Tänään on vietetty autuaan Neitsyt Marian syntymän juhlaa, mutta ehkä on parempi jatkaa niin, että tässä julkaistaan vain sunnuntaiden lukukappale ja evankeliumiteksti. Toisaalta helpommalla pääsisi ja parempaa lukemista olisi enemmän tarjolla, jos juhlatkin ottaisi huomioon.
Iltalehden näkökulma toteaa Perusuomalaisten ja Vasemmistoliiton vahvistavan toisiaan vastakkaisuudellaan. Ehkä totta, ehkä ei, mutta siitä myöhemmin. Huomioni kiinnitti puolueen kannattajista käytetty sana 'tosiuskovaiset'. Itse pyrin olemaan tosiuskovainen, mutta uskon ja tunnustan kaiken mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena. Ainakaan vielä se ei ole opettanut tai julistanut, että PS - puolueeseen pitäisi uskoa. Uskoisin olevan aika tyypillinen perussuomalainen siinä mielessä, että olen puolueessa ihan pragmaattisista poliittisista syistä, hyvää seuraa tietenkään väheksymättä, enkä minkään taivaspaikan tai maailman pelastamisen vuoksi.
On kyllä ilmeisen totta, että moderneissa poliittisissa teorioissa on uskonnon, varsinkin gnostisten lahkojen oppien piirteitä. Perussuomalaisten takana oleva moderni polittinen teoria on kansallismielisyys, jota tavallaan suojelee tuolta se, että kansallismielisyys on kiinni kunkin maan omassa kulttuurissa ja kielessä, ja sen maaperässä. Se teoriatasoinen universaali ideaali ja tavoite on oikeastaan vain kansojen välisessä sopimuksessa kunnioittaa toistensa itsemääräämisoikeutta. Uskoisin tämän olevan Jumalan tahto ja kaiken sitä vastaan olevan hengessä vääristynyttä gnostilaisuutta. Joka tapauksessa me perussuomalaiset olemme perussuomalaisia lihassa, hengessä olemme sitten kuka mitäkin.
En usko perussuomalaisten ja vasureiden vastakkaisuuden ruokkivan toisiaan, mutta sama länsimainen kehitys, jossa työväestön ( lasken yrittäjät ja insinöörit tähän mukaan ) merkitystä aliarvioidaan saattaa ruokkia kumpaakin. Sitä paitsi PS:n selkein vastakohta puoluekentällä olisi enemmän Vihreät kuin Vasemmistoliitto. Todellinen vastakkainasettelu on maailman kansojen, niiden työväestön ja globalistisen eliitin välillä. Kaikki länsimaat muistuttavat jossain määrin toisiaan elikeinorakenteidensa ja poliittisten järjestelmiensä osalta. Samat syyt, jotka johtivat Trumpin voittoon johtavat yllättäviin poliittisiin seurauksiin myös kaikissa niissä EU:n maissa, jotka yhteismarkkinoilla haihatellakseen jättävät suojaamatta oman maansa työväestön edut. Saksa ei välttämättä näin tee, mutta Suomi enemmän tai vähemmän tekee niin. En tiedä onko se tyhmyyttä vai intomielistä koohottamista pelätyn maailmanlopun edellä, mutta sen tiedän, että hyvähän tästä ei seuraa ellei suuntaa vaihdeta kohtuullisen nopeasti.
Työväestö on itselleni nykyisin vähän turhan modernia meinikiä ja lukisinkin itseni mieluummin maalaisväestön piiriin. Hiljaiset perivät maan ja mitään Suomeakaan ei enää olisi, ellei hiljainen maalaisväestö olisi jatkanut arkista elämäänsä milloin sotilaita piilossa ja milloin vapaammin viljellen ja metsästellen. Itsekin varmaan saisin jäniksen, jos tajuaisin olla hiljaa, mutta kun ei näköjään malta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti