Seuraavassa oikeastaan tiivistyy se mikä suomalaisessa politiikassa ja sen mediaseurannassa on vikana: Vihreillä kauhun paikka - jutussaan Ilta-Sanomien toimittaja kertoo vihreiden gallupkannatuksen laskun syyksi Touko Aallon ja tämän aiheuttaman imagotappion.
Kaikki mikä potentiaalisesti laskee vihreiden kannatusta on hyvästä, joten tällaisia juttuja pitäisi tervehtiä ilolla, mutta jotenkin eivät vain anna sielu ja mieli myöten. Vihreät tekevät politiikkaa ja median pitäisi raportoida siitä millaista politiikkaa he tekevät. Jutussa siitä ei taaskaan ollut sanaakaan, vaan otettiin viihdyttävä "olisko kivempi Toukon vai jonkun muun kaa?" - näkökulma. Ja tämä juttu ei ole mikään poikkeus, vaan on erittäin yleistä, että poliittiset kysymykset henkilöidään yrittäen sitä kautta luoda niiden ympärille jonkinlaista viihteellisyyden jännittävää auraa. Tuonkin kirjoittaja on aivan taitava kirjoittaja, joka varmaankin voisi omistaa aikansa rakkausromaanien tai syviä tunteita luotaavien rikosromaanien rakenteluun. Miksi niin ei tehdä? Kaikki voittaisivat nykyiseen tilaan verrattuna, jos sanomalehdet ryhtyisivät reilusti julkaisemaan kotimaista viihdekirjallisuutta. Fiktiivisiä tarinoita Emman ja Toukon kimuranteista suhteista, joita kohtalokas Li varjostaa.
On varmasti olemassa hyviä puoluejohtajia ja huonoja puoluejohtajia. Puoluejohtaja ei kuitenkaan ole se ratkaiseva tekijä, vaan puolueen ajama politiikka on sitä. Sen pitkäjänteinen noudattaminen takaa menestyksen, jos kansasta politiikalle kannatusta löytyy. Itse en usko Touko Aallon olevan vihreiden kannatuksen laskun syy. Mikäli on, niin silloin vihreiden kannatus lepää niin epävakaalla pohjalla ja puolueen poliittinen linja niin huojuva - mitä se kyllä tosiassa onkin - että yksi kännisekoilu riittää puhaltamaan sen nurin. Sen uskon, että lainopillisen neuvonantajan yritys pysäyttää lentokone ja estää palautus on vaikuttanut kannatukseen, mutta se olikin mitä suurimmassa määrin poliittinen teko ja selkeässä ristiriidassa vihreiden aikaisempien linjausten kanssa siitä, että lakeja pitää kunnioittaen noudattaa jopa puheissa ja ajatuksissa.
Olisi mukavaa jos media alkaisi lähestyä politiikkaa pääsääntöisesti asiat edellä. Pyrkisi selittämään mistä päätetään ja mitkä ovat eri puolueiden näkökannat kysymykseen. Ei se välttämätöntä tietenkään ole, koska asiat löytää netistä, jos viitsii nähdä aika helpon kaivamisen vaivan. Ehkä on vain niin, että mitään koottua esitystä päivän politiikasta tietyistä poliittiskulttuurista näkökulmista ei enää ole, vaan pitää tyytyä valtakunnallisella tasolla eduskuntaan ja siihen mitä siellä on puhuttu. Sellaisenaan se on tietysti puuduttavampaa, mutta selvästi informatiivisempaa kuin valtakunnallinen media. Onhan kansalaisella demokratiassa jonkinlainen velvollisuuskin ottaa selvää, joten voi sitä aina välillä puutuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti