tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ovi


Minun piti ottaa kuva omasta ovestani, mutta unohdin sen, enkä enää jaksa lähteä ottamaankaan. Sen sijaan tuossa kuvassa kyyhkynen, joka ansiokkaasti vartioi tietä ovelleni. Pysykää poissa, jos ei ole asiaa.

Mitä enemmän mietin dom Meiattinin ehdotusta, että vaihtaisimme keskustelussa mielikuvat muureista ja silloista mielikuviin ovista, sitä paremmalta se tuntuu. Mielikuvilla on merkitystä. Monista asioista johtuen puhdas fakta ei vetoa ihmisiin, vaan tarinat, näkemykset ja kosketukset esteteettisiin mieltymyksiin vetoavat. Syvemmällä tasolla ihmiset ovat viisaita. On aika selvää, että vaikka suomeen tulisi miljoonia poppamiehiä ja maahan rakennettaisiin satoja megamoskejoita, niin parin sadan vuoden päästä, pikaruokavieraiden kadottua tuonelaan, soilta nousee suomalainen rotu jatkamaan työtään kuten se teki isovihan jälkeenkin. Tässä välissä kuitenkin nähtäisiin kärsimyksiä, jotka eivät ole lainkaan tarpeellisia.

Eli luokaamme ovet, jotka voimme itse avata ja itse lukita. Kansaa muokkaavat tekijät ovat: verenperintö; elinympäristö ja elinkeinot; kieli; uskonto; ja tavat ja tottumukset. Ne voisivat samalla olla viisi ovea, joiden kautta maahanmuuttajien pääsyn Suomeen on käytävä. Ei voida vaatia kaiken ymmärtämistä, mutta voidaan vaatia, että edes yhdestä suunnasta ymmärretään mitä sisään pääseminen vaatii.

Mitään velvollisuutta otaa ketään vastaan Suomen valtiolla ei ole, koska tämä maa on suomalaisten koti. Mikäli valtio ei edusta kansaa se ajan myötä vaihdetaan.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Rukoile ja tee työtä


USA:ssa käydään keskustelua bendediktiiniläisestä ratkaisusta. Sen perustana on ajatus, että perustaessaan luostareita ja vetäytyessään niihin Rooman valtakunnan rappion ja sekasorron aikoina benediktiinien sääntökunta onnistui säilyttämään ja välittämään antiikin sivistyksen aarteet jälkipolville läpi noiden tuhon aikojen. Miten tätä sitten pystyisi soveltamaan sekulaarissa maailmassa on keskustelun aihe.

Todennäköisesti kirjoitan asiasta jonkun asiallisen jutun. Ihan ensimmäiseksi voisi kuitenkin tarjota kaikille suomalaisille instant-ratkaisua kunnon markkinamiehen tapaan: Muuttakaa maalle, tai maaseutukaupunkeihin ja kauppaloihin.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Jyrisevä analyysi puolueen tilasta


Kunnallisvaalit ovat sitten ohi. Itse asetin paaston etusijalle ja kampanjoinnin jonnekin muualle. Todistetuksi kuitenkin tuli, että pelkästään rukoilemalla ja paastoamalla voi saavuttaa muutaman arvokkaan äänen, jotka ovat osaltaan nostamassa listan vertailulukua. Pari/kolme kaltaistani maallisista riennoista vetäytyvää ehdokasta lisää ja olisimme tavoitelleet Kotkassa jo seitsemättä paikkaa, parillakymmennellä olisimme ottaneet jo vähintään kahdeksan.

Olen jonkun verran ehtinyt katsella tuloksia maanlaajuisesti ja aika monilla paikkakunnilla tilanne vaikuttaa samalta kuin Kotkassa. Vaikka hävisimme prosenteissa ja paikoissa niin voitimme siinä, että ryhmät todennäköisesti pystyvät parempaan kunnallispolitiikkaan, koska niiden ei tarvitse tuhlata aikaansa sisäisten ristiriitojen kanssa vatvomiseen. Ja edelleen saimme maanlaajuisesti selvästi enemmän paikkoja kuin vihreät ja vasemmisto.

Seuraava koitos on puoluekokous kesäkuun alkupuolella. Puheenjohtajaehdokkaat kiertävät varmaan täälläkin. Oma ehdokkaani on yllättäen Jussi Halla-aho. Uskon vakaasti hänen olevan paras vaihtoehto puolueen kannalta siksikin, että hän ei mitä ilmeisimmin pyri ministeriksi eikä näin aseta mitään paineita hallituksen päätökselle ministeripaikkojen lisäämisestä. Niille paperilehtien jyriseville analyytikoille, jotka tulevat elegantisti argumentoimaan kuinka hallituspuolueen puheenjohtajan pitää olla ministeri voi yksinkertaisen ytimekkäästi todeta: "Ei pidä." Halla-ahon puheenjohtajuudella on mahdollista päästä lopullisesti irti siitä, että media ohjailisi puoluetta. Ei se nykyäänkään ohjaile, mutta sellaisia mielikuvia syntyy ja niitä myös elätellään, koska vieläkin politiikkaa tehdään syöttämällä juttuja mediaan. Sellaisen loppuminen olisi mitä mainioin asia.

Tuli puheenjohtajaksi kuka tahansa, niin on ehdottomasti pidettävä kiinni siitä, että hallituksen sopimat toimenpiteet maahanmuuttopolitiikan kiristämiseksi toteutetaan. On nimittäin herännyt tiettyjä perusteltuja epäilyjä hallituksen laiskasta suhtautumisesta niihin. On myös pidettävä kiinni siitä, että mitään mukautumista EU:n määrittelemään taakanjakoon ei tapahdu. Jos me nyt lähdemme mukaan siihen sanoen, että me kuitenkin päätimme Suomessa itse sekä mukaanlähdöstä, että tulijoiden määrästä, niin seuraava hallitus on jo antamassa päätösvallan EU:lle. Maahanmuuton kustannusten laskeminen ei ehkä ole niin tärkeää, koska sellainen tehtävä on hallitukselle aivan liian vaativa. Suomen Perustan tutkimukselle on tulossa jatkoa samalta tekijältä, joka teki ensimmäisen osan ja se ajaa saman asian, kuin hallituksen yrittämä, mutta sen omaan kyvyttömyyteen törmännyt tutkimus.

Eli ihan optimistisella hengellä kohti tulevaisuutta. Mikäli seuraavissa eduskuntavaaleissa joudumme oppositioon, niin - olettaen tilanteen pysyvän tällaisena - yhdyn Reijo Tossavaisen näkemykseen siitä, että sen jälkeisissä vaaleissa tulee sellainen jytky, jota tässä maassa ei ennen ole nähty.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Sivistyneen kampanjoinnin puolesta


En ole kukaan enkä mikään heittelemään ensimmäisiä kiviä, mutta totean oman kampanjani koostuneen kissan kuvista ja kristillisten tohtorismiesten siteeraamisesta. Perussuomalaisten kampanjaa olen ollut seuraamassa Helsingissä ja Haminassa, sekä osallistunut siihen Kotkassa. Meno teltoilla ja kojuilla on ollut erittäin sivistynyttä ja keskustelevaa. Helsingissä voi muhia jopa pienoinen jytky taas. Ken elää se näkee.

Jytkyä ei kuitenkaan sielläkään toteuteta samalla barbaarisella tavalla millä Vihreä puolue ja Suomen Evankelis-luterilainen kirkko kampanjoivat Helsingissä. Mielenosoittajien kiihottaminen poliisia, virkakuntaa ja oikeuslaitosta vastaan ei ole sitä mitä demokraattisen vaalikampanjan tulisi olla, eikä se varsinkaan ole kunniaksi eduskunnassa istuville kansanedustajille.

Poliisin toiminnan häiritsemisessä oli selkeästi kyse vaalikamppailusta. Afganistaniin on tehty jo useita palautuksia aikaisemmin. Yleensäkin Suomesta tehtiin vuonna 2016 noin 6000 palautusta joihin poliisi osallistui. Nyt palautetut 10 henkilöä eivät poikenneet millään tavoin yleisestä linjasta, jota vastaan ei aikaisemmin ole osoitettu väkivaltaisesti mieltä. Ainoa poikkeus aikaisempaan on Suomen olosuhteissa, eli vaalien läheisyydessä. Evankeli-luterilainen kirkko oli toki mukana tukemassa omaa leiriään Rautatientorilla, eikä osallistumassa vaaleihin, estäessään poliisia tekemästä hälytystehtäviään, joihin kuului muun muuassa yksi kotiväkivaltahälytys. Vihreät kuitenkin olivat mukana noissa tihutöissä, ja lietsomassa niitä, vain edistääkseen omaa vaalikampanjaansa väkivallan ja kapinoinnin keinoin.

Lopuksi asiallisempiin asioihin:  Verkossa on jonkun verran ollut keskustelua Popedan laulajan, runoilija Pate Mustajärven tärkeästä yhteiskuntafilosofisesta kannanotosta. Totean asiaan saman mitä Plinio Corrêa de Oliveira kirjoitti jo vuonna 1959:

"Vallankumouksellinen prosessi ihmissielussa ... on aivan viimeaikaisissa sukupolvissa tuottanut uudenlaisen luonteenlaadun, joka näkyy erityisen selvänä rock and roll –musiikin hypnotisoimissa nuorissamme. Tätä sielullista tyyppiä luonnehtivat spontaanit psykologiset primäärireaktiot, joita järki ei kontrolloi ja joihin efektiivisellä tahdollakaan ei näytä olevan mitään osallisuutta, sekä fantasian ja ”elämyksellisten” kokemusten ylivalta todellisuuden systemaattiseen analyysiin nähden. Tämä kaikki on mitä suurimmassa määrin seurausta sellaisesta pedagogisesta kulttuurista, joka käytännössä viittaa kintaalla niin logiikan roolille kuin tahdon koulimisenkin merkitykselle kasvatustyössä."

Klassisen musiikin arvostaja, kansanmusiikin ja gregoriaanisen laulun ystävä Kotkan valtuustoon. Aänestä 301!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Edistyksen puolesta


Äänestäjien on hyvä tietää mistä ehdokkaan maailmankatsomus kumpuaa. Koska en ehdi itse nyt kirjoittaa, niin lainaan tähän otteen kirjasta Vallankumous ja vastavallankumous. Mikäli haluat edistystä niin ainoa mahdollinen ehdokas sinulle Kotkassa on 301, joka vilpittömin sydämin pyrkii turvaamaan sen edellytykset. Ja siis kirjaan:

1. Vastavallankumous on traditionalistinen 

A. Syy Kuten olemme jo nähneet, vastavallankumous on voimainponnistus, joka kehittyy vallankumouksen funktiona. Vallankumous kääntyy koko esi-isiltä saamaamme ja vielä jäljellä olevaa kristillistä perintöämme vastaan, se ahdistelee lakkaamatta kristillisiä instituutioita, oppeja, käytös-, ajattelu- ja tuntemistapoja. Vastavallankumous on niin muodoin kristillisten traditioiden puolustaja.

B. Savuava lampunsydän 

Vallankumous käy kristillisen sivilisaation kimppuun tavalla, joka monessa suhteessa muistuttaa erään Brasilian sademetsissä kasvavan puun strategiaa. Tämä villiviikuna (Urostigma olearia) kietoutuu toisen puun rungon ympärille peittäen sen lopulta kokonaan, minkä seurauksena alakynteen jäänyt puu kuolee. ”Maltillisissa” ja hidastempoisissa suuntauksissaan vallankumous lähestyi kristillistä sivilisaatiota aikomuksenaan kietoutua sen ympärille ja tappaa se. Tämä outo tuhoamisprosessi on meidän aikanamme yhä kesken. Toisin sanoen olemme nyt jonkinlaisessa siirtymävaiheessa. Voisi melkein sanoa, että kristillisen sivilisaation kuolevat jäänteet kituuttavat yhä, ja suhteellisen hiljattain lakkautettujen kristillisen traditioiden jo hiipuva tuoksu vaikuttaa edelleen ihmisten mielissä. Tämän kaiken rinnalla elävät kuitenkin lukemattomat vallankumoukselliset instituutiot ja tavat.

Tämä taistelu yhä elävän suurenmoisen kristillisen tradition ja uutuuksien himon (joista paavi Leo XIII puhuu kiertokirjeensä Rerum Novarum alkusanoissa) villitsemän vallankumouksellisen aktion välillä on tosiasia, jonka edessä oikea vastavallankumouksellinen ymmärtää ikään kuin luonnostaan olevansa hyvien traditioiden aarteen puolustaja. Sillä nuo traditiot ovat kaikki mitä meillä on jäljellä kristillisestä menneisyydestä, ja niitä täytyy varjella. Tässä mielessä vastavallankumouksellinen toimii kuin meidän Herramme, joka ei tullut ”sammuttamaan savuavaa lampunsydäntä” eikä ”musertamaan murtunutta ruokoa”1 . Hänen on siis pyrittävä pelastamaan rakkaudella kaikki nämä kristilliset traditiot. Vastavallankumouksellinen aktio on olennaiselta luonteeltaan traditionalistista.

C. Väärä traditionalismi 

Vastavallankumouksen traditionalistisella hengellä ei ole mitään yhteistä sen väärän ja kapeakatseisen traditionalismin kanssa, joka säilyttää tiettyjä rituaaleja, tyylisuuntia tai tapoja vain rakkaudesta menneisiin muotoihin ja ilman vähäistäkään arvostusta sitä oppitraditiota kohtaan, josta nämä ovat saaneet alkunsa. Tällainen on kuitenkin pelkkää arkeologismia, ei suinkaan tervettä ja elävää traditionalismia. 1 Vrt. Matt. 12:20. 65

2. Vastavallankumous on konservatiivinen 

Onko vastavallankumous konservatiivinen? Eräässä mielessä se on sitä, vieläpä hyvin syvällisellä tavalla. Toisessa mielessä se taas ei ole sitä, ei alkuunkaan. Jos on kyse tarpeesta säilyttää tuleville sukupolville nykyhetkestä jotakin sellaista hyvää, joka ansaitsee tulla säilytetyksi, vastavallankumous on konservatiivinen. Mutta jos on kyse tämän nyt elämämme siirtymävaiheen ikuistamisesta, siis vallankumouksellisen prosessin pysäyttämisestä tähän nykyiseen vaiheeseensa, niin vastaus on toinen. Jos on kyse siitä, että astuisimme sivuun historian raiteilta ja suolapatsaaksi jähmettyneenä omaksuisimme ajastamme niin hyvät kuin huonotkin puolet ja näin tavoittelisimme pysyvää, harmonista rinnakkaineloa hyvän ja pahan välillä, niin vastavallankumous ei ole eikä voikaan olla konservatiivinen eli säilyttävä.

3. Vastavallankumous on aidon edistyksen ehdoton edellytys 

Onko vastavallankumous edistyksen kannalla? Kyllä, jos kyseessä on autenttinen edistys. Ei, jos se ymmärretään marssiksi kohti vallankumouksellista utopiaa.

Materiaalisessa mielessä aito edistys tarkoittaa luonnonvoimien oikeata hyväksikäyttöä Jumalan lain mukaisesti ja ihmisen hyödyksi. Siksi vastavallankumous ei tee sopimuksia tuon nykyajan teknologista liikakasvua suosivan, uutuuksia, vauhtia ja koneita palvovan kulttuurin kanssa, eikä myöskään suostu alistumaan siihen valitettavaan tendenssiin, joka pyrkii organisoimaan inhimillisen yhteiskunnan more mechanico. Juuri tällaiset ylilyönnit paavi Pius XII perinpohjaisesti tuomitsi.

Minkään kansakunnan materiaalinen edistys ei muutenkaan ole keskeisellä sijalla kristillisesti ymmärretyssä edistyksen käsitteessä. Siinähän on kysymys ennen muuta ihmisen kaikkien sielunkykyjen täysipainoisesta kehittymisestä ja ihmiskunnan noususta kohti moraalista täydellisyyttä. Vastavallankumouksellinen edistyskäsitys edellyttää siis edistyksen hengellisen aspektin nostamista materiaalisen yläpuolelle. Tästä syystä vastavallankumoukselle on ominaista pyrkiä edistämään niin yksilöiden kuin kansojenkin keskuudessa tosi uskonnon, tosi filosofian, tosi taiteen ja tosi kirjallisuuden arvostusta; sen sijaan ruumiillinen hyvinvointi ja muu materialistinen hyvä kiinnostavat sitä vähemmän.

Jotta vallankumouksellisen ja vastavallankumouksellisen edistyskäsityksen välinen ero tulisi täysin selväksi, on syytä lopuksi korostaa sitä, että vastavallankumouksellinen ymmärtää tämän maailman aina pysyvän kyynelten laaksona ja pelkkänä välivaiheena matkalla taivaaseen, kun sen sijaan vallankumouksellinen arvelee edistyksensä avulla voivansa luoda maanpäällisen paratiisin, jossa ihmiset elävät onnellisina uhraamatta ajatustakaan ikuisuudelle.

Koko aidon edistyksen käsitteestä huomataan, että kyseessä on vallankumouksellisen prosessin vastakohta.

Vastavallankumous on siis ehdoton edellytys, jos halutaan varmistaa aidon edistyksen pysyminen normaaleissa uomissaan ja tehdä loppu edistyksen valheellisen julkisivun takana lymyävästä vallankumouksellisesta utopiasta.

http://www.pliniocorreadeoliveira.info/livros.asp