Mietteitä Helsingistä

Helsingin kirjalliset piirit eivät vielä ole kehittyneet sille tasolle, jolla Ranskan ja Savoijin vastaavat piirit olivat vuonna 1797. Siksi vuoden toiseksi tärkein käännöskirja Mietteitä Ranskasta potkittiin ulos Helsingin kirjamessuilta. Sen mukana sieltä lensivät ulos muiden muassa Milla Hannulan Kiistamaa, Eero Paloheimon Kiinalainen juttu ja M.A. Meretvuon esikoisromaani Pilvikädet.

On totta, että periferioille pitää antaa aikaa sopeutua, mutta tässä tapauksessa aika on ollut aivan liian pitkä. Kirjamessujen skandaali johtuukin jostain muusta kuin viivästyneestä sopeutumisesta maailman varsinaisten metropolien kirjallisen sivistyelämän nopeisiin käänteisiin.

Meistä vanhimmat varmaan muistavatkin, että Helsinki on joskus ollut sivistynyt kaupunki. Tämän sivistyksen myös havaitsee omakohtaisesti kävelemällä poispäin Kansalaistorilta mihin suuntaan tahansa. Eri kaupunginosissa tallustellestaan huomaa, että täällähän on asunut, ja asuu edelleenkin, sivistyneitä ihmisiä, joilla on ollut silmää arkkitehtuurille ja elinympäristön tekemiselle esteettisesti miellyttäväksi. Valitettavasti näillä sivistyneillä ihmisillä ei ole juurikaan vaikutusta kaupungin poliittiseen sivistystoimeen, jonka muodostaa jonkinlainen äärivasemmistolaisten teinityttöjen ja vain rahaa ymmärtävien liikemiesten epäpyhä koalitio. Helsingin sivistyselämä on jossain muualla kuin siinä mikä pinnalle näkyy. Erittäin onnistunut Amos Rex taidettiin sekin toteuttaa enemmän kaupungin hallinnosta riippumatta kuin siitä johtuen. Puuttuhan nimestäkin "super" tai "mega". Tästä syystä Helsingin kaupungin hallinnon ja sivistystoimen järjestämien Helsingin kirjamessujen nimi olisi muutettava Helsingin mediamessuiksi. On kirjallisuudelle häpeäksi liittää se nykyisten messujen nimeen.

Mediamessuilta voisi sitten toivoa sitä, että ainakin nurkissa pääsivät esiin sellaiset vanhat klassikkotaatat kuin Pelle ja Hector, eikä koko messuja rakenettaisi Notkean rotan tubevideon ja Harkimon Vieraspeli Omskissa - kirjan symbioosin varaan. Ja kävi miten kävi on joka tapauksessa hyvä huomata, että meillä on kokonaan kaksi eri kulttuuria. Se kulttuuri, jonka pohjalta koko ansiokas suomalainen kirjallisuuskin on syntynyt ja kasvanut ja sitten se, jota edustavat kaupallinen media ja Helsingin kaupungin sivistystoimi. Näillä ei enää ole juurikaan mitään tekemistä keskenään. Kirjallisuudelle olisi ansioksi, jos se ei edes yrittäisi tuon raja-aidan ylitse enää hypätä.

Vuoden tärkeimmän käännöskirjan arvoa ei kuitenkaan mitenkään vähennä se, että se on esillä Helsingin tämänvuotisilla kirjamessuilla. Kristinuskon on hyvä olla läsnä myös intellektuaalisissa ja esksitentiaalisissa ghettoissa.