Ympärileikkaus

Todellinen syy sille, että Suomeen suunniteltiin ympärileikkauksen sallivaa ja sen julkisen terveydenhuollon piiriin tuovaa lakia on tietysti se, että nykyisen maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikan seurauksena uskonnollisista syistä tehtävät ympärileikkaukset lisääntyvät jatkuvasti. Unohdetaan kuitenkin tämä tässä ja tarkastellaan asiaa perinteisemmistä kulmista.

Ministeri Risikko on saanut verkossa pyyhkeitä ympärileikkauksen sallimisen vastustajilta. Tämä on outoa, koska lakiesitys, jonka hän torppasi nimenomaan olisi sallinut ympärileikkaukset.  Risikko ei olisi voinut nopeasti laatia uutta lakiesitystä, joka olisi kieltänyt ja sanktioinut uskonnolliset ympärileikkaukset. Enkä tiedä olisiko sellainen tarpeenkaan.

Ympärileikkauksia uskonnollisista syistä ovat Suomessa harrastaneet tataari- ja juutalaisyhteisöt. Tätä ei koko näiden yhteisöjen Suomessa olon aikana ole tiedostettu ongelmaksi. Voimakkain argumentti sen puolesta, että ympärileikkauksia ei pitäisi yksiselitteisesti lailla kieltää onkin se, että noiden yhteisöjen miehet ovat ympärileikattuja ja he myös mitä ilmeisimmin haluavat jatkaa kyseistä perinnettä. Olisi kohtuullisen ylimielistä sanoa, että valtionhallintomme tietää asian paremmin ( ja mikäli valtionhallintoa on edes pinnallisesti seurannut, niin tietenkin myös perusteetonta ), koska koko asia ei kosketa valtaväestöä millään tavoin, eikä sillä ole siitä edes laajempaa kokemusta. Noille yhteisöille kyse on ilmeisesti uskonnollisesti ja perinteisesti niin tärkeästä asiasta, että yhtä hyvin, kuin kieltää sen, heidän uskontonsa voitaisiin kieltää ja ajaa heidät maasta, elleivät he käänny maallistuneeseen valtiouskoon, joka on maassamme nykyisin hallitsevana. Nykyinen tilanne, jossa ympärileikkaus on käytännössä sallittu, mutta siitä voidaan tarvittaessa rangaista pahoinpitelynä, tai törkeänä pahoinpitelynä ja jossa se ei, ennen kaikkea, ole julkisen terveydenhuollon piirissä, onkin aivan hyvä. Sitä ei tarvitse muuttaa. Asiasta tietenkin voi käydä dialogia noiden yhteisöjen kanssa, mutta se olisi siistimpää käydä aivan rauhassa asiantuntijoiden ja noiden yhteisöjen välillä, kuin säätämällä eduskunnassa asiaa koskevia lakeja.

Harvinaiset pisteet täältä ministerille siis.