he haluavat sulkea silmänsä näiltä ongelmilta ja sysätä ne tappajien vastuulle.

Nyt on kuitenkin niin, että Suomessakin käytännössä pakotetaan lääkäreitä ja kätilöitä tekemään abortteja. Heille ei anneta vapautta kieltäytyä sen tekemisestä. Liberaaleja tämä looginen ristiriita ei häiritse millään tavoin, koska he kokevat, että yksilöllä on oikeus vaatia, että joku muu tappaa hänen syntymättömän lapsensa. Tämä on siis aika syvällisesti yhteisöllinen kysymys, eikä pelkästään yksilön oikeuksiin liittyvä kysymys.

Huomautetaan vielä kerran, että osavaltiot äänestivät Yhdysvalloissa aborttioikeutta vastaan. Se on demokratiaa. Liberaalia on se, että osavaltiot pakotetaan liberaalilla käskyllä hyväksymään aborttioikeus. Tässä voisi olla mikä muu asia tahansa, ei pelkästään oikeus aborttiin. Liberalismi vain toimii näin. Ellei demokratia miellytä, ryhdytään puhumaan yksilön oikeuksista.

En jaksa tässä mennä siihen minkä pitäisi ohjata yhteisöllistä kehitystä, totean vain sen, että liberaalit ovat yksilön oikeuksien kanssa umpikujassa. He ovat umpikujassa hieman toisesta suunnasta tulleina, kuin Woke-väki, mutta samassa umpikujassa yhtä kaikki.

Konservatiivien ei kannatakaan ottaa oikeastaan mitään poliittista kantaa tuossa kujassa tapahtuviin taisteluihin. Antaa niiden olla ja mennä. Vanha “tapelkaa pojat, saatte tupakkaa” voidaan korkeintaan muuttaa muotoon “tapelkaa oletetut tytöt, saatte tupakkaa” eikä sen kummoisempaa. Nämä tuhoavat itse itsensä.

Järkevää, oikein ja kaunista olisi tietenkin rakentaa vaihtoehtoja, joihin järkiinsä tulleet voisivat tulla mukaan. Sellaisia vahvoja jo onkin, kuten katolinen ja ortodoksinen kirkko.



Ei mulla nyt muuta tähän.