sunnuntai 30. syyskuuta 2018

19. Helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 4: 23 - 28.

Veljet, uudistakaat teitänne teidän mielenne hengessä, ja pukekaat päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on, totisessa vahurskaudessa ja pyhyydessä. Sentähden pankaat pois valhe, ja puhukaan jokainen lähimmäisensä kanssa totuutta; sillä me olemme jäsenet keskenämme. Vihastukaat ja älkäät syntiä tehkö, älkäät antako auringon laskea ylitse teidän vihanne, älkäät antako laittajalle siaa. Joka varastanut on, älkään silleen varastako, vaan paremmin tehkään työtä ja toimittakaan käsillänsä jotakin hyvää, että hänellä olis tarvitsevalle jakamista.


Evankeliumista Matteuksen mukaan 22: 1 - 14

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen: Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa, ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla. Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin! Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa. Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat. Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti. Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset. Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin. Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista. Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla. Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni. Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys. Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Popemobile

On pakko myöntää, että kun pääsi lähes metrin päähän paavista, tuli mieleen ainoastaan "Hey! Ho! Papa Francesco! Let's Go!" Maltoin kuitenkin mieleni ja viileän rauhallisesti annoin jopa muille tilaa, että ehdin piirtää oheisen maalaukseni ääriviivat rauhassa. Sanoisin, että ihan hyvä tulos olosuhteet huomioon ottaen.

Olen itse poliittisesti konservatiivi ja varsinkin vuoden 1962 messukirjan hankittuani hengellisestikin vahvasti traditionalismiin päin taipuvainen. Paavi Franciskusta taas pidetään jonkinlaisena liberaalin modernismin airueena. Väitän, että tähän kuvaan paavista liittyy väärinkäsityksiä sekä traditionalistien, että liberaalien taholta ja varsinkin sekulaarin median taholta, jonka kautta sekä tradiotionalistit, että liberaalit ovat paavin sanomaa tulkinneet. Tämä vaatisi toisen tekstin ja ehkä luovunkin ideastani sitoa blogitekstit uutisotsikkoihin ja kirjoitan seuraavaksi siitä. Tässä kirjoitan vain itse tapahtumasta, kun nyt kerrankin olin roskalehtien, YLE: n ja itse tapahtuman välissä.

Tallinna on keskustaltaan erittäin hieno kaupunki. Tuli käveltyä siellä vähän liikaakin huonoilla tossuilla, mutta se oli oikein huomioiden viimeviikkoisten paastopäivien huomiotta jäämisen. Opin varomaan automaattista suomen puhumista erilaisissa kaupallisissa yhteyksissä mikä on hyvä. Vastavuoroisuus on tärkeää ja jos olettaa virolaisen puhuvan automaattisesti suomea, pitäisi itse puhua automaattisesti eestiä. Jotkut puhuivat kyllä automaattisesti suomea ja tulivat neuvomaan, kun kuulivat kyselevää keskustelua. Hyviä ihmisiä. Hölmöltä jotenkin tuntui puhua Virossa englantiakin, mutta oma vika, että ei ole opetellut veljeskansan kieltä.

Vapaudenaukion messuun jonot olivat todella pitkiä. Moderni aika vaatii tarkkoja turvatarkastuksia. Meidän kohdallemme osui asiallisen leppoisa turvatarkastaja, joka antoi pitää laukutkin mukana, kunhan näytimme niiden sisällön. Portttien jälkeen Tallinan hyvä ihmiset jakoivat kirjasia, joihin oli painettu messun sisältö ja jonka kannessa oli Maria ja Jeesuslapsi - ikoni, sekä teksti: "Püha Missa, pühitseb Püha Isa Franciscus. Tallinna Vabaduse Väljak 25. septemper 2018" Kirjanen sisältää kaiken oleellisen mitä voidaan kirjoittaa itse messusta.

Ennakkotietojen mukaan odotin messun alkavan 16.30, mutta tässä paavi nykyaikaisesti yllätti ja saapui popemobilellaan aukiolle jo reilusti ennen neljää. Tämän ansiosta satunnainen paavin messuissa kävijäkin pääsi aivan Popemobilen reitin varrelle. Eräs tuttu totesikin, että Puolassa ei olisi toivoakaan päästä näin lähelle paavia. Sekularisaatio on huono juttu, mutta lasketaan tämä sille plussaksi.

Olen jostain syystä kuvitellut, että paavin pitämä messu on aina juhlamessu, mutta kun Kyrien jälkeen ei tullutkaan Gloriaa, vaan paavin toteamus: "Oremus" tajusin, että tässähän vietetään ihan arkimessua kalenterin mukaan. Tämä oli hienoa. On tärkeää elää siinä ajassa ja siinä rukouksessa, jota koko kirkko yhteisesti elää.

Messusta noin yleisesti on erittäin vaikea kirjoittaa. En osannut sitä Kouvola-teksteissäkään, enkä osaa vieläkään. Se pitää jokaisen itse kokea. Todetaan nyt kuitenkin, että messu pidettiin latinaksi, lukukappale ja evankeliumi luettiin eestiksi, paavi saarnasi italiaksi ja esirukouspyynnöt esitettiin latinaksi, eestiksi, espanjaksi, venäjäksi, englanniksi ja puolaksi. Itse itsestäni huomioin ehtoollisen aikana, että olen konformismiin taipuvainen. Yleensä Novus Ordosssa otan Kristuksen ruumiin kämmenilleni, mutta kun huomasin, että meidän paikkamme jonossa kaikki ottivat sen kielelle tein itse samoin. Olen periaatteessa sitä mieltä, että Vatikaani voisi määrätä niin, että Novus  Ordossakin ehtoollinen nautitaan polvistuneena samaan tapaan kuin Suomen evankelisluterialaisessa kirkossa nykyään tehdään. Tätähän kardinaali Sarah on ehdottanut ja miksi emme tekisi niin? Se ei tietenkään onistuisi tällaisissa massojen messuissa, mutta nämähän ovatkin poikkeuksia siihen miten päivittäinen elämä menee.

Ei tästä oikeastaan muuta. Lähtiessämme messusta paavi hurautti meitä vastaan Fiatilla. Ihan spontaanisti oli pakko vilkuttaa. Tänään paavi onkin jo pitänyt yleisaudienssin Roomassa. Täytyy itsekin ryhdistäytyä, koska paavi on minua kymmeniä vuosia vanhempi ja itse ennen tämän kirjoittamisen alkua ajattelin, että emmä oikein viitsi ja jaksa :) Yritän huomenna palata tuohon miksi paavia ylitulkitaan tradiotionalistien ja liberaalien parissa, mutta en kyllä lupaa siitä mitään kokoavaa esitystä.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Muuttamista muuttamisen vuoksi


Vanhurskas on kieltämättä hieman outo sana. Toisaalta se on aivan hyvä sana, joten vastaisiin ehdotukseen sen muuttamisesta harmoniaksi, että mitäpä jos ei nyt muutettaisi. Vanhurskas/vanhurskautus yhdistää kaksi käsitettä ( rigthteous ja justification eglanniksi, latinaksi ainakin ensimmäinen jotain muuta ) ja on siinä mielessä ehkä ongelmallinen. Toisaalta ongelmallisuus ei tässä ole pahasta, koska se pistää miettimään käsitteen merkitystä syvemmin kuin mikä sen pinnallinen merkitys on. Aasialaisessa ajattelussa on varmasti moniakin harmoniaa kuvaavia käsitteitä ja veikkaisin piispojen kokouksen pohtineen jotain tiettyä käsitettä, joka aasialaisessa ajattelussa parhaiten kytkisi Jumalan oikeamielisen tuomion oikeamielisen ihmisen oikeudenmukaiseen elämään. Suomessa vanhurskaus toimii tässä mielessä oikein hyvin. Ellei se alkujaan ole ollut suomen heimojen keskuudessa ikiainen käsite, kuten 5000 vuotta vanhat kiinalaiset keksinnöt aina ovat, niin nyt se alkaa jo olemaan. Eli ei kannata mennä mennä muuttamaan, vaikka uusi käännös Raamatusta olisikin suunnitteilla.

Muutenkin yleensä ärsyttää, että kaikkeen vanhaan pitää kajota. Ärsytti jo teininä, joten tätä ei pidä pistää vanhenemisen piikkiin.

Jutun perässä oli linkki toiseen juttuun. Siinä pohditaan Apostolisen uskontunnustuksen hankaluutta. Kirjoittakin on sama, joten haluan mainita tässä, että kirjoittajalla on myös erittäin hyviä juttuja, ettei pelkäksi mollaamiseksi mene. Apostolinen uskontunnustus ei ole mitenkään hankala oppia ulkoa ja se esittää kritinuskon keskeiset totuudet hyvinkin ytimekkäästi. Juutalaisten shema on selkeästi lyhempi, mutta käsittääkseni juutalaiset toisaalta kautta maailman lukevat synagogissaan pitkiä tekstejä hepreaksi. Apostolista uskontunnustustahan käytetään luterilaisessa kirkossa uskon tunnustamiseen messussa. Messu taas taitaa olla kokonaisuudessaan lyhyempi kuin juutalaisten palvelukset. Tässäkin suosittelisin siis pitämään traditiosta kiinni. Kyllä sen jaksaa.

Viime viikon tohinoissa jäi syyskuun paastopäivät pitämättä, joten rankaisen itseäni lähtemällä Viroon paavia fanittamaan ja jättämällä fläppärin kotiin. Ellen intoudu jotain kirjoittaa puhelimella, niin tälläkin viikolla jäädään päivittäisten päivitysten tavoitteesta. Siitä huolimatta kohti adventtia ja taas uutta kirkkovuotta.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

18. helluntain jälkeinen sunnuntai.


1. Korinttolaiskirje 1: 4 - 8.

Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne, sen Jumalan armon edestä, joka teille Jesuksessa Kristuksessa annettu on: että te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa. Sillä todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä jossakussa lahjassa mitään puutu, jotka odotatte meidän Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta, joka myös teitä loppuun asti vahvistaa, että te olisitte nuhteettomat meidän Herran Jesuksen Kristuksen päivänä.



Evankeliumi Matteuksen mukaan 9: 1 - 8.

Ja hän astui haahteen, meni jälleen ylitse ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat keskenänsä: tämä pilkkaa (Jumalaa). Ja kuin Jesus näki heidän ajatuksensa, sanoi hän: miksi ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on keviämpi sanoa: synnit annetaan anteeksi sinulle, taikka sanoa: nouse ja käy? Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias. Ja hän nousi ja meni kotiansa. Ja kuin kansa sen näki, ihmettelivät he ja kunnioittivat Jumalaa, joka oli ihmisille antanut senkaltaisen vallan.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Ääntä ja vimmaa


Nykyisin poliitikot jyrisevät, suuttuvat ja raivoavat kohtuuttoman usein mikäli sanomalehdistömme juttuihin on uskomista. Ja miksi ei olisi?

Sipilä raivostui...

Juha Sipilää kohtaan on kuitenkin erittäin vaikea tuntea myötätuntoa silloin, kun hän valittaa viestintätoimistoissa tehdystä politiikasta. Sitä saa mitä tilaa. Kesällä 2017 Sipilä heitti perussuomalaiset hallituksesta, vaikka perussuomalaiset olivat täysin sitoutuneet hallituksen ohjelmaan ja sen noudattamiseen. Tilalle hallitukseen Sipilä valitsi joukon kavereitaan. Hän ei ilmeisesti ollut edes muodostanut hallitusta kansan äänestämän vaalituloksen perusteella, vaan valinnut sinne joukon henkilöitä, joihin hän voi luottaa. Tässä mielessä jopa eilinen, täysin typerä ja kansanedustuslaitosta halventava luottamuskysymys oli ymmärrettävä. Kun henkilöi poliittiset kysymykset saa henkilöihin, ei asioihin keskittynyttä politiikkaa.

Näiden miesten jäljiltä seuraava eduskunta varmaankin jo äänestelee ministerien luottamuksesta siltä pohjalta onko tämän hiustyyli sopiva, osaako tämä matkia ketään julkkista uskottavasti tai onko tämä nyt yleensäkään lainkaan kiva tyyppi. Tästähän on jo ennakkotapauskin olemassa. Työväenpuolue SDP siirsi puheenjohtajansa Pertti Paasion syrjään koska tämä änkytti ja välillä olivat jopa sukat eri paria. Tilalle otettiin menestyneen Työväen Säästöpankin sulavakäytöksinen johtaja. Ja onhan näitä muitakin.

Politiikassa on tullut tavaksi vedota arvopohjaan nyt, kun arvot ovat niin joustavia, että ne venyvät mihin suuntaan tahansa tarpeen vaatiessa. Kataisen hallituksessa Vihreät, RKP, Vasemmistoliitto, SDP ja Kokoomusnaiset olivat KD:n rinnalla selvittämässä aborttioikeuden rajausta, joka olisi siirtänyt Suomen aborttilainsäädännön Eurooppalaiselle tasolle. Nyt, kun abortti ei ole ollut, eikä ole edes tulossa edukunnan agendalle nämä samat puolueet esiintyvät Suomea vielä paljon vapaamman aborttioikeuden suurina ja vankkumattomina puolestapuhujina. Heistä kyseessä on puhtaasti naisten oikeudesta, ja siten luovuttamattomasta ihmisoikeudesta. Jos ajatellaan edes hetki sitä mitä tarkoittaa se, että abortti olisi puhtaasti naisen oikeus, niin päädytään väistämättä siihen, että raskaus olisi yksin naisen vastuulla. Ja koska mies suljetaan siitä ulkopuolelle ei miehellä ole mitään vastuuta lapsestakaan. Elatusmaksut olisivat tällöin puhtaasti miehen asia. Saa maksaa, jos jaksaa, mutta mikään pakko ei ole.  Järki ja logiikka eivät tässä pelissä kuitenkaan paina mitään, koska henkilöidyssä politiikassa kyse on henkilöistä ja imagoista, ei asioista.

Koska nämä poliitikot tarpeen vaatiessa venyvät myös kristityiksi, niin kannattaisi miettiä tuota sunnuntain evankeliumitekstissä olevaa kuningas Davidin runoilemaa psalmia, joka on yksi Raamatun keskeisimmistä kohdista ja varsinkin juuri sen tätä säettä "Herra sanoi minun Herralleni..." Tätä mietiskellen voisi päätyä siihenkin, että demokratiassa päätetään asioista eikä kukkulan kuninkaista. Sen sisäistäminen tekisi poliitikoille hyvää, vähentäisi varmasti stressiä ja vaikka asiapuhekin voidaan puhua äänellä ja vimmalla se ei olisi asioiden ratkaisemista hidastavaa länkytystä mitä nykyinen, viestintätoimistoissa kehitelty imagopuhe taas on.

torstai 20. syyskuuta 2018

Paasikiven-Kekkosen - linja


Olipa kerran, kun olin pieni, sellainen ulkopoliittinen linja, kuin Paasikiven-Kekkosen - linja. Itse en pitänyt tuosta linjasta ja olin sitä vastaan, vaikka arvostinkin Paasikiveä suuresti. Siihen aikaan oli kuitenkin helppo vastustaa tuota linjaa, koska ulkopoliittinen linja perustui vahvasti johonkin ja se oli tiukasti sidoksissa Suomen valtion asemaan maailmassa. Ja silloin tunnettiin vielä sellainenkin käsite kuin 'vapaa mies', jonka elämä ei ollut täysin viralle alisteista. Nykyisinhän tätä käsistettä ei enää maassamme tunneta, mikä tekee valtiollisesta elämästä melko ahdistavaa henkisesti. Olet joko kunnon tottelevainen virkamies tai et ole mitään. Asenne on huolestuttavalla tavalla leviämässä myös yksityisiin firmoihin - sikäli kuin Suomessa nyt valtiosta riippumatonta liiketoimintaa enää on - niiden pelätessä valtiollisen valtamedian lietsomia kampanjoita erilaisia mielipiteitä vastaan. Nykyään ei ole mikään mahdoton ajatus, että kristityn tai muuten vapaasti ajattelevan, ja ajatuksiaan ilmaisevan, olisi mahdotonta toimia teknisissä tehtävissä Kone Oy:ssä. Tilanne ei ehkä ole vielä niin paha, mutta suunta johon ollaan menossa on aivan selvä.

Suomen nykyinen ulkopoliittinen linja perustuu eduskunnan mukaan vapaan aborttioikeuden ajamiseen. Oikeus tappaa lapsi mistä syystä tahansa, missä raskauden vaiheessa tahansa on ainoa selkeästi lausuttu perusta uudelle ulkopoliittiselle linjalle. Muuten linja on puhdasta linjattomuutta, jossa yritetään tyhjällä mielistelyllä muuttua jonkinlaiseksi länsimaaksi sitoumatta kuitenkaan millään muulla tavoin länteen kuin maksamalla Euroopan unionin jäsenyydestä. Mitään omaa linjaa ei enää uskalleta edes esittää, vaan yritetään kansalaisille selittää linjan perustuvat joihinkin yhteisiin, Euroopan jakamiin arvoihin. Eurooppa ei kuitenkaan ole sitoutunut mihinkään yhteisiin arvoihin. Suomessa asia kuitenkin menee valtiollisella tasolla hyvin läpi, koska sekä valtiolliset elimet, että valtiollinen valtamedia ovat harvinaisen arvottomia, eivätkä kykene minkäänlaiseen järkiperäiseen keskusteluun moraalisista arvoista.

Ja tietenkään edes tuota sitoutumista täysin vapaaseen aborttioikeuteen ei uskalleta esittää muualla kuin sisäpoliittisessa keskustelussa. Diplomaattiposteissa se tietysti menee eri valtioiden tietoon, mutta sillä tasolla onneksi ollaan niin kohteliaita, että asialle ei ryhdytä julkisesti nauramaan. Ymmärretään, että kyse on sisäpoliittisesta teatterista, jota kukaan ei ota vakavasti.

Vertailu 70-luvun, jolloin Paasikiven-Kekkosen - linja oli voimakkaimmillaan, ja nykypäivän välillä olisi laajemminkin  mielenkiintoista. Laiskana jullina en ryhdy sitä ainakaan tässä tekemään. Väittäisin kuitenkin, että silloin valtiollinen ajattelu oli vapaampaa kuin nyt. Oli olemassa selkeitä, joihinkin perusteisiin perustuvia ja niistä johdettuja näkemyksiä, joita oli helppo vastustaa tai kannattaa. Nykyisin valtiollisesssa elämässä vallitsee sen sijaan linjattomuus ja periaatteettomuus. Sen vastustaminen on vaikeaa, koska se on niin kaiken kattavaa ja luonteensa mukaisesti hahmotonta.

En ihmettele sitä osaa nuorisosta, jota politiikka valtiollisessa mielessä ei kiinnosta pätkään, vaan tunnen sympatiaa sitä kohtaan. Varmasti nuorisomme parhaimmistoa. On kuitenkin vakava vaara lähteä mukaan identiteettipolitiikan kiemuroihin. Siinä on vaikea, ellei mahdotonta voittaa sitä, jolla ei ole minkäänlaista omaa identiteettiä, eli vallitsevaa poliittista hegemoniaa, joka muovautuu tilanteiden mukaan vaikka miksi. Suosittelen identiteettipolitikoinnin sijaan oman identiteetin tervettä rakentamista ja jopa tiettyä ylenkatsetta poliittista koneistoa kohtaan. Ja tietenkin perussuomalaisten äänestämistä.

Jätän tämän tähän, koska blokin periaatteena on ollut kirjoittaa jokainen juttu yhdellä istumalla. Tässä oli jo liikaakin selittelyä mukana.


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Arvot mutapohjassa

Eduskunnassa käsitellään ilmeisesti huomena SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n epäluottamuslause ulkoministeri Timo Soinille. PS:n eduskuntaryhmä tekisi minusta hyvin, jos se vetäytyisi koko äänestyksestä äänestämällä porukalla tyhjää tai olemalla poissa. Kyseessä on ehkä Suomen politiittisen historian typerin epäluottamusäänestys, eikä ole mikään kunnia osallistua siihen. Toinen vaihtoehto on äänestää Timo Soinin luottamuksen puolesta.

Kokoomuksen rooli äänestyksessä on ehkä mielenkiintoisin. Orpo on jo väläytellyt edustajille vapautta äänestää mielensä mukaan. Olisi tavallaan mukavaa, jos äänestyksessä päädyttäisiin siihen tulokseen, että vigiliaan osallistuminen on Suomen ulkopoliittisen linjan vastaista. Se varmasti saisi monenkin eurooppalaisen politiikon kysymään miksi Kokoomus on EPP:ssä eikä Euroopan sosialistien tai vihreiden ryhmissä, joiden arvopohjan se varauksetta jakaa. Kokoomushan äänestyksen tuloksen tulee ratkaisemaan. Siniset ja Keskusta varmasti äänestävät luottamuksen puolesta.

Äänestys on ongelmallinen myös sananvapauden kannalta. Ministereilläkin pitäisi olla oikeus moraalisiin kantoihin ja niiden ilmaisemiseen. Sananvapautta ei Suomessa kuitenkaan kunnioiteta enää juuri lainkaan, joten sitä tuskin kannattaa ottaa eduskunnassakaan esille. Todellinen ongelma on se, että Soini on osallistunut kristilliseen vigiliaan ja ilmaissut ilonsa Argentiinan aborttilaista, jonka perusteella raskauden alkaminen raiskauksen seurauksena ja vaara terveydelle ovat abortin laillisia perusteita. Näitä näkemyksiä SDP, vihreät, RKP ja vasemmistoliitto, sekä osa kokoomuslaisista ovat pitäneet Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisina. Mikäli ne oikeasti ovat Suomen virallisen ulkopoliittisen linjan vastaisia, voi hyvin kysyä mitä Suomi yleensäkään tekee läntisessä arvoyhteisössä, kun ainoa maa mistä Suomen aborttioikeuksiin keskittyvä ulkopoliittinen linja saisi varauksettomattoman hyväksynnän olisivat kommunistinen Kiina ja Pohjois-Korea.

Kevään eurovaalit ovat monessakin mielessä mielenkiintoiset, mutta yhtenä pikku sivujuonteena niissä jälleen on se montako arvopohjatonta ateistia Suomen Kokoomus saa ujutettua parlamentin kristillisdemokraattiseen EPP-ryhmään. Ja vain sillä perusteella, että ketään ei siellä kiinnosta minkälainen arvopohja Kokoomuksella on.

Kesän 2017 hallitusratkaisu oli jo niin suuri ilveily demokratian kustannuksella, että tämä sitä tuskin tulee ylittämään. Hallituksen kaatumisessa olisi tiettyä oikeudenmukaisuuttakin, mutta tällä tavalla tehtynä se tietysti veisi Suomen mainetta aina vain huonompaan suuntaan, jos se enää on mahdollista.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Teologiaa


Olen aika suurella mielenkiinnolla katsellut Suomen teologisen instituutin videoituja luentoja. Minusta siellä ollaan aika jännien asioiden äärellä metafysiikan ja nominalismin jännitettä purkamassa ja luonnonoikeuden postmodernia väärsistymistä selittämässä.

Jälkimmäiseen, jossa luonnonoikeus nähdään ihmisestä itsestään lähtevänä oikeudentuntona, on ilmiselvästi syynä joidenkin suomalaisten luterilaisten tapa ymmärtää väärin katolista teologiaa. Sieltä poimitaan jotain toisinajettelijoita ja lähdetään heidän kelkkaansa. Tästä on seurausta apofaattinen teologia, joka on silkkaa roskaa ja kontemplatiivisen rukouksen vääristämistä mukavasti viinilasillisen kera nautittavaksi viisasteluksi. On helppo nähdä, että pysymällä Lutherissa luterilaiset pääsevät paljon lähemmäs totuutta, kuin ymmärtämällä katolisen teologian väärin.

Katolisessa moraaliteologiassa oli omat vääristymänsä, mutta viimeistään pyhän Johannes Paavali II:n kiertokirje Totuuden loiste korjasi suunnan ja kertoi erilaisille yksityisajattelijoille selkeästi sen mikä on katolinen oppi moraalifiosofian ja luonnonoikeuden suhteen. Suositeltavaa luettavaa se olisi STI:ssäkin.

Yksi suosikkiluentojani on Luther ja skolastinen teologia, jossa Timo Eskola elegantin yksinkertaisesti selittää transsubstantaation ja filosofisen ajattelun sen taustalla. Samalla videolla voi havaita luterilaisuuden suurimman ongelman: Luther ei oikeastaan tuonut mukanaan mitään muuta kuin mielipiteen ja asenteen. Hän vain yksinkertaisesti kieltäytyy filosofisesta perinteestä ja tavasta pyrkiä selittämään mysteerejä rationaalisesti osana luonnonoikeudellista järjestelmää. Hän sanoo vain, että tähän on pakko uskoa. mutta emme saa edes pyrkiä selittämään miksi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

17. Helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 4: 1 - 6.

Niin minä vangittu Herrassa neuvon teitä, että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii, kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa. Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta: Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 22: 34 - 46

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen. Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi: Mestari, mikä on suurin käsky laissa? Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs: Tämä on ensimäinen ja suurin käsky. Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas. Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat. Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus, sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin. Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Ryssäläistä meininkiä

Ukrainan tilanne on muutenkin monipolvinen ja monimutkainen, kuin kirkollisesti. Silti en jaksa olla ihmettelemättä Moskovan patriarkaatin suhtautumista, vaikka se ei minulle mitenkään kuulukaan. Oma näkemykseni tästä asiasta ei välttämättä ole oikea, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, kun lupasin joka päivä kirjoittaa.

Russian Church suspends

Yksi syy Moskovan patriarkaatin nuivalle suhtautumiselle Kiovan patriarkaattia kohtaan on ilman muuta se, että Ukrainassa on myös vahva kreikkalaiskatolinen kirkko, joka on täydessä yhteydessä Rooman kanssa. Moskova siis pelkää läntisiä vaikutteita, mutta minusta aivan liikaa ja aivan liian poliittisin perustein. Ellei Putinlandiassa sitä tiedetä, niin vaikkapa eduskuntavaaliehdokas Johan Beckman voisi kertoa sinne, että lännen politiikka ei ole paavin politiikkaa.

Opillisesti katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat hämmentävän lähellä toisiaan. Oikeastaan mitään eroa ei ole. Jonkinlainen mentaalinen ero, joka yleensäkin erottaa Venäjän ja lännen on selkeästi olemassa, mutta tuhannen vuoden aikana se ei ole vaikuttanut opin sisältöön juuri mitenkään

Roomalaiskatolisesta näkökulmasta katsottuna vaikuttaa sekoilevalta ja ryssäläiseltä meiningiltä se, että ortodoksinen kirkko, joka juurikin korostaa patriarkaattien itsenäisyyttä olisi nyt valmis torppaamaan Kiovan itsenäisen patriarkaatin. Kiovan patriarkaattihan on koko Venäjän patriarkaatin alku ja se jos mikä ansaitsisi oman itsenäisen piispanistuimen.

Niin tai näin, kuten Tampereella tavattiin sanoa, toivotan pyhän ristin ylentämisen juhlan merkeissä onnea koko ortodoksiselle maailmalle ja vielä erikseen Konstantinopolin patriarkaatille!

torstai 13. syyskuuta 2018

Peltohiiri juhlahuoneessa


Vakavimpia uhkia modernille, eurooppalaiselle demokratialle ovat vapaus, veljeys, äänioikeus ja sananvapaus. Näistä on päästävä, jotta aito demokratia voisi betonoida itsensä siksi suureksi eurooppalaiseksi saavutukseksi, jota sen väitetään olevan.

Juuri muuta ei voi päätellä siitä miten Euroopan unionin parlamentti kohtelee Unkaria ja siitä millaisia vaatimuksia se sille esittää. Europarlamentin touhu on kaikin puolin häpeällistä, mutta sen esittämät vaatimukset ja sanktiot eivät onneksi tule menemään läpi EU:n päättävissä elimissä.

Ilokseni voin todeta, että molemmat perussuomalaisten edustajat äänestivät parlamentin esitystä vastaan. Surukseen voi taas todeta sen, että he olivat suomalaisista ainoat. Toisessa sivistystä rapauttavassa esityksessä tekijänoikeuksista perussuomalaiset saivat sentään tuekseen RKP:n edustajan, mutta tässä muut suomalaiset edustajat katsoivat joukolla olevansa oikeutettuja sanktiomaan Unkarin laillista hallitusta ja kääntämään Unkarin politiikkaa haluamaansa suuntaan. Heistä tulee mieleen hieman yksinkertainen, hanslankarina elelevä tollo, jonka kodin vieressä on kasvihuoneita. Hän kyllä tietää, että niissä suurissa, lasisissa rakennuksissa kasvatetaan kasveja, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä millaisia kasveja siellä on, millaista hoitoa ne vaativat, ketkä niitä kasvattavat, ja miten nämä kasvattajat toimivat. Silti hän katsoo oikeudekseen ottaa kasvihuoneet haltuunsa ja hoitaa hommat mielensä mukaan, koska kasveista kuulemma saa rahaa. Tämä hanslankarin rooli on Suomen rooli tässä Unkaria koskevassa näytelmässä. Vertaus on varsin pätevä, kun ottaa huomioon sen mitä median ja sen käyttämien asiantuntijoiden kautta tiedämme Unkarin yhteiskunnasta ja maan politiikasta. Emme oikeastaan mitään ja sekin mitä meille noiden valopäiden toimesta kerrotaan, kerrotaan täysin vääristyneenä, joko ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta valehtelusta johtuen.

No, kuten sanottu, iloitkaamme kuitenkin siitä, että perussuomalaisten edustajat eivät ole tuollaisia tolloja.

Muutenkin pitää toivoa ja uskoa, että suomalaisten yliopistojen kätköissä on sankka viisaiden, hiljaisten ja ahkerien joukko, joka ei koskaan sano sanaakaan medialle. Ellei näin ole, niin on jo myöhäistä heittää hyvästejä suomalaiselle sivistysyliopistolle ja sivistyneelle valtiolle. Se meni jo. Mediayliopisto sitten tuottaa näitä lausuntomaatteja, jotka julistuksensa ohella opettavat ministerin sanomaan "anyways", jotta edes joku uskoisi, että tämä uskallettu päästää ihan ulkomaille asti.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Valheellinen vieraanvaraisuus


Vaikka olemme varsin erilaisia persoonia, eikä puheenjohtaja todellakaan ole papisti mitä itse olen henkeen vereen, niin huolestuttavan usein ajattelemme ilmeisesti täysin samoin tavoin. Heti luettuani uutisen siitä kuinka Irakin sisäministeriö tulee Suomeen jakamaan passeja, mieleeni pulpahti valmiina sama lause, jonka puheenjohtaja on twiitanut suomalaisen älymystön ja tieteellisen maailmankuvan omaavien asiantuntijoiden yhteiskunnalliselle keskusteluareenalle. Eli miten Suomi voi antaa Irakin viranomaisille tietoja henkilöistä, jotka ovat tulleet tänne hakemaan turvapaikkaa heihin Irakissa kohdistuneelta vainolta?

Tästä on toki puhuttu ennenkin. Suomen valtiollinen hallinto ei kauniisti sanottuna ole kovinkaan luovaa, joten oletan asenteen turvapaikkapolitiikkaan olevan suoraan Euroopasta kopioitua. Se tekee asian vain pahemmaksi, koska on selvää, että koko kansainvälinen turvapaikkajärjestelmä on Euroopan toimien vuoksi menettänyt täysin uskottavuutensa. Suurin osa suomalaisista tiesi jo vuonna 2015, että Torniosta ei kävele Suomeen ihmisiä, jotka ovat sotaa paossa. Enemmän asiantuntijoita kuin silmiään uskovat toimittajat ja poliitikot yrittivät uskotella rajan yli tulevan naisia ja lapsia, mutta tällä kertaa tulijoita oli niin paljon, että kaikki näkivät keitä tulijat olivat. Mikäli heitä pitäisi luonnehtia yhdellä määreellä, niin tulijat olivat nuoria miehiä islamilaisista maista. Muut olivat harvinaisia poikkeuksia, ja käytännössä kaikki avun tarpeessa olevat jäivät pakolaisleireille ja ovat edelleenkin siellä. Nyt Suomen hallitus sitten virallisesti myöntää, että kyseessä eivät olleet turvapaikkaan oikeutetut alunperinkään kutsuessaan Irakin viranomaiset myöntämään heille passeja, jotta heille voitaisiin antaa työperusteinen oleskelulupa. Heidät ikään kuin siirrettiin niiltä juhlasalin paikoilta joihin kuuluvat maailmalla sorretut ja solvatut niille paikoille joille kuuluu halpa ja alipalkattu työvoima.

Se, että kukaan ei enää usko turvapaikkajärjestelmän toimivuuteen ei ole vihapuhujien vaan sitä sumeilematta väärin käyttäneiden poliitikkojen vika.

Suomen kiintiöpakoilaisjärjestelemä on toiminut suhteellisen hyvin auttanut aidosti monia avun tarpeessa olevia. Seuraavaksi hallituksen tarkoituksena on tuhota se muuttamalla se Euroopan sisäisten siirtojen kiintiöiksi, joilla Suomeen sijoitetaan Euroopan muihin maihin tulleita turvapaikanhakijoita. Toivottavasti tämä ei onnistu. Joka tapauksessa ilmoitan tässä yleenkatseeni hallitukselle sen tavasta hoitaa pakolaisasioita. Valehtelusta ei pidetä ja se on monin tavoin törkeämpää kuin niin sanottu vihapuhe, jota se synnyttää.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Moraalikato


Tavallaan pitäisi taas olla tyytyväinen siitä, että kaverikapitalistisessa firmassa johtajana työskennellyt oululainen kaupunginvalteettu menetti työnsä yhden sanallisen lipsahduksen vuoksi. Hän meni ja puhui ihmisroskasta. Potkujen lisäksi pääministeri Sipilä kiirehti ilmoittamaan, että puheet eivät edusta Keskustan linjaa.

Iloinen pitäisi siis olla siitä, että hirviömäisen moraaliton koneisto potkii nyt myös sen luoneita ihmisiä, mutta tämä ilo itsessään olisi moraalitonta sekin. ( mahdollisille nuoremmille lukijoille on tässä vaiheessa kerrottava, että ennen puhuttiin ihan oikeasti yhteiskuntamoraalista. Nyt, kun sitä ei enää ole puhutaan arvopohjasta, joka jää täysin määrittelemättömäksi, jotta siitä olisi helppo jauhaa ja jakaa tuomioita mielentilojensa mukaan ). Moraali vaatii johdonmukaisuutta joten on pakko sanoa, että tämäkin irtisanominen - ja irtisanoutuminen - on vain merkki yhteiskuntaamme vaivaavasta syvästä moraalikadosta, sillä se perustuu johdomukaiseen moraalittomuuteen.

Oulussa aikanaan tehtiin poliittisten päättäjien toimesta päätös muuttaa kaupunkirakennetta niin, että kävelijät ikään kuin automaattisesti ohjautuisivat uusiin liiketiloihin. Tarkoitus ei tietenkään ollut, että tämä nyt puheena ollut ihmisroskaksi mainittu ihmisryhmä ajautuisi sinne, koska sitä jo silloin pidettiin ihmisroskana, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Pidän varsin todennäköisenä, että valitus näistä ihmisistä on lähtöisin ja tullut valtuutetulle juuri näiltä liikkeenharjoittajilta, Pihjalalinna mukaan lukien, joille paikallispolitiikot olivat hyvä liiketilat järjestäneet. Valtuutettu vain lausui tämän yleisen asenteen julki ja vaati kaupungilta jotain toimia näiden ihmisten paikallaolon estämiseksi. Ellei hän olisi käyttänyt kaverikapitalista liiketoimintaa potentiaalisesti häiritsevää sanaa "ihmisroska" olisi varmaankin päästy asialliseen ja kaikkia tyydyttävään keskusteluun siitä miten nämä ihmiset voitaisiin siirtää alueelta pois siinä kuin roskatkin.

Yhteiskuntamoraalin rappiosta ei oikeastaan mikään kerro paremmin kuin se, että todellisuuden ilmaiseva tökerö sanavalinta on yhteiskunnallisesti järkyttävämpää kuin itse todellisuus. Näihin ihmisiin suhtaudutaan kuin roskaan, koska he häritsevät valtiollis/kunnallista liiketoimintaa, turismia, kansainvälisyyttä ja kaikkea muuta kivaa, joka voisi tuottaa rahaa. Tätä on todellisuus. Arvopohjallista taas on puhua niin, että tämä todellisuus ei tulisi julkiseksi.

Olennainen osa tuota suhtaumista ja moraalikatoa on, että näiltä ihmisiltä ei uskalleta vaatia mitään käytöstapoja, koska oma moraalinen selkäranka puuttuu kokonaan. Siksi itse Oulun ulkopuolelta yhdynkin kaupunginvaltuutettu Junes Lokan esitykseen, että Oulussa otettaisiin roskaamisen suhteen nollatoleranssi. Henkilö joka piittaamattomasti roskaa ympäristöään saisi siitä sanktiot. Ensimmäisillä kerroilla pienemmät, seuraavilla kerroilla kovenevat. Hienoa myös olisi, jos Oulun hyvät ihmiset paikalla kulkiessaan siivoaisivat roskia pois ihmisiä soimaamatta. Se antaisi niille, jotka sekapäisyyttään tai muuten paikkoja roskaavat, hyvän esimerkin ja saattaisi aiheuttaa parantavan pistoksen heidän omatunnossaan.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Trump - Putin 40 love.


Luovun siitä ideasta, että jokaiselle päivälle pitäisi olla joku klikkiotsikko. Se ei toiminut, koska ne puhuvat itse omasta puolestaan niin täydellisesti.

Ruotsin vaalit päätyivät pattitilanteeseen siinäkin mielessä, että ulkoisten voimien ( trumputin ) vaikutuksesta ei nyt voi pitää mediassa kunnon meteliä. Media näyttää analyyseissaan päätyneen seuraaviin teräviin huomioihin: SD pakoilee vastuuta; hallitusvastuu nujertaa populismin; ääriliikkeeet ja natsit; maahanmuttovastaisuus; ja euro kyllä vakauttaa talouden. En oikeasti jaksa kommentoida noista mitään.

PS:n suora lähetys SD:n vaalivalvojaisista onnistui erittäin hyvin, vaikka yhteydet tilassa takkusivatkin huomattavasti. PS oli kunnon vieras ja oli osannut valita paikkansa vaatimattoman rauhallisesti. Kotiväkeä muistaakseen he siirtyivät jopa ulos tekemään haastatteluja, jotka olivat asiallisen informatiivisia. Sebastian Tynkkynen aivan turhaan hieman pelästyi jotain nuutunutta hippiä, joka oli hetkeksi herännyt 60-luvulta jatkuneesta unestaan, mutta selvisi tilanteesta kuitenkin rennon tyylikkäästi. Puheenjohtaja Halla-ahon analyysi tilanteesta perustui sille mikä tilanne todella on, joten siinä mielessä median vinoutuneempia analyyseja on turha linkittää tai lukea.

Ruotsin politiikka ei ole vahvimpia alueitani, mutta itse ajattelisin pattitilanteesta näin: Keskustan loikkaaminen vasemmistoblokkiin ei ole poissuljettua, mutta saattaisi johtaa siihen, että osa keskustan edustajista loikkaisi keskustasta pois. SD ( blokkien ulkopuolisena ) ja KD olisivat vakaimpia Moderaattien johtaman oikeistoblokin tukijalkoja, jos Moderaatit suostuisivat tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa SD:n tahdon mukaiseksi ja ottamaan huomioon muutamia muita SD:lle keskeisiä kysymyksiä. Moderaattien kannatus on todennäköisesti vuotanut enemmän SD/KD suuntaan kuin keskustalle ja liberaaleille, joten moderaateille olisi itselleen suuri riski lähteä painottamaan oikeistoblokin mahdollista hallitusohjelmaa keskustan suuntaan. Paras ratkaisu moderaateille olisi ottaa SD blokkiin mukaan, mutta keskusta ja liberaalit tuskin siihen suostuisivat. Mikään ei tietenkään ole mahdotonta, ja Ruotsin on joka tapauksessa ratkottava epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan ongelmia tulevalla vaalikaudella. Selkeä enemmistöhallitus saattaa siksi huokuttaa kaikkia oikeistoblokin puolueita, tai sitten ei. Blokkien ulkopuolinen SD on kuitenkin selkeästi ilmaissut halunsa tukea oikeistoblokin hallitusta tai olla siinä mukana. Moderaateilla onkin oikeastaan valinnan paikka SD ja sosialidemokraattien välillä.

Kotomaamme Kokoomuksen arvovalinta olisi tuossa tilanteessa ilman muuta sosialistit, mikä selittääkin sen, että puolue ei ole vielä saanut Suomea Natoon, eikä veroja laskettua, vaikka sen kannattajat ovat 50-vuotta sillä linjalla sitä uskollisesti äänestäneet. Arvot merkitsevät aika paljon ja kun arvot ovat puhtaan sosialistiset on aika vaikea noudattaa talouspolitiikkaa, joka ei olisi sosialistista.

Niin tai näin. Juhlapöytä on nyt Ruotsissa katettu ja on jännittävää nähdä kenet isännän asemassa oleva moderaatit arvokkaammalle paikalle ovensuusta ohjaa. Me täällä muistamme, että ".. hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia kirkossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!"

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

16. helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 3. 13 - 21.

Veljet: Sentähden minä rukoilen, ettette minun vaivaini tähden väsyisi, joita minä teidän edestänne kärsin, joka teidän kunnianne on. Sentähden kumarran minä polveni meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isän puoleen, joka kaikkein oikia Isä on, jotka taivaissa ja maassa lapsiksi kutsutaan, että hän antais teille voimaa kunniansa rikkauden jälkeen, että te hänen Henkensä kautta väkeväksi tulisitte sisällisessä ihmisessä; ja että Kristus asuis uskon kautta teidän sydämissänne; että te olisitte rakkauden kautta juurtuneet ja perustetut; että te selkiästi käsittäisitte kaikkei pyhäin kanssa, mikä leveys ja pituus, ja syvyys ja korkeus olis, ja Kristuksen rakkauden tuntisitte, joka kaiken tuntemisen ylitse käy; että te olisitte kaikella Jumalan täydellisyydellä täytetyt. Mutta hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia kirkossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!

Evankeliumi Luukkaan mukaan 14. 1 - 11.

Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä. ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä. Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat. Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja päästi menemään. Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös? Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata. Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille: Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu, ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle siaa! ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan. Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: ystäväni, nouse ylemmä; silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssas atrioitsevat. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Vastakkainasettelun aika on nyt.


Tänään on vietetty autuaan Neitsyt Marian syntymän juhlaa, mutta ehkä on parempi jatkaa niin, että tässä julkaistaan vain sunnuntaiden lukukappale ja evankeliumiteksti. Toisaalta helpommalla pääsisi ja parempaa lukemista olisi enemmän tarjolla, jos juhlatkin ottaisi huomioon.

Iltalehden näkökulma toteaa Perusuomalaisten ja Vasemmistoliiton vahvistavan toisiaan vastakkaisuudellaan. Ehkä totta, ehkä ei, mutta siitä myöhemmin. Huomioni kiinnitti puolueen kannattajista käytetty sana 'tosiuskovaiset'. Itse pyrin olemaan tosiuskovainen, mutta uskon ja tunnustan kaiken mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena. Ainakaan vielä se ei ole opettanut tai julistanut, että PS - puolueeseen pitäisi uskoa. Uskoisin olevan aika tyypillinen perussuomalainen siinä mielessä, että olen puolueessa ihan pragmaattisista poliittisista syistä, hyvää seuraa tietenkään väheksymättä, enkä minkään taivaspaikan tai maailman pelastamisen vuoksi.

On kyllä ilmeisen totta, että moderneissa poliittisissa teorioissa on uskonnon, varsinkin gnostisten lahkojen oppien piirteitä. Perussuomalaisten takana oleva moderni polittinen teoria on kansallismielisyys, jota tavallaan suojelee tuolta se, että kansallismielisyys on kiinni kunkin maan omassa kulttuurissa ja kielessä, ja sen maaperässä. Se teoriatasoinen universaali ideaali ja tavoite on oikeastaan vain kansojen välisessä sopimuksessa kunnioittaa toistensa itsemääräämisoikeutta. Uskoisin tämän olevan Jumalan tahto ja kaiken sitä vastaan olevan hengessä vääristynyttä gnostilaisuutta. Joka tapauksessa me perussuomalaiset olemme perussuomalaisia lihassa, hengessä olemme sitten kuka mitäkin.

En usko perussuomalaisten ja vasureiden vastakkaisuuden ruokkivan toisiaan, mutta sama länsimainen kehitys, jossa työväestön ( lasken yrittäjät ja insinöörit tähän mukaan ) merkitystä aliarvioidaan saattaa ruokkia kumpaakin. Sitä paitsi PS:n selkein vastakohta puoluekentällä olisi enemmän Vihreät kuin Vasemmistoliitto. Todellinen vastakkainasettelu on maailman kansojen, niiden työväestön ja globalistisen eliitin välillä. Kaikki länsimaat muistuttavat jossain määrin toisiaan elikeinorakenteidensa ja poliittisten järjestelmiensä osalta. Samat syyt, jotka johtivat Trumpin voittoon johtavat yllättäviin poliittisiin seurauksiin myös kaikissa niissä EU:n maissa, jotka yhteismarkkinoilla haihatellakseen jättävät suojaamatta oman maansa työväestön edut. Saksa ei välttämättä näin tee, mutta Suomi enemmän tai vähemmän tekee niin. En tiedä onko se tyhmyyttä vai intomielistä koohottamista pelätyn maailmanlopun edellä, mutta sen tiedän, että hyvähän tästä ei seuraa ellei suuntaa vaihdeta kohtuullisen nopeasti.

Työväestö on itselleni nykyisin vähän turhan modernia meinikiä ja lukisinkin itseni mieluummin maalaisväestön piiriin. Hiljaiset perivät maan ja mitään Suomeakaan ei enää olisi, ellei hiljainen maalaisväestö olisi jatkanut arkista elämäänsä milloin sotilaita piilossa ja milloin vapaammin viljellen ja metsästellen. Itsekin varmaan saisin jäniksen, jos tajuaisin olla hiljaa, mutta kun ei näköjään malta ;)

perjantai 7. syyskuuta 2018

Insinöörityö


Taisi olla pitkän ja raskaan Euromaydayn aikoina, kun viimeksi olin enempi tekemisissä insinööritieteiden kanssa, ellei Tuomas Akvinolaista lasketa insinööriksi, kuten hyvinkin voisi. Hieno huomata insinöörien raittiustyön olevan vielä voimissaan.

Alko teetti ansan.

Tuen ilman muuta teekkareiden tavoitetta pitää Otaniemi puhtaan niistä ansoista, joita viinaa kauppaava valtiovalta asettaa. Toivon ja uskonkin, että moni noista arjen taistelijoista herää huomenna ikään kuin kuolleista uuteen päivään. Ja se on niille tietysti oikein, sillä kunkin pitää oma kuormansa kantaman.

Tärkeää on muistaa, että työtä ja taistelua seuraa paasto, jossa keskitytään oleelliseen. Viinaa kauppaava valtiovalta on vain mitätön lihallinen toimija, joka on helpostikin voitettavissa, mutta sen taustalla on henki, jota vastaan on taisteltava toisin ja ylevimmin asein.

Onnea ja menestystä kaikissa tapauksissa! Insinööri valmistaa tarvittaessa tislauslaitteet itsekin, mutta modernin kuluttajan on syytä tietää, että Kiinassa niitä myydään halvalla.

torstai 6. syyskuuta 2018

Politiikan kommentoinnin huonous


Seuraavassa oikeastaan tiivistyy se mikä suomalaisessa politiikassa ja sen mediaseurannassa on vikana: Vihreillä kauhun paikka - jutussaan Ilta-Sanomien toimittaja kertoo vihreiden gallupkannatuksen laskun syyksi Touko Aallon ja tämän aiheuttaman imagotappion.

Kaikki mikä potentiaalisesti laskee vihreiden kannatusta on hyvästä, joten tällaisia juttuja pitäisi tervehtiä ilolla, mutta jotenkin eivät vain anna sielu ja mieli myöten. Vihreät tekevät politiikkaa ja median pitäisi raportoida siitä millaista politiikkaa he tekevät. Jutussa siitä ei taaskaan ollut sanaakaan, vaan otettiin viihdyttävä "olisko kivempi Toukon vai jonkun muun kaa?" - näkökulma. Ja tämä juttu ei ole mikään poikkeus, vaan on erittäin yleistä, että poliittiset kysymykset henkilöidään yrittäen sitä kautta luoda niiden ympärille jonkinlaista viihteellisyyden jännittävää auraa. Tuonkin kirjoittaja on aivan taitava kirjoittaja, joka varmaankin voisi omistaa aikansa rakkausromaanien tai syviä tunteita luotaavien rikosromaanien rakenteluun. Miksi niin ei tehdä? Kaikki voittaisivat nykyiseen tilaan verrattuna, jos sanomalehdet ryhtyisivät reilusti julkaisemaan kotimaista viihdekirjallisuutta. Fiktiivisiä tarinoita Emman ja Toukon kimuranteista suhteista, joita kohtalokas Li varjostaa.

On varmasti olemassa hyviä puoluejohtajia ja huonoja puoluejohtajia. Puoluejohtaja ei kuitenkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan puolueen ajama politiikka on sitä. Sen pitkäjänteinen noudattaminen takaa menestyksen, jos kansasta politiikalle kannatusta löytyy. Itse en usko Touko Aallon olevan vihreiden kannatuksen laskun syy. Mikäli on, niin silloin vihreiden kannatus lepää niin epävakaalla pohjalla ja puolueen poliittinen linja niin huojuva - mitä se kyllä tosiassa onkin - että yksi kännisekoilu riittää puhaltamaan sen nurin. Sen uskon, että lainopillisen neuvonantajan yritys pysäyttää lentokone ja estää palautus on vaikuttanut kannatukseen, mutta se olikin mitä suurimmassa määrin poliittinen teko ja selkeässä ristiriidassa vihreiden aikaisempien linjausten kanssa siitä, että lakeja pitää kunnioittaen noudattaa jopa puheissa ja ajatuksissa.

Olisi mukavaa jos media alkaisi lähestyä politiikkaa pääsääntöisesti asiat edellä. Pyrkisi selittämään mistä päätetään ja mitkä ovat eri puolueiden näkökannat kysymykseen. Ei se välttämätöntä tietenkään ole, koska asiat löytää netistä, jos viitsii nähdä aika helpon kaivamisen vaivan. Ehkä on vain niin, että mitään koottua esitystä päivän politiikasta tietyistä poliittiskulttuurista näkökulmista ei enää ole, vaan pitää tyytyä valtakunnallisella tasolla eduskuntaan ja siihen mitä siellä on puhuttu. Sellaisenaan se on tietysti puuduttavampaa, mutta selvästi informatiivisempaa kuin valtakunnallinen media. Onhan kansalaisella demokratiassa jonkinlainen velvollisuuskin ottaa selvää, joten voi sitä aina välillä puutuakin.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Hartaus


Olen flunssassa, jonka kovin hetki toivottavasti meni ohi eilen, jolloin en jaksanut edes kirjoittaa tähän. Ainakin siinä mielessä näyttää hyvältä, että nenä todellakin vuotaa, eikä ole tukkoinen.

Koitan paikata laiminlyönnin kirjoittamalla tänään kahdesti. En etsi poliittista uutista, vaikka kyllähän tämäkin uutinen osittain politiikkaa sivuaa: Luterilaiset papit vihkineet tai siunanneet yli sata sateenkaariparia. Itse uutinen ei sinänsä ärsytä kirjoittamaan, mutta Kotima24:n ja luterilaisten pappien tapa käyttää ruusokkoa ärsyttää. Kotimaa24:n aihetta koskevien uutisten kuvituksena on todella usein ruusukko tai luterilainen pappi jakamassa niitä ihmisille. Pahimmillaan heittelemässä niitä kuorma-auton lavalta. On siis syytä kertoa mikä Ruusukko on ja miten sitä käytetään. Ihan ensimmäiseksi voi sanoa, että jos sellaisen saa luterilaiselta papilta on hyvä pyytää tätä siunaamaan se, jos hän suinkin vain osaa.

Ruusukko on vanha hartaus, jonka nykyisen muodon pohjana on joskus 1400-luvulla syntynyt idea sen liittämisestä 150 psalmiin, joita hetkipalveluksissa laulettiin. Lukutaidottomat voivat tuolloin yhtyä psalmilauluun ruusukkohartauksen muodossa. Itse hartaus on paljon tätä vanhempaa perua.

Ruusukkohartaus aloitetaan luonnollisesti Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Sitten krusifiksin kohdalla lausutaan Apostolinen uskontunnustus. Siitä seuraavan helmen kohdalla Isä meidän - rukous, jonka jälkeisten kolmen helmen kohdalla lausutaan Terve Maria - rukous uskon lisäämiseksi, toivon vahvistamiseksi ja rakkauden herättämiseksi. Niiden, kuten jokaisen tulevan dekadin jälkeen lausutaan Kunnia ja mikäli niin haluaa myös Fatiman rukous. Nykyisen tavan mukaan päivittäin rukoillaan 5 dekadia. Ne alkavat aina Isä-meidän rukouksella, jonka aikana nostetaan mieleen mitä Jeesuksen elämään liittyvää salaisuutta mietiskellään. Tämä salaisuutta mietiskellen rukoillaan kymmenen Terve Mariaa, eli yksi dekadi.

Salaisuudet ovat iloiset salaisuudet ( Gabrielin ilmoitus Marialle, Marian vierailu Elisabethin luona, Jeesuksen syntymä, Jeesuksen omistaminen Jumalalle temppelissä, Jeesus l2-vuotiaana temppelissä keskustelemassa ), Murheelliset salaisuudet ( Jeesuksen kuolemantuska Getsemanessa, Jeesuksen ruoskiminen, Jeesuksen kruunaaminen orjantappuroilla, Jeesus kantamassa ristiä, Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema ) ja kunniakkaat salaisuudet ( tyhjä hauta ja ylösnousemus, Jeesuksen astuminen taivaaseen, Pyhän hengen lähettäminen helluntaina, Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen/kuolonuneen nukkuminen, Neitsyt Marian kruunaaminen taivaan kuningattareksi ). Iloisia salaisuuksia mietiskellään maanantaina ja torstaina, murheellisia salaisuuksia tiistaina ja perjantaina, kunniakkaita salaisuuksia keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina. Tämä on periteinen tapa.

Pyhä Johannes Paavali II lisäsi noiden rinnalle valoisat salaisuudet ( Jeesuksen kaste, Jeesus ilmoittaa itsensä Kaanaan häissä,  taivaan valtakunnan julistaminen ja kääntymykseen kehottaminen, kirkastuminen, eukaristian asettaminen ). Jos nämä otetaan mukaan, kuten ihan hyvä on, niin niitä mietiskellään torstaisin ja lauantaisin taas iloisia salaisuuksia kunnikkaiden sijaan.

Noin siis. Mikäli saatte luterilaiselta papilta ruusukon, jota hän omaansa tai Kotimaa24:n agendaa mainostaakseen jakaa, niin teidän tulisi käyttää sitä noin.

Joka osoittaa mieltään kaduilla


"Joka marssii sosialistin kanssa on joko sosialisti tai sosialistien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole" kertoo Helsingin Sanomat. Omasta mielestäni näin ei välttämättä ole, vaan mieltä osoitetaan yleensä asioista, joiden taakse mahtuu hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä. Totta on, että lähes säännönmukaisesti mielenosoitusten agendan onnistuvat kaappamaan äänekkäimmät ja röyhkeimmät ihmiset mikä on syy miksi itse en mielenosoituksia kannata enkä niihin osallistu. En kuitenkaan tuomitsekaan. Useimmiten mielenosoitukset ovat seuraus jostakin, eivätkä syy millekään.

Natsismiin ja sosialismiin liittyi/liittyy omana osanaan vahva ja kiihkeä propaganda. Siinä Helsingin Sanomat on itse mestari ja alun toteamuksen voisi myös muuttaa muotoon: "Joka uskoo Helsingin Sanomien juttujen todenperäisyyteen ja lukee niitä muutoin kuin viihteenä on joko propagandisti tai propagandistien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole."

On nimitttäin käynyt niin, että Saksin pääministeri ( CDU ) on todennut, että Chemnizissä ei ollut ei ollut ihmisiä hakkaavia ryhmiä, ei ajojahtia, eikä juulalaisvainotunnelmaa. Jo aiemmin Saksin ylin syyttäjä oli todennut saman, mistä huolimatta HS - ja sen perässä muu suomalainen media - jatkoi uutisointia linjalla, jonka se asioista mitään tietämättä oli valinnut. Eli harrasti siis propagandaa.

Kirjeenvaihtaja Pentti Rönkkö

Niille onnellisille, jotka osaavat saksaa Bild ( saksa kääntyy googlella englanniksi paremmin kuin suomi )

Helsingin Sanomien juttujen asenne on niin kiihkeä, että olisi mukavaa, jos niiden juttujen taustalla olevista tapahtumista kerrottaisiin niin, että faktat ovat kunnossa. Se olisi eräänlainen lehtimiestyön kuolleista nouseminen. Nyt meille jää viralliseksi kuvaksi tapahtumista median välittämä tieto, että Chemnizissä ihmiset jahtasivat ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä ja hakkasivat näitä, vaikka mitään sellaista ei ole tapahtunut.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Demokratia ja vapaa sana


Edellistä evankeliumitekstiä voisi sekulaaristi soveltaen tulkita kirkkoisien perinnettä noudattaen niin, että kuollut poika kuvaa demokratiaa ja äiti valtion demokraattisia rakenteita. Epäilen viitsisikö Jeesus herättää demokratiaa henkiin, sillä demokratia vaatii ihmisiä osallitumaan muiden asioista päättämiseen ja on omiaan herättämään kaikenlaista riitaa. Olihan Jumala jo hyvin vastahakoinen monarkiallekin, mutta antoi sen sitten kansalle, kun tämä suuruudentunnossaan sitä vaati. Parempi olisi, jos vain osaisimme elää Jumalan käskyjen mukaan ja tuomarit ratkoisivat kiistojamme. Kymiläisille omansa, kotkalaisille ja muille mieluusti joku ankarampi.

Mistä jatkuva väärinymmärtäminen kertoo.

Media on todella huolissaan internetistä ja kyselee poliitikoilta tukea näkemyksilleen sen huonoudesta. Itse näen internetin vaikutuksen huomattavan positiivisina. Se on parantanut aikaisempaa poliittista keskustelukultturia, joka perustui lehdissä julkaistuihin kryptisen pöpööseihin julkilausumiin. Ongelma on ehkä se, että ihmiset eivät yhdisty ja osallistu tekemään jotain konkreettista poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, koska kommentointi verkossa on niin helppoa ja vapaata kustannuksista. Ongelma lienee kuitenkin ohimenevä ja tulevaisuudessa nähdään pohdiskelevimpien ja introvertimpien ihmisten vaikutusmahdollisuuksien kasvaneen. Veikkaisin näin.

Verkossa on ilkeää ja törkeää puhetta, mutta sellaista puhetta on aina ollut. Se johtuu paitsi siitä, että Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii kenet voisi niellä, myös siksi, että kulttuurimme suosii törkeää ja ilkeää puhetta jopa puhelauluna. Nykyisin se on vain demokratisoitunut, eikä enää ole niin helppo ladella tökeröitä tuomioita ymmärtämättömälle kansalle jostain tavoittamattomasta ylhäisyydestä. Sitä paitsi suurin osa sosiaalisen median oman elämänsä runoilijoista puhuu kauniimmin kuin puhuvat vaikkapa suuret bardimme Hannu Salama ja Jari Tervo, joiden keskinäisessä tasoerossa näkyy virallistetun ja hyväksytyn puheen tason kehitys. En välttämättä sanoisi, että eteenpäin on menty.

Demokratia tuskin herää kukoistavalla tavalla henkiin, ennen kuin ihmiset oppivat tyytymään paikallisuuteen ja siihen mikä koko ajan on konkreettisena ympärillä. Nykyiselle edustukselliselle demokratialle sosiaalinen media ja internet ovat kuitenkin vähintäänkin oivallista elvytystä.

Kuvassa on kulman takana yhteiskunnallisia vaikuttajia ja tulevia kansanedustajia. Jos olisin tyytynyt teekupin äärellä, puolityhjällä terasilla rauhassa spammaamaan nettiin viisauksia olisin todennäköisesti saavuttanut enemmän kuin sosiaalistumalla kaljatuoppien ääreen. Kaljalla toki oli kivempaa. Se on pakko myöntää.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

15. helluntain jälkeinen sunnuntai

Kirjeestä galatalaisille 5: 25 - 26; 6: 1 - 10

Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä. Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.  Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettes sinä myös kiusattaisi. Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät. Sillä jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä. Mutta koetelkaan kukin oman tekonsa, ja sitte hän taitaa ainoasti itsestänsä kerskata, ja ei yhdessäkään muussa; Sillä kukin pitää oman kuormansa kantaman. Joka sanalla neuvotaan, se jakakaan kaikkea hyvää sille, joka häntä neuvoo. Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää. Ja koska me hyvää teemme, niin älkäämme suuttuko; sillä aikanansa mekin saamme niittää ilman lakkaamatta. Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat.

Luukas 7:  11 - 16

Ja tapahtui sen jälkeen, että hän meni kaupunkiin, joka Nain kutsutaan, ja hänen kanssansa meni monta hänen opetuslastansa ja paljo väkeä. Mutta kuin hän kaupungin porttia lähestyi, katso, kuollut kannettiin ulos, joka oli äitinsä ainoa poika, ja se oli leski. Ja paljo kaupungin kansasta kävi hänen kanssansa. Kuin Herra hänen näki, armahti hän hänen päällensä ja sanoi hänelle: älä itke! Ja meni ja rupesi paariin (ja kantajat seisahtivat,) ja hän sanoi: nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse ylös! Ja kuollut nousi istualle ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi sen äidillensä. Ja pelko tuli kaikille, ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: suuri propheta on noussut meidän sekaamme, ja Jumala on kansaansa etsinyt.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Kahden minuutin viha


Huomenna alkaa taas uusi viikko ja tulee uudet lukukappaleet ja evankeliumit, joista en vielä tiedä mitään, koska en lunttaa. Tähän ei enää viitsi etsiä mediaotsikkoa, koska koin niin, että olin itse siellä missä otsikoita tehdään. Noin tuhannen ihmisen miekkarissa Lahdessa.

Otsikko voisi oikeastaan olla alkukielellä: "Two Minutes Charity", sillä niin hyvä oli meininki. On ilo olla tämän puolueen jäsen ja sanoisin Lahden tunnelmien ja niiden tunnelmien perusteella joita Kymen piirissä olen kevään ja kesän mittaan kokenut, että PS ei ole katoamassa minnekään, vaan tulee olemaan vaikuttava tekijä suomalaisessa politiikassa vielä silloinkin, kun me - jos armon saamme - puhdistumme tekemiemme syntien seurauksista kiirastulessa.

Omasta mielestäni kaikki puheet ovat aina liian pitkiä, mutta nyt ne olivat sen ohella hyviä. Ohjelmaluonnokset ovat mielestäni täysin valmiita ja ne ovat parempia kuin koskaan ennen. Puolue on selvästi kehittynyt oikeaan suuntaan. Puolue ei kuitenkaan ole paperia, vaan ihmisiä ja aivan vilpittömästi voi sanoa, että nyt on hyvä meininki. Haaste on saada nämä ohjelmat läpi ihmisten tietoisuuteen ennen vaaleja. Jos siinä onnistutaan, niin ensi kevään vaaleista on tulossa jopa odottamattoman hyvä tulos.

Ei mulla oikeastaan muuta: lähdin kesken pois, josta syystä luonnollisesti ruoskin itseni. Saunan kautta kohti viidettätoista helluntain jälkeistä viikkoa siis.