Olen ainoa tuntemani ihminen jolla ei ole päästötodistusta edes peruskoulusta, ja tunnen taas itseni sen verran hyvin, että vain huomautan asiasta, enkä koe, että siinä olisi paljoakaan brassailemista. Kunhan läksin, kun en viitsinyt vääntää jotain ehtoja. Eli en siis pidä itseäni kovin pätevänä uudistamaan tiedemaailmaa, mutta en toisaalta koe kovin suuria estojakaan todeta mikä siellä on pielessä tai hyvin.
Olen viime aikoina ruvennut pitämään humanistisista tieteistä. Jopa naistutkimus uppoaa. Minusta kvalitatiivisen tutkimuksen ideassa on pointtinsa. Kuitenkin suurin osa humanistisesta tutkimuksesta on silkkaa roskaa. Se johtuu siitä, että se on irrallaan kaikesta ja toteuttaa vain tutkijan omia mielihaluja, jotka useimmiten ovat harvinaisen tyhmiä. Itse näen niin, että aivan mielettömän paljon on saatu aikaan ihan työllä ja tutkimuksella, mutta sitten tulevat kylmät ja pässit ideologit, jotka kuittaavat sen työn omien, aivan suoraan sanoen perseestä olevien teorioidensa tueksi. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tärkeintä olisi, että sen taustalla ei ole ideologiaa vaan se on työtä.
Parhaimmillaan se on kuin taidetta, joka luo jotain uutta perinteen kautta ja huonoimmillaan kuin Helsingin Sanomien pääkirjoitus: eli silkkaa paskaa. Olennaista minusta on, että humanistien pitäisi itse liittää itsensä traditioon. Muuten koko humanismin perinne tuhoutuu.
5 kommenttia:
Tuon keskenjääneen koulutuksen huomaa, mutta tämä blogi on puutteistaan huolimatta monen päivän pelastus...
Itselle "hoitotiede" jätti pysyvän trauman pseudotieteilystä ja toivon ettei tämä humanisti kääntymys näy tämän blogin tasossa.
"Tuon keskenjääneen koulutuksen huomaa"
Mistä muka ;)
"ja toivon ettei tämä humanisti kääntymys näy tämän blogin tasossa."
En tiedä vielä. Tämä juttu on vielä täysin auki. En halua viitata niihin juttuihin, jotka inspiroivat tämän. Tuli vain mieleen, että humanistien velvollisuus olisi olla traditionalisteja, jos he haluavat omalle työlleen merkitystä.
kvalitatiivisen tutkimuksen ainoa tarkoitus, on kuvailla ilmiöitä, joiden mittaamiseen ei ole ollut jaksamista tai muita resursseja kehittää mittareita.
kvalitatiivinen tutkimus ei minun käsitykseni mukaan voi olla muuta kuin kirjoittaman vaikutelmia, ja koska havaintoja ei ole mitenkään vakioitu, niin niissä on ainakin yhtä paljon tutkijan biasta kuin varsinaista totta. koko idea on se, että tutkija suodattaa itsensä läpi jonkun aineiston ja tekee tulkinnan, ja koittaa keksiä puolivillaisia selityksiä.
joku voi toki saada sellaisten lukemisesta innoituksen tutkia ja mitata ilmiöitä ja siten kvalitatiivinen voi tarjota tutkittavia hypoteeseja kvantitatiiviselle tutkimukselle.
Minulla on sellainen ennakkoluulo, että paljon nykyisestä kvalitatiivisesta tutkimuksesta on sellaista, että joku on lukenut yliopistossa joitain teorioita siitä miten maailma toimii, esim. jotain patriarkaatti ja heteronormatiivisuus teoriaa ja sitten kirjoittaa kvalitatiivisen tutkimuksen, jossa äärimmäisen tarkoituksellisen non-random-havaintojen nojalla esitetään tutkimuksen tuloksena, että yllättäen havaitsinkin havaintojeni tukevan teoriaa, jonka pohjalta lähdin havaintojani tekemään. havaitsin siis sen mitä halusin havaita.
loistavaa. lisäksi runsaasti sana-magiaa teoriasta. havaintoja kuvataan sana-magian keinoin, että hämärtyy se, että kun tutkimuksen tarkoitus oli tutkia, millä kaikilla tavoilla apinat ovat vittumaisia, marxilaisen apinalogiateorian termein ja merkityssysteemein, niin havaittiin, että apinat ovat monilla tapaa erityisen vittumaisia apinalogiateorian viitekehyksessä.
Argh ! Flashback.
Väännettyäni kättä hullujen kanssa, lapioituani paskaa ja käteltyäni kuolevia yritun minäkin hoitotiedettä.
Aloita tästä;
http://rogeriannursingscience.wikispaces.com/Chapter+3++Rogerian+Cosmology+and+Philosophy
Tuo vaikutti ainakin nopeasti silmäiltynä aika Ufolta. Paavo on varmaan oikeassa.
Itse vain ajattelin lähinnä kovasti lukemiani Burkea ja Austeria: Luonnontieteellisessä - tai ainakin jumalattomassa - maailmankuvassa, jos sellaista nyt on, on jotain epäilyttävän autoritääristä.
Lähetä kommentti