Teologiaa

Olen aika suurella mielenkiinnolla katsellut Suomen teologisen instituutin videoituja luentoja. Minusta siellä ollaan aika jännien asioiden äärellä metafysiikan ja nominalismin jännitettä purkamassa ja luonnonoikeuden postmodernia väärsistymistä selittämässä.

Jälkimmäiseen, jossa luonnonoikeus nähdään ihmisestä itsestään lähtevänä oikeudentuntona, on ilmiselvästi syynä joidenkin suomalaisten luterilaisten tapa ymmärtää väärin katolista teologiaa. Sieltä poimitaan jotain toisinajettelijoita ja lähdetään heidän kelkkaansa. Tästä on seurausta apofaattinen teologia, joka on silkkaa roskaa ja kontemplatiivisen rukouksen vääristämistä mukavasti viinilasillisen kera nautittavaksi viisasteluksi. On helppo nähdä, että pysymällä Lutherissa luterilaiset pääsevät paljon lähemmäs totuutta, kuin ymmärtämällä katolisen teologian väärin.

Katolisessa moraaliteologiassa oli omat vääristymänsä, mutta viimeistään pyhän Johannes Paavali II:n kiertokirje Totuuden loiste korjasi suunnan ja kertoi erilaisille yksityisajattelijoille selkeästi sen mikä on katolinen oppi moraalifiosofian ja luonnonoikeuden suhteen. Suositeltavaa luettavaa se olisi STI:ssäkin.

Yksi suosikkiluentojani on Luther ja skolastinen teologia, jossa Timo Eskola elegantin yksinkertaisesti selittää transsubstantaation ja filosofisen ajattelun sen taustalla. Samalla videolla voi havaita luterilaisuuden suurimman ongelman: Luther ei oikeastaan tuonut mukanaan mitään muuta kuin mielipiteen ja asenteen. Hän vain yksinkertaisesti kieltäytyy filosofisesta perinteestä ja tavasta pyrkiä selittämään mysteerejä rationaalisesti osana luonnonoikeudellista järjestelmää. Hän sanoo vain, että tähän on pakko uskoa. mutta emme saa edes pyrkiä selittämään miksi.