Sokalin huijauksesta on varmasti kirjoitettu tässäkin blogissa. Se aikanaan osoitti, että postmodernissa sosiologiassa mikä tahansa huuhaa menee läpi, kunhan sen muotoilee oikealla tavalla. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut postmoderniin sosiologiaan sitä eikä tätä, vaan sosiologit jatkoivat kuten ennenkin.
Peter Boghossian ja kumppanit uudistivat Sokalin huijauksen viemällä sen vielä mielettömämmälle tasolle. Taas meni läpi, että heilahti. Ja taaskaan huijaus ei vaikuttanut humanistihumppaan sitä eikä tätä, vaan se jatkaa yliopistoissa ontuvan rytmistä kulkuaan kuten ennenkin.
Ivan Poupolo on haastatellut Peter Boghossiania.
Haastattelussa puhutaan totuuden tavoittelusta ihanteena. Ongelma, jota haastattelussa ei mainita, on se, että totuutta ei voi lainkaan tavoitella ellei ensin ymmärretä, että on vain yksi totuus.
Haastattelussa mainitaan Katolisen kirkon katekismus. Esitetään, että Woke-ihmiset noudattaisivat vastaavanlaista, omaa katekismustaan tehdessään tiedettään. Näin ei todellakaan ole, vaan woke-ihmiset noudattavat sitä samaa katekismusta mitä liberaalit yleensäkin, siis sitä, että on olemassa monia totuuksia, joista meidän tehtävämme on valita se miellyttävin. On se sitten sananvapaus tai sensuuri. Kumpi nyt vain sattuu olemaan sillä hetkellä tavoiteltavampi.
Yliopistotasolla woke-ihmisillä on aivan kelpo metodi. Se läpäisee tieteellisen seulan hyvin ja opiskelullaan he saavuttavat arvosanoja ja tutkintoja täysin oikeutetusti. Se, että metodi soveltuu täysin päättömien tulosten esiin tuomiseen, ja lähinnä vain siihen, ei ole heidän vikansa, vaan pitkän historiallisen kehityksen tulos.
Skolastiikan paluuta odotellen, täältä tähän.
3 kommenttia:
Ajatelkaa, että tuosta afääristä on jo yli 25v. aikaa. Eli tätä systemaattista hulluutta ja paskanjauhantaa on jatkettu vuosikymmenien ajan!
https://en.wikipedia.org/wiki/Sokal_affair
Meilläkin Keijo Kaarisade on omalla tavallaan osoittanut, että sopivia hölynpölyfraaseja lässyttämällä saa humpuukia julkaistuksi isoissa valtamedian lehdissä. Onneksi osa Keijon jutuista meni läpi paperilehtiin, joten niitä ei voida ikinä sysätä muistiaukkoon :-)
(Olisi muuten asiallista, että meikäläiset alkaisivat tekemään näistä sekoiluista suomen kielisiä wiki-artikkeleita, alkaen vaikka tuosta Sokal-tapauksesta.)
t: Vittuuntunu Stadilainen
Minä olen oikeasti lukenut Sokalin ranskaksi. Repikää siitä juntit.
Kummallista on, että nämä humpuukimaakarit ovat kuin teflonia. Luulisi, ettei tällaisten jälkeen olisi muuta vaihtoehtoa kuin seppuku, mutta mitä vielä. Postmodernismi narratiiveineen ei edes huojahtanut.
Ano:
"(Olisi muuten asiallista, että meikäläiset alkaisivat tekemään näistä sekoiluista suomen kielisiä wiki-artikkeleita, alkaen vaikka tuosta Sokal-tapauksesta.)"
Kronologinen kooste voisi olla todella järkevä idea.
Catilina:
"Kummallista on, että nämä humpuukimaakarit ovat kuin teflonia. Luulisi, ettei tällaisten jälkeen olisi muuta vaihtoehtoa kuin seppuku, mutta mitä vielä. Postmodernismi narratiiveineen ei edes huojahtanut."
En tiedä onkos siinä mitään kummallista. Järkevä tyttö/poika menee yliopistoon tavoitteenaan valmistua. Yliopistot opettavat humpuukkia ja se on omaksuttava ansiotöihin pääsemiseksi.Jopa amiksen englannin opettajat muistelevat nykyään kuinka Focault oli vaikeaa.
Siellä vain opetetaan roskaa aitona filosofiana. Oppilaat oppivat.
Lähetä kommentti