perjantai 5. marraskuuta 2021

Politiikka-Suomi

Politiikka-Suomi on sinänsä erittäin mielenkiintoinen ja onnistunutkin sarja. Kiitos siitä Yleisradiolle. Siinä on kuitenkin yksi erittäin suuri ongelma ja sen on se, että ohjelmassa ei käsitellä politiikkaa juuri lainkaan. 

 Koko kuvio on koko ajan sitä, että ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet ovat keskiössä, eivät heidän aatteensa tai ajatuksena. Tämä on merkki rappiosta. Se, että ei ymmärretä aatteiden, ajatusten ja ideologioiden olevan todellisia latistaa kaiken vain ihmimillisten ja pahimmillaan puhtaasti henkilökohtaisten pyrintöjen kamppailuksi. Lopulta se tappaa itse politiikankin, joka on ihan määrittelynomaisesti on yleisten, julkisten asioiden hoitoa. 

Henkilökohtaiset asiat, kuten se onnistuuko joku ehdokas kampauksessaan jne, eivät ole, tai niiden ei pitäisi olla, julkisia asioita. Oikeassa yhteiskunnassa terve säädyllisyys estää niiden kommentoimisen. 

Katselen sarjan toiseksi viimeistä jaksoa ja kertaakaan ei vastakkain ole ollut kahta, tai useampaa eri mielipidettä tai maailmankatsomusta, vaan aina vain pari tyyppiä. 

Se, että emme ymmärrä metafyysisen maailman, aatteineen ja ideologioineen, olevan totta, on erittäin suuri tragedia, joka tulee lopulta johtamaan totaaliseen romahdukseen. Meidän ei missään tapauksessa tulisi yhdistää aatetta ja persoonaa, mutta nykyisin emme enää osaa tehdä juuri muuta.

Olemme rappeutuneita.

edit:

Viimeisessä jaksossa Ville Niinistö toteaa huvittuneesti, että ei kukaan ole viemässä makkaraa keltään pois. Helsingin kaupunki kuitenkin lopetti lihan tarjoamisen edustustilaisuuksissa. Ville Niinistö ehkä vastustaa tätä, mutta muut vihreät, ja vihreä ideologia, eivät todellakaan vastusta.

3 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Liekö tuo Paavo Lipponen sitten kasvanut Vanhemman Valtiomiehen mittoihin, kun jättäytyi ohjelmasta pois?

Anonyymi kirjoitti...

Niin tai näin, parasta asiajournalismia mitä ylen kanavilta (tai telkusta yleensäkin) on aikoihin nähty. Katsojaa ei aliarvioida vaan lähinnä kerrotaan, että näin minä sen näin ja koin, tehkääpä itse päätelmänne. Noin rajallisen ohjelma-ajan puitteissa. Ja mitä siihen rappioon tulee, niin konservatiivihan näkee sitä aivan joka paikassa, siinä missä radikaali näkee kaikkialla sortoa. "Olipa kerran...!", alkaa konservatiivin satu, ja radikaalin satu alkaa "Kerran tulee olemaan...!" ;)

-J.Edgar-

IDA kirjoitti...

"Ja mitä siihen rappioon tulee, niin konservatiivihan näkee sitä aivan joka paikassa, siinä missä radikaali näkee kaikkialla sortoa. "Olipa kerran...!", alkaa konservatiivin satu, ja radikaalin satu alkaa "Kerran tulee olemaan...!" ;)"

Musta tämä, että asiakysymyskset sivuutetaan ja käydään suoraan henkilöön tyyliin, miksi se on sitä mieltä jne... on Suomessa aika uusi ilmiö. Sotien jälkeen vielä 60-luvun lopulle asiakysymykset olivat keskeisiä. Ei kukaan kysellyt miksi Matti on sitä mieltä mitä Matti on, vaan yritettiin miettiä onko Matin näkemyksissä mitään järkeä. Nykyisin on täysin tosin. Nykyisin on täysin toisin. Yritetään aina löytää joku syy Matin persoonasta tai taustasta. Tämä on minuta rappiota.