tiistai 11. syyskuuta 2018

Moraalikato


Tavallaan pitäisi taas olla tyytyväinen siitä, että kaverikapitalistisessa firmassa johtajana työskennellyt oululainen kaupunginvalteettu menetti työnsä yhden sanallisen lipsahduksen vuoksi. Hän meni ja puhui ihmisroskasta. Potkujen lisäksi pääministeri Sipilä kiirehti ilmoittamaan, että puheet eivät edusta Keskustan linjaa.

Iloinen pitäisi siis olla siitä, että hirviömäisen moraaliton koneisto potkii nyt myös sen luoneita ihmisiä, mutta tämä ilo itsessään olisi moraalitonta sekin. ( mahdollisille nuoremmille lukijoille on tässä vaiheessa kerrottava, että ennen puhuttiin ihan oikeasti yhteiskuntamoraalista. Nyt, kun sitä ei enää ole puhutaan arvopohjasta, joka jää täysin määrittelemättömäksi, jotta siitä olisi helppo jauhaa ja jakaa tuomioita mielentilojensa mukaan ). Moraali vaatii johdonmukaisuutta joten on pakko sanoa, että tämäkin irtisanominen - ja irtisanoutuminen - on vain merkki yhteiskuntaamme vaivaavasta syvästä moraalikadosta, sillä se perustuu johdomukaiseen moraalittomuuteen.

Oulussa aikanaan tehtiin poliittisten päättäjien toimesta päätös muuttaa kaupunkirakennetta niin, että kävelijät ikään kuin automaattisesti ohjautuisivat uusiin liiketiloihin. Tarkoitus ei tietenkään ollut, että tämä nyt puheena ollut ihmisroskaksi mainittu ihmisryhmä ajautuisi sinne, koska sitä jo silloin pidettiin ihmisroskana, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Pidän varsin todennäköisenä, että valitus näistä ihmisistä on lähtöisin ja tullut valtuutetulle juuri näiltä liikkeenharjoittajilta, Pihjalalinna mukaan lukien, joille paikallispolitiikot olivat hyvä liiketilat järjestäneet. Valtuutettu vain lausui tämän yleisen asenteen julki ja vaati kaupungilta jotain toimia näiden ihmisten paikallaolon estämiseksi. Ellei hän olisi käyttänyt kaverikapitalista liiketoimintaa potentiaalisesti häiritsevää sanaa "ihmisroska" olisi varmaankin päästy asialliseen ja kaikkia tyydyttävään keskusteluun siitä miten nämä ihmiset voitaisiin siirtää alueelta pois siinä kuin roskatkin.

Yhteiskuntamoraalin rappiosta ei oikeastaan mikään kerro paremmin kuin se, että todellisuuden ilmaiseva tökerö sanavalinta on yhteiskunnallisesti järkyttävämpää kuin itse todellisuus. Näihin ihmisiin suhtaudutaan kuin roskaan, koska he häritsevät valtiollis/kunnallista liiketoimintaa, turismia, kansainvälisyyttä ja kaikkea muuta kivaa, joka voisi tuottaa rahaa. Tätä on todellisuus. Arvopohjallista taas on puhua niin, että tämä todellisuus ei tulisi julkiseksi.

Olennainen osa tuota suhtaumista ja moraalikatoa on, että näiltä ihmisiltä ei uskalleta vaatia mitään käytöstapoja, koska oma moraalinen selkäranka puuttuu kokonaan. Siksi itse Oulun ulkopuolelta yhdynkin kaupunginvaltuutettu Junes Lokan esitykseen, että Oulussa otettaisiin roskaamisen suhteen nollatoleranssi. Henkilö joka piittaamattomasti roskaa ympäristöään saisi siitä sanktiot. Ensimmäisillä kerroilla pienemmät, seuraavilla kerroilla kovenevat. Hienoa myös olisi, jos Oulun hyvät ihmiset paikalla kulkiessaan siivoaisivat roskia pois ihmisiä soimaamatta. Se antaisi niille, jotka sekapäisyyttään tai muuten paikkoja roskaavat, hyvän esimerkin ja saattaisi aiheuttaa parantavan pistoksen heidän omatunnossaan.

Ei kommentteja: