torstai 31. tammikuuta 2013

Äärienemmistö liikkeessä

Äärienemmistöläisyys on levinnyt jo USA:han. Onkin jännittävää nähdä tapahtuuko konservatiivinen vallankumous ensin uudella, vai vanhalla mantereella. USA ja Ranskahan ovat ennenkin vallankumouksia tehneet.

Non-Reporting

USA:n aborttilait ovat toisenlaiset kuin Suomessa ja tuskin Suomessa edes menisivät läpi, mutta joka tapauksessa vuosittainen March for Life Washingtonissa keräsi siis tänä vuonna satojatuhansia ääriennemmistöläisiä osallistujia, joista EWTN:llä kuullun arvion mukaan yli 70 prosentttia oli alle kolmekymmentävuotiaita. Kanavalla todettiinkin, että liberaalit ovat jo hävinneet tämän taiston. He eivät vain vielä tiedä siitä, koska siitä ei ole kerrottu televisiossa. Näin saattaa olla. Joka tapauksessa lukemisen arvoinen artikkeli tuo linkitetty.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Päivi Räsänen

Liityin Päivi Räsäsen ihailijakerhoon ( nykyisessä, sivistyneen liberaalissa ilmapiirissä pitää aina olla fani ) television melko älyvapaan keskusteluohjelman jälkeen, kun hänen oman kirkkonsa piispat rupesivat jo julkisesti arvostelemaan seurakuntalaistaan mölisevän massan mukana ja mitä ilmeisimmin sen pelossa. Vaikka olen politiikasta ja muustakin eri mieltä, niin Päivi Räsänen vaikuttaa ainakin älykkäältä, avoimelta ja rehelliseltä, mikä välttämättä ei ole kovin yleistä politiikassa, vaikka eteenpäin on sielläkin viime aikoina menty.

Alempana linkitetyssä puheenvuorossa Henry Laasanen kirjoittaa: Konservatiivinen moralismi Päivi Räsäsineen on joutunut niin naurettavaan valoon, että konservatismille löytyy harvoja ääneen puolustajia. En näe tuolle väitteelle oikeastaan perusteita. Päivi Räsänen on menestynyt poliitikko ja varsinaiselta ammatiltaan lääkäri. Käsittääkseni hän saa huomattavan hyvin ääniä, vaikka ei ole politiikasta riippuvainen. Tällä hetkellä hän on ministeri ja on hyvin onnistunut ajamaan itselleen ja puolueelleen tärkeitä asioita läpi hallituksessa. Päivi Räsäsen takana todennäköisesti on huomattavasti suurempi joukko ihmisiä, kuin niiden toimittajien ja kolumnistien, jotka luovat sen maailman jossa Henry Laasasen ( ihan ansiokkaasti ) kuvaamaa "peliä" pelataan ja joka synnyttää vaikutelman feministisestä ylivallasta. Feministeillä voi olla, ja onkin, ylivalta yliopistojen yhteiskuntatieteellisillä aloilla ja mediassa, mutta se ei välttämättä vaikuta todellisessa maailmassa esiintyviin mielipiteisiin sitä eikä tätä. Eli, jos päämäärä on suurin piirtein sama, kuten Henry Laasanen antaa ymmärtää, on melko lailla yhdentekevää millaisen strategian tässä nimenomaisessa asiassa valitsee. Tärkeää olisi, jos mitään strategiaan yleensä tarvitaan, että strategia olisi linjassa maaimankatsomuksen kanssa yleisesti, eikä eriytyisi vain miehen ja naisen asemaa tarkastelevaksi "peliksi".

Ilmoittaudun lopuksi myös Sari Essayahin ihailijaksi, eli faniksi.

Kansanvalistusta

Erittäin hauskoja, amerikkalaisia kansanvalistusfilmejä 40 -luvun lopulta ja 50 -luvun alusta.

Katsomisen arvoisia filmejä.

Hiukan ajattelemisen aihettaa antaa se, että filmit olivat aikansa edistyksellisimpien liberaalien tuottamia, konservatiivien ollessa silloinkin sitä mieltä, että filmit olivat turhuutta, koska eettinen ja moraalinen kasvatus pitäisi hoitaa lähinnä kotona. Periaatteessa filmit eivät eroa mitenkään nykyaikaisista, liberaaleista kasvatusfilmeistä ja -oppaista, joiden tyhmyydelle tulevaisuuden liberaalitkin varmasti nauravat, luullen toki väärin niiden kuvaavan menneiden aikojen konservatiivisuutta, mutta kuitenkin. Liberaalien hyvä puoli ehkä onkin, että he tutkimuksellaan ja työllään tekevät tulevaisuuden viihdettä.

Nopeana yleistäjänä voisin tässä tehdä seuraavan yleistyksen: Konservatiivien ja liberaalien ero on siinä, että konservatiivit luottavat kansan sivistykseen, kun taas liberaalit alati pyrkivät kansan valistamiseen.


Kautta Larry Summersin parran.

Henry Laasanen kirjoittaa siitä, kuinka miehet taas kohta kevään tullen pääsevät rehvakkaina muokkaamaan maata ja naisetkin voivat siirtyä ulos puutarhan varjoihin kutomaan kauniita kankaita:

Onko konservatismilla tarjottavaa.

Ihan hyvä puheenvuoro, kuten Laasasella yleensäkin. Itse kyllä olen pitkälle sitä mieltä, että mukautumisessa vallitsevaan todellisuuteen ei enää ole kyse taktisesta tai strategisesta siirrosta pelin sisällä, vaan siirtymisestä kokonaan toiseen peliin. Ja Laasanen ei ota huomioon, että konservatiiveilla, noin laajemminkin kuin "pelin" kautta ajateltuna, on ehkä hyvinkin sama tilanne, kuin mitä on joskus sanottu katolisesta kirkosta: aika on armotta katolisen kirkon puolella; kun vastaväittäjiä ja heidän väitteitään ei enää edes ole, on edelleen katolinen kirkko esittämässä oman väitteensä, joka alunperinkin oli totta ja oikein. Noin se vain käy.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Fanitusnurkkaus

Holtiton mediaodysseijani johdatti minut kuutelemaan Jussi Halla-ahon haastattelun

Politiikkaradio

ja otteita Juha Ahvion ohjelmasarjasta Raamatusta

Raamatturadio1 ja 2

Ideaalissa maailmassa maalaisjullilla ei pitäisi olla mitään asiaa huomautella tohtorille tämän omaan alaan liittyvistä asioista, mutta pakko sanoa, että maailma ei ole ideaali ja Ahvio lähes vääristelee asioita puhuessaan Vanhan testamentin kaanonista. Kristityt käyttivät vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä Septuagintaa ja juutalaiset löivät oman hepreankielisen kaanoninsa lukkoon vastaa toisella vuosisadalla. Niin sanotut apokryfiset kirjat olivat Septuagintassa ja kirkkoisät pitivät niitä kanonisina. Kääntäessään Vulgataa Hieronymus harkitsi niiden poisjättämistä, koska niitä ei löytynyt hepreankielisistä teksteistä. Hieronymuksen näkemys oli kuitenkin selvästi vähemmistössä. Kirjat jätettiin kaanoniin ja ne nimettiin deuterokanonisiksi, toiseen kaanoniin kuuluviksi. Ortodoksisessa kirkossa Septuaginta on edelleen "virallinen" Raamattu. Lännessä Vanhan testamentin kaanon lyötiin lopullisesti lukkoon vasta Trenton kirkolliskokouksessa. Aiemmin ei ollut ollut tarvetta sellaiseen. Reformaattorien kuitenkin ottaessa käyttöön sovelletun juutalaisen kaanonin ja harkitessa jopa oppiinsa soveltumattomien Uuden testamentin kirjojen poistamista kaanon virallistettiin kirkolliskokouksen päätöksellä. Jokseenkin noin se suppeasti esitettynä meni ja katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko ja osa anglikaaneista ainakin siis näkevät Vanhan testamentin kaanonin toisin, kuin Juha Ahvio. Olisi ollut kiva, jos tästä olisi edes mainittu muuten sinänsä ansiokkaassa ohjelmassa. Suomalaisellakin kristityllä on oikeus tietää.

Tohtori Halla-ahon puheisiin ei huomauttamista olekaan. Ohjelma teki selväksi jokaiselle perussuomalaiselle jo ennestään selvän asian, että mitään ryhmittymien vastakkainasetteluja puolueessa ei ole. Muutenkin Halla-aho vaikuttaa omalta fiksulta itseltään haastattelussa, joka valitettavasti keskittyy aivan liikaa henkilökuvaan ja liian vähän politiikkaan, ja hän on siis mitä ilmeisemmin pärjännyt hyvin kymiläisten kansanedustajien Eerolan, Lindströmin ja Tossavaisen varjossa. Jari Lindströmin mahdollinen lähtö mukaan vaaliin eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikasta oli yllätys. Äänestäisin jos osaisin, sillä Voikkaan junnuja valmentanut ei yksinkertaisesti voisi olla pärjäämättä jonkin urheilullisesti kuitenkin aika vaatimattoman eduskuntaryhmän kanssa.

Ilmianna ( taas ) naapurisi

Hurja ehdotus.

Asiaa lienee turha kommentoida, koska kaikille selväjärkisille on itsestään selvää millaisista pohjattomista syvyyksistä tuollaiset ehdotukset ja raportit kumpuavat. Merkille pantavaa on, että EU todellakin vakavissaan puuhailee tuollaisten asioiden parissa ja laittaa resursseja sananvapauden tukahduttamiseen.

Raju on ollut ajan riento, ja se on ollut sitä täysin sosialistien haluamaan suuntaan. Itse vielä muistan ajan jolloin ilmiantoa pidettiin moraalisesti arveluttavana jopa selkeästä rikoksesta. Toinen asia mikä on täysin muuttunut on se, että ennen ei pidetty hyvänä ajatuksena valtion taholta tapahtuvaa kansalaisten ideologista kasvatusta. Nykyään suurin osa virkamiehistä on ilmeisesti työllistetty - tai työ on ulkoistettu mainostoimistoille - laatimaan erilaisia ideologisia, valtiollisia valistus- ja kasvatusohjelmia ja niitä levitetään täysin estoitta mitään häpeää tuntematta. Ajan riento on siis ollut selvästi huonompaan suuntaan, eikä ole mitään syytä ennustaa, että tästä kaikesta, näin jatkuessaan, seuraisi mitään hyvää.

maanantai 28. tammikuuta 2013

He tekevät sen itse.

On varmasti pakko kaikkien myöntää, että Perussuomalaisten nousu mielipidetiedusteluissa ohi SDP:n ja vaaleissakin aivan SDP:n kantaan, ei ole puhtaasti pelkästään Perussuomalaisten omaa ansioita. Kyllä varsinkin demariälymystö on tehnyt asian eteen pitkän ja kovan työn, josta kiitos ja kunnia heille. Lisää vain tällaista tyhjää klisekimppuilua ja nimien pudottelua:

Supisuomalaisuus. via.

ja paljon lisää huomiota sille, niin SDP todennäköisesti ryhtyy jälleen kilpailemaan kannatuksesta Vasemmistoliiton kanssa, mikä taitaisi olla ainakin maamme sivistyselämälle suureksi eduksi. Nyt, kun geenit ovat lopullisesti tunkeutuneet yhteiskuntatieteisiin onkin esitettävä retorinen kysymys, jota en esitä mielipiteenä: Ovatko tollous ja täydellinen näköalattomuus demariälymystön geneettisiä erityispiirteitä?

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kirkkovuoden 3. sunnuntai

( Neh. 8: 2 - 4a; 5 - 6; 8 - 10)
Pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Vesiportin aukion reunalla Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin. Esra, lainopettaja, seisoi varta vasten tehdyllä puukorokkeella. Esra, joka oli väkijoukkoa korkeammalla, avasi kirjan kaikkien nähden, ja silloin kansa nousi seisomaan. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kätensä ja vastasivat: »Aamen, aamen!» Sitten he heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.

Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: »Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.» Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: »Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.»


(1. Kor. 12: 12 - 30)
Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: »Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen», se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: »Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen», se silti kuuluu ruumiiseen.  Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi.
Ei silmä voi sanoa kädelle: »Minä en tarvitse sinua», eikä liioin pää jaloille: »Minä en tarvitse teitä.» Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan.  Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.
Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta?


(Luuk 1: 1 - 4; 4: 14 - 21)
Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.

Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä. Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan,  ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen 
ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

lauantai 26. tammikuuta 2013

Ääriliikkeiden laita-analyysia

Mielenkiintoinen ajankohtaisohjelma, joka sisälsi meitä äärienemmistöläisiä huvittaneita piirteitä, Radio Yhdeltä:

Ääriliikkeet Suomessa ja Saksassa.

Mieleen jäi pari asiaa. Ensinnäkin äärivasemmistolaiset liikkeet Saksassa tukevat salafistien pyrkimyksiä. Näin siis ohjelmassa todettiin. Suomen äärivasemmistolla taas on varsin hyvät suhteet, kuulemma, Eurooppaan. Suomessakaan äärivasemmisto ei ainakaan vastusta islamistien pyrkimyksiä, kuten ei vasemmisto yleensäkään. Suorasta tuesta kuitenkaan on tuskin näyttöä vielä, eikä toivottavasti ole tulevaisuudessakaan.

Toinen asia oli se, että suomalaisen Yliopiston tutkimusjohtaja piti vakavimpana poliittisen väkivallan uhkana kansanedustajia. Tällainen suoranainen tollous on melko yleistä, kun yliopistoista päästetään joku ääneen. En tiedä tuoko mediassa esillä olo jotain pisteitä ja rahaa yliopistoille, mutta kehottaisin kyllä hieman tarkistamaan linjaa näissä. Pidemmän päälle ei ole kenenkään etu, jos tervejärkiset kansalaiset eivät voi ottaa yliopistoja vakavasti.

Tavalliselle kansalaiselle ainakin yhteiskuntatieteet näyttäytyvät eri tutkijoiden omien poliittisten intressien ajamiselta julkisuudessa, eivät lainkaan tutkimuksena ja tutkimuksen kautta saatavana tietona. Pieni ryhdistäytyminen yliopistoissa ei siis olisi pahitteeksi. Ei kai sitä pakko ole mediassa olla suuna päänä munaamassa itseään.

Kolmanneksi on vielä huomattava, että ohjelman juontaja, Saksasta raportoinut toimittaja ja vieraana ollut sisäministeriön virkamies vaikuttivat aivan järkeviltä.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Mielipide ja näkemys

Nykyään riittää näkemykseksi se, että toteaa tomerasti maailmassa olevan monenlaisia näkemyksiä. Tämä lienee osa persoonan kuolemaa julkisessa elämässä.

Häväistiinkö vai ei.

Muuten asiaan tekiksi mieli todeta kyllästyneen latteasti: "Sitä saa, mitä tilaa" Tähän yhteyteyteen tuo latteus sopiikin kuin nyrkki silmään.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kansanäänestys

Britannian konservatiivit lupaavat kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä, jos he voittavat vuoden 2015 vaalit. Mikäli silloin on vaalit heidän voittonsa on täysin mahdollinen ja sen kautta myös Britannian ero EU:sta. Tämä voisi johtaa siihen, että alkuperäisten EEC-maiden liittovaltiokehitys kiihtyisi ja muut valtiot eroaisivat EU:sta tehden sen kanssa keskinäisiä sopimuksia. Ratkaisu olisi todennäköisesti hyvä. Se ei esimerkiksi estäisi talousliitosta erillisen puolustusliiton kehittämistä.

Noin yleisellä tasolla olisi hyvä muistaa, että Neuvostoliitto ei hajonnut niinkään taloudellisiin vaikeuksiin, vaan valheellisuuteen. Siihen, että valhetta jatkuvasti rakennettiin valheen päälle, jotta alkuperäistä valhetta ei huomattaisi. EU:ssa tämä sama vaara on nykyisin käsinkosketeltavana. Siksikin Britannian koko jäsenyyden kyseenalaistava kansanäänestys olisi varsin positiivinen juttu.


Äärienemmistö



Äärienemmistö on Euroopan ehkä mielenkiintoisin poliittinen ilmiö. Yllä valvontakamerakuvaa Montparnasselta. Siinä kolme ja puoli tuntia äärienemmistön huomaamatonta mielenosoitusta on nopeutettu neljään minuuttiin. Enemmistön ääri- tai laitaliikkeillä todellakin näyttää olevan kannatusta, mutta kannattaako sitä uskoa omia silmiään, kun asiasta ei ole lehdissä on tietysti toinen juttu.

Hiljaisuuden selittäminen

Olisi opittava selittämään hiljaisuutta. Se on helppoa: antaa vain muiden puhua; aikanaan he huomaavat itse puhuneensa väärin.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Kirkkaan vuoristoilmaston jalot germaanipedot

Katselin Areenalta kaksi jaksoa sarjasta Suomi on ruotsalainen. Muutamasta hyvästä hetkestä huolimatta ohjelman ongelma tuntuu olevan, että Ruotsi käsitetään jonkinlaiseksi ikuiseksi, läntiseksi ja demokraattiseksi kansallisvaltioksi, jonka osa Suomi ( ja Tanska ja Norja ) on joskus ollut. Tässä eetoksessa onnistuttiin ohimennen nimeämään jopa Habsburgien imperiumi jonkinlaiseksi itäiseksi diktatuuriksi, jonka vaikutuksilta keskellä Länsieurooppaa seisova ikuinen Ruotsi meidät henkisesti pelasti. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli otetaan todesta tämä nationalismien kuviteltu historia, niin nykyisen Ruotsin historia on samalla tavalla ja suurin piirtein samoihin aikoihin kuviteltu, kuin Suomenkin historia. Demokraattinen kansankoti, joka nykyisin Ruotsina tunnetaan, ei ole yhtään demokraattista Suomea vanhempi. Ruotsalainen tutkija ohimennen tästä ohjelmassa huomauttikin, mutta todellakin vain ohimennen. Se katkaistiin nopeasti ja siirryttiin suomalaisiin tutkijoihin joiden oli vaikea sanoa onko Suomi nykyään Suomi vai Ruotsi.

Eräänä motiivina sarjalle sen alussa mainittiin nykyinen huono historiantuntemus. Edes lukiossa ei ole pakollisena Suomen historian kurssia. Parempi ratkaisu, kuin tällainen ajassa poukkoileva ohjelma, olisi tehdä kronologisesti etenevä sarja historiasta ilman keskittymistä kansalliseen identiteettiin. Ja se voisi lähteä liikkeelle kauempaa, kuin 1500-luvusta. Yleisradio siis tositöihin tämänkin kanssa.

Muuten olen sitä mieltä, että olisi syytä hiljentyä sen tosiasian edessä, että viimeisen laillisen hallitsijamme Sigismundin suku todellakin taitaa olla sammunut. Mikäs nyt neuvoksi?

Isä Brown

Rakas Yleisradiomme esittää ansiokkaasti hienoa Hercule Poirot-sarjaa, jota tulee seurattua Areenalta. Hieman samantapainen, ehkä vaatimattomampi, mutta toisaalta eloisampi, on Isä Brown - sarja, joka parasta aikaa pyörii BBC:llä ja jota on tullut katsottua Youtubesta. Yleisradio tekisi hyvin, jos se ottaisi tämän sarjan ohjelmistoonsa. Ja koska me kaikki olemme nyt oman rakkaan yhtiömme omistajia teenkin tässä vakavan ehdotuksen, että se niin tekisi. Sarja tuskin on edes kallis, sillä se pyörii BBC:n päiväohjelmistossa. Olen katsellut nyt neljä ensimmäistä jaksoa ja niitä voisi kuvailla kunnon viihteeksi, joka sisältää myös aina tarpeellisen moraalisen näkökulman; vaikka kaikki tietenkin tapahtuu ohimenevän kepeästi, niin Isä Brown tosiaan pelastaa sieluja, eikä vain ratko rikoksia. Näyttelijätyö, dialogi, ohjaus yms. höttö on taattua englantilaista laatutyötä. Tarinat eivät ole Chestertonin, vaan hänen henkilöhahmojensa pohjalta kehiteltyjä uusia tarinoita, mutta niitäkään poliittinen korrektius ja hypersensitiivisyys, nuo aikamme sairaudet, eivät kauheasti vaivaa. Sarjassa olisi selvästi potentiaalia samanlaiseen kehitykseen kohti vakavampia elokuvia, jota Hercule Poiroteissa on nähty.

Ihan hyviä pätkiä siis. Odotan koska tulevat Yleisradiomme ohjelmistoon.

Ave sovinistit!

Aamun blogikierroksen perusteella ( 1 ja 2 ) naisvihaajat ovat tunkemassa meidän rasistien tontille. Ja mikäs siinä, kyllä täällä tilaa on ja sopu sijaa antaa. Kohta tänne, herranen aika, varmaan tulee jo naisiakin. Kyllä maailma ja maamme älyllisesti jo niin absurdin sekasortoinen on.

Olkaamme siihen kuitenkin valmiita ja todetkaamme heille miehekkään kristilliskonservatiiviseen tapaan latinaksi: quid mihi et tibi est mulier nondum venit hora mea. Elleivät ymmärrä, jääkööt ja jos ymmärtävät, jääkööt sittenkin, kunhan malttavat kielensä, kuten mekin, oikeuden uhalla.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kaltaiseni rasistit



Pauli Vahtera summaa aika täydellisesti koko suomalaisen median rasismikeskustelun. Suosittelen lukemaan:

Rasismikeskustelu älytöntä ylihuutamista.

Median rasismikeskustelu on tosiaan yhtä mielenkiintoista ja sisällökästä, kuin yllä oleva video. Ei yhtä harmittoman hauskaa tietenkään, vaan siinä mielessä jopa huolestuttavan vakavaa, että sillä pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, mutta yhtä asiapitoista kuitenkin.

Pauli Vahtera kysyy juttunsa lopuksi:

Ovatko median edustajat yksinkertaisesti laiskoja, koska he kyllä päivystävät Facebookissa älyttömiä puheenvuoroja, mutta eivät perehdy isoihin asioihin lainkaan.

Laiskuus on yksi kuolemansynneistä, joten ei noin vain voi mennä median edustajia sellaisiksi tuomitsemaan. Sitä paitsi todistetusti ahkeria ja fiksuja toimittajia kyllä on. Ehkä kysymykseen vastaamiseksi pitäisi määritellä median edustaja tarkemmin. Kaikkien suomalaisten lehtien ( ja muun valtamedian rakas Yleisradiomme mukaanlukien ) pääkirjoitukset aiheesta ovat säännöllisesti kuin samasta kynästä kirjoitettuja. Itse olen ottanut tavakseni kutsua entiteettiä, joka naputtelee ne kirjoitukset 'suomalaisen median pääkirjoittajaksi'. Jos pidetään häntä ( tai sitä, emmehän me tiedä onko hän ihmispersoona tästä maailmasta ) median edustajana voi kysymykseen hakea jotain vastausta. Tyhmä, mikä ensimmäisenä tuli mieleen, median edustaja ei ole, sillä rehelliseen tyhmyyteen liittyy aina vilpittömyyttä ja jopa tietynlaista nerokkuutta. Eikä oikeastaan mikään muu kuin rehellisyys ja vilpittömyys voi olla kauempana median edustajasta. Ehkä koko kysymys onkin turha, koska on vaarana, että se johtaisi jonkun syntiseksi leimaamiseen. Seitsemän pääsyntiähän ovat: ylpeys, ahneus, kateus, viha siveettymyys, nautinnonhalu, ja laiskuus tai kyllästyneisyys. Ja mitä vakamimmin viimeinen uhkaa myös suomalaisen median edustajan lukijoita. Parasta varmasti onkin, että otamme suomalaisen median edustajan vain sellaisena kuin hän/se on ja jätämme lukematta. Yleisradiostakin tulee hienoa musiikkia ja viikottain kaksi erittäin laadukasta Hercule Poirot - elokuvaa. Eläviä kuvia ei viikossa enempää kukaan varmaan kaipaakaan ja mikäli laadukasta lukemista kaipaa, kuten monesti käy, niin sitä on kyllä maailma täynnä.


Kirkkovuoden 2. sunnuntai

(Jes. 62: 1 - 5)
Siionin tähden minun on puhuttava,
Jerusalemin takia en voi vaieta,
ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko
ja pelastus kuin leimuava soihtu,
ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi
ja kuninkaat sinun kirkkautesi.
Sinä saat uuden nimen,
jonka Herra itse lausuu julki,
ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä,
kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.
Ei sinun nimesi enää ole Hylätty
eikä maasi nimi Hedelmätön,
vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni
ja maasi nimi Puolisoni,
sillä Herra rakastaa sinua
ja ottaa sinun maasi puolisokseen.
Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen,
niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen,
niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan,
niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.

(1. Kor. 12: 4 - 11)
Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

(Joh. 2: 1 - 12)
Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: »Heillä ei ole viiniä.» Mutta Jeesus vastasi: »Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.» Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: »Mitä hän teille sanookin, tehkää se.»

Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: »Täyttäkää astiat vedellä», ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: »Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle», ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: »Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.»

Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

Tämän jälkeen Jeesus sekä hänen äitinsä, veljensä ja opetuslapsensa menivät Kapernaumiin ja viipyivät siellä muutaman päivän.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kansanvalta

Arvostamani fenomenologi Hankamäen näkemys tasa-arvoisesta avioliittolaista on mielestäni melko kevyt

Mikä homoliitoissa kyllästyttää.

Selkeämpää kiinalaista filosofiaa käyttäen tuon voisi tiivistää vaikka näin: "Kannatan vanhaa "miehen työ on pellossa ja naisen työ on kankaissa" - näkemystä, mutta mikäs minä olen yleistä mielipidettä vastustamaan, joten hyväksyn täysin puhemies Maon käsityksen siitä, kuinka naisen ruumillisten voimien pitäminen miehen voimia vähäisempinä on pelkkä porvarillinen ennakkoluulo ja tuen esitystä siitä, että naisten on kolhooseidemme pelloilla ehdottomasti täytettävä samat tuottavuusnormit kuin miestenkin. Näin on kansa päättänyt."

Toisin olisi jos filosofit päättäisivät, mutta siinäkin tapauksessa pelkästää kirkko pystyisi marssittamaan kentälle divisioonan miehiä ja naisia joilla olisi paitsi filosofisen- myös kaikkien muiden mahdollisten tiedekuntien tohtorinarvot korkeimmilla mahdollisilla arvosanoilla parhaista mahdollisista yliopistoista, todistamaan sitä, että mikäli kunnioitamme totuutta, niin avioliitto nyt vain on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Eli suo siellä, vetelä täällä. Ja silloin kansanvalta on parempi vaikka saappaat vähän vettä hörppäisivätkin.

Olisi oikeastaan ehkä hyvä, jos koko perinteiseen avioliittoon vihkiminen maailmanlaajuisesti jätettäisiin kirkolle. On itsestään selvää, että ainakaan katolinen- ja ortodoksinen kirkko eivät koskaan tule hyväksymään homoliittoja ja heillä on kantaansa myös on niin vahvat filosofiset perustelut, että niitä on mahdoton kumota, eikä siitä mitään tulisi, jos jouduttaisiin äänestämään kumman puolen filosofit ovat oikeassa, joten tässä asiassa liberaalien on varsin turha hyökätä kirkkoja vastaan muulla kuin hysteerisellä kirkumisella tai tukahduttamalla kyseisten kirkkojen toimintavapautta niin tehokkaasti kuin valtio nyt osaisi. Nämäkään toimet eivät kuitenkaan kirkkojen kantaa muuttaisi miksikään. Valtiot voisivat, jos kansa niin tahtoo, sitten vapauttaa liberaalit toveriliitot täysin ja ketkä tahansa kansalaiset voisivat solmia niitä halunsa mukaisesti. Se olisi valtiollista tasa-arvoa, jota pelkkä homoliittojen hyväksyminen heteroliittojen rinnalle ei vielä olisi, koska se edelleen jättäisi niin monenlaisia mahdollisia liittoja pois tasa-arvon piiristä.

Parempi siis ainakin täällä Suomessa vain odotella demokratian rattaiden jauhamista ja antaa kansan  maailmallakin päättää niin kuin täälläkin.

torstai 17. tammikuuta 2013

Kouvola ( jatkuu )

Länsimaisen, ehkä jo hiipuvan sivilisaation, sisällä elää selvästi kaksi erilaista kultturia. Toinen osaa käyttäytyä julkisessa tilassa jopa äärimmäisen kontroversiaalia poliittista kysymystä koskevassa mielenosoituksessa:

 Mielenosoitus Pariisiissa

 toinen taas ei edes ymmärrä julkisen tilan käsitettä, eikä osaa käyttäytyä missään:

 Hysteeristä kirkumista Vatikaanissa

Kouvolan hyvät ihmiset edustavat selvästi tuota ensin mainittua kulttuuria. Siksi tämä on hyvä, vaikka ei tietenkään täälläkään aina ihmeitä tapahdu.

II

Myöhemmin illalla tapasin kuitenkin hienon filosofin, joka oli mitä mukavin ihminen. Hän suositteli minulle latinan oppikirjaa, jonka jälkijättöisenä uudenvuodenlupauksena lupaan itselleni hankkia ja opiskella. Kirja, vihko ja kynä ovat jotenkin luontevampiakin opiskeluun, kuin verkkosovellukset.

Lueskellessani junamatkalla Kotkaan huomasin, että isä Soinin vaaleissa käyttämä slogan: "Totta kai mielipiteesi on oikea, sehän on sinun omasi" on Chesterton - sitaatti. Toiset puolueet ne vain mainostoimistoilta puheita tilaavat, meillä perussuomalaisissa siteerataan lonkalta eurooppalaisia klassikoita. Sivistyspuolue toivottavasti, kuten vahvasti uskon, kantaakin vastuunsta tavalla, joka ilmenee kappaleen, josta sitaatti on, kokonaisuudesta.

Teknoilua

Asntelin vanhaan Asus EeePC 1005P - koneeseen ensin linuxia ja sitten Chrome OS:ää. Koneen etu on todella hyvä akkukesto, eikä se nyt täysin tehotonkaan ole. Ymmärrän kyllä hyvin miksi Linux ei ole maailmalla vallitseva käyttöjärjestelmä, sillä käyttäjäystävälliseksi kehuttu Ubuntu ei kymmeneen minuuttiin suostunut edes aloittamaan asennusta muistitikulta, joten en usko, että sitä olisi siltä voinut kokeeksi käyttääkään. Pienempiä ja kevyempiä versioita en sitten viitsinyt asentaa, vaikka ne olisivat ehkä toimineetkin. Ongelmat näppäimistön ja kosketuslevyn kanssa eivät rohkaisseet. Chrome OS:ää pystyi käyttämään tikulta. Käynnistysnopeus ole sama kuin Chromebookissa, koska Asuksen kone vaatii käynnistyksen valintaa, eikä lähde suoraan tikulta käyntiin, vaikka sen asettaisi ensimmäiseksi käynnistylähteeksi. Sen jälkeen, kun kone oli käynnistynyt, mikä tikulta tapahtui nopeammin kuin Windowsin ihan normaali käynnistyminen, oli kone itsestään noin viidessä minuutissa, jonka aikana pystyi täysin vaivattomasti käyttämään Google Drivea ja selainta täsmälleen, samassa kuosissa kuin tämäkin käyttöliittymä ja kaikki samat tiedostot käytettävissä. Kosketuslevy ja näyttö pelasivat hyvin. Näin kaiken pitäisikin toimia. Luulisin, että suurinta osaa käyttöliittymän komponenteista tarvitaan juuri verkon vuoksi. Verkko kuitenkin, jos jätetään verkkopelaaminen pois, toimii Chrome OS:n kautta lähestulkoon ideaalisti. Kannettavilla tuskin paljon pelataankaan pelejä, jotka olisivat Chromen tarjoamia nettipelejä kummallisempia, joten sekään ei ole ongelma. Todellinen ongelma taitaa olla se miten ilmaisuudesta tehtäisiin markkinavaltti. Ja tietysti se voiko luottaa tiedostojen tosiaan olevan tallessa Googlen palvelimilla. Voisi kuitenkin kuvitella, että monessakin paikassa säästettäisiin sekä rahaa, että periaatteessa turhia miestyövuosia ihan vain siirtymällä helpoimpaan vaihtoehtoon. Jos firmalle riittävät keskimääräisen hyvät tekstinkäsittely-, taulukkolaskenta-, kalvosulkeis- ja kuvankäsittelyohjelmat, niin periaatteessa mikään ei estä tekemästä koko palettia puoli-ilmaiseksi vaikka työntekijöitä olisi paljonkin.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Chromebook III

Noin kuukauden käyttökokemuksen perusteella pidän tätä todella hyvänä koneena Tämä on rajoitettu, mutta mitä sitten? Se on rajoitettu juuri siihen mitä nyt eniten tulee käytettyä ja toimimaan siinä mahdollisimman nopeasti, oikeastaan täysin huomiotta. Idea on tavallaan siinä, että huomio pysyy kuin itsessään sen sisällössä mitä ollaan tekemässä, sen sijaan. että pitäisi koko ajan miettiä miten saa ilmaistua ja arkistoitua sen mitä on sanomassa.

Jos olisin vielä asemassa, jossa mielipiteistäni maksettaisiin, niin sanoisin ihan pokkana jollekin suuryhtiölle, että lopettakaa tust'tykkänään tietoteknisistä ratkaisuista maksaminen ja siirtykää pilveen. Siellä jokainen osaa ja kaikki mikä sinne on näpytelty on tarkastettavissa.

Voisin hyvin kuvitella, että suurenkin konsernin taloushallinto toimisi Chromella tehokkaammin ja paremmin noin vuoden säätämisen jälkeen, kuin mitä se toimii nykyään. Itselleni, joka olen lähinnä maalaustaiteilija, on ollut yllätys miten tehokkaasti kuvankäsittely toimii. Iso näyttö ja piirtotabletti vain kiinni, niin Chromebook on melkein täysin ilmainen Photoshop.

Hyvä kone. Paras ensimmäisen pönttömacin ja Nintendon jälkeen.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Totuuksia

Kaikki maailman ihmiset - kauhistuttavan säihkyvä osaamispotentiaali - pitäisi ja voisi kouluttaa ilmaiseksi suomalaisissa kansanopistoissa.  Kaikki ovat samanlaisia, mutta jokaisella yksilöllä on ihan oma kulttuurinsa. Pihtiputaan mummo puhuu sitä mitä YLE ja Helsingin Sanomat tuottavat puheenaiheiksi. Suomen taivaalla lentää bisnenkeleitä, tarvitsemme vain tarkkaavaisuutta ja haaveja niiden kiinniottamiseen. Euroopan talousvaikeudet johtuvat työläisten väärästä asenteesta, he eivät lumoudu tarpeeksi Nintendosta, joten asennetta pitää kasvattaa tarjoamalla lumoavammin räjähtävää tavaraa, eli pornoa, väkivaltaa ja popmusiikkia ( hyvin tuotettuna toki). Jos sisällöntuottajille annettaisiin sama valtion tuki kuin Ruotsissa, niin kolme suomalaista sointua valtaisivat maailman englanniksi hoilattuna. Tavaroiden tuotanto on turhaa, koska voimme tyhjästä suunnitella niitä muille, jotka maksavat sitten siitä suunnittelusta meille. Garageissa on valtavasti osaamispotentiaalia, jos Suomen valtio voisi suunnitella niihin ohjattua päiväkerhotoimintaa potentiaali puhkeaisi kukoistukseen, iphonekin syntyi sellaisessa. Jne..jne..jne...

Luulisin siis pärjääväni suomalaisissa haastatteluissa, jos olisin epäonnekseni Euroopan unionin kivikovassa ytimessä näennäisesti päättämässä asioista.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ensi jouluun.



Ellei loppiainen olisi sattunut eiliselle sunnuntaille, niin jouluiaka olisi jo ohi. Nyt se jatkuu vielä ensi sunnuntaihin. Juolupukille on kuitenkin aika jättää melankoliset jälleennäkemisen toivotukset yllä olevan videon myötä. Eräänlainen netin virallinen suojelijahan hän on kuitenkin, joten tapaamisiin ensi jouluna.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Talouspolitiikkaa

Ajattelin aamukahvilla, tietysti vasta vesperin jälkeen, talouspolitiikkaa. Päädyin seuraavaan yleiseen tulokseen taloudesta: Nousukautta seuraa lama, koska nousukauden aiheuttaneeseen ilmiöön ladataan pääomina odotusarvoja, jotka ruokkivat sitä, mutta joita ilmiö ei pysty kokonaisuudessaan lunastamaan. Lamaa ei seuraa välitön nousukausi, vaan talouden tasapainottuminen. Seuraava nousukausi alkaa jonkin ilmiön ( yleensä teknologiaan liittyvä harppaus ) kypsyessä markkinakelpoiseksi ja sitä seuraa taas lama mainitusta syystä. Politiikalla voidaan vaikuttaa lähinnä vain tulosten jakaantumiseen, koska nousukausia aiheuttavat ilmiöt kehittyvät riippumatta niihin laitetusta valtiollisesta panostuksesta.

Luulisin, että lähinnä suurten linjojen jullina tulen pärjäämään tuolla tietämyksellä kohtuullisesti, joten lopetan talouspoliittisen ajattelun tähän.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Radio On



Kuuntelen siivoillessani Radio puhetta. Ensin oli ohjelma, jossa haatateltiin Jari Sarasvuota ja nyt haastatellaan Esko Valtaojaa. Molemmissa on ilmeiset puolensa. Sarasvuo vaikutti rehelliseltä ja fiksulta, mutta toisaalta sovelsi asioihin, joita ei itse välttämättä tunne, täysin samanlaista, yleisiin käsityksiin, eikä varsinaiseen tietoon ja perehtymiseen, perustuvaa stereotyypittelyä, jonka totesi kohdanneen omaa kirjaansa. Valtaoja ilmeisesti on ihan fiksu ja huomio elämämme yltäkylläisyydestä verrattuna aiempiin aikoihin on tietenkin itsestään selvä totuus, joka liian harvoin huomataan. Valtojakaan ei monien muiden tapaan kuitenkaan ilmeisesti ymmärrä, että ennen kaikki oli paremmin, koska juuri menneisyyden kautta tähän on tultu. Meillä ei oikeastaan ole mitään tietoa siitä miten me tämän homman hoidamme ja mitä meidän jälkeemme jää, mutta meidän ehdottomasti pitäisi pitää mielessä ja tutkia sitä miten menneet sukupolvet ovat tähän päässeet.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Kehityksen suunta

Kulttuurin syvävirtaukset ovat usein mielenkiintoisempia, kuin se mitä on pinnalla. Niistä voi päätellä kehityksen suuntaa ja sen todellisia vaikuttajia.

Sä-passiivia alkoivat suomessa ensimmäisinä käyttää jotkut formulakuskit ja sen jälkeen jääkiekkoilijat. Sen jälkeen se on levinnyt yllättävän laajalle. Nykyisin sen innokkaimpia käyttäjiä ovat myös kirosanoja innokkaasti käyttävät teinit, joiden voisi pelätä syrjäytyvänkin, ja Yleisradion Radio ykkösen, sekä Radio puheen keskustelohjelmissa esiintyvät eri alojen yliopistolliset, lähinnä humanistisia tieteitä edustavat asiantuntijat. Nämä kaksi ryhmää ovat jotenkin naimisissa keskenään. Ensimmäisen ryhmän voisi kuvitella tulevan toimeen ilman jälkimmäistä, mutta jälkimmäisen ei mitenkään ilman ensimmäistä, josta sen kulttuurinen, moraalinen ja sivistyksellinen asema on täysin riippuvainen jo siitäkin syystä, että ensimäinen ryhmä luo sen kulttuurin, jota jälkimmäinen opiskelee.

torstai 3. tammikuuta 2013

Kouvola ( jatkuu taas )

Valot ja varsinkin mainosvalot tekevät kaupungin, joten on hienoa, että talvella on aidosti pimeää eikä vain synkän hämärää kuin syksyisin. Manski on oikein hieno. Kiinnitin mennässäni huomiota erilaisiin valomainoksiin, joihin aioin syventyä tarkemmin palatessani, mutta minut muilutettiin Kuusaankoskelle, enkä palannut Manskin läpi. Kirjakaupan tilalle on kuitenkin tullut vaatekauppa, jonka nimikin taitaa olla SALE, eli se on joko presidentillinen tai siellä on jatkuva alennusmyynti. Molempi parempi. Sen vieressä on kenkäkauppa. Kouvolassa tyyli onkin kaikki kaikessa, mikä on hyvä asia. Tuskin tulen noissa kaupoissa käymään elleivät kenkäni pohjat putoa kaupungin katuja tallatessani, mutta niiden olemassolo on hienoa ja ne näyttävät ohi kävellessä viihtyisän valoisilta.

Montussa lueskelen Uuden Suomen Puheenvuoron blogeja. Sivustossa on jokin tekninen vika, koska se on ainoa vastaan tullut sivusto, jonka rullaus Chromebookilla pätkii ikävästi. Vika voi kyllä olla myös selaimen päällä olevassa mainosestossa. Vapaa-ajattelijoiden pelkoslainen siipi perustelee näköjään menneitä tempauksiaan: Oivallinen testi. Todellisuudessa tempaus oli vastaava kuin jos Shakespearen koottuja olisi vaihdettu Ihmenelosiin Marvelin sponsoroimana tai Hyvää mallasviskiä teinien suosimaan siideriin jonkin sokerijuomien valmistajan sponsoroimana. Eli se oli enemmän sivistymätön ja kulttuuriton, kuin mitenkään uskonnon vastainen. Uskonto ei ainakaan saanut osumaa, eikä loukkaantunut. Etiikka on muuten moraalioppia, mutta ehkä tämä on vain perussuomalaisen amislainen, tai äärioikeistolaisen sisulainen näkemys ja tilanne näinä modernien ajattelijoiden aikana on muuttunut.


Jumalan siunausta

Vaikka tapanani ei olekaan toivotella Jumalan siunausta se on mielestäni aivan hyvä tapa, joten toivotan sitä nyt tässä. On hyvä, että presidenttikin tietää kenestä meitä lopulta on siunaamaan ja osaa siten toivottavasti pitää jalat maasssa. Siunausta on jopa arvosteltu Suomen suurimmassa kirkollisessa verkkomediassa, mutta on aika ymmärrettävää, että fundamentalistit haluaisivat pitää siunauksen omanaan, eivätkä suoda sitä muille.

Mielenkiintoinen ilmiö yleisesti on se, että Niinistöä näytetään arvosteltavan hyvinkin terävästi asioista joista edellisiä presidenttejä ei arvosteltu, vaan joita pidettiin jopa heidän hyvinä puolinaan. Puoluekanta ja puolueellisuus siis kuitenkin ratkaisevat vaikka se yritettäisiin pukea kuinka älylliseen ja kriittiseen kaapuun tahansa. Siksi onkin hyvä tunnustaa puolueellisuutensa avoimesti.