Vääristynyt, vasemmistolainen historiankirjoitus pitää 30-luvun luterilaisia pappeja, jonkinlaisina lapualaisina isäntämiehinä, jotka kurittivat köyhää ja vihasivat ryssää. En usko, että he sellaisia ovat olleet. mutta toisaalta ei minua häiritse vaikka olisivat olleetkin. Varmasti he suurimmaksi osaksi olivat hyviä ja rehellisiä totuuteen pyrkiviä miehiä.
Tämä tuli mieleeni, kun luin perussuomalaisten kansanedustajien Laura Huhtasaaren ja Ville Tavion vierailusta Turun Mikaelin seurakunnan kirkossa. Heidät oli seurakunta sinne kutsunut eivätkä he sinne mitenkään tunkeutuneet. Ville Tavio kertoi keskustelussa olevansa Mikaelin seurakunnan jäsenkin, eli hän oli täysin kotonaan. Vierailun jälkeen luterilainen kansankirkko on sitten arvostellut vieraitaan julkisuudessa, kun itse keskustelun aikana ei ilmeisesti työn, levon, sairauden tai muun ymmärrettävän syyn vuoksi voinut. Ja ei pelkästään arvostellut, vaan jopa solvannut. Luterilaisen kirkon mediassa on kommentoitu, että moisten vieraiden jälkeen kirkko pitäisi vihkiä uudestaan. Pahempaa solvausta on aika vaikea keksiä.
Siihen voisi todeta, että totta kai luterilaiset kokoustilat pitäisi vihkiä, jotta niistä tulisi sakraaleja tiloja, eli kirkkoja. Sen jälkeen luterilaisilla pastoreilla ei vain olisi niiden alttareille asiaa. Mutta en tiedä olisiko se asiallista, vaikka se totta olisikin.
Joka tapauksessa on aika hyvin huomattavissa, että ottaessaan osaa yhteiskunnalliseen elämään ja politiikan kysymyksiin luterilainen kirkko on aina, koko historiansa ajan, ollut vallitsevan vallan puolella. Niin se on nytkin. Kapinallisia pappeja eivät oikeasti ole niin sanotut sateenkaaripapit, vaan ne papit, jotka yrittävät pitää kiinni perinteisestä luterilaisesta opista ja opetuksesta. Heille kaikki kunnia.
Olisikin järkevää, jos luterilainen kansankirkko köyhien ystävänä yhteiskunnallisten kysymysten sijaan keskittyisi kristinuskon varsinaiseen ytimeen. Politiikasta ei tule kuin kuhmuja otsaan ja politiikka demokratiassa on maallikoiden hommaa. Papit ja kaikki muutkin saavat sitten palkkansa, kun todellinen monarkia tulee.
4 kommenttia:
Kontroiltu uskonto, johdettu uskonto on ongelma aina. Henkilökohtainen usko mikäli siihen ei liity jonkinsortin käännyttämistä on aina täysin ok.
Kirkon sekaantuminen politiikkaan tod.näk. johtaane siihen että kirkkoa kurmuutetaan jollain tavalla jossain vaiheessa, joko valtaajien puolelta, tai sitten vallanpitäjien puolelta.
Joten kirkon tulisi olla peruspolitiikan yläpuolella, Suomessa eivät ole, joten eiköhän tulevaisuudessa ole edessä sangen suuria vaikeuksia.
En tiedä mitä tarkoitat kontrolloidulla uskolla, mutta kyllähän järjellinen usko edellyttää kirkkoa ja kirkko tietysti on ihan uskon keskiössä, koska se on Kristuksen perustama. Kirkolla ei vain ole juurikaan syitä ottaa kantaa päivän politiikkaan. Oikeistolainen, vasemmistolainen, liberaali, konservatiivi, kansallismielinen ja jopa globalisti ( josain määrin ) pystyy kyllä aatemaailmansa puitteissa suuntamaan elämäänsä kirkon oppien mukaan, jos vain tahtoa riittää. Ihmiset tekevät ideologian, ei ideologia ihmistä. Kirkon taas - kuten sanottu - on perustanut Jumala. Se on vähän eri juttu.
Tuollainen, että sallitaan henkilökohtainen usko neljän seinän sisällä, jos siitä sielläkin ollaan ihan hiljaa on puhdasta kommunismia, vaikka sitä ei sellaiseksi sanottaisi.
Ja mitä siihen tulee, että kolonialismi, natsismi, kommunismi ja vastaavat aatteet ovat olleet selkeästi kirkon vastaisia niin sitä on myös nykyinen meininki. Tosin vasta eetoksen tasolla, ei ehkä vielä lainsäädännöllisellä tasolla, mutta kuitenkin.
Islam on tervetullut kirkkoon, mutta ei perinteisiä arvoja kunnioittavat suomalaiset. Uskomatonta!
Lähetä kommentti