torstai 21. huhtikuuta 2022

Mielipidevaikuttamista



Kolmisen viikkoa sitten kaveri lähetti minulle linkin youtube-videoon, jossa amerikkalainen journalisti oli donbassilaisten avustusjoukkojen mukana. He jakelivat leipää Mariupolissa. Videolla näytettiin, kuinka "natsit" eli ukrainalaiset joukot hallitsivat enää yhtä tehdasaluetta ja videolla haastateltujen mukaan ampuivat sieltä kaupungin asukkaita. Video oli ilmiselvästi aito, vaikka se oli hyökkääjän näkökulmasta kuvattu. Kuvaajat eivät uskaltaneet liikkua alueella ilman selvästi Venäjän puolella olevan avustusryhmän opastusta.

Tänään kotiin ajellessani Yleisradio kertoi  uutisissaan, että Venäjän armeija on vallannut Mariupolin ja ukrainan joukkojen hallussa on enää yksi terästehdas, joka kieltäytyy antautumasta.

Tilanne on siis ilmiselvästi ollut tämä jo pitkään, joten mihin uutisoinnissa oikeastaan kannattaa luottaa?

Monet ihan yhteiskuntakelpoisesti järkevät ihmiset uskovat, että joku anonyymi netin nimimerkki pystyisi tavan kansaa manipuloimalla horjuttamaan maailman poliittista tasapainoa. Samat ihmiset eivät kuitenkaan usko siihen, että maailman hallitukset pystyisivät manipuloimaan heitä itseään. 

Kannattaisi yleisesti palata siihen, mitä meille tolkutettiin lapisina: "Älä usko siihen mitä televisiosta näet." ja siihen voisi vielä lisätä "ja mitä radiosta kuulet." 

Netti on siinä mielessä parempi, että jos joku Anon tulee minulle kertomaan, että Venäjän hyökkäys itsenäiseen valtioon on oikeutettu, voin heti vastata siihen vaikka toteamalla, että "haista pitkä ja kanootinmuotoinen...." On valitettavaa, että monet suomalaisen, ja laajemminkin eurooppalaisen, median valopäät, eivät ollenkaan ymmärrä tätä netin hienoa ominaisuutta. 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Shanghain sopimus



On aika oireellista, että monikultturismin nimeen vannovassa Suomessa eivät edes kiihkeimmät monikultturistit tiedä, että Kiina, Venäjä, Intia ja Pakistan neljänä ydinasevaltiona muodostavat taloudellisen ja sotilaallisen liiton Shanghain sopimuksen kautta. Tämän liiton täysjäseninä ovat neljän mainitun lisäksi Kazakstan, Uzbekistan, Tadẑikistan ja Kirgisia. Iran on liittymässä järjestön täysjäseneksi parin seuraavan vuoden aikana. Iranin lisäksi tarkkailijajäseniä ovat Afganistan, Valko-Venäjä ja Mongolia. Näiden lisäksi järjestön kanssa keskustelevassa yhteistyössä ovat Armenia, Azerbaidzan, Kamputsea, Nepan, Sri Lanka ja Turkki.

Tämä ei tietysti ole mitään verrattuna Natoon, johon kuuluvat USA, Saksa ja Ranska ja pian myös itse Suomi, mutta jollain tavoin asia kuitenkin kannattaisi huomioida.

Otetaan esimerkiksi Iranin tuleva täysjäsenyys. Karttaa katsomalla huomaa, että Mustan meren kautta ainoa Venäjän ja Iranin välillä oleva maa, joka ei ole Shanghain sopimukseen millään tavoin yhteydessä on Gruusia. Musta meri on siis Venäjälle ja muille sopimuksen maille äärimmäisen tärkeä meri. Tärkeämpi kuin Itämeri.

On myös itsestään selvä totuus, että Maidan-mielenosoitusten aikana länsi pyrki käyttämään tilannetta hyväkseen horjuttaakseen Ukrainan hallinnollista tasapainoa. Jokainen voi itse tarkistaa vaikka Youtubesta, kuinka John McCainista lähtien monet amerikkalaiset vaikuttajat kävivät siellä puhumassa.

Olisi myös mielenkiintoista tietää mikä lopulta sytytti Azerbaidzanin hyökkäyksen Armeniaan. Yksi fakta ainakin on, että Azerbaidzan käytti Israelilta ostettuja droneja Armenian linjojen murtamiseen. Sota alkoi myös aika heti sen jälkeen, kun tilanne Syyriassa oli saatu rauhoitettua.

Turkin asema on oma juttunsa. Se on Naton jäsen, mutta se on myös Shanghain sopimuksen “dialogue partner.”

Kardinaali Sarah, ja monet muut katoliset piispat, papit ja maallikot näkevät Syyrian tilanteen niin, että siellä Venäjän väliintulo pelasti Syyrian kristityt islamilaiselta vallalta. Yhdysvaltojen toiminta taas vain edisti islamistien valtaa. McCainin ja muiden USA:n neokonservatiivien tavoite saattoi olla se, että kun saadaan islamistit valtaan voidaan ne voidaan voimalla tuhota, mutta yhtä kaikki se merkitsi kristittyjen ihmisten tappamista, jonka Venäjä oikeastaan esti.

Neokonservatiivi kohtaa paikallisen

Itse menitin kokonaan uskoni McCainiin ja USA:n neokonservatiiveihin, kun näin tuon filmin. Silloin, kun USA oli hyökkäämässä laajemmin Syyriaan katolinen kirkko toivoi kaikkien rukoilevan illalla Ruusukon ja sen päälle rukouksen pyhälle arkkienkeli Mikaelille hyökkäyksen estämiseksi. Jonkun ohjuksen joku ampuikin silloin alas ja tilanne ei eskaloitunut. En tiedä oliko rukouksista apua, mutta Syyrian kristittyjen ja varmaan muidenkin syyrialaisten asema on nyt parempi, kuin silloin, kun USA toteutti maan alueella omaa voimapolitiikkaansa. Ja Venäjällä on oma osuutensa siihen.

Nämä asiat kannattaisi huomioida, kun nyt lähdemme jäseneksi Natoon, vaikka edes Eduskunta ei tietä, että tällainen Shanghain sopimus on edes olemassa. En tiedä onko kansalaiselle mitään hyötyä olla valveutunut näissä asioissa, jos edes korkeimmat päättäjät eivät tiedä niistä mitään. Mutta silti näitä on hyvä pitää esillä.

Täältä tähän.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Oikea sektori




Luin Ukrainan Oikean sektorin ohjelman. Mielestäni se oli varsin hyvä, kansallismielinen ohjelma. Juuri sellainen, jota Suomen media ja siellä kommentoivat kellokkaat pitäisivät Putinin tapaan fasistisena ohjelmana ja vaatisivat EU:n sanktioita Ukrainalle, koska siellä suvaitaan niin kammottavia aineksia.

National development and environment program

Suomen media ja siellä kommentoivat kellokkaat eivät tietenkään ole millään tavoin uskottavia. He eivät tiedä mitä fasismi on, vaan fasismi on aina sitä mitä he eivät “fanita” ja koska nykyisin heidän tehtävänsä on syyttää kaikkia itsestään kanssa eri mieltä olevia putinismista, he eivät voi kommentoida Ukrainan Oikeaa sektoria lainkaan, koska se taistelee etulinjassa Putinia ja putinismia vastaan.
Suomen media teeskenteleekin, että Ukrainassa taistellaan heidän oikeutensa kertoa juoruja misseistä, ja haastatella puolivillaisia jäkättäjiä, puolesta. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

Kehotan lukemaan ohjelman. Se on niin pitkä, että en jaksa sitä englannista tähän kääntää. Verkon erilaiset kääntäjät kääntävät sen hyvin, ja myös ukrainaa, joka on sivujen pääasiallinen kieli, melko hyvin tai ainakin niin, että asiasta saa kiinni.

Kuten sanottu itse pidän ohjelmaa vähintäänkin kohtalaisen hyvänä, kansallismielisyyden ideaa ja perinteitä kunnioittavana. Kiinnitän tässä huomiota kuitenkin vain yhteen asiaan: Oikea sektori haluaisi järjestää Ukrainan uskonnolliset olot niin, että Ukrainassa olisi yksi yhtenäinen kirkko, joka olisi kommuuniossa sekä Rooman, että Konstantinopolin kanssa.

Tälle on olemassa historialliset perusteet, ja ajatus tuntuu houkuttelevalta. Voisiko Ukraina olla kristikunnan uuden yhdistymisen alkupiste? Se olisi hienoa, mutta en jaksa uskoa, että mikään poliittinen aloite johtaisi kirkon täyteen yhdistymiseen. Aloitteen pitäisi olla yliluonnollinen.

Nykyisin katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä on sopimus siitä, että paikallisesti voidaan päättää ehtoollisen myöntämisestä. En tiedä onko Moskovan patriarkaatti mukana tässä sopimuksessa, mutta Konstantinopolin on. Tältä pohjalta Ukrainan Oikean sektorin tavoite on hyvin ymmärrettävä ja tietyllä tavalla jopa mahdollinen toteutuvaksi. Se kuitenkin tapahtuu vain, jos Jumala niin suo.

Ohjelman perusteella toivon Ukrainan Oikealle sektorille hyvää menestystä. Alkaa olla aika, jolloin kansojen oikeus itsehallintoon tunnustetaan myös idän ja lännen konsumerististen suurvaltojen taholta.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Sotilasliitto

 


Natoon liittyminen, tai liittymättömyys, ei herätä minussa oikein mitään intohimoja. Sotilasliittoon kannattaa rauhan aikana liittyä, jos liittyminen vahvistaa omaa, itsenäistä puolustusta ja ei kannata, ellei se vahvista. Noin yleisesti sotilasliittoon ei koskaan kannattaisi liittyä tunnepohjalta.

Julkisessa keskustelussa häiritsee hieman se, että Natoa lähestytään jonain oletettuna, poliittisesti yhtenäisenä läntenä, johon kuuluminen tekisi Suomesta täysivaltaisen osan länttä. Itseäni länteen kuuluminen ei kiinnosta lainkaan. Voisi jopa ankean luterilaisesti sanoa, että “tässä seison, enkä muuta voi.” Ilman uutta jääkautta tai Herramme toista tulemista ei Kymi siirry tästä yhtään mihinkään, vaan pysyy tässä missä se on aina ollutkin. Tästä itään on itää ja tästä länteen on länttä, eikä kumpaakaan suuntaan ole intohimoja pysyvämmin liikkua, vaikka jopa Turussa voi silloin tällöin käydä.

Siinä mielessä poliittinen länsi kyllä viehättää, että odotan ilolla kuinka HS:n ja YLE:n pääkirjoittajat esittävät paheksuntansa siitä, kuinka heidän ikiomaa, läntistä Natoaan johtaa poliittisesti Donald Trump. Siihen kuitenkin menee vielä pari vuotta.

Hyvä vaihtoehto Natolle olisi Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumisen sen merkeissä, että molempien maiden armeijat nivottaisiin saumattomasti toimimaan yhdessä. Se muodostaisi voimakkaan, puolueettoman armeijan ja tukisi itselleni mieluisaa Rajamaa-ajatusta, jossa Venäjän ja läntisen Euroopan väliin muodostetaan taloudellisesti ja sotilaallisesti vahva, Venäjästä ja Ranskasta ja Saksasta riippumaton rajamaa-alue. Siinä olisivat ne itsenäiset valtiot, joiden yli on historian aikana kävelty niin idästä kuin lännestäkin. Kolmen meren aloite on jo vahva askel siihen suuntaan. Baltian maiden ja Suomen ja Ruotsin saaminen mukaan vahvistaisi aloitetta pohjoisesta suunnasta.

Mielestäni tässä on suomalaisessa henkisessä ilmapiirissä jo liian kauan oltu joko jenkkejä tai venäläisiä. Olisi aika kokeilla jotain ihan muuta.

Muuten olen sitä mieltä, että maata, joka käy suuren paaston aikana hyökkäyssotaa ei voi pitää ainakaan esimerkillisen kristillisenä. Ortodoksien pyhä viikko alkaa viikon meidän jälkeemme, eli ensi sunnuntaina. Olisi erittäin suotavaa, että silloin olisi vähintään aselepo saatu aikaiseksi.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Natseja yhtä kaikki

I

YLE:n Areenalla on katsottavissa ohjelma Suomineidot. Ohjelma on jonkinlainen tositeeveen ja dokumentin välimuoto, jossa kolme kansallismielistä, nuorta naista kertoo itsestään ja ajatuksistaan. Ohjelma on varsin sympaattinen ja mukava. Se on kuitenkin herättänyt joissain piireissä melkoista raivoa. Vahva vaatimus on, että tällaisille ihmisille ei saa antaa julkista tilaa, vaan heidät pitää eristää.

Eräänä syynä tähän on naisten oletettu natsismi. Kiivaiden arvostelijoiden käsitys natsismista on kuitenkin täsmälleen sama kuin Vladimir Putinilla sillä erotuksella, että Putin käyttää käsitettä taktisesti siihen itsekään uskomatta, mutta nämä suomalaiset maisterit ovat täysin tosissaan. Eli oletettuun natsismiin ei kannata tässä kiinnittää huomiota, koska ohjelmasta närkästyneille natsismi on vain sitä mistä he eivät itse pidä. Eivät he sitä sen tarkemmin osaa määritellä.

Vahvana osasyynä närkästykselle on se, että kyseessä ovat nuoret naiset. He ovat sitä ihmisryhmää, jolla on valta “canceloida”, eli heidän pitäisi olla tavallaan suvaitsevaisen vasemmiston omia. On pelottavaa, jos he ovatkin vihollisen puolella.

Suomesta puuttuvat hallitsevista asemista lähes täysin sellaiset suoraselkäiset miehet ja viisaat naiset, jotka uskaltaisivat viheltää tämän pelin poikki. Liikejohdolle nämä hysteeriset lapset ovat markkina, jolla on valta olla ostamatta heidän tuotteitaan, sivistyslaitoksille he ovat opiskelijoita, jotka voivat istua tanakimmankin professorin ulos talosta. Veikkaan, että jos hysteerinen lapsilauma päättäisi vallata jonkun varuskunnan poistaakseen sieltä natsismin ja sukupuolisen sorron, tulisi ylimmältä johdolta käsky kuunnella heitä ja pyrkiä ymmärtävään neuvotteluun heidän kanssaan.

Tämä peli olisi pitänyt viheltää poikki jo silloin, kun ylioppilaat valtasivat Vanhan ylioppilastalon. Kylmästi olisi vain todettu, että kymmenen minuuttia aikaa poistua, sen jälkeen menee opiskeluoikeus ja se annetaan jollekin työväenluokkaiselle nuorelle, joka osaa arvostaa opintoja.

Niin ei tehty ja nyt on varmaan liian myöhäistä. Postmoderniin filosofiaan - ja sitä seuraaviin, millä nimellä niitä halutaankaan kutsua - on sisäänrakennettuna, että se väite voittaa, jonka esittäjällä on eniten voimaa takanaan. Filosofiana se siis tulee joskus, todennäköisesti aika pian, romahtamaan kokonaan. Inhimillistä olisi, jos joku vielä järkensä säilyttänyt taho ottaisi tuon vahvimman aseman ja purkaisi tilanteen hallitusti, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan.

Tällä hetkellä vahvin asema on niillä, joilla on valta “canceloida”. Siksi siis hysteria yhdestä, sympaattisesta televisio-ohjelmasta.

II

Samoilla ihmisillä, joiden käsitys natsismista on täsmälleen sama kuin Putinin käsitys natsismista on kummallinen kyky olla sisäisesti täysin epäjohdonmukaisia.

Itse en pidä Ukrainan Azov-joukkoja natseina. Muistaakseni sen poliittisen siiven tavoitteena oli luoda vanhan Rajamaa-ideologian mukainen yhteenliittymä läntisen Euroopan ja Venäjän väliin. Se on aivan järkevä ajatus ja esimerkiksi Kolmen meren aloite toimii pitkälle samalta pohjalta. Jos sodasta koskaan seuraa mitään hyvää voisi tästä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan seurata se hyvä, että Rajamaa-ajattelu saisi enemmän poliittista kaikupohjaa.

Niin tai näin: Jos Azov-joukkojen tapainen ryhmittymä toimisi Suomessa suurin osa niistä ihmisistä, jotka nyt ihailevat sen taistelua olisivat katujen varrella huutamassa: “Natsit v***uun Helsingistä, natsit v***uun kaikkialta” ja eduskunta olisi vakavasti pohtimassa ryhmittymän kieltämistä.

Toisaalta nämä ihmiset pitävät myös Putinia natsina, vaikka Putinin käsitys natsismista, kuten sanottu, on täysin sama kuin heidän omansa. Natsi onkin se, jota natsiksi sanotaan. Näin siis nykyisen yhteiskuntatieteemme mukaan.

perjantai 25. helmikuuta 2022

Ukraina


Aleksandr Solzhenitisyn kirjoitti Ukrainan ja Venäjän suhteesta.

Ulkomuistista hänen ratkaisunsa oli sellainen, että eri paikallisuuksien pitäisi itse saada vapaasti päättää mihin he kuuluvat. Tämä voi olla hyvin yksinkertaistettu kuvaus hänen näkemyksistään, mutta suurinpiirtein noin se oli.

Läheisyysperiaate on erittäin hyvä periaate ja siihen todellakin tulisi pyrkiä. Ongelma siinä, että Ukrainan paikallisuuksien pitäisi saada vapaasti päättää kuuluvatko he Ukrainaan, vaiko Venäjään on kuitenkin siinä, että silloin myös kaikkien Venäjän paikallisuuksien pitäisi saada päättää kuuluvatko he Venäjään, vai johonkin muuhun. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan todellisuudessa vaatimus asetetaan aina kiistojen pienemmälle osapuolelle.

Solzhenitsyn kyllä oli myös sillä kannalla, että Venäjän pitäisi vetäytyä todella venäläisille alueilleen. Ukraina oli erillinen kysymys Venäjän kanssa pitkän yhteisen historian ja väestönsä monimuotoisuuden vuoksi.

Ukrainan monimuotoisuudesta tiedän jotain uskonnollisella tasolla, mutta en juurikaan mitään kielellisellä ja kansallisella tasolla. Seuraavassa pitää muistaa, että väestön enemmistö on ilmeisesti huomattavankin maallista väkeä. Uskonnollinen pohjavire on kuitenkin historiallisesti merkittävä.

Nykyisin Ukrainassa on kolme erilaista ortodoksista kirkkoa ja yksi itäisen riituksen katolinen kirkko, jotka kaikki ovat kohtuullisen suuria. Moskovan patriarkaatti ei ole kommuuniossa Ukrainan patriarkaatin kanssa, eikä ilmeisesti myöskään Ukrainan vanhan ortodoksisen kirkon kanssa. Se ei ole kommuuniossa edes Suomen ortodoksisen kirkon kanssa. Katolinen kirkko on kommuuniossa kaikkien ortodoksisten kirkkojen kanssa, jos se paikallisesti pystytään sopimaan, tilanteessa jossa uskovalla ei ole mahdollisuutta osallistua oman kirkkonsa ehtoolliseen. Tämä sopimus toimii jossain, mutta jossain taas ei ollenkaan.

Se kuitenkin noudattaa kauniisti läheisyysperiaatetta, joka on katolisen kirkon piiristä noussut periaate. Ja se noudattaa sitä kysymyksessä, joka kirkolle on todellinen elämän ja kuoleman kysymys. Rajalinja taivaan ja helvetin välillä.

Suurvaltojen hallitsemassa maailmassa läheisyysperiaate on kuitenkin poliittisesti meko kuollut kirjain. EU on kirjannut sen peruskirjoihinsa, mutta ei koskaan noudata sitä päätöksissään. Pikemminkin päinvastoin. Ja suurvaltana EU itse on aika rampa ankka. Se on sotilaallisesti heikko, eikä sillä ole paljoa sanomista taloudellisestikaan muuten, kuin idän ja lännen kohtuullisen hyvänä markkina-alueena, jonne on hyvä myydä viihde-elektroniikkaa ja perusenergiaa. Ruokaa, asuntoja ja viihdettä se pystyy asukkailleen tuottamaan, koska se saa Afrikasta, tai jostain, tarpeeksi halpaa työvoimaa niitä tuottamaan. Se Euroopasta, koska se ei ole tässä relevantti toimija.

Läheisyyperiaatteen toimiminen vaatisi sitä, että se toimisi myös Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan sisällä. Siellä se ei kuitenkaan toimi niin, että millä tahansa paikallisuudella olisi oikeus valita haluaako se kuulua näihin suurvaltoihin ja osallistua niiden omien rajojen ulkopuolella tapahtuvaan toimintaan kulloisessakin tilanteessa. Eli koko suurvaltoihin, tai globaaliin maailmanjärjestykseen, perustuva poliittinen järjestelmä pitäisi purkaa, jotta tämä jalo periaate voisi toimia maailmanlaajuisesti.

Tämä ei tietysti tapahdu meidän elinaikanamme, mutta hyvät periaatteet ovat hieno asia ja niiden asettamia päämääriä kohden tulisi koko ajan pyrkiä. Yksilön itsehallinto voi laajassa mitassa toteutua vain, jos hänen yhteisönsä on mahdollisimman itsehallinnollinen ja se noudattaa periaatteita, joiden kautta se todistaa pystyvänsä hallitsemaan itseään.

Globaalissa maailmajärjestyksessä meistä tulisi vain tahdottomia orjia, joista osa saisi enemmän rahaa ja suurin osa vähemmän.

Sellaisia olemmekin jo huolestuttavassa määrin.

Ukrainan tilanteeseen sanoisin, että Venäjän olisi syytä vetäytyä sieltä mahdollisimman pian, koska se on kuitenkin vieraalla maalla. Se on tässä rikollinen. Länneltä toivoisin ryhdistäytymistä ja sen ymmärtämistä, että raha ja ahneus eivät ratkaise mitään, vaan vetävät yhä syvemmälle suohon. Kiinalta en osaa toivoa mitään. Aivan erilainen kulttuuri ja erilaisia ihmisiä. Se ei juurikaan ole sotilaallisesti hyökkäillyt koskaan. USA ja Venäjä taas tekevät sitä lähes televisiosarjamaisena viihteenä jatkuvasti.

Nämä kolme suurvaltaa pitäisi kuitenkin jollain tavoin purkaa, eikä niiden tilalle tarvita uutta suurvaltaa.

perjantai 18. helmikuuta 2022

Vendée


 Kuuntelin Jean Mancini podcastin Jouko Turkasta. Se oli erittäin mielenkiintoinen ja katsoin sen jälkeen vanhoja televisio-ohjelmia, jossa Jouko Turkka vastaili Seitsemän veljeksen ensimmäisen osan herättämiin tunnelmiin.

Olin itse silloin lomilla, kun Seitsemän veljestä alkoi pyöriä televisiossa. Muistan kyllä, että se oli kohuttu, mutta en muista kenenkään koskaan kadulla tai kapakassa kysyneen: “Mitä mieltä olet Seitsemästä veljeksestä?” Ihmisiä kiinnostivat pääasiassa ihan muut asiat.

Tuosta Youtubessa olevasta televisio-ohjelmasta saa kuitenkin sen käsityksen, että nimenomaan kansa olisi ollut kuohduksissaan. Itse väitän, että ohjelmassa katuhaastatellut kansalaiset ajattelivat ihan muita asioita ennen, kuin tv-toimittaja työnsi mikrofonia suuta kohti ja alkoi kysellä mielipidettä Seitsemästä veljeksestä. Kansa ei nyt vain ollut mitenkään tuohtunut, eikä jakaantunut. Sitä ei suuremmin kiinnostanut. Näin ainakin täällä Kymenlaaksossa. Alempien heimojen mailla asia on voinut olla toinenkin, mutta vahvasti epäilen, että ei ollut.

Media, kulttuuriväki ja vastaavat olivat itse kiihtyneessä tilassa ja projisoivat tilanteen sellaiseksi, että he keskustelevat tässä kansan tunnoista. Siis ihan niin kuin nykyäänkin.

Itse en osaa sanoa Seitsemän veljeksen taiteellisista ansioista. Jos se olisi nyt nähtävissä Areenassa katsoisin kaikki jaksot ja lausuisin jotain sitten sen jälkeen. Oman muistikuvani mukaan siinä oli jotain samaa kuin Molbergin Tuntemattomassa sotilaassa, josta todella pidin, mutta se oli koko ajan liian läheltä kuvattu. Turkka selittää tätä lähikuvausta television erolla suureen valkokankaaseen ihan järkevästi. Pitää muistaa, että televisiot olivat silloin pienempiä kuin nyt, eikä kuvakaan ollut läheskään niin tarkka. Joka tapauksessa se itseäni silloin häiritsi, mutta ei kyllä niin paljon, että olisin kirjoittanut yleisönosastoon tai muutenkaan vaahdonnut asiasta. Näin vain yhden tai kaksi jaksoa. Televisio oli silloin sellainen, että olisi pitänyt olla paikalla silloin, kun ohjelma esitettiin.

Television ongelma silloin, ja vielä nykyäänkin, taiteen esittämisessä on se, että se on ihmisten olohuoneessa ja ihmisten pitäisi silloin itse saada valita mitä sieltä tulee. Eivät musikantit ja teatteriseurueet muinoin tunkeutuneet kysymättä ihmisten olohuoneisiin esiintymään tai taidemaalarit ripustamaan maalauksiaan seinälle. Joku saattoi yrittää lausua runoa, mutta joutui varmaan ulosheitetyksi, ellei ollut sukua. Ihmisten pitää saada itse valita mitä heidän olohuoneissaan tapahtuu ja esittävä taide on enemmän sellainen asia, jota keräännytään katsomaan muualle.

Televisio itsessään on tässä suhteessa kehittynyt huomattavasti paremmaksi noista Seitsemän veljeksen ajoista, vaikka virallisilta kanavilta varmaan huonompaa ohjelmaa tuleekin. Enää ei ole mitään syytä tyytyä vain ‘viralliseen’ tarjontaan. Pelkästään Youtubesta voi kasata itselleen erittäin mielenkiintoisen monipuolisen kanavan, tai monia kanavia, vuosiksi eteenpäin varsinkin jos pystyy ymmärtämään englantia. Suomeksin on nykyään tarjontaa, joka varsinkin asiaohjelmissa voittaa viralliset kanavat kevyesti.

Maksukanavat mukaan lukien voi siis noin kympillä tai kahdella kuussa täysin itse, tai perheen piirissä, päättää mitä olohuoneessaan katsoo, jos nyt yleensä haluaa, että siellä on televisio.

Tämä on pääasiassa positiivista kehitystä. Ilman sitä en ehkä koskaan olisi tullut tietoiseksi siitä, että Ranskan vallankumouksen ja valistuksen ihanteet saatiin pönkitettyä valtaan vain Vendeeläisen, tavallisen kansan kansanmurhan avulla.

Vendée Radio ei kerro tästä kansanmurhasta, mutta on muuten mielenkiintoinen, kelpo kanava lukemattomien muiden joukossa.

Jumalan laki

 

Viime päivinä Ano Turtiaisen puheessa on vilahdellut käsite Jumalan laki. Minusta se on ihan hienoa. Monet ovat kuitenkin suivaantuneet tästä ja pitäneet sitä jonkinlaisena uskonnollisena kiihkoiluna. Ihmiset ilmeisesti pelkäävät leimautuvansa tai VKK:n leimautuvan.

Vaikea tietää mitä Turtiainen tarkoittaa Jumalan lailla, mutta uskoisin James Hirvisaaren teologian maisterina pysyvän selittämään asian VKK:n puolesta. Itse en aio siihen ryhtyä, vaan puhun vain omasta puolestani.

Jumalan laista puhumisen ei tarvitse olla uskonnollista kiihkoilua.

Maallinen laki on sopimus, Jumalan laki voidaan maallisen banaalisti selittää sopijaosapuolten yläpuolella olevaksi, muuttumattomaksi periaatteeksi, joka sitoo sekä sopimusta, että sopijaosapuolia. Periaatteen rikkomisella on vakavat seuraukset rikkoi sitä sitten itse maallinen laki, tai sen laatijat, eli demokratiassa me kaikki.

Kyse on siis moraalista, ellei haluta puhua Jumalasta.

Nykyinen puhe siitä, että mikään tai kukaan ei voi olla lain yläpuolella on silkkaa roskaa. Tällainen puhe on ollut erittäin yleistä Päivi Räsäsen oikeudenkäynnin yhteydessä.

Muistan vielä kuinka halveksien puhuttiin Toisen maailmansodan sotarikollisista, jotka puolustautuivat sillä, että olivat toimineet lain mukaan ja noudattaneet sen käskyjä. Niin kuin he olivat tehneetkin. Heidät pitäisikin nykyään julistaa aikansa mallikansalaisiksi, koska he eivät antaneet minkään nousta maallisen lain yläpuolelle ja toteuttivat sitä kirjaimellisesti.

Raju on edelleen siis ajan riento, jos Kekkosslovakian kellokkaisiin viittaaminen on vielä sallittua.

Joku voi ajatella, että Suomeen ei koskaan voitaisi säätää sellaisia lakeja kuin oli kansallissosialistien hallitsemassa Saksassa tai sosialistien hallitsemassa Neuvostoliitossa, mutta hän on väärässä.

Räsäsen oikeudenkäynti jo itsessään todistaa tämän. Ei tarvitsisi kuin rangaistusasteikkoa kiristää huippuunsa, niin meillä olisi valmiina vastaava koneisto tuomitsemaan ihmisiä, kuin oli aikanaan Neuvostoliitossa. Oikeuden kautta ja pykälien mukaan sielläkin mentiin.

Nykyisin ( vielä ) toki selvitään pelkillä sakoilla, mitä voi pitää inhimillisesti positiivisena kehityksenä, mutta periaatteessa rangaistuksen ankaruus on ainoa ero. Muuten meininki on täysin samaa.

Meillä on kaikkien mielivaltaiseksi tunnustama laki, mutta lainsäätäjät eivät uskalla tehdä asialle mitään, koska lain tarkoitus on kuitenkin hyvä. Hyvää tarkoittivat myös natsit ja kommunistit. Eihän kukaan varsinaisesti pahaa tarkoita. Ainoa mitä tälle laille tehdään on se, että sitä pyritään tekemään vieläkin mielivaltaisemmaksi lisäämällä siihen sellaisia sumeita käsitteitä, kuin vihapuhe ja maalitus. Ja tämä kaikki erilaisten oikeusoppineiden, skribenttien ja mediahahmojen vilkkaalla myötävaikutuksella.

Maa on tullut hulluksi, kun kuvitellaan koko kansan seuraavan yhtä viestiä twitterissä ja syöksyvän vihaamaan jotain kansanryhmää sen vuoksi, että joku somessa sanoi niiden olevan huonoja. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että ei niin tapahdu. Valtakunnansyyttäjän virasto on itse lietsonut enemmän epäluuloa ja vihaa eri kansanryhmien välille, kuin yksikään sen syyttämä ihminen. Ja ilmeisesti pyrkii lietsomaan yhä enemmän. Siitä kuitenkin enemmän joskus toiste, koska siihen kuvioon liittyy itse valheen isä ja koko muukin orkesteri hänen johtamanaan, eikä vain syyttäjä.

Jumalan antama moraalilaki on hyvin yksinkertainen: Kunnioita isääsi ja äitiäsi; älä murhaa; älä tee aviorikosta; älä varasta; älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi; äläkä himoitse lähimmäisesi omaa. Näitä noudattaen, tai edes yrittäen noudattaa niitä parhaansa mukaan, pärjää todella hyvin, eikä koskaan joudu ristiriitaan minkäänlaisen oikeudenmukaisen maallisen lain kanssa, ja se on huomattavasti korkeampi kuin mikään maallinen laki.

torstai 10. helmikuuta 2022

Halusin ääriviivat, halusin väärin.



AIDS ei ollut virus, vaan hedonistisen elämäntyylin aiheuttama immuunijärjestelmän romahtaminen. AIDS:ia kuitenkin kivenkovaan väitettiin virukseksi. COVID on virus, ja kivenkovaan väitetään, että kunhan saadaan vaimennettua joitakin ääniä siitä voidaan selvitä.

On mielenkiintoista miten tietty tarkemmin määrittelemätön ryhmä suhtautuu asiaan. Kutsun heitä niilonuoriksi, koska mitään intellegentsijaa he eivät varsinaisesti edusta. Niilonuoret olivat AIDS:n aikana järjestämässä rahankeräyksiä ja tukikonsertteja. Kukaan AIDS:n uhri ei missään tapauksessa ollut millään tavoin syyllinen omaan kohtaloonsa.

Nyt, kun meillä riehuu aivan oikea virus, jonka tarttumiseen kukaan ei olekaan millään tavoin syyllinen nämä niilonuoret suuna päänä syyttävät kaikkia itsensä kanssa erimielisiä viruksen leviämisestä ja vaativat heidän täydellistä vaientamistaan. 

En väitä, että tästä voisi tehdä jotain varmoja johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Väitän kuitenkin, että nämä niilonuoret edustavat nykyistä eliittiä, joka hyökkää täysillä tavallisen rahvaan kimppuun hallitsemattoman kulkutaudin varjolla, mutta vaatii tavalliselta rahvaalta uhrauksia imelän sentimaalisia säveliä hyvästä maksusta soittaessaan silloin, kun tauti todella on pitkälle heidän omalla elämäntyylillään itse aiheutettu.

Vaikka minulla ei Spotifyta olekaan, niin olen täysin Spotifyn puolella. Youtube ilman mainoksia ja Youtube Musicilla maksaa noin kympin kuussa. Suosittelen. Vaikka Youtube esittää todella paljon kaikkea "vaarallista" roskaa, niin väitän, että  kuka tahansa niilonuori päästäisi iloista pissat 60-lukulaisiin vaippoihinsa, jos Youtube tarjoaisi muutaman kymmenen miljoonan punnan sopimusta. Näin vain ei tapahdu, koska kuka tahansa voi tuottaa sinne sisältöä oman mielensä mukaan.

Tämä on juuri se ongelma ja se asia mikä tekee niilonuorista "eliitin" Tavallisen kansan ääntä ei haluta kuunnella, koska se häiritsee.

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Monimuotoinen YLE

 

Luin Yleisradion vastaavan päätoimittajan tekstin.

Moniäänisyys ei kovaäänisyyttä

Ihan ensimmäiseksi on todettava, että en todellakaan tunnista omaa elämääni YLE:n journalismista. Kaukana siitä.

YLE:n Areenalla on Toivo Pekkasen kirjan Lapsuuteni elokuvataltiointi. Se kertoo äidin puoleisten isovanhempieni lapsuusajoista, mutta muistan vielä hämärästi kuinka sitä kuvattiin paikoissa, joissa kersoina liikuimme ja kuinka innoissamme olimme, kun Laapio pääsi kiroilemaan televisioon. Tässä ei kuitenkaan ole kyseessä journalismi, vaikka siitä oman elämänsä tietyllä tavalla tunnistaakin.

Kirjoituksesta tulee mieleen, että se voisi olla Veikko Huovisen novelli, joka kuvaa miestä, joka heti herättyään alkaa miettiä mitä yöllisestä unesta oikein voisi kirjoittaa. Mies voisi olla vaikka maakuntalehden päätoimittaja, jolla on kiire saada aikaan pääkirjoitus. Vuoteen vieressä todennäköisesti odottaisivat jo sporttiset lenkkitossut aamulenkkiä  varten, mutta sitä ennen olisi kuitenkin mietittävä mietteitä ihan työn puolesta.

Monimuotoisuus on huono käsite, ellei ymmärretä mitä muoto itsessään on. Ihmisellä on muoto ( forma ) ja kaikilla maailman ihmisillä on tämä sama muoto. Ihmisten ulkonäölliset ja ajatukselliset erot eivät johdu muodosta, vaan siitä materiasta, joka pyrkii kasaantumaan ihmisen muotoon. Tämä olisi oleellista ymmärtää, jos haluaa, että media, jota päätoimittaa olisi sellainen, josta jokainen ihminen tunistaisi oman elämänsä.

Annetaan kuitenkin pääkirjoitukselle pisteet siitä, että se antoi minulle tilaisuuden mainostaa Sheldraken hypoteesia morfogeenisestä resonanssista, joka sopii yllättävän hyvin yhteen skolastisen filosofian kanssa.

YLE:stä toteaisin, että keskittykää sellaisen välittämiseen, joka Suomessa on jo tehty. Kuten tämä Lapsuuteeni. Älkää yrittäkö keksiä mitään uutta, älkääkä yrittäkö olla minkään aallon harjalla edistämässä niin kutsuttua edistystä. 


tiistai 1. helmikuuta 2022

Yksi asia

 


Kiinan kielessä on oma kirjoitusmerkkinsä, joka yksin käsittää Kiinan, Japanin, Korean ja Vietnamin. 

Kiina on solminut sotilasliiton Venäjän kanssa. Japanilla, Korealla ja Vietnamilla tuskin on kovin lämpimiä tunteita länsimaita kohtaan niilläkään.

Kiina, Japani, Korea ja Vietnam pystyisivät koska tahansa halvaannuttamaan kaikki  läntisen Euroopan maat ja myös USA:n. Siis ilman sotaakin. Ilman kaukoidän tuotantoa olemme täysin rampoja. Jopa amerikkalaisten ohjuksissa on kiinalaiset mikropiirit, joten niistäkään ei tiedä mihin ne lopulta iskevät.

Tämä kannattaisi pitää mielessä nyt, kun sotaan ollaan innolla menossa.

maanantai 31. tammikuuta 2022

"Enää ei tule lumisia talvia"...


 ...ja muita juttuja, jotka media kyselemättä uskoo, olisi aika paksu kirja, joten annetaan sen olla.

Itselläni ei ole Päivi Räsäsen oikeudenkäyntiin mitään muuta sanottavaa kuin se, mitä sanoin aika laajasti jo Mikko Ellilän oikeudenkäynnistä. Olen edelleen samaa mieltä.

Oikeudenkäynnin kommentointi tulee kuitenkin vastaan siellä sun täällä. Vaikka sananvapauden puolustajat ovat perusasenteessaan oikeassa heidän kommenteistaan tulee vastaan kummallisia juttuja. 

Syyttäjää verrataan inkvisiittoriin ja oikeudenkäyntiä keskiaikaiseen inkvisitioon. Inkvisitio ei kuitenkaan syyttänyt, eikä jakanut tuomioita, vaan se tutki syytteitä harhaoppisuudesta. Usein vangitut rikolliset ilmoittautuivat itse harhaoppisiksi päästäkseen edes joksikin ajaksi inkvisition vankilaan, jossa oli  paremmat oltavat, kuin maallisen vallan vastaavissa. Syytetty sitten todettiin joko harhaoppiseksi tai syyttömäksi, ja luovutettiin sitten valtion viranomaisten tuomittavaksi.

Historioitsija Thomas Madden on todennut selkeäksi tosiasiaksi sen, että inkvisitio säästi tuhansia syyttömiä, ja vähän syyllisiäkin, hallintomiesten mielivallalta ja väkijoukkojen lynkkaushenkiseltä väkivallalta. 

Tällaista elintä tarvittaisiin varmasti nykyäänkin, kun näitä sananvapauteen liittyviä oikeusjuttuja, niiden mediakommentointia ja aiheeseen liittyvää lainsäädäntötyötä seuraa. 

Ellilä ja Räsänen - ja muut siinä välissä - olisivat molemmat saaneet vapauttavan lausunnon inkvisitiossa. Molemmat ovat maallikkoja, eikä kumpikaan ole julistanut mitään harhaoppia, ellei nyt anakronisesti lasketa Räsäsen luterilaisuutta sellaiseksi.

Espanjan inkvisitio, joka on kuuluisin, toimi uudella ajalla. Se oli valtion, ei kirkon perustama. Inkvisiittorit luonnollisesti olivat sielläkin kirkonmiehiä, sillä sekin tutki vain mahdollista harhaoppisuutta. Sen parin sadan vuoden aikana käsittelemistä syytteistä noin pari prosenttia johti syylliseksi toteamiseen. Samaan aikaan esimerkiksi ennakkoluuloista vapaassa ja aina iloisessa Englannissa päitä katkottiin ihan urakkatahdilla. Espanjan inkvisition nykyinen, lähinnä mediassa esiintyvä maine, onkin Englannin propagandan luomus ihan sellaisenaan.

Maamme yleisessä eetoksessa elää historiasta paljon muitakin käsityksiä, jotka ovat pelkkää propagandaa, mutta en mene nyt niihin, koska en itse viitsisi istua oikeudessa syytettynä. 

Todetaan kuitenkin, että yksi perustava syy näihin oikeudenkäynteihin on vääristynyt käsityksemme historiasta. Mediassa näemme kaikkialla vain pahaenteisiä fasisteja tai heitä vastustavia, viitta harteillaan lentäviä maailman pelastajia.


perjantai 21. tammikuuta 2022

Sokal Hoax


Sokalin huijauksesta on varmasti kirjoitettu tässäkin blogissa. Se aikanaan osoitti, että postmodernissa sosiologiassa mikä tahansa huuhaa menee läpi, kunhan sen muotoilee oikealla tavalla.  Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut postmoderniin sosiologiaan sitä eikä tätä, vaan sosiologit jatkoivat kuten ennenkin.

Peter Boghossian ja kumppanit uudistivat Sokalin huijauksen viemällä sen vielä mielettömämmälle tasolle. Taas meni läpi, että heilahti.  Ja taaskaan huijaus ei vaikuttanut humanistihumppaan sitä eikä tätä, vaan se jatkaa yliopistoissa ontuvan rytmistä kulkuaan kuten ennenkin.

Ivan Poupolo on haastatellut Peter Boghossiania. 

Haastattelussa puhutaan totuuden tavoittelusta ihanteena. Ongelma, jota haastattelussa ei mainita, on se, että totuutta ei voi lainkaan tavoitella ellei ensin ymmärretä, että on vain yksi totuus.  

Haastattelussa mainitaan Katolisen kirkon katekismus. Esitetään, että Woke-ihmiset noudattaisivat vastaavanlaista, omaa katekismustaan tehdessään tiedettään. Näin ei todellakaan ole, vaan woke-ihmiset noudattavat sitä samaa katekismusta mitä liberaalit yleensäkin, siis sitä, että on olemassa monia totuuksia, joista meidän tehtävämme on valita se miellyttävin. On se sitten sananvapaus tai sensuuri. Kumpi nyt vain sattuu olemaan sillä hetkellä tavoiteltavampi.

Yliopistotasolla woke-ihmisillä on aivan kelpo metodi. Se läpäisee tieteellisen seulan hyvin ja opiskelullaan he saavuttavat arvosanoja ja tutkintoja täysin oikeutetusti. Se, että metodi soveltuu täysin päättömien tulosten esiin tuomiseen, ja lähinnä vain siihen, ei ole heidän vikansa, vaan pitkän historiallisen kehityksen tulos.

Skolastiikan paluuta odotellen, täältä tähän.

Maakuntavaalit


 Maakuntavaaleissa on lähes kaikki pielessä. 

Tällaista uudistusta ei olisi pitänyt tehdä. Itselläni ei ole juurikaan innostusta koko asiaan, koska on selvää, että todellinen uudistus tehdään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Tai sitä edes yritetään.

Tämän uudistuksen keskeinen ongelma on se, että se tehdään velkarahalla ja se vain lisää kustannuksia. Ei kukaan ihminen ole niin tyhmä, että uskoisi keskustalaisen ihmisystävän tuovan hänen saatavakseen parempia palveluja ilman sitä rahaa millä nuo palvelut toteutetaan. Siksi ihmiset eivät viitsi äänestää.

Itse aion kuitenkin äänestää persuja. 

Tämä uudistus rahoitetaan suoraan valtion kassassasta. Annetaan kyllä ymmärtää, että maakuntavero olisi tulossa, mutta kukaan ei puhu siitä miten silloin vähennettäisiin kunnallisveroa. Persut puhuvat.

Tämä on täysin järjetöntä. Suomalainen mediakin on niin tyhmää, että se hokee kuinka tämä ja tämä asia ei kuulu aluevaaleihin, vaikka kaikki hyvinvointialueet rahoitetaan suoraan valtion budjetista, eikä yksikään puolue uskalla sanoa, että maakuntavero olisi tulossa.

Maakuntien verotusoikeus voisi olla hyväkin asia. Periaatteessa se on sitä. Tällä meiningillä mikä meillä nykyisin on se ei kuitenkaan onnistu. Koko soteuudistus olisi parempi siirtää suoraan valtiolle ja valtion verotukseen, missä se käytännössä on jo nyt. Nyt vain leikitään, että maakunnilla olisi itsehallinto ja se leikki maksaa varsin paljon.

Joka tapauksessa. Aion itse äänestää perussuomalaisia ja suosittelen kaikille samaa.

perjantai 7. tammikuuta 2022

Moderni

 

Ihmiset menettivät järkensä, kun he lopettaminen matkustamisen yhdessä hevosten kanssa.

Jossain vaiheesssa elämääni pidin kaikkea edistystä hyvänä, koska ajattelin sitä vain teknisenä edistyksenä, mutta enpä tiedä. 

Jos taivaalta nyt sataisi rahaa juuri oman kattoni päälle, niin ostaisin Teslan ajaisin pohjoiseen, sieltä Norjaan ja läpi Norjan etelään Ruotsiin, jossa kiertäisin eteläistä rannikkoa pitkin Tukholmaan ja sieltä lautalla yli Turkuun, josta Helsingin kautta takaisin Kymiin. Koko matkan soittelisin äänentoistojärjestelmän kautta Kraftwerkin 3D-kataloogia. Reitin suunnittelisin niin, että voisin ladata auton Supercharger-asemilla ja yöpyä pienissä majataloissa, jos sellaisia enää on. Lauttamatkan Tukholmasta Turkuun viettäisin modernissa autossani, jos se olisi mahdollista, mutta eipä se ole. Portsarit estäisivät sen.

Siinä on melkein se mitä minussa on modernia intoilijaa jäljellä. Muuten tunnen aika lailla ylenkatsetta koko edistysintoista, modernia maailmaa kohtaan, lukuunottamatta tietenkin lääketieteen kehitystä, joka on ollut siunaus kaikille. Tekniikastakin olisin valmis tinkimään sillä, jos kuvailemani matka pitäisi tehdä hevosvetoisesti voisin vedota siihen, että se sopii kyllä paremmin nuoremmille :)

Mitä vanhempaa kirjallisuus on sitä parempaa se on; mitä vanhempaa maalaustaide on sitä parempaa se on; mitä vanhempaa musiikki on, sitä parempaa se on; mitä vanhempaa ajattelu on, sitä parempaa se on. Näin vain on. Enkä usko tämän johtuvan vain omasta vanhentumisestani, vaan siitä, että olen vasta nyt oppimassa innostumaan asioista, jotka ovat aitoja ja oikeita. Ne kaikki löytyvät menneisyydestä.

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Descartes Ruotsin hovissa.

 


- Miksi olette niin mietteliäs? Onko täällä liian kylmä?

- Ei suinkaan. Ajattelen vain sitä, tulevaisuudessa tämä kaikki nähdään vain sentimentaalisena viihdetarinanana, joka johtui teidän tunteistanne hovineitoanne kohtaan.

- Mutta kuinka sellainen olisi mahdollista?

- On ilmeisesti vain niin, että taiteen ja tieteen on muututtava aina vain tyhmemmäksi.