torstai 31. joulukuuta 2015

Kompuutteri




Satuin joulun alussa vahingossa näkemään lähes puolet Jobbs - elokuvasta. Ei siitä sen enempää, mutta se innosti katselemaan youtubesta noihin graafisen käyttöliittymän synnyn aikoihin keskittyviä videoita, joita löytyy lähes pohjattomasti ja joista monet ovat erittäin mielenkiintoisia ja hyviä.

Yksi kysymys mikä tuli mieleen oli, että mitä jos MacIntosh olisikin jatkanut pienenä, kämmentietokonetta kehittelevänä projektina. Olisiko tekniikka silloin harpannut nopeammin eteenpäin, kännykkä kehitetty nykyiseen muotoonsa vuosia aikaisemmin ja Nokiakin jäänyt syntymättä. En tiedä, mutta en usko. Silti ajatuksena sellainen kehitys miellyttää enemmän kuin toteutunut kehitys MacIntoshin jälkeen. Chromebookiin olen itse täysin tyytyväinen, mutta onhan tämäkin kiinni vanhassa työpöytä-ajattelussa. Tosin toteuttaa sitä lähes saumattomasti verkossa ja verkon kanssa. Kirjoittamiseen ja lukemiseen orientoituneena näppäimistöstä ja dokumenteista ei kuitenkaan missään tapauksessa haluakaan eroon.

Videoista jäi mieleen se pointti, että www-selain ja koko www oikeastaan pitäisi ( olisi pitänyt ) tehdä HyperCard-ohjelman kaltaiseksi. Olen aika pitkälle samaa mieltä. Toinen pointti oli, että ohjelmistoala ei enää kaipaa ongelmia ratkaisevaa älyä, vaan se kaipaisi enemmän tyhmiä ihmisiä toteuttamaan ohjelmia. Itse olen kuitenkin ulkona :)

Lyhyt kokoelma pätkiä Allan Kayn, joka oli ideoinut tabletin jo 70-luvulla, eri luennoista:

Vähemmän on enemmän

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää Joula!


En muista mitä kaikkea olen jouluisin tänne kirjoittanut. Itselleni joulu on kuitenkin aina vain enemmän hiljentymistä mysteerin ääreen. Lasten jutut, joita enää kuuleekin vain telkkarista, jopa välillä ottavat päähän, mitä kyllä osaan pitää täysin omana ongelmanani. Ja toivon osaavani ihan loppuun asti.

Joka tapaukseksessa. Noin se on kuin tuossa kuvassa. Iloitaan lasten kanssa ja mietitään syvällisempiä sitten taas sopivampana hetkenä. Nyt on viattomuuden ja ilon aika.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille! Haluaisin kirjoittaa enemmän Kristuksen yläsnousemuksesta, mutta en vain osaa, koska olen sanaton sen edessä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Anteeksi amishiuteni


Isä Dwight Longenecker on pappi jostain anglojen maasta. Hän kirjoittaa hyviä juttuja internettiin. Yhtenä niiden ominaispiirteenä on, että ne monesti käsittelevä monimutkaisia ja vaikeitakin asioita hyvin yksinkertaisella tavalla. Suomensin tähän nopeasti ja ( liiankin ) rennosti yhden uuden, joka herättää ajatuksia linjalla IDA Local KALINA Central. Näin internetin aikoina mikään ei tietysti estä ottamasta tiukkoja kantoja Amerikkan presidentivaaleihin ynnä muihin asioihin ja se voi olla hedelmällistäkin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että minulla tai kenelläkään tämän lukijalla ei ole vieläkään äänioikeutta edes. Sitä odotellessa siis mietiskelkäämme tätä ainakin hetken verran:


On totta, että minussa on enemmän kuin ripaus Amishia.

Esi-isäni saapuivat Pensylvaniaan Sveitsistä 1770-luvulla. He olivat mennoniitteja. He asettuivat Lancasteriin Amishien kanssa. Lancasterista ja Berksistä löytyy todella paljon Longeneckereita.

Amishit pureutuivat maahan ja hoitivat omia asioitaan. Tultuaan uuteen maailmaan keskeltä vainoja he odottivat pahinta, mutta toivoivat parasta. Pasifisteinakin he ovat isänmaallisia kansalaisia ja heillä on äänioikeus, mutta useimmat eivät käytä sitä. Mikäli he äänestävät, he äänestävät paikallisvaaleissa mieluummin kuin kansallisissa vaaleissa. He pitävät paikallisuudesta.

Amish minussa saakin minut ylenkatsomaan kansallista politiikkaa. Tässä blogissa ja sosiaalisessa mediassa olen tällä viikolla ladellut sarjatulta Donald Trumpin lipevän idioottimaista hahmoa kohti. Miten on mahdollista, että kolmasti nainut, ikääntyvä häntäheikki tekotukkineen, keinorusketuksineen ja hämärien liiketoimien ketjuineen on niin monen suosikki presidentiksi?

Todellinen ongelma on, että liian monet amerikkalaiset nielevät valheen, että presidenttiehdokas tulisi pelastamaan kansakunnan ja olisi samalla maailman pelastus.

Mitä politiikkaan tulee suosittelisin itse hieman amishmaisuutta: “Toivo parasta. Odota pahinta.”

Ehkä, mutta vain ehkä, me tulemme valitsemaan miehen tai naisen jolla on sisua, moraalista selkärankaa ja jalo henki yhdistettynä hyvään koulutukseen, lempeään viisauteen, kokemukseen korkeista viroista, optimistiseen realismiin ja hyviin työtodistuksiin. Mikäli niin, kiittäkäämme Jumalaa ja olkaamme tyytyväisiä. Toivotaan parasta. Odotetaan pahinta: Trumpia tai Clintonia.

Ja sitten uskontoon. Sama pätee ihmisten odotuksiin paavista. On niin paljon jylinää ja marinaa joidenkin konservatiivisten katolilaisten keskuudessa Paavi Franciscuksesta. Ellette pidä nykyisestä paavista, antakaa asian olla. Hengittäkää syvään ja rauhallisesti. Hän ei ole hereetikko tai antipaavi. Hän ei ole viimeinen paavi ennen maailmanloppua. Hän on vain yksinkertaisesti paavi, joka on kasvanut katoliseen uskontoon hyvin toisenlaisten kokemusten ja kulttuurisen taustan kautta kuin te.

Paavit ja presidentit? Toivo parasta. Odota pahinta.

Olen kehittänyt yksirivisen vastauksen oivaltamisen avuksi. Milloin tahansa joku tulee luokseni kertomaan ongelmistaan oli hän sitten suojaa tarvitseva koditon, avio-ongelmainen nainen, mies talousongelmineen, levoton lapsi, tai katolilainen marisemassa paavista tai hyperventiloimassa presidentinvaaleista kysyn ongelmat kuunneltuani: “No niin, mitä aiot asialle tehdä?”

Se yleensä hermostuttaa heitä hieman. Sitten he ymmärtävät, että mikäli he voivat tehdä asialle jotain heidän todellakin pitäisi tehdä se, ja minä autan heitä jos vain suinkin voin. Jos asialle ei voi tehdä mitään, se on parasta jättää Jumalan haltuun, ja keskittyä omaan elämäänsä. Kannattaa äänestää paikallisesti kuten Amishit. Toisin sanoen keskittyä siihen mitä voi tehdä ja tehdä se kaikella ahkeruudella, inspiraatiolla ja ilolla.

Täynnä tyhmää politiikkaa ja halua tehdä sille jotain? Kampanjoi itseäsi paikalliseen valtuustoon ja tee asioille jotain. Liity mieleiseesi poliittiseen puolueeseen ja kampanjoi jonkun puolesta, jonka koet sen arvoisen  ja sitten toivo parasta ja odota pahinta. Ellei ole valmis osallistumaan, kannattaa luopua myös marinasta ja huolestumisesta.

Et pidä paavista? Entä sitten. Jatka elämääsi rukouksessa, palvonnassa ja palvelussa. Eikö se ole riittävän suuri tehtävä? Osallistu enemmän paikallisen seurakunnan toimintaan. Ajattele kuinka iloinen rakas seurakuntapappisi tulee olemaan, kun sovit hänen kanssaan tapaamisen ja hänen odottaessaan taas yhtä ihmistä ongelmineen sanot: “Tässä olen, valmiina auttamaan isä. Kerro minulle mitä minun pitäisi tehdä. Olen halukas ja valmis palvelemaan Herraa ja hänen pyhää kirkkoaan!”

Ja ota hänestä koppi hänen pyörtyessään.
Ota vakavasti Amishien ohje: Jätä paavit ja presidentit rauhaan ja toivo heidän olevan yhtä kohteliaita sinua kohtaan.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Pohjalla

Mielipidetiedustelut näyttävät puolueellemme alle 10 prosentin kannatusta mikä minustakin ihmeellistä. Mitään aihetta paniikkiin puolueella ei kuitenkaan ole, valtiolla ja kansalla ehkä kyllä on.

Asiahan on niin, että Keskusta ja Kokoomus eivät mitenkään erityisesti halua tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, SDP ja muut oppositiopuolueet haluavat vielä nykyistä avoimempaa ja löysempää politiikkaa. poislukien KD. Perussuomalaiset haluavat selkeästi tiukempaa politiikkaa ja vastaavat täysin yksin siitä, että jo hallitusohjelmaan on saatu maahanmuuttopolitiikkaa tiukentavat linjaukset. Se on ainoa voima hallituksessa joka myös akuuttiin tilanteeseen vaatii tiukempia vastatoimia. Tosin Kokoomuksen eduskuntaryhmästä yli puolet on samalla kannalla ja varmaan ainakin se osa ryhmästä myös painostaa ministereitään tiukennuksiin.

SDP:n kannatus nousee kohisten, samoin kaikkein löysintä mahdollisinta maahanmuuttopolitiikkaa ajavien vihreiden. Tiukinta maahanmuuttopolitiikkaa ajavan PS:n kannatus on romahtanut ja nykyistä politiikkaa hienosäätäen jatkavien Kokoomuksen, Kepun ja KD:n kannatus pysynyt suunnilleen ennallaan. Riikka Slunga-Poutsalo tekeekin hyviä kysymyksiä:

Ehkä olemme väärässä. Ehkä käsillä oleva turvapaikanhakijakriisi ei olekaan suomalaisille tärkeä. Jos olisi, eikö olisi silloin loogista, että se puolue joka ajaa näihin muutosta kokisi gallupnousua, vaikka toimenpiteet asioiden eteenpäin menemisestä olisivat hitaita? Tapahtuu sentään jotain mitä muuten ei ollenkaan? Eikö silloin nimen omaa pitäisi antaa tuki sille porukalle, joka yrittää? Joukkovoimaa ja taustatukea? Massaa, kannatusta, painetta muiden puolueiden päättäjille? Tätä me haluamme, tähän me haluamme muutoksen?

Norsukin syödään paloissa, työ jatkuu gallupeista huolimatta.


Perussuomalaisten ongelma ei todellakaan ole huono maahanmuuttopolitiikkaa, sillä se on puolueemme selkeästi parasta osaa. Maahanmuuttopolittinen ohjelma on varsin hyvä ja työ sen toteuttamiseksi määrätietoista. Sille, että äänestäjät eivät tätä työtä arvosta tai näe sitä puolue ei oikeastaan voi mitään. Tiedottamista voi aina parantaa, mutta totuus on, että järkevätkin ihmiset luottavat enemmän iltalehtien, Hesarin ja YLE:n otsikoihin kuin vakavaan journalismiin tai tarkkoihin analyyseihin. Tai vaikka eivät luottaisikaan ottavat ne kyllä omien näkemystensä ja tunteidensa polttoaineiksi erittäin helposti. Suomen Perusta teki erittäin suuren työn selvittämällä maahanmuuton kustannuksia. Edes kukaan ns. maahanmuuttokriittinen ei viittaa siihen, vaan lehtien otsikoihin lisäten samalla kommentit, että tässä taas nähdään mitä PS saa aikaan. 

Puolueen ei siis pidä tehdä mitään suunnanmuutosta maahanmuuttopolitiikassa vaan jatkaa omalla linjallaan siihen asti kunnes maahanmuuttopoliittinen ohjelma on toteutettu. Politiikkaa voi aina räväköittää ja se pitääkin tehdä, eli tehdään se niin tehokkaasti kuin voimat kulloisessakin poliittisessa tilanteessa antavat myöten.

Maahanmuutto todella on ongelma ja se on tällä hetkellä Suomen ja koko Euroopan kohtalokkain ongelma. On selvää, että nykyinen hallitus ei reagoi ongelmaan tarpeellisella voimalla ( oppositio ei muuten reagoi siihen ollenkaan ), mutta on vain puskettava lain ja edustuksellisen demokratian tarjoamin keinoin, jotta hallitus tähän kysymykseen todella heräisi. Mikäli ihmiset uskovat, että rajat menisivät kiinni, jos Timo Soini Ilta-Sanomien etusivulla letkauttaisi "Rajat kiinni", niin sitten he varmaan ansaitsisivat hallitukseen, jossa äijäfeministit avaisivat rajoja ankaralla teeskentelyllä puristettu kyynel silmäkulmassaan.

PS:n kannatuksen kannalta maahanmuuttopolitiikka ei siis ole ongelma. Elleivät ihmiset kannata tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa niin sitten eivät kannata. Demokratia on sellaista. PS:n sisäinen ongelma on se, että puolue ei osaa olla sellainen moniääninen kansanliike jollaisena se lähti nousuun, eikä sellaisesta kehittyä vakaaksi puolueeksi kypsällä tavalla. Erilaisia erotettuja ja eronneita on niin paljon, että niitä on varmaan jokaisessa Suomen kunnassa poliittisesti aktiivisten ihmisten joukossa ja tämä tulee aivan varmasti näkymään kunnallisvaaleissa. Sitä kannattaisi puolueen sisällä miettiä, kun lähes puolitoista vuotta on vielä aikaa. Meillä on poliittisia ohjelmia ja tavoitteita joita pitää edistää, ei mitään ideologiaa tai poliittisen käytöksen pakkopaitaa johon pitää sopeutua. Tai ainakin näin pitäisi olla.

Eli nyt vain kaikki mahdolliset tiukennukset maahanmuuttopolitiikan alalla mitä näillä voimilla saa aikaan. Galluppeihin ei kannata sen suhteen edes katsoa. Sitten, jos näyttää, että enempää ei enää voida tehdä ja hallitus sen estää, niin siinä vaiheessa johtopäätökset. Elleivät ihmiset näitä muutoksia sitten vaaleissa arvosta, niin oppositiossa kovaa ääntä siitä, että tehtyä lainsäädäntöä ei muuteta löysempään suuntaan.

Edelleen pitäisi muistaa se, että mikäli PS ei olisi hallituksessa olisi hallitusohjelman maahanmuuttopoliittisen osan, jonka saaminen hallitusohjelmaan oli kovahko vääntö, tilalle saatu ilmainen terveydenhuolto laittomasti maassa oleskeleville, ei muuta.

Tohtoritasoisempaa analyysia:

Panttivankitilanne.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Talouselämän vuoropuhelu


- Aika hieno rakennus.
- Hyvin tätä voi jo sanoa uudeksi Nokiaksi.
- Miten tämä toimii?
- Ihminen ovesta sisään, ihminen ovesta ulos. Siinä se.
- Kai siinä välissäkin jotain pitäisi.

Proosakontrapunkti:

Hallitus voisi nostattaa henkeä. Sellainen olisi hyvä idea, että joku jumppatäti ohjaisi telkkarissa hallitusta Fröbelin palikoiden Jumppalaulun tahdissa. Jokaisella eloisasti tahdissa liikkuvalla ministerillä olisi punainan pellen nenä. Sellaisella ohjelmalla voisi osallistua Nenäpäivään. Saisi kerättyä rahaa samalla, kun kansan moraalinen tunto kohenee. 

- Siinä koko idean kauneus, että siinä välissä voi tehdä mitä vain, ihan joogasta, lukemisen kautta telinevoimisteluun. Vain mielikuvitus on rajana.
- Ihminenhän sitten vain tulee samanlaisena ulos kuin ovesta sisään meneekin.
- Tietenkin. Eihän aikuista miestä nyt voi tuolla tavoin uudeksi kouluttaa.
- Ja tällä siis tienaa?
- No aivan varmasti.
- Koska voin aloittaa ja paljonko palkka?

tiistai 1. joulukuuta 2015

Poliittinen vuoropuhelu



- Nyt jätkät tehdään kovia päätöksiä ja pidetään pää kylmänä.
- Mutta emmehän me tee oikeastaan mitään.
- Nimenomaan, nyt näytetään, että meillä on selkärankaa antaa asioiden mennä siten miten ne ovat tähänkin asti menneet.
- Jotenkin aavistin tämän.