Minulla on sellainen muistikuva, että Oriana Fallaci olisi Suomessakin ollut aikanaan jonkinlainen tähtihahmo tai kuuluisuus. Ainakin kirjat Mies ja Insallah ovat olleet kirjakerhojenkin ohjelmistoissa. Siksi hieman häiritsee, että hänen viimeiseksi jäänyttä, sekulaarista kristillistä maailmaa puolustavaa trilogiaansa ei ole suomennettu.
Itse olen lukenut sen keskimmäisen osan The Force of Reason ja vaatimattoman näkemykseni mukaan se on hyvää kirjallisuutta. Parempaa kuin Fallacin aiemmin suomennetut teokset. Siinä on tunteet pinnassa, eikä se välttämättä ole mitään viileän loogista analyysia, mutta pitäisikö sen olla? Miksi pienellä, keuhkosyöpään kuolevalla naisella ei olisi oikeutta vuodattaa ilmoille sitä mitä hänellä on sydämellään koko länsimaista kulttuuria ajatellen ja miksi meillä ei olisi oikeutta lukea sitä?
Esimerkiksi sellaisia kirjoja kuin Huntingtonin Sivilisaatioden kamppailu, jotka ovat lähinnä tasapainoista järkeilyä, ei edes lueta. Niitä vain kommentoidaan. Tämän huomaa hyvin siitä, että noin 99 sadasta kommentoijasta näkee Huntingtonin lietsovan sivilisaatioiden kamppailua. Kirjassa hän kuitenkin vain näkee ja esittää kyseisen kamppailun historiallisena tosiasiana ja näkee vielä ratkaisuksi, että länsimaisen kulttuurin olisi hyväksyttävä oman vaikutusvaltansa ulkoinen väheneminen. Siis jos rauhassa halutaan elää.
Ehkä Fallacin tyyli kirjoittaa, jossa annetaan palaa, on siksi parempi. Ainakin se puolustaa paikkaansa länsimaisessa kulttuurissa ja sitä myös luetaan, jos ei muuten niin salaa. Lisäksi Fallacin idea, että hän on nimenomaan kristillinen ateisti, on ristiriitaisuudestaan huolimatta jotenkin hyvin totuudellinen. Fallacin viimeisissä kirjoissa voisikin hyvin olla aineksia länsimaisen kulttuurin sisäisen vaikutusvallan elpymiseen. Siksi niitä ei ehkä viitsitäkään eusuomentaa.
2 kommenttia:
Tuosta Huntingtonin kirjasta...
Ehkä sen teeman tulkitseminen sivilisaatioiden kamppailun lietsomiseksi on enemmänkin eräänlainen 'Kassandra-efekti'. Tai Cthulhu-efekti tai mikälie. Aivan kuin Suuri Muinainen, myös Sivilisaatioiden Konflikti aktualisoituu vasta siinä vaiheessa kun se lausutaan ääneen.
"Jos se vaan jättäisi nämä ikävät asiat kirjoittamatta niin mitään ei tapahtuisi"
Tämän jälkeen saamme seurata kissan ja kuuman puuron koreografiaa kaiken maailman islamofasismien ja muiden savuverhotermien lomassa, jotta Lampun Henki - joka ei missään vaiheessa ole lampussa ollutkaan - saataisiin survottua sinne takaisin.
Huntingtonin kaltainen sanansaattaja ammutaan aina ensimmäisenä, sillä nämä asiat ovat oikeasti aivan helvetin ahdistavia ajatella. Jos yhä lähempänä horisontissa siintävä Konflikti saadaan projisoitua yhden harhaisen akateemikon villiksi päiväuneksi, voimme ostaa vielä muutaman hetken lisää huolettomassa paratiisissamme. Sivilisaatioiden välinen kamppailu on kuitenkin jatkuva prosessi, eikä se riipu siitä, mitä mieltä me satumme siitä olemaan.
Hyvää sotaa, miehet!
Hyvää sotaa, naiset!
Huntingtonin kirja on minulla hyllyssä ja sen olennaista sisältöä ei useinkaan ole ymmärretty, jolloin arvostelu kohdistuu kirjassa esitettyyn varsin mielivaltaiseen "sivilisaatiokarttaan".
Huntingtonin kirjan keskeinen sanoma oli juuri se, joka IDA:n blogikirjoituksessa esitettiin. Länsimäinen sivilisaatio ei koskaan ole tunnustanut omaa ainutlaatuisuuttaan, mistä seuraa harhakäsityksiä, kuten
- Meidän edustamamme arvot (demokratia, oikeusvaltio, individualismi, kirkon ja valtion erillisyys) ovat universaaleja.
- Länsimaat ovat vastuussa maailman ongelmista.
- Länsimaat voivat ratkaista maailman ongelmat.
Lisäksi länsimaisen kulttuurin peilikuva muissa kulttuureissa ei ole lainkaan sellainen, kuin monet kuvittelevat. Länsimaalaiset olivat niitä, joilla oli paremmat aseet. Länsimaalaisen kulttuurin ja sivistyksen erinomaisuus ei siis ensimmäisenä juolahtanut mieleen.
Lähetä kommentti