lauantai 9. helmikuuta 2008

Hillary Clintonin ihailijakerho



Kuva kertoo kuulemma enemmän kuin tuhat sanaa ja tuo kuva kyllä kertoo aika hyvin missä USA:n presidentinvaaleissa mennään, kun Mitt Romney on vetäytynyt. Ann Coulter julistaa jutussaan sanoinkin ne syyt miksi Clinton olisi paras valinta Valkoiseen taloon.

McCainin valinta johtaisi republikaanien syvään hajaannukseen, joka aiheuttaisi pitkän lamaannuksen ja syrjäytymisen vallasta. Clintonin kausi taas kestäisi vain neljä vuotta ja keräisi sinä aikana vahvan, yhdistyneen republikaanien opposition. Kahdesta amerikkalaisittain liberaalista demokraatista, McCainista ja Clintonista, Clinton olisi siis konservatiivien kannalta parempi vaihtoehto. Kolmas kyseeseen tuleva liberaali Obama taas on konservatiivisesta näkökulmasta vaihtoehtona Clintonia huonompi, koska ei todennäköisesti herättäisi yhtä voimakasta, republikaaneja tiivistävää vastarintaa.

Myös mahdollista riippumatonta ehdokasta ja jopa uutta puoluetta on väläytelty. mutta sellainen vaikuttaa epätodennäköiseltä ainakin näissä vaaleissa. Ron Paul, jonka kampanja on lähtenyt ihmeenkin hyvin liitoon, tuskin vetoaa republikaanien konservatiiveihin, eikä hän toisaalta ilmeisesti itsekään ole lähdössä riippumattomaksi ehdokkaaksi. Puoluetta ei uskalleta ehdoin tahdoin hajottaa vaikka sen tuleva hajaannus nyt vaikuttaakin melko helposti ennustettavalta. Lawrence Austerin perustelut uudelle puolueelle kannattaa kuitenkin tuosta linkistä lukea ja tallettaa mieleensä. Hän on täysin oikeassa.

Itse olen tyytyväinen, että en saa äänestää noissa vaaleissa ollenkaan.

3 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

George W. Bushin pahin vika ei ole ollut Irakin sota, vaan se, että hän ei ole kumonnut Kongressin "earmarkeja" ja "porkeja" vetollaan tarpeeksi usein. Näin liittovaltion budjettia ei saatu koskaan tasapainoon. Toisaalta näitä "earmarkeja" on tarvittu rahoituksen ostamiseen epäsuositulle Irakin sodalle.

McCain valitaan republikaanien presidenttiehdokkaaksi, koska konservatiivit eivät ajoissa osanneet päättää, kenen taakse he asettuisivat. Jälkikäteen Romney olisi ollut paras vaihtoehto, mutta alussa Fred Thompson vaikutti parhaalta. McCainin esivaaleja edeltäneet surkeat kannatusluvut erehdyttivät konservatiivit luulemaan, että valinnan voi tehdä myöhemminkin.

McCain nousi lisäksi kokemuksensa ansiosta. Kun taloudessa on epävarmuduen merkkejä, ihmiset turvautuvat mieluummin koeteltuun vaihtoehtoon kuin lähtevät kokeilemaan uusia vaihtoehtoja.

Puhtaan vaalimatemaattisesti Romneylla olisi ollut mahdollisuudet, mikäli Mike Huckabee olisi heittänyt pyyhkeen kehään. Jos Huckabeen äänistä suurin osa olisi mennyt Romneylle, McCain joutuisi vielä taistelemaan tosissaan presidenttiehdokkuudestaan.

Ja tietysti on järkevämpää antaa demokraattien epäonnistua omissa nimissään kuin republikaanien, eli Hillaryn kannattaminen on sikäli perusteltua. Hillary ei myöskään ulkopoliittisesti ole niin suuri riski kuin kokematon Obama.

Jukka Aakula kirjoitti...

Täytyypä sanoa että tämäkin asia kuuluu niihin joista en ole muodostanut oikein mitään käsitystä.

Mutta IDAn ja Vsarahammerin analyysit kuullostavat kyllä perustelluilta.

Anonyymi kirjoitti...

Ron Paul, jonka kampanja on lähtenyt ihmeenkin hyvin liitoon, tuskin vetoaa republikaanien konservatiiveihin, eikä hän toisaalta ilmeisesti itsekään ole lähdössä riippumattomaksi ehdokkaaksi.

"Republikaanien konservatiiveihin"? Ron Paulhan on ollut kaikkein konservatiivisin republikaanien ehdokas kannattaessaan perustuslaillisuutta, Irakin sodan ja Israelin tukemisen lopettamista, laittoman maahanmuuton pysäyttämistä, valtionhallinnon supistamista ja budjetin tasapainottamista.

George W. Bushin pahin vika ei ole ollut Irakin sota, vaan se, että hän ei ole kumonnut Kongressin "earmarkeja" ja "porkeja" vetollaan tarpeeksi usein. Näin liittovaltion budjettia ei saatu koskaan tasapainoon. Toisaalta näitä "earmarkeja" on tarvittu rahoituksen ostamiseen epäsuositulle Irakin sodalle.

Bush ei ole mielestäni osoittanut kummoistakaan halua järjettömän tuhlauksen lopettamiseen, pikemminkin päinvastoin. En tiedä kumpi epäonnistuminen on ollut suurempi, ulko- vai sisäpoliittinen. Nyt tarvitaan Hillary kaatamaan USA lopullisesti maahan, jotta se voi syntyä uudelleen romahduksen tuhkasta.