Aiemmin jo ennustelin, että Uuden Suomen parhaan ja haastavimman aineiston kirjoittavat Erkki Toivanen ja Pasi Rutanen. Näin ilmeisesti myös käy.
Toivasen näkemys Euroopan unionin tämän hetkisestä tilasta on ilmeisen oikea. Hän päättää juttunsa:
Ehkä meidän on varauduttava hyvissä ajoin sodanjälkeisessä tilanteessa syntyneen Eurooppa-aatteen hiipumiseen ja myönnettävä, että 1950-luvulla syntynyt yhdentymismalli on aikansa elänyt – ja ettei elitistinen euroideologia kykene uudistamaan sitä toimintakykyiseksi.
Täytyykin kysyä onko varauduttu? Ehkä virkamiestasolla, mutta poliittisista päättäjistä en sitä usko. Mikäli Suomi itsenäisesti etääntyy unionin nykymenosta se todennäköisesti tekee sen jonkun sellaisen kiistan kautta, jonka avulla poliittinen johtomme pystyy napsimaan ääniä äänestäjiltä. Mitään valtiollista näkemystä siitä millaista voisi olla todellinen, toimiva eurooppalainen yhteistyöpolitiikka tuskin muodostuu vaan Suomi vain roikkuu mukana elitistisessä euroideologiassa niin pitkään kuin se on mahdollista.
Pasi Rutanen taas tarkastelee maata, jonne Matti Vanhanen ideoi perustavansa suomalaisia työvoimatoimistoja. Sitä miten se toimii ja kuinka ennustukset sen suhteen tuppaavat aina vain heijastelemaan ennustelijan omia näkemyksiä ja toiveita. Hänen viimeinen kappaleensa
Kiinan oivaltamista ja näkemistä eivät helpota sen paremmin zen kuin taokaan, joiden mukaan ”se joka tietää ei puhu, ja se joka puhuu ei tiedä”. Ellei sitten ole päässyt jo niin sisälle zeniin, että voi tiedustella: ”Mistä löytäisin miehen, joka on unohtanut sanat, jotta voisin keskustella hänen kanssaan.”
oikeastaan kertoo sen miksi käy niin, että kiinalaiset käyvät kiinalaisella tavaralla kauppaa rautateitse Kouvolan ja Pekingin välillä kiinalaisten omistaessa terminaalit kiskojen molemmissa päissä :)
3 kommenttia:
Kätevää, ilmeisesti Uusi Suomi tosiaan tarjoaa jonkin asteisen aiemmin olemassaolemattoman foorumin julkiselle keskustelulle. Ja kommentoijien lukumäärästä päätellen näkyvyyskin on siitä kelvollisemmasta päästä. Ennakko-odotuksiin nähden lehden lanseeraus ja alkumetrit eivät ole kuitenkaan olleet kovin lähellä sitä, mitä odotin.
Vaikka tuollainen Toivasen kirjoitus ei välttämättä ihan mahdottomalta Hesarin vieraskynäpalstallakaan vaikuttaisi, toivon silti että Uudesta Suomesta nimenomaan kehittyy media, joka tunnetaan tuon kaltaisista - jopa hyvään blogitekstiin verrattavissa olevista ;) - kolumneista.
Vai blogeiksiko ne jo noitakin kutsuvat?
Täytyykin kysyä onko varauduttu?
Yhtä hyvin kuin Neuvostoliiton romahdukseen 80-luvulla.
Mitään valtiollista näkemystä siitä millaista voisi olla todellinen, toimiva eurooppalainen yhteistyöpolitiikka tuskin muodostuu vaan Suomi vain roikkuu mukana elitistisessä euroideologiassa niin pitkään kuin se on mahdollista.
Suomi varmasti riippuu kiinni eurouskonnossa vielä senkin jälkeen kun ne, joiden suunnitelmia varten se alunperin kehiteltiin, ovat siitä luopuneet. Samalla logiikalla Suomi aloittaa voimaperäisen monikulttuuristamisen samalla hetkellä kun muualla eletaan tajuta välttämättömäksi yrittää pelastaa se, mitä kansakunnista on vielä jäljellä (ei paljoa).
"Vai blogeiksiko ne jo noitakin kutsuvat?"
Niin käsitin, kun ne telkkarissa esittelivät konseptiaan.
Sen pitäisi rakentua yhtä paljon noiden blogien ja niiden kommentoinnin, kuin varsinaisen uutistoiminnan varaan. Mikä on varmaan ihan hyvä idea.
Sinänsähän nuo ovat perinteisiä kolumneja, mutta se ei varmaan ole paha asia vaan voi olla hyväkin. Vanhassa aina vara parempi ;)
vanhasuomalainen:
Tuohan näkyy siinäkin, että kun kaikki muut Euroopan maat ovat kiristämässä lainsäädäntöä maahanmuuton suhteen niin Suomi rupeaa löysäämään sitä.
Tosin tässä varmaan ajaudutaan siihen, että unioni sanelee Suomen maahanmuuttopolitiikan.
Lähetä kommentti