keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Selkärangaton rakkaustarina

Otsikko tuli mieleen seuratessani hallituksen tiedonantoa ja sitä seuraavaa keskustelua televisiosta.

Jokainen hallituspuolueen puhuja kehuu vuorollaan Keskustaa, joka hymyilee maireasti ja hyväksyvästi. Tavallaan jo odottaa, että Katainen, Urpilainen, Niinistö, Arhinmäki ja Räsänen polvistuisivat Keskustan istumapaikkojen eteen ja esittäisivät falskin tunteellisen, julkisen kosinnan.

Mutta, jotta onnistuisin kiertämään kuvan tekstillä, niin otetaan mukaan vähän muutakin asiaa keskustelusta.

Rakenneuudistus on kuulemma tulossa. En usko sitä, enkä itse edes vaivaudu tutustumaan papereihin, joista totuuden varmaan löytäisi. Koko kuviohan on menossa väärään suurtaan suurempine yksikköineen, jotka eivät edes vähennä hallinnollista byrokratiaa, vaan pyrkivät turvaamaan sen tasoa tehostamatta toimintoja. Näin väittäisin.

Itse vaadin pienempiä kuntia, enkä ole tyytyväinen mihinkään muuhun. Ja siinä ei ole kyse ensisijaisesti rahasta, vaikka pidemmän päälle se luonnollisesti osoittautuisikin tuottavaksi. Keskustan, ja valitettavasti Perussuomalaistenkin, mallit ovat tässä suhteessa vajavaisia. Olen itse keskustellut asiasta viisaampieni kanssa ja havainnut seuraavan ehdotuksen täydelliseksi:

Yhdeksän itsehallinnollista maakuntaa historiallisten maakuntien mukaan. Ne jakautuisivat kihlakuntiin ja kihlakunnat pitäjiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin (vain historialliset kaupungit olisivat kaupunkeja). Näille kaikille historialliset rajat.

Hienoa!


Näillä mennään!

Ei kommentteja: