En ole kukaan enkä mikään heittelemään ensimmäisiä kiviä, mutta totean oman kampanjani koostuneen kissan kuvista ja kristillisten tohtorismiesten siteeraamisesta. Perussuomalaisten kampanjaa olen ollut seuraamassa Helsingissä ja Haminassa, sekä osallistunut siihen Kotkassa. Meno teltoilla ja kojuilla on ollut erittäin sivistynyttä ja keskustelevaa. Helsingissä voi muhia jopa pienoinen jytky taas. Ken elää se näkee.
Jytkyä ei kuitenkaan sielläkään toteuteta samalla barbaarisella tavalla millä Vihreä puolue ja Suomen Evankelis-luterilainen kirkko kampanjoivat Helsingissä. Mielenosoittajien kiihottaminen poliisia, virkakuntaa ja oikeuslaitosta vastaan ei ole sitä mitä demokraattisen vaalikampanjan tulisi olla, eikä se varsinkaan ole kunniaksi eduskunnassa istuville kansanedustajille.
Poliisin toiminnan häiritsemisessä oli selkeästi kyse vaalikamppailusta. Afganistaniin on tehty jo useita palautuksia aikaisemmin. Yleensäkin Suomesta tehtiin vuonna 2016 noin 6000 palautusta joihin poliisi osallistui. Nyt palautetut 10 henkilöä eivät poikenneet millään tavoin yleisestä linjasta, jota vastaan ei aikaisemmin ole osoitettu väkivaltaisesti mieltä. Ainoa poikkeus aikaisempaan on Suomen olosuhteissa, eli vaalien läheisyydessä. Evankeli-luterilainen kirkko oli toki mukana tukemassa omaa leiriään Rautatientorilla, eikä osallistumassa vaaleihin, estäessään poliisia tekemästä hälytystehtäviään, joihin kuului muun muuassa yksi kotiväkivaltahälytys. Vihreät kuitenkin olivat mukana noissa tihutöissä, ja lietsomassa niitä, vain edistääkseen omaa vaalikampanjaansa väkivallan ja kapinoinnin keinoin.
Lopuksi asiallisempiin asioihin: Verkossa on jonkun verran ollut keskustelua Popedan laulajan, runoilija Pate Mustajärven tärkeästä yhteiskuntafilosofisesta kannanotosta. Totean asiaan saman mitä Plinio Corrêa de Oliveira kirjoitti jo vuonna 1959:
"Vallankumouksellinen prosessi ihmissielussa ... on aivan viimeaikaisissa sukupolvissa tuottanut uudenlaisen luonteenlaadun, joka näkyy erityisen selvänä rock and roll –musiikin hypnotisoimissa nuorissamme. Tätä sielullista tyyppiä luonnehtivat spontaanit psykologiset primäärireaktiot, joita järki ei kontrolloi ja joihin efektiivisellä tahdollakaan ei näytä olevan mitään osallisuutta, sekä fantasian ja ”elämyksellisten” kokemusten ylivalta todellisuuden systemaattiseen analyysiin nähden. Tämä kaikki on mitä suurimmassa määrin seurausta sellaisesta pedagogisesta kulttuurista, joka käytännössä viittaa kintaalla niin logiikan roolille kuin tahdon koulimisenkin merkitykselle kasvatustyössä."
Klassisen musiikin arvostaja, kansanmusiikin ja gregoriaanisen laulun ystävä Kotkan valtuustoon. Aänestä 301!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti