sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Maailma on väärässä.

Kyllä kello on nyt noin 10:36:47 On jokseenkin törkeää väittää jotain muuta kertomatta siitä minulle etukäteen.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Puolueet poplauluina

Syksy on saapunut ja toden totta, syvällisiä muutoksia puoluerintamalla on tapahtunut, joten on taas aika analysoida maamme  puoluekenttä syväluotaavalla tavalla.

Aivan yllättäen Kokoomuksen todellisessa sydämessä on sykkinyt jotain mikä erottaa sitä aiemmasta:

Kokoomus

Kepudemarikokoomuksen kaksi muuta osastoa hakevat nekin itseään, mutta edelleen hyvin laimeasti:

Keskusta
SDP

Vihreät nykyään opiskelevat jo nyt suomea ja heidän tiukka ja pitänyt linjansa onkin katoamassa:

Vihreät

Vasemmistoliiton on ollut pakko tehdä irtiotto tuohon ja sille tekisi mieli soittaa Dissonant Quartet mutta se olisi liian hienoa, eikä olisi poppia.

Vasemmistoliitto

RKP on selkeästi ja valitettavasti pitänyt linjansa selkeimmin viime keväästä asti:

RKP 

Kristillisdemokraatit. Edelleen me diggaavat heitä konservatismin ydinjenginä kunhan vapaat suunnat vähän hiljenisivät:

Kristillisdemokraatit

Koska Perussuomalaisten kontolle on jäänyt suomalainen konservatismi ja kepudemarikokoomuksen kommarimeiningin hajottaminen, niin on aika vastata sen terveimmän ytimen - sitä siis vielä on - mondeenin tyylikkyyteen rennon ja kansallisen tanssahtavasti. Eskimotkin strandaavat:

Perussuomalaiset

Muutos 2011 on täysin avoin kortti. Tällä hetkellä näin, huomenna ehkä toisin:

Muutos 2011

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Hipit asehullujen puolesta

Vaikka olen rauhanomainen hippi, olen tietenkin myös Jussi Halla-ahon sokea seuraaja, joten spammaan linkin Jussi Halla-ahon kirjoitukseen uudesta aselaista tähän. Olkaa hyvät:

Aselaki ja poliittinen muisti.

On todellakin toivottavaa, että tuo äänestystulos muistetaan vaalien alla. Tuskinpa koskaan Kokoomus ja Keskusta ja SDP ovat näin selkeästi pettäneet suuren joukon omia perusäänestäjiään. Mikäli olisin vaikkapa metsämies muutakin kuin sienestys- ja marjastusmielessä en missään tapauksessa äänestäisi noita puolueita tai ainakin vaatisin ehdokkaaltani, että hän tekee kaikkensa ajaakseen lain uuteen, järkevämpään ja asiantuntevampaan käsittelyyn. Minua jopa silloin ainakin vähän varmaan hävettäisi kuulua noihin puolueisiin tai niiden kannattajiin.

Ympärileikkaus

Todellinen syy sille, että Suomeen suunniteltiin ympärileikkauksen sallivaa ja sen julkisen terveydenhuollon piiriin tuovaa lakia on tietysti se, että nykyisen maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikan seurauksena uskonnollisista syistä tehtävät ympärileikkaukset lisääntyvät jatkuvasti. Unohdetaan kuitenkin tämä tässä ja tarkastellaan asiaa perinteisemmistä kulmista.

Ministeri Risikko on saanut verkossa pyyhkeitä ympärileikkauksen sallimisen vastustajilta. Tämä on outoa, koska lakiesitys, jonka hän torppasi nimenomaan olisi sallinut ympärileikkaukset.  Risikko ei olisi voinut nopeasti laatia uutta lakiesitystä, joka olisi kieltänyt ja sanktioinut uskonnolliset ympärileikkaukset. Enkä tiedä olisiko sellainen tarpeenkaan.

Ympärileikkauksia uskonnollisista syistä ovat Suomessa harrastaneet tataari- ja juutalaisyhteisöt. Tätä ei koko näiden yhteisöjen Suomessa olon aikana ole tiedostettu ongelmaksi. Voimakkain argumentti sen puolesta, että ympärileikkauksia ei pitäisi yksiselitteisesti lailla kieltää onkin se, että noiden yhteisöjen miehet ovat ympärileikattuja ja he myös mitä ilmeisimmin haluavat jatkaa kyseistä perinnettä. Olisi kohtuullisen ylimielistä sanoa, että valtionhallintomme tietää asian paremmin ( ja mikäli valtionhallintoa on edes pinnallisesti seurannut, niin tietenkin myös perusteetonta ), koska koko asia ei kosketa valtaväestöä millään tavoin, eikä sillä ole siitä edes laajempaa kokemusta. Noille yhteisöille kyse on ilmeisesti uskonnollisesti ja perinteisesti niin tärkeästä asiasta, että yhtä hyvin, kuin kieltää sen, heidän uskontonsa voitaisiin kieltää ja ajaa heidät maasta, elleivät he käänny maallistuneeseen valtiouskoon, joka on maassamme nykyisin hallitsevana. Nykyinen tilanne, jossa ympärileikkaus on käytännössä sallittu, mutta siitä voidaan tarvittaessa rangaista pahoinpitelynä, tai törkeänä pahoinpitelynä ja jossa se ei, ennen kaikkea, ole julkisen terveydenhuollon piirissä, onkin aivan hyvä. Sitä ei tarvitse muuttaa. Asiasta tietenkin voi käydä dialogia noiden yhteisöjen kanssa, mutta se olisi siistimpää käydä aivan rauhassa asiantuntijoiden ja noiden yhteisöjen välillä, kuin säätämällä eduskunnassa asiaa koskevia lakeja.

Harvinaiset pisteet täältä ministerille siis.

14,3 prosenttia

Pessimistisimmät ovat odotelleet PS:n kannatuksen notkahdusta jo pidemmän aikaan. Itse ajattelisin, että mikäpä tässä 16 - 20 prosenttia olisi hienoa ja kaikkein hienointa olisi mennä Keskustan ja SDP:n ohi kannatuksessa. Varmalta näyttää kaikissa tapauksissa jo se, että puolue tulee kasvamaan niin suureksi, että aika menee osittain toiminnan järjestämiseen uudelle tasolle. Niin on kai tehtävä, jos kannatuksen noususta halutaan kestävää. Tässäkään ei ole mitään huolestuttavaa, koska puolue on täynnä fiksuja toimijoita.

Mediassa, joka Suomessa on lähes täysin kolmen suurimman puolueen vietävissä, on etsitty ristiriitoja, jotka hajottaisivat puoluetta. Väittäisin, että puolueen tavasta käsitellä puoluekuria johtuen niitä on jopa vähemmän kuin muissa puolueissa. Mitään oletettu suomensisulaisten ja vanhavennamolaisten välistä jakoa ei varsinaisesti ole, eikä ole koskaan ollutkaan, joten nyt puoluetta ollaan jakamassa oikeistoon ja vasemmistoon. Tämäkään yritys rintamalinjojen luomiseksi puolueen sisälle ei tule toimimaan, koska sillekään ei ole perusteita todellisuudessa.

Kannattaisi vain lähteä siltä pohjalta, että kyseessä on kansallismielinen puolue, jolla on mahdollisuus lähes 20 prosentin kannatukseen jo nyt. Mikäli on seurannut nuorten toimintaa huomaa helposti, että myös sen suuruusluokan kannatuksen vakiintuminen hamaan tulevaisuuteen on täysin mahdollista.

torstai 21. lokakuuta 2010

Hengenheimoa

Pappeihin on helppo uskoa. Ainakin pimeässä illassa, syyssateessa.

- En tiedä mikä niitä riivaa, mutta kyllä he varmaan ihan hyvästä sydämestä ajattelevat, että jos kaikki vain tulisivat niin...
- Mutta se ei auta. Kyllä pitää kuunnella, mutta ei maailmaa, vaan Jumalaa. Ei se auta sanoa vain tulkaa kaikki ja olkaa siunatusti kuten olette. Pitää sanoa totuus. Totuus voi sattua, mutta vain totuus voi vapauttaa.
....

- Sieltä Ranskan vallankumouksesta tämä kaikki on alkanut. Valistuksesta, niin sanotusta, mitä valistusta se muka oli: giljotiinilla pakotettua valistusta...
- :D Just tota miä olen aina sanonut!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Tunteellisuuden aika

Nykyaikana on täysin mahdoton ajatus, että moraali ja etiikka perustuisivat johonkin muuhun, kuin kyynelehtivään tunteellisuuteen. Kyse ei siis ole tunteista, ne ovat tämän ajan kuvaamiseen aivan liian arvokas asia, vaan ulkokohtaisesti opitusta tunteellisuudesta, jolla pyritään vaikuttamaan muihin ihmisiin ja yleiseen mielipiteeseen omaa etua tavoitellen.

Yhteiskunta pyritään rakentamaan kaikkineen sellaiseksi, että se olisi sopiva murrosikäisille kersoille. Ja koska murrosikäiset kersat nyt vain ovat vielä pääsääntöisesti täysiä pässejä, ei seurauksena voi olla mitään varsinaisesti hyvää. Tämä kaikki tietysti heilahtaa jossain vaiheessa vielä toiseen suuntaan, kuten niin sanotuilla arvokysymyksillä on tapana. Voimme vain toivoa, että se tapahtuisi järkevästi. Ne, jotka vielä ovat hengissä ja voimissaan, voisivatkin nyt reippaasti aloittaa. Kyseisen linkin takana on annettu ohjeet.

Muuten olen sitä mieltä, että mikäli itse olisin vielä murrosikäinen, perustaisin Päivi Räsäsen ihailijakerhon.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kymen Sanomat

Päivän lehdessä vihreä teologi Jukka Relander kirjoittaa siitä kuka on oikea kristitty ja kuka väärä. Kirjoituksen perusteella hän on valmis potkimaan ainakin ortodoksisen- ja katolisen kirkon Suomesta jonnekin kauas, mahdollisimman korkeille vuorille. Ja miksei lopulta myös luterilaisen kirkonkin, jos tulee lopullisesti selväksi, että Kotimaasta tai Kirkko ja kaupungista ei irtoa kavereille kolumnistin palkkaa. Kummallisen epäeurooppalainen, sivistymätön juntti tämä Relander siis.

Angela Merkel taas on todennut, että monikulttuuri ei yksinkertaisesti toimi. Kun tämä yhdistetään siihen, että Sarkozyn Ranskassa karkotetaan romaneja ja kielletään burkhat, niin havaitaan, että Suomella olisi nyt mitä mainioin diplomaattinen paikka iskeä: Jos pääministeri Kiviniemi toteaisi, että Eurooppa kuuluu kaikille, pyytäisi anteeksi maailmalta ja varoittaisi vakavasti Merkeliä ja Sarkozya flirttailemasta rasismin kanssa, niin Suomen itseoikeutettu asema EU:n kovimmassa ytimessä vahvistuisi huomattavasti. Onkin kysyttävä miksi Kiviniemi on nyt hiljaa?

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kaikki liittyy kaikkeen

Eilen, aivan yllättäen ja pyytämättä, ovikello soi. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä kyllä se aina silloin tällöin soi. Nyt sain kuitenkin upean, lähes puolimetrisen krusifiksin, mistä erittäin suuri kiitos. Se, että näin tapahtui juuri eilen, ei ole mysteeri, vaan niin vain täytyi tapahtua.

Seuraava ei enää liity mihinkään, eikä siitä pitäisi oikeastaan kirjoittaakaan, mutta koska olen radikaali konservatiivi naputtelen menemään: Nyt, kun luterilainen kirkko on ryhtynyt tuomitsemaan seurakuntalaistaan Päivi Räsästä julkisuudessa, on ilo todeta aidosti, että asiahan ei minulle siis kuulu; pitäkää tunkkinne. Toisaalta pakko myöntää, että ainakin lievää surumielisyyttä on ilmassa.

Räsäsen kirkollisista tuomitsijoista pastori Leena Huovinen toteaa Räsäsen kannoista : "Ihmettelen, mistä ne oikein nousevat. Ilmeisesti hän ammentaa ne Raamatusta, mutta Raamatun tulkintoja on selvästikin erilaisia," tuohon voisi vastaan todeta, että katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on aivan varmasti lähes yhtä päteviä teologeja, kuin Leena Huovinen on. Molemmilla kirkoilla on myös selkeä, yhtenäinen näkemys avioliitosta. Suomen luterilainen kirkko taitaa olla niitä harvoja seurakunnallisia yhteisöjä, joissa tuo näkemys avioliitosta on, ainakin arkkipiispan julkisen kannanoton mukaan, moniääninen, eikä mitenkään lukkoon lyöty, mikä siis tarkoittaa sitä, että mitään näkemystä ei ole, tai sitä ei ainakaan julkisuudessa nyt uskalla sanoa, kun naispapit ovat suutuksissaan. 

Radikaalina konservatiivina on yllättäen oltava samaa mieltä porvarillisen konservatiivin Raimo Ilaskiven kanssa. Hän kirjoittaa ainoan mediassa huomaamani järkevän kirjoituksen aiheesta.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Lokakuun 15.

Tänään on siis Pyhän Jeesuksen Teresan muistopäivä. Ei ole mahdollista kirjoittaa mitään sen arvoista, joten toistetaan taannoinen kommenttini naispiispakeskusteluun. Onhan sekin jotain.

Ulkona sataa hiljalleen lunta ja maa oli jo hieman valkoinen. Kissa oli ulkovalojen loisteessa, pimeyttä vasten erittäin kaunis miettiessään mennäkö vai palatako. Meni se.

Aamukahvitelevisiossa Porvoon "piispa" totesi juuri Hufvudstadbladetin sivujen kautta seurakunnallisen yhteisönsä jäsenen Päivi Räsäsen sydämettömäksi, koska tämä oli jossain telkkarin homoillassa puhunut evankelisluterilaisen kirkon opin ja tunnustuskirjojen mukaisesti. Todellinen syy oli tietysti se, että "piispan" täytyi oman suosionsa ja mediaimagonsa vuoksi mennä myötäilemään jotain tolvanoiden lauman mölinää.

Telkkari tuntuu muutenkin säteilevän pikkusieluisuutta. Joku uutistenlukija sai pari päivää sitten potkut aivan viattoman, pikku pilan takia, josta kukaan ei olisi ilman johdon pulttien ottoa tiennyt mitään.

Aamukahvit kannattaisikin juoda televisio kiinni. Luovunkin siitä ensi vuonna ja säästän näin lupamaksut. Liikkeellä ollessanikin alan ottamaan kaupunkitilaa haltuun ja alan valppaana kansalaisyhteiskunnan jäsenenä vaatimaan television sulkemista ja radion siirtämistä klassisen musiikin kanavalle, hätätilassa YLE:n ykkönenkin käy.

P.S.

Aamukahvitelkkarin Jälkiviisaat jatkoi yksimielistä hymistelyä Päivi Räsäsen pahuudesta. Ilmiselvästi nykyään ei lainkaan tajuta, että kristinuskossa ihminen haluineen ja toiveineen ei vain ole kaiken mitta.

En tiedä puhunko mielettömiä. Jos puhun, Teidän Armonne repinee kohdan pois, jos taas olen oikeassa pyydän Teitä täydentämään yksinkertaista esitystäni runsaasti. Jumalaa palvellaan nimittäin nykyään niin leväperäisesti, että häntä palvelevien on välttämättä tuettava toisiaan päästäkseen eteenpäin. Ihmisistä on hyvä vaeltaa maailman turhuuksissa ja nautinnoissa, ja vain harvat pitävät sitä outona. Jos taas joku alkaa omistautua Jumalalle, monet puhuvat hänestä pahaa. Siksi hänen on puolustautuakseen etsittävä kumppaneita, kunnes hän on riittävän voimakas kestämään kärsimyksiä. Ellei hän näin menettele, hän kohtaa paljon ahdinkoa. Tämä on nähdäkseni syynä, miksi monilla pyhillä oli tapana vetäytyä autiomaahan. Sekin on eräänlaista nöyryyttä, ettei ihminen luota itseensä, vaan uskoo Jumalan auttavan häntä hyvän seuran välityksellä. Rakkaus kasvaa, kun se on yhteistä, ja siitä kumpuaa tuhat siunausta. En uskaltaisi väittää näin, ellei minulla olisi runsaasti kokemusta sen suuresta hyödystä.
Pyhä Jeesuksen Teresa.


Pidän ehdottoman mahdottomana, että joku 500 vuoden kuluttua lainaisi näiden Päivi Räsästä soimaavien kirkonmiesten tekstejä. Mikä on hyvä asia.

Todellisesta taiteesta

 

Vaikka enkelit ilmestyvätkin minulle usein, en heitä näe, vaan kysymyksessä on samantapainen näky, jollaisesta puhuin ensiksi. Tässä näyssä Herra halusi minun näkevän enkelin seuraavalla tavalla. Hän ei ollut kooltaan suuri, vaan pieni ja sangen kaunis. Hänen kasvonsa liekehtivät, joten hän näytti kuuluvan niihin sangen korkeisiin, jotka olivat kauttaaltaan tulisia. Heidän täytyy olla niitä, joita kutsutaan kerubeiksi. He eivät tosin ilmoita minulle nimiään, mutta tiedän hyvin, että taivaassa on suuri ero yksien enkeleiden ja toisten välillä ja vielä näiden ja muiden välillä; ero on niin suuri, etten osaa sitä selittää. Enkelillä oli käsissään pitkä, kultainen keihäs, jonka rautaisessa kärjessä näytti olevan vähän tulta. Hän näytti lävistävän sillä sydämeni useaan kertaan, niin että keihäs tunkeutui sisuksiini. Kun hän veti sen pois, minusta tuntui kuin hän olisi repäissyt ne mukanaan. Se sytytti minut kauttaaltaan suureen rakkauteen Jumalaa kohtaan. Niin ankara oli tuska, että se pani minut vaikeroimaan, ja niin ylenmääräinen oli se suloisuus, jonka tämä suunnaton tuska minussa synnytti, ettei kukaan haluaisi sitä menettää, eikä sielu tyytyisi vähempään, kuin Jumalaan. Se ei ole ruumiillista tuskaa, vaan henkistä, joskin ruumiskin saa siitä osansa, vieläpä suuren osan. Sielu ja Jumala keskustelevat nyt niin rakkaasti ja suloisesti, että jos joku luulee minun valehtelevan, rukoilen Jumalaa suomaan hyvyydessään, että hän saisi sitä maistaa.


Pyhä Jeesuksen Teresa: Elämäni. Suomentanut Seppo A. Teinonen

torstai 14. lokakuuta 2010

Kuva- ja runotorstai XXVIII




Muisti kuvaa kaiken,
pienen huoneen Sunilassa,
lattialla olevan avonaisen kirjan
ja kirjaimet, joita tavaten
ymmärsin äkkiä osaavani lukea.

Se on kuin valokuva,
joka pysäyttää hetkiä
ja siirtyy niiden välillä,
kuvasta toiseen
liikkumatta lainkaan.

via.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kirkon opettajat


Se, että vapaamieliset ja liberaalit ihmiset eivät kykene keskustelemaan kristittyjen fundamentalistien kanssa on täysin heidän oma vikansa ja puutteensa. He eivät ole tutustuneet kulttuurimme perusteisiin ja kirkon opettajiin. Mikäli olisivat, niin siltä pohjalta fundamentalistien kanssa keskustelu olisi melko helppoa. Tosin tässä taktiikassa piilee vaarana se, että löydetään traditionalismi, mutta sehän olisi vain mitä parhain asia :)

Ei siinä mitään ihmeellistä ole

Jukka Hankamäki kirjoittaa:

Onkin ihmeellistä, että feministit, jotka 1960-luvulla vaativat muun muassa pornon vapauttamista, toimivat nykyään kukkahattutäteinä, jotka haluaisivat ajaa vapaan seksin takaisin kaappeihin.

Eikä tuossa mitään ihmeellistä ole. Kyse on saman asian eri puolista. Porno nimenomaan latistaa ja tukahduttaa vapaata seksuaalisuutta tekemällä siitä julkista; julkishallinnollista. Julkishallinto säätelee miten ja missä ihmiset voivat katsella toisten ihmisten yhdyntää. Ellei nyt sairasta, niin ainakin lattean typerää moinen on. Todellinen vapaus ei lainkaan tarvitse julkisuutta: se ei ole sen enempää esillä, kuin piilossa.

tiistai 12. lokakuuta 2010

1997

Vuonna 1997 ei tapahtunut mitään. En ymmärrä miksi stalinistinen televisiomme esittää jatkuvasti filmejä lavastetuista tapahtumista juuri ennen tärkeää Unkari-ottelua. Huomaa, että emme vielä elä Jalkapalloyhteiskunnassa.

Unkari on vahva jalkapallomaa ja on hienoa, että se taas tulee Olympiastadionille pelaamaan. Johan vuoden 1952 olympialaisista onkin aikaa. Kotivoitto lienee ainoa asiallinen tapa kunnioittaa tätä tapahtumaa.

No niin:

Suomi 1 - Unkari 2. Tasapelin menettämisestä syytän stalinistista mediaa, joka toiminnallaan manasi esiin Unkarin pelin viimeisillä sekunneilla tuleen voittomaalin. EM-kisoihin menoon tarvitaan ihmettä, mutta sellaisia on tapahtunut.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Kamppailu äänestäni käy kuumana

Ylen uutisten mukaan puolueet kamppailevat konservatiivien äänistä. Tämä on mukavaa ja tulemmekin varmasti ennen vaaleja esittämään selkeät vaatimuksemme. Itse tosin jo tiedän ketä äänestän ( kolikkoa joudun ehkä heittämään ), joten kommentoin tässä vain yksityiskohtaa uutisesta.

Räsäsen mukaan abortit pitäisi kieltää.
-Kyllä mielestäni pitäisi. Ellei nyt äidin henki ole vaarassa. Toki sellaisessa tilanteessa joudutaan tekemään sitten sitä punnitsemista, mutta elämää tulisi suojella silloinkin kun elämä on pientä ja heikkoa. Ihmisen elämä alkaa hedelmöityksessä ja nykyinen lainsäädäntö ei anna suojaa syntymättömän lapsen elämälle, Räsänen linjaa.
Vaatimus kuvaa kiihkoa, jolla konservatiivien äänistä nyt kisataan.

En oikein ymmärrä mitä ihmeen kiihkoa tuo kuvaa? KD:n, tai ainakin Räsäsen, näkemys on ollut tuo niin kauan kuin itse muistan. Näkemys on aivan asiallinen ja kiihkoton. Todellisena kiihkoiluna voisi aivan yhtä hyvin, tai paremminkin syin, pitää sitäkin, että maassa tehdään 30 aborttia päivässä, käytännössä pelkästään sosiaalisista syistä.

Voimakkaampi reagointi


Tällä viitataan tähän. Asia ei tietenkään edelleenkään minulle kuulu, mutta hyvää hyvyyttäni voin esittää kestävän ratkaisun tuohon aivan selkeään ongelmaan.

Keskeisiksi linjoiksi otetaan matematiikka ja teologia, joille kaikki muut aineet alistetaan. Niiden ohella kaikille opetetaan latinaa ja vähintäänkin pyhä messu on osattava ulkoa jo opiskelujen ensimmäisen kuukauden aikana. Niille, jotka eivät opi muistutetaan, että kaikki ammatit ovat arvokkaita ja painotetaan voimakkaasti, että ei yliopisto mikään autuus ole, vaan tunnetaan aikoja, jolloin niissä on toimittu aivan mielipuolisten prosessiosaamisstrategioiden mukaan ja aikuiset ihmiset ovat ottaneet ne ihan tosissaan. Noin yksikertaista se on. Konsulttipalkkioita saa vapaasti tarjota, mutta tuskinpa ottaisin niitä vastaan.

Salaseura

Edellisessä kirjoituksessa mainitun Opus Dein ympärillä pyörivät salaliittoteoriat johtuvat varmasti vain siitä, että kyseessä on täysin avoin ja julkinen järjestö, joka ei millään tavoin kaipaa mediaa julkistamaan tietoa itsestään. Mediajulkisuus ei yksinkertaisesti kuulu sen luonteeseen. Ketolan kirjassa on hieno yksityiskohta kuinka Escrivá sai ratkaisevan hengellisen sysäyksenä nähdessään karmeliittamunkin paljaiden jalkojen jäljet vastasataneessa  pakkaslumessa. Niin se kai vain käy. Eivät karmeliitatkaan mainosta: Liity meihin, pääset äänestämään luostarivaaleissa ja voit voittaa matkan Floridaan :)

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Opus Dei

Luin Mikko Ketolan vuonna 2006 ilmestyneen kirjan Opus Dei, vaiettu salaseura ( kiitoksia Punaniskalle ). Kirja on aika hyvä ja tasapainoinen. Se kertoo Opus Dein historian, sen toiminnasta Suomessa, Virossa ja Ruotsissa, sekä käy ansiokkaasti läpi yleisimpiä salaliittoväitteitä. Oikeastaan se vahvistaa sen aiemman käsitykseni, että kyseessä on huomattavasti tavallisempi ja "tylsempi" porukka, kuin mitä maine antaa ymmärtää. Ruotsalaisen Expressen - lehden kampanja Opus Dein mustaamiseksi vuodelta 2000 käydään kirjassa pinnallisesti läpi ja siitä voisi vetää yhteyksiä median toimintaan muutenkin, kuin uskonnollisten järjestöjen suhteen. Sanomalehdille noin yleisesti totuus ei merkitse mitään, vaan jutun sensaatiomaisuuden taso menee aina sen edelle. Ellei järjestöllä ole yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, kuten Opus Deillä ei Skandinaviassa ole, jos muuallakaan, siitä voi kirjoittaa mitä tahansa. Samastahan on esimerkkejä muistakin järjestöistä.

Kirja on oikeastaan todella hyvä tietopaketti ja esittelee myös järjestön rakenteen ja sen spritualiteetin luonnetta. Ja esittää myös kritiikkiä, jota varmaan voi pitää aiheellisena.

Oikeastaan, koska Opus Dein jäsenet pyrkivät vain elämään arkea kristityllä tavalla ja pyhittämään normaalin arkisen työn ja toiminnan, pitäisi huolestuneena kysyä miten se voi aiheuttaa niitä hyvinkin mielettömiä salaliittoteorioita, joita kirjassa esitellään. Vika todellakin saattaa olla ympäröivässä maailmassa.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Popkulttuuria

En voi sietää tällaisia filosofeja kuin Slavoj Žižek. Mielestäni sellaiset muoviset länsimaisen filosofian mallit, kuin esimerkiksi Britney Spears, Bono tai Richard Gere tekevät kaiken sen saman mitä Žižekin filosofia lässyttää  paljon älykkäämmin, rehellisemmin, avoimemmin ja kapinallisemmin. Yhteiskuntakriittisesti suorastaan, sillä he elävät sen mikä Žižekin filosofiassa on vain kaukainen päämäärä.

Toisaalta Žižekissä on se hyvä puoli, että, toisin kuin popmusiikkia, hänen tekstejään on helppo välttää. Siitä hänelle täydet pisteet.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Ruotsin historiattomat valtiopäivät

Ruotsin kirkon Tukholman piispan Ruotsin valtiopäivien avajaisten juhlajumalanpalveluksessa pitämä puhe on noussut uutisaiheeksi, koska se sai Ruotsindemokraattien edustajat poistumaan paikalta kesken jumalanpalveluksen. Poistuminen oli täysin aiheellinen, kuten jokainen vähänkään Ruotsin tapahtumia seurannut ja puheen lukenut voi itse havaita. Joten ei siitä sen enempää.

Asian herättämässä keskustelussa esiintyy kuitenkin kohtuullisen taajaan yksi ärsyttävä ja väärä mielipide. Sen mukaan kirkossa voi puhua mitä tahansa ja se on kirkon oma asia päättää mitä siellä puhutaan. Jälkimmäinen on tietysti totta, mutta ollakseen kirkko ei kirkossa todellakaan voi puhua ihan mitä tahansa. Jatkuva, levoton läpänheitto johtaa siihen, että kyseessä ei kovin pitkään ole kirkko, vaan se muuttuu joksikin muuksi. Vaikka on totta ja oikein, että sananvapauden pitää koskea kirkkoa valtion suhteen ei täydellinen sananvapaus tietenkään voi toteutua kirkon sisäisesti muuten kuin niin, että papit pysyvät puheissaan siinä minkä kirkko tunnustaa totuudeksi. Koska minun ei enää - sanoisin, että onneksi - tarvitse pitää kyseistä Tukholman piispaa minään piispana, en lähde arviomaan oliko hänen puheensa totuudellista omassa seurakunnallisessa yhteisössään, mutta kipeää läppää se kuitenkin oli.

Kyllä näin on dialogi ( palaveri ilmastoidussa painajaisessa )

- Ei voida ajatella niin, että...
- Miten niin ei voida?
- Tuota, koska, jos ajattelisimme...
- Voimme aivan varmasti ajatella niin.
- Siis voisitko edes kuunnella mistä on kysymys?
- En, koska olisi se mitä tahansa voimme joka tapauksessa ajatella siitä miten ja mitä tahansa ja vaikka juuri niin.
- Niin siis...
- Voinko poistua?
- Voit.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Puoluejohtaja X

- Valistuksen ja Ranskan vallankumouksen arvot...
- Pelkkää roskaa.
- Siis vapaus, vel...
- Nimenomaan, täydellisen puhdasta roskaa.

Tuskin tulemme koskaan näkemään tuollaista haastattelua armaassa Suomenmaassamme. Tavallaan sääli, mutta ehkä kuitenkin hyvä niin.

Hesari kerrankin oikeassa


Itse olen spamaillut luottavaisin ja vilpittömin mielin Futisfoorumilla, taannoisella Kansallismielisellä keskustelupalstalla, Näkökulmalla, erilaisissa blogeissa ja Hommassa. Homma on ainoa, josta olen saanut bannit jopa kahdesti vaikka tyyli on aina ollut sama. Selkeästi autoratiivista meininkiä ja isottelua siis, mikä ei jää edes Hesarilta huomaamatta

No ei vaiskaan, Vitsi vitsinä, mutta oikeasti en kyllä lainkaan tajua tuota nelikenttää eikä se minusta kerro yhtään mistään mitään paitsi väärin. Tosin siitä voisi tehdä kaikenlaisia villejä tulkintoja, mutta riittäköön tuo totuus nyt näin Franciscus Assisilaisen muistopäivänä ;)

perjantai 1. lokakuuta 2010

Loksahtelevia palasia

Tällä ei ole mitään tekemistä luonnontieteiden kanssa, koska niistä ei voi puhua, vaan ne pitää tehdä :)

30.7. 1290 muslimit valloittivat Haifan, nousivat Karmelin vuorelle, polttivat luostarit ja surmasivat niihin jääneet munkit.

....


Kuinka vääriä ovatkaan tuomiot
joita maailma meistä tekee.

Sen pohjaton tietämättömyys
hylkää lupauksemme
ja kaikki se mitä se itsessään ihailee
on puhdasta turhuutta.
Sen ainoa todellisuus
on suru, joka itsessään sen nielee.

Halveksin sen ylpeyttä,
näen sen vihan kunniana
ja pidän arvokkaampina omia kahleitani
kuin sen valheellista vapautta.

Oi ikuisen ilon päivä
Oi ikuisesti pyhä päivä,
kun vannoin olevani karmeliitta
ja voitin itselleni rakkauden Jumalan sydämeen.
Oi kallisarvoiset ja rakastetut kahleet
vahvistan teitä jokaisena päivänä;
kaikki mitä maailma voi tarjota
on silmissäni arvotonta.

teidän sarkasminne ja sanaleikkinne
verrattuna omaan ilooni
ovat vain kuoleman arvoton lahja
ja iloni ylittää kaikki ne huolet
joita teidän sielunne on saalistamassa.


Karmeliittaprioritar Äiti Henrieata vastasi suurin piirtein noin Ranskan vallankumouksen aikaiselle, valistusfilosofian täyttämälle tuomarille, joka tuomitsi hänet giljotiiniin koska Äiti Henrieta ja hänen sisarensa eivät välittäneet valistuksen aatteista ja olivat siksi muka yhteiskunnallisesti sairaita.

Katolisen kirkon katekismus toteaa: Kuitenkaan kristinusko ei ole "kirjauskonto". Kristinusko on Jumalan "Sanan" uskontoa. Sanan joka ei ole "kirjoitetun, mykän sanan, vaan ihmiseksi tulleen, elävän sanan uskontoa."..

Islam ja valistus kulkevat käsi kädessä. Ne ovat molemmat kuolleita, eikä niissä ole henkeä. Jos elävä, hengittävä ihminen kohtaa ne, niillä on tarjottavanaan vain kuollut kirjain: Valistus tarjoaa lakikirjaa ja islam Koraania, mikä on täysin sama asia.