tiistai 31. lokakuuta 2017

Presidentti Huhtasaari

Verkkolehti Sarastuksessa julkaistiin äskettäin usean eurooppalaisen intellektuellin allekirjoittama Pariisin julistus: Eurooppa johon voimme uskoa. Julistuksen sisältämät 36 kohtaa ovat puhdasta asiaa ja on ilo huomata, kuinka monia yhteneväisyyksiä niissä on puheisiin, joita Perussuomalaisten johto makkaranpaiston ohella piti Lappeenrannan kävelykadulla Oleksilla pipot korvillaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Presidentinvaalit ovat tammikuussa. Niiden jälkeen eduskunta saattaa hyvinkin hajota, mutta ei mennä asioiden edelle. Presidentin merkitys poliittisena vaikuttajana on nykyisin lähes olematon. Maassa, jonka julkinen elämä ja mediailmasto eivät tunnusta mitään perinteisiä arvoja presidentti ei voi olla edes mikään arvojohtaja, ellei hän potki koko ajan tutkainta vastaan. Laura Huhtasaarella olisi sisua ja kykyä sekin tehdä. Hän on ehdokkaista ainoa, joka ei jäisi vain aina silloin tällöin Apu- tai Seura lehden valokuvajournalistisissa jutuissa esiintyväksi eläväksi muovipatsaaksi, vaan hän voisi ottaa kantaa myös niihin asioihin, jotka aidosti koskettavat kansalaisten elämää.

Presidentin valtaoikeuksia kuitenkin pitäisi lisätä. Laura Huhtasaari on tästä puhunutkin. Itse toivon asian tulevan mukaan myös Perussuomalaisten ohjelmiin. Eduskunta valtaoikeudet aikanaan palauttaa, jos on palauttaakseen. Aidosti poliittista valtaa omaava presidentti kuitenkin olisi Suomen poliittista elämää tervehdyttävä instituutio. Olettaen siis sen, että kansallismielisten poliittinen työ onnistuu ja Suomi muiden Euroopan maiden mukana saa palautettua kansallisen suvereniteettinsa kaiken kaupanneiden 60-lukulaisten jälkeensä jättämiltä raunioilta. Mikäli Euroopan Unionin kehityksen annetaan jatkua nykyiseen suuntaan ei taas pian tarvita edes eduskuntaa.

Konservatiivina olen kysynyt itseltäni uskaltaisinko äänestää poliittisesti kokematonta, nuorta Laura Huhtasaarta mikäli hän vaalit voittaessaan saisi samat valtaoikeudet, jotka Urho Kekkosella aikanaan oli. Vähän sitä joutuu miettimään, mutta vastaus on: kyllä uskaltaisin. Perusteluna viittaan tuohon Pariisin julistukseen. Laura Huhtasaaren puheet voivat kuulostaa polveilevilta ja pinnallisiltakin mediassa, mutta ne juurtuvat vahvasti tuohon laajempaan ja syvempään eurooppalaiseen ajatteluun. Ja se on hyvä.