eli konsertto yhdelle sauvakävelijälle, sekä valikoituja kansanlauluja
lauantai 20. lokakuuta 2007
Kansainyhteisö
Joskus on opetettu englantia Daily Mailin jutuista. Toivottavasti niin tehdään nykyäänkin. Jos jutut aikanaan olisivat olleet tuollaisia, olisin luonnollisesti osannut valita ajoissa pitkän saksan.
New Labourin palkkaamat jobsworthit ovat taas asialla. Julkisiin organisaatioihin, myös poliisiin, on palkattu ihmisiä, joilla ei ole riittävästi järkevää tekemistä mutta joiden täytyy jotenkin päteä.
Tuota suuntaa on ilmeisen vaikea muuttaa. Melanie Phillips kuvaa Londonistanissa hyvin kuinka päätösvalta on karannut kansanvaltaisesti valittujen poliitikkojen ulottumattomiin.
UKIP ei taida olla enää mitään vaikka sillä jossain vaiheessa oli suuri kannatus? BNP:llä taas on ne menneisyyden rasitteet ja se joutuu kamppailemaan niitä vastaan. Toryista ei oikein voi odottaa mitään muuta kuin saman jatkamista hieman uudella vaihteella.
Demokratiassa suuret muutokset tapahtuvat vain kriisien kautta. Muussa tapauksessa mennään kuin ennekin ja touhua vain hienosäädetään toiseen suuntaan.
Viimeinen kriisi Britanniassa oli, kun Työväenpuolueen johtaman hallituksen johdolla Britannian talous meni kuralle jatkuvan lakkoilun ja valtionyhtiöiden tehottomuden takia. Margaret Thatcher tuli valtaan ja korjasi ongelmat varsin radikaaleilla mutta välttämättömillä toimilla.
Thatcherin jälkeen suurta kriisiä ei ole tullut. Tory-puolueen David Cameron ei mediaystävällisellä ja vihertävällä linjallaan edusta perinteistä konservatismia, vaan pyrkii lähinnä kosiskelemaan poliittisesti merkityksettömän Liberaalidemokraattisen puolueen äänestäjiä.
Libdemit ovat tehneet vakavan virheen menemällä New Labourista vasemmalta ohi. Tämä virhe todennäköisesti näkyy seuraavissa vaaleissa konservatiivien voittona.
Thatcherin jälkeen suurta kriisiä ei ole tullut. Tory-puolueen David Cameron ei mediaystävällisellä ja vihertävällä linjallaan edusta perinteistä konservatismia, vaan pyrkii lähinnä kosiskelemaan poliittisesti merkityksettömän Liberaalidemokraattisen puolueen äänestäjiä.
William Pitt, Wellington, Benjamin Disraeli, Joseph Chamberlain, Winston Churchill ja Harold MacMillan olivat toryja. Mutta David Cameron? Vähän kuin vertaisi toisiinsa Eino Leinoa ja Tommy Tabermannia.
Melanie Phillips kirjoittaa asiaa islamisoitumisesta, mutta kiihkoilu Israelin puolesta alkaa jossain vaiheessa puuduttamaan. Paleokonservatiivinen positio tarkoittaa Euroopan islamisoitumisen vastustamista ilman että sitoutuu kannattamaan Israelin politiikkaa ja USA:n "terrorismin vastaista" sotaa.
5 kommenttia:
New Labourin palkkaamat jobsworthit ovat taas asialla. Julkisiin organisaatioihin, myös poliisiin, on palkattu ihmisiä, joilla ei ole riittävästi järkevää tekemistä mutta joiden täytyy jotenkin päteä.
Tuota suuntaa on ilmeisen vaikea muuttaa. Melanie Phillips kuvaa Londonistanissa hyvin kuinka päätösvalta on karannut kansanvaltaisesti valittujen poliitikkojen ulottumattomiin.
UKIP ei taida olla enää mitään vaikka sillä jossain vaiheessa oli suuri kannatus? BNP:llä taas on ne menneisyyden rasitteet ja se joutuu kamppailemaan niitä vastaan. Toryista ei oikein voi odottaa mitään muuta kuin saman jatkamista hieman uudella vaihteella.
Demokratiassa suuret muutokset tapahtuvat vain kriisien kautta. Muussa tapauksessa mennään kuin ennekin ja touhua vain hienosäädetään toiseen suuntaan.
Viimeinen kriisi Britanniassa oli, kun Työväenpuolueen johtaman hallituksen johdolla Britannian talous meni kuralle jatkuvan lakkoilun ja valtionyhtiöiden tehottomuden takia. Margaret Thatcher tuli valtaan ja korjasi ongelmat varsin radikaaleilla mutta välttämättömillä toimilla.
Thatcherin jälkeen suurta kriisiä ei ole tullut. Tory-puolueen David Cameron ei mediaystävällisellä ja vihertävällä linjallaan edusta perinteistä konservatismia, vaan pyrkii lähinnä kosiskelemaan poliittisesti merkityksettömän Liberaalidemokraattisen puolueen äänestäjiä.
Libdemit ovat tehneet vakavan virheen menemällä New Labourista vasemmalta ohi. Tämä virhe todennäköisesti näkyy seuraavissa vaaleissa konservatiivien voittona.
Thatcherin jälkeen suurta kriisiä ei ole tullut. Tory-puolueen David Cameron ei mediaystävällisellä ja vihertävällä linjallaan edusta perinteistä konservatismia, vaan pyrkii lähinnä kosiskelemaan poliittisesti merkityksettömän Liberaalidemokraattisen puolueen äänestäjiä.
William Pitt, Wellington, Benjamin Disraeli, Joseph Chamberlain, Winston Churchill ja Harold MacMillan olivat toryja. Mutta David Cameron? Vähän kuin vertaisi toisiinsa Eino Leinoa ja Tommy Tabermannia.
Melanie Phillips kirjoittaa asiaa islamisoitumisesta, mutta kiihkoilu Israelin puolesta alkaa jossain vaiheessa puuduttamaan. Paleokonservatiivinen positio tarkoittaa Euroopan islamisoitumisen vastustamista ilman että sitoutuu kannattamaan Israelin politiikkaa ja USA:n "terrorismin vastaista" sotaa.
Lähetä kommentti