Nykyaikana on täysin mahdoton ajatus, että moraali ja etiikka perustuisivat johonkin muuhun, kuin kyynelehtivään tunteellisuuteen. Kyse ei siis ole tunteista, ne ovat tämän ajan kuvaamiseen aivan liian arvokas asia, vaan ulkokohtaisesti opitusta tunteellisuudesta, jolla pyritään vaikuttamaan muihin ihmisiin ja yleiseen mielipiteeseen omaa etua tavoitellen.
Yhteiskunta pyritään rakentamaan kaikkineen sellaiseksi, että se olisi sopiva murrosikäisille kersoille. Ja koska murrosikäiset kersat nyt vain ovat vielä pääsääntöisesti täysiä pässejä, ei seurauksena voi olla mitään varsinaisesti hyvää. Tämä kaikki tietysti heilahtaa jossain vaiheessa vielä toiseen suuntaan, kuten niin sanotuilla arvokysymyksillä on tapana. Voimme vain toivoa, että se tapahtuisi järkevästi. Ne, jotka vielä ovat hengissä ja voimissaan, voisivatkin nyt reippaasti aloittaa. Kyseisen linkin takana on annettu ohjeet.
Muuten olen sitä mieltä, että mikäli itse olisin vielä murrosikäinen, perustaisin Päivi Räsäsen ihailijakerhon.
27 kommenttia:
Empatia ja sympatia ovat tunteellisuuden ajan hyveitä ja sitä suurempia, mitä vastenmielisempään tahoon ne kohdistuvat.
Abstrakti vihapuhe taas loukkaa ja leimaa jotakin ryhmää. Siksi vihapuhe on tämän ajan pahin synti. Vihapuhe johtaa väkivaltaan, kuten viisaat dzhurnalistit kertovat.
Historian kuuluisimpia "vihapuhujia" ovat Mooses, Elia ja Jeesus. Heidät pitäisi jotenkin retusoida pois häiritsemässä piispojen kuuntelevaa dialogia.
Konservatiivinen ihmiskäsitys perustuu vihalle, pelolle ja näiden yhdistelmälle, halveksunnalle. Konservatiivi saa käyttövoimansa projisoimalla omat puutteensa jonnekin ulkopuolelle - tästä syntyy ylpeys omasta 'suoraselkäisyydestä' - joka on todellisuudessa umpimielisyyttä.
Kristillinen konservatismi perustuu ajatukselle niin surkeasta, harhaisesta ja voimattomasta ihmiskunnasta, että vain jumalallinen voima voi sen pelastaa. Oman onnemme nojaan jätettyinä olemme hukassa.
Historiallinen Jeesus tunsi luultavasti vihaa roomalaisia valloittajia ja heidän kanssaan vehkeilevää eliittiä kohtaan, mutta koetti sublimoida tämän aggression jonkinlaiseksi kutsuksi suurempaan eettisyyteen juutalaisen yhteisön sisällä.
Ylipäätään nyt muodissa oleva rasismi liittyy toisaalta siihen, että hyvinvointiyhteiskunta on ongelmallinen tapa ratkoa globaaleja ongelmia (resurssien kuviteltu ja oikeakin rajallisuus) ja toisaalta siihen, että ihmiset kokevat epävarmuutta epävarmoina aikoina. Epävarmuus synnyttää pelkoa. Pelko synnyttää vihaa.
Näin asian ymmärrän.
Näin asian ymmärrän.
Olet kaavamaisella tavalla väärässä.
Perustele tarpeeksi hyvin, niin vaihdan kantani! :)
Harrastelijateologi Jukka Relander kertoo taas, mitä oikea kristinusko on. Vanhoillisista Relander rakentaa kunnon oljista kasatun ukkelin.
Kirkko ja kadonneet lampaat
Ja Utumies on minustakin väärässä.
Utumies:
Perustele tarpeeksi hyvin, niin vaihdan kantani! :)
Jep, kunhan kerkiän. Noin nopeasti tuo tietysti pitää paikkansa, että Jumala on jotain ihmistä suurempaa, mutta toisaalta en perustaisi konservatiivisuutta siihen. Keskeistä on nähdä ihmisyhteisöjen orgaaninen luonne ja varoa ryhtymästä miksikään puutarhuriksi.
Paremmin kuitenkin paremmalla ajalla. Olen demareiden verkossa ja kiire painaa päälle kuin lahtarin ruoska.
Hammer:
Harrastelijateologi Jukka Relander kertoo taas, mitä oikea kristinusko on. Vanhoillisista Relander rakentaa kunnon oljista kasatun ukkelin.
Stadissa on kahden kirkon informaatiokurssit ( ortodokseilla on sille joku mystisempi nimi varmaan ) käynnissä. Suosittelen ;)
"Keskeistä on nähdä ihmisyhteisöjen orgaaninen luonne ja varoa ryhtymästä miksikään puutarhuriksi."
Puutarhuriksi ei ryhdytä, koska konservatismi tunnustaa ihmisen ja erityisesti ihmisluonteen rajoitukset.
Siksi konservatiivi suhtautuu epäillen yrityksiin muuttaa ihmisluonnetta toiseksi tai tavoitella yhteiskunnallisia utopioita, jotka edellyttävät ihmisluonteen muuttamista.
Mitä muuta konservatiivit tekevät kuin normittavat? Kuulostaa ihan selvältä puutarhanhoidolta. Etenkin kun yleensä tullaan pääväestöön nähden jälkijunassa.
Parempi myöntää kultivoivansa mielipiteitä. Nämä orgaaniset metaforat ovat yllä esitetyn pohjalta pelkkää itseään palvelevaa retoriikkaa, rehuja. Tarjotkaa pihviä!
Sinällään kyllä allekirjoitan näkemyksen siitä, ettei kenenkään tulisi muotoilla yhteiskuntaa liialla höökillä. Tai siis voi yrittää, mutta liiallinen uho osuu lähinnä omaan nilkaan (juuri kuten ultrakonservatiiveilläkin).
Tällainen kollektiivinen tavarajuna etenee aika hitaasti ja nykien. Mutta se liikkuu kaiken aikaa.
Nykykonservatiivien näkemykset esimerkiksi ihmisluonnosta ovat kyllä ihan oman aikakautensa tuote. Vaikkapa rotuteoriat, jotka ovat nykymuodoissaan peräisin 1800-luvulta.
Ihmisluonteen rajoituksien tunnustaminen on aika väsynyttä retoriikkaa, jos sitä ei perustella vaan ajetaan yksisilmäisesti vain omaa satunnaista agendaa.
Ja koska murrosikäiset kersat nyt vain ovat vielä pääsääntöisesti täysiä pässejä, ei seurauksena voi olla mitään varsinaisesti hyvää."
"Muuten olen sitä mieltä, että mikäli itse olisin vielä murrosikäinen, perustaisin Päivi Räsäsen ihailijakerhon."
Niinpä, vain pässit voivat perustaa Päivi Räsäsen ihailijakerhon. Tätähän kai tarkoititkin?
"Niinpä, vain pässit voivat perustaa Päivi Räsäsen ihailijakerhon. Tätähän kai tarkoititkin?"
En. Halusin vain korostaa, että olin jo murrosikäisenä poikkeuksellisen fiksu ;)
Pässiä olisi tietysti perustaa ihailijakerho poliitikolle, mutta jos se jollekin pitäisi perustaa niin sitten Päivi Räsäselle.
Utumies ilmaisee asian toisin kuin minä, mutta on pääpiirteittäin oikeassa; minä näkisin, että konservatismi ei kumpua niinkään vihasta, pelosta kylläkin. Halveksunta ja muukin on vähän niin ja näin.
Enemmänkin kyse on jonkinlaisesta menettämisen tunteesta. Siis pelko on osa sitä, muttei kaikki. Ahneuskin on väärä sana sinänsä; tälle mentaliteetille on vaikea löytää kielestä suoraan sanoja.
Siis: havaitaan, että se maailma, joka tunnettiin ja koettiin omaksi, luisuu alta pois. Ei ole turvallista ja mukavaa, on kaikenlaisia riskejä ja ongelmia, joita ei haluaisi kohdata. Osa on tietty todellisia riskejä, ei siitä pääse mihinkään.
Hauskinta tässä on kuitenkin se, että "60-lukulaisuus" joka tämän genren konservatiiveille on jonkinlainen nykyisen kauhean hippivasemmistolaisen yhteiskuntamallin esi-isä, on samalla se, joka synnytti tämän mainitun retorisen rakennelman. Kaikkine ylemmyydentuntoisine halventavine ilmaisuineen se on jonkinlainen Nixonilaisuuden ja sinivalkoisuuden pastissi.
Jokainen yritys muotoilla jonkinlainen koherentti käsitys yhteiskunnasta on lopulta aina vain ja ainoastaan jonkin muodottoman ja täsmentymättömän "vasemmistolaisuuden" haukkumista, jotain sellaista, jonka uhrina omat mielipiteet ovat.
Irvokasta, ja samalla erittäin hauskaa, tässä on myös se, miten retoriikassa ikäänkuin kaikki positiivinen tai yhteiskunnallinen "hyvä" esitetään omana irvikuvanaan: vihan ja eripuran lietsominen on hyve, jokainen sovinnollinen tai "ymmärtävä" puheenparsi kammataan kryptokielenä, jonka tarkoituksena on vain ja ainoastaan alistaa ja viedä viimeinenkin tikkari jo valmiiksi uhrin ja pelkän maksajan asemaan alistetulta konservatiivilta.
On siinä ikäviäkin puolia; nämä tyypit ovat loppujen lopuksi kuitenkin ihan mukavia ja fiksuja, eivätkä oikeasti oikeastaan halua kenellekään mitään pahaa. Julkisuudessa heidät esitetään vuoroin säälittävinä reppanoina, vuoroin vaarallisina hirviöinä. Kumpikin on epäreilu karakterisointi. Kyse on aidosta, jopa monelta osin perustellusta huolesta, jolla vain ei ole meidän yhteiskunnassamme mitään yleisesti hyväksyttyä ilmaisukanavaa.
Utumiehen junametaforassa, konduktööri on sulkenut nämä tyypit vessaan ja teljennyt oven. Ei ole ihme jos ne huutavat, että junassa haisee p****.
Esitän - vielä nopeasti - väitteen: Sekä Utumies, että Tiedemies elävät molemmat huomattavasti poroporvarillisiin, taantumuksellisiin arvoihin jumittuneempaa elämää, kuin esimerkiksi minä. He myös propagoivat elämäntapaansa ja levittävät sitä saarnaten.
He ovat aikamme Suomisten perhe. Mikä juuri onkin huolestuttavaa :D
Sekä Utumies, että Tiedemies elävät molemmat huomattavasti poroporvarillisiin, taantumuksellisiin arvoihin jumittuneempaa elämää, kuin esimerkiksi minä. He myös propagoivat elämäntapaansa ja levittävät sitä saarnaten.
Osui ja upposi!
Harkitsin joskus myös piipunpolttoa, mutta siitä tuli helvetin paha olo. Siis tupakan kanssa.
Utumies, että Tiedemies elävät molemmat huomattavasti poroporvarillisiin, taantumuksellisiin arvoihin jumittuneempaa elämää, kuin esimerkiksi minä.
Tämä on aivan varmasti totta. Olen kovasti harmissani, että "konservatismin" nimissä propagoidaan perhearvoja, työnteon tärkeyttä, asiallista ja hillittyä käytöstä jne., arvostamiani ja harjoittamiani asioita.
Se on harmillistä, koska konservatismi on tosiasiassa tuollaista radikalismia, hurmosta, väkivallan, halveksunnan jne. merkityksillä leikkimistä. Se voisi olla vakavastiotettavaa poliittista keskustelua, ja siellä on sitä seassa aina välillä. Mutta asioihin ei uskalleta todella paneutua, vaan ne sullotaan tällaiseen yksioikoiseen retoriseen pussukkaan, jolla sitten mätkitään joka suuntaan.
Kannattaisiko joskus kysyä itseltään, kun noita miettii juttuja niistä "muista" jotka haluavat yhteiskunnan jotenkin rikkoa, voisiko sille löytyä jotain muuta selitystä, kuin se iänikuinen hullujen liberaalien salaliitto, joka meitä ympäröi?
Kannattaisiko joskus kysyä itseltään, kun noita miettii juttuja niistä "muista" jotka haluavat yhteiskunnan jotenkin rikkoa, voisiko sille löytyä jotain muuta selitystä, kuin se iänikuinen hullujen liberaalien salaliitto, joka meitä ympäröi?
Kyllä mietinkin. Kommentoin näissä lähinnä valtamediasta välittyvää ilmapiiriä, joka taas heijastuu tietyllä tavalla, noin kauniisti sanottuna viattomampien, ihmisten käyttäytymiseen. Aiemminkin olen sanonut, että kannattaa verrata vaikkapa 50/60-luvun suosituimpia aikakauslehtiä tämän päivän Seiskaan. Laatuero edellisten hyväksi on käsittämättömän huima.
Mitään salaliittoa en sen takana näe. Salaliitot vaatisivat omistautumista ja älyä, kai.
Minusta on selvää, että lehdistö on tyhmistynyt keskimäärin, koska lehdistön tehtävänä on myydä, ja tyhmiä juttuja, kuten seiskaa, on helpompi myydä.
Mitään salaliittoa en sen takana näe. Salaliitot vaatisivat omistautumista ja älyä, kai.
Näin juuri. Ja siis, ei pidä koskaan selittää pahantahtoisuudella sitä, mikä selittyy typeryydellä ja/tai laumasieluisuudella.
60-luvun lopun radikalismi ja sukupolvikapina olivat aivan oikeasti dramaattisia muutoksia, jotka tuskin olisivat tapahtuneet, mikäli tuona aikana nuoruuttaan elänyt sodan jälkeen syntynyt ikäluokka ei olisi ollut niin suuri.
Nykyaikana ei ole muodikasta uskoa absoluuttisiin moraaliarvoihin siten, kuin esimerkiksi Päivi Räsänen tekee puhumattakaan siitä, että kertoisi omat käsityksensä julkisesti.
Sen verran olen Räsäsestä lisää oppinut, että hän kuuluu ns. viidesläisiin, joka syntyi herätysliikkeenä vastareaktiona 60-luvun radikalismille.
Nykyään on muotia olla "notkean moderni", kuten Torsti Äärelä US-blogissaan asian ilmaisee.
Itse pyrin omissa kirjoituksissani hyökkäämään näiden "notkean modernien" moraalista omakuvaa vastaan ja osoittamaan, että heidän "eettisyydessään" on todellisuudessa kyse enimmäkseen joko narsistisesta moraalisesta itsetehostuksesta tai merkityksen etsimisestä omalle elämälle erilaisista maailmanparannusideologioista. Suvaitsevaisuus on todellisuudessa välinpitämättömyyttä, älyllistä laiskuutta tai näiden yhdistelmää. Joskus onnistun, joskus en.
Yksi ominaisuus näissä "notkean modernin" apostoleissa on. He suhtautuvat äärimmäisen suvaitsemattomasti niihin, jotka eivät jaa heidän "eettisiä periaatteitaan". Tämä on näkynyt siinä, miten Räsäsen mielipiteisiin on suhtauduttu.
Minusta Vasarahammer todella onnistuu usein siinä, mitä hän yrittää, so, hän onnistuu kritisoimaan hölmöilyjä ja ylilyöntejä. Se, missä menee minusta metsään, on leimakirveen heiluminen ja liki kaikkien lausuntojen tulkitseminen juuri tuollaisena moraalisena narsismina.
Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi Jukka Relanderin juttuja tulkitessa on vaikea olla tekemästä sellaista tulkintaa automaattisesti, koska hänen juttunsa oikeasti ovat suureksi osaksi sellaisia.
En kuitenkaan usko, että kyse on oikeasti siitä, että moraaliset periaatteet olisivat kokonaan poissa, kyse on vain siitä, että ne nyt yksinkertaisesti ovat nykyään erilaiset. Muutos ja se, että ne ovat erilaiset, johtaa tietenkin tietynlaiseen moralisoinnin ilmapiiriin, koska suvaitsevaisuuden tms. keskiöön nostavat kokevat luonnollisesti että sitä noudattamattomat ovat "moraalittomia" suhtautuessaan nihkeästi joihinkin vähemmistöihin tms.
Räsänen ja hänen hengenheimolaisensa taas pitävät kiinni siitä, että jokin tietty toiminta - tässä nyt esimerkkinä homostelu - on moraalitonta, ja siksi sitä pitää vastustaa. Ei tässä ole mistään sen kummemmasta kyse. Yhdet pitävät suurena syntinä vihapuhetta, toiset pitävät suurena syntinä sodomiaa. Ei ole mitään "objektiivista" keinoa ratkaista sitä, kumpi on oikeassa. Tämä on tosiasia, mutta konservatiivit eivät yleensä hyväksy sitä tosiasiaa, vaan väittävät, että tällainen objektiivinen keino on: Räsäselle se on Raamattu. Hassua kyllä, niin se näyttää olevan Relanderillekin.
... heidän "eettisyydessään" on todellisuudessa kyse enimmäkseen joko narsistisesta moraalisesta itsetehostuksesta tai merkityksen etsimisestä omalle elämälle erilaisista maailmanparannusideologioista. Suvaitsevaisuus on todellisuudessa välinpitämättömyyttä ...
Baumanini moneen kertaan lukeneena allekirjoitan kyllä sen, että nopeatempoinen ja alati muuttuva jälki/myöhäismoderni elämä tuottaa pinnallisia ihmisiä. Mutta jutun jujuhan on juuri siinä, ettei kukaan valitse tai edes halua olla elohopeamainen pyrkyri - vaan että maailma on muuttumassa suuntaan, jossa pysyvistä sidoksista ja lojaliteeteista on tullut selkeä taakka kantajalleen. Ihmisten on oltava identiteetiltään äärimmäisen sopeutuvia, jopa pinnallisuuteen saakka. Kyse on sosiokulttuurisesta sopeutumasta, ei valinnasta.
Itse näkisin nämä maailmanparannusideologiat nimenomaan (myös) yrityksenä paikata tätä sijattomuutta ja elämän pinnallistumista. Toisaalta toinen tapa on olla juuri tuo Vasarahammerin kuvaama näennäisen mukava liburaali, joka oikeasti vähät välittää mistää jos oikein tosipaikka tulee eteen. Oma etu ensin. Maailmanparrannusideologioissa on se hyvä puoli identiteetin kannalta, että ne sitovat edes jonhonkin muuhun kuin omaneduntavoitteluun.
Itse häilyn viherhippiyden ja liburaalin piittaamattomuuden välillä sellaista heiliriliikettä, joka takaa, ettei elämästä tule tylsää. Välillä haikailen konservatiivista pihviä, jonkinlaista suoraselkäistä puritaanista moraalikoodia - jotain joka toimisi sideaineena elohopealle. En vain ole löytänyt sitä sopivasti tuotteistettuna. Pahasti on jäänyt tuotekehittely kesken.
Ehkä pieni puritaani minussa on se tekijä, joka saa minut roikkumaan muun muassa Idan sivulla. Etsin liburaalin alternatiivia.
Ehkä pieni puritaani minussa on se tekijä, joka saa minut roikkumaan muun muassa Idan sivulla. Etsin liburaalin alternatiivia.
En miä ole puritaani. En ainakaan tunnusta ;)
Oikeastaan näen itsekin aidon, hörhön hippeyden ja maailmanparantamisen ihan positiivisena ilmiönä. Mutta, jos näistä tulee hallitsevia ideologioita ne usein muuttuvat tuhoaviksi.
TM:
Minusta on selvää, että lehdistö on tyhmistynyt keskimäärin, koska lehdistön tehtävänä on myydä, ja tyhmiä juttuja, kuten seiskaa, on helpompi myydä
Minusta tuo ei ole hyvä selitys, koska se tavallaan siirtää kaiken moraalisen vastuun roskasta vastaanottajalle. En toki odota, että kaikki media olisi jotain Jumalaista näytelmää, mutta kuitenkin: joku taso sentään.
Minusta tuo ei ole hyvä selitys, koska se tavallaan siirtää kaiken moraalisen vastuun roskasta vastaanottajalle.
Mutta eivätkö juuri konservatiivit peräänkuuluta ihmisten vastuuta omasta elämästään, eikä niin että valtio tai isoveli pitää huolen siitä, mitä pitää ajatella ja mitä saa lukea?
Tämä ristiriita on aina ollut läsnä hiertämässä; itse olen tulkinnut sen puhtaasti niinkuin vasara esittää liberaaleista, eli kyse on sumutuksesta. Puhe vastuusta ja suoraselkäisyydestä on pelkkää pintaa, joka kätkee alleen rautakouraisen autoritarismin kaipuun.
On totta, että vastuuta kaikenlaisista asioista on sälytetty valtiolle ja ylipäätään muille, ja että esimerkiksi sosiaaliturva jne, ovat muuttaneet meidät kaikki jonkinlaisiksi imeväisiksi, jotka ovat kollektiivin nisällä jatkuvasti norkumassa lisää.
Erona on lähinnä se, että vasemmistoliberaalit nurkuvat rahaa pummeille, konservatiivit pamppua.
Mutta eivätkö juuri konservatiivit peräänkuuluta ihmisten vastuuta omasta elämästään, eikä niin että valtio tai isoveli pitää huolen siitä, mitä pitää ajatella ja mitä saa lukea?
Toki joo. Roskaa on kuitenkin voitava sanoa roskaksi. Mitään objektiivisia kriteereitä ei voi luoda, sen vain jotenkin huomaa tietyt asiat ovat arvokkaampia kuin toiset. Eli näitä ei tietenkään lainsäädännöllä ratkaista, vaan erilaiset seiskat toki saavat ilmestyä. Vastuu roskasta on kuitenkin tekijällä jopa enemmässä määrin, kuin lukijalla.
Itse lähden siitä, että moraalinen tuomio pitäisi voida antaa ilman, että se tulkittaisiin aina suoraksi vaatimukseksi asian kieltämiseksi. Itse asiassa olen melko huolestunut siitä, että kaikkea pyritään nykyään säätelemään laeilla.
Kanoninen laki sitten erikseen :D
Siksi konservatiivi suhtautuu epäillen yrityksiin muuttaa ihmisluonnetta toiseksi tai tavoitella yhteiskunnallisia utopioita, jotka edellyttävät ihmisluonteen muuttamista.
No mitä mieltä Vasarahammer tuon valossa sitten on Amerikan Yhdysvalloista?
Nykykonservatiivien näkemykset esimerkiksi ihmisluonnosta ovat kyllä ihan oman aikakautensa tuote.
Nykyiset "konservatiivit", kuten Vasarahammer, kannattavat asioita jotka vielä 200 vuotta sitten olivat äärivasemmistolaista vallankumousajattelua ja 1950-luvulla sosiaalidemokratiaa.
Nykyaikana ei ole muodikasta uskoa absoluuttisiin moraaliarvoihin siten, kuin esimerkiksi Päivi Räsänen tekee puhumattakaan siitä, että kertoisi omat käsityksensä julkisesti.
Parempi väki kyllä uskoo esim. rasismin absoluuttiseen pahuuteen.
Yhdet pitävät suurena syntinä vihapuhetta, toiset pitävät suurena syntinä sodomiaa. Ei ole mitään "objektiivista" keinoa ratkaista sitä, kumpi on oikeassa.
Ei niin. Nämä asiat eivät perustu järkeen vaan ilmoitukseen, kuten kaikki kulttuuri. Postmodernin ajan yritys korvata kultuurin käskyt ja kiellot terapeuttisella keskustelulla jäänee välivaiheeksi historiassa. Jo nyt kulttuurittoman kulttuurin (Jukka Relanderin termi, muuten) heikkous minkä tahansa kulttuurin edessä - jopa rikollisen tai barbaarisen kulttuurin - on ilmeinen.
Jo nyt kulttuurittoman kulttuurin (Jukka Relanderin termi, muuten) heikkous minkä tahansa kulttuurin edessä - jopa rikollisen tai barbaarisen kulttuurin - on ilmeinen.
Miten tämä heikkous ilmenee, jos se kerran on niin ilmeinen? Ovatko eurooppalaiset massoittain kääntyneet muslimeiksi? Käsittääkseni joitain yksittäisiä naisia lukuunottamatta tätä ei ole käytännössä tapahtunut.
Toiseen suuntaan, eli länsimaistumista, on kyllä tapahtunut paljon enemmän. Minusta on ilmeistä, että nimenomaan "kulttuuriton kulttuuri", joka länsimaissa on, on vahvin koskaan olemassaollut kulttuuri, ja se on sitä edelleen.
En kiistä erilaisia ongelmia "ulkopuolisten" assimiloimisessa, enkä sitä, että osa tällaisista ongelmista voi jopa olla ratkeamattomia. Itse en pidä myöskään mitään monikulttuurisuutta tms. minään ideaalina. Sensijaan väitteet, joiden mukaan länsimainen sivistys olisi jotenkin kauhean "heikko" tai "antautumassa" on älytön ajatuksenakin.
Konservatiivien suurin ongelma ja eniten minua niissä etova piirre on se, että minusta juuri konservatismi on antautumista, antautumista alarmismille.
Aavistelen jo siirtymää pois tunnepuurosta: silloin Jumalan ei enää sanota olevan "rakkaus" vaan Jumalan perimmäinen olemus on "tasa-arvo ja positiivinen syrjintä".
Lähetä kommentti