tiistai 31. joulukuuta 2013

Pöyristyminen kansantautina


Kommenttien vuoksi tuli tutustuttua pinnallisesti Tom Packalenin ehdotukseen kaupungin asuinaluiden pisteyttämisestä ja ihmisten sijoittumisesta niihin asumiskäyttäymisensä mukaisesti. En osaa sanoa onko ehdotus toteuttamiskelpoinen, mutta sellaisenaan se ei ole hyvä tai huono, vaan mahdollinen toteutus ratkaisi sen kummaksi se muodostuisi. Siksi hämmästyttää sen kiihkomielisen tuomitseva vastaanotto. Kommentit poliitikoilta, asiantuntijoilta ja medialta ovat aivan kuin Packalen olisi ehdottanut keskitysleirejä ja kaasukammioita.

Jos nyt ajatellaan vaikka työmarkkinoilta ulos joutunutta köyhää yksinhuoltajaa, jonka ainoa mahdollisuus yleensäkään asua jossain säädyllisesti on asuminen asumistuella kaupungin vuokra-asunnossa, niin Packalenin ehdotuksessa on se potentiaali, että ihminen voisi parantaa asumistasoaan valinnoillaan ja käyttäytymisellään ilman, että hänen täytyy olla ansiotyössä. Tämä on siinä mielessä tärkeä asia laajemminkin, että puhutaan nyt mitä puhutaan ja toiveajatellaan mitä toiveajatellaan, niin perinteiset ansiotyömahdollisuudet vähenevät jatkuvasti automaation myötä. Siksi ehdotus ansaitsisi ainakin keskustelua, eikä pelkkää älyvapaata pöyristelyä.

Toisaalta itselläni ei ole tähän pisteyttämiseen kantaa. Minusta kaikkien vapautta arvostavien ihmisten kannattaisi muuttaa maalle tai luonnollisiin, eli ei hallinnon ympärille kasvatettuihin, kaupunkeihin. Moderni hallintokaupunki kun on jo kommarimeininkiä itsessään.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

tiistai 24. joulukuuta 2013

Jouluaatto

Vaikka joulu tietysti on kristillinen juhla, niin en pistä lainkaan pahakseni sitä, että täälläkin rupeaa kohta pyörimään kaikenlaisia, pakanallisia pukkeja. Itse asiassa se on hyvä merkki. Tervehdin leppoisasti, jos taas satun tupakoimaan parvekkeella, niiden köpötellessä ohi.

Järkeä ja mielenrauhaa arvostavan kannattaisi aina mahdollisuuksiensa mukaan välttää toimitettua mediaa, mutta minkäs teet. Törmäsin eilen tällaiseen

Paavi nousi globaaliksi vaikuttajaksi

eräässä hienossa blogissa ja menin hölmöyttäni klikkaamaan. Nyt annan vahingon kiertää. Ja koska kansamme on kuulemma luonteeltaan negatiivinen, niin annan kymiläisittäin poikkeuksellisesti jouluisia negatiivisuuspisteitä suomalaisille, akateemisille asiantuntijoille. Heidän ei olisi syytä vaipua joulurauhaan, vaan heidän pitäisi käyttää joulun aika laiskanläksyjen tekemiseen. He ovat olleet niitä tuhmia lapsia. Vai mitä pitäisi sanoa tästä akatemiaprofessorin asiantuntijalausunnosta:

Ensimmäistä kertaa köyhyyden kysymykset ja globaalin etelän ääni kuuluvat niin korkealla tasolla katolisessa kirkossa

No silkkaa puppuahan se tietenkin on. Ja osoittaa, että akatemiaprofessorilla ei ole mitään käsitystä katolisen kirkon historiasta, mutta silti hän on valmis esittämään siitä lausuntoja akateemisella "arvovallalla". Luulen, että yliopistoissa saa pisteitä siitä miten on päästy mediassa esille, joten ei ole väliä siitä mitä siellä sanotaan, vaan riittää, että ollaan vain esillä. 

Meille maalaisille, jotka tiedämme enemmän, kuin suomalaiset akateemikot, tämä kaikki tarjoaa kuitenkin tilaisuuden tuoda esille Paavali III:n kirjeen


joka on kirjoitettu vuonna 1537, eli pian uuden mantereen löytymisen jälkeen. Se vaatii kohtelemaan intiaaneja arvokkaina ihmisinä ja kieltää orjuuttamasta heitä. Maallinen valta, erilaisine akatemiaprofessoreineen ja muine konsultteineen, ei tietenkään uskonut sen enempää, kuin se uskoo paavia tänäkään päivänä. Kirkko ei kuitenkaan maallisesta vallasta piittaa ja hyvä niin. Voi vain kuvitella millaiset seuraukset 16. vuosisadalla olisivat olleet, jos kirkko ei lainkaan olisi tuonut ikuista totuutta esille ja herätellyt omatuntoja, vaan antanut sen ajan akatemiaprofessorien ja konsulttien määritellä intiaanien ihmisarvoa. Helppo arvata, että intiaaneja ei enää olisi lainkaan.

Akatemia siis loppiaiseen kestävälle laiskanläksylle, jonka aikana sallitaan yksi grogi, tai muu valinnainen alkoholijuoma, uudenvuodenaattona. Muille hyvää joulua!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Propagandakanava

En yleensä katso MTV3 - kanavan ohjelmia, koska yhtiö käyttää Silverlightia. Nyt tuli kuitenkin sattumalta katsottua uutiset ja havaitsin niiden syöttävän katsojille harvinaisen lieroa ja periaatentona polittista propagandaa.

Jokainen tietää, että Ruotsissa puukotettiin mielenosoituksessa kahta uusnatsia. MTV3:n uutistenlukija tietää sen harvinaisen hyvin tai sitten hän, kuten koko yhtiö, on väärällä alalla tehdessään uutisia. Silti hän kertoo uutisissa, kuinka uusnatsit hyökkäsivät mielenosoitukseen ja puukottivat kahta ihmistä. Tämä on äärimmäisen törkeää valehtelua, jossa totuutta ei kunnoiteta lainkaan.

Kyse on tietenkin poliittisista syistä. Itse en piittaa uusnatseista yhtään sen enempää kuin kommareista tai anarkisteista - väkivaltaisia räyhääjiä kaikki tyynni - mutta siitä piittaan, että asiat pyrittäisiin uutisoimaan niin kuin ne ovat. Vaikea käsittää miten tyypit, jotka syyttävät tietoisesti puukotettuja puukottajiksi ja esittävät väkivaltaiset puukottajat uhreina, pystyvät nukkumaan yönsä. Varmaan hyvin, kun omistajatäti paijaa uneen ja antaa shekin, mutta silti. Jotain rajaa.

No, joka tapauksessa itse en nyt MTV3:n uutisia uutisina pidäkään. Kaikkihan on verkossa, paitsi MTV3, joka on Silverlightissa. Ja toivottavasti pysyykin, että tällaisia vahinkoja, joissa törmää sen ohjelmiin, tapahtuisi mahdollisimman harvoin.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Kirjoja


Ajattelin joulupyhien aikana lukea seuraavat kirjat. Tai yhden ehdin jo lukea.

Kalevi Vuorela: Adolf Carling, pappi ja patriootti.

Mietin hetken miksi Michelange sanoi Carlingia lievästi noloksi tyypiksi. Ehkä kyse on siitä, että Carling koki yhden ajallisen totuuden niin pakahduttavan voimakkaasti, että tosiasioiden edessä sitten masentui, vetäytyi ja jopa kapinoi. Toisaalta niinhän useinkin käy. Hyvä kirja joka tapauksessa.

Muut arvostelen sitten lukematta - tosin paavien kiertokirjeet olen lukenut netistä, mutta se ei ole sama asia kuin kirjan lukeminen. Tietoverkko on sen takia, että voi nopeasti siirtyä ajatuksesta toiseen, eikä ajatuksiin syventymistä varten.

Benedictus XVI: Rakkaus totuudessa.

Rakkaan ja omistamani Yleisradion aamulähtetyksen jälkiviisaissa joku tyttö totesi, että nykyinen paavi on hyvä ja edellinen paavi oli paha. On helppo ymmärtää miksi bligbling - kulttuuria edustava tyttö pitää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja maailman köyhien arvokkuutta tähdentänyttä paavia pahana, mutta toisaalta vaikea ymmärtää miksi hän pitää täsmälleen samoja asioita tähdentävää paavia sitten hyvänä. Käsittääkseni kyseinen tyttö on vielä asemoinut itsensä blingbling - kulttuurissa jonkinlaiseen vasemmistolaisen asemaan ja sehän nyt ei ole mikään yllätys, että suomalainen vasemmisto halveksii paitsi Suomen, niin myös maailman köyhiä ja pitää aikamme ehkä suurinta heidän puolestaan puhujaa pahana.

Joka tapauksessa olisi kiva, jos jokainen poliittisesti maailmaa tulkitseva lukisi tämän sosiaaliensyklikan ja sitten sen jälkeen esittäisi miksi sen kirjoittaja muka oli paha. Se voisi olla itsekullekin yllättävä kokemus.

Franciscus:  Uskon valo.

Olin netistä tavatessani huomaavinani mikä tässä kiertokirjeessä oli suoraan Franciscuksen kynästä. Tosin voin olla, ja varmaan olenkin, väärässäkin. Minusta keskeinen ero kahden paavin välillä on kuitenkin heidän tapansa ilmaista asioita. Benedictus XVI on harkitsevainen, perusteltu ja laajoja näkemyksiä esittävä, Franciscus taas täysin suoraan johonkin asiaan menevä. Toivottavasti Franciscuksen paavius on niin pitkä, että hänkin ehtii kirjoittaa sosiaaliensyklikan. Se jatkaisi edellisten sanomaa, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että jopa blingbling - nuorison ihanteista aatemaailmansa kokoavat ihmiset saattaisivat lukea sen.

Wilfrid Stinisen: Maria Raamatussa ja meidän elämässämme.

Minulla on sellainen käsitys, varmaan väärä tämäkin, että karmeliittamunkit kirjoittavat hyvin ytimekkäästi, yleisesti ja totuudessa pysyen, mutta samalla lennokkaasti ja karmeliittanunnat taas todella polveilevan rönsyilevästi ja yksityiskohtiin palaten. Koskaan en ole pettynyt yhteenkään lukemaani karmeliittojen kirjoittamaan tekstiin, joten uskallan lukematta sanoa, että tämäkin on hyvä kirja.

Nämä nyt ainakin. Jos joulupukki tuo minulle Remeksen uuden kirjan, niin luen senkin, mutta tarkkailen koko ajan onko siinä jotain vääräoppista.

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulu lähestyy

Taas se aika vuodesta, kun ei saa itkeä eikä meluta, koska tonttu voi olla ikkunan takana kirjaamassa pahoja ja hyviä tekoja. Tosin tästäkin on poikkeuksia: Suomen kirkollisessa mediassa pitää pohtia sitä oliko pyhä Neitsyt nyt sitten neitsyt kuitenkaan, kun riparilla, joka on paras brandi, voisi pitää "hauskaakin"; ja toisaalla varsikin tieteellisen maailmankuvan omaavien lennokas keskustelu netissä on täynnä sitä kuinka kristittyjen joulu on vain erilaisten pakanajuhlien kopiointia. Viimeiseen on valitettavasti sanottava, että niin se nykyisin pitkälle euroopassa ja läntisessä maailmassa onkin, mutta sen juuret eivät ole niissä.

Hammerin kommentin innoittamana ajattelin kirjoittaa aiheesta itsekin jo ennen vuosittaista Joulupukin tapaamista, mutta samantien törmäsin verkossa suomenkieliseen artikkeliin, joka summaa hyvin oikeastaan koko jutun:

Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla?

Ja niinhän se on, että kristillinen kalenteri kaikkine juhlapäivineen kietoutuu nimenomaan pääsiäisen ympärille. Myöskään sunnuntai ei ole mikään keisari Konstantinuksen määräämä juhlapäivä juutalaisen sapatin tilalle, vaan nimenomaan Kristuksen ylösnousemuksen päivä, jota kristityt ryhtyivät viettämään sapatin sijaan jo heti kristinuskon alusta lähtien. Se oli myös viikon ensimmäinen päivä, eli luomisen alun päivä, ja toisaalta ehkä: "...tuli ilta ja tuli aamu ja alkoi kahdeksas päivä..."

Tontuista piittaamatta, olenhan jo vanha stara, pihistin itselleni tarkoitetun joululahjan, Kalevi Vuorelan kirjan Monsignore Adolf Carling, suomalainen pappi ja patriootti jo etukäteen luettavaksi. Olen inspiroitunut lukemastani. Mielenkiintoista huomata, että Magnus Nymanin Hävinneiden historiasta mieleeni pulpahtanut ajatus Sigismundista Suomen viimeisenä laillisena hallitsijana on omannut myös arvovaltaisia tukijoita ja, että asiasta on varsin vakavaa historian tutkimustakin. Suosittelen tuota kirjaa vilpittömästi kaikille. Sen parasta kirjallista antia ovat Carlingilta itseltään poimitut tekstit, joita on lisätty myös liitteeksi.

Suomessa olikin itsenäistymisen ennen ja jälkeen varsin suurta intoa palauttaa suomalainen sivistys, mutta maailmanpolitiikka sitten laittoi omat rajansa. Mutta ei se mitään, ainahan voi yrittää uudelleen. Meidän lapsuutemme, jos haluamme, voi alkaa tästä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kommarit veivät lapsuutemme

En nyt ole mitenkään katkera ja väitän, että minulla on ollut paras mahdollinen lapsuus. Rupesin vain miettimään sitä, miten väärää kuvaa maailmasta meille oikeastaan tyrkytettiin koko nuoruuteni ja lapsuuteni ajan. Ei voinut välttyä joltain Kom-teatterin kuoron tai Agit-Propin katkerilta ja tylsiltä veisuilta, joista puuttui kaikki inspiraatio, rakkaus elämään ja innostus sen pelkästä olemassaolosta.

Itse inhosin koulua, koska siellä piti analysoida asioita, jotka olivat joko itsestään selviä tai sitten sellaisia, joita ei edes pitänyt selittää, vaan antaa kasvaa itsestään. Muistan vielä aika elävästi, kun opettaja rupesi tenttaamaan minulta Paul Simonin Boxer - renkutuksen sanomaa: "Mitä mieltä Markku olet, mitä tarkoittaa tämä "I am leaving, i am leaving but the fighter still remains" ja vastasin, että se tarkoittaa sitä mitä siinä lukee, ei mitään muuta. Inhosin jo silloin, vaikka olin vasta esiteini-iässä laulun "I do declare..." kohdan tekopyhyyttä. Sitten se, että meidät marssitettiin elokuvateatteriin katsomaan Edvin Laineen ohjaamaa elokuvaa Luottamus. Silloin ehkä päätin, että nyt mulle riitti.

Mutta mitäpä näistä. Elämä antaa ja elämä ottaa, ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sain kuitenkin elää aika vanhaksi ennen kuin kuulin todellisen, elävän ja inspiroivan vallankumouslaulun:

Viva Cristo Rey!

Eli tässä mielessä Suomessa asiat olisivat voineet olla paremminkin, vaikka menneisyys aina hyvää onkin, koska siitä voi oppia.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kulttuuripoliittinen ehdotus

Minulla on ilmeisen paha ja huono tapa vajota mietteisiin. Rupesin tuon edellisen postauksen Ramones-innostuksen jälkeen miettimään mikä olisi hyvä suomalainen vastine ja en keksinyt muuta kuin Leevi and the Leavingsin. He ovat tehneet aivan uskomattoman hienoa musiikkia sovittaen ne mitä banaaleimpiin rallatuksiin. Sanat ovat nerokkaita, mutta niitä ei oikeastaan kannata kuunnella, vaan pitää olla koko ajan valppaana mikä ihme vihellys sieltä tulee seuraavaksi.

Hienoa musiikkia.

Ehdotankin, että Kotkaan pystytetään Gösta Sundqvistin patsas. Vaikka Gösta Sundqvist oli leimallisesti helsinkiläinen, niin samalla hän oli myös jalkapalloihminen. Kotka taas ei ole mitään muuta kuin jalkapallokaupunki. Täällä on paljon parempi jalkapallokulttuuri, kuin missään muualla Suomessa. Missä muka jalkapallostadion on keskellä kaupunkia, keskusaseman vieressä ja kaupungintalo jossain saaren toisessa päässä?

Olisi hienoa, jos tehtäisiin sellainen Gösta Sundqvistin patsas, joka olisi vähän kuin kuin vanha pohjalaisäijän veistos; eli se seisoisi uimahallin kulmalla jalat harallaan, kädet rinnan päällä rististissä tarkkaillen isäntämäisesti kenttää. Ja tämän pitäisi ehdottomasti olla näköispatsas, jossa hymyilevään ilmeeseen on erityisesti kiinnitetty huomiota.

Oli miten oli Leevi and the Leavings on jotain nerokasta. Patsaan se ansaitsisi.

Tyhmät ihmiset

Lueskelin vähän alusta Takkiraudan postausta ihmisten musiikkimausta ja siitä mitä se heistä kertoo

Mitä musiikkimaku meistä kertoo

Ja rupesin hetkeksi pohtimaan miksi itse pidän Ramonesista.

Olen nyt, kun olen ruvennut kirkossa laulamaan ihan ihmisten mukana, enkä edes missään kuorossa, huomannut kuinka vaikeaa musiikki itse asiassa on ja varsinkin sen, kuinka sen esittäminen on noloa vaikka vain yhtenä äänenä iloisesti veisaavassa massassa. Arvostan taitoa ja ihan oikeasti pidänkin taidokkaasta musiikista. Menisin paljon mieluummin kuuntelemaan Kymi Sinfoniettaa, kuin Molo Hasardia, joka musikaalisesti on suorastaan paska. Silti se kertoo jonkun asian, joka on tärkeä.

Ramones taas ei oikeastaan edes kerro mitään asioita, vaan antaa vain palaa perusrock-lauluja nopealla rytmillä. Silti se on hauskaa ja hyvää. Se myös huomio ympärillämme olevia ilmiöitä humoristisen ymmärtävällä tavalla. Ei voi sanoa, että arvostaisin Ramonesin musiikkia tai että ymmärtäisin sitä. Minä vain ehkä rakastan, tai kuten pitäisi sanoa diggaan, sitä.

Sen kunniaksi, vaikka adventti vielä onkin:

Kaunis joululaulu

perjantai 13. joulukuuta 2013

Sähkö

Suomen sähköverkko on pörssiyhtiönä kuulemma myyty kansainvälisille sijoittajille. Tämähän luonnollisesti on hulluutta, jo siksikin että kyseessä on monopoli, joten ei ihme, että sähköt ovat heti poikki, kun ulkona tulee. Tyhmyydestä sakotetaan.

Toisaalta kynttilänvalo on erittäin tunnelmallista, joten on tässä hyvätkin puolensa. Jos hommaisi kunnollisen puuhellan, pienen tuulimyllyn ja aurinkopaneelin, ja rakentaisi vielä kunnollisen maakellarin, niin ehkä voisi elää ilman sähköverkkoa. Sähköä oikeastaan tarvitsisi vain siihen, että tietokoneen ja puhelimen akut saa ladattua ja pysymään latauksessa ilman, että joutuu niitä matkojen takaa käydä lataamassa.

Yksi ratkaisu voisi tietysti olla oma aggregaatti. Siihen voisi hakea polttoaineen Venäjältä.

Joka tapauksessa on lähes selviö, että kaupan seurauksena sähkön siirtohinta tulee nousemaan todella roimasti sähköverkon samalla huonontuessa. Miten muuten myyjä olisi voinut saada itselleen kannattamattomasta monopolitoiminnasta huiman voiton? Toisaalta mitä muuta voi odottaa, kun asuu valtiossa, jossa ei osata rakentaa voimalaitoksia, eikä pystytä ylläpitämään sähköverkkoa?

Kyselen vaan ja ajattelen, että ehkä on todellakin syytä keskittyä tärkeämpiin asioihin.

torstai 12. joulukuuta 2013

Kolme mielenkiintoista artikkelia

American Conservativessa Patrick J. Deneen summaa melko hyvin mikä on vikana amerikkalaisen konservatiivien ja liberaalien - ja sitä kautta kansainvälisen mediankin - suhteessa paaviin. Paavi sanomisineen on heille vain poliittisen pelin väline.

Would Somenone Just Shut That Pope Up?

Tällä kertaahan innoissaan ovat liberaalit ja kauhuissaan konservatiivit. Paavi Franciscus kun esitti apostolisessa kehotuskirjessään Evangelii Gaudium kritiikkiä pidäkkeetöntä kapitalismia kohtaan. Tosin hieman ohimennen pitkän kehotuskirjeen painopisteiden ollessa evankelioimisessa, kuten Uskon vuoden päättäneessä kehotuskirjeessä odottaakin olevan. Franciscus ei kuitenkaan mitenkään poikkea kirkon modernista yhteikuntaopetuksesta, jonka alkuna voi pitää Leo XIII:n kiertokirjettä Rerum Novarum. Itse asiassa Benedictus XVI kritisoi pidäkkeetöntä, ihmistä tuotteistavaa kansainvälistä kapitalismia paljon jyrkemmin, kuin Franciscus on vielä ehtinyt tehdä. Benedictusta kuitenkin mediassa pidettiin konservatiivina, joten hänen teksteistään vaiettiin, kun taas Franciscusta näytetään pitävän liberaalina, jolloin häneltä voidaan nostaa esille näitä näkemyksiä jopa sivulauseista. Kummallakaan oletuksella paavien luontesta ei oikeastaan ole mitään pohjaa, vaan molemmat ovat ennen kaikkea katolisen kirkon piispoja. No, mediasta ei toisaalta kannata välittää koska kirkko jo tietää mistä on kysymys ja tuskin hätkähtää median jutuista mihinkään suuntaan. Benedictus XVI:han piti hienon puheen Rooman papistolle yhtenä viimeisistä puheistaan ennen luopumistaan paaviudesta. Sen loppu käsittelee median vaikutusta ja sen häviävyyttä todeten todellisuuden lopulta voittavan. Ja niinhän se on.

Toisessa artikkelissa ei ole paljoa kommentoivaa. Se on vain hyvän asian uutisointi:

A New Jesuit Saint Before Christmas.

Paavi Franciscus siis aikoo julistaa autuaan Peter Faberin pyhimykseksi ennen joulua. Kaikki rehdit oikeuden ihmiset voinevat pitää tuota vaikka joululahjana.

Kolmanneksi ateisti kumoaa ateistien hellimän myytin pimeästä keskiajasta ja kristinuskon tiedettä tukahduttaneesta vaikutuksesta:

The Dark Age Myth: An Atheist Reviews "God's Philosophers"

Hauska yksityiskohta asiallisessa artikkelissa on graafi tieteen edistymisestä. En ollenkaan epäile etteikö se leviäisi totena otettuna erilaisilla tieteellistä maailmankatsomusta edustavilla sivustoilla. Minusta kannattaisi aina muistaa, että vaikka ateisteissa on paljon huippuälykkäitä, sivistyneitä ihmisiä, niin myös sillä on tuo tyhmistävä vaikutuksensa ja omat "alaluokkaisuuden" muotonsa. Westboro Babtist Churchista tuon ateistisen alakulttuurin erottaa lähinnä se, että Westboro Babtist Church on röyhkeällä, mutta toki väärällä, tavalla hauskempi ja luovempi.


keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Selkärangaton rakkaustarina

Otsikko tuli mieleen seuratessani hallituksen tiedonantoa ja sitä seuraavaa keskustelua televisiosta.

Jokainen hallituspuolueen puhuja kehuu vuorollaan Keskustaa, joka hymyilee maireasti ja hyväksyvästi. Tavallaan jo odottaa, että Katainen, Urpilainen, Niinistö, Arhinmäki ja Räsänen polvistuisivat Keskustan istumapaikkojen eteen ja esittäisivät falskin tunteellisen, julkisen kosinnan.

Mutta, jotta onnistuisin kiertämään kuvan tekstillä, niin otetaan mukaan vähän muutakin asiaa keskustelusta.

Rakenneuudistus on kuulemma tulossa. En usko sitä, enkä itse edes vaivaudu tutustumaan papereihin, joista totuuden varmaan löytäisi. Koko kuviohan on menossa väärään suurtaan suurempine yksikköineen, jotka eivät edes vähennä hallinnollista byrokratiaa, vaan pyrkivät turvaamaan sen tasoa tehostamatta toimintoja. Näin väittäisin.

Itse vaadin pienempiä kuntia, enkä ole tyytyväinen mihinkään muuhun. Ja siinä ei ole kyse ensisijaisesti rahasta, vaikka pidemmän päälle se luonnollisesti osoittautuisikin tuottavaksi. Keskustan, ja valitettavasti Perussuomalaistenkin, mallit ovat tässä suhteessa vajavaisia. Olen itse keskustellut asiasta viisaampieni kanssa ja havainnut seuraavan ehdotuksen täydelliseksi:

Yhdeksän itsehallinnollista maakuntaa historiallisten maakuntien mukaan. Ne jakautuisivat kihlakuntiin ja kihlakunnat pitäjiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin (vain historialliset kaupungit olisivat kaupunkeja). Näille kaikille historialliset rajat.

Hienoa!


Näillä mennään!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Kummallinen maa

Uutiset inspiroivat toiseen lainaukseen Monsignore Aldolf Carlingilta ja päätökseen tilata hänen elämäkertansa.

Ettäkö minä unohtaisin Suomen? Jos sinut unohdan Jerusalem, niin olkoon oikea käteni unohdettu… Täällä vasta olen oppinut Suomea rakastamaan… Minulle Suomi aina esiintyy keskiajassa. Miten hyvä tuo kansa on, hyvä, mutta niin typerä. Mutta siksi rakastan sitä vieläkin enemmän. Haluan sen hyväksi jotakin tehdä, mitä se itse ei ymmärrä… taivaan Kuningatar on Suomen verhonnut vaatteensa liepeellä: sinisellä ja valkoisella… Miten palaakaan mieleni Suomen lasten hyväksi työtä tekemään! Mutta maani on eksynyt. Sitä odottaa etsikon aika.” 

Tosin eksynyt on lähes puolet Euroopan parlamentin edustajistajistajistakin seuraavan uutisen perusteella:

Itse päätöslauselmat ovat luettavissa täältä:


Suomesta omalla laillaan kummallisen tekee se, että ortodoksipappi on Euroopan sosialistien riveissä äänestämässä vapaan abortin puolesta ja vielä niin, että EU voisi painostaa jäsenvaltiot hyväksymään sen. Tällaista on todennäköisesti aiemmin tavattu vain toisessa suuressa liittovaltiossa, Neuvostoliitossa. Ei mitenkään kummallista, mutta Suomelle ominaista on taas se, että Perussuomalaiset olivat jälleen kerran oikein äänestäneiden joukossa.

Sinänsä ei ihme, että Satu Hassi pillastui. Kun hylättyä päätöslauselmaehdotusta lukee, niin huomaa kuinka siihen on käytetty aikaa ja rahaa. Varmaan on sitä pohtiessa vietetty ylellistä eläämääkin. Ja kaikki kuivui kasaan, koska parlamentin niukka enemmistö oli tehnyt jotain muuta ja säilyttänyt järkenstä. Koko asiahan on tyypillisesti juuri sellainen, josta EU:n ei pitäisi päättää lainkaan, eikä siellä edes pitäisi pyrkiä tuon tapaiseen lainsäädännön ohjailuun.

Toisaalta hylätyn päätöslauselmaehdotuksen tekijöistä ainakin osa on ollut erittäin innokkaita kansalaisaloitteiden puolestapuhujia. He saavatkin pian pohdittavakseen Yksi meistä - kansalaisaloitteen, joka on kaikin puolin suotava ja edistyksellinen. Toivotaan, että sitä kohdellaan kansanvaltaa kunnioittavasti ja tarkkaillaan mielenkiinnolla miten sosialistit sen suhteen toimivat ja äänestävät.


Hipeille pamppua



Törmäsin juuri tietoverkossa hyvään sitaattiin, joka oikeastaan summaa hyvin kaiken sen mitä itsenäisyyspäivän mekkaloinnista voisi sanoa:

Taivaassa ovat Suomen puoltajat, sen omat hurskaat Jumalan luona. Sancti Finlandiae omnes, intercedite pro nobis! Suomi ei ole pelkkä nykypäivän, vaan myös eilipäivän Suomi, ja tämä vanha osa elää, vaikka ulkonaisesti on kuollut, elää ja hallitsee ja on Suomen vaikutusvaltaisin osa.

Hyviä uutisia


Kiakkovierasjuhlista erikseen voi sen sanoa, että ne olivat täysin voimaton, tyhjä ja merkityksetön asia. Ja vielä nimestään lähtien avutonta huumorintajua osoittava, joten edes situtiaonisteiksi ei näistä ole. Harhaan johdetut juniorit vain riehuivat kännissä ja kuvittelivat olevansa yhteiskunnallisia vaikuttajia täysin tietämättöminä siitä, että keskieuroopassa tapahtuu jotain mikä on poliittisesti merkityksellistä ja yhteiskunnallisesti haastavaa. Ehkä liiankin haastavaa. Toivokaamme, että he myös pysyvät tietämättöminä, sillä maassamme monta hyvää asiaa on pilattu sillä, että vasemmistokapinalliset juniorit ovat niihin puuttuneet ja tuoneet niitä maahan. Keskustelua kiakkoviaraat ja heidän taustahahmonsa eivät ansaitse. Lähinnä korrektisti pamppua vain.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivää!

Minulla ei ole oikeastaan aavistustakaan onko tällä satiirilla mitään pohjaa:

Olli Rehnin pikkujouluyllätys

Eikä edes välineitä laskea olisiko todella noin. Noin kuitenkin voi olla. Kotkan Perussuomalaisilla on tänään pikkujoulut ja aion osallistua. Itsenäisyyspäivää juhlin tavoin, jotka eivät muille kuulu, eli lähinnä vien kynttilöitä haudoille. Olisi paha klishee sanoa, että juhlitaan itsenäisyyttä sitten, kun se on saatu, mutta tehdään niin.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Vain Suomessa?


On melko kummallista, että istuva hallitus ja pääministeri esittävät tukensa määrätyille opposition ehdokkaille vapaissa vaaleissa. Onko tämä mahdollista muualla kuin Suomessa?

Kataiselta tuki Rehnille

Politiikka on ilmeisesti luonteensa vuoksi aina jollain tavoin likaista, mutta Suomessa on se positiivinen puoli, että täällä se on myös avoimen hölmöä.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Ikävä olla oikeassa


Kahdessa edellisessä postauksessa käsiteltyjä poliittisia tapahtumia, ja muutenkin koko valtiollista ja kansainvälistä politiikkaa, kun miettii, niin alkaa ajatellla, että niissä ilmenevän elämän on oltava virtuaalista ja totuuden ja todellisen elämän on oltava jossain muualla. Ja niinhän se onkin. Siitä saa häivähdyksen sakramentaalisen elämän kautta. Pitäisi vain jaksaa keskittyä täysin siihen, mutta kuten vanha kymiläinen sananlasku sanoo: maailma houkuttelee.

Tulee käytyä kahviloissakin. Sanoin silloin, kun Suomi oli PISA-tulosten huipulla tuli sanottua, että turha uhota, kun romahdus on nurkan takana odottamassa, ja kahvilassa luetun Iltasanomien mukaan ensi viikolla julkaistavissa PISA-tuloksissa Suomi onkin pudonnut sijoituksisaan roimasti. Se, että Suomi nousi huipulle oli puhtaasti opettajien ja oppilaiden ansiota, kuten silloin sanoin. Huipulla sitten kaikki alkoivat häslätä peruskoulutuksen parissa ja siitä oltiin tekemässä jopa brandia ja vientituotetta. Mikä tietysti on tuhon tie. Mikäli opettajien ja oppilaiden olisi annettu tehdä työnsä rauhassa ja pyritty vain järjestämään heille parhaat mahdolliset olot, olisi Suomi edelleenkin huipulla.

Koska en vain valita ja kritisoi, vaan esitän vaihtoehtoja, niin palaan blogissa jo aiemmin esitettyyn peruskoulutusmetodiin, jonka tulokset ovat täysin varmoja. Suomeen pitäisi siis saada samanlaisilla periaatteilla toimivia peruskouluja, kuin on koulu, jota esitellään seuraavan amerikkalaisen uutislähetyksen loppupuolellan kohdasta 27 min 25 sek eteenpäin.

Tasavarmasti PISA:n huipulla

Sosialidemokraatit esittävät vaihtoehdon


Seuraava keskustelu Tampereen valtuustosta on niin kuvaava, että en malta olla lainaamatta sitä tähän kokonaisuudessaan. Se puhuu itse puolestaan.

Ensin työläispoliitikko esittää perustellun huolensa:

Arvoisa puheenjohtaja,
Täällä Suomessa luullaan etteivät Kreikan kokemat talousongelmat ja yhteiskunnallinen rauhattomuus voisi koskaan toteutua Suomessa. Suomesta on kuitenkin hyvää vauhtia tulossa Pohjolan Kreikka, sillä Suomen hallitus ei ole tehnyt mitään taloudellisen syöksykierteen katkaisemiseksi. 
Tampereen vasemmalta oikealle ulottuvan pormestarikoalition kokoonpano vastaa toimintakyvyttömän Suomen hallituksen kokoonpanoa. Talouden tasapainottamisen sijasta pormestarin talousarvio on tehty tyydyttämään kokoomuksen, Vasemmistoliiton, vihreiden ja demareiden investointitavoitteita sulle-mulle-tyyliin.
Vuoden 2014 talousarvioehdotus ei estä Tamperetta päätymästä samoihin pitkällä aikavälillä syntyviin ongelmiin, joista Kreikassa jo kärsitään. Kreikan yhteiskunnalliset levottomuudet johtuvat muun muassa ylisuuresta virkakoneistosta, rajusta velkaantumisesta sekä maahanmuutosta. 
Kaupunki velkaantuu rajulla investointitahdilla, joka taloussuunnitelman mukaan nousee vuonna 2017 lähes kaksinkertaiseksi eli 258 miljoonaan euroon. Tämä velkaelvytys ei tule elvyttämään kuten ennen vanhaan, koska nykyisin työvoima ja rakennusmateriaalit ovat suuressa määrin peräisin ulkomailta. Kannattaa lukea uusimmasta Kanava-lehdestä Juhani Junnilan artikkeli elvytyseurojen pakenemisesta ulkomaille. 
Valtuutettu Jari Niemelä (sd) luetteli vanhoja kliseitä maahanmuuton ja kansainvälisyyden puolesta, joten lisään tuoreempaa faktaa aiheeseen.
Maahanmuuttokustannuksista kaupungille koituvien kokonaiskustannusten selvittäminen on tehty varsin vaikeaksi, mutta jo intuitio kertoo että kyseessä täytyy olla suuri menoerä. Yksiselitteisesti maahanmuuttoon jäljitettävissä olevien kaupungin kustannusten euromäärä oli vuonna 2012 noussut 2,5-kertaiseksi neljässä vuodessa. Koska ei ole näyttöä siitä, että viimeaikaiset kaupungin menoleikkaukset olisivat vielä ulottuneet maahanmuuttomenoihin, Perussuomalaiset tekivät ryhmäpuheessaan vuoden 2014 talousarvioon esityksen 200 000 euron vähentämiseksi maahanmuuttoon liittyvistä menoista. Motivoin valtuutettuja kannattamaan esitystäni Kunnallisalan Kehittämissäätiön tutkimuksella, jonka mukaan kuntalaiset halusivat ylivoimaisesti eniten säästötoimien kohteeksi nimenomaan maahanmuuttomenot. 
Pormestarin talousarviossa esitetään kunnallisveroasteeseen 0,75 prosenttiyksikön korotusta vaikka edellisestä korotuksesta on vain vajaa neljä vuotta. Korotukseen tulee suhtautua ehdottoman kielteisesti koska se tekee työn tekemisestä entistä heikommin kannattavaa ja kaupunkilaisten ostovoiman heikkenemisen kautta se heikentää talouskehitystä entisestään. Kunnallisvero on työhön kohdistuva vero, jota entiset työväenpuolueet SDP ja Vasemmistoliitto sekä “työväenpuolueeksi” julistautunut kokoomus ovat mielellään nostamassa. Selitys tähän on se, että nämä puolueet entistä enemmän edustavat yksityisen sektorin palkansaajien sijasta virkamiesjäsenistöään, joiden palkka maksetaan verovaroista. Kun lopuksi kerron että puolueista vihreiden kannattajissa on tutkitusti suurin julkisella sektorilla työskentelevien osuus, niin olen maininnut kaikki pormestarikoalition ”iloisia veronmaksajia” edustavat puolueet. 
Myös kiinteistöveron 0,05 prosenttiyksikön korotukseen tulee suhtautua kielteisesti. Pitää muistaa että pormestarikoalition kaupunginvaltuutettuina toimivat hallituspuolueiden kansanedustajat ovat nostaneet kiinteistöveroa myös eduskunnassa. Asunnon omistamisen lisäksi myös asunnon hankkimiskustannukset ovat nousseet. Tänä vuonna verojen osuus asunnon hinnasta on noussut noin 45 prosenttiin, koska Suomen hallitus on korottanut varainsiirtoveroa. Kehitys on johtanut siihen, että auton lisäksi myös oman katon alla asumisesta on tullut julkiselle vallalle lypsylehmä.
Amurin kansainvälisestä koulusta käytävään keskusteluun liittyen minä muistutan siitä, mikä on se oikea ongelma. Ongelma on se, että kansainvälisen koulun myötä vietiin Amurin lapsilta suomenkieliset luokat, vaikka suomenkielisten luokkien säilyttämiseksi kerättiin tuhansia nimiä adressiin. 
Lopuksi ilmoitan luopuvani tämän kokouksen kokouspalkkiosta, eli olen mukana kaupungin säästötalkoissa.
Sitten demariälymystöä edustava poliittinen ruhtinas vastaa:

Arvoisa puheenjohtaja,
Itseasiassa mun piti puhua varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, liikunnasta, ennaltaehkäisevästä palvelusta, mutta ei ole fiilinkiä puhua siitä nyt. En tiedä kuuntelitteko tarkasti perussuomalaisten valtuutettu Luodon edellistä puheenvuoroa, jossa hän otti esille Kreikan tilanteen ja rinnasti sen korruptiota, veronkiertoa ja muuta täällä neljän merkittävän valtuustoryhmän toimintaan ja rooliin mainiten erikseen kokoomuksen, sosiaalidemokraatit, vihreät ja Vasemmistoliiton
Perussuomalaiset luovat tänne huonoa, ikävää ilmapiiriä puheillaan, jotka ovat raukkamaisia, vääristeleviä niin historiallisesti kuin arkipäivänkin osalla. Levitätte väärää tietoa ja mielikuvaa. 
Toivon, että harkitsette ryhmänäkin näitä puheenvuoroja vaikka tiedän että teillä on siellä valtuutettuja jotka ymmärtävät asemansa. 
Mitä tulee maahanmuuttajiin, niin kun nyt kuljen lähes päivittäin Helsingissä, niin näen omin silmin ja tiedän sen, että Helsingin kaupungin joukkoliikenne, ei palvelutoiminta, ei siivoustoiminta, ei monet muutkaan toimisi ollenkaan ilman maahanmuuttajia, jotka ovat valmiita tekemään sellaisia töitä, jotka eivät erityisistä syistä suomalaisia välttämättä kiinnosta.

Valtuutettu Luoto, se on todella raukkamaista rinnastaa Kreikan korruptoitunutta hallintoa suomalaisiin puolueisiin, jotka ovat tehneet merkittävää isänmaallista työtä Suomessa

Että näin. Pienessä mittakaavassa tuosta vastauksesta tulee mieleen, jopa Marie Antoinette toki sillä erolla, että Marie Antoinette edusti aitoa sivistystä kuitenkin. Ei "ruhtinaallista" demariälymystöä.

Kaakonkulman metsänhoitometropolis


Jussi Halla-aho kirjoittaa hallituksen kuntauudistukseen liittyvästi oleellisesta kysymyksestä:

Kaksikielisyyttä saranapuolelta.

Asiallinen kirjoitus, joka raportoi oleellisen, joten en lähde sitä sen kummemmin tarkastelemaan, vaan esitän tässä miten asioiden pitäisi mennä, jos jotain liitoksia on pakko tehdä. Tässä vaiheessahan kyse on vielä vapaaehtoisesta pakosta, jota käyttäen valtio esittää kunnille, kuinka niiden on pakko liittyä yhteen vapaaehtoisilla ja itsenäisillä päätöksillään. Koko metropolis- ja nauhakaupunkiajattelun mielettömyyskin lienee jokaiselle järkevällä lukijalle itsestään selvää, joten ei siitäkään sen enempää.

Eli Pyhtää siis voisi aivan hyvin liittyä yhteen Loviisan kanssa. Tätä vaitoehtoa muuten ajavat Pyhtäällä vain perussuomalaiset. Se turvaisi kunnan kaksikielisyyden täysin ja mitä ilmeisemmin takaisi Pyhtään alueelle myös paremman taloudellisen aseman kuin liitos Kotkaan päin. Hamina, Virolahti ja Miehikkälä taas suhtautuvat erittäin suurella epäluulolla Kotkan kanssa tapahtuvaan ( vapaaehtoiseen ) liitokseen ja ne vaativatkin käynnissä olevaan selvitystyöhön mukaan, että myös noiden kolmen kunnan keskinäinen liitos ilman Kotkaa ja Pyhtäätä otettaisiin selvitettäväksi. Hamina, Virolahti ja Miehikkälä voisivat siis muodostaa yhden kunnan. Näin Kotka jäisi yksin.

Tämä olisi aivan hyvä tilanne. Asioiden rauhoituttua ja palattua raiteilleen Kotka voisi sitten neuvotella Örnö:n saaren siirtämisestä Loviisan metropolialueeseen kuuluvaksi luonnonsuojelualueeksi. Sehän turvaisi saaren kaksikielisyyden ja muodostaisi siitä vehreän puistoalueen, vieläpä kansainväliseen tapaan osana Metropolia. Kun  tämä olisi tehty, niin nykyisen Kotkan nimi muutettaisiin Kyminlinnaksi. Ja siinäpä se. Kyminlinna voisi sitten harkita tulevia liittoutumisia Hamina-Virolahti-Miehikkälä - alueen kanssa.

P.S.

Laitetaan tähänkin lista vastuullisista henkilöistä puolueittan järjenmukaisessa järjestyksessä:

pj. Pirkko Mattila ps
Jussi Halla-aho ps
Reijo Hongisto ps

Elsi Katainen kesk
Markus Lohi kesk
Timo V. Korhonen kesk

Osmo Soininvaara /vihr (3 § osittain)

Outi Mäkelä kok
Tapani Mäkinen kok
Kari Tolvanen kok
Anu Urpalainen kok

Maarit Feldt-Ranta sd 
Rakel Hiltunen sd
Mika Kari sd
Antti Lindtman sd

Risto Kalliorinne vas

Ulla-Maj Wideroos /r 

Historiallisen älyttömyyden sementoinut äänesty päättyi siis 10 - 5 ikuisen kaksikielisyyden puolesta. Oletan tästä lähin, että Kotkan hallinossa kokoomuslaiset, demarit ja vasemmistoliittolaiset hallitsevat ruotsin ja käyttävä sitä, koska ovat jo olleet valmiita vaatimaan sitä Vaalimaan tullimiehiltä ja nyt myös kaikilta muilta tulevan Metropolin virkakuntaan mahdollisesti työllistyviltä.

torstai 28. marraskuuta 2013

Microsoft, tuo uusi IBM?



Microsoftin mainoskampanja Googlea ja Chromebookeja vastaan on melko nolo.

Scroogled

Sinänsä kilpailijaa vastaan mainostaminen on varmasti aivan asiallinen idea, mutta Microsoftin kampanja on melko valheellinen ja vaikuttaa epätoivoiselta. Chromebookit ovat kätevän lennokkaita koneita ja niillä suoriutuu helposti kaikesta siitä mitä kannettavilla yleensä voi tehdä. Ylivoimaisesti suurimalle osalle käyttäjistä Google Docsin ero MS Officeen on siinä, että se on kätevämpi paketti ja käyttäjälle aidosti ilmainen.

Pilvipalveluista en ole varma mikä olisi mielipiteeni, jos joutuisin laittamaan aidosti rahaa kiinni, mutta näillä näkymin sanoisin, että ainakin pienemmät yritykset, ja varsinkin oppilaitokset, voivat aivat huoleta luottaa niihin. Olisi Googlelle katastrofaalista, jos ne osoittautuisivat epäluotettaviksi. Tietojenhallintaan käytetyt kulut, ja varsinkin niihin käytetty vaiva, vähenevät huomattavasti. Jos puhutaan vakoilusta riskit ovat ihan yhtä suuret perinteisillä kannettavilla, jotka toimivat verkossa. Elleivät jopa suuremmat.

Yksityiskäyttäjänä en näe noissa Microsoftin kampanjan väitteissä mitään mieltä. Kampanjan perusteella veikkaisinkin, että Chromebookin kaltaisissa koneissa on tulevaisuus. Sijoittaisinkin markkinoilla niihin rahaa, ellen olisi tehnyt köyhyyslupausta.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kokoomus vaikenee



Eurovaaleja odotellen odotan Kokoomuksen kantaa siihen miten sen edustaja, joka julkisesti väittää paavin olevan maailman suurimman pedofiilijärjestön johtaja, voi samaan aikaan vapaasti ja täysin ilman mitää rajoitteita koulukiusata pienempiä puolueita?

Ennen eurovaaleja, niiden jälkeen, ja itse asiassa koko ajan tieto siitä mikä puolue te olette toimitetaan CDU:n tietoon.

Puolueiden läänitykset



Jos kansalainen on kokoomuslainen hän saa aivan vapaasti julistaa paavi Franciskuksen olevan maailman suurimman pedofiilijärjestön johtaja. Jos kansalainen ei ole mitään, eli on puoluepoliittisesti sitoutumaton, hän joutuu oikeuden eteen heti, jos hän edes uskaltaa huomioida joidenkin uskonnollisten johtajien puheita.

Tätä on Suomi tänään.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Elävää kuvaa II


Olen vältellyt YLE:n hienon elokuvafestivaalin elokuvia edeltäviä Elokuvapuhetta osioita, jotta en pilaisi varsinaista asiaa eli taidenautintoa. Nyt menin kuitenkin launtaiaamun rohkaisemana katsomaan, ihan velvollisuudenkin tunnosta, alkua festivaalissa mukana olevasta elokuvasta Zizek ja elokuvan kätketty ideologia. Sillä on varmasti ansionsa, mutta ne saavat nyt olla. Kiinnitin huomion siihen, että todellisuudessa ei tietenkään ole olemassa sellaista luostarin abbedissaa, joka kehottaisi nuorta nunnaa seuraamaan omaa nautinnonhaluaan. Sellainen kuitenkin löytyy Zizekin tulkinnan mukaan Sound of Music - elokuvasta. Zizekillä siis on jo oma ideologinen tulkintansa valmiina ja kun se ei vastaa todellisuutta, hän ottaa tulkintansa tueksi, sen lähtökohtana olevaksi tosiasiaksi, fiktiivisen hahmon. Siis fiktion.

Tämä on uudemman länsimaisen filosofian ongelma yleisemminkin. Se on puhdasta ideologista fiktiota, mutta se ei toimi taiteena, vaan pystyy vain kommentoimaan sitä. Se ei rakasta totuutta, eikä oikeastaan enää pysty edes kommentoimaan sitä, koska sillä ei ole mitään hyveellisen ja totuudellisen elämän mallia esittettävänään, eikä se kykene enää sellaista esittämäänkään. Se olisi sille liian yksinkertaista ja toisaalta sellaiseen ryhtyessään se joutuisi kohtaamaan pahimman pelkonsa: asettumisen tietämättömän tollon tasolle. Eli havaitsemaan sen totuuden, että ihmiset eivät pidä sitä itseään minään.

Länsimainen filosofia ei enää pyri hyvyyteen ( moraali ), totuuteen ( uskonto ) ja kauneuteen ( taide ), vaan se pyrkii ideologisesti kommentoimaan kaikkea viimeisen kautta, koska ihmiset pitävät kauneudesta. Ollakseen edes jotain pitään länsimaisen nykyfilosofian hallita viimeistä noista perinteisistä arvoista, vaikka sillä estetiikastakaan ei enää ole mitään varsinaista sanottavaa. Kommentoimalla estetiikkaa psykologisoivasti sen merkitys voidaan kuitenkin hämärtää muilta ja siten hallita sitä. Tämä on ehkä länsimaisen nykyfilosofian keskeisin piirre. Ja väittäisin melkein, että tällä - suoraan sanoen humanististen tieteiden itsemurhalla - tulee olemaan erittäin kauaskantoiset seuraukset länsimaisen kulttuurin kannalta.

Tästäkin syystä ennen oli kaikki paremmin :)

perjantai 22. marraskuuta 2013

Mediameininki


Politiikan seuraaminen mediasta on jokseenkin vastenmielistä. En ota mitään muuta kantaa Kevan keskustalaisen virkamiesjohtajan tapaukseen kuin, että hänen ei olisi pitänyt erota, jos hän kerran ei ole tehnyt mitään virkavirhettä. Ei ole vaikea ennustaa, että nyt kun median tirkistelyn ja jahtaamisen nälkä on tyydytetty, niin tilalle valitaan toinen virkamies toimitusjohtajasopimuksella ja sellaisen eduin, mutta virkamiesvastuulla. Jos joku yrittää kyseenalaistaa tämän asian, joka on se todellinen ja aito ongelma, niin hänet suuripiirtein vaietaan kuoliaaksi, ellei hänen päänsä menoksi keksitä jotain "skandaalia". Mikäli eroa ei olisi tapahtunut, niin kummallinen tapa nimittää virkavastuulla toimiva virkamies toimitusjohtaksi toimitusjohtajasopimuksella olisi joutunut outoon valoon pidemmäksi aikaa.

Suomalaisen yhteiskunnallisen median sen entisenä seuraajana tuntien, veikkaan kohun taustalla olleen sen, että Kevan johtajan parinvalinta on jollain tavoin loukannut jotakuta jossakin toimituksessa. Ja kun joku toimitus oli päässyt vauhtiin huomattiin, kuinka virkamiehen paikalla voidaan käydä poliittista peliä. Ikävä olla kyyninen, mutta pidän tuota täysin todennäköisenä.

On jotain hyvää Tanskan maalla


Ehkä enimmäkseenkin hyvää.

Eilisistä elokuvista Melankolia ei puhutellut oikeastaan millään tavoin ja vilkuilin sitä vain sivusilmällä naputellen samalla tietokonetta. Vika voi olla minussa. Rupesin kuitenkin miettimään mistä tietää kannattaako elokuva varmasti katsoa siihen keskittyen ja verkosta löytyi heti apu:

The Vatican Film List.

Mikäli elokuva on tuolle listalle päässyt, niin jotain erinomaistahan siinä on oltava. Listalla ainoa itselleni ennestään täysin tuntematon oli Babettes gaestebud, joka Suomessa tunnetaan nimellä Ranskalainen illallinen, jos tunnetaan sillä ainakaan itse en tuntenut. Nyt tunnen mikä on minulle rakennukseksi, sillä filmi on uskomattoman hyvä. Se löytyy Youtubesta, joten asia on jokaisen helppo tarkastaa itse.

Elokuva sivuaa samoja teemoja, jotka Dogvillessa - Melankolian ohjaajan huipputöitä - ovat hallitsevia, mutta tuo niitä esille paljon realistisemmin, totuudellisemmin ja inhimillisemmin. Se ei esitä ideologista näkemystä maailmasta, vaan kuvaa aidon taiteen tapaan tyylitellen inhimillistä elämää. Elokuva ansaitsi parhaan mahdollisen arvion, eli: "Siis miksi tällaisia elokuvia ei enää tehdä?", mutta tehdäänhän niitä, sillä kyseessä on suhteellisen tuore ja laajasti palkittu työ.

Eilisen kaksi ja aamun kolmas elokuva ovat kaikki jollain tavoin tanskalasia ja kun ottaa huomioon sen, että televisiossa pyörivä Silta on sekin loistava ja sen, että tässä ei ennekään ole kaihdettu tehdä laajoja johtopäätöksiä vähäisistä faktoista, niin todetaan Tanskan olevan elokuvan mahtimaan. Tosin sillä varauksella, että Melankoliassa, kuten myös saman ohjaajan Dogvillessa ja varsinkin Anti-Christissa on jotain syvästi mätää myös.

Tänään elokuvafestivaali jatkuu Tanskan ulkopuolisella tuotannolla. Rooma, avoin kaupunki on tullut nähtyä, mutta katson sen uudestaan, koska se on listalla. Kahteen muuhun suhtaudun epäilevämmin, mutta voin katsoa niitä vähän alusta kuitenkin.

torstai 21. marraskuuta 2013

Eläviä kuvia


Ihmeen sitkeä flunssa, joka on vienyt kaikki voimat. Luulin aluksi, että kyse on krapulasta, koska tavoistani poiketen innostuin viikonloppuna juopottelemaan. Tein jo vakaan ja hienon päätöksen, että en enää koskaan ota tasoittavia edes sivistyneesti, kuten tapani on ollut, mutta koska kyse nyt kuitenkin ilmiselvästi on muusta kuin itse aiheutetusta krapulasta, niin katsotaanpa nyt.

Yleisradion hienoa elokuvafestivaalia on tullut seurattua. Tuollainen on niitä syitä miksi meillä kannattaa olla vähintäänkin jonkinlainen yleisradio kaupallisten vastapainona. Illan elokuvista Jeanne d'Arcin kärsimys on tullut jo käsiteltyä täällä. Elokuvan sanomaan en puutu, mutta heitänpä sellaisen itsekeskeisen trivian, että lompakossani on luottokortin paikalla luottokorttimuovista tehty rukouskortti, johon on upotettu medaljonki. Se kuvaa Jeanne d'Arcia täydessä sotisovassa ja sen takasivulle on painettu portugeesinkielinen esirukouspyyntö Jeanne d'Arcille. Väittäisin, asiaa tarkemmin ajateltuani ja punniskeltuani, että  kortilla saa kyllä kaiken mitä oikeasti tarvitsee, joten luottokunnat joutuvat osaltani pysymään köyhinä edelleenkin.

Illan toisesta elokuvasta en tiedä mitään, mutta aion katsoa sen tallennuksen, kunhan se loppuu. Flunssan aika on ihan hyvää aikaa katsoa televisiota. Teemalle kiitos siitä, että tällaista katsottavaa on tarjolla.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Poliiittisen korreuktiuden huipentuma




IDA, sinulla on porttikielto tälle keskustelualueelle!
Moderaatiolle haistattelu
Porttikieltosi on asettettu päättymään 06.12.2013, 22:21:25.


Just, just. Sanatarkasti kirjoitin, että haistakaa pitkä ja kanootinmuotoinen piparkakku. Aika herkässä on Suomalaisessa, muka poliittisesti epäkorrektissa keskustelussa, liipasinsormi, kun valheen isiä arvostellaan.

Esitänkin tässä julkisesti kysymyksen onko Hommaforumilla oikeus keskustella mistään tai puhua mistään, mikä on kommunistiselle ja punavihreälle agendalle vahingollista?

Kokoomus



Suomen kansallisen kokoomuksen edustajat toteavat seuraavaa: "Maailman suurinta pedofiilijärjestöä johtaneen henkilön antamat kiellot.."

Kokoomus esittää

Puhuessaan paavista. Odotan, että Kokoomus selvittää tämän hyvissä ajoin ennen eurovaaleja tai tulen ihan oikeasti palaamaan asiaan. Jos saksalaiset antavat teille armoa, niin ne tekevät sen säälistä, koska pitävät teitä juntteina.

PS:

Yleisradion toimittajille jo etukäteen hyvä kysymys vaalitentteihin: "Teillä Kokoomuksessahan katolista kirkkoa pidetään pedofiilijärjestönä, joten mihin ryhmään te aiotte sijoitua europarlamentissa, jos saatte sinne edustajia? Ranskan kommunistit eivät ennusteiden mukaan saa edustajaa."

perjantai 15. marraskuuta 2013

Jotain rajaa


Jos haluaa äänestää järkensä ja suhteellisuudentajunsa kadottanutta mielipuolisuutta Euroopan parlamentttiin, niin SDP on vaihtoehto:

Rotuerottelu

Muussa tapauksessa kannattaa äänestää muita. Olisi muuten kiva tietää onko yksikään SDP:n edustaja enää vaivautunut käymään millään työpaikalla? Vaikka ammattiyhdistypolitikointi on ärsyttävää, niin on siinä se hyvä puoli, että puolueen edustajilla pysyy edes toinen jalka maassa.

Kirkko


Eilen häivähti Kouvolan asemalla mielessä, että kirkon pitäisi selittää itsensä ihmisille, koska on ilmiselvää, että median kautta välittyvä julkinen eetos ei enää ymmärrä mitä kirkko on. Toisaalta on niinkin, että ei sitä voi ymmärtääkään, jos ei ole yhteydessä kirkkoon ja käy kirkossa. Ja voi olla niinkin, että media ei tässäkään asiassa kuvaa todellisuutta, vaan omia mielipiteitään.

Englannissa ja Italiassa puhutaan kuulemma Franciskus-efektistä, koska kirkossa käyminen on niissä maissa lisääntynyt huomattavasti. Melkein väittäisin, että kyse on siitä, kuinka katolinen kirkko on ottanut julistamansa Euroopan evankelioimisen ja tämän Uskon vuoden vakavasti. Eihän yksi paavi kesää tee, vaan jatkuvuuden hermeneutiikka jyrää :)

Luterilaiset ja katolilaiset näkevät toisistaan liian helposti vain ne progandatarkoituksiin luodut kuvat, jotka protestanttisen reformaation aikana molemmin puolin luotiin. Itse luulen, että jos luterilainen kirkko todella löytää itsensä ja rupeaa todella julistamaan suomalaisille sitä mitä usko on, niin se on puhtaan luterilaisenakin lähempänä katolista kirkkoa, niin nykyinen höttömeininki on. Kaikki sakramentit ovat jo tavallaan luterilaisessa kirkossa, mutta luterilainen kirkko ei osaa sanoa ja tunnustaa niitä sakramenteiksi.

Tähän omistamani Yleisradion kolumniin

Näkökulma

voisi todeta, että turhaan ateisteille valitatte. Ateistit ovat lähestulkoon ihan sama asia, kuin erilaiset henkiin uskojat ja luomuparantajat, jos he eivät usko niin kuin kirkko uskoo.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Pidän puolueestani


Perussuomalaiset on valinnut Juho Eerolan ehdokkaakseen eurovaaleihin. Tämä on asia, johon jokaisen kymiläisen, eteläkarjalaisen ja eteläsavolaisen kannattaisi nyt keskittyä, koska on täysin mahdollista, että suurella äänestysprosentilla voimme vaikuttaa valtakunnalliseen tulokseen positiivisesti. Jos PS saa todellisen jytkyn ja neljä edustajaa, niin on todennäköistä, että vähintään se neljäs olisi omien maakuntiemme edustaja. Ja vaikka näin ei kävisikään, niin joka tapauksessa äänet kertyvät oikeaan osoitteeseen. Sen todisti puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo tänään televisiossa.

Perussuomalaisten puoluesihteeri

Juuri noin. Politiikassa, jos nyt yleensä missään, ei ole mitään järkeä olla ylpeä, mutta erittäin tyytyväinen olen puolusihteerin esiintymiseen. En ymmärrä sitä, miksi EDF niin voimakkaasti vierastaa FN:ää ja muita puolueita, joiden tavoitteet ovat hyvin lähellä sen omia, mutta se on sivuseikka - ja siitä enemmän alempana - sen sijaan olen todella otettu siitä miten puoluesihteeri hoitaa tuon haastattelun tavalla, joka on puolueessa sovittu. Ei mennä median ansoihin, antaa paikkallisten hoitaa ensin, tutkitaan asia perusteellisesti ja rauhassa, eikä tiedotella ennenkuin tiedetään mistä on kysymys. Tämä lisäsi uskoani siihen, että tästä kaikesta tulee vielä hyvä juttu, vaikka se onkin moniääninen ja ideologisesti ketään tiukasti sitomaton.

Itse en näe mitään syytä sille miksi EDF lähtee vaaleissa vastustamaan oletettua äärioikeistoa. Tähän ei ole muita kuin paikallisia, puoluepoliittisia syitä. Perussuomalaisten kannattaisi ottaa etäisyyttä koko kuvioon. On selvää, että nykysuomessa ei tunneta keskieurooppalaista politiikkaa juuri lainkaan, ja Englannin Ukip ei siitä edes piittaa - sen edustajat eivät taida edes käydä europarlamentissa - ja toisaalta on selvää, että Suomi on nykyään kielitaidoiltaan anglosfääriä: on helpompi olla kavereita engelsmannien kanssa, kun osataan kieltä. Tähän ei kuitenkaan saisi jumiutua, vaan avoimesti katsella mitä Euroopassa oikeasti tapahtuu Ja myös tiedottaa siitä sitten jopa Yleisradiolle. Perussuomalaisilla olisi paljon sanottavaa siinä europarlamentissa, joka tulevien vaalien jälkeen muodostuu, ja siksi ei kannattaisi sulkea etukäteen ketään ulkopuolelle. Pahimmassa tapauksessa PS jää ainoana ulkopuolisena brittien konservatiivien ryhmään, kun UKIP painaa pokkana samassa ryhmässä FN:n ja Hollannin vapauspuolueen kanssa. Toisaalta mitä väliä? Ainahan ryhmät voivat myös tehdä yhteistyötä.

Luottavaisesti kuitenkin katson tästä eteenpäin ja aion äänestää Juho Eerola, vaikka pidän Jussi Halla-ahon rintanappia, koska Riikka Slunga-Poutsalo ei ole ehdokkaana, vaan pitämässä jöötä puolueessa, kuten oikein onkin.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kantani yleiseen asevelvollisuuteen


Kantani yleiseen asevelvollisuuteen on periaatteeltaan muuttumaton. Kannatan ja kunnioitan sitä maissa, joissa vallitsee demokratia ja valtio suhtautuu vapaiden ihmisten toimintaan vapaiden ihmisten toimintana. En kannata sitä maissa, joissa instituutiot alistuvat kommareiden painostuksen edessä, kuten Suomessa. Äänestän ja toimin siis Suomessa yleisen asvelvollisuuden lopettamisen puolesta, toivon säästöjen kohdistamista erityisesti puolustusvoimiin ja erityisesti toivon, että puolustusministeriksi nimettäisiin vasemmistoliittolainen tai vihreä nainen.

Armeija kielsi.

Ei mulla muuta. Toivon myös, että vähintäänkin Sisun jäsenet lopettaisivat osallistumisen vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, koska se näköjään toimiii kansallismielisten, isänmaallisten ja epäpoliittisten ihmisten yhdistymisvapautta vastustavan johdon alaisuudessa.

Kannattaisin ehkä NATO-jäsenyyttä, mutta luulisin Suomen kuuluvan näillä puolustusvoimilla paremminkin Shanghain yhteistyöjärjestön piiriin, ja sinne taas noin akkamaista armeijaa ei hyväksytä.

edit:

Tässä olisi muuten rakkaalle ja omistamallemme Yleisradiolle mitä mainioin jutunaihe. Selvittää miksi kansallismielinen, aatteellinen, mutta epäpoliittinen ja täysin Suomen lakien mukaan toimiva yhdistys ei saa pitää juhlatilaisuuttaan Santahaminassa, missä aikanaan toimi muun muassa Kehittyvien maakuntien ry. niminen yhdistys täydellä tohinalla puolustusvoimien suojeluksessa.

Anarkismi Suomessa


Anarkisit valmistautuvat vastarintaan: Ota yhteyttä Kaartin jääkärirykmentin esikuntapäällikkö Jukka Parviseen ja kerro mitä mieltä olet

Tuo on oikeastaan niin liikuttavaa, että sitä on pidettävä hyvänä merkkinä. Meidän ei tarvitse pelätä vasemmistoanarkistista vallankumousta, eikä vasemmistoanarkistista vaikutusta politiikassa. Tärkeää kuitenkin on pitää heidät tuollaisessa rakentavassa ja virikkeellisessä puuhastelussa, joten miten olisi, jos kulttuuriministeriön rahoituksella järjestettäisiin Takku.netin kiertue koulujen yläasteille?

Lopuksi vielä rokkaava laulu amerikoista omistettuna kaikille Suomen anarkisteille:

Olkaa hyvät


Pahan kehä

On päästävä irti talouden ja rahan pakkovallasta. Apuvälineeksi tavoitteeseen pääsemiseksi luodaan dignity-indeksi. Sitten lopuksi ne, jotka menestyvät hyvin dignity-indeksissä palkitaan taloudellisella hyvinvoinnilla ja rahalla.

Näinhän se käy. Ja tuota voisi hyvinkin kutsua pahan kehäksi.

Viereinen maalaus on Felicien Ropsin teos Pornokratia. Se ei ole innovoiva, eikä Suomikratia maksanut edes Start Up-rahaa sen maalaamisesta, mutta onhan se silti visionäärinen. Sitä ei voi kieltää.

Mikäli haluaa kääntää katseen siitä pois, kuten hyvä olisi, niin ei missään tapauksessa kannata lukea hallituksen tulevaisuusselontekoa. Tulevaisuus tulee aina menneisyydestä, joten rehellinen menneisyyden tunteminen on tärkeämpää kuin sen visioiminen mitä muiden ihmisten pitäisi tehdä. Ja juuri sitähän hallituksen selonteko tekee, eli esittää näkemyksen siitä mitä muiden on tehtävä, että valtio olisi tulevaisuudessakin kyllin varakas elättämään omat rakenteensa. Toki aina voidaan väittää, että valtio olemme me, mutta olemmeko sitä hallituksen mielestä on minusta hyvinkin kyseenalaista. Varmaan monen muunkin mielestä.

No niin, sainpa tekstin helposti kiertämään kuvaa ja voin käyttää myös pystyyn maalattuja tauluja tästä lähtien kuvituksena, tietenkin mitä parhainta makua ja tyyliä osoittaen. Julkaisen tämän, vaikka tämä on väsynyttä, koska haluan olla edelleen iloksi ja kunniaksi maabrandityöryhmälle ja suorittaa kansalaistehtäviäni kunnolla. Muuten ei innovointiin perustuva biotalous toimi. Ja ensi kesäksi isompi perunamaa ihan varmuuden vuoksi.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Anekauppa


Jukka Hankamäki, Juhani Sarsila, Yrjö ja Kumitonttu kirjoittavat Himasen ja Castellsin tutkimuksesta. Ei juurikaan lisättävää.

Hankamäen tekstiin sellainen huomio, että aneilla ei osteta hyvää omatuntoa. Synnit saadaan ripissä anteeksi. Aneilla pyritään korjaamaan ja hyvittämään synnin ajallisia seurauksia, sillä vaikka saamme synnit anteeksi tekojemme ajalliset vaikutukset jatkuvat. Mutta tuo nyt oli sivuseikka ansiokkaassa kirjoituksessa. Toinen huomio on yleisempi: hyllyssäni olevan The Catholic Study Bible - kirjan on julkaissut nyt Himasen ja Castellsin tutkimuksen myötä Suomessakin kuuluisuutta saanut Oxford University Press! Erinomainen, joskin jossain kohdin selityksiltään ehkä liian liberaali kirja. Koska Oxford University Press! kuitenkin julkaisee Raamattuja olisi todella hedelmällistä, jos hallitus seuraavan tulevaisuusselonteon tekemisen sijaan pitäisikin keskenään raamattupiiriä. Se kehittäisi heitä ministereinä ja olisi siten hyödyllistä maallemme.

Ja lopuksi vielä mitä tulee Castellsin esittämään näkemykseen, että meidän Suomessa tulisi olla kiitollisia sodan aikana saamastamme avusta, niin voin ainakin omalta kohdaltani todeta suorittaneeni maabradityöryhmän asettamat kansalaistehtävät yli vaaditun tason, sillä aina, kun ajamme Valkealan läpi olemme käyneet viemässä kukkia tai kynttilöitä kahden lento-osasto Kuhlmeyn kaatuneen lentäjän muistomerkille ja viettäneet paikalla hartaan hiljaisen hetken. Se ei ole anekauppaa, vaan ihan vilpitöntä kunnioitusta ja muistamista.

Paperiviha


Turun Sanomat nostaa rohkeasti esille lehdistössä niin harvoin käsitellyn aiheen, eli vihapuheen ja verkkovihan.

Vihapuhe rajoittaa sananvapautta

Itseäni ei verkkoviha juurikaan häiritse. Verkko on vapaa ja pystyn valitsemaan sen aineiston mitä luen. Facebookin tai keskustelupalstojen kautta joskus eksyy Turun Sanomienkin sivuille, mutta se on harvinaista. Lähinnä luen uutiset maailman katolisista medioista, eikä niissä törmää ollenkaan verkkovihaan, jos jättää sekulaarien supersankareiden kommentit lukematta.

Onkin hyvä, että verkko on vapauttanut meidät paperilehdistä, ja muun myös muun keskitetysti toimitetun median seuraamisesta. Sanomalehtiä lukiessa ei yksikertaisesti voi välttyä siltä tukahdetulta vihalta ja ,joka niiden sivuilta välittyy. Ja se on huono juttu. Verkosta uutiset voi valita niin, että suosii vain sivistyneesti toimivia uutissivustoja, tai vaikka lukea poliittiset uutiset suoraan esimerkiksi kansanedustajien itsensä puhumina tai kirjoittamina.

En ole ollenkaan varma voiko teknologiaa pitää millään tavoin modernismin lapsena, mutta mikäli se on sitä edes osittain, niin tavallaan on paradoksaalista, että teknologian kehitys näin vapauttaa meitä modernismista ja relativismin diktatuurista.

torstai 7. marraskuuta 2013

Periferian tulevaisuus


Manuell Castells joutui pakenemaan Espanjasta vallankumouksellisena kommarina. Ranskassa hän sai samasta syystä kenkää yliopistosta, jossa hän opetti muun muassa Daniel Cohn-Benditiä. Lopulta hän päätyi Kaliforniaan missä hipit olivat sekoittaneet päänsä polttamalla pilveä ja alkoi tuottaa visionääristä kommarifilosofiaa hippien tarpeisiin. On siis varsin luontevaa, että Suomen kokoomusvetoinen hallitus päättää palkata juuri hänet hovifilosofikseen laatimaan tulevaisuusselonteon pohjaa. Itse odotankin innolla, että kokoomus oikein kunnolla repäisee ja pyytää Jefferson Airplanen esiintymään puoluekokouksensa iltajuhliin.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ei ihan arkipäivä


Suomenruotsalaisuutta ja pyttisläisyyttä voisi juhliakin, mutta historiallinen painolasti on liian raskas, jotta aidosti iloiten voisi juhlia päivää, joka on nimetty ruotsalaisuuden päiväksi. Mitä ne olivat tänne tulemaan herjaamaan suomalaista aatelistoa, repimään kunnioitettuja kuolleita parrasta ja ryöstämään kirkon omaisuuden valtiollensa. Varma Kosto jne... Tietysti tänään olisi voinut juhlia hakkapeliittojen päivää, mutta on vain oltava rehellinen myönnettävä suoraan, että eittämättömästä kunnollisuudestaan huolimatta hakkapeliitat sotivat täysin väärällä puolella. Toisaalta keskiviikkoa sanotaan pikkulauantaiksi ja lauantaina on Lateraanikirkon vihkimisen juhla, joten kyllähän tästäkin juhlallisen päivän siis saa. Ja juhlimisen ohella, ja Kymin itsehallintoa odotellessa, voi vaikka muistella maamme viimeistä laillista hallitsijaa Sigismundia.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Viha, kauna ja katkeruus


Kalevan tämänpäiväinen pääkirjoitus paljastaa yhden tosiasian ja se on se, että Kalevalla ei lehtenä ole mitään edellytyksiä arvioida muiden sivistystä. Muuten kirjoituksen valehtelevan otteen seasta paljastuvat vain kirjoittajan tunnetilat ja ne eivät ole mitenkään kauniita, eivätkä yleviä, vaan lähinnä umpimielisen kaunaisia. Sekä Suomalaisuuden liitolla, että Sisulla olisi vastineen paikka, mutta tuskinpa moiseen vihakirjoittelua pursuavaan lehteen kannattaisi sellaisen viemää aikaa uhrata. Parempi pysyä omissa julkaisussa, jotka sentään ovat sivistyneen käytöksen rajan paremmalla puolella.

En oikein tiedä mikä tauti suomalaisen lehdistön pääkirjoittajaa vaivaa. Ehkä katkeruus siitä, että nuoruuden unelmat ovat haihtuneet? Ollaan jo lähellä eläkeikää eikä ollakaan presidentin luottomiehiä ja YYA-sopimuksen tunnustettuja tulkitsijoita. Vaikea tuollaista pidätettyä vihaa tihkuvaa kirjoittelua, joka ajoittain vaihtuu nyyhkivään sentimentaalisuuteen, on muutenkaan kirjoittajia ymmärtäen ja myötätuntoa tuntien selittää. Oikeastaan ei pitäisi edes yrittää, parasta ja kaikille otollisinta olisi vain olla lukematta ja tilaamatta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys


Päivän Iltasanomien mukaan suomalainen ja baijerilainen kulttuuri olivat ottaneet yhteen Kanarian saarilla. Suomalaiset olivat järjestäneet ekumeeniseen kirkkoon iskelmäillan, jonka aikataulu venyi niin, että saksalaisten pyhä messu ei päässyt alkamaan ajallaan. Saksalainen pappi oli pöllyttänyt 200 suomalaisvierasta ja iskelmätähden ulos kirkosta, vaikka suomalaiset olivat kovaäänisesti kannustaneet iskelmätähteä sisällä kirkossa "lisää, lisää" - huudoin. Kannustus oli saanut oikeamielisen papin katkaisemaan kirkosta sähköt, mikä sitten oli lopulta saanut suomalaiset iskelmän ystävät siirtymään kirkon ulkopuolelle ja saksalaiset olivat voineet aloittaa pyhän messun valmistelut. Pöyristynyt, suomalainen iskelmätähti uhosi esiintyvänsä samassa kirkossa ensi vuonnakin ja ottavansa omat järjestysmiehensä mukaan.

Näin ainakin kertoi kahvilassa luettu Iltasanomat ja valitettavasti voin jopa uskoa, että kuvaus oli todenmukainen. Jos näin oli niin Baijeri 6 - Suomi 0.

Eurovaalit


Viikonloppu tuli vietettyä markkinoilla. Kivaa oli vaikka tietenkin otollisempaa ja iloisempaa olisi sunnuntaina ollut olla kirkossa. Sosialistisen maamme julkiset liikenneyhteydet nyt vain ovat mitä ovat, eikä niiden suunnittelussa ole ajateltu hurskaiden köyhiemme kirkossa käyntiä ollenkaan. No tähänkin varmasti tulee muutos.

Markkinoilla vieraili myös kaksi eurovaaliehdokasta: Piritta Poikonen ja Juha Väätäinen. Aikaisemmin Kotkassa on jo aiemmin vieraillut Jussi Halla-aho, joka oli mukana Kalamarkkinoilla. Vaikka kannankin pontevan ylpeästi Jussi Halla-ahon rintanappia, en näe mitään syytä miksi en voisi äänestää Piritta Poikosta ja Juha Väätäinenkin on hyvä ehdokas, hieno ja suorapuheinen mies, vaikka ei ehkä juuri sellainen poliitikko, jota itse äänestäisin.

Pelkästään noissa kolmessa ehdokkaassa näkyy kuinka moniääninen ja heterogeeninen puolue Perussuomalaiset on. Vitsinä voisi heittää, että siellä rikollinen, juristi ja yleinen syyttäjä mahtuvat hyvin samaan huoneeseen ja samalle listalle. Se ei kuitenkaan olisi totta edes nimeksi, koska kukaan noista kolmesta ei ole rikollinen, eikä yleinen syyttäjä, vaan he edustavat ansiokkaasti suomalaisia ihmisiä laajalta skaalalta. Muutenkin ehdokaslista näyttää tällä hetkellä hyvältä ja todennäköisesti vielä paranee, kun loput ehdokkaat vuoden loppuun mennessä on nimetty.

Mikäli ei ole täysin tyytyväinen Suomen politiikkaan - suuri osahan siitä päätetään Euroopan unionissa - eikä Suomen toimintaan Euroopan unionissa, niin kannattaa ensi kevään vaaleissa ehdottomasti äänestää perussuomalaisten listaa. Se ei aiheuta vedenpaisumusta, mutta ilman muuta toisi sen muutoksen, että Euroopan unioniin ryhdyttäisiin enemmän ja tehokkaammin suhtautumaan Suomen kansallisen edun näkökulmasta myös europarlamentissa. Neljä europarlamentaarikkoa olisi niin sanotusti kiva ylläri, mutta se tuskin toteutuu elleivät ne, jotka ovat suhtautuneet Euroopan unioniin välinpitämättömästi, skeptisesti tai sitä suoraan vastustaen saa raahattua itseään vaalipäivinä äänestyskopeille. Tästä syystä on tärkeää, että perussuomalaiset näkyvät toreilla ja turuilla; demareille, kokoomukselle ja keskustalle olisi varmaan otollista, että vaaleihin mentäisiin mahdollisimman näkymättömästi ja mahdollisimman pientä äänestysprosenttia tavoitellen. Suuri äänestysprosentti kun melkoisella varmuudella toimisi perussuomalaisten eduksi.

Ei siis unohdeta näitä vaaleja, vaan liikutaan tasaisella kiihdytyksellä kohti voittoa.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Testaa itsesi


Palaan sittenkin edellisessä postauksessa mainittuun hassun absurdiin kolumniin, koska viattomuuttani ja typeryyttäni klikkasin sen Facebookin kautta auki ja huomasin, että siinä on testi. Testit ovat tiedettä ja onhan minun pakko saada tietää olenko aito feministi ja tasa-arvon kannattaja vai James Hirvisaari. Itse en tunnusta olevani kumpaakaan, mutta testi on aina testi ja tieteellinen maailmankuvani kyllä venyy hyväksymään sen tuloksen totuudeksi, joten aloitetaan.

1. Oletko joskus ottanut naisten oikeudet puheeksi ilman, että puheenvuoro on liittynyt islamiin?

Olen. Harvoin edes tulee puhuttua missään missä pidetään puheenvuoroja islamista. Eli vastaus on kyllä.

2. Teetkö jotain konkreettista edistääksesi naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia?

Kyllä teen. Pääasiassa vaatimattomina lahjoituksina, mutta tilanteen sattuessa eteen tietenkin myös konkreettisesti, jos pystyn.

3. Vastustatko kaikkien uskontojen, esimerkiksi omasi, nimissä harjoitettua naisten sortoa?

Kyllä vastustan. Se nyt on jo lähes kirkon asettama velvollisuuskin vastustaa.

4. Voiko muslimi mielestäsi olla feministi ja kannattaa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia samoin kuin kristitty?

Voi olla feministi, sillä kuka vain voi olla feministi, mutta ei oikeastaan voi kannattaa noita oikeuksia samoin kuin kristitty. Jo muslimien käsitys avioliitosta on niin erilainen kuin kristityillä. Vastaus on siis kyllä ja ei.

5. Kannatatko tasa-arvoa myös siinä tapauksessa, että edistääksesi sitä sinun pitäisi luopua jostain?

Voin hyvin luopua jostain vaikka asialla ei olisi mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, mutta yleensäkään en oikeastaan kannata mitään muuta tasa-arvoa, kuin tasa-arvoisuutta lain edessä, joten vastaus on kyllä, jos kyse on tasa-arvoisuudesta lain edessä, muuten lähinnä ei.

6. Ovatko vähemmistöjen vainoaminen ja heikompiin kohdistuva väkivalta mielestäsi väärin riippumatta siitä, minkä uskonnon, elämänkatsomuksen tai yhdistyksen nimissä ne suoritetaan?

Kyllä ovat.

Bonuskysymys: Vastustatko sukupuolen perusteella määrättyä asevelvollisuutta?

En vastusta. Miesten asevelvelvollisuus on oikeus ja kohtuus, naisten asevelvollisuus taas olisi taivaisiin asti huutava vääryys.

Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, saatat olla oikeasti tasa-arvon kannattaja. Jos vastasit joihinkin kysymyksiin ei, saatat olla James Hirvisaari.

Saatan siis olla James Hirvisaari. Sepä kummallista. No, jos olen, niin lahjoitan kansanedustajan palkkani, muut palkkioni ja kulukorvaukset Caritakselle ja niille suomalaisille lähetysjärjestöille, joilta Helsingin, Espoon ja Vantaan kirkkovaltuustot ovat evänneet rahoituksen.

Näillä mennään.