perjantai 14. syyskuuta 2018

Ryssäläistä meininkiä

Ukrainan tilanne on muutenkin monipolvinen ja monimutkainen, kuin kirkollisesti. Silti en jaksa olla ihmettelemättä Moskovan patriarkaatin suhtautumista, vaikka se ei minulle mitenkään kuulukaan. Oma näkemykseni tästä asiasta ei välttämättä ole oikea, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, kun lupasin joka päivä kirjoittaa.

Russian Church suspends

Yksi syy Moskovan patriarkaatin nuivalle suhtautumiselle Kiovan patriarkaattia kohtaan on ilman muuta se, että Ukrainassa on myös vahva kreikkalaiskatolinen kirkko, joka on täydessä yhteydessä Rooman kanssa. Moskova siis pelkää läntisiä vaikutteita, mutta minusta aivan liikaa ja aivan liian poliittisin perustein. Ellei Putinlandiassa sitä tiedetä, niin vaikkapa eduskuntavaaliehdokas Johan Beckman voisi kertoa sinne, että lännen politiikka ei ole paavin politiikkaa.

Opillisesti katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat hämmentävän lähellä toisiaan. Oikeastaan mitään eroa ei ole. Jonkinlainen mentaalinen ero, joka yleensäkin erottaa Venäjän ja lännen on selkeästi olemassa, mutta tuhannen vuoden aikana se ei ole vaikuttanut opin sisältöön juuri mitenkään

Roomalaiskatolisesta näkökulmasta katsottuna vaikuttaa sekoilevalta ja ryssäläiseltä meiningiltä se, että ortodoksinen kirkko, joka juurikin korostaa patriarkaattien itsenäisyyttä olisi nyt valmis torppaamaan Kiovan itsenäisen patriarkaatin. Kiovan patriarkaattihan on koko Venäjän patriarkaatin alku ja se jos mikä ansaitsisi oman itsenäisen piispanistuimen.

Niin tai näin, kuten Tampereella tavattiin sanoa, toivotan pyhän ristin ylentämisen juhlan merkeissä onnea koko ortodoksiselle maailmalle ja vielä erikseen Konstantinopolin patriarkaatille!

Ei kommentteja: