Vakavimpia uhkia modernille, eurooppalaiselle demokratialle ovat vapaus, veljeys, äänioikeus ja sananvapaus. Näistä on päästävä, jotta aito demokratia voisi betonoida itsensä siksi suureksi eurooppalaiseksi saavutukseksi, jota sen väitetään olevan.
Juuri muuta ei voi päätellä siitä miten Euroopan unionin parlamentti kohtelee Unkaria ja siitä millaisia vaatimuksia se sille esittää. Europarlamentin touhu on kaikin puolin häpeällistä, mutta sen esittämät vaatimukset ja sanktiot eivät onneksi tule menemään läpi EU:n päättävissä elimissä.
Ilokseni voin todeta, että molemmat perussuomalaisten edustajat äänestivät parlamentin esitystä vastaan. Surukseen voi taas todeta sen, että he olivat suomalaisista ainoat. Toisessa sivistystä rapauttavassa esityksessä tekijänoikeuksista perussuomalaiset saivat sentään tuekseen RKP:n edustajan, mutta tässä muut suomalaiset edustajat katsoivat joukolla olevansa oikeutettuja sanktiomaan Unkarin laillista hallitusta ja kääntämään Unkarin politiikkaa haluamaansa suuntaan. Heistä tulee mieleen hieman yksinkertainen, hanslankarina elelevä tollo, jonka kodin vieressä on kasvihuoneita. Hän kyllä tietää, että niissä suurissa, lasisissa rakennuksissa kasvatetaan kasveja, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä millaisia kasveja siellä on, millaista hoitoa ne vaativat, ketkä niitä kasvattavat, ja miten nämä kasvattajat toimivat. Silti hän katsoo oikeudekseen ottaa kasvihuoneet haltuunsa ja hoitaa hommat mielensä mukaan, koska kasveista kuulemma saa rahaa. Tämä hanslankarin rooli on Suomen rooli tässä Unkaria koskevassa näytelmässä. Vertaus on varsin pätevä, kun ottaa huomioon sen mitä median ja sen käyttämien asiantuntijoiden kautta tiedämme Unkarin yhteiskunnasta ja maan politiikasta. Emme oikeastaan mitään ja sekin mitä meille noiden valopäiden toimesta kerrotaan, kerrotaan täysin vääristyneenä, joko ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta valehtelusta johtuen.
No, kuten sanottu, iloitkaamme kuitenkin siitä, että perussuomalaisten edustajat eivät ole tuollaisia tolloja.
Muutenkin pitää toivoa ja uskoa, että suomalaisten yliopistojen kätköissä on sankka viisaiden, hiljaisten ja ahkerien joukko, joka ei koskaan sano sanaakaan medialle. Ellei näin ole, niin on jo myöhäistä heittää hyvästejä suomalaiselle sivistysyliopistolle ja sivistyneelle valtiolle. Se meni jo. Mediayliopisto sitten tuottaa näitä lausuntomaatteja, jotka julistuksensa ohella opettavat ministerin sanomaan "anyways", jotta edes joku uskoisi, että tämä uskallettu päästää ihan ulkomaille asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti