Anteeksi amishiuteni

Isä Dwight Longenecker on pappi jostain anglojen maasta. Hän kirjoittaa hyviä juttuja internettiin. Yhtenä niiden ominaispiirteenä on, että ne monesti käsittelevä monimutkaisia ja vaikeitakin asioita hyvin yksinkertaisella tavalla. Suomensin tähän nopeasti ja ( liiankin ) rennosti yhden uuden, joka herättää ajatuksia linjalla IDA Local KALINA Central. Näin internetin aikoina mikään ei tietysti estä ottamasta tiukkoja kantoja Amerikkan presidentivaaleihin ynnä muihin asioihin ja se voi olla hedelmällistäkin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että minulla tai kenelläkään tämän lukijalla ei ole vieläkään äänioikeutta edes. Sitä odotellessa siis mietiskelkäämme tätä ainakin hetken verran:


On totta, että minussa on enemmän kuin ripaus Amishia.

Esi-isäni saapuivat Pensylvaniaan Sveitsistä 1770-luvulla. He olivat mennoniitteja. He asettuivat Lancasteriin Amishien kanssa. Lancasterista ja Berksistä löytyy todella paljon Longeneckereita.

Amishit pureutuivat maahan ja hoitivat omia asioitaan. Tultuaan uuteen maailmaan keskeltä vainoja he odottivat pahinta, mutta toivoivat parasta. Pasifisteinakin he ovat isänmaallisia kansalaisia ja heillä on äänioikeus, mutta useimmat eivät käytä sitä. Mikäli he äänestävät, he äänestävät paikallisvaaleissa mieluummin kuin kansallisissa vaaleissa. He pitävät paikallisuudesta.

Amish minussa saakin minut ylenkatsomaan kansallista politiikkaa. Tässä blogissa ja sosiaalisessa mediassa olen tällä viikolla ladellut sarjatulta Donald Trumpin lipevän idioottimaista hahmoa kohti. Miten on mahdollista, että kolmasti nainut, ikääntyvä häntäheikki tekotukkineen, keinorusketuksineen ja hämärien liiketoimien ketjuineen on niin monen suosikki presidentiksi?

Todellinen ongelma on, että liian monet amerikkalaiset nielevät valheen, että presidenttiehdokas tulisi pelastamaan kansakunnan ja olisi samalla maailman pelastus.

Mitä politiikkaan tulee suosittelisin itse hieman amishmaisuutta: “Toivo parasta. Odota pahinta.”

Ehkä, mutta vain ehkä, me tulemme valitsemaan miehen tai naisen jolla on sisua, moraalista selkärankaa ja jalo henki yhdistettynä hyvään koulutukseen, lempeään viisauteen, kokemukseen korkeista viroista, optimistiseen realismiin ja hyviin työtodistuksiin. Mikäli niin, kiittäkäämme Jumalaa ja olkaamme tyytyväisiä. Toivotaan parasta. Odotetaan pahinta: Trumpia tai Clintonia.

Ja sitten uskontoon. Sama pätee ihmisten odotuksiin paavista. On niin paljon jylinää ja marinaa joidenkin konservatiivisten katolilaisten keskuudessa Paavi Franciscuksesta. Ellette pidä nykyisestä paavista, antakaa asian olla. Hengittäkää syvään ja rauhallisesti. Hän ei ole hereetikko tai antipaavi. Hän ei ole viimeinen paavi ennen maailmanloppua. Hän on vain yksinkertaisesti paavi, joka on kasvanut katoliseen uskontoon hyvin toisenlaisten kokemusten ja kulttuurisen taustan kautta kuin te.

Paavit ja presidentit? Toivo parasta. Odota pahinta.

Olen kehittänyt yksirivisen vastauksen oivaltamisen avuksi. Milloin tahansa joku tulee luokseni kertomaan ongelmistaan oli hän sitten suojaa tarvitseva koditon, avio-ongelmainen nainen, mies talousongelmineen, levoton lapsi, tai katolilainen marisemassa paavista tai hyperventiloimassa presidentinvaaleista kysyn ongelmat kuunneltuani: “No niin, mitä aiot asialle tehdä?”

Se yleensä hermostuttaa heitä hieman. Sitten he ymmärtävät, että mikäli he voivat tehdä asialle jotain heidän todellakin pitäisi tehdä se, ja minä autan heitä jos vain suinkin voin. Jos asialle ei voi tehdä mitään, se on parasta jättää Jumalan haltuun, ja keskittyä omaan elämäänsä. Kannattaa äänestää paikallisesti kuten Amishit. Toisin sanoen keskittyä siihen mitä voi tehdä ja tehdä se kaikella ahkeruudella, inspiraatiolla ja ilolla.

Täynnä tyhmää politiikkaa ja halua tehdä sille jotain? Kampanjoi itseäsi paikalliseen valtuustoon ja tee asioille jotain. Liity mieleiseesi poliittiseen puolueeseen ja kampanjoi jonkun puolesta, jonka koet sen arvoisen  ja sitten toivo parasta ja odota pahinta. Ellei ole valmis osallistumaan, kannattaa luopua myös marinasta ja huolestumisesta.

Et pidä paavista? Entä sitten. Jatka elämääsi rukouksessa, palvonnassa ja palvelussa. Eikö se ole riittävän suuri tehtävä? Osallistu enemmän paikallisen seurakunnan toimintaan. Ajattele kuinka iloinen rakas seurakuntapappisi tulee olemaan, kun sovit hänen kanssaan tapaamisen ja hänen odottaessaan taas yhtä ihmistä ongelmineen sanot: “Tässä olen, valmiina auttamaan isä. Kerro minulle mitä minun pitäisi tehdä. Olen halukas ja valmis palvelemaan Herraa ja hänen pyhää kirkkoaan!”

Ja ota hänestä koppi hänen pyörtyessään.

Ota vakavasti Amishien ohje: Jätä paavit ja presidentit rauhaan ja toivo heidän olevan yhtä kohteliaita sinua kohtaan.