keskiviikko 29. joulukuuta 2010

perjantai 24. joulukuuta 2010

24

Ollessani parvekkeella tupakoimassa - paha tapa, josta en pääse eroon - pienellä kylätiellä tallusteli autoonsa joulupukki.

- Hyvät Joulut!
- Sitä samaa! Onko monta paikkaa vielä?
- Kuusitoista.
- Menee pitkälle iltaan.
- Onhan siinä. Kahdeksan jo käyty.
- Työn iloa!
- Joo.

Vaikka olin parvekkeella ja minulla olisi ollut oiva tilaisuus tuomita tuo pakanallisateistinen hahmo, joka loukkaa kristittyjen joulurauhaa ei sydän antanut myöten. Itse asiassa odottelen pienen jännityksen vallassa sellaista tännekin tonttujen iloksi. Kunhan nyt ensin saunotaan ja syödään.

Neutraalin joulujuhlan kaava kouluille

Lapset menevät luokkiin ja istuutuvat. Opettaja saapuu luokkaan, lapset nousevat seisomaan. Opettaja astelee pöytänsä taakse.

Opettaja: Istuutukaa.

Lapset istuutuvat.

Opettaja: Taskulaskimet laukkuun. Tänään pidämme matematiikan kokeet. Kynä kumi ja yksi konsepti pöydälle. Järjestäjä!

Vuorollaan oleva järjestäjä astelee opettajan pöydän viereen.

Järjestäjä: Tarvitsemme matematiikkaa niin alkuräjähdyksen tutkimiseen kuin loistavien yhteiskuntasuunnitelmien tekemiseen. Olkoon tämä koe suuri juhla ja osoittautukaamme meille PISA-menestyksen rakentaneiden suurten opettajien arvoisiksi.

Oppilaat: Yritämme parhaamme.

Järjestäjä ottaa tehtäväpaperit ja jakaa ne oppilaille. Oppilaat syventyvät tehtäviin. 45 minuutin kuluttua kello soi. Oppilaat palauttavat paperit ja poistuvat kukin kotiinsa.

torstai 23. joulukuuta 2010

Uskonnosta ja evoluutioteoriasta

Näistä on mahdoton käydä yleistä keskustelua ellei korjata ihan ensimmäiseksi perustavaa laatua olevaa virhettä ajattelussa.

Mikään maailman suurista kirkoista ei ole koskaan pitänyt evoluutioteoriaa tabuna. Vaikka evoluutioteoria ei ole niille mikään keskeinen kysymys voi ihan huoleta sanoa, että ne ovat osallistuneet koulujensa, yliopistojensa ja muiden kautta sen tutkimiseen pikemmin kiitettävällä tavalla kuin, että ne olisivat pyrkineet kieltämään sitä.

Tämän ilmeisen yleisen näkemyksen syntyminen, että kirkot olisivat kamppailleet evoluutioteoriaa vastaan tai pitäneet sitä tabuna, on ilmiselvä puute koulujen opetussuunnitelmissa. En tiedä pitäisikö lisätä enemmän uskonnon vai biologian opetusta. Ehkä molempia pitäisi tehostaa. Väite kuitenkin on sekä virheellinen, että nolo. Sen esittäminen paljastaa esittäjästään, että hän itse suhtautuu teoriaan uskonnollisella tavalla. Yhdistyessään väitteeseen, että kirkot ovat tieteen edessä antautuneet, kuten se usein yhdistyy, se taas paljastaa, että väitteen esittäjä suhtautuu tieteeseen politiikkana, jonka kautta taistellaan aatteellisille teorioille yhteiskunnallista valtaa.

Tieteessä ei tietenkään ole sellaisia yksiäänisiä kokonaisuuksia millaisia kirkot ovat. Siis siinä mielessä yksiäänisiä, että joku voisi esittää tieteen kannan samalla lailla kuin kirkot voivat esittää oman kantansa. Kirkot kuitenkin voivat niin tehdä ja ylivoimaisesti suurin osa kristillisestä uskonnollisuudesta tässä maailmassa on kirkkoon kuulumista. Silloin olisi hyvä, jos erilaisten väitteiden esittäjät perehtyisivät, esittäessään väitteitä uskovaisten kannoista nimenomaan kirkon kantoihin. Voisi yllättäen paljastua, että mitään vastakkainasettelua ei ole ollutkaan vaan, että tieteen puolesta on hyökätty tuulimyllyjä vastaan.

Kirkkojen mielestä seurakuntalaisilla on oikeus ajatella tuollaisista asioista mitä haluaa. Evoluutioteorian voi rauhassa kieltää tai vaikka omistautua tutkimaan veden pyörteistäjän mekaniikkaa. Ne asiat missä tullaan siihen voiko kirkon jäsen sanoa tai tehdä jotain ovat ihan jossain muualla.

On tietenkin totta, että kirkot halutessaan pystyvät olemaan vahvasti yhteiskuntaan ja tieteeseenkin vaikuttavia voimia, mutta uskoisin, että vapaan tieteen puolustajienkin kannalta olisi järkevämpää keskittyä siihen missä kirkot ovat vaikuttaneet, miksi ja miten. Alkuräjähdysteorian ja evoluutioteorian kehittämisessä niiden vaikutus kokonaisuudessaan on selkeästi positiivisen puolella.

Ei mulla tällä erää tästä varmaan muuta. Seuraavaksi pyrin varmaan kirjaamaan omia empiirisiä havaintojani ihailemastani keskiaikaisesta luostarielämästä :D

Mediakritiikin vaikeus

Olen usein puhkuvallakin innolla arvostellut suomalaista poliittista mediaa. Se on aika vaikeaa, koska todellisuudessa media tekee sen parhaiten itse.

Jussi Halla-aho kertoo: Aamulehti ja Perussuomalaiset.

On käsittämätöntä, että "puolueeton" sanomalehti hyväksyy tuollaiset kytkökset niitä mitenkään kyseenalaistamatta. Itse asiassa kyseessä on skandaali.

Toisaalta syy sille miksi suomalainen media ei ymmärrä Perussuomalaisten nousun taustalla olevia tekijöitä tuosta ainakin paljastuu: se ei halua ymmärtää ja tiedottaa. Se haluaa tehdä politiikkaa, jolla perussuomalaisten nousu pystyttäisiin katkaisemaan ja toimittajien omien puolueiden kannatus taas nousemaan. Ala-arvoista touhua medialta, mutta sentään tietoa välittävää, vaikkakin tietysti tahtomattaan.

Uudistan vanhan ehdotukseni mielipidelehtituesta paperimedian pelastajana. Helsingin Sanomien lisäksi sitä voisi ruveta maksamaan myös Aamulehdelle.

Kielestä ja sen kehittymisestä ( yksityiskohta )

Mikäli ihmisille opetettaisiin, että kansansiirrot on tietyistä historiallisista tapahtumista käytetty yleinen termi ( tai siis oli ainakin ennen yleinen ja yleisesti hyväksytty ), niin kaikki olisi kaikille varmasti paljon helpompaa. Ihmiset tietäisivät mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kansojen siirtämisestä ja voisivat keskittyä itse asiaan. Tämän(kin) vuoksi myös humanistisella sivistyksellä ( ja ehkä jopa laadullisella tutkimuksella ) on puolensa. Halua ymmärtää väärin ei tietenkään mikään estä, mutta sillä ei ole niin väliäkään.

Henkilökohtainen ei ole poliittista, osa 10013

Palaneen käryä - blogin kautta eksyin lukemaan Theordore Dalrymplen kirjoituksen, joka melko hyvin summaa sen mitä WikiLeaksista pitäisi ajatella:  What's Really Wrong with WikiLeaks.

Pari lainausta:

The idea behind WikiLeaks is that life should be an open book, that everything that is said and done should be immediately revealed to everybody, that there should be no secret agreements, deeds, or conversations. In the fanatically puritanical view of WikiLeaks, no one and no organization should have anything to hide. It is scarcely worth arguing against such a childish view of life. 

....

The dissolution of the distinction between the private and public spheres was one of the great aims of totalitarianism. Opening and reading other people’s e-mails is not different in principle from opening and reading other people’s letters. In effect, WikiLeaks has assumed the role of censor to the world, a role that requires an astonishing moral grandiosity and arrogance to have assumed. Even if some evils are exposed by it, or some necessary truths aired, the end does not justify the means.

Itse en pitäisi mitenkään erityisen raakana tai pahana vaikka näihin WikiLeaks - tyyppeihin, jotka aiemmin ovat kunnostautuneet esimerkiksi Sarah Palinin murretun sähköpostilaatikon sisällön julkaisemisessa, sovellettaisiin tiettyjä keskiaikaisia rangaistustapoja kuten jalkapuuta, ruoskia ja vastaavia parantavia toimenpiteitä.

Statistiikkaa

Blogin historian suurin lukijapiikki näyttää laantuvan. Analyticsin graafi on mennyt pilalle ja huipun rinnalla kaikki näyttää vain tasaiselta maalta. Uudessa Kerberoksessa oli hyvä pääkirjoitus, jossa painotettiin viiden lukijan merkitystä viidenkintuhannen rinnalla. Itse toivon, että viisi alkuperäistä lukijaani ovat jaksaneet tänne asti, vaikka olenkin pyrkinyt pitämään blogin nimen suomasta oikeudesta mihin tahansa kaikin tavoin kiinni.

En näe mitään syytä olla kirjoittamatta joulunakin koska työtähän tämä ei ole, mutta silti toivotan kaikille lukijoille jo tässä vaiheessa Hyvää Joulua!

Eräänlaisena tilannetiedotuksena vielä: Kommenteissa olleen linkin ansiosta olen päätynyt taas lukemaan amerikkalaista, yhteiskunnallista mediaa. Nyt kuitenkin hyvin valikoiden.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kommentti keskusteluun II ( evoluutiosta )

Keskustelun yläpuolelle asettuminen on vastenmielistä, mutta teen sen nyt. Keskustelu evoluutiosta ja uskosta inspiroi. Pohjaksi oma, yleinen näkemykseni.

Vaikka on täysin selvää, että luonnontieteissä ei kannata olettaa Jumalaa, on ihan yhtä selvää, että niissä ei kannata hirttäytyä teorioihinkaan. Mikäli evoluutio halutaan nähdä biologiana, eikä minään yhteiskunnallisena meemi/geeni - teoriana, on oleellista tutkia evoluution mekanismeja. Niitä tutkiessa on ihan aikuisen oikeasti lähes sama mitä tutkija olettaa näiden mekanismien taustalle. Ne kyllä paljastavat itse itsensä oli tutkija sitten ID-uskovainen tai evoluutiouskovainen. Oman käsitykseni mukaan tiede on nimenomaan tuollaista työtä, jossa tutkitaan asioita. Se vaatii uteliaisuutta ja ehkä vilpittömyyttäkin.

Teorioita tietenkin tarvitaan, koska tietämystä pitää rakentaa. Itse pidän evoluutioteoriaa, jonka asiantuntija en tietenkään ole, parhaana tapana lähestyä asiaa siitäkin syystä, että Jumalan olettaminen johtaa luonnontieteissä varmaan helpommin harhaan, kuin Jumalan olettamatta jättäminen. Olen kuitenkin niin kypsä nykyiseen yleiseen eetokseen jonkin evoluutioteorian ehdottomasta totuudellisuudesta, että olisin melkein valmis kieltämään sen kokonaan, koska sellainen kielto voisi tuoda ihmisille järkeä päähän. Ihmisiä ne nimittäin ovat muutkin, kuin kypsät, asioihin perehtyneet teoreetikot.

Itse uskovaisena en näe mitään syytä pelätä, että luonnon tutkiminen voisi tuoda mitään ongelmia, vaan se on enemminkin puhtaasti hedelmällistä. Ilokseni olen käsittänyt niin, että myös kirkko on tätä mieltä. Yhteiskuntatieteet, jollaisiin evoluution tutkiminen teorioineen valitettavasti yhä enenevässä määrin vaikuttaa kuuluvan, ovat sitten eri juttu. Ne ovat osoittautuneet monin tavoin ongelmallisiksi, niin uskovaisille, kuin uskottomillekin.

Teoria on lopultakin vain väline.

Viha, viha, viha

Lloyd deMausen kehittelemällä fantasia-analyysilla olisi taas käyttöä, kun lukee Kimmo Kiljusen uutta kirjoitusta. En tosin jaksanut kuin ensimmäisen kappaleen, koska Kimmo Kiljunen ei osaa kirjoittaa, mutta valistuneesti arvaisin, että koko kirjoitus ennakoi täydellistä romahdusta.

Hyvä kuitenkin kaikkien tietää, että kiristyvän sensuurilainsäädännön takana, eivät ole oletetun vihan kohteet, vaan ihan kotimainen vihervasemmisto. Se näkyy ilman fantasia-analyysiakin. Minä ja ripeä kirjeenvaihtokaverini Illmanin Mikko ainakin tiedämme mihin noita nyt Kimmo Kiljusen aloitteesta Tuija Braxin toimesta entisestään kiristyviä sensuurilakeja on tähän asti käytetty: Poliittiseen sensuuriin ja leimaamiseen tietenkin, sehän vihreälle vasemmistolle on lakien tarkoitus.

Omission comission

Euroopan Unionin komissio on unohtanut kristilliset juhlapyhät brittiläisille kouluille jaettavasta kalenterista kertoo Daily Teleghraph. Jotkut jaksavat toivoa, että kyseessä olisi vain unohdus, mutta tuskinpa vain on. Muiden uskontojen pyhät päivät oli muistettu tunnollisesti mainita.

Merry Season´s Greetings EU!

Vanhaa


Valtakunnansyyttäjän yllättävä kirje sai siis minut kaivamaan esille kaksi vanhaa, jo unohtamaani kirjoitusta. Erityisesti muurahaispesän takaa vilkuttava Hillary Clinton miellytti. Se oli niitä aikoja, kun vielä uskoin hänen ja Mitt Romneyn olevan vastakkain USA:n presidentinvaaleissa, tai aikoja jolloin toivoin hänen tulevan lyömään republikaanien huonon valinnan.

Sitten kahden linkin kautta törmäsin vanhaan kirjoitukseeni politiikoista:

Minusta kansalaisilla on oikeus olettaa, että poliitikot todella vastaavat rehellisesti kysymyksiin. Ei siitä mitään tule, jos joutuu arvaamaan mitä mieltä kukin on.

Niinistö itse on myös korostanut presidentin asemaa mielipidejohtajana. Mies, joka ei kykene näkemään maahanmuuttokysymystä koko Euroopan kannalta kohtalokkaana kysymyksenä, vaan pitää sitä jonkinlaisena mielikuvajuttuna ei ole sopiva presidentiksi, jos yleensä mihinkään yhteiskunnalliseen virkaan. Ainakin itse oletan siis, että Niinistö on tosissaan ja haluaa lisätä mahanmuuttoa Suomeen, koska se rikastuttaa suomalaista kulttuuria.

Ellei Niinistö ole tosissaan hän ainakin haluaa ääniä ihmisiltä, jotka ajattelevat noin. Mielipidejohtajalle taas ei oikein istu se, että esiintyisi oman mielipiteensä vastaisesti saadakseen ääniä.

Niin tai näin. Jokainen voi tietysti punnita itsekseen kannattaako tuollaista miestä äänestää.


En äänestänyt Niinistöä, mutta en Halostakaan. Nykyisin olen muuttanut jonkin verran mieltäni Niinistöstä, , ja saattaisin äänestääkin häntä paitsi, jos hän toteaa uudelleen maahanmuuton rikastavan suomalaista kulttuuria pyrkiessään presidentiksi. Yleisesti asioiden pitäisi kuitenkin olla noin. Poliitikkojen puheet pitäisi ottaa sellaisina, kuin ne on puhuttu.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Meemi meemi

Luin pitkästä aikaa Kymin hereetikkofilosofin Rauno Räsäsen tekstejä. En ota kantaa, koska mitään lausumia hänen puhdasoppisuutensa takaamiseksi ei ole mahdollista saada.

Uskokaa nyt kuitenkin, että mitään meemejä ei tosiaankaan ole. Meemit ovat siinäkin mielessä huono idea, että niihin turvaaminen irrottaa kulttuurievoluution biologiasta ja historiasta altistaen siten ajattelun puhtaan ideologiseksi tavalla, jossa todellisuutta ja ideologiaa ei enää osata erottaa toisistaan. Sellainen on vaarallista.

Kommentti keskusteluun

Ihan ensimmäiseksi uusille lukijoille: Oleellinen on tuossa oikealla :)

Hommassa on keskustelua Sisu-jutusta:

Linkki

Totta kai Sisu on jatkumoa jostain. Teemu Lahtinen itse asiassa kertoo siitä haastattelussa. Itse väittäisin, että se on jatkumoa yleisestä kommunismin vastaisuudesta, joka toki oli Kekkosen aikaisissa kouluissa häpeällistä, mutta ei välttämättä lainkaan väärässä ja siitä vanhemmasta, kansainvälisestä kansallismielisestä ajattelusta, joka korosti kaikkien kansojen itsemääräämisoikeutta. Monet pitävät kyseistä periaatetta vielä nykyäänkin suuressa arvossa.

Kommunismin vastaisuudesta sen verran, että vaikka Suomi säilyi sosialistiselta imperialismilta, niin monet muut kansat eivät säilyneet. Eikä tietenkään mikään kosolalaisuus edustanut valkoista, kommunismin vastaista Suomea millään monopolilla. Jos näin olisi pitäisi todeta, että Neuvostoliittoon paenneet kommunistijohtajat olivat yksin punaisten edustajia ja kaikki muut punaiset heidän kätyreitään, mikä taas olisi neljännen polven punakaartilaiselle jo selkeä loukkaus :)

P.S.

Kommentoidaan nyt vielä, että mitä hommia Sisu teki. Valitettavasti - tai joskus onneksi :) - kaikki ei säily verkossakaan, mutta esimerkiksi tämä:

Kukkia kriittisille

Oli sinänsä aivan merkittävää työtä aikana, jolloin noista asioista ei yksinkertaisesti Suomessa puhuttu. Myös esimerkiksi Muhammed-pilakuvien julkaiseminen oli tukena Ruotsindemokraattisen verkkosivujen sulkemiselle oli merkittävä juttu suomalaisen sananvapauden kannalta. Erityisesti, kun muistetaan se, että Suomi oli ainoa läntisen Euroopan maa, missä mikään lehti ei kuvia julkaissut.

Hidasta, mutta niin varmaa

Pakko kehua pitkästä aikaa valtiota. Lähestyin heinäkuussa 2008 valtakunnansyyttäjän virastoa seuraavan aiheen merkeissä: 1 ja 2. Tänään sitten sain kauan odottamani vastauksen. Se oli lievä pettymys, koska valtakunnansyyttäjän virasto selkeästi kieltäytyi ryhtymästä kriitikokseni, mutta toisaalta onhan tässä muutenkin havaittu, että mitään tason nousua tuskin olisikaan odotettavissa.


Päätös 21.12.2010
Dnro 10/92/08
Markku Stenholm

Valtakunnansyyttäjänvirastoon 14.7.2008 lähettämänne kirjoitus Julkaistavien tekstien laillisuus
Te olette kirjoituksessanne kertonut olevanne huolissanne laittomien kirjoitusten leviämisestä internetissä, ja että haluatte itse toimia lain edellyttämällä tavalla. Olette pyytänyt, että tekstienne laillisuudesta annetaan täst'edes selkeä lausunto ennen kuin julkaisette ne sivuillanne. Olette pyytänyt joko julkaisulupaa tai kieltoa syyt eriteltyinä kirjoitukseenne liittämiinne kahteen tekstinäytteeseen, viiden arkipäivän kuluessa.

Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tämä tarkoittaa muun muassa, että viranomaisten ylläpitämä ennakkosensuuri on maassamme kielletty (sivuutan nyt lain tarkoittamat lasten suojelemiseksi välttämättömät rajoitukset). Viranomaisilla on sitä vastoin oikeus puuttua lainvastaisten ilmaisujen levittämiseen jälkikäteisin, lailIisin ja suhteellisuusperiaatteen kannalta hyväksyttävin toimenpitein.

Jos haluatte etukäteen selvittää kirjoitustenne levittämisen laillisuus pyydän, että käännytte asianajajan tai vastaavan lakimiehen puoleen.

Kirjoituksenne ei anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin.

Valtakunnansyyttäjän valtuuksin
vaItionsyyttäjä
Mika Illman

maanantai 20. joulukuuta 2010

Rohkeus

Iloinen ja hieno uutinen Varissuolta: Maahanmuuttajakoulussa vietettiin perinteinen joulujuhla. Silti tuntuu hieman oudolta, että Enkeli taivaan laulamista pidetään rohkeana. Tai onhan kauniin laulun laulaminen aina rohkeaa, mutta siis yhteiskunnallisesti rohkeana. Oi aikoja, oi tapoja!

Maahanmuuttokriitikko

Timo Vihavaisen haastattelu Suomen Kuvalehdessä: Tukholman isku oli viharikos.

Vihavainen huomio sen oleellisen asian, että maahanmuuttopolitiikassa pitäisi keskittyä muuton määriin. Työn ja ihmissuhteiden kautta tapahtuva maahanmuutto on jo itsessään sopeuttavaa, mutta se on vain pieni osa Suomeen nykyisin suuntautuvasta maahanmuutosta. Koska ei ole olemassa sellaisia kriteerejä maahanmuuttajien valinnalle, jotka eivät olisi "syrjiviä" maahanmuuttajien määrä tulisi rajoittaa sellaiselle tasolle, että maahanmuuttajat sopeutuisivat ja assimiloituisivat suomalaiseen kulttuuriin. Itse asiassa olisi aivan hyvä idea pysäyttää humanitaarinen maahanmuutto kokonaan.

Länsi laajemmin voisi myös aivan rauhallisesti kokeilla vastavuoroisuutta islamin kanssa. Ellei islamilaisessa maailmassa saa rakentaa kirkkoja, ei länteenkään, jonka kulttuuriperintö on kristillinen, pitäisi saada rakentaa moskeijoita.

Rukoileminen kielletty

Helsinkiläinen kuntosali on kieltänyt rukoilun ja vähemmistövaltuutettumme on siunannut päätöksen. Toivottavasti tapa ei leviä; en nimittäin ainakaan itse uskalla millään lähteä yli 100 kg:n tempaukseen tekemättä ristinmerkkiä.

Politiikkaa

Rupeanpa spammaamaan tänne politiikka, koska sananvapauteni varsinaisilla, avoimilla poliittisilla keskustelupalstoilla on väliaikaisesti riistetty. Pertti "Veltto" Virtanen kertoo rakkaassa Yleisradiossamme, että PS:n jäseniä ei kannata äänestää, koska he muka hajottaisivat puolueen. Tämä on kummallista. Satun tietämään, että eivät hajottaisi. He myös suosittelevat äänestämään PS:n ehdokkaita toisin kuin Pertti "Veltto" Virtanen. Itsehän en todellakaan ole mikään kriitikko, mikä kai nyt viimeistään on huomattu, joten pidän tuollaista suosittelevaa mallia käydä vaalikampanjaa parempana, kuin Virtasen mallia.

Muuumi muumi

Suomen Sisu

Suomen Sisu on neljän perustajajäsenensä vuonna 1998 perustama kansallismielinen kansalaisjärjestö. Sen tarkoituksena oli ja on edelleenkin koota yhteen kansallismielistä ajattelua ja toimia eräänlaisena keskuksena, jonka ympärille hyvinkin eri tavoin ajattelevat kansallismieliset voisivat kokoontua. Kaiken aikaa kyseessä onkin ollut enemmän keskusteleva ja ideoiva yhteenliittymä, kuin varsinaisesti tiukan ohjelmallisia tavoitteita ajava järjestö. Keskusjohtoisuus on ollut kaikesta toiminnasta kaukana.

Sisun julkisuuskuva, sikäli kuin sellaista on, on järjestöä tunteville hyvin outo ja vieras; itse asiassa se on suoraan sanottuna väärä. Silloin harvoin, kun Sisua on järjestönä käsitelty mediassa siitä ei ole tiedetty mitään, eikä keneltäkään asioista tietävältä ole vaivauduttu mitään kysymäänkään. Toimittajille on riittänyt oma ennakkoasenne jostakin äärioikeistolaisesta ja fasistisesta järjestöstä, jota sitten on ryyditetty kansallismielisyyden usein vainoharhaistenkin vastustajien näkemyksillä. Tuollaisesta lähestymistavasta voi hakea hyviä esimerkkejä viime kunnallisvaaleja edeltäneestä ja välittömästi sen jälkeisestä kirjoittelusta. Nykyään lehdissä taas väläytellään harhaluuloja Sisusta jonain PS:ään soluttautuneena ääriryhmänä, jolla on tavoitteena kaapata valta eduskunnassa. Tuollaisia uskomattomia väitteitä todellakin heitellään, eikä siis ole viattoman skribenttinne vika, että median kautta tuollaista hölmöä kuvaa muodostuu. Se on tietysti huomattava, että yksittäisiä Sisun jäseniä media on aina silloin tällöin, ja ehkä useimmitenkin, kohdellut ihan asiallisesti ja Sisu onkin hiljaisesti ja huomaamatta profiloitunut julkisuudessa enemmän jäsentensä toiminnan kautta, kuin itse järjestönä.

Teemu Lahtinen on yksi Sisun neljästä perustajajäsenestä, pitkäaikainen puheenjohtaja ja ehkä koko järjestön tähänastisen historian keskeisin hahmo. Häneltä on hyvä kysellä millainen järjestö Sisu todellisuudessa on.

Muistaakseni melko alusta asti Sisu muodostui ajatuksiltaan hyvin hajanaiseksi ryhmäksi. Itse taisit olla hyvin vahvasti isänmaallinen ja perinteisesti suomalaismielinen? Turhauttiko näkemysten moninaisuus koskaan?

Ei moninaisuuden vuoksi, mutta "skenen maturiteetti" kyllä näkyi niin, että suvaittiin hyvin laajoin seinin ja katoin kaikkia näkemyksiä, jotka katsoivat jollakin tavalla kuuluvansa yhteen. Siinä yhteydessä tuli tutustuneeksi myös henkilöihin ja ryhmiin, jotka omaan koherentin oloiseen ja vakaaseen maailmankatsomukseensa perustuen kovin määrätietoisella tavalla vaikuttivat koko liikkeen peruslinjauksiin. Sisäinen heterogeenisyys on kuitenkin ollut vahvuus, sillä se on luonut sen keskustelevan ilmapiirin, jota ei olisi syntynyt yksituumaisessa ympäristössä. Nyttemmin alussa vahvasti vaikuttaneet meemiblokit ovat jääneet kasvussa jälkeen laajempaa ja suosiotaan viime vuosina voimakkaasti kasvattanutta populaarilinjaa. Tavallaan tämä on aivan luonnollinen kehityskaari.

Jos muistelee aikoja 2000-luvun alussa, niin silloin kansallismielisyys ja varsinkin nationalismi olivat melkein kirosanoja, joiden sisältöä ei lainkaan tunnettu. Myös nationalismin tutkimus tuntui laahaavan vuosikymmeniä ajasta jäljessä jossain 60-luvun juoksuhaudoissa. Tämä tilanne on kyllä parantunut. Lasketko sitä Sisun ansioksi?

Ehdottomasti. 1990-luvun suomalainen nationalismi sai alkupääomakseen vuonna 1944 haudatun aatemaailman ja kylmän sodan aikaisten originellien marginaalipuuhastelijoiden perinnön. Tällöin kaikki kertasivat jotain historiallista vaihetta tai jatkumoa ja meidän uuden polven edustajien silmissä tuossa perimässä näyttäytyi elementtejä, joista ei ollut uudessa maailmassa selviytymiseen. Suomen Sisu lähti uudelleenperustamisensa yhteydessä täysin itse määrittelemistään lähtökohdista tavoittelemaan suunnannäyttäjän asemaa kansallismielisessä yhteisössä. Muutamassa vuodessa se oli sen saanutkin ja käytännössä katsoen imenyt vanhat ja raihnaiset puulaakit kuiviin. Kaikkia tilanne ei tietysti ole miellyttänyt.

Vastoin odotuksiani Sisun sisälle ei ole järjestäytynyt tarkkarajaisia tai hahmoteltavissa olevia porukoita, vaikka organisaatiorakenne on suunniteltu kestämään sellaiset. Ehkä se on syyn seuraus? Rakenteen vapaus on mahdollistanut yksilöiden väliset yhteydet ja niistä kumpuavan spontaanin toiminnan, joten alaorganisaatioille ei oikein ole ollut kysyntää.

Sinänsä Sisulla jo iät ja ajat olleet asiat ovat tulleet aivan viime aikoina mukaan valtavirtaan, ja katson, että Sisulla ja erityisesti sen aktiivisilla jäsenillä on ollut tässä aivan ratkaiseva rooli. Uskallan sanoa, että ilman Suomen Sisua tuskin olisi
Hommafoorumia, Scriptaa tai Nuivaa vaalimanifestia, sen enempää kuin muiden puolueiden nuivia siipiäkään tai Muutos 2011-puoluetta. En toki väitä, että kunnia näistä kuuluisi yksinomaan Suomen Sisulle, mutta suuri merkitys Sisulla on ollut.

Taisit olla ensimmäisiä Sisun jäseniä, joka liittyi Perussuomalaisiin. Miksi liityit?

Ehkäpä ensimmäisiä, mutten ensimmäinen kuitenkaan. Koko 2000-luvun alun ajan eräs jäsenemme oli ollut mukana Perussuomalaisissa ja ahkerasti suositellut puoluetta. Meillä Sisussa oli muotoutunut poliittiseksi strategiaksi sellainen visio, jossa jokaista puoluetta pyritään ohjaamaan haluamaamme suuntaan, mutta jossa yksi on kansallismielisyydessään yli muiden. Suosittelin jäsenistöä aktivoitumaan kukin siihen puolueeseen, joka muuten parhaiten vastaisi omia näkemyksiä, mutta itse pysyin puolueettomana. Muistan kuinka vielä vuonna 2003 olin esittämässä kovaakin kritiikkiä Perussuomalaisia kohtaan silloisiin linjauksiin ja painotuotteisiin perustuen.

Tilanne muuttui kesästä 2004, jolloin Perussuomalaiset julkaisi uuden esitteen, jossa pari pahasti närästävää kohtaa oli korjattu varsin myönteisiksi. Tällöin olin tarkkailijana Järvenpäässä puolueneuvoston kokouksessa ja siellä käytyjen keskusteluiden perusteella aloin tuntea mielenkiintoa puoluetta kohtaan. Espoossa saatoin ottaa kunnallisvaaleihin osaa aitona sitoutumattomana, mutta kampanjan aikana ja viimeistään vaalien jälkeen aika oli kypsä liittymiseen. Alkuun rivistössä oli vähän hankalaa kun puoluejohdon uudet linjaukset eivät olleet vielä jalkautuneet jäsenistöön, mutta jo muutaman vuoden ajan olo on ollut varsin kotoisa.

Miten näet, onko kansallismielisyyteen tavallaan sisäänrakentunut moniäänisyys siinä mielessä, että päivänpoliittisissa kysymyksissä kansallismielisten kesken voi olla suuriakin näkemyseroja?

Vähän tätä tuli jo sivuttuakin, mutta kysymys on hyvä. Kansallismielisyyteen universaalina maailmankatsomuksena moniäänisyys kuuluu erottamattomana osana, mutta sen yksittäisiin kansallisiin sovelluksiin se ei automaattisesti ole kuulunut. Pääsääntöisesti kansallisia liikkeitä on kautta maailman leimannut tietynlainen yksituumaisuus ja sen seurauksena yksitotisuus. Meillä on aina ollut hauskaa ja huumori on kuulunut sisulaiseen toimintamalliin aina. Huumori on varmaankin ollut yksi sisäistä monimuotoisuutta tasoittanut tekijä ja toisaalta tämä traditio on kasvanut korkoa liikkeen kasvun myötä, minkä huomaa hyvin Hommaforumilla, kuten sen edeltäjässäkin, Jussi Halla-ahon vieraskirjassa.

Esimerkiksi talouspolitiikassa liikkeen sisällä on ollut aina varsin suuri vaihtelevuus. Mukana on ollut koko sarja kansallismielisiä aina kommunistista libertaariin. Lainatakseni erästä varsin vasemmistolaiseksi identifioitunutta ajattelijaamme jostain kymmenen vuoden takaa: "Tärkeintä on ensin pysäyttää kansainvaellus, sen jälkeen voimme tapella keskenämme siitä millaista talouspolitiikkaa tulisi harjoittaa." Tällä hetkellä liikkeen talouspoliittinen valtavirta on varsin liberaali ja vasemmistolainen siipikin on omaksunut sosiaaliliberaalin suuntauksen.

Millaisena näkisit Sisun tulevaisuuden?

Suomen Sisu on saavuttanut ne käytännön tavoitteet ja ylikin, jotka järjestö johdollani aikoinaan asetti. Siinä mielessä järjestö on murrosvaiheessa ja etsimässä uutta roolia. Puoluepolitiikassa Sisun ajamat asiat ovat tulleet osaksi poliittista prosessia, niin maahanmuutto-, monikulttuurisuus- kuin kielikysymyksissäkin ja apajille on tullut monta toimijaa. Vaikka Sisu onkin omalla työllään ansainnut alfa-järjestön aseman, ei sen itsensä kannalta ole hyväksi tuudittautua siihen, vaan mieluummin aloittaa joku uusi rintama. Kestää varmaan aikansa, ennen kuin tämä suodattuu esiin, joten en ole huolissani. Meillä on vuosikausien ajan yhdistystoiminnan perusrutiinit jääneet vanhoihin pienen yhdistyksen toimintamalleihin ja kehityksestä jälkeen ja nyt onkin hyvä suvantovaihe kehittää järjestöä sisäisesti samalla kun uusi visio kypsyy. Harmi, että jäsenistössä laakereilla lepäävä suvantovaihe koetaankin jopa taantumaksi. Nyt pitäisi hioa ja säätää konetta, jotta sillä voidaan taas kilpailla kun kausi avautuu.


Noin siis Teemu Lahtinen. Nykyisin, kun puoluepoliittisesta kentästä on löytynyt mahdollisuuksia vaikuttaa ja edistää kansallismielistä linjaa Sisu onkin pyrkinyt siirtämään toimintaansa painopistettä enemmän kansallismielisen kulttuurijärjestön suuntaan ja jättämään poliittisen toiminnan vähemmälle huomiolle. Aiemmin keskeisten vaikuttajien kiireellisyys politiikassa on ehkä pitänyt toimintaa hieman hiljaisempana, mutta toimintaa on kuitenkin koko ajan ollut ja sen uusia suuntia on pyritty visioimaan. Nykyinen puheenjohtaja Paula Päivike on ollut toimessaan reilut kaksi vuotta.

Miten kiinnostuit kansallismielisyydestä ja Sisun toiminnasta?

Tähän vaikuttivat varsin paljon muiden ennakkoasenteet Sisua kohtaan. En tiennyt Sisusta mitään ennen kuin eräs ystäväni valittiin puheenjohtajaksi. Ehkä eniten haluuni ottaa selvää yhdistyksestä, vaikutti toisen ystäväni hyvin negatiivinen reaktio, kun mainitsin kyseisestä puheenjohtajavalinnasta. Oliko todella kyseessä jokin pahisorganisaatio? No eipä tietenkään. Mitä enemmän ja useampiin yhdistykseen liittyviin asioihin tutustuin, en voinut kuin todeta, että ”kerrankin joku ajattelee myös suomalaisia”.

Nykyään kaikki paitsi harvat ja valitut näyttävät olevan ehdokkaina vaaleissa, millainen sinun poliittinen näkemyksesi on?

Ehkä kuulun niihin harvoihin ja valittuihin. En näe mitään periaatteellista estettä sille, miksen lähtisi mukaan politiikkaan. Olen kuitenkin todennut, että muiden asioista huolehtiminen on ehkä turhan stressaavaa tällä hetkellä ja haluaisin ainakin saada oman elämäni ensin järjestykseen (eli valmistua ja ryhtyä tekemään oikeita töitä).

Tämä nyt ei vastannut lainkaan kysymykseen poliittisesta näkemyksestä. Siinä onkin toinen hyvä syy olla lähtemättä politiikkaan. Poliittiset näkemykseni nimittäin vaihtelevat niin suuresti sitä mukaan, kun kuulen uusia hyviä perusteita tietyille näkemyksille. Politiikassa olisin vain ”tuuliviiri”, joten mieluummin pysyn äänestäjänä.

Koetko, että Sisu pystyy edelleen jatkamaan puoluepolitiikasta riippumattomana järjestönä?

Eipä tule mieleen mitään syytä, miksi Sisu olisi riippuvainen mistään poliittisesta järjestöstä. Sisun rahoitus tulee suurimmalta osin jäsenmaksuista ja lisäksi esimerkiksi tuotemyynnistä. Meillä ei ole mitään toimitilaa, eikä juuri muutakaan omaisuutta. Järjestömme on hyvin pitkälti jäsenistömme varassa ja näin on tarkoitus olla tulevaisuudessakin.

Miten sinä näet Sisun aseman ja merkityksen tulevaisuudessa?

Olemme pohtineet isommilla ja pienemmilläkin porukoilla sitä, mikä Sisun tarkoitus on nyt ja tulevaisuudessa. Itse koen tärkeimpinä esiin tulleina asioina suomalaisten itsetunnon kohottamisen ja oman kulttuurin ymmärtämisen. Olisi tärkeää pystyä tunnistamaan ne asiat, joista kukin on omassa kulttuurissaan ylpeä. Tätä varten on myös ymmärrettävä, mitä se oma kulttuuri on.

Silloin tällöin esimerkiksi lehdissä saattaa lukea, ettei suomalaisilla muka olisi mitään kulttuuria: ”Kaikki on lainattua.” Mutta tämähän pätee mihin kulttuuriin tahansa. Ehkä kansainvälisyys todella auttaisi tässä ongelmassa. Vaikkei minulla itselläni ole ollut vaikeuksia ymmärtää, että suomalaisilla todella on oma kulttuurinsa, syvensi työharjoittelujakso Aasiassa ymmärrystäni. Jotenkin tämän kaltainen ymmärrys pitäisi saada leviämään.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että on tunnustettava myös ne huonot puolet omassa kulttuurissaan ja elämässään. Tämän vuoksi on mielestäni tärkeää, että ihmiset voisivat keskustella keskenään heidän elämäänsä koskettavista asioista. Sisu voisi olla se kanava, josta keskustelukumppaneita löytää.

Suomen Sisu voisi lisätä sitä yhteisöllisyyttä, joka ainakin osalta ihmisistä on kadonnut jonnekin.

Kiitoksia haastatteluista!

Sisun yli 10-vuotisen historian aikana, elleivät asiat radikaalisti, niin ainakin suhtautuminen kansallismielisyyteen on siis muuttunut ja ymmärrys asiasta kasvanut. Kansallismielinen kanta voidaan jo ymmärtää myös median kautta tapahtuvassa keskustelussa, eikä sana ole enää politiikassa kirosana, vaan kansallismieliset itse osallistuvat avoimesti politiikkaan eri puolueissa. Kuten Paulan ja Teemun haastatteluista havaitsi ollaan kuitenkin perusasioiden äärellä. Niissä on jotain, joka on yhtä aikaa sekä pysyvää, että alati muuttuvaa, joten aiheesta riittää perusteltua ja perustavaa laatua olevaa keskusteltavaa varmasti aina hamaan tulevaisuuteen.

Jätämme Paulan ja Teemun viihtyisään kahvilaan ja suuntaamme matkamme, luonnollisesti apostolinkyydillä, lumisessa ja hyvin kauniissa Helsingissä kohti Kaivopuistoa. Eiran kaupunginosassa olemme törmätä kadun toiselta puolelta hysteerisenä hyppelehtivään naiseen ja häntä sinne väistäessämme sitten törmäämmekin Sisun ehkä tunnetuimpaan jäseneen

Jussi Halla-aho?

Niin?

Oletteko Suomen Sisun salainen johtaja, jota kaaderit sokeasti seuraavat?

En.

Kiitoksia haastattelusta!

Tää on teille merkiksi



Mnulla ei itse asiassa ole mitään muuta sanottavaa.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Mystiikkaa

Tullessani messusta ja kävellessäni kylmässä olivat Kouvolan hyvät ihmiset kokoontuneet kaupungintaloa vastapäätä sijaitsevan koulun pihalle. He lauloivat Enkeli taivaan. Se oli uskomattoman kaunista. Luulin ohikiitävän hetken, että on syttynyt konservatiivinen vallankumous.

Lopetan kiroilun

Edelliseen postaukseeni liittyen haluan selittää:.Viestini, jonka ansiosta sain ikuiset bannit Hommafoorumille, oli törkeä ja epäselvästi muotoiltu. Sen tarkoitus oli kuitenkin seuraava: Kyseessä oli vastaus toiseen viestiin ja esitin, tai yritin esittää omassa viestissäni, että ihan hyvin voi arvostella. Käytin viestissä alatyyliä ja kiroilin. Pyydän tätä anteeksi.

Jos joku luulee, että minulla olisi jotain kyseisen foorumin modeja vastaan, niin hän on väärässä. Hermostuin aikanaan foorumin uskontokeskusteluun ja lopetin ylläpitämisen ovet paukkuen. Tästä on syntynyt ihan ilmiselviä väärinkäsityksiä. Koin sitten sen, että minua ei huolittu takaisin modeksi hetken aikaa loukkaavana. Ilmoitin myös tästä.

On ehkä lapsellista kirjoittaa tällaista, mutta ellei oltaisi lapsellisia, ei olisi koko internettiä.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Hommaforum

Homafoorumilla on sellainen ketju kuin  "Opettaja, opettaja toi mode kiusaa minua" Siis ihan oikeasti, en ole itse keksinyt tätä. Kirjoitin sinne, koska siellä arvostellaan yksittäisiä modeja, että koko moderaatiotiimi voisi yleisesti ja yhtäläisesti haistaa pitkän ja kanootinmuotoisen vitun. Mielestäni ihan asiallista kritiikkiä :)

Tämän vuoksi sain sitten banit kyseiselle foorumille. En sano mitään pikkusieluisuudesta, natsikyttäämisestä ja muusta sellaisesta, kunhan vain totean, että näin on.

maanantai 13. joulukuuta 2010

No niin, asiaan.

Athletic Club siis voitti eilen kautensa yllättävän hyvin aloittaneen Espanyolin 2 - 1. Normikotivoitto.

Vaikka raportointi onkin tänä kautena työn, levon, sairauden ja meditoinnin vuoksi sekä pahasti myöhässä, että varmasti satunnaisempaa kuin viime kautena, niin niille, jotka seurasivat viime kauden jännitysnäytelmää ne kuumat kuukaudet, jotka se kesti, kertonee pelkästään se ketkä pelaajat ottelussa olivat mukana sen mikä on Athletic Clubin tila tällä hetkellä. Joten sen enempää joukkueen tilaa kommentoimatta: Iraizoz, Toquero, Koikili, Amorebieta, San José, David López, Llorente, De Marcos, Gabilondo, Raúl, Susaeta, Iraola, Orbaiz, Gurpegi, Javi Martínez, Igor Martínez, Muniain and Aurtenetxe. Valmentajanahan jatkaa edelleen Joaquín Caparrós uskomattoman pätevine taustajoukkoineen.

Sarjataulukko 15 kierroksen jälkeen ( Valencia ja Osasuna pelaavat vasta tänään )

1. Barcelona 40
2. Real Madrid 38
3. Villarreal 30
4. Espanyol 28

5. Valencia 24
6. Atletico Madrid 23

7. Getafe 23
8. Athletic Club 22
9. Real Sociedad 22
10. Mallorca 21
11. Sevilla 20
12. Hércules 18
13. Deportivo 17
14. Racing 17
15. Osasuna 15
16. Levante 15
17. UD Almeria 13

18. Málaga C.F. 13
19. Sporting 11
20. Zaragoza 9

Eli tilanne tässä vaiheessa on mitä mainioin eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö Athletic olisi kauden päättyessä vähintään nyt kuuden parhaan joukossa ja siten eurokentillä. Puhtaasti urheilullisesti ajatellen joukkue on edellä Real Madria ja Barcelonaa, mutta pepsikapitalismin, valtiollisen korruption, rikollisen rahanpesun, kiinalaisen vedonlyönnin ja muiden vastaavien epäurheilijamaisten ansioiden vuoksi nuo kaksi seuraa tietenkin dominoivat liigaa, joten kolmas sija olisi paras mahdollinen sijoitus tällä kaudella. Vuodet kuitenkin vierivät ja joskus vielä oikeus voittaa.

Lopuksi on syytä huomioida, että myöskin perinteinen, täksi kaudeksi täysin oikeutetusti takaisin liigaan noussut, baskijoukkue Real Sociedad on aloittanut kautensa hyvin.

Seuraava ottelu lauantaina 18.12 klo 19:00 Suomen aikaa vieraissa Levantea vastaan. En kehota ketään lyömään vetoja, en itsekään lyö koska se on syntiä, mutta 0 - 2 vierasvoitto on odotettavissa.

Tahaton komiikka 2010. Ensimmäinen palkinto

Palkinto menee yllättäen Helsingin Sanomille:

"teksti ei täytä älymystölle asetettavaa vaatimusta ilmaisun ja ajatuksen selkeydestä ja kritiikin kestävyydestä."

Lauseessa itsessään ei tietenkään ole mitään koomista, mutta kun tietää, että sen tuottaja on Helsingin Sanomat, niin herää heti pieni hymynkare, että miten he pystyvät moista arvioimaan? Sitten kun tietää, että siinä arvioidaan Eero Huovisen kirjaa, niin naurattaa jo ihan vallan, kun voi kuvitella, kuinka Helsingin Sanomien toimitukselle on kerrottu, että eläkkeelle jäänyttä piispaa pidettiin konservatiivina ja kirja pitää arvostella sen mukaan. Se, että Helsingin Sanomissa olisi joku kirkollisiin ja uskonnollisiin asioihin perehtynyt ihminen olisi kai liikaa vaadittu lehdeltä, jonka viime vuosien suurin taistelu kirjallisella alalla on ollut Susanna Ruususen kirjan Pääministerin morsian sensuroinnin ehkäisemiseksi käyty kiihkeä sota. Se vain on kummallista miksi lehti katsoo asiakseen arvostella myös tuollaisia hieman vakavampia kirjoja.

Luterilainen kirkko nyt kaikesta huolimatta on Suomessa vielä todellinen älymystön keskittymä varsinkin, jos sitä Erkon mediaan vertaa. Eero Huovinen taas edustaa ilman muuta älymystöä, jos tässä maassa sellaista on. Ja onhan sitä, mutta sitä ei vain Helsingin Sanomia lukemalla huomaa.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Yhteistyötä EU:n rajojen sisällä

Usein valitetaan, että työvoima ei EU-alueella liiku, vaikka se voisi vapaasti liikkua. Koska vapaus ei siis ole ratkaisu kaivataan innovaatioita. Ehdotankin EU:n innovoivimman alueen hallituksen alamaisena, että Suomi pyytäisi Englantia lähettämään kaduillaan näinä päivinä mielenosoituksellisesti riehuvat barbaarit tänne lumitöihin. On itsestään selvää, että heistä ei koskaan ole edistämään mitään sivistystä, joten heidän yliopisto-opiskelunsa ovat turhaa tyhjäkäyntiä ja hukkaan heitettyjä resursseja niin heidän itsensä kuin valtionkin puolelta. Lumityöt ilman koneellisia apuvälineitä taas olisi mitä mainiointa työtä, jossa he pääsisivät toteuttamaan persoonallisia taipumuksiaan. Suomi tarjoisi asunnon, vaatteet, kaksi lämmintä ruokaa päivässä, hieman taskurahaa ja vaikka konserttilipuja kerran, pari kuukaudessa. Vapautuneille kaupungin työntekijöille voisi antaa palkallisen sapattivapaan, jonka aikana he innovoisivat suunnitelman miten kaupungissa tehdään lumityöt talvella. Kaikki voittaisivat.

torstai 9. joulukuuta 2010

Poliittisen kentän puutostauti

Suomen poliittisen kentän vakavin puute on konservatiivisen oikeistopuolueen ja - politiikan lähes täydellinen puute. Suurta konservatiivista oikeistopuoluetta ei yksinkertaisesti ole. En ollenkaan väitä, että eurooppalaistyylinen konservatiivinen politiikka olisi ainoaa oikeaa, mutta sen täydellinen puuttuminen on kyllä valtiollisesti suurestikin ongelmallista.


Matalamielisimpiä esimerkkejä tästä ongelmallisuudesta ovat Kokoomuksen ministeri- ja kansanedustajatasolta tulevat kommentit parannuksen sakramentin merkityksestä ja siitä, kuinka valtion viranomaisten tulisi hallita sitä.

Linkki.

Kanta, jota ministeri Risikko ja kansanedustaja Sarkonmaa edustavat on puhtaasti sosialistinen kanta. On oireellista, että maan suurimmassa oikeistopuolueessa ei tiedetä mikä on rippi, sillä se kertoo sivistyksen auttamattomasta ohuudesta suuressa, perinteisessä puolueessa, joka pitää/piti itseään sivistyspuolueena. Voisi luulla, että puolueesta löytyisi joku, joka kertoo yksittäisille ministereille ja kansanedustajille asiasta, mutta mitä ilmeisimmin ei löydy.

Lyhyen selvityksen ripin olemuksesta ja miten se liittyy tähän poliittiseen vääntöön löytää kyllä helposti myös verkosta:
  "Rippisalaisuudesta puhuvat syvimmällä rintaäänellä monet, jotka vähiten asiaa tuntevat. Heillä tuskin on omaa rippi-isää. Käsitys ripistä taitaa perustua amerikkalaisten elokuvien antamaan yleissivistykseen. Syntyy vastenmielinen vaikutelma, että ministerit saalistavat vakavassa asiassa populistisia irtopisteitä"


Linkki

Ja yksi keskeinen syy tietysti onkin se, että toisin kuin aidosti konservatiivinen eurooppalainen oikeisto Kokoomus on aina valmis tekemään politiikka asialla kuin asialla mikäli se olettaa sen lisäävän kannatustaan. Muita periaatteita ei ole ja mitään sivistyksellisiä periaatteita ei edes tunneta.

Väitän, että keskiverto PS:n jäsen tietääkin tästä kristillisen - ja sitä kautta eurooppalaisen sivistyksen kannalta keskeisestä asiasta enemmän, kuin keskiverto Kokoomuksen jäsen. Ja tämä siitä huolimatta, että PS ei kyllä missään nimessä ole mikään klassinen konservatiivipuolue. Sillä on kuitenkin enemmän konservatiivista sydäntä ja aivoja, kuin Kokoomuksella, jolla on muovikuoret milloin mitäkin asiaa varten, mutta aina sama sosialistinen, valtiojohtoinen sisus. PS:n nykyinen politiikka on kuitenkin ehkä liian tempoilevaa ollakseen vakavasti konservatiivisena politiikkana otettavaa ( vaikka emme kyllä myönnä mitään ;) )

Merkkejä paremmasta on kuitenkin nähtävissä. Kokoomusnuoret ja PS:n nuoret ovat melko selkeästi emopuolueitaan kypsemmissä käsissä tässä mielessä. Tavallaan voikin visioida, että tulevaisuudessa sille pohjalle rakentuisi suomalainen, konservatiivinen oikeisto, jota ei ainakaan noin vuodesta 1970 eteenpäin ole lainkaan ollut.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Roope Ankka

Blogin lukijakunta on tunnetusti vakavaraista, yhteiskunnallisesti arvostettua, mutta siitä huolimatta hienostunutta väkeä. Siksi onkin syytä paljastaa, että blogin skribentit ystävineen ovat lähinnä kurjia kerjäläisiä. Emme kuitenkaan usko äkkirikastumiseen, vaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja siksi perustimme Juho Eerolan tukiyhdistyksen, joka kerää rahaa Juho Eerolan eduskuntavaalikampanjaa varten. Lahjoituksia varten on avattu tili Nordea pankkiin:

Juho Eerolan tukiyhdistys.
FI18 1071 3000 1174 38 tai ( 107130-117438 )
Maksun viitenumerona 2011

Juho Eerolaa voi äänestää vain Kymin vaalipiirissä, mutta periaatteessa Juho Eerolan äänestäminen on tulevaisuutta silmällä pitäen kuin rahan pankkiin laittamista. Näin sitä voi siis harrastaa koko maailma.

torstai 2. joulukuuta 2010

50 kirjaa

Mietiskelin huvikseni 50 kirjaa, jotka olisivat jotenkin muuttaneet maailmaa. Huomasin, että Augustinuksen Jumalan valtio on kirjoitettu reilut 200 vuotta ennen Koraania. Onhan tuo toki ennenkin tiedetty, mutta nyt välähti mieleen, että pelkästään tuo tosiasia riittää kumoamaan sen yllättävän usein esitetyn oudon väitteen, että islam ja islamilainen sivistys olisi noin 600 vuotta kristillisestä, länsimaisesta sivistyksestä jäljessä, eikä muita eroja oikeastaan olisi. Väitteen voi tietysti kumota myös tutustumalla 1400-luvun Euroopan historiaan, mutta näin se on kätevämpää.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Lyhyt katsaus arvoliberalismin ongelmiin

Arvoliberalismi on äärimmäisen latistavaa.