Nykyisin poliitikot jyrisevät, suuttuvat ja raivoavat kohtuuttoman usein mikäli sanomalehdistömme juttuihin on uskomista. Ja miksi ei olisi?
Sipilä raivostui...
Juha Sipilää kohtaan on kuitenkin erittäin vaikea tuntea myötätuntoa silloin, kun hän valittaa viestintätoimistoissa tehdystä politiikasta. Sitä saa mitä tilaa. Kesällä 2017 Sipilä heitti perussuomalaiset hallituksesta, vaikka perussuomalaiset olivat täysin sitoutuneet hallituksen ohjelmaan ja sen noudattamiseen. Tilalle hallitukseen Sipilä valitsi joukon kavereitaan. Hän ei ilmeisesti ollut edes muodostanut hallitusta kansan äänestämän vaalituloksen perusteella, vaan valinnut sinne joukon henkilöitä, joihin hän voi luottaa. Tässä mielessä jopa eilinen, täysin typerä ja kansanedustuslaitosta halventava luottamuskysymys oli ymmärrettävä. Kun henkilöi poliittiset kysymykset saa henkilöihin, ei asioihin keskittynyttä politiikkaa.
Näiden miesten jäljiltä seuraava eduskunta varmaankin jo äänestelee ministerien luottamuksesta siltä pohjalta onko tämän hiustyyli sopiva, osaako tämä matkia ketään julkkista uskottavasti tai onko tämä nyt yleensäkään lainkaan kiva tyyppi. Tästähän on jo ennakkotapauskin olemassa. Työväenpuolue SDP siirsi puheenjohtajansa Pertti Paasion syrjään koska tämä änkytti ja välillä olivat jopa sukat eri paria. Tilalle otettiin menestyneen Työväen Säästöpankin sulavakäytöksinen johtaja. Ja onhan näitä muitakin.
Politiikassa on tullut tavaksi vedota arvopohjaan nyt, kun arvot ovat niin joustavia, että ne venyvät mihin suuntaan tahansa tarpeen vaatiessa. Kataisen hallituksessa Vihreät, RKP, Vasemmistoliitto, SDP ja Kokoomusnaiset olivat KD:n rinnalla selvittämässä aborttioikeuden rajausta, joka olisi siirtänyt Suomen aborttilainsäädännön Eurooppalaiselle tasolle. Nyt, kun abortti ei ole ollut, eikä ole edes tulossa edukunnan agendalle nämä samat puolueet esiintyvät Suomea vielä paljon vapaamman aborttioikeuden suurina ja vankkumattomina puolestapuhujina. Heistä kyseessä on puhtaasti naisten oikeudesta, ja siten luovuttamattomasta ihmisoikeudesta. Jos ajatellaan edes hetki sitä mitä tarkoittaa se, että abortti olisi puhtaasti naisen oikeus, niin päädytään väistämättä siihen, että raskaus olisi yksin naisen vastuulla. Ja koska mies suljetaan siitä ulkopuolelle ei miehellä ole mitään vastuuta lapsestakaan. Elatusmaksut olisivat tällöin puhtaasti miehen asia. Saa maksaa, jos jaksaa, mutta mikään pakko ei ole. Järki ja logiikka eivät tässä pelissä kuitenkaan paina mitään, koska henkilöidyssä politiikassa kyse on henkilöistä ja imagoista, ei asioista.
Koska nämä poliitikot tarpeen vaatiessa venyvät myös kristityiksi, niin kannattaisi miettiä tuota sunnuntain evankeliumitekstissä olevaa kuningas Davidin runoilemaa psalmia, joka on yksi Raamatun keskeisimmistä kohdista ja varsinkin juuri sen tätä säettä "Herra sanoi minun Herralleni..." Tätä mietiskellen voisi päätyä siihenkin, että demokratiassa päätetään asioista eikä kukkulan kuninkaista. Sen sisäistäminen tekisi poliitikoille hyvää, vähentäisi varmasti stressiä ja vaikka asiapuhekin voidaan puhua äänellä ja vimmalla se ei olisi asioiden ratkaisemista hidastavaa länkytystä mitä nykyinen, viestintätoimistoissa kehitelty imagopuhe taas on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti