sunnuntai 23. syyskuuta 2018

18. helluntain jälkeinen sunnuntai.


1. Korinttolaiskirje 1: 4 - 8.

Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne, sen Jumalan armon edestä, joka teille Jesuksessa Kristuksessa annettu on: että te olette kaikissa rikkaaksi tehdyt hänessä, kaikessa opissa ja kaikessa tuntemisessa. Sillä todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä jossakussa lahjassa mitään puutu, jotka odotatte meidän Herran Jesuksen Kristuksen ilmoitusta, joka myös teitä loppuun asti vahvistaa, että te olisitte nuhteettomat meidän Herran Jesuksen Kristuksen päivänä.



Evankeliumi Matteuksen mukaan 9: 1 - 8.

Ja hän astui haahteen, meni jälleen ylitse ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle. Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat keskenänsä: tämä pilkkaa (Jumalaa). Ja kuin Jesus näki heidän ajatuksensa, sanoi hän: miksi ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on keviämpi sanoa: synnit annetaan anteeksi sinulle, taikka sanoa: nouse ja käy? Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias. Ja hän nousi ja meni kotiansa. Ja kuin kansa sen näki, ihmettelivät he ja kunnioittivat Jumalaa, joka oli ihmisille antanut senkaltaisen vallan.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Ääntä ja vimmaa


Nykyisin poliitikot jyrisevät, suuttuvat ja raivoavat kohtuuttoman usein mikäli sanomalehdistömme juttuihin on uskomista. Ja miksi ei olisi?

Sipilä raivostui...

Juha Sipilää kohtaan on kuitenkin erittäin vaikea tuntea myötätuntoa silloin, kun hän valittaa viestintätoimistoissa tehdystä politiikasta. Sitä saa mitä tilaa. Kesällä 2017 Sipilä heitti perussuomalaiset hallituksesta, vaikka perussuomalaiset olivat täysin sitoutuneet hallituksen ohjelmaan ja sen noudattamiseen. Tilalle hallitukseen Sipilä valitsi joukon kavereitaan. Hän ei ilmeisesti ollut edes muodostanut hallitusta kansan äänestämän vaalituloksen perusteella, vaan valinnut sinne joukon henkilöitä, joihin hän voi luottaa. Tässä mielessä jopa eilinen, täysin typerä ja kansanedustuslaitosta halventava luottamuskysymys oli ymmärrettävä. Kun henkilöi poliittiset kysymykset saa henkilöihin, ei asioihin keskittynyttä politiikkaa.

Näiden miesten jäljiltä seuraava eduskunta varmaankin jo äänestelee ministerien luottamuksesta siltä pohjalta onko tämän hiustyyli sopiva, osaako tämä matkia ketään julkkista uskottavasti tai onko tämä nyt yleensäkään lainkaan kiva tyyppi. Tästähän on jo ennakkotapauskin olemassa. Työväenpuolue SDP siirsi puheenjohtajansa Pertti Paasion syrjään koska tämä änkytti ja välillä olivat jopa sukat eri paria. Tilalle otettiin menestyneen Työväen Säästöpankin sulavakäytöksinen johtaja. Ja onhan näitä muitakin.

Politiikassa on tullut tavaksi vedota arvopohjaan nyt, kun arvot ovat niin joustavia, että ne venyvät mihin suuntaan tahansa tarpeen vaatiessa. Kataisen hallituksessa Vihreät, RKP, Vasemmistoliitto, SDP ja Kokoomusnaiset olivat KD:n rinnalla selvittämässä aborttioikeuden rajausta, joka olisi siirtänyt Suomen aborttilainsäädännön Eurooppalaiselle tasolle. Nyt, kun abortti ei ole ollut, eikä ole edes tulossa edukunnan agendalle nämä samat puolueet esiintyvät Suomea vielä paljon vapaamman aborttioikeuden suurina ja vankkumattomina puolestapuhujina. Heistä kyseessä on puhtaasti naisten oikeudesta, ja siten luovuttamattomasta ihmisoikeudesta. Jos ajatellaan edes hetki sitä mitä tarkoittaa se, että abortti olisi puhtaasti naisen oikeus, niin päädytään väistämättä siihen, että raskaus olisi yksin naisen vastuulla. Ja koska mies suljetaan siitä ulkopuolelle ei miehellä ole mitään vastuuta lapsestakaan. Elatusmaksut olisivat tällöin puhtaasti miehen asia. Saa maksaa, jos jaksaa, mutta mikään pakko ei ole.  Järki ja logiikka eivät tässä pelissä kuitenkaan paina mitään, koska henkilöidyssä politiikassa kyse on henkilöistä ja imagoista, ei asioista.

Koska nämä poliitikot tarpeen vaatiessa venyvät myös kristityiksi, niin kannattaisi miettiä tuota sunnuntain evankeliumitekstissä olevaa kuningas Davidin runoilemaa psalmia, joka on yksi Raamatun keskeisimmistä kohdista ja varsinkin juuri sen tätä säettä "Herra sanoi minun Herralleni..." Tätä mietiskellen voisi päätyä siihenkin, että demokratiassa päätetään asioista eikä kukkulan kuninkaista. Sen sisäistäminen tekisi poliitikoille hyvää, vähentäisi varmasti stressiä ja vaikka asiapuhekin voidaan puhua äänellä ja vimmalla se ei olisi asioiden ratkaisemista hidastavaa länkytystä mitä nykyinen, viestintätoimistoissa kehitelty imagopuhe taas on.

torstai 20. syyskuuta 2018

Paasikiven-Kekkosen - linja


Olipa kerran, kun olin pieni, sellainen ulkopoliittinen linja, kuin Paasikiven-Kekkosen - linja. Itse en pitänyt tuosta linjasta ja olin sitä vastaan, vaikka arvostinkin Paasikiveä suuresti. Siihen aikaan oli kuitenkin helppo vastustaa tuota linjaa, koska ulkopoliittinen linja perustui vahvasti johonkin ja se oli tiukasti sidoksissa Suomen valtion asemaan maailmassa. Ja silloin tunnettiin vielä sellainenkin käsite kuin 'vapaa mies', jonka elämä ei ollut täysin viralle alisteista. Nykyisinhän tätä käsistettä ei enää maassamme tunneta, mikä tekee valtiollisesta elämästä melko ahdistavaa henkisesti. Olet joko kunnon tottelevainen virkamies tai et ole mitään. Asenne on huolestuttavalla tavalla leviämässä myös yksityisiin firmoihin - sikäli kuin Suomessa nyt valtiosta riippumatonta liiketoimintaa enää on - niiden pelätessä valtiollisen valtamedian lietsomia kampanjoita erilaisia mielipiteitä vastaan. Nykyään ei ole mikään mahdoton ajatus, että kristityn tai muuten vapaasti ajattelevan, ja ajatuksiaan ilmaisevan, olisi mahdotonta toimia teknisissä tehtävissä Kone Oy:ssä. Tilanne ei ehkä ole vielä niin paha, mutta suunta johon ollaan menossa on aivan selvä.

Suomen nykyinen ulkopoliittinen linja perustuu eduskunnan mukaan vapaan aborttioikeuden ajamiseen. Oikeus tappaa lapsi mistä syystä tahansa, missä raskauden vaiheessa tahansa on ainoa selkeästi lausuttu perusta uudelle ulkopoliittiselle linjalle. Muuten linja on puhdasta linjattomuutta, jossa yritetään tyhjällä mielistelyllä muuttua jonkinlaiseksi länsimaaksi sitoumatta kuitenkaan millään muulla tavoin länteen kuin maksamalla Euroopan unionin jäsenyydestä. Mitään omaa linjaa ei enää uskalleta edes esittää, vaan yritetään kansalaisille selittää linjan perustuvat joihinkin yhteisiin, Euroopan jakamiin arvoihin. Eurooppa ei kuitenkaan ole sitoutunut mihinkään yhteisiin arvoihin. Suomessa asia kuitenkin menee valtiollisella tasolla hyvin läpi, koska sekä valtiolliset elimet, että valtiollinen valtamedia ovat harvinaisen arvottomia, eivätkä kykene minkäänlaiseen järkiperäiseen keskusteluun moraalisista arvoista.

Ja tietenkään edes tuota sitoutumista täysin vapaaseen aborttioikeuteen ei uskalleta esittää muualla kuin sisäpoliittisessa keskustelussa. Diplomaattiposteissa se tietysti menee eri valtioiden tietoon, mutta sillä tasolla onneksi ollaan niin kohteliaita, että asialle ei ryhdytä julkisesti nauramaan. Ymmärretään, että kyse on sisäpoliittisesta teatterista, jota kukaan ei ota vakavasti.

Vertailu 70-luvun, jolloin Paasikiven-Kekkosen - linja oli voimakkaimmillaan, ja nykypäivän välillä olisi laajemminkin  mielenkiintoista. Laiskana jullina en ryhdy sitä ainakaan tässä tekemään. Väittäisin kuitenkin, että silloin valtiollinen ajattelu oli vapaampaa kuin nyt. Oli olemassa selkeitä, joihinkin perusteisiin perustuvia ja niistä johdettuja näkemyksiä, joita oli helppo vastustaa tai kannattaa. Nykyisin valtiollisesssa elämässä vallitsee sen sijaan linjattomuus ja periaatteettomuus. Sen vastustaminen on vaikeaa, koska se on niin kaiken kattavaa ja luonteensa mukaisesti hahmotonta.

En ihmettele sitä osaa nuorisosta, jota politiikka valtiollisessa mielessä ei kiinnosta pätkään, vaan tunnen sympatiaa sitä kohtaan. Varmasti nuorisomme parhaimmistoa. On kuitenkin vakava vaara lähteä mukaan identiteettipolitiikan kiemuroihin. Siinä on vaikea, ellei mahdotonta voittaa sitä, jolla ei ole minkäänlaista omaa identiteettiä, eli vallitsevaa poliittista hegemoniaa, joka muovautuu tilanteiden mukaan vaikka miksi. Suosittelen identiteettipolitikoinnin sijaan oman identiteetin tervettä rakentamista ja jopa tiettyä ylenkatsetta poliittista koneistoa kohtaan. Ja tietenkin perussuomalaisten äänestämistä.

Jätän tämän tähän, koska blokin periaatteena on ollut kirjoittaa jokainen juttu yhdellä istumalla. Tässä oli jo liikaakin selittelyä mukana.


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Arvot mutapohjassa

Eduskunnassa käsitellään ilmeisesti huomena SDP:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n epäluottamuslause ulkoministeri Timo Soinille. PS:n eduskuntaryhmä tekisi minusta hyvin, jos se vetäytyisi koko äänestyksestä äänestämällä porukalla tyhjää tai olemalla poissa. Kyseessä on ehkä Suomen politiittisen historian typerin epäluottamusäänestys, eikä ole mikään kunnia osallistua siihen. Toinen vaihtoehto on äänestää Timo Soinin luottamuksen puolesta.

Kokoomuksen rooli äänestyksessä on ehkä mielenkiintoisin. Orpo on jo väläytellyt edustajille vapautta äänestää mielensä mukaan. Olisi tavallaan mukavaa, jos äänestyksessä päädyttäisiin siihen tulokseen, että vigiliaan osallistuminen on Suomen ulkopoliittisen linjan vastaista. Se varmasti saisi monenkin eurooppalaisen politiikon kysymään miksi Kokoomus on EPP:ssä eikä Euroopan sosialistien tai vihreiden ryhmissä, joiden arvopohjan se varauksetta jakaa. Kokoomushan äänestyksen tuloksen tulee ratkaisemaan. Siniset ja Keskusta varmasti äänestävät luottamuksen puolesta.

Äänestys on ongelmallinen myös sananvapauden kannalta. Ministereilläkin pitäisi olla oikeus moraalisiin kantoihin ja niiden ilmaisemiseen. Sananvapautta ei Suomessa kuitenkaan kunnioiteta enää juuri lainkaan, joten sitä tuskin kannattaa ottaa eduskunnassakaan esille. Todellinen ongelma on se, että Soini on osallistunut kristilliseen vigiliaan ja ilmaissut ilonsa Argentiinan aborttilaista, jonka perusteella raskauden alkaminen raiskauksen seurauksena ja vaara terveydelle ovat abortin laillisia perusteita. Näitä näkemyksiä SDP, vihreät, RKP ja vasemmistoliitto, sekä osa kokoomuslaisista ovat pitäneet Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisina. Mikäli ne oikeasti ovat Suomen virallisen ulkopoliittisen linjan vastaisia, voi hyvin kysyä mitä Suomi yleensäkään tekee läntisessä arvoyhteisössä, kun ainoa maa mistä Suomen aborttioikeuksiin keskittyvä ulkopoliittinen linja saisi varauksettomattoman hyväksynnän olisivat kommunistinen Kiina ja Pohjois-Korea.

Kevään eurovaalit ovat monessakin mielessä mielenkiintoiset, mutta yhtenä pikku sivujuonteena niissä jälleen on se montako arvopohjatonta ateistia Suomen Kokoomus saa ujutettua parlamentin kristillisdemokraattiseen EPP-ryhmään. Ja vain sillä perusteella, että ketään ei siellä kiinnosta minkälainen arvopohja Kokoomuksella on.

Kesän 2017 hallitusratkaisu oli jo niin suuri ilveily demokratian kustannuksella, että tämä sitä tuskin tulee ylittämään. Hallituksen kaatumisessa olisi tiettyä oikeudenmukaisuuttakin, mutta tällä tavalla tehtynä se tietysti veisi Suomen mainetta aina vain huonompaan suuntaan, jos se enää on mahdollista.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Teologiaa


Olen aika suurella mielenkiinnolla katsellut Suomen teologisen instituutin videoituja luentoja. Minusta siellä ollaan aika jännien asioiden äärellä metafysiikan ja nominalismin jännitettä purkamassa ja luonnonoikeuden postmodernia väärsistymistä selittämässä.

Jälkimmäiseen, jossa luonnonoikeus nähdään ihmisestä itsestään lähtevänä oikeudentuntona, on ilmiselvästi syynä joidenkin suomalaisten luterilaisten tapa ymmärtää väärin katolista teologiaa. Sieltä poimitaan jotain toisinajettelijoita ja lähdetään heidän kelkkaansa. Tästä on seurausta apofaattinen teologia, joka on silkkaa roskaa ja kontemplatiivisen rukouksen vääristämistä mukavasti viinilasillisen kera nautittavaksi viisasteluksi. On helppo nähdä, että pysymällä Lutherissa luterilaiset pääsevät paljon lähemmäs totuutta, kuin ymmärtämällä katolisen teologian väärin.

Katolisessa moraaliteologiassa oli omat vääristymänsä, mutta viimeistään pyhän Johannes Paavali II:n kiertokirje Totuuden loiste korjasi suunnan ja kertoi erilaisille yksityisajattelijoille selkeästi sen mikä on katolinen oppi moraalifiosofian ja luonnonoikeuden suhteen. Suositeltavaa luettavaa se olisi STI:ssäkin.

Yksi suosikkiluentojani on Luther ja skolastinen teologia, jossa Timo Eskola elegantin yksinkertaisesti selittää transsubstantaation ja filosofisen ajattelun sen taustalla. Samalla videolla voi havaita luterilaisuuden suurimman ongelman: Luther ei oikeastaan tuonut mukanaan mitään muuta kuin mielipiteen ja asenteen. Hän vain yksinkertaisesti kieltäytyy filosofisesta perinteestä ja tavasta pyrkiä selittämään mysteerejä rationaalisesti osana luonnonoikeudellista järjestelmää. Hän sanoo vain, että tähän on pakko uskoa. mutta emme saa edes pyrkiä selittämään miksi.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

17. Helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 4: 1 - 6.

Niin minä vangittu Herrassa neuvon teitä, että te siinä kutsumisessa, johon te kutsutut olette, niin vaeltaisitte kuin sopii, kaikella nöyryydellä, siveydellä ja pitkämielisyydellä, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa. Ahkeroitkaat myös pitämään hengen yhteyttä rauhan siteen kautta: Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein päällä on, ja kaikkein kautta, ja teissä kaikissa.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 22: 34 - 46

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen. Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi: Mestari, mikä on suurin käsky laissa? Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs: Tämä on ensimäinen ja suurin käsky. Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas. Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat. Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus, sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin. Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen: Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi. Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

perjantai 14. syyskuuta 2018

Ryssäläistä meininkiä

Ukrainan tilanne on muutenkin monipolvinen ja monimutkainen, kuin kirkollisesti. Silti en jaksa olla ihmettelemättä Moskovan patriarkaatin suhtautumista, vaikka se ei minulle mitenkään kuulukaan. Oma näkemykseni tästä asiasta ei välttämättä ole oikea, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, kun lupasin joka päivä kirjoittaa.

Russian Church suspends

Yksi syy Moskovan patriarkaatin nuivalle suhtautumiselle Kiovan patriarkaattia kohtaan on ilman muuta se, että Ukrainassa on myös vahva kreikkalaiskatolinen kirkko, joka on täydessä yhteydessä Rooman kanssa. Moskova siis pelkää läntisiä vaikutteita, mutta minusta aivan liikaa ja aivan liian poliittisin perustein. Ellei Putinlandiassa sitä tiedetä, niin vaikkapa eduskuntavaaliehdokas Johan Beckman voisi kertoa sinne, että lännen politiikka ei ole paavin politiikkaa.

Opillisesti katolinen ja ortodoksinen kirkko ovat hämmentävän lähellä toisiaan. Oikeastaan mitään eroa ei ole. Jonkinlainen mentaalinen ero, joka yleensäkin erottaa Venäjän ja lännen on selkeästi olemassa, mutta tuhannen vuoden aikana se ei ole vaikuttanut opin sisältöön juuri mitenkään

Roomalaiskatolisesta näkökulmasta katsottuna vaikuttaa sekoilevalta ja ryssäläiseltä meiningiltä se, että ortodoksinen kirkko, joka juurikin korostaa patriarkaattien itsenäisyyttä olisi nyt valmis torppaamaan Kiovan itsenäisen patriarkaatin. Kiovan patriarkaattihan on koko Venäjän patriarkaatin alku ja se jos mikä ansaitsisi oman itsenäisen piispanistuimen.

Niin tai näin, kuten Tampereella tavattiin sanoa, toivotan pyhän ristin ylentämisen juhlan merkeissä onnea koko ortodoksiselle maailmalle ja vielä erikseen Konstantinopolin patriarkaatille!

torstai 13. syyskuuta 2018

Peltohiiri juhlahuoneessa


Vakavimpia uhkia modernille, eurooppalaiselle demokratialle ovat vapaus, veljeys, äänioikeus ja sananvapaus. Näistä on päästävä, jotta aito demokratia voisi betonoida itsensä siksi suureksi eurooppalaiseksi saavutukseksi, jota sen väitetään olevan.

Juuri muuta ei voi päätellä siitä miten Euroopan unionin parlamentti kohtelee Unkaria ja siitä millaisia vaatimuksia se sille esittää. Europarlamentin touhu on kaikin puolin häpeällistä, mutta sen esittämät vaatimukset ja sanktiot eivät onneksi tule menemään läpi EU:n päättävissä elimissä.

Ilokseni voin todeta, että molemmat perussuomalaisten edustajat äänestivät parlamentin esitystä vastaan. Surukseen voi taas todeta sen, että he olivat suomalaisista ainoat. Toisessa sivistystä rapauttavassa esityksessä tekijänoikeuksista perussuomalaiset saivat sentään tuekseen RKP:n edustajan, mutta tässä muut suomalaiset edustajat katsoivat joukolla olevansa oikeutettuja sanktiomaan Unkarin laillista hallitusta ja kääntämään Unkarin politiikkaa haluamaansa suuntaan. Heistä tulee mieleen hieman yksinkertainen, hanslankarina elelevä tollo, jonka kodin vieressä on kasvihuoneita. Hän kyllä tietää, että niissä suurissa, lasisissa rakennuksissa kasvatetaan kasveja, mutta hänellä ei ole aavistustakaan siitä millaisia kasveja siellä on, millaista hoitoa ne vaativat, ketkä niitä kasvattavat, ja miten nämä kasvattajat toimivat. Silti hän katsoo oikeudekseen ottaa kasvihuoneet haltuunsa ja hoitaa hommat mielensä mukaan, koska kasveista kuulemma saa rahaa. Tämä hanslankarin rooli on Suomen rooli tässä Unkaria koskevassa näytelmässä. Vertaus on varsin pätevä, kun ottaa huomioon sen mitä median ja sen käyttämien asiantuntijoiden kautta tiedämme Unkarin yhteiskunnasta ja maan politiikasta. Emme oikeastaan mitään ja sekin mitä meille noiden valopäiden toimesta kerrotaan, kerrotaan täysin vääristyneenä, joko ymmärtämättömyydestä tai suoranaisesta valehtelusta johtuen.

No, kuten sanottu, iloitkaamme kuitenkin siitä, että perussuomalaisten edustajat eivät ole tuollaisia tolloja.

Muutenkin pitää toivoa ja uskoa, että suomalaisten yliopistojen kätköissä on sankka viisaiden, hiljaisten ja ahkerien joukko, joka ei koskaan sano sanaakaan medialle. Ellei näin ole, niin on jo myöhäistä heittää hyvästejä suomalaiselle sivistysyliopistolle ja sivistyneelle valtiolle. Se meni jo. Mediayliopisto sitten tuottaa näitä lausuntomaatteja, jotka julistuksensa ohella opettavat ministerin sanomaan "anyways", jotta edes joku uskoisi, että tämä uskallettu päästää ihan ulkomaille asti.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Valheellinen vieraanvaraisuus


Vaikka olemme varsin erilaisia persoonia, eikä puheenjohtaja todellakaan ole papisti mitä itse olen henkeen vereen, niin huolestuttavan usein ajattelemme ilmeisesti täysin samoin tavoin. Heti luettuani uutisen siitä kuinka Irakin sisäministeriö tulee Suomeen jakamaan passeja, mieleeni pulpahti valmiina sama lause, jonka puheenjohtaja on twiitanut suomalaisen älymystön ja tieteellisen maailmankuvan omaavien asiantuntijoiden yhteiskunnalliselle keskusteluareenalle. Eli miten Suomi voi antaa Irakin viranomaisille tietoja henkilöistä, jotka ovat tulleet tänne hakemaan turvapaikkaa heihin Irakissa kohdistuneelta vainolta?

Tästä on toki puhuttu ennenkin. Suomen valtiollinen hallinto ei kauniisti sanottuna ole kovinkaan luovaa, joten oletan asenteen turvapaikkapolitiikkaan olevan suoraan Euroopasta kopioitua. Se tekee asian vain pahemmaksi, koska on selvää, että koko kansainvälinen turvapaikkajärjestelmä on Euroopan toimien vuoksi menettänyt täysin uskottavuutensa. Suurin osa suomalaisista tiesi jo vuonna 2015, että Torniosta ei kävele Suomeen ihmisiä, jotka ovat sotaa paossa. Enemmän asiantuntijoita kuin silmiään uskovat toimittajat ja poliitikot yrittivät uskotella rajan yli tulevan naisia ja lapsia, mutta tällä kertaa tulijoita oli niin paljon, että kaikki näkivät keitä tulijat olivat. Mikäli heitä pitäisi luonnehtia yhdellä määreellä, niin tulijat olivat nuoria miehiä islamilaisista maista. Muut olivat harvinaisia poikkeuksia, ja käytännössä kaikki avun tarpeessa olevat jäivät pakolaisleireille ja ovat edelleenkin siellä. Nyt Suomen hallitus sitten virallisesti myöntää, että kyseessä eivät olleet turvapaikkaan oikeutetut alunperinkään kutsuessaan Irakin viranomaiset myöntämään heille passeja, jotta heille voitaisiin antaa työperusteinen oleskelulupa. Heidät ikään kuin siirrettiin niiltä juhlasalin paikoilta joihin kuuluvat maailmalla sorretut ja solvatut niille paikoille joille kuuluu halpa ja alipalkattu työvoima.

Se, että kukaan ei enää usko turvapaikkajärjestelmän toimivuuteen ei ole vihapuhujien vaan sitä sumeilematta väärin käyttäneiden poliitikkojen vika.

Suomen kiintiöpakoilaisjärjestelemä on toiminut suhteellisen hyvin auttanut aidosti monia avun tarpeessa olevia. Seuraavaksi hallituksen tarkoituksena on tuhota se muuttamalla se Euroopan sisäisten siirtojen kiintiöiksi, joilla Suomeen sijoitetaan Euroopan muihin maihin tulleita turvapaikanhakijoita. Toivottavasti tämä ei onnistu. Joka tapauksessa ilmoitan tässä yleenkatseeni hallitukselle sen tavasta hoitaa pakolaisasioita. Valehtelusta ei pidetä ja se on monin tavoin törkeämpää kuin niin sanottu vihapuhe, jota se synnyttää.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Moraalikato


Tavallaan pitäisi taas olla tyytyväinen siitä, että kaverikapitalistisessa firmassa johtajana työskennellyt oululainen kaupunginvalteettu menetti työnsä yhden sanallisen lipsahduksen vuoksi. Hän meni ja puhui ihmisroskasta. Potkujen lisäksi pääministeri Sipilä kiirehti ilmoittamaan, että puheet eivät edusta Keskustan linjaa.

Iloinen pitäisi siis olla siitä, että hirviömäisen moraaliton koneisto potkii nyt myös sen luoneita ihmisiä, mutta tämä ilo itsessään olisi moraalitonta sekin. ( mahdollisille nuoremmille lukijoille on tässä vaiheessa kerrottava, että ennen puhuttiin ihan oikeasti yhteiskuntamoraalista. Nyt, kun sitä ei enää ole puhutaan arvopohjasta, joka jää täysin määrittelemättömäksi, jotta siitä olisi helppo jauhaa ja jakaa tuomioita mielentilojensa mukaan ). Moraali vaatii johdonmukaisuutta joten on pakko sanoa, että tämäkin irtisanominen - ja irtisanoutuminen - on vain merkki yhteiskuntaamme vaivaavasta syvästä moraalikadosta, sillä se perustuu johdomukaiseen moraalittomuuteen.

Oulussa aikanaan tehtiin poliittisten päättäjien toimesta päätös muuttaa kaupunkirakennetta niin, että kävelijät ikään kuin automaattisesti ohjautuisivat uusiin liiketiloihin. Tarkoitus ei tietenkään ollut, että tämä nyt puheena ollut ihmisroskaksi mainittu ihmisryhmä ajautuisi sinne, koska sitä jo silloin pidettiin ihmisroskana, jota ei tarvitse ottaa huomioon. Pidän varsin todennäköisenä, että valitus näistä ihmisistä on lähtöisin ja tullut valtuutetulle juuri näiltä liikkeenharjoittajilta, Pihjalalinna mukaan lukien, joille paikallispolitiikot olivat hyvä liiketilat järjestäneet. Valtuutettu vain lausui tämän yleisen asenteen julki ja vaati kaupungilta jotain toimia näiden ihmisten paikallaolon estämiseksi. Ellei hän olisi käyttänyt kaverikapitalista liiketoimintaa potentiaalisesti häiritsevää sanaa "ihmisroska" olisi varmaankin päästy asialliseen ja kaikkia tyydyttävään keskusteluun siitä miten nämä ihmiset voitaisiin siirtää alueelta pois siinä kuin roskatkin.

Yhteiskuntamoraalin rappiosta ei oikeastaan mikään kerro paremmin kuin se, että todellisuuden ilmaiseva tökerö sanavalinta on yhteiskunnallisesti järkyttävämpää kuin itse todellisuus. Näihin ihmisiin suhtaudutaan kuin roskaan, koska he häritsevät valtiollis/kunnallista liiketoimintaa, turismia, kansainvälisyyttä ja kaikkea muuta kivaa, joka voisi tuottaa rahaa. Tätä on todellisuus. Arvopohjallista taas on puhua niin, että tämä todellisuus ei tulisi julkiseksi.

Olennainen osa tuota suhtaumista ja moraalikatoa on, että näiltä ihmisiltä ei uskalleta vaatia mitään käytöstapoja, koska oma moraalinen selkäranka puuttuu kokonaan. Siksi itse Oulun ulkopuolelta yhdynkin kaupunginvaltuutettu Junes Lokan esitykseen, että Oulussa otettaisiin roskaamisen suhteen nollatoleranssi. Henkilö joka piittaamattomasti roskaa ympäristöään saisi siitä sanktiot. Ensimmäisillä kerroilla pienemmät, seuraavilla kerroilla kovenevat. Hienoa myös olisi, jos Oulun hyvät ihmiset paikalla kulkiessaan siivoaisivat roskia pois ihmisiä soimaamatta. Se antaisi niille, jotka sekapäisyyttään tai muuten paikkoja roskaavat, hyvän esimerkin ja saattaisi aiheuttaa parantavan pistoksen heidän omatunnossaan.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Trump - Putin 40 love.


Luovun siitä ideasta, että jokaiselle päivälle pitäisi olla joku klikkiotsikko. Se ei toiminut, koska ne puhuvat itse omasta puolestaan niin täydellisesti.

Ruotsin vaalit päätyivät pattitilanteeseen siinäkin mielessä, että ulkoisten voimien ( trumputin ) vaikutuksesta ei nyt voi pitää mediassa kunnon meteliä. Media näyttää analyyseissaan päätyneen seuraaviin teräviin huomioihin: SD pakoilee vastuuta; hallitusvastuu nujertaa populismin; ääriliikkeeet ja natsit; maahanmuttovastaisuus; ja euro kyllä vakauttaa talouden. En oikeasti jaksa kommentoida noista mitään.

PS:n suora lähetys SD:n vaalivalvojaisista onnistui erittäin hyvin, vaikka yhteydet tilassa takkusivatkin huomattavasti. PS oli kunnon vieras ja oli osannut valita paikkansa vaatimattoman rauhallisesti. Kotiväkeä muistaakseen he siirtyivät jopa ulos tekemään haastatteluja, jotka olivat asiallisen informatiivisia. Sebastian Tynkkynen aivan turhaan hieman pelästyi jotain nuutunutta hippiä, joka oli hetkeksi herännyt 60-luvulta jatkuneesta unestaan, mutta selvisi tilanteesta kuitenkin rennon tyylikkäästi. Puheenjohtaja Halla-ahon analyysi tilanteesta perustui sille mikä tilanne todella on, joten siinä mielessä median vinoutuneempia analyyseja on turha linkittää tai lukea.

Ruotsin politiikka ei ole vahvimpia alueitani, mutta itse ajattelisin pattitilanteesta näin: Keskustan loikkaaminen vasemmistoblokkiin ei ole poissuljettua, mutta saattaisi johtaa siihen, että osa keskustan edustajista loikkaisi keskustasta pois. SD ( blokkien ulkopuolisena ) ja KD olisivat vakaimpia Moderaattien johtaman oikeistoblokin tukijalkoja, jos Moderaatit suostuisivat tiukentamaan maahanmuuttopolitiikkaa SD:n tahdon mukaiseksi ja ottamaan huomioon muutamia muita SD:lle keskeisiä kysymyksiä. Moderaattien kannatus on todennäköisesti vuotanut enemmän SD/KD suuntaan kuin keskustalle ja liberaaleille, joten moderaateille olisi itselleen suuri riski lähteä painottamaan oikeistoblokin mahdollista hallitusohjelmaa keskustan suuntaan. Paras ratkaisu moderaateille olisi ottaa SD blokkiin mukaan, mutta keskusta ja liberaalit tuskin siihen suostuisivat. Mikään ei tietenkään ole mahdotonta, ja Ruotsin on joka tapauksessa ratkottava epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan ongelmia tulevalla vaalikaudella. Selkeä enemmistöhallitus saattaa siksi huokuttaa kaikkia oikeistoblokin puolueita, tai sitten ei. Blokkien ulkopuolinen SD on kuitenkin selkeästi ilmaissut halunsa tukea oikeistoblokin hallitusta tai olla siinä mukana. Moderaateilla onkin oikeastaan valinnan paikka SD ja sosialidemokraattien välillä.

Kotomaamme Kokoomuksen arvovalinta olisi tuossa tilanteessa ilman muuta sosialistit, mikä selittääkin sen, että puolue ei ole vielä saanut Suomea Natoon, eikä veroja laskettua, vaikka sen kannattajat ovat 50-vuotta sillä linjalla sitä uskollisesti äänestäneet. Arvot merkitsevät aika paljon ja kun arvot ovat puhtaan sosialistiset on aika vaikea noudattaa talouspolitiikkaa, joka ei olisi sosialistista.

Niin tai näin. Juhlapöytä on nyt Ruotsissa katettu ja on jännittävää nähdä kenet isännän asemassa oleva moderaatit arvokkaammalle paikalle ovensuusta ohjaa. Me täällä muistamme, että ".. hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia kirkossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!"

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

16. helluntain jälkeinen sunnuntai


Efesolaiskirje 3. 13 - 21.

Veljet: Sentähden minä rukoilen, ettette minun vaivaini tähden väsyisi, joita minä teidän edestänne kärsin, joka teidän kunnianne on. Sentähden kumarran minä polveni meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isän puoleen, joka kaikkein oikia Isä on, jotka taivaissa ja maassa lapsiksi kutsutaan, että hän antais teille voimaa kunniansa rikkauden jälkeen, että te hänen Henkensä kautta väkeväksi tulisitte sisällisessä ihmisessä; ja että Kristus asuis uskon kautta teidän sydämissänne; että te olisitte rakkauden kautta juurtuneet ja perustetut; että te selkiästi käsittäisitte kaikkei pyhäin kanssa, mikä leveys ja pituus, ja syvyys ja korkeus olis, ja Kristuksen rakkauden tuntisitte, joka kaiken tuntemisen ylitse käy; että te olisitte kaikella Jumalan täydellisyydellä täytetyt. Mutta hänelle, joka kaikki ylönpalttisesti voi tehdä, kaiken senkin ylitse, kuin me rukoilemme taikka ymmärrämme, sen voiman jälkeen, joka meissä vaikuttaa, Hänelle olkoon kunnia kirkossa, joka on Kristuksessa Jesuksessa, kaikkiin aikoihin ijankaikkisesta niin ijankaikkiseen, amen!

Evankeliumi Luukkaan mukaan 14. 1 - 11.

Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä. ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä. Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat. Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja päästi menemään. Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös? Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata. Mutta hän sanoi vieraille vertauksen, koska hän ymmärsi, kuinka he valitsivat ylimmäisiä istuimia, sanoen heille: Kuinka joltakulta häihin kutsuttu olet, niin älä istu ylimmäiseen siaan, ettei joku kunniallisempi sinua ole häneltä kutsuttu, ja tulee se, joka sinun ja hänen on kutsunut, ja sanoo sinulle: anna tälle siaa! ja niin sinä häpiällä menet alemma istumaan. Mutta kuin kutsuttu olet, niin mene ja istu alemmaiseen siaan, että se, joka sinun kutsunut on, tulis ja sanois sinulle: ystäväni, nouse ylemmä; silloin on sinulle kunnia niiden edessä, jotka ynnä kanssas atrioitsevat. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Vastakkainasettelun aika on nyt.


Tänään on vietetty autuaan Neitsyt Marian syntymän juhlaa, mutta ehkä on parempi jatkaa niin, että tässä julkaistaan vain sunnuntaiden lukukappale ja evankeliumiteksti. Toisaalta helpommalla pääsisi ja parempaa lukemista olisi enemmän tarjolla, jos juhlatkin ottaisi huomioon.

Iltalehden näkökulma toteaa Perusuomalaisten ja Vasemmistoliiton vahvistavan toisiaan vastakkaisuudellaan. Ehkä totta, ehkä ei, mutta siitä myöhemmin. Huomioni kiinnitti puolueen kannattajista käytetty sana 'tosiuskovaiset'. Itse pyrin olemaan tosiuskovainen, mutta uskon ja tunnustan kaiken mitä pyhä katolinen kirkko uskoo, opettaa ja julistaa Jumalan ilmoittamana totuutena. Ainakaan vielä se ei ole opettanut tai julistanut, että PS - puolueeseen pitäisi uskoa. Uskoisin olevan aika tyypillinen perussuomalainen siinä mielessä, että olen puolueessa ihan pragmaattisista poliittisista syistä, hyvää seuraa tietenkään väheksymättä, enkä minkään taivaspaikan tai maailman pelastamisen vuoksi.

On kyllä ilmeisen totta, että moderneissa poliittisissa teorioissa on uskonnon, varsinkin gnostisten lahkojen oppien piirteitä. Perussuomalaisten takana oleva moderni polittinen teoria on kansallismielisyys, jota tavallaan suojelee tuolta se, että kansallismielisyys on kiinni kunkin maan omassa kulttuurissa ja kielessä, ja sen maaperässä. Se teoriatasoinen universaali ideaali ja tavoite on oikeastaan vain kansojen välisessä sopimuksessa kunnioittaa toistensa itsemääräämisoikeutta. Uskoisin tämän olevan Jumalan tahto ja kaiken sitä vastaan olevan hengessä vääristynyttä gnostilaisuutta. Joka tapauksessa me perussuomalaiset olemme perussuomalaisia lihassa, hengessä olemme sitten kuka mitäkin.

En usko perussuomalaisten ja vasureiden vastakkaisuuden ruokkivan toisiaan, mutta sama länsimainen kehitys, jossa työväestön ( lasken yrittäjät ja insinöörit tähän mukaan ) merkitystä aliarvioidaan saattaa ruokkia kumpaakin. Sitä paitsi PS:n selkein vastakohta puoluekentällä olisi enemmän Vihreät kuin Vasemmistoliitto. Todellinen vastakkainasettelu on maailman kansojen, niiden työväestön ja globalistisen eliitin välillä. Kaikki länsimaat muistuttavat jossain määrin toisiaan elikeinorakenteidensa ja poliittisten järjestelmiensä osalta. Samat syyt, jotka johtivat Trumpin voittoon johtavat yllättäviin poliittisiin seurauksiin myös kaikissa niissä EU:n maissa, jotka yhteismarkkinoilla haihatellakseen jättävät suojaamatta oman maansa työväestön edut. Saksa ei välttämättä näin tee, mutta Suomi enemmän tai vähemmän tekee niin. En tiedä onko se tyhmyyttä vai intomielistä koohottamista pelätyn maailmanlopun edellä, mutta sen tiedän, että hyvähän tästä ei seuraa ellei suuntaa vaihdeta kohtuullisen nopeasti.

Työväestö on itselleni nykyisin vähän turhan modernia meinikiä ja lukisinkin itseni mieluummin maalaisväestön piiriin. Hiljaiset perivät maan ja mitään Suomeakaan ei enää olisi, ellei hiljainen maalaisväestö olisi jatkanut arkista elämäänsä milloin sotilaita piilossa ja milloin vapaammin viljellen ja metsästellen. Itsekin varmaan saisin jäniksen, jos tajuaisin olla hiljaa, mutta kun ei näköjään malta ;)

perjantai 7. syyskuuta 2018

Insinöörityö


Taisi olla pitkän ja raskaan Euromaydayn aikoina, kun viimeksi olin enempi tekemisissä insinööritieteiden kanssa, ellei Tuomas Akvinolaista lasketa insinööriksi, kuten hyvinkin voisi. Hieno huomata insinöörien raittiustyön olevan vielä voimissaan.

Alko teetti ansan.

Tuen ilman muuta teekkareiden tavoitetta pitää Otaniemi puhtaan niistä ansoista, joita viinaa kauppaava valtiovalta asettaa. Toivon ja uskonkin, että moni noista arjen taistelijoista herää huomenna ikään kuin kuolleista uuteen päivään. Ja se on niille tietysti oikein, sillä kunkin pitää oma kuormansa kantaman.

Tärkeää on muistaa, että työtä ja taistelua seuraa paasto, jossa keskitytään oleelliseen. Viinaa kauppaava valtiovalta on vain mitätön lihallinen toimija, joka on helpostikin voitettavissa, mutta sen taustalla on henki, jota vastaan on taisteltava toisin ja ylevimmin asein.

Onnea ja menestystä kaikissa tapauksissa! Insinööri valmistaa tarvittaessa tislauslaitteet itsekin, mutta modernin kuluttajan on syytä tietää, että Kiinassa niitä myydään halvalla.

torstai 6. syyskuuta 2018

Politiikan kommentoinnin huonous


Seuraavassa oikeastaan tiivistyy se mikä suomalaisessa politiikassa ja sen mediaseurannassa on vikana: Vihreillä kauhun paikka - jutussaan Ilta-Sanomien toimittaja kertoo vihreiden gallupkannatuksen laskun syyksi Touko Aallon ja tämän aiheuttaman imagotappion.

Kaikki mikä potentiaalisesti laskee vihreiden kannatusta on hyvästä, joten tällaisia juttuja pitäisi tervehtiä ilolla, mutta jotenkin eivät vain anna sielu ja mieli myöten. Vihreät tekevät politiikkaa ja median pitäisi raportoida siitä millaista politiikkaa he tekevät. Jutussa siitä ei taaskaan ollut sanaakaan, vaan otettiin viihdyttävä "olisko kivempi Toukon vai jonkun muun kaa?" - näkökulma. Ja tämä juttu ei ole mikään poikkeus, vaan on erittäin yleistä, että poliittiset kysymykset henkilöidään yrittäen sitä kautta luoda niiden ympärille jonkinlaista viihteellisyyden jännittävää auraa. Tuonkin kirjoittaja on aivan taitava kirjoittaja, joka varmaankin voisi omistaa aikansa rakkausromaanien tai syviä tunteita luotaavien rikosromaanien rakenteluun. Miksi niin ei tehdä? Kaikki voittaisivat nykyiseen tilaan verrattuna, jos sanomalehdet ryhtyisivät reilusti julkaisemaan kotimaista viihdekirjallisuutta. Fiktiivisiä tarinoita Emman ja Toukon kimuranteista suhteista, joita kohtalokas Li varjostaa.

On varmasti olemassa hyviä puoluejohtajia ja huonoja puoluejohtajia. Puoluejohtaja ei kuitenkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan puolueen ajama politiikka on sitä. Sen pitkäjänteinen noudattaminen takaa menestyksen, jos kansasta politiikalle kannatusta löytyy. Itse en usko Touko Aallon olevan vihreiden kannatuksen laskun syy. Mikäli on, niin silloin vihreiden kannatus lepää niin epävakaalla pohjalla ja puolueen poliittinen linja niin huojuva - mitä se kyllä tosiassa onkin - että yksi kännisekoilu riittää puhaltamaan sen nurin. Sen uskon, että lainopillisen neuvonantajan yritys pysäyttää lentokone ja estää palautus on vaikuttanut kannatukseen, mutta se olikin mitä suurimmassa määrin poliittinen teko ja selkeässä ristiriidassa vihreiden aikaisempien linjausten kanssa siitä, että lakeja pitää kunnioittaen noudattaa jopa puheissa ja ajatuksissa.

Olisi mukavaa jos media alkaisi lähestyä politiikkaa pääsääntöisesti asiat edellä. Pyrkisi selittämään mistä päätetään ja mitkä ovat eri puolueiden näkökannat kysymykseen. Ei se välttämätöntä tietenkään ole, koska asiat löytää netistä, jos viitsii nähdä aika helpon kaivamisen vaivan. Ehkä on vain niin, että mitään koottua esitystä päivän politiikasta tietyistä poliittiskulttuurista näkökulmista ei enää ole, vaan pitää tyytyä valtakunnallisella tasolla eduskuntaan ja siihen mitä siellä on puhuttu. Sellaisenaan se on tietysti puuduttavampaa, mutta selvästi informatiivisempaa kuin valtakunnallinen media. Onhan kansalaisella demokratiassa jonkinlainen velvollisuuskin ottaa selvää, joten voi sitä aina välillä puutuakin.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Hartaus


Olen flunssassa, jonka kovin hetki toivottavasti meni ohi eilen, jolloin en jaksanut edes kirjoittaa tähän. Ainakin siinä mielessä näyttää hyvältä, että nenä todellakin vuotaa, eikä ole tukkoinen.

Koitan paikata laiminlyönnin kirjoittamalla tänään kahdesti. En etsi poliittista uutista, vaikka kyllähän tämäkin uutinen osittain politiikkaa sivuaa: Luterilaiset papit vihkineet tai siunanneet yli sata sateenkaariparia. Itse uutinen ei sinänsä ärsytä kirjoittamaan, mutta Kotima24:n ja luterilaisten pappien tapa käyttää ruusokkoa ärsyttää. Kotimaa24:n aihetta koskevien uutisten kuvituksena on todella usein ruusukko tai luterilainen pappi jakamassa niitä ihmisille. Pahimmillaan heittelemässä niitä kuorma-auton lavalta. On siis syytä kertoa mikä Ruusukko on ja miten sitä käytetään. Ihan ensimmäiseksi voi sanoa, että jos sellaisen saa luterilaiselta papilta on hyvä pyytää tätä siunaamaan se, jos hän suinkin vain osaa.

Ruusukko on vanha hartaus, jonka nykyisen muodon pohjana on joskus 1400-luvulla syntynyt idea sen liittämisestä 150 psalmiin, joita hetkipalveluksissa laulettiin. Lukutaidottomat voivat tuolloin yhtyä psalmilauluun ruusukkohartauksen muodossa. Itse hartaus on paljon tätä vanhempaa perua.

Ruusukkohartaus aloitetaan luonnollisesti Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Sitten krusifiksin kohdalla lausutaan Apostolinen uskontunnustus. Siitä seuraavan helmen kohdalla Isä meidän - rukous, jonka jälkeisten kolmen helmen kohdalla lausutaan Terve Maria - rukous uskon lisäämiseksi, toivon vahvistamiseksi ja rakkauden herättämiseksi. Niiden, kuten jokaisen tulevan dekadin jälkeen lausutaan Kunnia ja mikäli niin haluaa myös Fatiman rukous. Nykyisen tavan mukaan päivittäin rukoillaan 5 dekadia. Ne alkavat aina Isä-meidän rukouksella, jonka aikana nostetaan mieleen mitä Jeesuksen elämään liittyvää salaisuutta mietiskellään. Tämä salaisuutta mietiskellen rukoillaan kymmenen Terve Mariaa, eli yksi dekadi.

Salaisuudet ovat iloiset salaisuudet ( Gabrielin ilmoitus Marialle, Marian vierailu Elisabethin luona, Jeesuksen syntymä, Jeesuksen omistaminen Jumalalle temppelissä, Jeesus l2-vuotiaana temppelissä keskustelemassa ), Murheelliset salaisuudet ( Jeesuksen kuolemantuska Getsemanessa, Jeesuksen ruoskiminen, Jeesuksen kruunaaminen orjantappuroilla, Jeesus kantamassa ristiä, Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema ) ja kunniakkaat salaisuudet ( tyhjä hauta ja ylösnousemus, Jeesuksen astuminen taivaaseen, Pyhän hengen lähettäminen helluntaina, Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen/kuolonuneen nukkuminen, Neitsyt Marian kruunaaminen taivaan kuningattareksi ). Iloisia salaisuuksia mietiskellään maanantaina ja torstaina, murheellisia salaisuuksia tiistaina ja perjantaina, kunniakkaita salaisuuksia keskiviikkona, lauantaina ja sunnuntaina. Tämä on periteinen tapa.

Pyhä Johannes Paavali II lisäsi noiden rinnalle valoisat salaisuudet ( Jeesuksen kaste, Jeesus ilmoittaa itsensä Kaanaan häissä,  taivaan valtakunnan julistaminen ja kääntymykseen kehottaminen, kirkastuminen, eukaristian asettaminen ). Jos nämä otetaan mukaan, kuten ihan hyvä on, niin niitä mietiskellään torstaisin ja lauantaisin taas iloisia salaisuuksia kunnikkaiden sijaan.

Noin siis. Mikäli saatte luterilaiselta papilta ruusukon, jota hän omaansa tai Kotimaa24:n agendaa mainostaakseen jakaa, niin teidän tulisi käyttää sitä noin.

Joka osoittaa mieltään kaduilla


"Joka marssii sosialistin kanssa on joko sosialisti tai sosialistien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole" kertoo Helsingin Sanomat. Omasta mielestäni näin ei välttämättä ole, vaan mieltä osoitetaan yleensä asioista, joiden taakse mahtuu hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä. Totta on, että lähes säännönmukaisesti mielenosoitusten agendan onnistuvat kaappamaan äänekkäimmät ja röyhkeimmät ihmiset mikä on syy miksi itse en mielenosoituksia kannata enkä niihin osallistu. En kuitenkaan tuomitsekaan. Useimmiten mielenosoitukset ovat seuraus jostakin, eivätkä syy millekään.

Natsismiin ja sosialismiin liittyi/liittyy omana osanaan vahva ja kiihkeä propaganda. Siinä Helsingin Sanomat on itse mestari ja alun toteamuksen voisi myös muuttaa muotoon: "Joka uskoo Helsingin Sanomien juttujen todenperäisyyteen ja lukee niitä muutoin kuin viihteenä on joko propagandisti tai propagandistien hyödyllinen idiootti. Muita kategorioita ei ole."

On nimitttäin käynyt niin, että Saksin pääministeri ( CDU ) on todennut, että Chemnizissä ei ollut ei ollut ihmisiä hakkaavia ryhmiä, ei ajojahtia, eikä juulalaisvainotunnelmaa. Jo aiemmin Saksin ylin syyttäjä oli todennut saman, mistä huolimatta HS - ja sen perässä muu suomalainen media - jatkoi uutisointia linjalla, jonka se asioista mitään tietämättä oli valinnut. Eli harrasti siis propagandaa.

Kirjeenvaihtaja Pentti Rönkkö

Niille onnellisille, jotka osaavat saksaa Bild ( saksa kääntyy googlella englanniksi paremmin kuin suomi )

Helsingin Sanomien juttujen asenne on niin kiihkeä, että olisi mukavaa, jos niiden juttujen taustalla olevista tapahtumista kerrottaisiin niin, että faktat ovat kunnossa. Se olisi eräänlainen lehtimiestyön kuolleista nouseminen. Nyt meille jää viralliseksi kuvaksi tapahtumista median välittämä tieto, että Chemnizissä ihmiset jahtasivat ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä ja hakkasivat näitä, vaikka mitään sellaista ei ole tapahtunut.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Demokratia ja vapaa sana


Edellistä evankeliumitekstiä voisi sekulaaristi soveltaen tulkita kirkkoisien perinnettä noudattaen niin, että kuollut poika kuvaa demokratiaa ja äiti valtion demokraattisia rakenteita. Epäilen viitsisikö Jeesus herättää demokratiaa henkiin, sillä demokratia vaatii ihmisiä osallitumaan muiden asioista päättämiseen ja on omiaan herättämään kaikenlaista riitaa. Olihan Jumala jo hyvin vastahakoinen monarkiallekin, mutta antoi sen sitten kansalle, kun tämä suuruudentunnossaan sitä vaati. Parempi olisi, jos vain osaisimme elää Jumalan käskyjen mukaan ja tuomarit ratkoisivat kiistojamme. Kymiläisille omansa, kotkalaisille ja muille mieluusti joku ankarampi.

Mistä jatkuva väärinymmärtäminen kertoo.

Media on todella huolissaan internetistä ja kyselee poliitikoilta tukea näkemyksilleen sen huonoudesta. Itse näen internetin vaikutuksen huomattavan positiivisina. Se on parantanut aikaisempaa poliittista keskustelukultturia, joka perustui lehdissä julkaistuihin kryptisen pöpööseihin julkilausumiin. Ongelma on ehkä se, että ihmiset eivät yhdisty ja osallistu tekemään jotain konkreettista poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, koska kommentointi verkossa on niin helppoa ja vapaata kustannuksista. Ongelma lienee kuitenkin ohimenevä ja tulevaisuudessa nähdään pohdiskelevimpien ja introvertimpien ihmisten vaikutusmahdollisuuksien kasvaneen. Veikkaisin näin.

Verkossa on ilkeää ja törkeää puhetta, mutta sellaista puhetta on aina ollut. Se johtuu paitsi siitä, että Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii kenet voisi niellä, myös siksi, että kulttuurimme suosii törkeää ja ilkeää puhetta jopa puhelauluna. Nykyisin se on vain demokratisoitunut, eikä enää ole niin helppo ladella tökeröitä tuomioita ymmärtämättömälle kansalle jostain tavoittamattomasta ylhäisyydestä. Sitä paitsi suurin osa sosiaalisen median oman elämänsä runoilijoista puhuu kauniimmin kuin puhuvat vaikkapa suuret bardimme Hannu Salama ja Jari Tervo, joiden keskinäisessä tasoerossa näkyy virallistetun ja hyväksytyn puheen tason kehitys. En välttämättä sanoisi, että eteenpäin on menty.

Demokratia tuskin herää kukoistavalla tavalla henkiin, ennen kuin ihmiset oppivat tyytymään paikallisuuteen ja siihen mikä koko ajan on konkreettisena ympärillä. Nykyiselle edustukselliselle demokratialle sosiaalinen media ja internet ovat kuitenkin vähintäänkin oivallista elvytystä.

Kuvassa on kulman takana yhteiskunnallisia vaikuttajia ja tulevia kansanedustajia. Jos olisin tyytynyt teekupin äärellä, puolityhjällä terasilla rauhassa spammaamaan nettiin viisauksia olisin todennäköisesti saavuttanut enemmän kuin sosiaalistumalla kaljatuoppien ääreen. Kaljalla toki oli kivempaa. Se on pakko myöntää.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

15. helluntain jälkeinen sunnuntai

Kirjeestä galatalaisille 5: 25 - 26; 6: 1 - 10

Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä. Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.  Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettes sinä myös kiusattaisi. Kantakaat toinen toisenne kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät. Sillä jos joku luulee itsensä jotakin olevan, joka ei kuitenkaan mitään ole, hän viettelee itsensä. Mutta koetelkaan kukin oman tekonsa, ja sitte hän taitaa ainoasti itsestänsä kerskata, ja ei yhdessäkään muussa; Sillä kukin pitää oman kuormansa kantaman. Joka sanalla neuvotaan, se jakakaan kaikkea hyvää sille, joka häntä neuvoo. Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää. Ja koska me hyvää teemme, niin älkäämme suuttuko; sillä aikanansa mekin saamme niittää ilman lakkaamatta. Koska siis meillä aika on, niin tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat.

Luukas 7:  11 - 16

Ja tapahtui sen jälkeen, että hän meni kaupunkiin, joka Nain kutsutaan, ja hänen kanssansa meni monta hänen opetuslastansa ja paljo väkeä. Mutta kuin hän kaupungin porttia lähestyi, katso, kuollut kannettiin ulos, joka oli äitinsä ainoa poika, ja se oli leski. Ja paljo kaupungin kansasta kävi hänen kanssansa. Kuin Herra hänen näki, armahti hän hänen päällensä ja sanoi hänelle: älä itke! Ja meni ja rupesi paariin (ja kantajat seisahtivat,) ja hän sanoi: nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse ylös! Ja kuollut nousi istualle ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi sen äidillensä. Ja pelko tuli kaikille, ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: suuri propheta on noussut meidän sekaamme, ja Jumala on kansaansa etsinyt.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Kahden minuutin viha


Huomenna alkaa taas uusi viikko ja tulee uudet lukukappaleet ja evankeliumit, joista en vielä tiedä mitään, koska en lunttaa. Tähän ei enää viitsi etsiä mediaotsikkoa, koska koin niin, että olin itse siellä missä otsikoita tehdään. Noin tuhannen ihmisen miekkarissa Lahdessa.

Otsikko voisi oikeastaan olla alkukielellä: "Two Minutes Charity", sillä niin hyvä oli meininki. On ilo olla tämän puolueen jäsen ja sanoisin Lahden tunnelmien ja niiden tunnelmien perusteella joita Kymen piirissä olen kevään ja kesän mittaan kokenut, että PS ei ole katoamassa minnekään, vaan tulee olemaan vaikuttava tekijä suomalaisessa politiikassa vielä silloinkin, kun me - jos armon saamme - puhdistumme tekemiemme syntien seurauksista kiirastulessa.

Omasta mielestäni kaikki puheet ovat aina liian pitkiä, mutta nyt ne olivat sen ohella hyviä. Ohjelmaluonnokset ovat mielestäni täysin valmiita ja ne ovat parempia kuin koskaan ennen. Puolue on selvästi kehittynyt oikeaan suuntaan. Puolue ei kuitenkaan ole paperia, vaan ihmisiä ja aivan vilpittömästi voi sanoa, että nyt on hyvä meininki. Haaste on saada nämä ohjelmat läpi ihmisten tietoisuuteen ennen vaaleja. Jos siinä onnistutaan, niin ensi kevään vaaleista on tulossa jopa odottamattoman hyvä tulos.

Ei mulla oikeastaan muuta: lähdin kesken pois, josta syystä luonnollisesti ruoskin itseni. Saunan kautta kohti viidettätoista helluntain jälkeistä viikkoa siis.

perjantai 31. elokuuta 2018

Puita istuttavat autoilijat

Suomesta on tulossa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun suurvalta, sanoo pääministeri Juha Sipilä.

Autoilijat voisivat istuttaa puita tankkauksen yhteydessä.

Odotankin, että Juha Sipilä lyö minut tämän suurvaltahankkeen ritariksi, koska jo ennen hänen käskyään olen istuttanut metsään puita ja en oikeastaan yksityisautoile lainkaan, vaan käytän junaa ja linja-autoja matkustukseen. Tänään Lahteen, huomenna en tiedä minne jne...

Olen tähän valmis, jos ritarin ansioksi lasketaan noin 5000 kuussa puhtaana käteen.

Jokainen joka ottaa nämä suomalaisten poliitikkojen puheet vakavasti siltä pohjalta, että niiden takana olisi vilpitön halu suojella luontoa voi virkistää muistiaan vaikka - onneksi lopulta torpatun - jätevesiasetuksen ja tuulivoimalapäätösten taustoihin tutustumalla. Oleellista on myös huomata, että näiden poliitikkojen aikana on Suomesta kadonnut kyky rakentaa voimalaitoksia.

Itse en pidä pahana sitä, että luontoa suojellaan tai, että metsää istutetaan, mutta pidän pahana sitä, että rahantarpeen vuoksi nostetaan energiaverotusta naamioiden se valheellisesti operaatioksi, jolla suojellaan luontoa. Otetaan ikään kuin moraalisesti ylempi asema kansaan nähden, vaikka moiselle ei ole mitään perusteita. Mikäli poliitikot näkisivät itsensä vaikka vain Suomen kansan omaisuudenhoitajina ja kasvattaisivat sen mukaisen moraalisen selkärangan olisivat asiat varmasti paremmin kuin nyt, kun he yrittävät esittää jonkinlaisia maailmaa tuholta pelastavia visionäärejä, supersankareita, jotka ovat kuin eräänlaisia kömpelön sanamagian Hämähäkkimiehiä. Heillä itselläänkin olisi varmasti silloin parempi olo, koska rehellisyys aiheuttaa pidemmän päälle sellaistakin, että ei ole paha mieli.

Yleisemminkin ärsyttää nykyinen eetos, jossa hyväntekemisen nähdään tuovan taloudellisia voittoja, eikä uskalleta suoraan sanoa sen aiheuttavan kustannuksia, jotka pitää maksaa. Hyvän tekeminen maksaa aina ja sen pitääkin olla itseltä pois. Suomi, joka nousukauden huipulla ottaa velkaa kattaakseen budjettinsa ei ole kypsä tekemään hyvää.

torstai 30. elokuuta 2018

Kissakin kiinnostui

Jännittävä havaita, että pop-musiikki pystyy vielä näinäkin päivinä herättämään moraalista tuohtumusta. Tässä valitettavasti pitää kuitenkin sanoa, että väärin tuohduttu.

Euroopan suurin natsien festivaali

Artikkelista tulevat mieleen nuoruuteeni ( tai oikeastaan lapsuuteeni ) sijoittuneet kampanjat, jolla estettiin Sex Pistolsin pääsy Suomeen ja kauhuelokuvien kieltäminen muuten kuin korkeintaan saksittuina. Molemmissa niissä suomalainen, vapaa media oli erittäin aloitteellinen ja oikeastaan tuotti valtiovallalle ja erilaisille vasemmistolaisille nuorisojärjestöille idean, että nyt on taas jotain joka on pakko sensuroida.

En tunne tuota musiikkigenreä, jota festivaaleilla esitetään, mutta vahvasti epäilen, että yhtyeet eivät ole poliittisesti kansallissosialisteja ja tuskin ne edes pyrkivät minkään poliittisen liikkeen luomiseen, tai edes sellaisen säestämiseen. Onhan koko popkulttuuri noin yleisestikin individualististen pellejen puuhaa.

Itse pidän ainakin yhdestä natsibändistä, eli kuusaalaisesta Mistreatista. Harvoin toki kuuntelen sitäkään, mutta jos haluan kuunnella hyvää punkrokkia, niin Mistreat on parasta mitä Suomessa on tarjolla. Rokissa on kyse eräänlaisesta kapinallisesta aktista enemmän kuin musiikista, enkä ainakaan itse usko sen kykyyn muuttaa ihmisten ideologisia näkemyksiä mihinkään suuntaan. Huonoimmillaan se on maailmankuvaa hajottavaa, parhaimmillaan se tuottaa todella hyviä, yksittäisiä lauluja; ja muutamalle teema-albumillekin voi arvoa antaa. Ongelma on ollut enemmän median vakava suhtautuminen poppiin erilaisine analysoivine kriitikoineen kuin pop itse. Poppia/rokkia ei ole koskaan syytä ottaa niin vakavasti, että maailmankuva muodostuisi sen antamien vaikutteiden perusteella. Ei sitä kuitenkaan kieltääkään pidä, koska pitäähän ihmisten pitää myös hauskaa.

Vaikka luonnollisesti itsekin tuomitsen kyseisen riettauden ja epäjumalanpalvonnan festivaalin näillä Plinio Corrêa de Oliveiran viisailla sanoilla rokin esihistorian ajoilta:

"Vallankumouksellinen prosessi ihmissielussa ... on aivan viimeaikaisissa sukupolvissa tuottanut uudenlaisen luonteenlaadun, joka näkyy erityisen selvänä rock and roll –musiikin hypnotisoimissa nuorissamme. Tätä sielullista tyyppiä luonnehtivat spontaanit psykologiset primäärireaktiot, joita järki ei kontrolloi ja joihin efektiivisellä tahdollakaan ei näytä olevan mitään osallisuutta, sekä fantasian ja ”elämyksellisten” kokemusten ylivalta todellisuuden systemaattiseen analyysiin nähden. Tämä kaikki on mitä suurimmassa määrin seurausta sellaisesta pedagogisesta kulttuurista, joka käytännössä viittaa kintaalla niin logiikan roolille kuin tahdon koulimisenkin merkitykselle kasvatustyössä."

En kuitenkaan olisi valmis kieltämään tai varsinkaan ideologisoimaan mitään kyseistä musiikkia esittävää festivaalia tai muuta tilaisuutta.

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Vääryys ja vilppi

Hallitus kiristää alkoholiveroa. Korotus aiotaan painottaa viineihin, olueen ja mietoihin juomiin yleensä. Korotuksen taustalla kaksi syytä: Suomalaisten alkoholinkulutus on laskenut ja vähintään sama verokertymä kuin ennenkin on saatava kasaan. Toiseksi panimotoiminta on riippumatonta liiketoimintaa, jossa toimivat yksityisyrittäjät eivät ole sidoksissa valtion itseltään yksityistämään, ja sitä rahoittamalla säätelemään liike-elämään, eivätkä suoraan valtioon, joten heitä on helppo verottaa. On olemassa vaara, että panimotoiminnassa joku vaurastuisi olematta Kokoomuksesta tai Keskustasta riippuvainen, joten vaara on torjuttava verottamalla.

Enemmän kuin raha tässä(kin) päätöksessä häiritsee eniten sen valheellisuus. Hallituspuolueet tulevat edelleen esittämään kuinka he vapauttivat alkoholipolitiikkaa, vaikka tällä päätöksellä he tosiasiassa kiristävät sitä. Koska elämme demokratiassa voi hyvin sanoa, että me valehtelemme itsellemme, teemme itsellemme vääryyttä ja vilppiä, aina vain uudestaan laskemalla nämä helppoheikit kuin koirat veräjästä heidän toimiaan kyseenalaistamatta ja mikä pahinta: aina vain uudelleen äänestämällä heidät tekemään kepposiaan.

Elämme siis aika syvässä itsepetoksessa.

On totta, että alkoholi, kuten mikä tahansa maallinen nautinto, voi olla väärä jumala, joka vie ihmisen mennessään palvomaan itseään ja tyydyttämään vain omaa nautinnonhaluaan, mutta tätä se ei ole yleisesti. Paljon vakavampi ja uhkaavampi väärä jumala on se, että me annamme hallita itseämme näin valheellisella tavalla tekemättä asialle mitään. Näin teemme, vaikka kaikki tiet vaikuttaa asioihin demokraattisesti ovat edelleen auki. PS:kin oli osoittautua täysin valheelliseksi puolueeksi, mutta yksi sen sloganeista pitää täysin paikkansa: "Sitä saa mitä tilaa." Poliittisen puolueen tärkein tehtävä olisi olla valehtelematta, jotta kansalainen tietäisi mitä hän tilaa.

Ja tietenkään meidän ei pidä viinistä murehtia. Sitä voi valmistaa itsekin, jos se välttämätöntä on.

tiistai 28. elokuuta 2018

Todellinen pahuus


Olisi ehkä tekopyhää jatkaa tälläista sarjaa etsien lehtien uutisia ja jättäen kokonaan huomiotta se kuinka Saatana juoksentelee irrallaan kirkon ytimessä. Sehän se varsinainen skandaali kuitenkin on ja siitä tulee kaiken muun, toivottavasti vakavamman ja tervehdyttävämmän toiminnan, lisäksi vielä myös postmoderni klikkikohu. Toisaalta en ole kypsä käsittelemään asiaa mitenkään syvällisemmin, koska tietopohjani on se mitä itse saan lukea. Linkitänkin tämän loppuun kaksi laajaa suomenkielistä tekstiä, jotka liitteineen kertovat perinpohjaisesti mistä on kysymys ja joiden esittämistä näkemyksistä olen täysin samaa mieltä.

Lyhyesti viimeisestä, joka toivottavasti myös tervehdyttää kirkon tilaa: Arkkipiispa Viganò julkaisi viime lauantaina kirjeen, joka sisältää erittän vakavia syytöksiä Kirkon hierarkian korkeimpia tasoja edustavia henkilöitä kohtaan liittyen seksuaalisten hyväksikäyttötapausten peittelyyn ja myös seksuaalisen hyväksikäytön harjoittamiseen. Viganòn kirje on ilmeisen uskottava, koska asemansa vuoksi hänellä on ollut pääsy kaikkiin niihin tietoihin, jotka hän kirjeessä julkistaa, eikä hänellä eläkeläisenä ole mitään asemaan liittyvää syytä valehdella mistään. Viganò kehottaa kirjeessään paavia ja kaikki niitä piispoja, jotka näihin todella hämäriin, opillisesti ajatellen suurinpiirtein saatananpalvontaan verrattaviin touhuihin ovat osallistuneet eroamaan toimistaan. Kehotus on näillä tiedoilla erittäin perusteltu.

Oskari Juurikkalan kirjoitukset aiheesta:

Kirkon hyväksikäyttöskandaalit - saako puhua avoimesti?

McCarrick, Viganò ja hyväksikäyttöskandaalit: Mitä paavi Franciscus tiesi ja teki?

maanantai 27. elokuuta 2018

Sininen hetki


Ulkoministerin pohdintoja.

Olemme Timo Soinin kanssa veljiä Kristuksessa ja vihollisia politiikassa. Edellinen tietenkin on tärkeämpää, mutta jälkimmäinen ehkä aktiivisempaa toiminnallisesti. Kolmas leikkauskohta välillämme on, että meistä kumpikaan tuskin tulee päätymään kuvassa näkyvän kaltaiseen sankarihautaan. Siinä se sitten onkin. Pyhimyksiksi meidän molempien tietysti olisi syytä tähdätä, mutta se tavoite tuskin täyttyy, ellei sitten todella vakavasti ontuen.

Etäisyys on hyvästä. Politiikka ei ole mikään seurakunta. Nykyisin Perussuomalaisen kenttäväen on hyvä ja mukava kasata telttoja, jakaa lehtiä, osallistua tapaamisiin ja kokouksiin ja tehdä vaalityötä ilman mitään riitaa, kateutta, vihaa, toraa, eripuraisuutta, eriseuraisuutta ja pahansuomuutta ja toivon, että siellä vihollislinjan toisella puolella on sama juttu. Puolueen toimintailmapiiri on silminnähden parantunut, kun johdosta ovat lähteneet ne, joiden ohjelmalliset tavoitteet olivat jotain muuta kuin puolueen kenttäväen ja äänestäjien tavoitteet. Maallisia kuninkaita ei pitäisi palvoa lainkaan, eikä heille pidä uhrata aikaansa, kuin siinä mikä on välttämätöntä ja hyväksi yhteisön hyvinvoinnille. Nykyisin varmasti molemmissa puolueissa kenttäväki kokeekin tekevänsä työtä itsensä ja puolueen yhteisten tavoitteiden hyväksi. Mikä on hieno asia.

Soinin jutussa esittämistä näkemyksistä olen samaa mieltä. Juttu on yleisesti ihan hyvä ja asiallinen, joten tavoitteeni kommentoida päivittäin jotain absurdin postmodernia klikkiotsikkojuttua epäonnistui heti kättelyssä. Sen tuosta voisi järjettömyytenä poimia kuinka edes sen vihjaaminen, että March for Lifen tavoitteet olesivat jotenkin Suomen ulkopoliitikan vastaisia on täysin järjenvastaista ja politiikan väärinymmärtämistä.

Afrikkalaisten maiden kanssa käytävään kauppaan panostaminen on tärkeä asia. Sen pitäisi tapahtua niin, että afrikkalaiset maat saisivat rauhassa rakentaa omat sosiaaliset rakenteensa ilman, että kaikkien muiden päälle siellä olisimme vielä me suomalaiset sähläämässä niiden muuttamisessa mieleisiksemme. Tekniikka ja taitoa, joita tarvitaan noiden rakenteiden tukemiseen meidän tulee myydä, mutta ennen kaikkea pitää huoli siitä, että siinä vaiheessa kun ostaja niitä tarvitsee meillä on vielä myös jotain mitä myydä. Siinä suhteessa ei tällä hetkellä näytä erityisen hyvältä. Henkilökohtaisesti suosin nykyisin Kiinan kauppaa ja oikeastaan uskon Kiinan hoitavan suhteet Afrikkaan paremmin afrikkalaisten itsensä hyödyksi kuin mitä läntiset toimijat ovat tehneet. Tässä mielessä Suomen kannattaisi yhdä edelleen lämmittää suhteitaan Vietnamiin. Tämä tällaisena ulkopoliittisena neuvona.

Athletic Club kohtaa tänään kotonaan Huescan. Ottelu alkaa kello 23:00:00 Suomen aikaa. Saksassa on käynnissä suuri mielenosoitus, jossa kohdataan politiikan tämän ajan tärkeimmällä jakolinjalla. Toivottavasti se sujuu rauhallisesti.





sunnuntai 26. elokuuta 2018

14. Helluntain jälkeinen sunnuntai


Galatalaiskirje 5. 16 - 24.

Mutta minä sanon: vaeltakaat Hengessä, niin ette lihan himoa täytä; Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan: nämät ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mitä te tahdotte. Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla. Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura, pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niinkuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän. Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus. Senkaltaisia vastaan ei ole laki. Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa.

Matteuksen evankeliumi 6. 24 - 33.

Ei kenkään voi palvella kahta herraa; sillä taikka hän tätä vihaa ja toista rakastaa, taikka hän tähän suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sentähden sanon minä teille: älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he? Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa? Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää. Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä. Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset? Älkäät siis surulliset olko, sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme? eli millä me meitämme verhoomme? Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan. Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.

lauantai 25. elokuuta 2018

Jatkuvuus

Suomalainen mediailmasto on nykyisin niin mielipuolista, että siitä ei voi oikein kirjoittaa parodiaa, satiiria, ironiaa, tai lempää komediaa, koska se itsessään on jo kaikkea noita liikuttavan pateettisella tunteellisuudella vuorattuna, valmiina pakettina. Sen voi oikeastaan pysäyttää siihen kuvaan, jossa eduskunta hartaan kunnioittavasti hiljentyy sanan ääreen Jani Toivolan vaatiessa traslakia. Odotetaan aikoja parempia.

Osittain siitä tämä pitkähkö hiljaisuus. Ja toisaalta siitä, että en ole seurannut ajankohtaisia tapahtumia juuri lainkaan muualta kuin sosiaalisen median kautta. Se on minusta huomattavasti parempi, toimivampi ja nopeampi tapa pysyä kärryillä kuin perinteisen median seuraaminen. Ja tietysti olen myös sitä mieltä, että olemme kärryillä, joilla ei ole mitään järkeä pysyäkään. Politiikassa tietysti tapahtuu myös asiallisia asioita, mutta en ole PS:n mainostoimisto kuitenkaan ja mikäli politiikassa positiivista ja rakentavaa kerrottavaa löytyy se lähes poikkeuksetta liittyy PS:n kannanottoihin, toimintaan ja tulevaan ohjelmaan. Toisto on mestaruuden äiti, mutta ehkä liika olisi liikaa.

Eilen kuitenkin hieman hämmentyneenä iltamessun jälkeen havaitsin, että kirjoittamisella yleensä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.

Kehittelin sellaisen idean, että julkaisen sunnuntaisin vanhan 1962 messukirjan lukukappaleen ja evankeliumitekstin ja yritän sitten viikolla päivittäin kirjoittaa jostain räiskyvän postmodernista klikkejä kalastavasta, sen päiväisestä uutisesta ( mieluiten poliittisesta sellaisesta ) jollain tavoin niiden valossa. Käytän raamatunteksteissä Bibliaa, koska messukirja on vanha ja koska se kai on suomalaista käännöksistä lähimpänä Vulgataa. En yhtään tiedä mitä tästä tulee, mutta epäonnistuminen on tietysti varmaa. Katsellaan.

Myös Athletic Bilbaon kausi on alussa. Veikkaisin tälle kaudelle sijoitusta, joka takaa pääsyn Mestareiden liigaan. Ainakaan sunnuntain pelejä en kuitenkaan raportoi niin sanotusti livenä, mutta kautta voisi seurata muuten entiseen tapaan.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Kansallismielisyydestä


En aikanaan pitänyt termistä ‘maahanmuuttokriittinen’, sillä suhtauduin kritiikkiin luovuutta latistavana ilmiönä. Syvältä pimeydestä oleva kriittinen teoria tuli myös mieleen. Ja kaikkein pahimpana kiinalaiset itsekritiikkikokoukset, joissa tunnustaneet ja itsensä kritiikillä puhdistaneet lopuksi tapettiin. Yleensäkin; en ollut mikään kriitikko, enkä ole vieläkään. Olin kansallismielinen ja olen edelleenkin. Olin sitä mieltä, että nimenomaan kansallismielisyyttä pitäisi tuoda esille ja sen pitäisi riittää. Termi kuitenkin osoitti poliittisen ja käytännöllisen toimivuutensa, joten nuivuuteni sitä kohtaan laantui aika pian. Eikä kansallismielisyys kadonnut mihinkään, vaan vahvistui ja on perussuomalaisten viime kesäisen puoluekokouksen jälkeen vahvempana ja terävämpänä suomalaisella poliittisella kentällä kuin koskaan ennen.

Kansallismielisyyden perustan määrittelee aika tyylikkäästi Paavillisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston kokoama Kirkon yhteiskuntaopin käsikirja. Se on muutenkin erittäin hyvä ja tarpeellinen opus:

Ihmisoikeuksien alue on laajentunut kansojen ja kansakuntien oikeuksiin. Se, mikä on totta ihmiselle, on totta myös kansoille. Opetusvirka muistuttaa, että kansainvälinen oikeus “nojaa valtioiden yhtäläisen kunnioittamisen, kunkin kansan itsemääräämisoikeuden ja vapaan yhteistyön periaatteisiin ihmiskunnan suuremmaksi yhteiseksi hyväksi.” Rauha ei perustu vain ihmisoikeuksien vaan myös kansojen oikeuksien kunnioittamiseen: erityisesti niistä on mainittava oikeus itsenäisyyteen.

Kansakuntien oikeudet eivät ole mitään muuta kuin ‘ihmisoikeuksia’ käsitettynä tällä erityisellä yhteisöllisen elämän tasolla. Kansakunnalla on “perustavanlaatuinen oikeus olemassaoloon”; oikeus “omaan kieleensä ja kulttuuriinsa, joiden kautta se ilmaisee ja edistää henkistä ‘suvereniteettiaan’; oikeus “muovata elämänsä omien traditioidensa mukaan, tietenkin sulkien pois kaikenlaiset perustavien ihmisoikeuksien loukkaukset ja erityisesti vähemmistöjen sortamisen.”; ja oikeus “rakentaa tulevaisuuttaan varmistamalla nuoremmille sukupolville asianmukaisen kasvatuksen.”. Kansainvälinen järjestys vaatii erityisyyden ja univeraalisuuden tasapainoa. Sen toteuttamiseen kutsutaan kaikki kansakunnat, joiden ensimmäinen velvollisuus on elää rauhan, kunnioituksen ja solidaarisuuden hengessä toisten kansakuntien kanssa.

Tuossa on, ellei nyt kaikki, niin ainakin suuri osa oleellisesta. Kansa ja kansakunta määrittyvät orgaanisesti ( niiden oikeudet rinnastuvat ihmisoikeuksiin ja perustuvat niihin ). Valtio on oma asiansa ja kansainväliset suhteet ovat valtioiden suhteita mistä, vaikka sitä ei suoraan sanota, seuraa, että valtiottomalla kansakunnalla tai kansalla on suhde sitä hallitsevaan valtioon. Ja lopusta voi päätellä, että jokaisella kansakunnalla tulisi olla oma valtionsa, tai ainakin niillä on siihen oikeus.

Suomessa näin onkin ainakin vielä. Täällä valtio ja kansa ovat poikkeuksellisen yhteneväisiä ja päällekkäisiä. Tiettyä lohkeamista on kuitenkin tapahtunut ja tapahtumassa. Sitä symboloi hyvin se, että valtiossa jossa kaikki nuoret miehet käyvät asepalveluksessa ja ovat sen jälkeen armeijan reservissä valtiollista establishmenttia edustava, globalistinen mediakonserni pitää hallussaan ja julkaisee mielensä mukaan sotilastiedustelun korkeimman turvaluokituksen asiakirjoja vain sillä seurauksella, että konsernin hallituksen puheenjohtaja kutsuu Tasavallan presidentin tapaamaan itseään. Ja käytännössä lohkeamisesta kertoo, että valtio päästää rajojensa yli kenet tahansa tietämättä henkilöistä mitään ja tarjoaa heille vähintään yhtä hyvää sosiaaliturvaa kuin valtion kansalaisille. Tämä globalismin ja halvan työvoiman nimissä.

Mikäli repeämä edelleen laajenee kansallismieliset ovat luonnollisesti, ja jo perusolemuksensa vaatimina, kansan ja kansakunnan puolella, oppositiossa valtiota vastaan niiltä osin kuin valtio toimii kansan etujen vastaisesti. Niiltä, jotka sanovat, että oppositiosta ei voi vaikuttaa puuttuukin usko siihen, että kansa, orgaanisena ja itsenäisenä entiteettinä, on aina lopulta sitä hallitsevaa valtiota voimakkaampi.

Näissä, yllättävänkin poliittisissa merkeissä: Hyvää joulua! 

Jouluun liittyy eskatologinen elementti, joka on aina sekä valtiota, että kansaakin voimakkaampi:

perjantai 22. joulukuuta 2017

Paavi ja valeuutiset


Suomalainen media on varsin tehokkaasti tuhonnut omaa uskottavuuttaan, tai sitä mitä siitä oli vielä jäljellä, viimeisen parin viikon aikana. En itse viitsi tarkastella niitä isoja skandaaleja, jotka on jo moneen kertaan puitu, vaan tuon esille erään pienemmän jutun, koska se on hyvä ja keskittyy oleellisiin asioihin.

Iltalehti teki jutun otsikolla Paavi tuomitsi valeuutiset syntinä. Tuolla jossakin, Internetin aarniometsissä, juttu oli ymmärretty niin, että paavi olisi tuominnut sen mitä suomalainen media, ja sen herättämä keskustelu kutsuu valemediaksi. Näin ei kuitenkaan ole. Paavi pikemminkin kehui sellaista ja kannusti sellaiseen omaehtoiseen tekemiseen suuriin mediataloihin ja massauutisointiin luottamisen sijaan. Itse puhe, johon iltalehden juttu viittasi on aika hyvä ja saatan suomentaa sen, tai ainakin osan siitä, jos kerkeän. Tässä mielestäni keskeinen kohta Aalto-opiston äidinkielellä:

Small media companies and publishing houses can more easily respond to these needs. They are subject, by their very nature, to healthy limits that help them to generate less massified information, less exposed to the pressure of fashions, as transient as they are intrusive. In fact, it is genetically more linked to its territorial base of reference, closer to the daily life of communities, more anchored to the facts in their essentiality and concreteness. It is a journalism closely connected to local dynamics, to the problems arising from the work of the various categories, to the interests and sensibilities of intermediate groups, which do not easily find channels to be able to adequately express themselves.

Uutisoinnin synteinä paavi esitti disinformaation asioiden puolueellisena esiintuomisena vastakkaiset näkökannat pimentäen, sensaatiota tavoittelevan herjaamisen tai kunnianloukkaamisen, ja vanhojen kaivelemisen niiden esittämiseksi nykypäivän muuttuneiden käsitysten valossa. Jokainen voi itse päätellä syyllistyykö noihin Suomessa valta- vai valemedia. Todennäköisesti molemmat, mutta valemedia vähemmän, ja sillä on myös paremmat mahdollisuudet parantaa tapansa, koska se ei ainakaan vielä ole uutisia massoittain tehtaileva koneisto, kuten valtamedia tuppaa olemaan.

Paavi puhuttelee Italian aikakauslehtiä.

maanantai 4. joulukuuta 2017

612 kulkue ja kaksi kulttuuria

Dwight Longenecker kirjoittaa kuinka katolinen kirkko USA:ssa jakaantuu kahteen erilaiseen, toisistaan suuresti poikkeavaan, kulttuuriin.

America’s Two Catholic Churches.

On liberaalin eliitin laiskanpullea, vallitsevaan kulttuuriin sopeutumaan pyrkivä, tyhjenevä ja häviävä kirkko ja toisaalla dynaaminen, toimiva ja väkeään alati lisäävä tavallisen kansan kirkko. Samanlainen jakolinja on havaittavissa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, jossa lähes kaikki uskonnollinen ja hengellinen toiminta virallisten toimitusten ulkopuolella näyttää olevan konservatiiveiksi kutsutun tavan kansan järjestämää. Itse asiassa samanlainen jako tuntuu nykyisin kulkevan läpi kaikkien eurooppalaisperäisten kansojen ja kulttuurien. Makuasia pitääkö kirkkojen jakaantumista yhteiskunnallisen tilanteen heijastumisena kirkon sisälle vai pitääkö yhteiskunnan jakaantumista hengellisen jakaantumisen seurauksena. Itse jakaantuminen on kuitenkin havaittava tosiasia. Koska jako ei noudata mitään perinteisiä poliittisia jakolinjoja, vaan molemmilla puolilla on oma sivistyneistönsä ja oma maalais- tai työväkensä, molemmilla puolilla on rikkaita ja köyhiä, ja molemmat ryhmät ovat kaiken kaikkiaan hyvin heterogeenisiä, pidän tässä jakoa puhtaasti hengellisenä tai identitaarisena. Valtiollisen politiikan tasolla kamppailu, jos sen annetaan tapahtua demokratian periaatteita noudattaen, päättyy ennemmin tai myöhemmin väistämättä alaluokan voittoon.

Epätasapainoa ryhmien välillä aiheuttaa lähinnä se, että yhteiskunnalliset kulttuuri-instituutiot ovat liberaalin “eliitin” hallussa lähes täydellisesti. Tästä syystä heidän puoltaan voi hyvin kutsua yläluokaksi. Nämä instituutiot kuitenkin kiihtyvällä vauhdilla tyhjenevät kaikesta merkityksestään, eikä alaluokka oikeastaan edes kamppaile niiden hallinnasta, vaan haluaisi vain rauhassa luoda oman elämänpiirinsä ja elää siellä rauhassa ilman yläluokan pitämän metelin aiheuttamia häiriöitä.

Suomessa tilanne reaalielämän tasolla on tietenkin toinen kuin Yhdysvalloissa. Kamppailun puhtaasti henkistä luonnetta kuvaakin hyvin se, kuinka tunteenomaisella kiihkolla Suomen media suhtautuu Yhdysvaltojen politiikkaan ja kuinka suurella innolla se yrittää sovittaa kansainväliset, lähinnä viihdeteollisuuden luomassa lumetodellisuudessa elävät vastakkainasettelut Suomen politiikkaan. Kaikesta omasta ja arvokkaasta tyhjentynyt media takertuu siihen, että se on kuitenkin yläluokkaa, joka kuuluu samaan ryhmään kuin miljoonia tienaavat, kiroilevat ja ihaillut stand-up koomikot, sekä erilaiset globaalin tosi-tv:n tähdet. Todellinen, yläluokkainen vasemmistoliberaali onkin aina samaa mieltä kuin poptähti Madonna. Mikäli on Madonnan kanssa eri mieltä jostakin, on vahvasti epäilyttävä. Paidassa oleva Che Guevaran kuvakin laulaisi Material Girliä, jos se osaisi puhua, eikä olisi kaikessa onttoudessaan niin täydellisen mykkä. Tällaisen yläluokan kanssa ei mielellään ole missään tekemisissä, vaan väkisinkin sitä hakeutuu alaluokan pariin. Kaikkien omistamasta Yleisradiostakin tulee katsottua lähinnä vain päivittäin esitettävä Suomi-Filmi. Ne kuvaavat paljon fiksumpaa ja älyllisesti terveempää maailmaa.

Tästä päästäänkin 612-kulkueeseen. Se haluaisi kulkea rauhassa Töölöntorilta Hietaniemen hautausmaalle ilman poliittisia tunnuksia ja iskulauseita. Aiempina vuosina se on onnistunut hyvin ja onnistuu tänäkin vuonna mikäli asia kulkueeseen osallistuvista on kiinni. Viime vuonna tapasin kulkueen yhteydessä paljon tuttuja, niitä kuuluisia tavallisia ihmisiä, mutta yhtään fasistia tai natsia en tavannut. Heitä varmasti oli kulkueessa mukana, mutta he eivät tuoneet itseään tai agendaansa millään tavoin esiin. Yleisradio ja muut mediat kuitenkin tietävät kulkueen olevan äärioikeistolainen natsimarssi, jolla on jotain poliittisia vaatimuksia. Hyväntahtoisesti voisi ajatella, että Yleisradiossa ei vain tiedetä asiasta, koska siellä tunnetaan Hollywoodin massatuotannot paremmin, kuin suomalaisten ihmisten asiat. Ja näin voi ollakin. Suomalaiselle toimittajalle voi olla mahdoton rasti kävellä reilu kilometri alaluokan parissa, aistia tunnelmia ja kertoa niistä sitten rehellisesti sotkematta niitä globaalin viihdeteollisuuden luomiin ristiriitoihin ja vastakkainasetteluihin, sillä eihän sitä voi tietää mitä mieltä Madonna olisi karvalakkisten ja pipopäisten suomalaisten tavisten kävelystä, mutta sen tietää mitä mieltä Madonna on fasisteista ja rasisteista. Ja vaikka toimittaja pystyisikin, niin päätoimittaja on joka tapauksessa jo etukäteen antanut sanat, joilla kulkueeseen osallistujia pitää kuvailla. Onko se sitten laitaoikeisto, äärioikeisto, fasistit, rasistit vai kansallissosialistit jää nähtäväksi.

Suomessa alaluokan vaihtoehtoisen yhteiskunnan rakentaminen/rakentuminen ei ole niin pitkällä kuin USA:ssa ja monissa muissa eurooppalaisen kulttuuripiirin maissa. Sen ituja on kuitenkin jo havaittavissa täälläkin. Itse ennustan, että tulevaisuudessa sen keskeisin vaatimus nykyiselle yläluokalle tulee kaikissa läntisissä valtiossa olemaan: Jättäkää meidät jo rauhaan ja menkää pois.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Toistoa islamista



Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin tässä blogissa, mutta kaukaa viisaana en ole indeksoinut kirjoituksia, joten en jaksa niitä myöskään etsiä.

On perusteellinen virhe sanoa islamin edustavan pimeää, keskiaikaista takapajuisuutta modernin maailman keskellä. Keskiajalla, joka on ainoastaan Eurooppaa kuvaava ajanjakso, musisoitiin, runoiltiin, laulettiin, maalattiin kuvia, juotiin olutta ja kirjoitettiin paksuja järkäleitä, jotka loivat perustaa länsimaiselle filosofialle. Islam ei millään tavoin muistuta keskiajasta, vaan on lähes sen vastakohta ja se vyöryy Euroopan päälle modernina ja harmaana kuin tieteellistekninen supervalta DDR taannoin. Se ennemmin kieltää kuvat ja musiikin, kuin suosii niitä. Eurooppaan tunkeutuva islam, ja varsinkin sen eurooppalainen hyväksyminen onkin mitä modernein ja edistyksellisin ilmiö.

Ristiretkien aikana kirjoitetussa islamilaisessa historiassa ihmeteltiin huvittuneena ja paheksuen sitä, kuinka frankkien naiset saivat liikkua yksin kaupunkien kaduilla. Juuri mikään ei siis tässä suhteessa ole muuttunut. Ristiretket eivät olleet minkäänlainen stigma islamilaisessa kulttuurissa. Niitä ei edes muisteltu siellä ennen kuin lännen sosialistiset tutkijat tarjosivat niistä oman, materialistisen ja modernin tulkintansa. Sen jälkeen niistä tuli, suoraan lännestä omaksuttuna, myös islamilaisessa maailmassa tunteita ja kiihkoa nostattava propagandan väline. Suhtautuminen ristiretkiin onkin lännessä nykyisin täysin samanlaista kuin se on islamilaisessa maailmassa. Eli modernia, edistyksellistä, historiatonta, väärään tietoon perustuvaa ja poliittiseen propagandaan kelpaavaa.

Sanotaan myös, että islamin pitäisi käydä läpi jonkinlainen reformaatio ja ollaan toiveikkaita koska islam alkaa olla siinä iässä, jossa kristinuskon reformaatio tapahtui. Reformaatio ( tai revoluutio ) kuitenkin muutti kristinuskoa jyrkempään ja ahdasmielisempään suuntaan. Kalvinin Geneve on tästä hyvä todiste, ellei pidä Ruotsin kirkkokuria niin pahana. ISIS edustaisi juuri sitä reformoitua islamia, jos tällainen vertailu olisi mitenkään mielekästä. Islamissa ei verrannollista reformaatiota voi tapahtua.

Muita kulttuureja ei voikaan verrata eurooppalaisen kulttuurin historiaan sijoittaen niitä jotenkin ajasta jäljessä ja tai ajasta edellä oleviksi. Ne elävät omaa aikaansa, eikä niillä ole edes tarkoitusta kehittyä millekään eurooppalaiselle tasolle. Tästä hyvänä, positiivisena esimerkkinä erään kiinalaisen viisaan pitämä TED-talk luento

Tarina kahdesta poliittisesta järjestelmästä.

Islam ei ole takapajuinen. Se on vain yksiselitteisesti väärää ja vahingollista oppia. Ei konfutselaisuuskaan oikeaa oppia ole, mutta sen puitteissa voi selkeästi saavuttaa erilaisia tuloksia myös modernissa maailmassa, vaikka se onkin Euroopan keskiaikaa selvästi vanhempaa perua: Kovaa ja ankaraa rautakautta :)