perjantai 20. kesäkuuta 2008
Ulkopolitiikkaa ja paikallisia tapahtumia
Suomen pitäisi perustaa suhteensa Kiinaan runolliselle pohjalle. Matti Vanhanen ei ehkä runoile, mutta kaikki kiinalaiset runoilevat. Vuonna 1939, kuultuaan Neuvostoliiton oikeudettomasta aggressiosta Chen Duxiu kirjoitti runossaan näin:
saapastelee ylimielisesti naapurimaahansa
...Ja keittää hengiltä sankarit ja vanhat ystävät saman tien
Oikea ja väärä vaihtelevat kuin päivä ja yö
Musta ja valkoinen muuttuvat vain hänen käskystään...
Tuossa olisi hyvä pohja rakentaa läheisempiä suhteita nousevan, dynaamisen talouden kanssa.
Toisaalla:
- Tuo on naapurin kissa, Kaisu, se on pyörinyt tässä muutaman päivän, kun naapuri on Lapissa. On annettu sille ruokaa ja se nukkuu tuolla saunatuvassa
- Ei tuo mikään Kaisu ole, tuo on nuori poikakissa
- Älä nyt saatana!
- No kyllä se vaan on.
- No voi helvetti.
- Jos se on poikakissa annetaan sille nimeksi Taisto?
- Niin kai sitten.
Hyvää Juhannusta!
Runo Jung Changin kirjasta Mao Jaana Iso-Markun suomentamana ja Otavan kustantamana
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti