Kirjoitin aikanaan ekumeenisen sääraportin. Nyt tilanne on sillä rintamalla ainakin hieman muuttunut, kun Ukrainan ortodoksikirkoille myönnettiin autokefallia, eli ne ovat ehtollisyhteydessä muiden ortodoksisten kirkkojen kanssa. Paitsi Moskovan patriarkaatin, joka välittömästi uhkasi katkaista ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaatin kanssa.
Kotimaan uutinen.
Ukrainan kirkollinen tilanne on erittäin monipolvinen jossei monimutkainen. Asiasta kiinnostuneet saavat pohjatietoa wikipediasta. En voi sanoa tietäväni siitä oikeastaan mitään. Ehkä tärkeimpänä sen, että Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko ei ole tekijänä tässä yhdistymisessä. Se on täydessä yhteydessä Roomaan, mutta noudattaa liturgiassaan itäistä riitusta. Eli samaa kuin ortodoksit. Sen liturginen kieli on ukraina ja sen messuja järjestetään silloin tällöin Suomessakin.
Suomalaisille ortodokseille tämä ilmeisesti merkitsee sitä, että he ovat nyt täydessä yhteydessä Kiovan patriarkaatin kanssa, mutta skismassa Moskovan patriarkaatin kanssa. Ainakin, jos Moskova nyt todella katkaisee ehtoollisyhdeyden Konstantinopolin kanssa.
Katolisten ja ortodoksien välejä tämä voi jopa huonontaa, koska on oletettavaa, että Moskova keksii "jesuiittojen" olevan tähän syyllisiä. Mitä he eivät tietenkään ole. Mieluummin kuitenkin näkisin niin, että tämä lähentäisi katolista- ja ortodoksista kirkkoa entisestään. Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkkohan oli kielletty vuosina 1946 - 1987, eikä Kiovan patriarkaatti ainakaan siihen pyri. Moskovan patriarkaatista kaikki eivät aina ole niin varmoja. Ei kohteliaan etäisissä väleissäkään kuitenkaan mitään pahaa avoimeen sotaan verrattuna ole.
Luterilaisten ja katollilaisten välillä ei valitettavasti ole tapahtunut mitään. Ellei ajautumista kauemmas toisistaan. En nyt muista mitä ekumeenisessa säässä kirjoitin, mutta silloin taisivat olla tapetilla katoliseen kirkkoon liittyneet anglikaanit ja mahdollisuus samanlaisesta polusta luterilaisille. Pelkästään naispappeus kyllä torpaa tämän täysin ja avioliiton muuttuminen sukupuolineutraaliksi hautaisi sen lopullisesti. Käsittääkseni ne luterilaiset, jotka vastustavat näitä suhtautuvat puolestaan melko torjuvasti yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisesta ja Trenton dekreettiin perisynnistä.
Itse en pysty ymmärtämään luterilaista vanhurskauttamisoppia. Ei vain tajuu. Toisaalta en olekaan teologi. Tai en siis pysty ymmärtämään miten se eroaa katolisen kirkon opista muuten kuin semantikaltaan, jolla se kieltää tekojen kaikenlaisen merkityksen korostaen kuitenkin samalla, että eihän pahaa tietenkään saa tehdä ja tietenkin sitä pitää katua. Rukousta ei ilmeisesti pidetä tekona lainkaan. Trenton dekreetit perissynnistä ja vanhurskauttamisesta ovat taas erittäin selkeät ja tajuttavissa. Ne löytyvät nykyisin verkosta: Trenton kirkolliskous. Perisynti käsiteltiin viidennessä ja vanhurskauttaminen kuudennessa istunnossa. Ne ovat oikeasti parempaa luettavaa, joten päätän säätiedotuksen tähän.
5 kommenttia:
Tyhmä kysyy ja utelee? Ei kai kreikan tai minkään muunkaan ortodoksisella kirkossa ole Rooman paavilla sanansijaa? Kun eikös juurikin kreikkalaiskatolilaiset ole näitä ortodokseja? Jotka ovat Moskovan tai Konstantinopolin patriarkaatin alaisia, ei Rooman paavin alaisia? Jos en kamalan väärin muista niin Suomen ortodoksit kuuluuivat aiemmin Konstantinopolin patriarkaattiin, mutta vuosien väännön jälkeen saivat tahtonsa (armonsa) siirtyä/liittyä Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Tämä nyt on tämmöistä Huru-ukon horinaa ja muistiharhoja. Tai sittenh ei.
Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen. Se erosi siirtyi pois Moskovan patriarkaatista kommunistien vallankaappauksen jälkeen ja osittain varmaan sen johdosta.
Kreikkalaiskatolinen on vähän hämäävä termi, mutta niin he tietääkseni itse itseään kutsuvat. Uniaateiksi taas monet ortodoksit heitä sanovat. Uniaatti on joidenkin mielestä halventava termi, vaikka unionin kautta nuo aikanaan syntyivät. Lännen katoliset taas kutsuvat kai melkein kaikki idän katolisia kirkkoja kreikkalaiskatolisiksi. Siis niitä, jotka ovat Rooman kanssa yhdeysessä. Näitä on kaldealaisia, maroniitteja ja vaikka mitä. Niillä on omat riituksensa, jotka muistuttavat paljon ortodoksista, elleivät ole ihan samanlaisia.
Rooman kanssa yhdeydessä olevat itäisten riitusten katoliset voisi olla aika kattava kuvaus, mutta en mene vannomaan sitäkään. Wikipedia näköjään taas auttaa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Id%C3%A4n_katoliset_kirkot
Joo no niinpä olikin, että Moskovasta erottiin ja Konstantinopoliin liityttiin, kun tarkemin muistelee. Vaan nuo uskonnolliset asiat tuppaa olemaan hepreaa minulle. Uskonasiat taas ei niinkään. Kiitos oikaisusta. t. Huru-ukko
Moskova taitaa tosissaan tavoitella "Kolmannen Rooman" statusta koko ortodoksisen maailman johtajana, mitä se toki onkin de facto ollut jo pitkään. En hämmästyisi, vaikka Moskovan ja "toisen Rooman" välisestä skismasta tulisi yhtä pitkä kuin vuoden 1054 repeämästä; ei sitäkään ensi alkuun kovin isona juttuna pidetty eikä arvattu että se tulisi kestämään vuosisatoja. Eipä tuo kyllä minua haittaa. Ekumenia on yliarvostettua.
Juu. Aika usein ekumenia helposti menee sellaiseksi totuuden ohittavaksi puuhasteluksi, jossa vain todetaan kuinka kaikilla on kivaa. Ruohonjuuritason ekumenia on ihan hyvä juttu. Tänäänkin voi Kotkassa viettää messun.
Lähetä kommentti