En lähde arvioimaan tutkimusta, jolla varmasti on ansionsa, lukematta sitä. Sen sijaan esitän vaikutelmiani keskustelusta, joka tänään tutkimuksesta käytiin Helsingin yliopiston Tiedekulmassa.
Ensimmäisenä huomion kiinnitti se, että Helsingin yliopistolla on tila, jossa esiintymislavan taustalla lukee suurin kirjaimin STAGE. Se on lievästi ärsyttävää ja kuljenkin sen vuoksi täst'edes kadun toista puolta Tiedekulman ohittaessani.
Keskustelussa äärioikeisto jäi kokonaan määrittelemättä ja siihen suhtauduttiin niin laveasti, että se voi olla melkein mitä tahansa. Melkein tuli mieleeni, että keskusteleva käsitteiden määrittelijä olisi aikanaan ollut hyvä Janajevin juntan tiedottajana, jolloin näiden ei olisi itse tarvinnut kännipäissään tiedottaa. Menestys toki olisi ollut sama, mutta tyyli ennen kaikkea.
Ikään kuin yllättävänä tietona esitettiin, että kansallismielisyys on kansainvälinen aate, eivätkä suomalaiset kansallismieliset ole keksineet sitä itse; tai heinänteon, saunomisen ja metsästyksen lomassa sattumalta kompastuneet siihen suomalaisessa maaperässä. Merkittävä tieto varmaan, jos ollaan yliopistolla.
Huolestuttavaa oli se, että 'vastuullinen media' tuntuu olevan jo ihan yleiskielen käsite. Niin se rappio - jota kansallismieliset eivät todellakaan pidä maahanmuutosta johtuvana - etenee. Totuuden jälkeisestä ajasta puhuttaessa oltiin huolestuneita mediasta ikään kuin mediasta tai sanomalehdistä löytyisi, tai edes pitäisi löytyä, totuus. Niiden uutistoiminnan toki pitäisi pohjautua faktapohjaisen tiedon välittämiseen, mutta se on tietenkin eri asia kuin totuus.
Keskustelijat esittivät äärioikeiston myös uskovan erilaisiin salaliittoteorioihin, joihin liikkeisiin liittyvät vihitään. Noviisit kokevat vihkimyksen voimaannuttavana. Salaliitoksi katsottavan toiminnan rajat keskustelijat maalasivat kuitenkin niin laveiksi, että heidän olisi pitänyt pitää omaa keskusteluansakin salaliittona, jos olisivat älyllisesti rehellisiä. En tiedä ovatko he kokeneet vihkimyksensä voimaannuttavana kokemuksena.
Tutkimusjohtaja ja keskustelun juontaja jätti itsestään älykkään kuvan, joten tutkimus itse on varmasti parempi kuin tässä lievästi karrikoiden esitetty keskustelu siitä.
2 kommenttia:
Minusta on jollain lailla erikoista ja sopimatontakin, kuinka tässä maassa tehty poliittisten ääriliikkeiden tutkimus on käytännössä äärioikeiston tutkimusta. Paljon sitä tutkitaan, paljon on paneeleja, kovasti ollaan huolissaan.
Tässä on jo implikoituna ongelma: entäs ne muut ääriliikkeet? Eikö meillä muka ole tutkimuskynnyksen ylittävää äärivasemmistolaisuutta? Eikö se ole kiinnostavaa vai mikä on?
No, todellisuudessa syyn tietävät kaikki 'nuivat'. Politiikan tutkimuksessa ääriliike on ongelma, josta pitäisi päästä eroon. Tutkija signaloi siis:
1) Minä en kuulu tähän liikkeeseen vaan vastustan sitä
2) Tutkimuksellani osoitan että tämä ilmiö on vaarallinen demokratialle, sequitur se ei nauti ilmaisunvapautta, samalla perustellen kuinka sen kannattajien tulisi luopua aatteestaan paremmin ajattelevien eduksi
3) -"- Selvitän keinoja taistella ilmiötä vastaan.
Ja niinhän se on, että meillä Suomessa äärioikeiston tutkijat ovat äärivasemmalla. Siispä heidän mukaansa äärivasemmistoa ei joko a) ole Suomessa tai b) se on hyvä ilmiö jota ei pidä tutkia [kritisoida] vaan joko tukea tai ainakin hyväksyä.
Jep. Vasemmistolaisista ja islamistisista liikkeistä pyritään kaikin tavoin olemaan löytämättä väkivaltaa ja selittämään ne jotenkin muuten, kansallismielisistä liikkeistä taas suorastaan etsitään, ja jopa manataan esille, väkivaltaa.
Lähetä kommentti