Uusi Suomi lähti liikkeelle yllättävän matalalla profiililla. Pikaisella lukemisella ei saa irti oikein mitään. Ilmeisesti jokainen kolumnisti on kirjoittanut kolumnin, jossa asioita tarkkaillaan ympäripyöreän tunnustelevasti. Olin jotenkin kyllä odottanut räväkämpää otetta. Toisaalta otteen ei tietysti tarvitsekaan olla räväkkää, jos sisältö on muuten arvokasta ja asiallista. Nyt linja tuntuu olevan vielä hakusessa, mutta ehkä se siitä.
Ennen oli tapana kaivata Helsingin Sanomien rinnalle vanhan Uuden Suomen kaltaista, valtakunnallista mediaa ja niin taitaa olla tapana tulevaisuudessakin, jos alku kertoo siitä mitä seuraa. Itse asiassa sitä mediaa todennäköisesti kaivataan niin kauan kunnes joku keksii perustaa Vanhan Suomen. Vanha Suomi olisi jo pelkkänä ideana ja nimenä paljon haastavampi kuin Uusi Suomi.
Uudessa Suomessa vanhoilta Pasi Rutaselta ja Erkki Toivaselta voi odottaa suuriakin, mutta poikiin ei kyllä paljon kannata toiveita pistää.
Jari Tervon ideoima visio siitä kuinka SDP:n syöksyisi johdon vaihdollaan pienpuolueeksi pienpuolueiden joukkoon on ideana sinänsä villi ja siitä on tehty etusivun uutinenkin. Mikäli se on linjanveto, niin hyvä vain. Omien kolumnistien jutuista uutisoiminen on ihan hyvä tapa herättää keskustelua verkossa. Ei kuitenkaan kannata odottaa, että demareiden jäsenet lähtisivät vielä vauhdittamaan puoluetta syöksykierteeseen. Tämä ei tarkoita sitä, että Jutta Urpiainen, jota Tervo povaa tulevaksi puheenjohtajaksi ei olisi ihan fiksu ja pätevä poliitikko. Hänestä voi hyvinkin tulla SDP:n puheenjohtaja, joskus.
Ja tietenkin urheilukolumnissa muistellaan sellaisia asioita joissa ei yksinkertaisesti ole mitään muistelemista. Suomi - Unkari - ottelua ei ole koskaan pelattu. Verkossa liikkuvat videoklipit pelin oletetusta lopusta on tehty Disneyn studioilla. Tämän tietävät kaikki, jotka jotain tietävät.
Tuosta tulikin mieleeni, että lehden laimeahko linja on oikeastaan ollut selvä siitä asti, kun Niklas Herlin kehui Jatkoaikaa ja arvosteli FutisForumia Ilta-Sanomissa. Vanhasuomalaista vallankumousta odotellessa siis :tuoppi: ja varovainen :peukku alas:
8 kommenttia:
Minäkään en ole koskaan antanut Niklas Herlinille anteeksi Jatkoajan kehumista ja Futisforumin haukkumista lyttyyn.
Tuo juttu kyllä kuvaa hyvin omia tuntemuksiani uusisuomi.fi:n sisällön suhteen. Varsin valjua oli eikä mikään jäänyt mieleen eli vähän kuin Herlinin kolumnit aikanaan Iltasanomissa lukuunottamatta sitä jatkoaikakehuskelua.
Enpä ole vielä uutta suomea lukenut, mutta ihmisten kommenttien perustella voi päätellä sen jatkavan hyysärin "hyvän journalistisen tavan" noudattamista.
Mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että jos lehti valitsee "jokaiselle jotain" -linjan, niin jotain ryhmää koskevia negatiivisia uutisia ei juuri nähdä.
Mutta toivotaan parasta, ehkäpä lehden linja selkiintyy..
Hyysärit on reppanoita
Hyvä ajatus!
http://vanhasuomi.blogspot.com/
Itse asiassa sitä mediaa todennäköisesti kaivataan niin kauan kunnes joku keksii perustaa Vanhan Suomen. Vanha Suomi olisi jo pelkkänä ideana ja nimenä paljon haastavampi kuin Uusi Suomi.
Vanha Suomi olisi haaste koko nykyiselle konservatiivisuuden vastaisuuden määrittämälle kulttuurille, jolle "uusi" on keskeinen arvo ja "vanha" keskeinen antiarvo.
Suomessa ei ole olemassa konservatismia.
"Suomessa ei ole olemassa konservatismia."
Suomalainen konservatismi on valitettavan autoritaarista luonteeltaan. Näin sanoi takkirauta ja olen osin samaa mieltä.
Brittiläiset ja amerikkalaiset konservatiivit ovat oikeita konservatiiveja. Suomalaiset kokoomuslaiset ovat pelkkiä paremmin pukeutuneita demareita ja keskustalaiset pelkkiä kyläpoliitikoita.
"Suomalainen konservatismi on valitettavan autoritaarista luonteeltaan."
No ei välttämättä. Johonkin Paasikiveen ja ehkä Tanneriinkin se varmaan noin poliittisesti palautuisi, jos sellaista olisi, mutta olivatko he nyt niin autoritäärisiä on asia erikseen.
"Johonkin Paasikiveen ja ehkä Tanneriinkin se varmaan noin poliittisesti palautuisi, jos sellaista olisi, mutta olivatko he nyt niin autoritäärisiä on asia erikseen."
Paasikiven ja Tannerin jälkeen konservatismi syrjäytettiin suomalaisesta politiikasta. Se on oikeastaan elänyt Lasse Lehtisen ja Aarno Laitisen kaltaisissa hahmoissa, jotka ovat onnistuneet selviytymään, koska he ovat olleet demareita. Myös myöhäisempi Lipposen asevelisosialismin rehabilitointi on estänyt demareita liukumasta täysillä kohti Tuomiojan linjaa.
Konservatiivit syrjäytettiin sekä Kokoomuksesta että RKP:stä Kekkosen aikana, koska puolueen piti sitoutua täysillä Kekkosen ulkopolitiikan tueksi. Tämä ei olisi onnistunut, jos Ehnroothin ja Junnilan kaltaisia henkilöitä olisi kuljetettu mukana.
Lähetä kommentti