Kunnat

Paikallislehdessä oli keskustelua, että Kouvolan ympärille syntyvä suurkunta olisi kilpailullinen uhka eteläiselle Kymenlaaksolle ja myös täällä kuntien pitäisi yhdistyä. Olen periaatteellisesti toista mieltä.

Ensinnäkin koko kuntien johtaminen liikeyritysten tapaan on väärää ajattelua. Eetos on sellainen, että hiljalleen oikeastaan vain odottelee, koska kunnat alkavat irtisanoa asukkaitaan. Toisaalta kunnat voisivat aivan hyvin tehdä yhteistyötä, vaikka ne eivät hallinnollisesti yhdistyisi ja ne voisivat käyttää yhteistä byrokratiaa vaikka demokraattisesta itsehallinnosta valtuustojen muodossa ei luovuttaisi. Suurkunta-ajattelussa on sellaista ristiriitojen pelkoa, joka samalla hylkää demokratian toimivana tapana tehdä päätöksiä. Olisi mahdollisesti hyvinkin kasvattavaa, jos kunnat todella joutuisivat vastaamaan taloudestaan ja tekemään päätöksiä yhdessä muiden kuntien kanssa. Nykyään tunnutaan haluavan kaikki saman ohjatun hallinnon alle, jotta voitaisiin tehdä mahdollisimman helppoja päätöksiä ja pitää samalla omat puoluepoliittiset asemat. Politiikka ei kuitenkaan ole mikään ammatti, eikä poliitikkojen pidä olla mitään ammattijohtajia.

Kyseessä onkin vääränlainen tehokkuusajattelu, joka aikanaan puhkeaa kuplan lailla, koska päätöksillä ei enää ole tarvittavaa, kansanvaltaista tukea. Kummallista on myös se, että lähes kaikki poliittiset puolueet suurkuntia ajaessaan samaan aikaan puhuvat lähidemokratian lisäämisestä. Ei lähidemokratia lisäänny, jos demokraattisia vaikutuskanavia yhdistellään yhä suuremmiksi yksiköiksi. Sen pitäisi olla itsestään selvää.