lauantai 27. lokakuuta 2018

Harrasteleva vihapuhuja

Harrastelevana vihapuhujana en ole vielä päässyt selvyyteen mitä vihapuhe varsinaisesti on. Pitäisi varmasti suhtautua asiaan vakavammin. Tekstiäni on julkaistu kahdessa kirjassa ja molemmat [toisesta varsinaisesti vain tekijä] kiellettiin Helsingin kirjamessuilla vihapuheena. Aika hyvä saavutus minusta, vaikka on pakko myöntää, että saavutin sen toisten siivellä. Minulle kuitenkin riittää kirjallisuuselämästä saavutus skribenttinä, jonka kaikki painetut tekstit on maamme historian typerimmän establishmentin toimesta kielletty. Pidän sitä hyvänä, enkä vaivaudu syöksymään siihen maailmaan syvemmälle, vaikka se vihapuheen olemuksen löytämisen kannalta voisi hedelmällistä ollakin.

Vielä huolestuttavampaa kuin kirjojen kieltäminen onkin ehkä internetin kiristyvä valvonta. Se ei estä minua kirjoittamasta mitä huvittaa, mutta yleisellä tasolla se rassaa. Vihapuheella, jota nyt pitäisi tarkkailla ja rangaista, tarkoitetaan aina ja poikkeuksetta poliittista puhetta. Henkilön kunnian ja yksityisyyden loukkaaminenhan on ollut rangaistavaa jo ennen kuin suomalainen älymystö kopioi termin vihapuhe amerikkalaisten teinien kulttuurista. Internetin idea on juuri se, että siellä voi julkaista kuka tahansa, eikä mitään laatuvaatimuksia ole. Ja demokratiamme ongelma on enemmän ihmisten osallistumattomuus, kuin ihmisten osallistuminen.

On itsestään selvää, että kaikkien päästessä ääneen osa puhuu tönkösti. Jotkut jopa törkeästi. Minusta osoittaa ihmisten pienuutta, että he takertuvat näihin tökeryyksiin sen sijaan, että hakisivat asiaa niiden takaa, antaisivat niiden vain olla tai antaisivat samalla mitalla takaisin. Pidän myös mielettömänä sellaista ajatusta, että joku ryhtyisi väkivaltaan törmätessään internetistä tekstiin: "Haistakaa kommarit v**tu!" tai johonkin vastaavaan pidempään vuodatukseen. Uskon, että suurin osa ihmisistä on tästä samaa mieltä enkä usko, että kiellettäväksi halutulla vihapuheella edes tarkoitetaan noita kansan niin sanotuista syvistä riveistä kummunneita rehtejä parahduksia. Niitä käytetään vain keppihevosina laukalla kohtia suurempia kohteita.

Tämän hetkisen näkemykseni mukaan vihapuheella tarkoitetaan poliittista puhetta, joka on vihapuheen määrittelijöiden omia poliittisia tavoitteita vastaan. En pidä tätä näkemystäni lopullisena, vaan jatkan tutkimuksiani kansallismielisenä ja kristillissosiaalisena vihapuhujana.

P.S.

Vielä 1970-luvulla Suomessa televisioon asti pääsivät puhumaan ihan puhtaat totalitaristit. Ja ihan rauhallisen kiltistihän nuo näyttävät puhuvan, joten pelko pois.

Ei kommentteja: