Etelästä pohjoiseen

On ihan mielenkiintoinen kysymys, onko kukaan koskaan kysynyt Dalai Laman kantaa läntisiä "liberaaleja" kuohuttaviin kysymyksiin, kuten vapaa abortti ja niin edelleen. Tuskinpa vain on.

Tiibet on eristyneisyytensä vuoksi varmaan poikkeustapaus, mutta noin yleensä tuntuu, että muutos liikkuu enemmän pohjoinen/etelä- kuin länsi/itä-akselilla. Esimerkiksi konfutselaisuus on niin maanläheisiä ja tavanomaisen järkeviä elämänohjeita sisältävä uskonto, jossa taivaallisista tai mystisistä asioista ei juurikaan puhuta, että tuskin kukaan elämäntapaseikkailija saisi siitä juuri mitään irti. Ainakaan se ei suosi sooloilua vaan opit lähinnä ovat mitä ovat sellaisina kuin ne on kirjoitettu. Konfutselaisuus ei tietenkään ole buddhalaisuutta, mutta pohjoinen buddhalaisuus vaikuttaa - tosin en kyllä ole asiantuntija millään muotoa - eteläiseen verrattuna vähän samalta kuin pohjoinen luterilaisuus voodooseen verrattuna.

Siksi ei ole mikään ihme, että Hollywood-tähdet valitsevat eteläisen buddhalaisuuden tai lamalaisuuden. Ne varmasti tarjoavat paremman kosketuksen siihen herkkään sisimpään, jota he ansiokkaasti ilmaisevat valkokankaalla ja niissä on se etu, että niiden käytäntöjä ei tarvitse millään tavoin noudattaa, koska lamalaisuus Hollywoodissa on aivan eri asia kuin lamalaisuus Tiibetissä. Kukaan ei odota Richard Gereltä sellaista alistumista käytäntöihin, kuin mitä tiibetiläisiltä munkeilta varmasti vaaditaan, mutta joku voi hyvinkin luulla, että Richard Gere on hyvinkin harras ja syvällinen lamalainen. Pohjoisissa versioissa, joissa mystisyys ei ole niin voimakasta ja jotka ovat monin tavoin rationaalisempia harjoituksissaan on se vaara, että niitä ei voi olla noudattamatta, jos ne omaksuu, jolloin tietenkin menettää osan omasta säteilystään. Mikä varmaan Hollywoodissa olisi pahasta.

Pohjoinen/etelä - akseli näkyy oikeastaan kaikessa: Kalifornian tyhmät hipit vs. Pohjoisen Velvet Underground tulee heti yhtenä mieleen.

On oikeastaan todella hieno asia, että kohta sataa taas lunta.