torstai 11. lokakuuta 2007

Itsenäisen Suomen historia 1. osa

Tiivistelmä:

Ensin sodittiin keskenään. Valkoiset voittivat, mutta myös ylivoimaisesti suurin osa punaisista taisteli itsenäisyyden puolesta. Monista ja erityisesti ulkopoliittisista syistä heidän häviönsä oli onni. 20 - luvun iloisuutta ja 30-luvun poliittista väkivaltaa on suuresti liioiteltu, mutta jostainhan draamaa on revittävä. Sodissa kansa todellakin oli hämmästyttävän yhtenäinen, mikä kannattaisi vain rehellisesti tunnustaa. SDP:n ja Kokoomuksen akseli lupaili sotien jälkeen hienoa politiikkaa ja hyvää tulevaisuutta. Sitten seurasi Pimeyden ydin. Ja Loppu.

Jatkoa varten kannattaa siis muistaa, että ainakin fyysisesti, jos ei henkisesti pahemmissakin paikoissa on oltu. Jos tästä ponnistaa niin jotain voi olla vielä pelastettavissakin, ehkä jopa kaikki :)

6 kommenttia:

Tampere tunnetuksi profeetta Muhammed pilakuvilla kirjoitti...

Kavahtakaamme itsesensuuria

Tarkennuksia ja korjauksia objektiivisesti;)
toimituksen Turun ylioppilaslehden nettijulkaisuun
( Viite: Petri Rautiaisen palaute 12.10.2007 klo 0.09 )

Tekijänoikeuksien oikeuskäytäntötulkintojen mukaan kuvamanipulaatio on itsellinen teos ja kun kyseessä on julkisuudessa toimiva henkilö niin samoin on ns. korkeampi kynnys kysyä erikseen lupaa.

Ns. teatteritaide kuppaa veronmaksajia jonninjoutavuuksilla erikseen palkatulla aiemman maatalousyhteiskunnan loisten tapaan siivellämme eläen( termi on todella ollut käytössä jopa suomalaista joutoväkeä tarkoittaen).

Parasta on ilman ennakkosensuuria toteutettava poliittinen teatteri ilman raskaita niin verotuksellisesti kuin itsesensuurillisesti olevia yhteisöjä, jotka ovat pienten klikkien hallitsemia mm vapaamuurarit ja 1970-luvun taistolaiset.

Komiikka ja satiiri ovat taiteen aloja. Kuulun taiteilijasukuun. Yksi veljeni on tunnettu taiteilija ja 2 siskoanikin pitää näyttelyitä säännöllisesti.

Historian tuntemuksesi on ennakkoluulon värittämä. Saksan keisarikunnan lippu ei ollut NSDAP:n käytössä vaan nimenomaan Suomen jääkärien koulutuksen aikaan. Siinä symboliikkaa mikä soi jääkärimarssin tahdissa Locktedin jääkärileiriä muistaen, sekä vapaussoturiemme panosta maamme vapauttamiseksi tsaari- ja neuvosto-Venäjän vallan alta.

Väitteesi perusteella voisi olettaa että kaikki julkisuudessa toimijat toimivat vain "ettet halua avointa keskustelua vaan pelkkää kuuluisuutta itsellesi" periaatteella. Näinhän ei kai voine ajatella jos olemme ajattelevia ihmisiä?

Olemmehan molemmat ajattelevia, emmekä vain puolinaisia keskeneräisiä ajatuksia ennakkoasenteella kylväviä ihmisiä? ;)

Minä en peloittele vaan toimin peloittelijoita ja ympärileikkaajatahoja vastaan, niin ettei heidän pelonkulttuuristaan tule osa meidän vaikenemiskulttuuriamme.

Selvennyksenä ja todisteena ajatusteni johdonmukaisuudesta esim. HS:n 11.10.2007

http://tampere-tunnetuksi.blogspot.com

VIISAITA VASTAUKSIA VAIKEISIIN KYSYMYKSIIN

HS-raati: Uskonnollisen fanatismin pelko voi johtaa itsesensuuriin

Julkaistu: 11.10.2007 23:05

Jyrki Räikkä

HS-raati: Uskonnollisen fanatismin pelko voi johtaa itsesensuuriin

Niukka HS-raadin enemmistö katsoo, että uskonnollisen fanatismin pelko rajoittaa sananvapautta Suomessa.

Kysymyksen teki ajankohtaiseksi Yleisradion aie olla esittämättä kymmenosaisen Miksi demokratia? -dokumenttisarjan jaksoa Bloody Cartoons, joka selvittää Tanskan Muhammed-pilapiirroskohun taustoja.

Yle kiisti, että dokumentin jättäminen ohjelmistosta liittyisi sen sisällön arkaluontoisuuteen. Helsingin Sanomien uutisoitua jakson pudottamisesta sarjasta Yle ilmoitti sittenkin esittävänsä sen.

Itsesensuuri ja liioiteltu varovaisuus leimaavat monien mielestä suomalaista julkisuutta. Perusteluissa viitattiin muun muassa suomalaisten poliitikkojen Muhammed-kuvien vuoksi esittämiin anteeksipyyntöihin ja Ville Rannan Muhammed-sarjakuvaan, jonka vuoksi Kaltio-lehden päätoimittaja erotettiin 2006.

"Suomalaisella itsesensuurilla on pitkät perinteet, ja sananvapauden annostelua on pidetty milloin realismina ja milloin viisauden alkuna", toteaa yrittäjä Raoul Grünstein.

"Pelkoon perustuvassa julkaisematta jättämisessä on selvästi kysymys sananvapauden kaventumisesta", kommentoi kirjailija Antti Tuuri.

Suomessa on totuttu miellyttämään ensiksi Neuvostoliittoa ja sitten markkinataloutta, arvioi sarjakuvataiteilija Katja Tukiainen. Nyt suomalaiset pelkäävät loukkaavansa islaminuskoisia.

Suomessa hyssytellään islamin kriittistä käsittelyä, väittää ohjaaja Taru Mäkelä. Uusin pilapiirrosdokumentin ympärillä käyty koreografia kiteyttää hänen mielestään tilanteen.

Dokumenttiohjaaja Virpi Suutari kertoo itsekin islaminuskoisten työskennellessään huomanneensa, kuinka äkkiä itsesensuuri alkaa toimia.

"Alkaa pelätä, että suoraan puhumisesta ja todellisuuden esittämisestä voisi seurata jotain pahaa joko itselle tai kohteille", Suutari kuvailee.

Teatteriohjaaja Atro Kahiluoto pitää fanatismin pelon ongelmaa marginaalisena.

"Epäilen, että esimerkiksi taloudelliset edut tuottavat tällä hetkellä paljon suurempaa varovaisuutta ja itsesensuuria kuin uskonnollisen fanatismin pelko."

Sananvapaus on suhteellista, huomauttaa Basson päätoimittaja Jan Zapasnik. "Poliittinen, tieteellinen, kulttuurinen, taiteellinen ja erityisesti taloudellinen fanatismi pyrkivät rajoittamaan sananvapautta ja kansalaisten näennäisesti vapaata tahtoa Suomessa."

Dramaturgi Juha-Pekka Hotinen suorastaan toivoo fanatismin pelon rajoittavan sananvapautta.

"Ilmeisesti vain pelko neuvoo läntistä maailmaa tarkastelemaan omaa väkivaltaisuuttaan ja tekopyhyyttään kuten sanan ja kuvan vapautta. Pilapiirroksiinko kytkeytyy tuon vapauden arvokkain ulottuvuus?"

Sananvapaudesta on kirjailija Elina Hirvosen mielestä helppo puhua pilakuvakohun yhteydessä.

"Enemmän kotoista sananvapautta rajoittavat vaikeammin nähtävät asiat: median keskittyminen, pienen maan valtaklikit ja toimittajien itsesensuuri, jota pätkätyöt eivät ainakaan vähennä", hän arvioi.

Herkässä kysymyksessä on parempi katsoa kuin katua, ajattelee kuvanveistäjä Kaarina Kaikkonen.

"On valtioviisautta olla tässä arassa asiassa hiukan varovainen, jos suomalaiset aikovat islamilaisten maitten kanssa olla yhteistyössä."

Toimitusten on kyettävä analysoimaan, missä kulkee normaalin journalistisen harkinnan ja itsesensuurin raja, painottaa Journalisti-lehden päätoimittaja Johanna Korhonen

"Journalistinen harkinta perustuu tietoon, arvoihin ja näkemyksiin, kun taas itsesensuurin perusteet ovat usein sameat, ääneen lausumattomat tai epämääräiset."

Yleisradion tuottaja ja toimittaja Timo Harakka korostaa, että Yle voi käyttää samanlaista journalistista harkintaa kuin Helsingin Sanomat, joka ei ole julkaissut Muhammed-piirroksia uutisissaan.

"Yle näyttää ensi tiistaina Karsten Kjaerin dokumentin. Julkaiseeko HS samana päivänä Muhammed-pilapiirrokset?"

---------

Seppo Lehto tamperelainen ajattelemaan pyrkivä ja ajatuksiaan tarvittaessa selventävä kaikkea muuta kuin ummikko pilakuvataiteilija ja yhteiskuntakriitikko

Se on moro ;) - Palaute on aina tervetullutta ;)
e-mail: vapaussoturi@gmail.com

Metallityöväenliitto kirjoitti...

Sodissa kansa todellakin oli hämmästyttävän yhtenäinen, mikä kannattaisi vain rehellisesti tunnustaa.

Kansa oli hämmästyttävän yhtenäinen myös suomettumisessa ja Paasikiven-Kekkosen linjassa, mikä sekin kannattaisi vain rehellisesti tunnustaa näin jälkeenpäin, kun jokainen haluaa väittää, että "en minä ollut rähmällään, mutta ne muut..." Mutta poliittista realismiahan se vain enimmäkseen oli. Nykyään taitaa ensimmäistä kertaa olla vallassa sukupolvi, jolta reaalipolitiikan taju ja ajatus kansallisesta itsesäilytyksestä on oikein kunnolla hämärtynyt. Siksipä kai Kekkosen ajan kähminnöissä kannuksensa hankkinut vanha Kremlin mies Väyrynen pääsee yhtäkkiä monopolisoimaan totuudenpuhumisen maahanmuutto- ja työvoimapula-asiassa, kun ympärillä on pelkkiä puhuviä päitä ja monikulttuuridroideja.

IDA kirjoitti...

Terveisiä Merimiesunionin homolaatikoita vastustavalta siiveltä, mennäänkö lakkoon?

"Kansa oli hämmästyttävän yhtenäinen myös suomettumisessa ja Paasikiven-Kekkosen linjassa, mikä sekin kannattaisi vain rehellisesti tunnustaa näin jälkeenpäin"

Totta. Ainakin julkisessa sanassa. Itse olen sen verran nuori kuitenkin, että olin hyvin epäpoliittinen, mutta muistan itsekin selvästi kuinka sellaisista hahmoista kuin vaikka Kauko Kare tehtiin aivan avoimesti pilaa ja heidät sysättiin marginaaliin.

Sen ajan pinnalla olleesta "sivistyneistöstä" antaa varmasti tahattomasti hyvän ja kattavan yleiskuvan elokuva Vodkaa, komisario Palmu. Eivät ne sen kummoisempia olleet. Jos vähän kärjistää.

Tavallaan tulee mieleen, että aitoa yhtenäisyyttä käytettiin silloin aika häikäilemättä hyväksi alhaisissa pyrinnöissä. Ja seuraavina tulevat ovat aina huonompia kuin edeltäjät, joten tässä nyt ollaan.

Dr. Doctor kirjoitti...

Kun kattelee taaksepäin niin ei voi edes KonNa;na (konservatiivinen nationalisti)että ennen kaikki oli paremmin.

Mäntsälästä välirauhaan Suomea johdettiin hienosti.

IDA kirjoitti...

"Kun kattelee taaksepäin niin ei voi edes KonNa;na (konservatiivinen nationalisti)että ennen kaikki oli paremmin."

No ei voi. Meidän pitäisi vanhoina ja viisaina ;) kehitellä tuota konservatiivisen nationalismin ideaa.

"Mäntsälästä välirauhaan Suomea johdettiin hienosti."

Heti kapinan laannuttua ja heti sotien jälkeen myös.

Metallityöväenliitto kirjoitti...

Sen ajan pinnalla olleesta "sivistyneistöstä" antaa varmasti tahattomasti hyvän ja kattavan yleiskuvan elokuva Vodkaa, komisario Palmu. Eivät ne sen kummoisempia olleet.

Kyseinen elokuva muuten ansaitsisi olla elokuvatutkijoiden akateemisten seminaarien aiheena. Suomalainen versio Godardin Alphavillestä, ei aiheensa mutta kylläkin metodinsa puolesta. Todellista postmodenismia ennen kuin sitä sanaa täällä (tai tuolla) tunsi kukaan. Valtava merkitysten (vai pitäisikö sanoa derridalaisittain "merkitsijöiden leikin") kirjo sekä kuvailmaisussa että käsikirjoituksessa.

"Isoveli näkee sen..."