Sen sijaan huomioni kiinnittyi tamperelaisen naisohjaajan haastatteluun. Hän kuvaili Aamulehdessä animaationsa lähtökohtaa: "Alussa Mannerheim istuu helvetin kiirastulessa ja miettii mitä tuli Tampereella tehtyä." Kiirastuli ei suinkaan sijaitse helvetissä, vaan se on puhdistuspaikka ennen taivaaseen pääsyä.
Tuosta tuli mieleen, että olisi ehkä järkevää laittaa valtion taideapurahat jonkinlaisen kokeen taakse. Saadakseen sellaisen pitäisi tietää ainakin noin keskeiset perusasiat, vaikka emme Suomessa katolisia olekaan. Väittäisin, että taiteemme taso nousisi ja myös kapinallinen etujoukkomeininki saisi aivan uutta puhtia, ja varmaan myös uusia rahoittajia, yleisön keskuudesta.
Kuuluisin kiirastulen kuvaus on Jumalaisessa näytelmässä. Eino Leinon suomennosta mukaillen voisikin todeta animaatiota odotellessa:
Muut vaikka paossansa hätäisessä
hajosivatkin pitkin kenttää, rientäin
päin vuorta, minne järki meitä ajaa,
ma liityin Mannerheimiin uskolliseen.
Kuink' oisinkaan hänt' ilman juossut? Kuka
mua auttanut ois vuoren kukkulalle?
Hän näytti suuttuneelta itsellensä.
Oi, omatunto jalo, puhdas, kuinka
sua katkerasti erhe pienin kalvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti