perjantai 26. lokakuuta 2018

Suomen mieli


Asiasta ovat aikaisemmin puhuneet ainakin sellaiset perussuomalaiset kuin Jukka Hankamäki, Jussi Halla-aho ja Juho Eerola. Koko puolue kaikkine ehdokkaineen jakaa heidän huolensa. Kuten tekee myös suomen kielen lautakunta, joka tänään antoi vakavan varoituksen suomen ja ruotsin aseman heikkenemisestä maassamme.

Suomen viralliset kielet vakavasti uhattuina.

Tilanne on vakava. En tiedä onko syynä älymystömme löysyys, vai sen maamme asukaslukuun nähden liiallinen laajuus. Yliopistoissa koulutetaan aivan liikaa väkeä ja aivan liian monet jatkavat ammattikoulutuksen sijaan lukioon. Älykkyyden ollessa normaalijakautunutta on aika itsestään selvää, että massa laskee tasoa. Toisaalta se kärki, joka asiasta viime kädessä vastaa, voisi ainakin yliopistotasolle helposti nousta irti massasta, jos sillä olisi vain viitseliäisyyttä ja rohkeutta erottautua.

Koulutuspolitiikasta, myös korkeakoulutasolla, päätetään poliittisesti. Hallitukselle suomen ja ruotsin aseman huononeminen ei vaikuta olevan mikään ongelma. Englanniksi saa varmaan helpommin erilaisia lausunnonantajiakin tukemaan hallituksen politiikkaa kuin suomeksi. Veikkaisin, että taloudellisia etuja vastaan tämä hallitus veisi Suomen vaikka helvettiin ja toteaisi media kaikukoppanaan, että on parempi olla Saatanan kanssa samoissa pöydissä neuvottelemassa, kuin protestoida helvetin ulkopuolella.

Viime vaalien valvojaisissa mietimme tuloksen varmistuttua, että joko Juho kulttuuriministeriksi tai Jarppa työministeriksi, koska kymiläisille itseoikeutetusti kuuluu yksi paikka hallituksessa niiden tasavaltalaisten lattapäiden joukosssa. On ehkä korkeampien voimien varjelusta, että Juho ei kokemattomana joutunut tähän hallitukseen. Tosin hänet olisi sieltä viimeistään 2017 kesällä kuitenkin potkittu pois, koska hän ajoi perussuomalaisten linjaa. Nyt hän, kuten jokainen perussuomalaisten kansanedustaja, on huomattavasti kokeneempi siinä miten hallituskumppaneihin voi luottaa ja kuinka ne ovat aina valmiita kampittamaan hallituskumppaneitaan. Hyväuskoisuutta ei enää ole, mikä on tietyllä tavalla valitettavaakin. Realismia ja kykyä ajaa äänestäjien näkemyksiä läpi on kuitenkin sitäkin enemmän.

Mikäli haluaa tehdä jotain suomen ja suomenruotsin säilymiseksi myös sivistyskielinä kannattaakin äänestää kevään vaaleissa perussuomalaisia ehdokkaita. Kun antaa keisarille sen mikä keisarin on, on sekin syytä tehdä oikein.

Ei kommentteja: