Tiivistelmä:
Ensin sodittiin keskenään. Valkoiset voittivat, mutta myös ylivoimaisesti suurin osa punaisista taisteli itsenäisyyden puolesta. Monista ja erityisesti ulkopoliittisista syistä heidän häviönsä oli onni. 20 - luvun iloisuutta ja 30-luvun poliittista väkivaltaa on suuresti liioiteltu, mutta jostainhan draamaa on revittävä. Sodissa kansa todellakin oli hämmästyttävän yhtenäinen, mikä kannattaisi vain rehellisesti tunnustaa. SDP:n ja Kokoomuksen akseli lupaili sotien jälkeen hienoa politiikkaa ja hyvää tulevaisuutta. Sitten seurasi Pimeyden ydin. Ja Loppu.
Jatkoa varten kannattaa siis muistaa, että ainakin fyysisesti, jos ei henkisesti pahemmissakin paikoissa on oltu. Jos tästä ponnistaa niin jotain voi olla vielä pelastettavissakin, ehkä jopa kaikki :)
5 kommenttia:
Sodissa kansa todellakin oli hämmästyttävän yhtenäinen, mikä kannattaisi vain rehellisesti tunnustaa.
Kansa oli hämmästyttävän yhtenäinen myös suomettumisessa ja Paasikiven-Kekkosen linjassa, mikä sekin kannattaisi vain rehellisesti tunnustaa näin jälkeenpäin, kun jokainen haluaa väittää, että "en minä ollut rähmällään, mutta ne muut..." Mutta poliittista realismiahan se vain enimmäkseen oli. Nykyään taitaa ensimmäistä kertaa olla vallassa sukupolvi, jolta reaalipolitiikan taju ja ajatus kansallisesta itsesäilytyksestä on oikein kunnolla hämärtynyt. Siksipä kai Kekkosen ajan kähminnöissä kannuksensa hankkinut vanha Kremlin mies Väyrynen pääsee yhtäkkiä monopolisoimaan totuudenpuhumisen maahanmuutto- ja työvoimapula-asiassa, kun ympärillä on pelkkiä puhuviä päitä ja monikulttuuridroideja.
Terveisiä Merimiesunionin homolaatikoita vastustavalta siiveltä, mennäänkö lakkoon?
"Kansa oli hämmästyttävän yhtenäinen myös suomettumisessa ja Paasikiven-Kekkosen linjassa, mikä sekin kannattaisi vain rehellisesti tunnustaa näin jälkeenpäin"
Totta. Ainakin julkisessa sanassa. Itse olen sen verran nuori kuitenkin, että olin hyvin epäpoliittinen, mutta muistan itsekin selvästi kuinka sellaisista hahmoista kuin vaikka Kauko Kare tehtiin aivan avoimesti pilaa ja heidät sysättiin marginaaliin.
Sen ajan pinnalla olleesta "sivistyneistöstä" antaa varmasti tahattomasti hyvän ja kattavan yleiskuvan elokuva Vodkaa, komisario Palmu. Eivät ne sen kummoisempia olleet. Jos vähän kärjistää.
Tavallaan tulee mieleen, että aitoa yhtenäisyyttä käytettiin silloin aika häikäilemättä hyväksi alhaisissa pyrinnöissä. Ja seuraavina tulevat ovat aina huonompia kuin edeltäjät, joten tässä nyt ollaan.
Kun kattelee taaksepäin niin ei voi edes KonNa;na (konservatiivinen nationalisti)että ennen kaikki oli paremmin.
Mäntsälästä välirauhaan Suomea johdettiin hienosti.
"Kun kattelee taaksepäin niin ei voi edes KonNa;na (konservatiivinen nationalisti)että ennen kaikki oli paremmin."
No ei voi. Meidän pitäisi vanhoina ja viisaina ;) kehitellä tuota konservatiivisen nationalismin ideaa.
"Mäntsälästä välirauhaan Suomea johdettiin hienosti."
Heti kapinan laannuttua ja heti sotien jälkeen myös.
Sen ajan pinnalla olleesta "sivistyneistöstä" antaa varmasti tahattomasti hyvän ja kattavan yleiskuvan elokuva Vodkaa, komisario Palmu. Eivät ne sen kummoisempia olleet.
Kyseinen elokuva muuten ansaitsisi olla elokuvatutkijoiden akateemisten seminaarien aiheena. Suomalainen versio Godardin Alphavillestä, ei aiheensa mutta kylläkin metodinsa puolesta. Todellista postmodenismia ennen kuin sitä sanaa täällä (tai tuolla) tunsi kukaan. Valtava merkitysten (vai pitäisikö sanoa derridalaisittain "merkitsijöiden leikin") kirjo sekä kuvailmaisussa että käsikirjoituksessa.
"Isoveli näkee sen..."
Lähetä kommentti