Kekkosen aikana Suomi nousi eräänlaiseksi omien houreidensa suurvallaksi, joka muka neuvotteli maailman asioista Neuvostoliiton ja USA:n kanssa. Maa, jossa ulkoministerin pesti on halutumpi ja arvostetumpi, kuin sisäministerin pesti on pahasti epätodellisuuden puolelle kallellaan. Ulkopolitiikasta tuli keino hallinnoida ja ohjata sisäpolitiikkaa. Sen myötä politiikka seremoniallistui aika tavalla. Varsinaiset asiat päätettiin muualla ja kansanedustuslaitos toimi ohjattuna näyttämönä, joka oikeutti päätökset. Asialla on ollut ikävät seuraukset. Vertaamalla nykyistä Eduskuntaa joihinkin vanhoihin Eduskuntiin on todellisen, käytännön asiainhoidon tason lasku aivan selviö. Toisaalta pitkiä ja pitkästyttäviä puheita tyhjänpäiväisistä asioista osataan kyllä nykyään pitää.
EU:n myötä mitään Suomen ulkopolitiikka ei tietenkään enää ole ja koko ulkoministeriön hallinnonalan voisi lopettaa, mutta jos kuvittelisimme, että Suomi edelleen on itsenäinen valtio, niin voi perustellusti sanoa, että silloinkin ulkopolitiikkaa tulisi rajata huomattavasti pienempään ja vaatimattomampaan suuntaan.
Suomen suhteet ulkovaltoihin ovat lähinnä kaupallisia suhteita. Niissä poliitikoista ei juuri ole kuin haittaa. Suomessa ei ole valtionyhtiöitä, eikä valtio varsinaisesti siis käy kauppaa kenenkään kanssa. Valtiolla on toki velkaa, mutta se hoidetaan pois ihan sisäpoliittisesti verottamalla, jos hoidetaan. Valtion rooli oikeastaan olisi vain palvella kansalaisia heidän liiketoimissaan ulkomaisten kanssa ja siinä roolissa muistaa, että asiakas, eli kansalainen, on aina oikeassa. Tämä supistaisi Suomen edustustot ja ulkoministeriön yleensäkin soveliaalle tasolle ja toisi huomattavat säästöt, jotka voisi nyt, kun demariälymystön ja epäkansallisen Kokoomuksen johdolla on luovuttu teollisuudesta ja kaupasta, ja Kepun johdolla omavaraisesta maanviljelystä, käyttää vaikka itsenäisyytemme viimeisen kivijalan, armeijan kehittämiseen.
Se olisi järkevää politiikkaa. Kulttuurisuhteet voisi tietenkin hoitaa kulttuuriministeriö ja henkihän ei yleensäkään paljon maksa.
1 kommentti:
Tässä kirjoituksessa osuit kyllä niin sanotusti villakoiran ytimeen; aivan erinomainen pohdiskelu!
Maa, jossa ulkoministerin pesti on halutumpi ja arvostetumpi, kuin sisäministerin pesti on pahasti epätodellisuuden puolelle kallellaan. Ulkopolitiikasta tuli keino hallinnoida ja ohjata sisäpolitiikkaa.
kiteyttää loistavasti kominterniläisen politiikan teon!
Lähetä kommentti