maanantai 24. syyskuuta 2018

Muuttamista muuttamisen vuoksi


Vanhurskas on kieltämättä hieman outo sana. Toisaalta se on aivan hyvä sana, joten vastaisiin ehdotukseen sen muuttamisesta harmoniaksi, että mitäpä jos ei nyt muutettaisi. Vanhurskas/vanhurskautus yhdistää kaksi käsitettä ( rigthteous ja justification eglanniksi, latinaksi ainakin ensimmäinen jotain muuta ) ja on siinä mielessä ehkä ongelmallinen. Toisaalta ongelmallisuus ei tässä ole pahasta, koska se pistää miettimään käsitteen merkitystä syvemmin kuin mikä sen pinnallinen merkitys on. Aasialaisessa ajattelussa on varmasti moniakin harmoniaa kuvaavia käsitteitä ja veikkaisin piispojen kokouksen pohtineen jotain tiettyä käsitettä, joka aasialaisessa ajattelussa parhaiten kytkisi Jumalan oikeamielisen tuomion oikeamielisen ihmisen oikeudenmukaiseen elämään. Suomessa vanhurskaus toimii tässä mielessä oikein hyvin. Ellei se alkujaan ole ollut suomen heimojen keskuudessa ikiainen käsite, kuten 5000 vuotta vanhat kiinalaiset keksinnöt aina ovat, niin nyt se alkaa jo olemaan. Eli ei kannata mennä mennä muuttamaan, vaikka uusi käännös Raamatusta olisikin suunnitteilla.

Muutenkin yleensä ärsyttää, että kaikkeen vanhaan pitää kajota. Ärsytti jo teininä, joten tätä ei pidä pistää vanhenemisen piikkiin.

Jutun perässä oli linkki toiseen juttuun. Siinä pohditaan Apostolisen uskontunnustuksen hankaluutta. Kirjoittakin on sama, joten haluan mainita tässä, että kirjoittajalla on myös erittäin hyviä juttuja, ettei pelkäksi mollaamiseksi mene. Apostolinen uskontunnustus ei ole mitenkään hankala oppia ulkoa ja se esittää kritinuskon keskeiset totuudet hyvinkin ytimekkäästi. Juutalaisten shema on selkeästi lyhempi, mutta käsittääkseni juutalaiset toisaalta kautta maailman lukevat synagogissaan pitkiä tekstejä hepreaksi. Apostolista uskontunnustustahan käytetään luterilaisessa kirkossa uskon tunnustamiseen messussa. Messu taas taitaa olla kokonaisuudessaan lyhyempi kuin juutalaisten palvelukset. Tässäkin suosittelisin siis pitämään traditiosta kiinni. Kyllä sen jaksaa.

Viime viikon tohinoissa jäi syyskuun paastopäivät pitämättä, joten rankaisen itseäni lähtemällä Viroon paavia fanittamaan ja jättämällä fläppärin kotiin. Ellen intoudu jotain kirjoittaa puhelimella, niin tälläkin viikolla jäädään päivittäisten päivitysten tavoitteesta. Siitä huolimatta kohti adventtia ja taas uutta kirkkovuotta.

Ei kommentteja: