lauantai 31. heinäkuuta 2010

Pyhimys

Tänään on Pyhän Iganatius Loyolan päivä. Hän on pyhimys ja elää. Me emme ole. Jos joku kaipaa parempaa luettavaa, niin tässä tekstissä on hakusana, jolla sitä löytää.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Miksi, miksi ja miksi?

Tupliksen blogin kommenteissa kysellään: " Miksi ateismi on tärkeä kysymys? Järkyttääkö ateistien olemassaolo uskovan sielunrauhaa tai maailmankuvaa jotenkin? Iskeekö uskovaan Epäilys? "

Kahteen viimeiseen kysymykseen voisi vastata selkeästi: "No ei." Ensimmäiseen voi kuitenkin sanoa, että ateismi on kristityille, ja varmasti muidenkin uskontojen uskoville, tärkeä kysymys muun muassa sen yhteiskunnallisten vaikutusten takia. Uskonnossa on asioita ja käytäntöjä, joista ei varsinaisesti neuvotella. Ateisteilla, eikä yleensä maallistuneilla ihmisillä, ei ole näistä juuri käsitystä. Kun yhteiskunnasta häviää taju uskonnon arvosta ja luonteesta on vaara, että muodostuu laajempi ajattelutapa, jossa nuo kysymykset nähdään neuvottelukysymyksinä ja lainsäädäntökysymyksinä. Voi syntyä tilanne, jossa ajatellaan, että uskontoa ja sen sakramentteja pystytään ja pitäisikin muuttaa valtion lainsäädännöllisin keinoin. Esimerkiksi vaikkapa joidenkin innokkaimpien ateistien aina joskus väläyttelemä lapsikasteen kieltäminen johtaisi kristityt todella syvällisellä tavalla yhteiskunnan ulkopuolelle. Näitä kysymyksiä on tietysti muitakin ja osa niistä on valitettavasti jo realisoitunut tai realisoitumassa.

Siksi(kin) ateismi siis on tärkeä asia.

Selibaattipäiväkirja osa 14 ( poliittinen helle )

Olisi järkevää nukkua päivät kellarissa ja valvoa yöt ulkona vaikka perhosia pyydystellen ja uimassa käyden. Hiljaiselo on ( olisi ) aina järkevää. Kissakin harrastelee lähinnä löijäämistä varjossa.

Tässä Palaneen käryä - blogin kirjoituksessa ei ole oikeastaan mitään mitä en voisi allekirjoittaa sanasta sanaan, niine "lievennyksine" joita kommenteissa esitän.

Mikäli minun pitäisi valita surkea, tuhoon johtava kansallinen politiikka ja kirkko tai hyvinvointiin ja vaurauteen johtava kansallinen politiikka ja ei-kirkko, valitsisin epäröimättä ensimmäisen. Onneksi ei tarvitse valita.

Politiikka on pitkälti vain lojaliteettia enkä näe niissä löyhemmissä ja tiukemmissa poliittisissa lojaliteeteissa, joita itselläni on ollut ja on mitään suurempaa vikaa, vaan näen ennemminkin, että mahdollisuus hyvään politiikkaan on syntymässä. Jos lojaliteettia ei ole, ei asialle paljoa kannata ajatuksia tuhlata.

Jonkinlainen muutos ja asioihin keskittyminen on tulossa, kunhan ilmat hieman viilenevät.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Poliittinen kommentti



Helsingin Sanomat kirjoittaa oikeusministeriön lakihankkeista koskien verkkokeskustelujen valvontaa. Oikeusministeriö harkitsevaan pohdiskeluun on helppo antaa yksikertainen ja selkeä vastaus: Ei ole.

Ei poliittinen keskustelu sen kummallisempaa ole.

Uutinen toki on jo vanha, mutta tuli vihasivusto Facebookissa linkkinä vastaan ja oikeusministeriöhän päättää vasta syksymmällä.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

13 plus

Tuli käytyä Turussa. Viime kerrasta on aikaa. Matkan tein tyylikkään hippimäisesti edestakaisin pummilla pakussa, jossa oli hyvä tunnelma. Kaupungissa julkaistiin nuivien maahanmuuttopoliittinen manifesti. Itse sisältöön minulla ei ole mitään erityistä sanottavaa, mutta painoasun suhteen on ehdottamasti sanottava, että Janne on tehnyt todella hyvää työtä.

Noin yleisesti olen kohtuullisen ylpeä, että tunnen näitä tyyppejä, jotka manifestin kasasivat. Vaikka yksityiskohdissa olisi huomautettavaa - itselläni ei paljoa ole - niin kyseessä on kuitenkin kehys, jonka pohjalta vakavaa poliittista keskustelua voi aloittaa ja on selvää, että jokainen manifestin allekirjoittaja on jo nyt esittänyt yksityiskohtaisemman, selkeämmän ja asiapitoisemman ohjelman maahanmuuttopolitiikasta, kuin yksikään puolueista tulee tekemään.

Kaikkiaan kiitettävää rehellisyyttä ja asiapitoisuutta aikana jona yhteiskunnallisen median mielestä vaalit ratkaisee se kenellä ehdokkaista on muodikkain puheenjohtaja.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Teksti puhuu puolestaan

Simply, I ask you: do you really want to be part of a group (be it laggard or late majority) that is resistant to change, dogmatic in principle, skeptical of science, lacking empathy for those who need help, and do not believe you have control over your own future? Label me what you want, but I am a fighter for change, progressive in innovation yet moderate in deliberation. Empathy, scientific evidence, open-mindedness, and education are my guiding principles, and if you accept that you too are empathetic, open to science, open to diverse cultural ideas including religious viewpoints, and value the strength of education, then you too are progressive in thinking.

via Fourth Checkraise

Huh, huh! Mitenköhän tuota kommentoisi. Ainakin sen voisi todeta, että itse en missään tapauksessa halua olla liberaali, koska sellaisen ajatusmaailman omaksumisessa on mahdollisuus noin ylimielisen ja katteettoman maailmankuvan syntymiseen. Pahuus kannattaa laittaa täysin syrjään aina, kun sen huomaa ja voi, sillä se vaikuttaa ihmisten kautta.

Ensin luulin alkuperäistä tekstiä taitavasti laadituksi parodiaksi liberaalista tekstistä, koska esimerkiksi kehityksestä ( tieteelliseksi sellaiseksi :D ) oli otettu viharikoslakien omaksuminen valtioittain, mutta ilmeisesti teksti kuitenkin on täysin vakavissaan ja vilpittömin mielin väännetty.

Todetaan lopuksi, että olen pahoillani tuosta 'liberaali'-käsitteen väärinkäytöstä - tässä se on siis jenkkiläisessä mielessä - mutta minkäs mää sille voin, että vihervasemmistolainen edistyneistö kopioi meille kaiken viiveellä jenkeistä. Itse en sitä tekisi, mutta kunhan huomioin, kun näin on.

Perusdemarikokoomus

Voisin lyödä vaikka pienen vedon siitä, että sekä Kokoomus, että SDP pyrkivät Kokoomuksen ja demareiden hallitukseen vahvistettuna PS:llä. Sellaista myös vaalien jälkeen yritetään.

Koska noudatan oikeaa oppia pieteetillä en voi kysyä I Chingiltä, mutta kaikki merkit viittaavat nyt tähän.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Päivän kohu-uutinen!

Sähköpostiin pamahti pelottava viesti. Viikon tapahtumien jälkeen en edes uskaltanut avata sitä heti. Otsikko kertoi asiallisen karulla tavalla Athletic Clubin uuden kotiasun julkaisusta ja olin lähes varma, että nyt ne ovat sitten menneet muuttamaan sen. Sellaiseksi järkytykset ja epäusko tekevät ihmisen.

Athletic Clubiin voi kuitenkin luottaa: Asun oli perinteisen punavalkoraitainen, tyylikkään miehekäs kokonaisuus. Häpeän epäuskoani ja odotan alkavaa kautta luottavaisena. Eilen pelattu harjoitusottelu Sporting de Bragaa vastaan päättyi kylmän rauhalliseen 1 - 3 voittoon ja penkin päässä istuu vieläkin  Joaquín Caparrós ja viime kauden keskeiset pelaajat ovat kaikki edelleen mukana, joten  viime kaudesta mennään taas varmasti eteenpäin, eli vähintään siis eurokentille.

Kausi kuitenkin alkaa vasta 29.08.2010 vierasottelulla sarjanousija Herculesta vastaan, joten jouhevaa liveraportointia jalkapallosta ei tarvitse pelätä ennen sitä. Muuten ehkä kyllä.

Hyvä linkki

Joku ystävällinen sielu on postittanut Hommafoorumille  ( mikä se on? Kannattaako rekkautua? ) ladattavaksi MTV:n SuomiAreenalla Porissa käydyn mediakritiikkikeskustelun maahanmuuttokirjoitteluun liittyen. Äänitys on hieman huono, mutta kyllä siitä selvän saa. Selkeästi parempi keskustelu, kuin puoluejohtajien televisioitu keskustelu samalta areenalta.

Hölmö juttu

Pitkästi kirjoittaminen on hölmöä, koska asiat pitäisi sanoa lyhyesti, mutta lyhyesti kirjoittaminen on hölmöä, jos tekstiin ei jää ilmaa, joka sallii useat tulkinnat. Toisaalta itse kirjoittamisen pohtiminen on varmaan hölmöin juttu kaikista.

Kuitenkin hölmöydestään huolimatta tuossa on ehkä yksi kuva sisäisen insinöörin ja sisäisen humanistin välisestä taistelusta, jonka uskon vakaasti olevan täysin eri asia, kuin hyvän ja pahan taistelu. Jokus kaksi taistelevaa asiaa on mahdollisuus yhdistää.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Selibaattipäiväkirja 13 ( ateismi ja uskonto )

Koska spammikoneeni on julman inkvisition toimesta rampautettu ja kidutettu lueskelin Juhon blogia. Luen toki muutenkin.

Luulen ymmärtäväni mikä uskontokeskustelujen ongelma on. Ensinnäkin kummatkin osapuolet suhtautuvat toisen näkemyksiin liian kevyesti ja suhteuttavat ne omiin kokemuksiinsa, mutta tämä on triviaalia. Olennaista on, että molempien osapuolien pyrkiessä ymmärtämään toisiaan useamman ihmisen keskusteluissa syntyy alentavia tilanteita, jotka keskustelijasta näyttävät siltä, että muut pyrkivät jotenkin ymmärtämään häntä, vaikka hän on jo johonkin kysymykseen jollekin keskustelijalle esittänyt näkemyksensä täysin selkeästi ja avoimesti. Muut eivät vain ole ehkä huomanneet sitä. Tuollainen sitten vaikuttaa alentuvammalta ja hermostuttavammalta, kuin jopa täysin avoin pottuilu ja sota. Keskustelu, pysyessään edes jollain tavoin asiallisena, menee usein siihen, että ateistit sitten selittävät millaisia uskovaiset ovat ja uskovaiset selittävät millaisia ateistit ovat. Ja se, että pyritään ymmärtämään, kuin oltaisiin jotain lääkäreitä, on kaikille alentavaa.

Olen melko varma, että koko uskonto/ateismikeskustelu ei ole hedelmällistä muuten, kuin kunnioittavana dialogina sellaisten keskustelijoiden kesken, jotka ymmärtävät jo valmiiksi toistensa näkemyksiä yleisellä tasolla. Vaikka tämä ennenkin linkittämäni Dawkinsin ja Coynen keskustelu on enemmän haastattelu, jossa Coyne saa vapaasti esittää omat näkemyksensä, niin silti todella suosittelen sitä vaikka jonkinlaiseksi ideaaliksi. Ja kirjoja tietysti on.

Mikäli olisin esimerkiksi Hommafoorumin mode ;) tekisin vanhan ehdotukseni mukaan ja antaisin kootun uskontoketjun kohdata sen apokalypsinsa, jossa se yksinkertaisesti räjähtää olemattomiin. Siellä on satojen sivujen joukossa hienojakin tekstejä puolin ja toisin, joten sen voisi tietysti arkistoida. Muuten keskustelu uskonnosta voisi olla muun keskustelun joukossa ja pulpahtaa esiin silloin, kun siihen on aihetta ja kun se on nivoutunut johonkin maailman tapahtumaan. Ellei ketjun aiheessa pysytä edes aluksi, niin ketjut vain kiinni tai viestit pois. Jos keskustellaan siitä, että Paavi ei salli kondomeja, niin keskustellaan sitten siitä, eikä nivota sitä mihinkään yleiseen keskusteluun uskonnosta ja ateismista.

Noin muuten katselen pitkästä aikaa telkkaria. Nyt tulee ohjelma, jossa kokeista on tehty jonkinlaisia sankareita, jotka kiroilevat kuin merimiehet valmistaessaan aterioita jossain hienossa ravintolassa. Juttua johtaa joku englantilainen pääkokki, jolle pitäisi antaa korkeintaan selkään ja muitakin voisi rangaista yksinkertaisen asian ylinäyttelemisestä. Eräänä kertana matkalla Irlannista New Founlandiin kokki ja stuertti tempoivat molemmat muutaman päivän kännin ja jättivät yhden työpäivän kokonaan väliin. Asiasta huomautettiin ja todettiin, että tarkoitus ei oikeastaan ole se, että kaikki joutuvat valmistamaan omat ruokansa, vaikka hyväähän se oli sekin. Kaverit ilmestyivät täydessä kännissä keittiöön, pistivät broilereita uuniin, kantoivat ne sitten kypsinä vadeilla pöytiin ja sanoivat, että missään sopimuksessa ei lue, että pitäisi jotain höysteitäkin olla: olkaa hyvät vaan. Hyviä kokkeja kuitenkin molemmat noin muuten ja olihan tuossakin jotain tiettyä asennetta.

Keskustelusta keskustelu

Jussi Lähde ehdottaa Jussi Halla-ahosta Aamulehden kolumnistia. Ihan hyvä idea, tosin riippuu varmaan siitä millaiset merkkimäärien rajoitukset niillä on; Halla-aho on hyvä sellaisena kuin on.

Keskustelusta keskustelu on aina ärsyttävää. Suomessa ollaan maahanmuuttopoliittisessa keskustelussa valtamedian piirissä päästy siihen, että asioista pitäisi keskustella ja mietitään kuumeisesti miten niistä pitäisi keskustella. Mikään ei olisi estänyt käyttämästä aikaa varsinaiseen keskusteluun. Toivottavasti keskustelu nyt viimein alkaa, kun 13 PS-vaikuttajaa julkaisee hiomansa Maahanmuuttopoliittisen manifestin. Itselläni ei ole mitään syytä uskoa, että ohjelma ei olisi hyvä pohja asialliselle keskustelulle tulevia vaaleja varten. Ikuisena optimistinakin olen kuitenkin edelleen hieman epäileväinen sen suhteen miten vakavat kannanotot ja poliittisen linjan selvitykset mediaan uppoavat, mutta toivotaan parasta.

Hajaantukaa

Poistin tuosta pari kirjoitusta. Pahoittelen sitä, että mukana meni erittäin ansiokkaita kommentteja. En kuitenkaan halua tuolla aiheella viisinkertaistaa blogin lukijamääriä, kuten Flag Counterin mukaan näyttää käyneen.

Jos joku kuitenkin innostuu lukemaan muutenkin, niin lämpimästi tervetuloa ja sama neuvo kuin ennenkin: Pitää lukea alusta, hiljaa ja rauhallisesti :)

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Selibaattipäiväkirja osa 12 ( ylpeä aikamatkaaja )



Englannin osaaminen on ikävää. Milloin ja missä tahansa saattaa törmätä seinistä heijastuviin, torvella korostettuihin kaikuihin, jotka kertovat totuutta. Pitäisi panostaa latinaan, jossa kaikki on jo sanottu.

Naapuri voisi hyvinkin leikkauttaa kollikissansa. Toisaalta näyttää kyllä siltä, että maailman tyylikkäin kissa kykenee antamaan sille aika hyvin päihin.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Tieteisromaani

Pohdiskeleva aikamatkustaja kohtaa erilaisia tilanteita ajassa ja miettii kuumeisesti mistä hän todella voi tietää olevansa aidosti menneessä tai tulevassa ajassa. Hän palaa sitten kotiin "omaan" aikaansa. Tämä pitäisi varmasti tapahtua jo ikään kuin romaanin johdantona.

Jos tällainen on, niin joku lukija voisi antaa lukuvinkin.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Mikäs tässä, odotellessa



James Hirvisaari on saanut syytteen sananvapausrikoksesta. Nyt suunnitellaan rikosilmoituksen tekoa Asmo Maaselän kirjoituksesta.

Olen jo aikaisemmin sanonut mitä sanottavaa on, eikä sananvapaus edes ole mielenkiintoni ykkösaiheita: olisinhan koska tahansa valmis alistumaan katolisen kirkon sensuuriin :D ( en tosin hyväksyisi sen toteuttamista maallisen oikeuslaitoksen kautta ) Silti on jälleen pakko todeta, että kyseisenkaltainen politikointi oikeuslaitosten kautta on äärimmäisen typerää ja vaarallistakin. En missään tapauksessa suostu kritisoimaan mitään kirjoitusta, joka joutuu tuollaisen kohtelun kohteeksi, vaan pidän kirjoituksia arvokkaampina, kuin niitä tuomitsevia mielipiteitä.

Uuden Suomen kommenteissa toistuvat kaksi vanhaa väitettä, jotka mielestäni ovat harvinaisen hölmöjä: Ensimmäisessä väitetään, että kyseessä olisi vain julkisuusstrateginen temppu syytteessä olevan kirjoittajan taholta. Väite on tietenkin väärä, koska syytteen olisi aina voinut jättää nostamatta ja mitään julkisuutta syytteen kautta ei olisi tullut. Ja mikäli teksti oikeasti olisi ihmisten oikeustajua loukkaavaa, niin julkisuudesta ei olisi poliittista hyötyä, vaan teksti tuomittaisiin ja julkisuus kääntyisi kirjoittajaa vastaan. Toinen väite on, että tekstit ovat "tyhmiä ja vulgaareja". En ota moiseen kantaa, mutta demokratiassa politiikka ei ole mikään sivistyneistön pelikenttä, jossa merkitys olisi tyylissä ja sananvalinnoissa. Moniäänisyys nyt vain tarkoittaa sitä, että erilaiset äänet pääsevät esiin ilman, että niitä tuomitaan oikeudessa tai sensuroidaan.

Itse olen kyllä valmis luopumaan demokratiasta, mutta se edellyttäisi kirkkovaltiota, jota valitettavasti ei ihan näköpiirissä ole, eikä rakenteilla olevaa tollovaltiota, jonka ääriviivat ovat hyvinkin hahmollaan.

Ylle linkattu Tom Verlainen laulu ei kerro "kirkkovaltion" saapumisesta, mutta vapaassa maailmassa sen saa tulkita niinkin, jos niin haluaa tehdä. Lukijat ja kuulijat pystyvät kyllä itsekin kantamaan vastuuta ja on järjetöntä kohdella heitä älyttömänä, oppimattomana massana.

Selibaattipäiväkirja osa 11 ( Ensyklopedistit )

Kuumuus tuntuu jatkuvan, se loppuu vasta, kun ruumis todella tottuu siihen. Niin aina.

Suomen Ensyklopediakerho vain parantaa juoksuaan. Muuta ei kyllä ole odotettavissakaan. Onhan se hyvä, että lapsilla on joku harrastus, mutta eikö mielipidelehti Helsingin Sanomat tai joku muu vastaava julkaisu olisi parempi osoite tuollaisille artikkeleille, kuin oletettu tietokirja? Nyt on outoa, että tietokirjassa varta vasten pitää keskittyä juuri siihen mikä "simply not true" - kuten vähäisemmät anglosaksiset veljemme sanoisivat. Miksi ei voisi kääntää suoraan parempaa artikkelia, koska kaikki tiedot on kuitenkin hankittu korkeintaan sieltä.

Tieteen ateismi on kuitenkin juuri tuota. Ei sitä voi oikein pahakseenkaan pistää, koska se on enemmän silkkaa typeryyttä ja lapsellista uskoa siihen, että koko maailma julistaa ja sen on julistettava nuoren ensyklopedistin omaa näkemystä, eikä varsinaista pahuutta. Ja hyvä ihminen tietysti vain hiljaisesti korjaisi artikkelin vastaamaan totuutta ja ehdottaisi, että esimerkiksi luokkaan "papit" - ja miksei muihinkin luokkiin - kirjoittaminen vaatisi taustatietoja aiheesta edes vähän alusta.

Ansioitunut tähtitieteilijä José Gabriel Funes, Coynen seuraaja, on myös jesuiittaveljeskunnan jäsen, joiden kouluja kävi myös alkuräjähdysteorian ensimmäinen esittäjä. Onkin tärkeää mahdollisimman usein käydä kuulemassa ihmisiä, jotka jakavat samaa spiritualiteettia jesuiittojen kanssa. Se pitää tavallaan tiellä, eikä eksy seuraamaan ensyklopediakerhoa missään keskeisissä asioissa.

Suomi ei tietenkään ole mikään tähtitieteen valtamaa, eikä tarvitse ollakaan, sillä olemmehan ensklopedisteina ahkeria ja lähinnä luovia. Luovia siksi, koska mikäli muut kielet katoaisivat ja meidän näkemyksemme historiasta jäisi oikeasti historiaan, niin se näyttäisi ihmeelliseltä Mikämikä - maalta, joka eläisi päivittäisten, poliittisten intohimojen mukaan riippumatta täysin siitä mitä todella on tapahtunut. Ja siinä luovuudessa olemme myös kiihkeitä: Jos joku kirjoittaisi suomalaiseen Wikipediaan vastaavan artikkelin vaikkapa Sam Harrisista tai Richard Dawkinsista, joiden molempien tieteelliset ansiot ovat edelle esitettyjä herrasmiehiä pienemmät, hänet todennäköisesti solvattaisiin pahanpäiväisesti.

Kuuman päivän kunniaksi loppukevennykseksi voisi tarjota filmin, joka aivan hyvin voisi olla jostain fiktiivisestä, amerikkalaisesta TV-sarjasta osa "Ensyklopediakerho Espoo kohtaa Mustan Paavin."

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Loistava juttu

Kymijoen kanavan rakennustöitä isällisen viisaasti ja harkitsevaisesti johtava Juho Eerola( 110 aidat 10.37 vastatuuleen Keskuskentän sateen pehmittämällä hiilimurskalla ) on alkanut pitää omaa blogiaan. Tämä on mitä mainioin asia, sillä nyt voimme verkosta tarkistaa miten pitää asioista ajatella.

Jos nyt on pakko kannattaa Hollantia, niin olkoot sitten niin.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Selibaattipäiväkirja osa 10 ( Wendy let me in... )



Noin se vain on, eikä tuon yläpuolelle voi nousta.

Jos kävelee Pusanin Texas Streetiä voi kuvitella olevansa joku, koska kaikki on tarjolla. Ei kuitenkaan tarvitse kuin astua muutama kadunkulma syrjään, kun kohtaa veljien, sisarten, äitien ja isien oikeutetun vihan. Länsi on kuollut.

Natsit, natsit...



Hyvä kirjoitus Simon Elolta. Itselläni ei ole oikeastaan pienintäkään - ehkä hyvin pieni - epäilystä siitä, että Vihreä puolue edustaa nykyajan natseja puhtaimmillaan. Siksi heitä pitää vastustaa.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Havainto Kymijoen länsirannalta

"Mitja lähti huoneesta hänen jäljessään kuin juopunut", kirjoittaa Dostojevski.

Miten niin kuin juopunut? Viinaahan on vedetty romaanin alusta asti hyvinkin reipasta tahtia. Mies yksinkertaisesti on kännissä kuin käki.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Oikea kriittisyys

Yhteiskuntakelpoisen, aidon kriittisen ja avoimen yhteiskunnallisen keskustelun kärkihahmo Hussein Muhammed kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan viime aikojen sananvapausongelmista. Jutussa ja osassa sen kommentteja jää huomiotta yksi seikka: On täysin eri asia kritisoida jotain tekstiä tai teosta, kuin tehdä siitä rikosilmoitus, vaatia tekijälle rangaistusta ja tekstiä, tai teosta tuhottavaksi, kuten Vihreät naiset tekevät. Itse katson, että voin milloin tahansa kritisoida joitain julkisesti esitettyä savianimaatiota, kunhan en Vihreiden naisten tapaan mene tekemään siitä rikosilmoitusta ja rasittamaan muutenkin ylikuormitettua - täytyyhän Vihreät lakimiehet toisaalta elättää - oikeuslaitosta. Joskus olen kyllä tuuminut, että täysin samoilla perusteilla millä Jussi Halla-aho sai tuomionsa voisin haastaa, tai pistää valtionsyyttäjän haastamaan, lähes puolet FutisForum kakkosen nikeistä oikeuteen saamaan oikeutetun tuomionsa Paavin ja Katolisen kirkon pilkkaamisesta ( itse asiassa melkein puolet suomenkielisestä netistä menisi samalla ) mutta en viitsi, enkä halua, koska en ole Vihreä nainen, kuten niin valitettavan monet ovat.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Tekniikkaa

Bloggerissa on ilmeisesti joku vika, eikä se ota kommentteja vastaan.

Ranskalainen intelligentsija

En lupaa luonnollisesti mitään, mutta koska Palaneen käryä - blogi on kahdessa kirjoituksessaan ( 1, 2 ) määritellyt intellektuellismia historiallisesta näkökulmasta, saatan ryhtyä käyttämään aiemminkin väläyttelemääni termiä 'ranskalainen intelligentsija' kuvaamaan sitä selkeästi olemassa olevaa joukkoa, jota kutsumme kotoisan leppoisasti punavihreiksi, suvaitsevaistoksi, uusvasemmistoksi, vihervasemmistoksi jne...

Määritelmä jää tietysti sumeaksi, mutta olennaista tuossa ryhmässä on, että he ovat aina katkerasti ja poikkeuksetta sekä omia, että Jumalaa vastaan. Omikseen he eivät koskaan edes tunnusta muita, kuin he jotka täyttävät täysin heidän mieltymyksensä, tai ovat riittävän kaukana, että heidän voi olettaa täyttävän ne. Mikään kansakunta, kirkko, tai vastaava, jotka luonnostaan ovat moniäänisiä yhteisöjä, ei mitenkään voi saavuttaa heidän hyväksyntäänsä edes olemassaololleen, vaan he olisivat tyytyväisiä vasta, kun kuuluu vain yksi ääni: heidän omansa. Yhteisön pitäisi aina alistua yksilölle ja hänen mieltymyksilleen.

Yksilöinä ranskalaisen intelligentsijan edustajiin sopii mitä mainioimmin nimimerkki Catilinan lähes klassinen Moraalisäteilijän määritelmä: 

Ylemmyydentuntoista paheksuntaa ympäristöönsä kompulsiivisesti lähettävä moraalisäteilijä on ilmeisesti valkoiseen, eurooppalaiseen nykymaailmankaikkeuteen erottamattomasti liittyvä ilmiö.
Moraalisäteilijän tarvitsema energiamäärä on suunnaton, ja sen lähdettä voi vain arvailla. Vahvimmalta näyttää oletus, jonka mukaan yhteiskunnan ylijäämähyvinvointi tiivistyy narsistisen ytimen ympärille, ja kasvettuaan riittävän suureksi se ryhtyy säteilemään moraalisuutta ympäristöön valtavalla intensiteetillä. Tämä jatkuu kunnes ylimäärähyvinvointi on ammennettu tyhjiin. Vasta sen jälkeen moraalisäteilijä, joka on täysin riippuvainen ympäristön hyvinvoinnista, vaimenee
.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Selibaattipäiväkirja osa 9 ( homojen hommaa )

Filosofi ja verraton fenomenologian opettaja Jukka Hankamäki on kirjoituksessaan sekä oikeassa, että väärässä. Enimmäkseen oikeassa.

Monet sanat ovat muuttuneet ikävästi vanhakantaisiksi, mutta silti niitä kannattaisi käyttää. Siveys ei suinkaan ole osoitus ahdasmielisyydestä ja seksuaalisuuden tukahduttamisesta, vaan siitä, että yleisen ja yksityisen ero havaitaan ja samalla huomataan, että yksityinen ei ole poliittista. Irstailu on hedelmätöntä ja julkisena myös typerää. Siveyden ja irstailun väliin mahtuu paljon kaikenlaista seksuaalista käytöstä, mutta yksityiset ihmiset osaavat/osasivat suhtautua siihen hienotunteisesti. Julkisuus on puhtaasti latistavaa typeryyttä, josta hienotunteisuus puuttuu täysin, joten elämän hienoimpia asioita ei kannata tuoda julkisuuteen lainkaan. Julkisuudessa ollaan vain puolesta tai vastaan.

Ennen, kun kaikki oli paremmin, siveyden lisäksi oli olemassa samankaltainen sana sivistys. Se on kuitenkin vanhakantaista kieltä maassa, jossa ministerit ihmettelevät asioita sä-passiivia käyttäen, eikä se täällä enää  kuulu nykyaikaisuuteen.

Lueskelen Katolisen kirkon katekismusta, yritän etsiä virheitä, mutta en löydä. Latinan osaaminen olisi mukavaa.

Vasemmistoautonomit

Radion - kuuntelen sitä prekaaristi puutarhassa kylmiä virvokkeita nauttien, laiskasti lukien ja tilan haltuun ottaen - mukaan saksalaiset vasemmistoautonomit repivät Saksan lippuja Saksan jalkapallomaajoukkueen menestystä juhlivien siirtolaisten autoista ja heidän liikkeidensä ulkopuolelta opettaen samalla, että kansallistunne on väärin. Vasemmistoautonomit siis todellakin tarvitsevat siirtolaisia, koska heidän omat vanhempansa eivät viitsi kurittaa heitä; saavathan he nimittäin todennäköisesti opettavaisesti turpiinsa myös tuolla tavalla.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Selibaattipäiväkirja osa 8 ( viinimarjojen kypsyessä )

Dostojevskia on kiva lukea marjapensaiden varjossa. Vähän kuin olisi itsekin aatelinen.

Ivan Karamazoville on kirjoitettu oikea ammatti: lehtimies ja kaukaisten, itseään koskemattomien anekdoottien keräilijä. Lähimmäinen tarkoittaa ihmistä, joka juuri sillä hetkellä on lähimpänä. Ihan konkreettisesti ja kouriintuntuvasti. Kyseessä ei ole mikään idea, jota pitäisi pyrkiä ymmärtämään, vaan aito, todella olemassa oleva toiseus, joka pystyy itse ilmaisemaan itsensä.

Odottelen Paraguayn voittoa, mutta en kiihkeästi.

Kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse

Siteeraan itseäni tekstistä, jonka kirjoitin tunteja ennen kisojen tähän asti dramaattisinta peliä:

Voisimme ajatella, kuinka pallo ohjautuu tänään Ghanan maaliin esimerkiksi vapaapotkusta heti rangaistusalueen rajan takaa ja luoda muotokentän, joka todella ohjaa sen sinne. :)

Näin yllättäen myös kävi. Erilaiset ankeat skeptikot voivat jälleen vetäytyä ilottomiin kammioihinsa mietiskelemään kuinka totuus kuitenkin aina voittaa. :)

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Voima ja väkivalta

Ydinvoimaäänestyksen yhteydessä Eduskunnassa osoitettiin mieltä ja mekkaloitiin. Voi helposti kuvitella mitä lehdet kirjoittaisivat ja television huolestuneet puhuvat päät esittäisivät, jos täysin vastaava mielenilmaus olisi tapahtunut maahanmuuttokeskustelun yhteydessä.

Selibaattipäiväkirja osa 7 ( laadullinen tutkimus )

Olin Savossa harrastamassa uskonnollista askeesia. Morfisen resonanssin puolesta todistaa, että napatessani kirjahyllystä summanmutikassa yhden kirjan ja mentyäni pihalle lukemaan sitä satunnaisesti avatusta kohdasta törmäsin artikkeliin itselleni ennen tuntemattomasta Charles Maurrasista. Vähintäänkin mielenkiintoista.

Voisimme ajatella, kuinka pallo ohjautuu tänään Ghanan maaliin esimerkiksi vapaapotkusta heti rangaistusalueen rajan takaa ja luoda muotokentän, joka todella ohjaa sen sinne. :)

En jaksa tutustua tutkimukseen tämän MTV3:n viihdeuutisten jutun takana, mutta veikkaan uutisen olevan erittäin raju yksinkertaistus. Todennäköisesti määrä ei noissa asioissa ole edes ratkaiseva, vaan laatu, joten paljon parjattu laadullinen tutkimus voisi puolustaa paikkaansa asian syvemmässä tutkimisessa.

Pakkoajattelijat

Kansankokonaisuus kirjoittaa Vapaa-ajattelijoista. Heidän itsensä mukaan järjestön tausta-aatteeksi on vasemmistolaisuuden sijaan noussut tieteellinen naturalismi. Mielestäni tällaisessa yhteydessä on aika hedelmätöntä puhua tieteellisestä materialismista, sillä se todellakin on taustalla ja todennäköisesti pysyy siellä. Tieteellisen materialismin edustaminen tässä yhteydessä on vähän sama kuin, jos Kirsi Virtanen, joka liittyy kirkkoon saadakseen kirkkohäät ja eroaa taas sen jälkeen, että ei tarvitsisi maksaa mitään, edustaisi kristinuskoa.